tiistai 7. heinäkuuta 2015

Sanoja paitsioansaan jämähtäneille


Lyyrinen liukutaklaus rasismille by Nasse Henrikson:


PUTKI


Putkesta työntyivät pallomiljonäärit
värjätyissä sotakampauksissaan,
nappulakengissään ja raitapaidoissaan.
Lehtereillä hieman vähemmän
ansaitsevat virittelivät
kurkkutorviaan, poskisolistejaan
ja salakuljetettuja soihtujaan
palavaksi huuto- ja tulimyrskyksi,
jota keltaliiviset toimenmiehet
silmät kovina valvoivat.
Sininen taivas,
ilkamoiva aurinko,
viheriäinen nurmi
ja pallon potkijat
maailman joka kolkasta
valmiina taistelemaan
voitosta ja kunniasta.
Ja oikeudenjakaja
heittämässä kolikkoa,
tunnustellen rintataskun
keltaista ja punaista korttia
asetellen pilliä huulilleen
puhaltaen myrskyn valloilleen
ja kaikki ne värit.
Joita sinä päähän potkija
mustavalkoisen tunnelisi kaivaja,
oman agendasi synkkä yksinpuhuja
raivoavan myrskysi silmässä
kulkisit silmät ummessa,
pelossa ja vihassa
niin kuin sotaveteraani isoisäsi,
jolla oli sentään oikea vihollinen.
Sinäkin haluat löytää sellaisen,
jolle näyttäisit keskisormeasi,
huutaisit rumat huutosi,
julistaisit oman sotasi,
olisit niitä vastaan,
joiden sotakampaukset,
paidan raidoitukset ja
kengännauhat eivät
sopineet sinun puhtaan rotusi
hygieniaan.
Ja kun peli kävi värikkäämmäksi,
sinä ummistit
silmäsi entistä tiukemmiksi,
sukelsit syvemmälle tunneliisi,
vajosit maailmaan,
jossa erilaisuudet
ja vaikeudet olivat
joko vitivalkoisia tai sysimustia,
jossa rajat olivat selkeitä
hidastetun maalikameran
teräväpiirtoviivoja.
Ja kaikki tämä vain siksi,
koska olit syntynyt paitsiossa!

Vaan paitsioansaan
voi vajota myös moni
taitava kirjavapaitainen
tv-kameroiden loisteessa
koulutettu lausuja,
joka miellyttävällä äänenpainolla,
selkeällä artikulaatiolla
kykenee asettamaan
banaanisaarten rantapoikien
letkeän heilumisen
räntäsuossa rämpivien,
suorassa rivissä
seisovien alapuolelle.
Ja vaikka meidän
selkäpiitä painaa yhä
heitettyjen Molotovin cocktailin,
maksettujen sotakorvausten ies
ja vaikka tuon ikeen alla
osaamme rakentaa langattomia
tietoliikenneverkkoja
ja painaa avaimenperien
sähköisiä nappeja,
jotka saavat Bemarien ovet
huutamaan vik-vik
marraskuisena maanantaina,
silti emme ole
lämpöisen ilmanalan
matalamman teknologiapaineen
yläpuolella.
Ja vaikka osaamme olla
totisia myös silloin,
kun kevätaurinko on
jo sulattanut tien pinnan
rikkoneen roudan,
silti se kentän laidalla
suurilla kirjaimilla huutava
EI RASISMILLE
koskee meitä kaikkia!
Me kaikki,
niin kirjavapaitaiset
kuin mustavalkoiset
pystymme muuttumaan ja
muuttamaan asenteita,
jos vain haluamme
ja uskallamme!