Hyvä on hiihtäjän hiihdellä – vaikka äänien aalloilla

Absolute Key on tamperelainen kokeellisen musiikin artisti, jonka heiniä on karkeasti määritellen ambient. Monipuolisen esiintyjän repertuaariin mahtuu kaikkea harsh noisen ja runonlausunnan väliltä. Absolute Key -nimen takaa löytyy Antti Klemi, jolla on taustaa ja nykyisyyttä monissa erityylisissä yhtyeissä. Minua on jo pitkään kiehtonut kokeellisten äänimaailmojen tuominen epätyypillisemmän yleisön luo ja mikäpä olisi Tammelan Stadionia parempi paikka tällaiseen ulostuloon. Varmuuden Absolute Keyn sopivuuteen toi vastaus mahdollisella stadionkeikalla tarjottavan materiaalin tyylistä.

No nytpä vetäisit kovan kysymyksen! Kai se olisi sitä runonlausuntakamaa eli pehmeämpää ja tummempaa kamaa... Tai sitten jotain äänilähde- tai syna-ambientia. Tai näiden yhdistelmää!

Sehän kelpaa! Mistä sait kipinän aloittaa kokeellisen musiikin luomisen muutama vuosi sitten?

Kyse oli aika lailla sattumasta. Eräällä keikalla – taisi olla laulaja Kielo Kärkkäisen ja saksofonisti Sami Sippolan duo-keikka – alkoi viriämään ajatus jostain hahmottomammasta fiilistelystä, joka ei pohjaisi niin paljoa tavallisiin sointuihin ja soittimiin. Tätä ennen oli myös tullut kuunneltua aika paljon kaikkea kokeellista kamaa Paavoharjusta krautrockiin. Alkuperäiset suunnitelmat pehmeämmästä lähestymistavasta muuntuivat kuitenkin matkan varrella karumpaan muotoon, mutta onneksi on tullut palattua näihin ambient-henkisempiin tunnelmiin muutamalla levyllä.

Ensimmäinen demosi ilmestyi 2019 ja sen jälkeen olet päässyt ääneen jo yli kolmellakymmenellä julkaisulla. Miten tällainen luomisvoima on mahdollista?

Ehkä liian vähäinen itsekritiikki ja matalat kynnykset, haha! Olen aika impulsiivinen ja omien visioiden vietävissä kulkeva artisti, joten kun saan jonkinlaisen ajatuksen ja aihion mieleeni, alan heti pähkäilemään, miten sen saisi taltutettua musiikin muotoon. On vain kova sisäinen pakko ja tarve puserrettua se visio pihalle. En ole myöskään rajannut Absolute Keyta johonkin tiettyyn genreen, vaan saman nimen alla voi tehdä pianodronea tai sitten puhdasta mekkalaa. Anglismeja käyttäen Absolute Key ei ole ”one trick pony” mutta toisaalta tässä kaikessa on ”jack of all trades, master of none” -henkeä. Tärkeintä että itse on tyytyväinen.

Äänitteisiisi ovat alusta saakka tuoneet omaleimaisuutta lukuisat genren ulkopuoliset vierailijat ja lisäksi olet käyttänyt innoittajanasi sekä runoja että kirjallisuutta. Tällainen ei ole ihan tavallista ambient- saati noisepiireissä. Kuinka polkusi johti näinkin epätyypillisille seuduille?

Kirjallisuus ja kirjoittaminen ovat aina kiinnostaneet minua, ja muiden bändiyhteyksien kautta laululyriikoita onkin tullut kirjoiteltua sanoituksia jo parinkymmenen vuoden ajan. Muutamille Absolute Key -julkaisuille halusin taas enemmän ulkopuolista innoitusta: Puut kantavat valoa -levy sisältää suomalaisia runoja Leinosta Kunnakseen, sillä suomalainen runous on vain niin vetoavaa ja vahvaa, että sitä haluaa jakaa runopiirien ulkopuolellekin. Lauluja laaksoista -levy taas sai alkukipinän Astrid Lindgrenin lastenkirjasta Veljeni Leijonamieli, jonka teemat sorretuista, vihanpidosta ja sodasta iskivät valitettavan lujaa etenkin Ukrainan sodan valossa. Näiden levyjen tyyppistä materiaalia kuullaan Tammelan Stadionillakin, tosin nyt ilman runo-osuuksia. Mielestäni silkka äänimaalailu riittää tällaiseen miljööseen ja tapahtumaan.

Minkälaista palautetta korviisi on kiirinyt?

Muutamien kiittävien arvioiden lisäksi on ollut hieno huomata, että etenkin nämä pehmeämmät levyt ovat saaneet kehuja myös sellaisilta ihmisiltä, jotka eivät tällaista musiikkia sinänsä kuuntele. Ehkä tässä sitten on jotain universaalia huminaa mukana. Absolute Key on myös vienyt minua itseäni esiintymään muun muassa Portugaliin, Espanjaan ja Iso-Britanniaan sekä tutustuttanut minut lukuisiin hienoihin muusikoihin ja muihin ihmisiin, ja tällaista en todellakaan osannut odottaa, kun polkaisin hommat käyntiin kuutisen vuotta sitten. Ja tulevaisuushorisontti näyttää myös erittäin avaralta ja valoisalta. Kiitollinen saa olla.

Lopuksi täytyy tietenkin vielä kysyä millainen suhde sinulla on tamperelaisiin vihreän veran sankareihin? Tai onko sinulla muita kotimaisia futissuosikkeja?

Haha, tämä kysymys tulee vähän huonoon saumaan, koska syntyperäisenä lappeenrantalaisena olen nyt tänä keväänä seurannut SaiPan uskomatonta taivalta kaukalossa joka solulla, ja näin ollen jalkapallo on jäänyt hieman varjoon. En ole muutenkaan minkään tietyn seuran kannattaja, mutta arvostan jalkapalloa lajina tosi korkealle: taktikointia, malttia, rakentelua ja suurten linjojen suunnitelmallisuutta mutta myös dramaattisuutta ja huimia yksilösuorituksia.

Haastattelu: T. Termonen

Futisbiisiraati

Pian on käsillä Generalsin nauhoittaman Punainen planeetta -biisin julkaisu. Sitä ennen täytyi porukalla hieman kuunnella genren kotimaista tarjontaa ja hakea mahdollista vertailukohtaa tulevalle suosikille. Kommentit osoittavat sattuneesta syystä lähinnä asiantuntemattomuutta ja ovat enimmäkseen noloja. Senkin vuoksi julkaisemme ne rankasti leikattuna ja anonyymeinä. Kappaleet esitellään kuuntelemisjärjestyksessä.

KTP:n laulun jälkeen kuunneltiin vielä kaksi Lahden rallia, mutta kuten heidän yhteydessään usein käy, niin meno oli sen verran holtitonta, että tuli sanktioita ja niille piti viitata kintaalla.

MP vielä pari maalii!

Miltähän vuodelta tää on? (Youtuben kommenteissa luki 1992.) Rempseä hyvänmielen biisi. Ihan hirveätä rokkikitaraa. Empee kuulosti hempeeltä siitä pisteet. Onneksi tajusivat lopettaa.

38 pistettä.

RoPS - Sinisellä sydämellä 

 

Onko tää Teräsbetoni? Voiko antaa nolla? Rohkea sovitus. Ei ole paljon sanoja tuhlailtu. En oikein näe Servoa tässä. Kyllä mä diggaan tästä. Musiikillisesti tylsä. Martti ja heavy toimi uskomattoman hienosti. Semmoinen mitä lauletaan umpijurrissa jossain lähibaarissa.Käppä-vitun-heviä.

27 pistettä.

Punavalkokone

Oijoi. Kymppi tuli heti. Ei tästä saa yhdestäkään sanasta selvää. Ihme Mikki Hiiri. Aika hevibiisejä. Voittajien musiikkia siis. Äskeisessä oli kyllä parempi kertsi, tämä on perseestä. Työväenjoukkueelle kaksi pistettä, muuten ihan hirveää… Punkista plussaa.

21 pistettä.

KPV-humppa

Kupletin juoni on humppa. Työväen tsemppimusaa, huippusoundit. Tämänhän voisi pölliä meille, Pallo-Veikot… Ei nuoriso-osasto kestäisi tällaista. Logossa on vankilan selli tulessa, siitä plussaa. Saa selvää sanoista. Tämä voisi olla sellainen, joka laitetaan soimaan, kun pelaajat tulee kentälle ja yleisö yhtyy tähän. Kokkolassa kyllä yhdytään keskenään jo muutenkin.

38 pisteitä.

Pallo-Iirojen maalilaulu

Tämä on kyllä paras, pitäs niidenkin ymmärtää jotka kuuntelee vain heviä. Soundit vähän omituiset. Taidokasta ksylofonityöskentelyä. Paska Rauma. Hyvä yritys, mutta ei lähde. Kuka laulaa, Meiju Suvas? Kukahan toi Iiro on? Se liittyi kirjallisuuteen, johonkin vanhaan kirjaan. Eikö tämä kuulosta siltä, että on tehty sotien välissä, tai jälkeen. Niin, Falklandin sodan.

