maanantai 2. lokakuuta 2023

Jalkapallokulttuurin muutos eli onko ”kannattaja” sama asia kuin ”fani”?

 Tammelan Voimalle 10-vuotisjuhlapäivänä 30.9.2023, jolloin TPV varmisti
 nousunsa Kakkoseen.


1980-luvulta lähtien yleiseen käyttöön on vakiintunut uusia sanoa. Ennen puhuttiin tiedotusvälineistä, makaronista ja kannattajista, mutta nykyään
mediasta, pastasta ja faneista. Onko sanojen ”kannattaja” ja ”fani” välillä eroa, kun kyse on jalkapallosta ja sen harrastamisesta? Seuraavassa mielessä on. Käytän hyväkseni itseään konservatiiviseksi anarkistiksi kutsuvan ranskalaisfilosofin Jean-Claude Michéan (s. 1952) ajatuksia, jotka hän on esittänyt jalkapalloa käsittelevässä pienessä kirjoituskokoelmassaan Le plus beau but était une passe (Kaunein maali oli syöttö, 2014).

Michéa on saanut kirjansa nimen Ken Loachin elokuvasta Looking for Eric, joka kertoo Manchester Unitedin vanhoista peruskannattajista. Elokuvan nimessä mainittu Eric on elokuvan päähenkilön kuviteltuna henkisenä tukena toimiva Eric Cantona. (Päähenkilön kysymykseen Cantonalle, mikä oli tämän kaunein maali, Cantona vastaa: syöttö.) Ken Loach kuuluu niihin nykyelokuvan harvoihin ohjaajiin, jotka teoksesta toiseen ovat kuvanneet työväenluokkaista elämää. Tämä yhteys on Michéalle tärkeä: jalkapallo syntyi työväestön harrastustoiminnasta, ja sillä on edelleen tämä kansanomainen luonne esimerkiksi Etelä-Amerikassa. Michéa jopa katsoo että keskeinen syy sille, miksei jalkapallo ole koskaan todella kotiutunut Yhdysvaltoihin, löytyy vahvan työväenluokan puuttumisesta maasta. Michéan päämurheena onkin jalkapallon kaupallistuminen tai porvarillistuminen, mikä on muuttanut pelin perusluonnetta. Tähän liittyy ero tai merkitysvivahde, joka on mahdollista nähdä sanojen kannattaja ja fani välillä.

Jalkapallofaneista ei puhuttu 1970-luvun taitteessa, kun edellisen kerran istuin aktiivisesti jalkapallokatsomossa käydessäni nuoruudenystävien kanssa Helsingin Olympiastadionilla mestaruussarjan peleissä (vakiopaikkamme oli itäkatsomossa aukon 29 yläpuolella). Faneista alettiin jalkapallon yhteydessä meillä puhua vasta siinä vaiheessa, kun jalkapalloseurojen pyörittämisestä tuli liiketoimintaa, johon liittyy oheistuotteiden myynti. Tunnetusti tämä kehitys voimistui 1990-luvulta, jolloin Englannin liigan sääntöjä muutettiin. Sanan vakiintumista auttoi toki se, että faniudesta alettiin puhua laajasti muissakin yhteyksissä. (Yhdysvalloissa elokuvan himoharrastajia kutsuttiin jo sata vuotta sitten movie faneiksi.) Näin on syntynyt tilanne, jossa voidaan tehdä ero sanojen kannattaja ja fani välillä: kyse on näkökulmasta jalkapalloon.

Merkityseroon liittyy urheilutapahtumien muuttuminen hengeltään yhä enemmän amerikkalaismalliseksi viihteeksi. Yhdysvalloissahan osattiin jo varhain tehdä urheilusta show businessiä, siis liittää siihen markkinahenkisyys ja rahanteko. Annan esimerkin siitä mitä tarkoitan. Kävin vuosi sitten Suomi–Ruotsi-yleisurheilumaaottelussa katsomassa uusittua Olympiastadionia. Ottelun seuraaminen oli yhtä piinaa, kun koko ajan pauhasi musiikki kovalla ja vähän väliä kuuluttaja nostatti yleisön henkeä tekopirteällä tavalla (cheerleading on tyypillinen ”Amerikan-laina”). Päätimme elämänkumppanini Louhin kanssa, että sai olla samalla viimeinen kerta. Jos jalkapallopeleihin tulee vastaava räikeä vire, jätän vihreän veran seuraamisen.

Mutta tuskin tämä ääri-ilmiö kohtaa meitä, vaikka TPV nousikin Kakkoseen. Silti olen sitä mieltä, ettei selostajan pitäisi jalkapallossakaan olla liian selvästi kotijoukkueen puolella. Tähän lopuksi sopiikin erottelu, jonka Mikael Melan on kirjoituksessaan ”Ihmiset jotka rakastavat jalkapalloseuroja” (2014) tehnyt. Melan on filosofi ja TPS:n pitkäaikainen kannattaja, joka pohtii filosofisella täsmällisyydellä sitä, minkälaisia jalkapalloseuroihin kiintyneet henkilöt ovat. Lainaten S. Mumfordia (Watching Sport, 2012) Melan erottaa partisaanin ja puristin. Partisaani on jalkapalloseuran kannattaja, joka suosii ”tylsää voittoa viihdyttävän häviön sijaan”. Voitto on siis hänelle kaikki kaikessa. Puritaani taas asettaa ”kaiken yläpuolelle pelilliset ansiot”. Tärkeintä hänelle on pelin tuottama mielihyvä, ja se on aidoimmillaan pelin ollessa todella kaunista. Puristin asenteen soisi pitävän partisaanin puolueellisuuden aisoissa.