31 pistettä.

Koparit korjaa potin

 (Keskustelu kääntyi tässä vaiheesssa taannoisiin Oulunkylän tapahtumiin, jossa reumavaivaiset järkkärit koittivat viedä loukkaantunutta pelaajaa jalat edellä portaita ylös. Meikäläisiä meni sitten hätiin… Virallinen totuus.)
Tämä on kyllä pettymys, tylsää, pelkkää toistoa. Tässä on kahta tyyliä, vanhaa iskelmää ja jotain rokkenrollia. Koparit hoitaa potin! Biisin aikana kerrotusta tarinasta kymppi.

33 pistettä.

Hyökkäykseen

Tämähän on speed metalia. Toi kuva on Tammelasta! Ja tuo, pelasko ne Tammelassa kotipelinsä? Onko tuo Rönkkö? Oltiin häviöllä näköjään. Tuo on kyllä ikuisen tuulen stadionilta. Tämä on hyvä biisi. Mä annan videolle kympin. Pääsispä Tammelaan. Oli hienoa kun sai nojailla aitaan kaikessa rauhassa. Mä muistaakseni menin niiden kanssa jutuille, niillä oli semmoinen kuin usva, en tiedä muistatteko, mutta menin kysymään mitä se tarkoittaa, no ”uskalla sanoa vittu aina”.  Porista miinusta.

36 pistettä.

Hakapotku

Mikäs Pikku Kakkosen tunnari tämä on… Haka! Haka! Sähän osaat tämän ulkoa. Miehekästä örähtelyä. Mun mielestä riittäisi jo. Poikki… Nyt viimeinen osa sooloa jäi kuulematta. Pisteet siitä kun *** oli niin fiiliksissä, osasi sanatkin.

37 pistettä.

Seuraa raitaa

Ei ole humppaa eikä heviä. Parempaa kuin hevi. Kuulostaa joltain kaupalliselta radiokanavalta. Modernia soundia. Tässähän pannaan halvalla Ile Kalliota. Jos TPV:llä olis tällainen biisi niin vaihtaisin seuraa. Tyhjänpäiväinen ralli.

28 pistettä.

TPV taistelee 

 Tämä oli hyvä valinta, kun muuten kuulee niin harvoin. Pate ei tunnusta että olisi laulanut tämän biisin. Niinhän sitä väitetään, ettei ole. Tämän on ihan heittämällä paras, anna se kynä mulle. Siellä oli Super-Tommi. Ahonen, Bullock, Eino… aah. Plussaa Einon kuvista. Tällä kaudellahan me vielä voitettiin MyPa, lähtivät itkien kotiin. Tuo oli ihana päivä, uskomatonta. Maukas video.
Täydet pisteet, eihän tässä muutakaan voi.

56 pistettä. 

KTP tai kuolema

Tämä on kovaa menoa. Kertsi aikamoinen tyylinäyte. Olispa meilläkin tällainen maalilaulu. Periaatteessa hyvä, mutta, no okei... Olihan tämä hyvänkuuloinen biisi!

56 pistettä. 

Lopputuloksena kärkisijan jakoivat siis TPV ja KTP. 

Tammelan Voiman kummipelaajien syysterveiset

Yksi kauden päätökseen liittyvistä rituaaleista on kummipelaajien palkinta ja pääosassa olivat tietenkin Pinja Ilmivalta ja Antti Kujala. Kirjekuoret luovutettiin tänä kesänä 18.9.2024 Sorsapuistossa. Samalla utelimme vielä hieman Pinjan ja Antin ajatuksia ruskan kolkutellessa ovia.

Minkälaisia mietteitä teillä nousee kauden lähestyessä loppuaan?

Pinja: Sain paljon oppia tältä kaudella, varmaan se jäi eniten jäänyt. Paljon oli hyvää mutta myös paljon kehittämistä. Omasta kaudesta sen verran, että aika rikkonainen, loukkaantumisia kun oli. Mutta pari peliä on jäljellä ja odotukset ovat niihin vielä korkealla.

Pettymyksiäkin siis oli, kun loukkaantuminen katkaisi kauden. Kuinka kauan jouduit huilaamaan?

Pinja: Se oli parin kuukauden tauko. Toiveena ja odotuksena oli pelata ehjä kausi, ehkä sellaisia ei siis pitäisi toivoa... Yleisesti kaudessa oli kuitenkin paljon hyvää, sellainen kokonaisuus. Mitään isoa yksittäistä tapausta ei välttämättä jäänyt mieleen. Niissä peleissä mitä pääsin pelaamaan oli paljon hyviä torjuntoja ja joukkueen kanssa oli kiva pelata. Se on kaudesta positiivisena mieleen jäänyt asia.

Entäs Antti?

Antti: Ihan hyvä kausi on ollut. Nyt loppua kohti on tullut muutama ikävä iso tappio, mutta muuten joukkueella on ollut hyvä kausi. Tietysti hieno juttu oli se TamU-pelin voitto, se oli kova. Vaikka nyt viime pelissä tuli turpaan, niin ainakin kerran voitettiin.

Voitko jo kertoa mikä oli joukkueen tavoite kaudella? Kukaan ei suostunut sitä ennen kautta kertomaan.

Antti: Älkää te niistä murehtiko, ne on tietysti joukkueen sisäisiä asioita ja päätetään joukkueen kesken.

Eiköhän suurinta osaa kannattajista ja pelaajistakin tyydytä tuo vähimmäistavoite eli säilyminen. Eipä tarvinnut enää jännittää lopussa, vaikka ehkä tunnelma hieman latistui jo ylemmässä loppusarjassa. Jäikö sinulla kaudesta mieleen joitain muita kohokohtia?

Antti: No tietysti oli hienoa tulla pelaamaan fanien eteen parin vuoden jälkeen, kun olin pelannut muualla. Oli myös hienoa päästä takaisin Tammelaan. Hyvä että joukkue pärjäsi, se on tärkeintä.

Oliko joitain pettymyksiä, mitkä jäivät harmittamaan omalta tai joukkueen osalta?

Antti: Tuoreimpana tuo turpasauna, se ketutti aika lailla. Mutta elämä jatkuu…

Mitä jos vertaatte viime kauteen?

Antti: Viime kaudellahan me meinattiin nousta Kissojen kanssa, mutta kustiin se nousupeli... Kyllä sekin ketutti aika paljon. Mutta ne on menneitä!

Pinja: Joukkueen puolesta ehkä se, että tänä vuonna saatiin tosi paljon uusia pelaajia ja meillä oli aika iso rinki heti alkukaudesta. Se oli semmoinen positiivinen asia, että naisfutis vetää Tampereella pelaajia kakkosessakin. Se oli kiva nähdä.

Naisilla on mielenkiintoista, kun Kisatoverit putoaa, niin tuleeko sieltä lisää pelaajia? Ja miten miehissä vaikuttaa se, että jos TamU nousee ja Ilves-Kissathan putoaa varmasti. Lisäksi TP-T voi nousta kakkoseen. Derbyjen määrä voi muuttua, ovatko ne teille tärkeitä?

Antti: Totta kai, ne oli kauden tärkeimmät pelit.

Pinja: Niihin kyllä lähdetään aika suurella latauksella, kun päästään pelaamaan paikallispelejä.

Kaudet eivät olleet kummallakaan joukkueella pelkkää ruusuilla tanssimista. Oliko yhteishenki ja myönteinen fiilis koskaan koetuksella pukukopissa, kun oli mennyt vähän aikaa huonosti?

Antti: Ei, aina on hyvä ja iloinen meininki. Aina välillä tietysti pitää treeneissä vähän tunteidenkin kuumentua. Se kuuluu asiaan, jos ei kuumenisi niin eihän sitä pelaisi jalkapalloa tosissaan. Jos olisi aina vain hymy huulilla.

Naisia koetteli yhdessä vaiheessa ainakin varsin raskas loukkaantumissuma. Miltä se tuntui joukkueen sisällä?

Pinja: Siinä oli se positiivinen puoli, että ainakin tosi moni sai näytön paikkoja, mikä oli hyvä asia. Kyllähän se kuitenkin ehkä tietyllä tavalla lyhyellä aikavälillä näkyi, mutta aika hyvin saatiin joukkueena ratkottua se tilanne ja treeneissä on ollut hyvä meininki. Ihan positiivisin fiiliksin sitä miettii tässä vaiheessa kautta.

Pystyikö valmennus reagoimaan tarpeeksi hyvin vaikeilla hetkillä, esimerkiksi juuri loukkaantumisiin tai tekemään taktisia uudistuksia?

Antti: Enpä tiedä, ihan perus… Niillä mennään mitä on ja kaikkihan siellä parhaansa yrittää. Välillä osa joutui pelaamaan eri pelipaikoilla, koska tietyille paikoille on vain tietty määrä pelaajia. On vähän kurja homma, kun sieltä on kaikki loukkaantuneena.

Pinja: Meillä oli onneksi lähtökohtaisesti aika laaja rinki, mikä oli hyvä, mutta kyllä meillä kävi junnuista pelaajia. Hienoja näytön paikkoja heillekin ja pääsivät mielestäni hyvin mukaan peleissä. Oli positiivista nähdä, että junnuista löytyy sellaisia, jotka haluaa tulla meille pelaamaan ja saivatkin sen mahdollisuuden.

Naisilla on jäljellä kaksi peliä ja miehillä yksi. Miten löydätte niihin tarvittavan latauksen?

Antti: Kyllähän voittoon on kivempi lopettaa kuin häviöön. Kaikilla on varmaan sama fiilis kuin minulla. Lähdetään voittamaan peli ja sitten on taas mukavampi huilailla vähän aikaa. En ole pelannutkaan vielä Vantaata vastaan tällä kaudella eli pääsen vähän näkemään millainen meininki siellä on.

Teillä on Pinja ilmeisesti vähän enemmän panosta kuin miehillä?

Pinja: Joo, kyllä sieltä olisi tärkeää ottaa pisteitä. Lähinnä se, että pitäisi pystyä lähteä pelaamaan tarpeeksi rennosti. Varmasti kaikilla on mielessä se, että pelataan kauden viimeisiä matseja ja ollaan tykätty pelata tämä kausi yhdessä. Pelataan joukkueelle ja annetaan parhaamme viimeisissäkin peleissä. Toivotaan, että se riittää niihin pisteisiin mitä tarvitaan.

Te näytte kentällä usein onnistujina. Haluaisitteko nyt kertoa joukkueistanne sellaisen pelaajan, joka on mielestänne tällä kaudella säväyttänyt tai yllättänyt positiivisilla otteilla?

Antti: Jos nuorista puhutaan, niin Vikke-Valtteri Anttila. Sillä on hyvä meininki treeneissä ja peleissäkin tulee täysillä mukaan. Ja sitten tietenkin Annalan oma poika Miska Huttunen!

Pinja: Kun puhuttiin, että ollaan jonkin verran jouduttu kierrättämään pelaajia ja etsimään uusia pelipaikkoja, niin ensimmäisenä tuli mieleen Keskitalon Jatta. Hän on kauden puolesta välistä tippunut kärkipelaajan paikalta puolustuslinjaan ja näyttänyt tosi hyviä otteita. Hän on ollut aika kantavana voimana joukkueessa ja puolustuslinjassa, todella positiivinen pelaaja tällä kaudella. Toinen semmoinen positiivinen oli Ciia Graham, joka tuli paikkaamaan minua. Ei ollut ihan helppoa tulla pelaamaan seurapäivänä heti Tammelaan.

Semmoisen mielenkiintoisen eron olen havainnut tämän kauden miesten ja naisten joukkueissa, että naiset puhuvat kentällä paljon enemmän. Tuleeko valmennukselta ohjeita siihen, miten teidän pitää kentällä kommunikoida, vai onko se spontaania?

Pinja: Mä koen, että ainakin meidän joukkueessa on monta sellaista pelaajaa, jotka tykkää johtaa peliä. Siksi siellä tulee puhetta tosi paljon ja etenkin tällä kaudella sitä on korostettu. Puhumalla mahdollisimman paljon sä teet peliä helpommaksi itsellesi ja muille. Se on siis semmoinen asia mihin on myös keskitytty. Valmentaja mutta myös pelaajat, se on jopa enemmän pelaajalähtöistä, että sitä pitää tapahtua.

Antti: Puustinen on kova huutamaan. Ja kyllä sitä itsekin pitää joskus vähän ärähtää.

Onko teillä joitain kauden lopetusrituaaleja, joko yksilöinä tai joukkueena?

Antti: Lähdetään saunomaan.

Pinja: Ei ehkä itsellä varsinaisesti, mutta yleensä on aina joukkueen kanssa jotain yhteistä tekemistä. Viimeisen pelin jälkeen on aina joku semmoinen yhteinen juttu, ruokailua, saunailtaa tai milloin mitäkin.

Oletteko jo ehtineet miettiä uraa tätä syksyä pidemmälle?

Antti: Ei. Täytyy lähteä armeijaan tammikuussa, Parolaan.

Pinja: Ehkä tällä hetkellä on mielessä, että pelaan nämä pelit loppuun. Katsotaan mihin se riittää ja mietin ensi kautta sen jälkeen. Ja kiitos vielä teille tästä kaudesta, peleissä käymisestä ja kannustuksesta.

Antti: Kyllä!

Kiitos tarjoamistanne elämyksistä. Ensi kaudella jatketaan, toivottavasti saamme nähdä molemmat tulevaisuudessakin Punakoneen väreissä.

Teksti: Tuukka Termonen & Jari-Pekka Tamminen
Kuvat: T.T.

Reseptinä liike, työnteko ja vastustajan psyykkaus

Harva 20-vuotias pelaa jo viidettä kauttaan kakkosessa, varsinkaan näin korkeatasoisesti kuin Annalan suuri poika Antti Kujala. Vuosien varrella on ehtinyt tapahtua yhtä jos toistakin, mutta täksi kaudeksi tie toi Antin onneksemme takaisin Punakoneeseen. Tammelan Voiman vuoden 2024 miesten kummipelaajaksi äänestetty hyökkäyspään viekas taituri kertoo haastattelussa kuulumisiaan runkosarjan lähdestyessä loppuaan. Tarina taltioitiin munkkikahvien ääressä 16.7.2024 eli Ilves-Kissoja vastaan käydyn taiston jälkeen.

Eilen oli matsi vanhaa seuraa vastaan, minkälaiset fiilikset jäi?
Oli kiva rokottaa, ainakin kerran. Mutta vähän karvas tuo tasapeli oli.

Ihan hyvältä sarjataulukko onneksi vielä näyttää, vaikka menetetyt kaksi pistettä haittaavatkin TamUn kanssa kamppailua.
Kyllähän tässä voi käydä vielä ihan mitä tahansa jokaisessa pelissä, tasainen sarjahan tämä on ollut.

Niinpä. Onko kausi vastannut sinun odotuksiasi, sinullahan on kokemusta aiemmiltakin vuosilta? Parhaat joukkueet kuitenkin nousivat viime kauden jälkeen.
Enpä tiedä, aika lailla samanlaista mitä aina ennenkin. Sarja on kyllä tasainen ihan kummassakin päässä.

Entä omat otteesi?
No nyt on menossa maalirikkain kausi tähän mennessä, kahdeksan maalia. Toivottavasti vielä lisääkin tulee.

Kuitenkin olet kerennyt huilaamaankin ainakin pari peliä [toim. huom. 14 pelattua matsia]. Mikä lie syynä, että olet onnistunut niin hyvin?
On tullut paljon minuutteja hyökkäyspäässä, olen siten päässyt kentälle ja pelirytmiin kiinni.

Onko joitain tiettyjä pelikavereita, joiden kanssa huomaat että sujuu erityisen hyvin?
Eipä tiedä, kaikkihan siellä on hyviä. Kun on hyvät tarjoilut niin mukava on pelata kärjessä.

Panimme eilen katsomossa merkille, että annoit myös paljon hienoja syöttöjä. Oletko keskittynyt enemmän niihin?
Ihan perustekemistä, pallo haltuun ja omille. Tietysti riippuu vähän siitä, miten keskellä on tilaa ja miten siihen pääsee kääntymään. Siitähän on sitten kiva syötellä.

Eroaako TPV:n taktiikka jotenkin siitä millaista se oli kahtena edellisvuotena Kissoissa?
Ehkä me pelataan välillä vähän puolustavammin, varsinkin noissa isoissa peleissä. En mä osaa oikein sanoa, mä pelailen vaan ja teen mitä valmentaja käskee…

Oletteko sitten kokonaisuutta ajatellen pystyneet pelaamaan kuten valmentaja käskee? Lopputuloshan ei aina ole siitä kertonut.
Kyllä välillä ujostellaan sillä tavalla, että voitaisiin vaan enemmän pelata rohkeasti jalkapalloa. Kun uskalletaan pelata, niin pelataan ihan hyvin.

Teimme neljä vuotta sitten helmikuussa haastattelun, eli vielä ennen koronaa. Olit silloin tullut b-junnuista edustukseen.
Vai oliko c-junnuista, olin viisitoista.

Sen kauden jälkeen TPV tippui ja menit Ilves-Kissoihin. Minkälaiset ne vuodet olivat oman kehityksen kannalta? Siellähän jatkoi sama valmennus eli Mikko Innanen ja ”Kapa” Sainio.
Enpä tiedä, jouduin pelaamaan myös pakkina, kun ei ollut tarpeeksi pelaajia. Oli vähän harmillista, mutta ainakin pääsin pelaamaan kakkosta. Sain pelikokemusta ja tärkeitä minuutteja. Ihan hyvät kaksi vuotta, kyllä meillä oli siellä ihan hyvä joukkue. Ja sitten kun pääsin pelaamaan hyökkääjänä, niin maalejakin tuli.