Muuten, se minkä seuran kannattajaksi ihminen ryhtyy, ei Melanin mukaan ole järkiperäistä. Henkilö voi päättää, minkä joukkueen pelejä alkaa seurata. Hänen omassa päätösvallassaan ei kuitenkaan ole voimakkaan tunnesiteen muodostuminen itsensä ja seuran välille. Rakkaus ei valitse kohdettaan.

Tarmo Malmberg


            Mypa - TPV syksyllä 2018. Artikkelin kirjoittaja taputtaa toisena vasemmalta.


sunnuntai 23. heinäkuuta 2023

Aleksi Rantanen - tavoitteena lisää kokemuksia ja onnistumisia

Aleksi Rantanen on tehnyt viime kausien kuluessa niin suuren vaikutuksen Tammelan Voimaan, että hänet valittiin kauden kummipelaajaksi. Mies on jatkanut tänäkin kesänä samaan malliin puolustuksen tukipilarina ja etevänä pelin pyörittäjänä, laitanousuja unohtamatta. Seuraavassa Aleksi kertoo meille muun muassa mielipiteitään valmennuksesta, pelaamisesta kolmosessa ja tulevaisuuden tavoitteistaan.
Haastattelu nauhoitettiin 
Tampereella 20.7.2023.

Kausi on puolessa välissä ja teillä oli reilun viikon treenitauko. Oliko paussi tarpeen?
Totta kai oli tarpeen, on ehtinyt pikkuisen huilata. Ei kuitenkaan ihan liian pitkä tauko, että tatsi pysyi hyvänä. Kun palasin treeneihin, niin kyllä kuitenkin huomasi, että on vähän lomailtu... Mutta sama vireys tulee sieltä aika nopeastikin takaisin. Ja kausi jäi kuitenkin ihan hyville paikkeilla, sarjasijoitus on ok ja pelit sujui suhteellisen hyvin. Ei ollut mitään isompaa ongelmaa, siitä on hyvä jatkaa.

Treenasitko lainkaan tauon aikana?
Mulla on ollut aika paljon töitä, mutta jotain omatoimista olen tehnyt. Viime kauteen nähden jopa vähemmän, työ on ehkä vienyt siitä aikaa. Mutta ei treenit tuntuneet mitenkään isommin erilaiselta kuin ennen taukoa, ihan hyvin olen pysynyt kondiksessa.

Oliko kauteen valmistautuminen mitenkään erilainen kuin vuosi sitten?
Tietysti erilaisia taktisia juttuja on, mutta muuten aika samanlainen rytmi. Ei mitään isoja muutoksia, kuitenkin sama porukka ja samat valmentajat.

Eli valmentaja Ash Civil ei ole keksinyt mitään isoja uusia juttuja, mitä olisi pitänyt omaksua täksi kesäksi? Mehän ei kuitenkaan viime vuonna voitettu sarjaa, vaikka olisi pitänyt.
Pelillisiä juttuja kyllä, mutta käytännön puolelta ei välttämättä niin isoja, eikä ehkä tarvitsekaan. Enemmän on keskitytty pelilliseen puoleen, mutta niitä ei ehkä kannata avata liian paljon, heh…

Tunnut olevan tyytyväinen valmennuksen panokseen.
Kyllä, se on aina ihan huippuluokkaa.

Saatiin vielä maalivahtivalmentajakin, mikä on iso asia kolmosen tasolla.
Joo, ja rutinoitunut. Hilalla [Mika Hilander] on oma tyylinsä, sieltä tulee kaikenmoista juttua, nostattaa yhteishenkeäkin.

Vaikeaksi voittamisen tekee se, että vastustajat tuntuvat usein laittavan juuri meitä vastaan 110% peliin, ja toinen asia on tietenkin vahvasti puolustusvoittoinen peli.
Joo, se on huomattu. On helppo heittää bussi siihen maalin eteen ja purkaa palloa 90 minuuttia ja koittaa vastahyökkäyksiä. Sitä vastaan pelatessa murtavissakin syötöissä tulee yllättävän paljon virheitä ja menetyksiä. Viime kauteen verrattuna puolustus on ehkä vähän erilaista. Silloin meille oli vähän ”shokki”, että joskus täytyi jopa puolustaakin sen hirveän ryöpytyksen jälkeen. Tuntuu, että se on parantunut. Me osataaan puolustaa ja löytyy pitkäjänteisyyttä puolustaa. Meillä on kestävyyttä ja sitkeyttä sekä ymmärrystä siitä, ettei onnistumisia tule koko ajan.

Tarvitaanko kauden loppuun vielä jotain erityistä, ettei käy niin kuin viime syksynä? Hoidetaanko loppukausikin samalla reseptillä?
Viime kauteen verrattuna on tullut pieniä muutoksia peliin. Rosteri on astetta laajempi eikä joka peliin tarvitse mennä samalla miehistöllä, mikä osaltaan vähentää loukkaantumisia ja pelaajilla on enemmän energiaa. Ja tietenkin jokaisesta pelaajasta itsestä lähtee se, että tekee perusasiat kunnolla niin kuin treeneissä on sovittu. Myös ennen peliä valmistavat asiat ja pelien jälkeen palauttavat. Nekin määrittävät tällä tasolla paljon. Ruokavalio, liikkuvuus, uni… ihan kaikki merkitsevät. Varsinkin kun kaikki panostavat samalla tavalla. Kausi on aika pitkä, joten pitää miettiä myös muita asioita, kuin sitä mitä tapahtuu kentällä.

Painottaako Ash mielestäsi tarpeeksi pelaajan omaa vastuuta ja tekemistä?
On paljon asioita, mitkä mainitaan ja mistä puhutaan. Sellaista mikä ei liity pelkästään kentällä olemiseen. Yhteishenkeen on tietysti panostettu paljon, se onkin ollut jo pitkään aika hyvä. Siinä ei ole mitään moittimista.

Entä ovatko omat suorituksesi vastanneet odotuksiasi?
Laitapakin rooli muuttui tähän kauteen, kun tuli uusia kuvioita sun muita. Aina sitä voisi toki parantaa. Toisaalta kolmosen taso ei mittaa ihan sitä koko osaamista. Kun saisi astetta kovempia pelejä, niin voisi näyttää ihan erilaiselta. Tuntuu, ettei joku syöttöprosenttikaan ole ihan parhaalla tasolla, siihen olen kiinnittänyt ehkä eniten huomiota tällä kaudella. Muutenkin ihan perusasioiden laatuun. Varsinkin kun nyt joutuu pitämään palloa ja pyörittämään, että saisi ne pelin perusasiat vielä paremmalle tasolle ja pystyisi sitä kautta kehittämään peliä. Sen ei tarvitsisi olla aina mikään erikoinen suoritus, millä peliä saadaan auki. Vaikka nopeaa kierrätystä, nopeatempoista syöttelyä, hyviä ekoja kosketuksia… Ei mitään ihmeellisiä temppuja. Mutta kun vastustajan taso ei ole aina paras mahdollinen, niin mekin mennään mukaan löysätempoisempaan peliin.

Miten valmistaudut peleihin? Onko sinulla joitain tiettyjä rutiineja, joiden avulla saat itsestäsi parhaan irti?
Alle kunnon yöunet, ja venyttely edellisiltana on myös aika tärkeää. Hyvä aamupala ja ruoka, ei nyt sen erikoisempaa. Ei suurta eroa arkipäivän rutiineihin, mutta ehkä pelipäivänä koittaa rentoutua vielä enemmän, ja varsinkaan näin kesällä ei viitsisi olla paljon auringossa. Nesteytys on tosi tärkeää, varsinkin jos juoksee paljon kentällä.

Puhutteko te paljon tulevista vastustajista ja niiden ominaisuuksista?
Kyllä, niitä käydään kunnolla läpi vähintään viikkoa ennen ottelua.

                                                                                            Kuva: Jyri Haapanen

Mistä sait aikanasi kipinän aloittaa jalkapallon pelaamisen?
Aloitin Ilveksen kaupunginosajoukkueessa, kuten aika moni muukin aloitti samaan aikaan. Ensimmäinen joukkue oli Ilves Kaleva. Sieltä se lähti. Ei tässä mitään taukoja ole ollut, siitä on joka vuosi edetty.  

Harrastitko siinä ohessa jotain muuta vakavasti?
Joo, ala-asteella aloitin salibandyn ja pelasin sitä KooVeessa aika montakin vuotta. Lopetin 14–15 -vuotiaana, kun aika ei enää riittänyt molempiin. Siitä sai sellaisia hyviä ominaisuuksia, mitä ei tule välttämättä harjoiteltua jalkapallossa. Varsinkin nuoremmalla iällä monipuolisuus on aika tärkeää.

Ketkä ovat olleet urasi kannalta tärkemmät tukijat?
Perhe, jotka kuskasi mua pienempänä treeneihin. Onhan sekin jo, että tulee töistä kiireellä kotiin ja lähtee heti viemään treeneihin ympäri Tamperetta. Ja kun oli vielä kahta lajiakin. Se on vaatinut oman aikansa, ja sitten kausimaksut ovat tietysti oma juttunsa. Nyt ei tarvitse sentään enää maksaa kausimaksua... Onhan tässä oma yhteisöllsyytensä, uusia ihmisiä ja kavereita. Urheilu ei ole joka päivä ollut se ykkösprioriteetti, mikä on laittanut tulemaan kentälle. Vaikkei joka kerran jaksaisi lähteä, niin sinne menee kun tietää, että muutkin on tulossa ja näkee niitä.

Oliko sinulla nuorempana joitain idoleita, joita ihailit?
Sen verran, että Emile Paul Tendeng Ilveksestä oli joskus sellainen suosikkipelaaja. Emeniken muistan vielä Ilveksestä ja Tammelasta, se ei ihan hirveästi siellä pelannut. Kun Emenike oli TamUssa, niin pelasin sitä vastaan TPV:n kakkosjoukkuessa.