Miten kypsyi ratkaisu tulla takaisin Pallo-Veikkohin?
Totta kai, kun nousi takaisin kakkoseen ja kasvattiseurakin. Ei ollut hirveän vaikea valinta, mukavahan TPV:ssä on pelata. Ja Tammelassa on hienoa pelata, harmi vaan, ettei ole enää sitä aitoa nurmea. Tammelassa on kyllä itse asiassa tosi hyvä kenttä. Nurmi on pystyssä, ja kun kastellaan, niin pallo liikkuu kivasti.

Onko sun pelitavalle merkitystä onko aito vai tekonurmi?
Luonnonnurmella pelataan enää niin harvoin, ettei sillä ole mitään väliä. Hienointahan olisi aina pelata aidolla nurmella, niin pääsisi vetämään kunnon liukkareitakin.

Pelasit siis monta vuotta Innasen valmennuksessa, muuttuiko jokin kun tulit Halmeen suojiin?
Innasen kanssa pelattiin enemmän, pienpeliä oli enemmän. Kovaa tempoa, juostiin paljon. Kyllä eroja on, ovat kuitenkin erilaiset tyypit.

Oliko TPV:n kopissa tapahtunut muutoksia kun palasit kahden vuoden jälkeen takaisin?
Pukukopissa on aina aika samanlaista, olit missä vaan. Rento ja iloinen meininki. Tuttuja oli, Miska sun muut veijarit.

Tämän kauden aikana meillä on ollut avauskokoonpanossa aika paljonkin vaihtelua.
Alkukaudesta vähän ihmettelikin, että kokoonpano vaihtui joka pelissä. Nyt se on pysynyt tasaisempana. Ihan hyvin ollaan kyllä saatu tulosta aikaiseksi, vaikka on vielä paljon parantamisenkin varaa.

Mitkä asiat ovat tuoneet meille näin paljon pisteitä?
Varmaan se, ettei siellä oikein kukaan kävele, vaan kaikki tekee pyyteetöntä työtä. Juostaan ja pelataan tiiminä. Tehdään kovaa työtä ja pelataan aina loppuun saakka.

Oletko säilynyt loukkaantumisilta viime vuosina?
Kyllä viime vuosina, mutta TPV:ssä tuli rasitusmurtuma sillä kaudella kun tiputtiin. Ei ole oikein muuta ollut, mitä nyt etureisi joskus repesi TamUa vastaan. Siihen tuli polvi ja siitä pikku repeämä.

Neljän vuoden takaisessa haastattelussa sanoit, että tarvitset lisää treeniä viimeistelyyn ja kosketuksiin. Onko näihin vielä tarpeen keskittyä?
No enpä tiedä, sieltä katsomosta sen varmaan näkee miltä ne näyttää, että onko mennyt yhtään eteenpäin… Vai alaspäin. Nykyisin pallo jää varmaan ihan hyvin suojaukseen ja siitä pystyn kaverille tiputtamaan tai syöttämään. Tietenkin noissa jutuissa on aina myös kehittämistä.

Mitkä ovat tässä vaiheessa peliuraa sun parhaita puolia?
Varmaan jonkinlainen röyhkeys pelaamisessa. Vaikea sanoa, en oikein osaa itseäni ylistää.

Se on kuitenkin totta mitä sanoit, olet aina täysillä mukana.
Joo, ja välilä olen niin tunteella mukana, että annan kavereille palautetta kovalla äänellä. Toivottavasti ne ymmärtää, että se on vain jalkapallosta eikä mitään henkilökohtaista tai negatiivista. Se on vaan sitä, kun olen niin tunteella mukana pelissä. Välillä vähän volyymi nousee siellä.

Röyhkeys tulee esille myös siinä, ettet kaihda fyysistä kontaktia. Eilenhän vihollisen maalin edessä sattui joku loukkaantuminenkin.
Kyllä, mutta se äijä liusui siihen, en mä edes osunut siihen oikein. Polvi sillä varmaan siinä vääntyi.

Sanoit että välillä tulee vähän huudettua. Onko henkinen puoli sellainen, mihin olet kiinnittänyt huomiota?
Joo, mutta kun tunteet kuohuu, niin sellaista se on… Totta kai siinäkin on aina parantamisen varaa, että joukkuehan me ollaan. Mutta kun on kova voitontahto.

Annat palautetta myös vastustajille. Onko sun pelitapa ollut aina sellainen?
Jalkapallo on ”mental game” eli se on paljon päästä kiinni. Kun vähän häiritsee vastustajan puolustajaa, niin se vetää mua sukille ja saa kortteja ja sen on vaikeampi pelata. Se tuo myös peliin vähän lisää intensiteettiä, kun tunteet kuumenee.

Mitä muuten ajattelet nykyisestä sarjajärjestelmästä?
Siitä että tuli playoffit? Minun mielestäni tuo on ihan kiva, vähän erilainen. Sinne on meilläkin vielä mahdollisuudet ja kyllä me lähdetään voittamaan jokainen peli. Ei me lähdetä hyssyttelemään tai hakemaan tasureita, vaan tavoitteena on saada jokaisesta pelistä kolme pistettä. Kun lähtee voittamaan, niin voi voittaa.

Teksti: Tuukka Termonen
Kuvat: Jyri Haapanen

”Toiveena on, että tulkaa katsomaan pelejä” - Pinja Ilmivalta kaipaa naisfutikselle yhä lisää nostetta

Maalivahti Pinja Ilmivalta on yksi TPV:n edustusjoukkueen kulmakivistä. Arvostuksesta kertoo myös se, että hänet valittiin tällä kaudella Tammelan Voiman kummipelaajaksi. Pinjan ura jalkapalloilijana on kulkenut maantieteellisesti alamäkeä, mutta taso lienee kuitenkin noussut selvästi Rovaniemellä ja Lahdessa vietettyjen vuosien aikana. Haastettelu nauhoitettiin osittain varjossa Sorsapuistossa 28.5. 2024.

Miten kausi on lähtenyt liikkeelle maalivahdin näkökulmasta?

Paljon hyvää ja paljon on vielä tekemistä. Kovia pelejä, olen päässyt itsekin hommiin ihan kunnolla. Voisin sanoa, että on ollut vaihtelevaa, mutta paljon positiivistakin. Se on ehkä päällimmäinen ajatus.

Vaihtuiko teillä joukkue paljon viime kauteen verrattuna ja onko se vaikuttanut valmistautumiseen?

Vaihtui jonkun verran, muutamia jäi pois ja uusia pelaajia tuli paljon. Runko kyllä pysyi samana, mutta on siellä nyt selkeästi ollut vaihtuvuutta. Muutos on minun mielestäni ollut kuitenkin myönteiseen suuntaan. Runko on kuitenkin pysynyt samana eli ollaan päästy tekemään samoja juttuja kuin viime vuonna, päästy jatkamaan siitä. Paljon on myös nuoria pelaajia, mikä on tosi hyvä.

Tuliko junioreja myös TPV:stä?

Ne jotka ovat nyt joukkueen mukana on tulleet muualta. Meidän nuorista on käynyt harjoituspeleissä muutamia pelaajia, mikä on sekin positiivista. He ovat kuitenkin ehkä sen verran nuorempia, että juniorivuosia on vielä jäljellä.

Sanoit, että heti alkuun oli kovia pelejä. Minkälainen taso teidän lohkossa on sinun mielestäsi?

Mun mielestä lohko on kovempi kuin viime vuonna, varsinkin tietyt joukkueet ovat tosi laadukkaita ja hyvin pelaavia. Tosi kovia pelejä ja vaatimustaso on kasvanut oikeastaan joka kausi mitä olen ollut mukana.

Kun harrastajamäärät kasvavat niin laatukin nousee.

Kyllä, ja kakkosessa näkyy myös se, että mukana on vanhoja ykkösen ja liigan pelaajia. Toki myös sellaisia, jotka ovat pelanneet monta vuotta kakkosta, että hyviä pelaajia tulee laajalti.

Eli tasoa tulee myös alemmas laskeutuvista pelaajista. Miten hyvin olette saaneet tietoa vastustajista?

Näistä ennenkin samassa lohkossa olleista joukkueista tiedetään vähän minkälaisella materiaalilla he lähtevät ja minkä tyylistä pelaavat, jos valmentajat ovat pysyneet samana. Mutta toki lohkon uusista joukkueista ei välttämättä ekoissa peleissä tiedä. Valmentajat pyrkivät kyllä käymään niitä katsomassa ja jos pelejä videoidaan, niin paljon seurataan keitä siellä tulee vastaan ja miten he pelaavat. Kyllä pelaajiakin kiinnostaa ja pyritään valmistautumaan niin, että tiedetään.

Vaikuttaako vastustajan taktiikka tai pelitapa sinun pelaamiseesi jotenkin?

No joo, tietyllä tavalla. Jos pelaamista muutetaan joukkueena, niin kyllä se näkyy omassakin pelaamisessa. Mutta ehkä itse pyrin vain ajettelemaan sitä, että otan pallot kiinni.

Ohjaatko paljon peliä?

Kyllä mä siihen pyrin. Oikeastaan siitä asti kun olen alkanut pelaamaan maalissa, niin on sanottu että jotain täytyy puhua koko ajan.

Eli sinun pitää tietää hyvin myös joukkueen taktiikka.

Kyllähän lähtökohta on, että pitää olla hyvin tietoinen siitä mitä muut tekee tai pitäisi tehdä.

                                                                                                                   Kuva: Janne Hirvensalo

Miten aloitit aikoinaan jalkapalloilun?

Ensimmäisiin futistreeneihin menin sillä tavalla, että kaverit pelasi ja menin mukana. Se oli nappulaliigaa. Kiinnostus heräsi siis kavereiden perässä. Tämä tapahtui Rovaniemellä ja ensimmäinen seurani oli FC Lynx.

Kokeilitko muitakin pelipaikkoja vai aloititko heti pelata maalivahtina?

Alun perin olin laitahyökkääja ja sieltä mua on pikkuhiljaa tiputettu alaspäin. En tätä itse muista, mutta joukkuekaverit sanoi, että siinä vaiheessa kun vaihdettiin pienistä maaleista isoihin, niin maalivahtien pituus ei riittänyt. Silloin koitetiin hakea uusia maalivahteja ja minä olin samoihin aikoihin sanonut, että pelaisin mieluummin vaikka maalissa kuin topparina. Päädyin sitten maaliin ja sinne olen jäänyt.

Näkyikö siellä katukuvassa RoPS?

Joo ja kyllä me pelejä seurattiin aika tarkkaan, sekä miesten että naisten. Käytiin ihan livenä katsomassa.

Löytyikö niistä joukkueista joitain esikuvia omalle uralle?

Kyllä sieltä yksi maalivahti jäi mieleen, hän pelasi sekä RoPSissa että HJK:ssä… Antonio Reguero. Hän oli minun mielestäni todella hyvä maalivahti Veikkausliigaan. Hänen pelaamista oli kiva katsoa.

Pohjoisessa etäisyydet ovat pitkiä. Heijastuiko se teihinkin, oliko raskaita pelireissuja jo nuorena?

No joo. Kemiin oli suht lyhyt matka, Torniossa käytiin ja Ouluun oli semmonen normaali. Pisimmät reissut junnuna olivat Kuopioon. Mutta ei sitä silloin ajatellut, sehän oli normi että sieltä oli lähdettävä.

Varmaan perheen roolikin ollut suuri tällaisen mahdollistajana.

Kyllä aina on saanut harrastaa ja siihen on ollut edellytykset, tosi hyvä juttu.

Minkälaiset harjoitusolosuhteet teillä oli?

Rovaniemellä on halli, jossa me treenattiin. Ihan kunnon halli, siellä oli talvella suht lämmin. Hyvät edellytykset. Siinä oli urheiluopisto, joten fysiikkatreenit tuli sitä kautta.

Tuntuu, että nykyisin jalkapalloa pelataan talvella ulkona ja jääkiekkoa sisällä.

Se olikin pieni kulttuurishokki, kun muutin etelään. Että treenataankin talvella ulkona.

Harrastitko alkuaikoina muita lajeja jalkapallon rinnalla?

En oikeastaan harrastanut, mutta paljon vapaa-ajan liikuntaa, esimerkiksi laskettelua ja hiihtämistä.

Minkälaista maalivahdin harjoittelu on? Onko siinä samanlaista voima- ja kuntoharjoittelua kuin kenttäpelaajilla?

Silloin kun oli enemmän varsinaista maalivahtivalmennusta niin keskityttiin enemmän tiettyihin asioihin. Kun talvikaudella pelaajat juoksee paljon niin me tehdään vähän eri juttuja, haetaan vaikka ponnistusvoimaa ja räjähtävyyttä. Siinä ehkä tulee se ero. Ja toki itse lajitreenit eroavat pikkuisen.

Sitten kun laskeuduit pohjoisesta etelään, niin tulitko suoraan Tampereelle?

Lahden kautta. Mä pelasin siellä muutaman vuoden FC Kuusysissä. B-junnuissa ja vähän naisten kakkosta myös.

Tuntuiko kakkonen siinä vaiheessa sopivalta sarjatasolta, kun suht nuorena sinne kuitenkin menit?

No joo, samalla pelattiin b-junnujen ykköstä. Kakkonen oli siinä samalla ihan hyvä, ja se sarjataso onkin ollut myös jatkossa. Sopiva senkin vuoksi, että pystyy samalla hoitamaan koulut ja työt.

                                                                             Kuva: Janne Hirvensalo

Lahden jälkeen pääsit sitten viimeinkin TPV:hen.

Kyllä. Muutin siinä Tampereelle ja mietin, että vielä olisi mukava pelata. Katsoin mitä joukkueita täällä on ja kakkosesta löytyi kaksi. Valikoin näistä TPV:n, en edes käynyt muualla. Oikeastaan jo ekojen treenien jälkeen totesin, että porukka on tosi kiva. Peliaikaa on tullut mukavasti, mikä on myös positiivista. Nyt on alkanut kolmas tai neljäs kausi… Pitää varmaan tarkistaa netistä!

Oliko Mikko Lepistö silloin valmentajana? Hän oli siis välillä poissa.

Tulin juuri siihen väliin, että Mikko ei ollut. Liityin kesken kauden ja seuraavaksi kaudeksi Mikko tuli takaisin.

Ovatko loukkaantumiset jossain vaiheessa uhanneet uraasi?

Ei mitään sen suurempia tai hirveän vakavia, niiltä olen välttynyt. Samoja mitä monella muullakin jalkapalloilijalla eli nilkkoja, polvia ja nivelsiteitä.

Mitkä ovat parhaat puolesi maalivahtina? Mistä asioista olet saanut kehuja?

Kaksi asiaa voisin nostaa, mitkä tuntuvat itselle ominaisilta ja mistä kuulenkin. Jalalla pelaaminen on yksi ja lisäksi pidän itseäni sellaisena pelaajana, joka tykkää ohjata peliä tosi paljon ja puhua pelaajille ja sitä kautta auttaa joukkuetta.

Mitä ominaisuuksia haluaisit vielä kehittää?

Yksi sellainen asia mikä edesauttaisi suuresti omaa pelaamista olisi kyllä ponnistusvoiman kehittäminen, koska olen ehkä vähän normaalia maalivahtia lyhyempi. Siitä olisi kyllä hyötyä. Tässä vaiheessa voi toki olla, että koittaa vaan ylläpitää sitä mitä jo on. Saisi varmaan aika paljon laittaa paukkuja, että sitä saisi kehitettyä merkittävästi.

Sitä voi tietenkin kompensoida oikealla sijoittumisella ja ennakoinnilla.

Totta, ja sitä on koitettukin tällä kaudella kehittää.

Nykyään pelataan tosi paljon tekonurmella. Minkälainen alusta se on maalivahdin kannalta?

Toisaalta hyvä juttu, koska kausi on tosi pitkä, että päästään oikeasti pelaamaan. Mutta onhan luonnonnurmi todella kiva, varsinkin sitten kun päästään Lamminpäähän, jossa nurmikenttä on ihan mahtava. Näinä Tampere-vuosina olen oikeasti tykästynyt pelaamaan nurmella. Tällä kaudella ei ole tullut vastaan vielä yhtään luonnonnurmea, suurin osa vastustajista tuntuu siis pelaavan tekonurmella. Suurin osa meidän treeneistäkin on tekonurmella.

Minkälaisia odotuksia teillä on joukkueen menestykselle?

Kyllä niitä alkukaudesta mietittiin ja odotukset on kaikilla aika kovatkin. Meillä on mun mielestä paljon hyviä pelaajia. Alkukausi on ollut vähän vaihtelevaa, mutta ollaan saatu myös paljon hienoja juttuja onnistumaan ja tapahtumaan kentällä. Uskotaan, että pystymme haastamaan sarjan kärkijoukueita ja ollaan siihen pystyttykin, mutta harmittavasti tulosta ei ole niistä peleistä tullut. Mutta kausi on vielä pitkä.

Olet selkeästi ykkösmokena. Onko sinulla kaudelle joitain muita omia tavoitteita?

Ehkä yleisenä tavoitteena on pelata mahdollisimman ehjä kausi, koska viime kauden pelasin pienten loukkaantumisten varjostamana. Se on ykköstavoite että siten pystyisin pelaamaan mahdollisimman paljon pelejä. Toivottavasti onnistumisia tulee sitten sitä kautta, että saan pelejä ja treenejä alle.

Sinut valittiin keväällä Tammelan Voiman kummipelaajaksi. Onko sinulla joitain toiveita kannattajille?