Milloin siirryit Punakoneeseen?
Tämä on nyt neljäs kausi TPV:ssä. Kun vaihdoin joukkuetta, niin TPV:llä tuntui olevan aika hyvä tarjonta. Oli junnujoukkue ja miesten kakkosjoukkue, joka pelasi kolmosessa, mikä oli varsin kova taso. Kun en ollut miesten pelejä vielä pelannut, niin kolmonen oli hyvä sarja aloittaa. Ja toki miesten edustus, joka pelasi kakkosta. Siinä oli aika monta porrasta, joita pitkin pystyi kehittymään ja luomaan urapolkua. Muihin tamperelaisseuroihin verrattuna valintaan vaikutti se, että TPV on perinteikkäämpi ja tunnetumpi. Lisäksi minulla oli pari tuttua, jotka olivat myös lähteneet Ilveksestä. Jälkeenpäin heitä on tullut lisääkin.

Jos olisi mahdollisuus vaihtaa takaisin Ilvekseen, niin mitä tekisit?
En kai, TPV:llä on mahdollisuus nousta kakkoseen ja siellä on taas Ilves/2 vastassa. Ei siinä olisi mitään järkeä. Ajattelen enemmän niin, että oman kehityksen kautta voi nostaa omaa tasoa ja tekemistä sekä seuran sarjatasoa. Se lähtee itsestä eikä muista. Siirtyminen ja jatkuva vaihtaminen ei kuitenkaan välttämättä edistä omaa tasoa.

Eli mielestäsi edustuksen toiminta on tarpeeksi pitkäjänteistä ja luotat siihen, että ollaan oikeilla jalanjäljillä?
Kyllä sen valmennuksestakin näkee ja onhan mukana aika monta pelaajaa, jotka ovat olleet mukana siitä lähtien kun junioreja nostettiin edustukseen. Porukkaa on pysynyt aika pitkäänkin, jopa ihan junioreista asti. Heillekin varmasti merkitsee jonkin verran, että on saanut edetä edustukseen asti. Nuorempienkin on hieno nähdä, että seurassa pystyy edistymään, että sellaista tapahtuu oikeasti. Esimerkiksi Ilveksestä pudotetaan enemmän pelaajia pois ja niitä tulee enemmän muista seuroista.

TPV:n vetovoimatekijänä voisi olla enemmänkin se, että ollaan omien junnujen ja kasvattien seura. Menestys hinnalla millä hyvällä ei ole se ykkösjuttu, eikä me mitenkään voitaisikaan alkaa sellaiseen kilpailuun. Mikä sinun mielestäsi on parasta TPV:ssä?
Mielestäni juniorityö pistää kuitenkin silmään. On koululiikuntaa, harrastejalkapalloa ja kilpailullisempaa toimintaa, vaikka minkä ikäisille lapsille. Pyörätuolijalkapalloakin. Laajalti kaikkea erilaista. Myös seuran perinteikkyys on aika kiehtova asia, mitä kaikki ei välttämättä mieti.

                                                                                    Kuva: Jyri Haapanen                         
                        

Miten me saataisiin lisää väkeä katsomoon? Toki kolmosessa pelaaminen ja Tammelan puuttuminen ovat sitä vieneet.
Tietenkin Tammela oli oma juttunsa. Klassikkokenttä, jossa sain itsekin vielä pelata. Perinteikkyys houkutteli omalta osaltaan katsojia stadionille ja sijaintikin oli keskeinen. Tietenkin edustusjoukkueen menestys määrittelee paljon katsojamääriä, joten itse pitää vaan pelata paremmin... Kyllähän edustuksen menestys näkyy junioreihinkin, se näyttää sitä kurssia. Mutta ottelutapahtumaan voisi panostaa vielä paljon enemmän. Onko myynti parhaimmillaan, onko fanituotemyyntiä? Pystyisikö fiilistä nostamaan, jos olisi vaikka jotain heilutettavia lippuja? Ja sisääntulomusiikki ei aina kuulu siellä. Pieni juttu, mutta pitäisi tapahtua joka kerran. On monta asiaa, joita voisi heti alkaa parantamaan.  

Junnuja voisi saada houkuteltua enemmän peleihin vaikka siten, että tiettyjen matsien pitäisi kuulua heidän kauteensa. Samalla mukaan voisi tulla heidän vanhempiaan.
Jos vertaa TamUun tai Ilves-Kissoihin, niin meillä on se valttikortti, että meillä on kuitenkin ne juniorit. Sitä pitäisi kyllä käyttää jollain tapaa enemmän.

Minkälaisia unelmia ja haaveita sinulla on jalkapallourasi suhteen? Ovatko ne muuttuneet matkan varrella?
Minulla ei ikinä ole ollut mitään tarkkaa suunnitelmaa tai tiettyä haavetta peliuralle. Toivon kehittyväni vielä siten, että voisin pelata korkeammalla sarjatasolla. Olen ollut erittäin tyytyväinen saamiini kokemuksiin ja muistoihin jalkapallon parissa, ja toivon saavani niitä paljon lisää. Välillä tuntuu, että olen nähnyt valtavasti asioita jalkapallossa, sillä uusia asioita pääsee oppimaan ja näkemään lähes koko ajan.

Olen ollut onnekas, sillä mitään vammoja tai loukkantumisia ei ole tullut. Siksi toivon, että terveys ja kunto pysyisivät hyvänä, ja pystyisin harrastamaan jalkapalloa mahdollisimman pitkään. Vaikka tässä iässä kehon rappeutumista ei liiemmin tarvitse vielä miettiä. TPV:n kanssa olisi hienoa saada enemmän positiivisia kokemuksia. Niitä voisi lähteä hakemaan esimerkiksi sarjanousun kautta, sillä pari viime kautta ovat lopulta päättyneet pettymykseen. Muutenkin olisi mahtavaa nähdä TPV pelaamassa isompia pelejä.