Ensimmäisenä toiveena on, että tulkaa katsomaan pelejä. Yleisesti on puhuttu meidän joukkueessa ja varsinkin viime kauden kummipelaajan Niina Huotarin kanssa, että mahtavaa tuollainen valinta. Saadaan naisfutikselle sitäkin kautta lisää näkyvyyttä ja edistetään näin sen olemassaoloa. Kyllä sen jo yleisesti huomaakin kakkosessa sekä Tampereella että muualla, että katsojia tulee peleihin. Ihan positiivinen merkki.

Kiitos haastattelusta ja nähdään siis peleissä kannustuksen kera!

Teksti: Tuukka Termonen
Kuvat: Janne Hirvensalo / Tuukka Termonen

"Torjumisen pitää tulla selkärangasta" - Hilanderin opeilla kohti nollapelejä

Alasarjaseuraksi laskeutumisesta huolimatta TPV:n valmennus on vaikuttanut myös viime vuosina osaavalta ja ammattitaitoiselta. Oman vahvan lisänsä tähän tuo pelaajauransa syksyllä 2022 lopettanut Mika Hilander, joka aloittaa nyt toisen kautensa seuran maalivahtivalmentajana. Seuraavassa lukuisia kotimaan Veikkausliigaseuroja edustanut veskari kertoo tunnelmistaan ennen kakkosen avausmatsia. Virallinen totuus tallennettiin 26.3.2024.

Miltä kauden lähestyminen näyttää maalivahtivalmentajan näkökulmasta?

Maalivahtitilanne on sellainen, että viime vuonna heitä oli kolme ja nyt neljä, joista kaksi eli Kalle Kohonen ja Johan Pihlajamäki ovat uusia. Kamppailu siitä kuka pelaa on kovaa mutta rehtiä. Tosi tasaväkisiä maalivahteja, ei me tiedetä vielä välttämättä kuka sarjan avaa. Hyvä tilanne, nuoria jätkiä, jotka kaikki haluaa kehittyä ja kaikille tulee luultavimmin kuitenkin löytymään peliaikaa tulevana kautena.

Onko kaikilla vähän erilaisia ominaisuuksia?

No tietyllä tavalla. Kalle ja Sami [Maja] ovat aika samantyyppisiä ja samankokoisia, vahvuudet ehkä hieman pelin eri osa-alueilla. Johan on sitten tosi isokokoinen, mutta hänellä on pitkä loukkaantuminen takana, joten koitetaan päästä sieltä pikkuhiljaa takaisin. Ja Aaro [Kuusjärvi] on sitten siinä tukena mukana hommassa.

Välillä on tuntunut, että meillä on selvä ykkösmoke, ja jos hän loukkaantuu niin käy huonosti. Tällä kaudella tilanne on ilmeisesti aivan erilainen?

Kyllä mä pystyisin laittamaan noista neljästä kaikki pelaamaan kakkosessa. Tilanne on hyvä, mutta tavallaan huonokin, koska osa tulee pettymään. Se on urheilua.

Kukaan ei voi olla varma että pääsee pelaamaan.

Kenellekään ei olla missään vaiheessa sitä luvattu. Asiat on tehty selviksi jo talvella, kun on hommiin lähdetty. Kaikki ovat samalla viivalla ja viimevuotiset näytöt eivät paina. Puhtaalta pöydältä lähdettiin.

Missä vaiheessa julkistatte kokoonpanon maalivahdeille?

Aika lailla päivää ennen, mutta kyllä maalivahti tietää jo aikaisemmin pelaako vai ei.

Onko teillä ollut näin kauden alun lähestyessä joitain tiettyjä treenejä, johon olette keskittyneet?

Nythän me vasta aletaan olemaan pääsääntöisesti pihalla treenaamassa. Kyllä me ollaan hyvin pitkälti ihan maalivahtien perushommissa menty, torjumista ja jalalla pelaamista. Nyt kun ollaan pihalla, niin otetaan enemmän keskityspalloa ja sellaista. Mulla on se pääsääntö tuossa hommassa, että maalivahdin torjuntatyöskentelyn pitää olla niin varmaa, että se ehtii keskittyä muuhunkin kuin pelkkään torjumiseen. Eli pelin ohjaamiseen ja puolustuksen organisoimiseen. Torjumisen pitää tulla selkärangasta.

Jos ajattelee vaikka sinun pitkää maalivahtiuraasi, niin onko juuri pelin ohjaaminen sellainen asia, mikä on muuttunut tärkeämmäksi?

On varmaan, mutta ehkä eniten on muuttunut jalalla pelaaminen ja mitä siinä vaaditaan. Pelin ohjaaminen on mun mielestä ollut aina tärkeää maalivahdille ja sitä puolta jätkien pitää kehittää.

Millä tavalla treenaatte sitä osa-aluetta?

Se tulee tuossa pelin mukana ja harjoituksissa, puhutaan ja kerrotaan, mitä tilanteissa voisi puolustajalle tai keskikenttäpelaajalle puhua. Että mihin ja miten ohjataan, ja minkälaisilla sanoilla. Heillä on omat tapansa tehdä ja kehittyä.

Pitää siis tietää joukkueen taktiikka.

Kyllä meillä joukkueen taktiikan tietää maalivahditkin. Hänen se on melkeinpä tärkeintä tietää, että me miten halutaan puolustaa, hyökätä tai avata peliä. Maalivahti organisoi sitä yhdessä keskiakselin pelaajien kanssa. Kyllä maalivahdin pitää olla taktisesti hereillä ja tietoinen. Meidän maalivahdit ovat läsnä jokaisessa taktiikkapalaverissa.

Onko heillä yleensä paljon kysyttävää sinulta harjoituksissa vai oletko sinä enemmänkin äänessä?

Enpä tiedä onko kysyttävää. Mä perustelen kyllä miksi me tehdään asioita ennen kuin me tehdään ne, tai ainakin pyrin siihen. Kerron mietteeni ja mitä kehitettävää tai hyvää näen heidän toiminnassaan. En tiedä jätänkö edes sijaa kysymyksille. Pelejä käydään läpi videoiden kauttakin, jos en vaikka aina pääse peliin paikalle.

Kun peliurasi alkoi lähestyä loppuaan, niin oliko sinulle selvää, että haluat jatkaa uraasi tällaisessa roolissa?

Ei missään tapauksessa. Ajatus lähti vasta sitten kun lopetin, kun jotkut joukkueet soitteli ja kyseli lähtisinkö mukaan. Muutaman ekan kuukauden kieltäydyin, mutta sitten päätin, että lähden kokeilemaan. Ja kyllä siitä sitten kiinnostuinkin. Mä myös hain UEFA-B valmentajakurssille ja pääsinkin, mutta se ei valitettavasti toteutunut tänä vuonna, koska hakijoita oli liian vähän. Sitä varten piti olla tietty pelaajatausta, tietyille kurssitasoille pääsee hieman oikopolkua. Olisin kyllä halunnut kouluttaa itseäni tällä puolella. Se kurssi olisi ollut kenttäpelaajavalmennusta ja kestänyt vuoden, mutta siitä olisi sitten voinut päästä jatkokurssille. Se ajatus kytee edelleen takaraivossa.

Ehdit pelata urasi aikana monessa joukkueessa ja sinulla on myös TPV-taustaa, joten et ihan tyhjästä tullut tänne.

En, mutta se on lyhyt. Tavallaan kyllä kauden mittainen, mutta loppui ennen kuin ehti alkaakaan. Muistaakseni 2009 helmikuussa, kun meillä oli treenipeli Tali-hallissa, niin mulla meni oikeastaan kaikki hajalla vasemmasta polvesta. Takaristiside taisi jäädä ehjäksi. Koko loppukausi meni loukkaantuneena, että siinä oli minun TPV-urani… Jokusen pelin ehdin pelata talvella ja syksyllä kävin muutamat treenit, mutten ollut lähelläkään pelikuntoa. Valitettavasti se jäi sellaiseksi.

TPV:n historiahan voisi olla aivan erilainen ilman tätä loukkaantumista.

Niin, tai oma pelihistoriakin. Mutta historiaa ei voi muuttaa, se oli sellainen.

Nyt historiaasi kuitenkin liittyy taas TPV. Miten sinut saatiin houkuteltua tänne? Sanoit kuitenkin että olit ehtinyt jo kieltäytyä parin kuukauden ajan.

Rantalan Toni soitteli mulle ja juttelin myös Kaikurannan Jounin kanssa. Sitten siinä mietiskelin, että onko mulla aikaa ja huvittaako mua. Päästiin sitten Ashin [Civil] kanssa sopuun niistä linjoista, minkä verran mä käyn paikalla. Loppujen lopuksi nekin sitten muuttuivat kauden aikana, minun ei ollut tarkoitus olla peleissä oikeastaan ollenkaan. Ash halusi kuitenkin, että olen paikalla vähintään kotipeleissä ja osallistuinkin Ashin kanssa myös aika paljon pelin aikaiseen valmentamiseen ja reagoimiseen. Rooli eli vähän kauden aikana mutta tykästyin hommaan.