Yksi aikaisemmista ”haaveista” oli pelata klassisella Tammelan stadionilla, sillä olin ollut siellä pienempänä katsomassa Kakkosen, Ykkösen ja Veikkausliigan otteluita. Sain onneksi tämän toteutettua ennen stadionin remonttia 17-vuotiaana TPV-debyytissäni vuonna 2020.

Entä jos tämä kausi päättyy taas pettymykseen? Oletko yhä valmis jatkamaan Pallo-Veikoissa?
Kyllä mä luulen niin. Mutta nyt on paras sauma tehdä se nousu. Ja jos tulee toinen pettymys peräkkäin, niin kyllä se varmasti vaikuttaa moniin pelaajiin.

Haastattelu: Tuukka Termonen
Kuvat: Jyri Haapanen / Tuukka Termonen




maanantai 22. toukokuuta 2023

Erityisliikunta elämäntapana

FC Inter on tunnettu parhaiten Veikkausliigajoukkueestaan, mutta tässä haastettelussa paneudumme seuran sähköpyörätuolijalkapallon historiaan sekä muun muassa lajin asemaan Suomessa ja maailmalla. Toimittajan kanssa juttusilla oli Erik Lundell, joka on palkittu FC Inter Powerchairin valmentaja. Häntä on suurilta osin kiittäminen siitä, että laji on saanut meillä jalansijaa. Haastattelu toteutettiin etänä tammikuussa 2022, mutta erinäisistä syistä johtuen julkaisu venähti. Ajankohta on tosin sinänsä otollinen, koska lajin SM-sarja on jälleen käynnissä.  

Miten törmäsit lajiin ensimmäisen kerran?

Oikeastaan kaikki lähti siitä, että halusin potkia palloa lapsen kanssa ja se ei oikein onnistunut, kun hän istuu sähköpyörätuolissa. Ennen kuin edes tiesin lajista, niin tein puusta levyn tuolin eteen ja potkittiin jumppapallolla pihalla. Huomasin lajin varmaan Youtubesta. Vuonna 2010 teetin prototyypin puskurista vanhaan ylimääräiseen sähköpyörätuoliin. Laji sai ensiesityksen lihastautipäivillä Turussa. Meillä oli yksi pallo ja yksi sähkäri, jota halukkaat saivat kokeilla. Luulin, että kun me esitellään tällaista niin väkeä tulee ovista ja ikkunoista, mutta sitä ei todellakaan tapahtunut. Joten homma jäi vähän jäihin pariksi vuodeksi.

Kuinka toiminta sitten käynnistyi toden teolla?

Helsinkiläinen Marita Tiri innostui lajista ja perusti Suomen Sähköpyörätuolijalkapallo ry:n ja ryhtyi myös puheenjohtajaksi. Mukana yhdistystä perustamassa oli Maritan lisäksi pelaajien perheitä ja muutama pelaaja. Ensimmäinen tavoite oli saada vähän treenejä käyntiin. Sitten tuli mahdollisuus mennä pelaamaan Pariisiin alle 18-vuotiaiden turnaukseen. Meidän poikien keski-ikä oli noin 10–11 vuotta, kun muut olivat 16–17 vuotiaita kokeneita pelaajia. Siellä me oikeastaan opittiin lajin saloihin ja saatiin tosi paljon apua irlantilaisilta ja amerikkalaisilta, jotka olivat kokeneita kävijöitä siellä.

Miten sait Interin mukaan toimintaan ja innostumaan yhteistyöstä?

Mehän aloitettiin nimellä Sport Club Liekki. Mutta kun tavoitteena oli saada laji Palloliittoon ja SM-sarja käyntiin, niin vaatimus oli, että seura on Palloliiton jäsen. Pikkuseurana ei nähty jäseneksi liittymistä vaihtoehtona. Mä otin yhteyttä Interiin ja ne oli heti mukana. Muistan hyvin kun ne sanoi, että Inter on avoin kaikille. Mun mielestä se oli tosi sopiva ja halusin liittyä siihen. Ja tietysti koska se on Veikkausliigajoukkue, niin se tuo näkyvyyttä ja uskottavuutta alussa. Ne ovat huomioineet meitä eri tavoin vuosien varrella ja luulen, että se on auttanut meitä tosi paljon. Olemme esimerkiksi saaneet uusia pelaajia mukaan.



Onko Inter auttanut teitä saamaan salivuoroja? Ainakin Tampereella on ilmeisesti aika vaikeaa saada kiinteitä vuoroja mihinkään järkevään aikaan.

Turussa on mielestäni hyvä tilanne erityisliikunnalle. Inter ei ole mukana, mä hoidan meidän salivuorot itsenäisesti Interin nimellä. Saan hakea ne mitä me tarvitaan ja hoitaa, että tulee haetuksi. Turussahan alle 19-vuotiaiden erityisliikunta on ilmaista.

Sanoit, että teille on tullut uusia harrastajia. Mutta mitkä ovat isoimmat haasteet lähteä mukaan toimintaan?