Päätit jatkaa vielä tällekin kaudelle, oliko tässä mitään epäröintiä?

Kiinnostuin viime kauden aikana valmentamisesta ja se kurssikin olisi ollut, mutta siis peruuntui. Minua kuitenkin kiinnosti jatkaa valmentamista. Mutta koska tämä on iltapainotteista ja on teini-ikäisiä lapsia, niin se ajankäyttö… Ja jos lähden johonkin, niin haluan olla motivoitunut ja pystyä keskittymään, en lähde mitenkään puolivillaisesti. Kyllä sitä piti tietenkin vähän pohtia, mutta kyllä mä olin koko ajan kiinnostunut jatkamaan.

Nyt sinulla on kokemusta sekä maalin suulla että kentän laidalla olemisesta, kumpi on hermostuttavampaa?

Kumpikaan ei ole sinänsä hermostuttavaa, mutta kentällä oleminen on ehkä se omempi paikka. Siellä pystyy vaikuttamaan asioihin enemmän, valmentaja pystyy vaikuttamaan vain joihinkin pieniin juttuihin, antamaan vinkkejä. Loppujen lopuksi pelaajat siellä pelaa ja tekee kaikki päätökset. Sä pystyt ohjaamaan ja opettamaan, että he tekisivät kentällä hyviä päätöksiä, mutta se työ tehdään jo paljon ennen ottelua. En tiedä olinko koskaan hermostunut, en siis hermoillut, mutta saatoin hermostua.

Onhan se eri asia. Oletteko päättäneet joukkueen kesken tavoitteita kaudelle?

Minä en ole ollut mukana päätöksenteossa, mutta mulla on selkeät tavoitteet. Lähdetään menestymään joka pelissä!

Ei muuta kuin sitä kohti ja Tammelassa tavataan!

Teksti:Tuukka Termonen
Kuvat: Jyri Haapanen

 

”Mikäs sen hienompaa, kun on derbyjä tiedossa!”

Rudi Dieterin paluu kaudeksi 2023 aiheutti kannattajissa suurta iloa, olihan mies ehtinyt ennen Poriin lähtöään hurmata vuosikausia periksiantamattomalla ja liikkuvalla pelityylillään. Hänen kaltaisiaan energisiä maalinsylkijöitä ei ole koskaan kentällä liikaa. Pirkkahallissa 19.3.2024 tallennetusta haastattelusta huokuu sekä rakkaus jalkapalloon että into ja pyyteettömyys tehdä kaikkensa joukkueen eteen. Rudin sydän sykkii selvästikin samaan tahtiin Punakoneen kanssa!

Miten innostuit aikanaan jalkapallosta?
Isä vei treeneihin joskus Orivedellä, mistä olen kotoisin. Isä alkoi samalla myös valmentaa mun ikäisiä ja vuotta vanhempia poikia Oriveden Tuiskussa. Olisinko ollut neljävuotias, kun menin ensimmäisiin futistreeneihin. Sitten se vaan tuntui mukavalta. Kyllä mä pienenä pelasin talvet myös jääkiekiekkoa Orivedellä, ja kesät sitten jalkapalloa. Jääkiekko jäi pois, kun olin kymmenisen vuotta vanha.

Oliko lajivalinta sinulle ihan selvä?
Oli se selkeä. Kun jääkiekko loppui, niin siirryin Tampereelle pelaamaan yhdeksi kaudeksi, taisin olla vitosluokalla silloin. Pelasin Ilveksessä vuotta vanhempien joukkueessa ja sitten menin yhdeksi kaudeksi Allianssiin Helsinkiin -94 syntyneiden joukkueeseen. Koko ajan siis asuttiin Orivedellä eli mua kuskattiin sinne. Siinä joukkueessa pelasi tulevia maajoukkuepelaajia, esimerkiksi Sauli Väisänen. Kun siirryin yläasteelle, niin joukkueeksi vaihtui JJK. Siellä pelasin kolme vuotta. Joukkueessa oli muun muassa Robert Taylor, ja hänen isänsä valmensi.

Varsin aikaavievä harrastus siis matkojen suhteen, olet alkanut harrastaa täysipainoisesti jo aika nuorena.
Joo, ja sen lisäksi kävin pelaamassa nelos-vitosluokkalaisena Saksassa turnauksia eräässä saksalaisessa joukkueessa. Parin kauden aikana tuli 10-15 viikonlopputurnausta, Bundesliigaseuroja vastaan.

Miltä jalkapallokulttuuri ja meininki tuntui siellä?
Olihan se hyvin erilaista. Kilpailullista, mutta kaikilla oli kivaa. Suomeen erona oli se, että pelit kestivät 15 minuuttia ja Suomessa 30-40. Turnauksessa pelattiin tosi paljon tuollaisia 15 minuutin pelejä eli tempo pysyi korkeana, koska pojat jaksoivat juosta koko lyhyen ajan. Kävin pelaamassa muutaman talviturnauksenkin, niissä pelattiin puulattialla jossa oli metrin korkeat seinät, joita saattoi käyttää hyväksi. Ja normaalit pikkumaalit.

                                        Ahonen, Korsunov ja Dieter.  (Kuvaaja tuntematon) 

                         

Seuraavaksi siirryit Pallo-Veikkoihin noin vuonna 2010. Mikä sen ratkaisi?
Mä olin silloin vielä ysillä. Käytiin TPV:n treeneissä ja tiedettiin että b-junnut pelaa SM-sarjaa. Pääsin siihen joukkueeseen mukaan, olin nuorempi b, siinä pelasi siis -93 ja -94 syntyneitä. Kunnon joukkue ja me pelattiinkin hyvä kausi. Tulin sitten Tampereelle urheilulukioon.

Aika nuorena pääsit sitten pelaamaan kakkostakin?
Itse asiassa TPV pelasi silloin vielä ykkösessä, kun menin ensimmäisiin edustuksen treeneihin, eli sinä syksynä kun TPV tippui. Silloin siellä pelasivat esimerkiksi Kemmo, Eränen, Ollikainen ja Isoaho ja Mourad Seddiki valmensi. En pelannut ykkösessä, mutta seuraavalla kaudella pelasin kakkosta.

Miltä kakkosen vauhti tuntui?
Itse asiassa ensimmäinen miesten peli oli harjoituspeli TamUa vastaan Pirkkahallissa tammikuussa 2011. TamU pelasi tuolloin liigaa, sinä vuonna ne meni sitten konkkaan. Muistan, että olin oikea laitalinkki ja pelasin Ojanperää vastaan, joka oli aika kova pelaaja silloin, heh… Siellä oli muitakin kovia silloin, ja mä olin 16-vuotias ja kohtuu heiveröinen vielä. Se jäi kyllä mieleen, lähdettiin heti syvästä päädystä, olin vielä avauksessa.

Mitä sinulla jäi mieleen päällimmäisiä TPV-vuosista? Sinä jäit ainakin kannattajien mieleen, mutta millä tavalla kehityit pelaajana tuolloin?
Junnuvuosina kehityin kyllä tosi hyvin, b-junnuissa kaudet meni hienosti. Sitten kun pelattiin kakkosta, niin oli vähän sellaisia kausia, että omaa läpimurtoa odotellessa… Kyllä mä siinä pelasin pari junnujen harkkamaaottelua, U-18. Eli 17-vuotiaana, toisella kakkosen kaudella. Seddikin kauden jälkeen valmentajana oli Samuli Laitila ja sitten taisi tulla Pykä, siis Pylkkönen. Taisi olla kolme kautta ja sitten tuli Ylinen. Kaudet meni ihan ok, tuli maaleja, mutta ei sellaista varsinaista läpimurtoa.

Joukkuetta mitenkään haukkumatta, niin eihän ne kaudet kannattajien näkökulmastakaan mitenkään mahtavilta näyttäneet, sellaista keskitason puurtamista.
Nimen omaan, ja sarjataulukkokin sen kertoi, että me oltiin siinä keskivaiheilla. Ei tippuminen eikä nouseminenkaan ollut oikein lähellä missään kohti kautta. Näin meni kaikki kaudet, mitä silloin TPV:ssä pelasin. Olisiko ollut viimeinen kausi, kun tein kahdeksan maalia ja muutenkin niinä kausina pysyi jalat aika hyvin kunnossa. Eikä ollut mitään suurempia loukkaantumisia, hyvin tuli pelejä joka kaudella.

                                             TPV - KuPS 5.4.2016 (Kuva: Janne Pirinen)

Pääsit sitten kuitenkin myös nousujuhliin, mutta MuSassa. Samana vuonna kuin mekin nousimme.
Eli minun siirtoni oli hyväksi sekä TPV:lle että Musalle, koska molemmat nousivat, heh… Se mikä sinne oikeastaan ajoi oli se, että sain Porista kesätöitä. Siellä tosiaan noustiin hienon kauden päätteeksi kuten TPV täällä. Silloin ei pelattu vastakkain, koska pelattiin eri lohkoja. Mutta karsintamatsissa vastakkain joutuminen oli todella lähellä, ettei olisi jopa ollut maalierosta kiinni. Ennen viimeistä kierrosta se oli jopa todennäköistä. Seuraavalla kaudella me sitten kohdattiinkin ykkösessä.

Meidän onneksemme päätit vielä kuitenkin palata Tampereelle.
Kun asuttiin Porissa, niin tuli perheenlisäystä. Koska suvut suvut ja kummit asuu täällä päin, niin tukiverkko on täällä. Se oli oikeastaan muuton syy, ja etätyön mahdollisuus myös. Pystyin jatkamaan saman työnantajan palveluksessa. Pelasin kauden MuSassa loppuun enkä ollut päättänyt muuta kuin että jos ura jatkuu, niin pelaan Tampereella.

Sinua ei haitannut se, että me pelattiin kolmosessa vaikka olit pelannut vähän aikaa sitten ykköstäkin? Vai oliko muita vaihtoehtoja?
No ei, en mä mihinkään ottanut yhteyttä, en ollut itse mitenkään aktiivinen. Sitten Ash [Civil] taisi laittaa viestiä tai soitella. Juholta [Mattila], joka on esikoisen kummisetä, olin jo vähän kysellyt etukäteen minkälainen meininki. Että mitä hän meinaa ja keitä olisi mahdolisesti pelaamassa. Sanoin sitten, että tulen treeneihin ja tein sopimuksenkin. Silloin kun palasin Tampereelle ja TPV:hen, niin uran näkökulmasta tavoitteena oli nousta TPV:n kanssa kolmosesta kakkoseen ja päästä pelaamaan uudessa Tammelassa. Sitten olen tavallaan saanut kaiken futikselta, kun TPV on nostettu kakkoseen ja pääsen pelaamaan yhden kauden Tammelan stadionilla. Mikäs sen hienompaa, kun on derbyjä tiedossa!

Sinulla on ainakin kokemusta edellisen kerran TamU-matseista, etkö maalannut niissä muutaman kerran?
Joo, kyllä niistä on kokemusta. Myös Porin derbyistä hyviä muistoja, koska myös siellä niissä tuli onnistumisia. Kyllä ne sytyttää ja koen saavani aika paljon enemmän irti itsestäni silloin, kun on derby ja tietää, että on silmäpareja katsomossa. Kavereita ja näin, että se kyllä sytyttää.

Millä tavalla kauteen valmistautuminen on sinulla sujunut?
Viime kaudella oli alkukaudella vähän ongelmia nilkan kanssa ja sain siihen lääkäristä apua. Nyt se vamma on talvella vähän uusiutunut, mutta sain siihen kortisonipiikin. Nyt on taas nilkka hyvässä kunnossa ja pystyn ainakin toistaiseksi pelaamaan. Verrattuna viiteen viimeiseen talvikauteen, niin nyt on ollut paras. Toki kun olen kaksi päivää viikossa töissä Porissa ja lapsiakin on, niin onhan treeneihin pääseminen melkoista palapeliä, enkä kaikissa pystykään käymään. Mutta hyvin on mennyt siihen suhteutettuna ja olen päässyt pelaamaankin.

Ovatko harjoituspelit sujuneet odotusten mukaan?
Todella hyviä pelejä. Esimerkiksi viime peli SJK Akatemian kakkosta vastaan oli todella hyvä harkkapeli molemmille. Tosi tasokasta peliä ja muutenkin ollut onnistuneita vastustajia, tiukkoja matseja ja saatu laajasti minuutteja porukalle.

Kausi alkaa tosi aikaisin, vaikuttaako se jotenkin joukkueen rakentumiseen, taktiseen osaamiseen tai sen sellaiseen? Yleensähän aloitellaan kolmisen viikkoa myöhemmin.
Ehkä se on enemmänkin mukavaa. Itse asiassa nyt kausi alkaa sinänsä harvinaisen myöhään, koska Suomen Cupia on pelattu normaalisti paljon aikaisemmin, joten viralliset pelit alkavat tosi myöhään.

Niitähän on pelattu joskus lumihankien keskelläkin.
Sitä just, että tavallaan tosipeleistä on pitkä aika, mutta hyvä juttu että Cup pelataan enemmänkin kesäaikaan, saa ehkä vähän enemmän näkyvyyttäkin.

Oletteko keskittyneet joukkueen kanssa joihinkin tiettyihin asioihin mitä pitäisi parantaa erityisesti nyt, kun sarjataso on noussut?
Kyllä me ollaan pitkälti omaan tekemiseen keskitytty ja pikkuisen eri tavalla prässätään kuin viime kaudella, ei mitään suuria muutoksia. Hyvin saman kaltaisesti pelataan kuin viime kaudella, suuria muutoksia ei sinänsä tarvitse. Hölmöä lähteä muuttamaan sellaista, mikä toimii ja minkä pelaajat tuntevat. Aika paljon on kuitenkin samoja pelaajia. Jos miettii vaikka viime ja edellistäkin kautta, niin siinä mielessä meillä on etua, että voittamisen kierre ja kulttuuri on iskostunut pelaajiin. Jos miettii vastustajia, niin ne tavallaan heikoimmat jäivät kakkoseen kun parhaat nousivat. Toki sarjataso on eri, mutta kyllä näkisin tämän meille etuna.

Iso osa menestysreseptiä on myös se, että ollaan saatu paljon vahvistuksia.
Mun mielestä on myös hienoa, että ovat tuttuja, aika lailla kaikilla vahvistuksilla on TPV-historiaa. Kun miettii näitä tamperelaisia pelaajia, niin aika moni on pelannut TPV:ssä jossain kohdassa.

Osaatko sanoa, mitkä olisivat TPV:n vahvuuksia, joilla saadaan käännettyä tasaiset matsit meille? Jos vastustajat eivät lue tätä...
Aika harvinaista, mutta jos miettii viime kautta ja näitä harkkapelejä, niin kyllä me tehdään todella hyvällä prosentilla paikoista maali. Silloin joskus kun oltiin keskikastissa vuodesta toiseen, niin ei meinattu saada mistään sisään ja oli semmoisia apinoita selässä… Nyt tuntuu siltä, että ollaan tehokkaita, eli se voisi olla yksi. Sekä sopiva sekoitus kokeneita kavereita ja nuoruutta. Enkä ole havainnut kenessäkään pelaajassa ”tähtistatusta”, että asettuisi muiden yläpuolelle, semmoinen ei ikinä tee hyvää joukkuehengelle. Ollaan hitsauduttu suht hyvin yhteen ja siitä on iso etu, että ollaan pelattu aika paljon yhdessä ja joukkue on rakentunut aikaisin, koko talvi ollaan treenattu eikä ole tullut paljon vaihtuvuutta. Pelaajat ovat myös pysyneet kunnossa aika hyvin koko talvikauden, vaikka ollaan treenattu mielestäni kovempaa kuin viime talvena.

Sinun viime vuosien tavoitteesi ovat onnistuneet eli nousu kakkoseen ja saat pelata Tammelassa. Löytyisikö tälle kesälle vielä muita tavoitteita?
Joukkueen kanssa ei olla lyöty vielä mitään tavoitteita, itselle isoin tavoite on sitten se joukkueen tavoite. Sellainen tullaan vielä varmasti päättämään ennen kauden alkua. Jos nyt jotain haluaisin nimetä, niin kyllä olisi aika hienoa tehdä aidossa derbyssä TamUa vastaan maali.

Se jäi ainakin monille mieleen, kun teit Ratinassa sen tasoitusmaalin. Lähestyminen on nyt vähän erilainen, kun ei ole niin paljon odotuksia, mutta edellisinä kertoinahan ne oli ihan pakko voittaa.
Derbyjä TamUa vastaan odotan kyllä. Lähdetään vähän altavastaajina, asetelma on nyt ehkä vähän erilainen.

Onko sinulla jotain toiveita kannattajille?
Kyllä se ääni on aina positiivista, että pidetään vähän melua siellä. Runsaslukuisesti vaan sinne kannustamaan. Onko teillä vieraspelireissuja tulossa?

Onhan niistä puhuttu, muttei mitään lyöty lukkoon. Olen kyllä käsittänyt, että pelaajistakin on mukavaa, kun on käyty.
No todellakin, ettei tunnu ihan siltä, että yksin ollaan. Kyllä se aina auttaa, jos siellä näkee, että on omia katsomossa. Arvostan suuresti faneja ja jos miettii vaikka MuSaa, niin ei siellä ollut varsinaisesti faneja. Niin siinä on iso juttu, mikä on hienoa TPV:ssä. Että on oikeasti faneja. Itseä on aina motivoinut, kun on tavallaan joku kelle pelaa, joku jota kiinnostaa.

Nähdään siis peleissä!

Teksti: Tuukka Termonen
Kuvat: Jyri Haapanen (ellei muuta mainittu)