Isoin kynnys on pelituoli, toinen haaste on tietysti perheen jaksaminen. Perheessä, jossa arki on luultavasti vähän haastavampi kuin normaalisti pitäisi olla energiaa ottaa meihin yhteyttä, ottaa selvää asioista ja tulla vielä paikalle treeneihin tutustustumaan. Meillähän on kaikilla joukkueilla ekstratuoleja, joita voi lainata alussa. Heti ei tarvitse tehdä investointeja. Sekin voi kuitenkin olla yksi haaste, koska ihmiset luulee, että pitäisi olla tuoli ja maksaa se heti.

Saako tuolin hankittua jostain valmiina vai pitääkö olla käsityöläishenkeä, että sellaisen saa rakennettua?

Mäkiranta Tampereella, joka tekee salibandytuoleja, tekee näitäkin. Hän kehittää omaa suomalaista versiotaan pelituolista. Se on nimeltään Hammer.

Onko niissä teknisesti tai laadullisesti isoja eroja? Ainakin huippunopeushan on määritelty. Onko tämä kuitenkin jollain tapaa välineurheilua?

Suomessa on nyt kahta eri pelituolia käytössä. Tampereella on Bullet Englannista ja meillä Turussa on pelkästään Jenkkiversiota eli Strike Force, joka on ihan patentoitu tuoli. Sen suunnittelu on lähtenyt insinööripelaajalta. Juttuhan on periaatteessa siinä, että painopiste on mahdollisimman alhaalla ja moottoreissa on voimaa kiihtyvyyteen ja kääntymiseen. Eteen ja taakse vauhti rajoitetaan 10 km/h. Mutta tällä hetkellä ei mitata esimerkiksi millään tavalla miten tuoli kääntyy.

Sillä tavalla se on välineurheilua. Mutta koska nopeus on siis sama kaikilla, niin sähän et saa toista kiinni kuten jalkapallossa. Tässä on todella isossa roolissa pelin luku, sijoittuminen ja kaikki taktinen puoli.

Kun menin ensimmäisen kerran katsomaan turnausta Tampereella, niin mietin että onkohan se lainkaan kiinnostavaa, mutta kyllä siihen sitten tempautui mukaan. Tamperelaisillahan meni kauan, ennen kuin saivat ensimmäisen maalinsa tehtyä.

Juu, se oli huippua. Muistan, kun mulla meni ihan kylmät väreet. Olin toivonut itsekin, että tulisi se onnistuminen. Ne olivat treenanneet niin kauan ja jaksaneet uskoa siihen, että jossain vaiheessa se palkinto vaan pitää saada. Se oli kyllä hieno hetki.


Onko sinulla tarkempaa tietoa siitä, miten iso laji tämä on maailmalla? Mahtimaita ovat ilmeisesti ainakin Iso-Britannia, USA, Ranska ja Irlanti?

Sitten on nämä isot jalkapallomaat, ne on nyt tulossa ja tosi kovaa. Espanja, Italia, Argentiina, Brasilia. Euroopanmestaruusturnaus oli 2019 Pajulahdessa ja tämän vuoden (2022) syksyllä piti järjestää MM-kisat Australiassa. Ne on jo kuitenkin siirretty vuoden 2023 syksyyn.

Näille tapahtumille kun saa näkyvyyttä niin samalla saa lajillekin nostetta.

Kyllä, ja lajilla on myös mestareiden liiga. Sen piti olla 2020 Sveitsissä ja me oltiin menossa sinne Interin kanssa, mutta se peruutettiin kuten myös vuodelta 2021. Eli luultavasti tämä kerta jäi pois, se on siis järjestetty kahden vuoden välein.

Huomasin, että Suomessakin on tullut lisää joukkueita, SJK ja VPS.

Vepsuhan alkoi siitä, kun me mentiin TPV:n kanssa Vaasaan. Siinä oli mukana muutama pelaaja meiltä molemmilta esittelemässä lajia. Siellä oli tosi hyvin väkeä ja me ajateltiin, että tänne saadaan varmaan joukkue nopeasti. Mutta jostain syystä se hiipui siellä. Ne, jotka kävi Vaasassa treeneissä oli seinäjokelaisia ja siitä tuli SJK. Siellä toiminta on lähtenyt todella hyvin käyntiin, ne on tosi aktiivisia ja todellakin haluavat päästä pelaamaan.

Toivottavasti SM-sarja pääsisi pian jatkumaan, ne ovat hienoja tapahtumia. Jotenkin se yhteisöllisyys nousee siellä aina esille.

Pelaajille on erittäin tärkeää just se, että saa kantaa seuran väriä, että kuuluu johonkin. Myös se, että sulla on ne joukkuekaverit. Pelaajillahan on yleensä sellaista taustaa, että voi olla esimerkiksi hyvin harvinainen sairaus. Tässä saa samalla vertaistukea muilta pelaajilta, jotka ovat suurinpiirtein samassa tilanteessa. Ystävystyy, tekee ja onnistuu yhdessä, myös pettyy yhdessä.

Mikä on sinun mielestäsi parasta tässä lajissa?

Tämähän on mullekin harrastus ja kyllä mä nautin harjoitusten suunnittelusta ja siitä kun saan omat ideat vietyä pelaajille uskottavasti. Se on välillä vaikeaa, koska mä en itse istu pyörätuolissa. Välillä mun vanhempi poika sanoo, ettei hän tuota pysty tekemään, vaikka mun päässä se toimisi erittäin hyvin. Parasta on, kun näkee ne onnistumiset ja iloiset pelaajat onnistumisten jälkeen. Voi olla, että ovat tehneet maalin tai hoksanneet jotain pelillistä kentällä ja tulevat sanomaan, että toi oli oikeasti hyvä, mä sain sen pallon. Tai tekee hienon torjunnan ja tulee heittämään ylävitosta. Tuollaiset hetket tekee kaiken sen arvoiseksi, että tätä tekee. Pelaajat nauttivat tietenkin peleistä, niiden jännityksestä ja yhteisöllisyydestä, vertaistuesta. Että saat kokea kuuluvasi johonkin ja olet joukkueen jäsen. Maalivahti, maalintekijä, FC Interin jäsen, TPV:n pelaaja... Näiden asioiden luulen olevan pelaajille tärkeitä.

Haastattelu: Tuukka Termonen
Kuvat: Ewa Lundell



perjantai 18. marraskuuta 2022

Sami Kolamo - Jalkapallofanit yhteiskunnallisina toimijoina

Arabian mestaruusturnauksessa Qatarissa

 Qatarissa järjestettiin marras-joulukuussa 2021 kuudentoista maan FIFA Arab Cup, jonka avulla testattiin myös MM-kisojen tapahtumapaikkoja. Olin seuraamassa finaalia, pronssiottelua ja toista välieräpeliä. Loppuottelussa Algeria voitti Tunisian 60 000 katsojan edessä uutuuttaan hohtavalla ja nomaditelttaa muistuttavalla Al Bayt Stadiumilla. Molempien maajoukkueiden fanit kannustivat äänekkäästi kotimaansa pelaajia. Tunnelma stadionilla oli mukaansatempaava. Fanien kannustushuudot ja -laulut sekä keholliset koreografiat näyttäytyivät spontaaneina toimintoina suhteessa pelin virtaukseen.

 Toisaalta faneja myös suostuteltiin tietynlaiseen toivottuun käyttäytymiseen. Egyptin ja Qatarin välisessä pronssiottelussa jopa järjestysmiehet eli ”last mile marshalsit” näyttivät mallia siitä, millä asenteella ja tyylillä otteluihin tulee osallistua. Ohjatessaan ihmisten liikkumista metroasemalta moduuleista rakennetulle 974 stadionille eli ”konttistadionille”, he samalla heiluttivat lanteitaan ja käsiään sekä toistivat kysymystä ”Are you ready, are you happy”. Stadionin sisällä tunnelmaa kohotti erityinen seremoniamestari, joka huudatti mikrofoni kädessään näyttävästi pukeutuneita fanijoukkoja. Innostuneisuudesta viestivä kuva- ja äänimaisema välitettiin stadionin jättinäytöille.

 Arabian mestaruusturnauksen kisaorganisaatio palkkasi paikallisia kuuluisuuksia kohottamaan tunnelmaa ja koulutti järjestysmiehiä sekä talkootyöntekijöitä brändityöläisiksi. Samalla ihmislaumoja houkuteltiin ihanteellisena pidettyyn fanirooliin, jota tv-lähetyksissä oli kisojen ajan aktiivisesti esitelty. Tätä faniryhmien aktiivisuutta – oli sitten kyse omaehtoisesta katsomokäyttäytymisestä tai etukäteen suunnitellusta karnevalismista – myös Qatarin MM-kisojen kisaorganisaation edustajat kuvasivat. Näin he saivat omille somekanavilleen haluamiaan markkinointikuvia.

 Kun näitä iloisesta ilmapiiristä kertovia kuvia tarkastelee asiantuntija-arvioiden yhteydessä, joiden mukaan MM-turnauksen käynnistyessä marraskuussa 2022 rakennustyöläisiä on ehtinyt kuolla yhteensä jopa 6500–7000 henkilöä, hiipii puseroon hyvin ristiriitaisia tuntemuksia. Tätä jännitteistä olotilaa vahvistaa tieto siitä, että jalkapallon MM-kisoissa tapahtumaformaatti sopimusperusteisine ehtoineen määrittää niin media- kuin kaupunkitilojen esillepanoa. Ehdot kieltävät Fifan, kisaorganisaation ja niiden yhteiskumppaneiden kannalta ei-toivottujen viestien välittämisen. Tämä tarkoittaa muun muassa sitä, että ihanteellisen yleisön kuvastosta poikkeavat kansalaisaktivistit sysätään keskeisiltä tapahtumapaikoilta kameroiden ulottumattomiin. Näitä sananvapauden näkökulmasta kyseenalaisia toimia perusteellaan osallistujien ja fanien turvallisuuden takaamisella, vaikka todellisuudessa kyse on tapahtuman ja kisaisännän brändin suojelemisesta.

 


 Markkinapragmatistisia ja kriittisiä faneja kansallisissa sarjoissa

 Kun Newcastle siirtyi saudiarabialaisten omistukseen, monet joukkueen fanit hyppivät riemusta soikeina. Seuraikoni Alan Shearer puhui ylistävään sävyyn toivon ja unelmien henkiin heräämisestä. Ennen omistajan vaihtumista Newcastlen fanit olivat pitkään osoittaneet mieltä sen puolesta, että urheiluvälineiden myynnillä rikastunut Mike Ashley häipyisi seurasta pois. Ashleyn valtakaudella tyypillisiä katsomotekstejä olivat olleet muun muassa ”Boycott Ashley” ja ”Ashley is the cancer”. Yhtä lailla Manchester Cityn fanit juhlivat aikoinaan, kun abudhabilaiset ottivat perinteikkään seuran haltuunsa. Fanijohtajien mukaan ehtymättömät taloudelliset resurssit mahdollistavat kilpailussa mukana pysymisen.

 Jalkapallofaniudessa on tapahtunut vähittäinen siirtymä kohti markkinoihin käytännöllisenä itsestäänselvyytenä suhtautuvaa eli markkinapragmatistista kuluttajuutta. Espanjalaisessa jalkapallokulttuurissa hyperkuluttajat ovat osin syrjäyttäneet ”sociot” eli seurojen faniomistajajäsenet, kun laji on tuotteistunut ja medioitunut. Useimmille La Ligan joukkueiden faneille ensisijaisen tärkeää on hauskanpito ja oman joukkueen menestys. Fanit eivät siis vastusta niinkään jalkapallon läpeensä talousperusteisia valtarakenteita vaan lähinnä valmentajia ja seurajohtajia, jotka ovat kyvyttömiä rakentamaan kilpailukykyistä joukkuetta. Siksi Lähi-idästä, Aasiasta ja Venäjältä tulevien uusien ökyrikkaiden omistajien toivotaan pelastavan veloissa olevan seuran ja aloittavan uuden kukoistuksen aikakauden.

 Vaikka markkinapragmatistinen asenne on nykyisin hyvin yleistä, esiintyy aika ajoin fanien piirissä myös kärkevää kritiikkiä, joka ei ole tilapäistä vaan pysyvää. Kun Manchester United myytiin yhdysvaltalaiselle investoijaperheelle Glazereille, lukuisat fanit saapuivat katsomoon Unitedin edeltäjän Newton Heathin vihreäkeltaisissa väreissä. Lopulta kriitikkofanit näyttivät keskisormea Glazereille ja heidän paikallisille hännystelijöille perustamalla oman seuransa The United of Manchesterin. Toisena esimerkkinä voi mainita hampurilaisen FC Sankt Paulin pelaajat, johtajat ja fanit, jotka avoimesti vastustavat rasismia, seksismiä ja oikeistolaista politiikkaa. Joukkueen sisääntulohymni on paikallisen punkbändin käsialaa ja Millerntor-Stadionilla voi nähdä sateenkaarilippuja heilumassa. Kun joukkueeseen värvätään uusia pelaajia, heille esitellään kaupunginosaa ja sen historiaa, jossa isossa roolissa ovat olleet punkkarit, satamatyöläiset, prostituoidut, anarkistit, taiteilijat ja seksuaalivähemmistöt.

 


 Fanituristit jalkapallon MM-kisoissa

 Fanit ovat aina osa yhteiskuntaa, kuten kaikki muutkin ihmiset. Faneilla on poliittista vaikutusvaltaa ja ostaessaan tuotteita, kuten ottelulippuja tai maksukanavapaketteja, he ovat myös kuluttajia. Poliittisesti virittynyttä ja yhteiskunnallisesti vaikuttavaa faniaktivismia esiintyy enemmän kansallisissa sarjoissa kuin jalkapallon megatapahtumissa. Jalkapallon MM- ja EM-kisoissa faniuteen kytkeytyy usein paljon turistinomaista käyttäytymistä. Kun Brasilian jalkapallon MM-kisoissa ratsupoliisit pysäyttivät ja hajottivat Maracanãn stadionille matkalla olleet mielenosoittajat, kahviloiden terasseilla olleet kisaturistit alkoivat kannustaa poliiseja laulamalla ”Olé, Olé, Olé Policia”. Fanituristit halusivat juoda oluensa ja cappuccinonsa rauhassa ilman, että joutuisivat rasittamaan ajatuksiaan kisakulissien takaisella maailmalla, jossa köyhiä kyykytettiin.

 Harva MM-jalkapalloturisti haluaa, että hänen tunteitaan puhutellaan sananvapauden ja ihmisoikeuksien riistämistä tai seksuaalivähemmistöjen alistamista koskevilla seikoilla silloin, kun pelitapahtumat ovat käynnissä ja tunteita on investoitu suosikkijoukkueeseen. Kansallistunne onkin megatapahtuman tuotantokoneistolle erinomainen suojakilpi, joka kääntää huomion pois julkisivun takaisista epäoikeudenmukaisuuksista. Ihmisten halu samastua kansakuntaansa ja tempautua mukaan jalkapallokarnevaalin vaikuttavat ratkaisevasti siihen, että MM-kisojen järjestämisen negatiiviset seuraukset jäävät näkymättömiin.

 Tätä putkikatseista fanittamista edistää tavanomainen televisiodramaturgia tunnekuvineen ja selostajien ylistyspuheineen. Moniäänisyys katoaa, kun televisioselostajat hehkuttavat yksinomaan MM-kisastadioneiden ”komeutta” ja ”hienoutta”.  Näin tuotetaan mielikuvia koko kansan toivomista rakennuksista häivyttämällä näkyvistä rakentamiseen liittyvät kyseenalaiset ehdot, prosessit ja poliittiset kähminnät – sekä Qatarin MM-kisojen tapauksessa tuhannet rakennustyöläisten kuolemat.

 Qatarin MM-kisoja kohtaan ei ole syntynyt merkittäviä kansainvälisiä boikottiliikkeitä. Tämä on hyvin hämmentävää, sillä tapahtumapaikkoja pystyttävien ulkomaisen rakennustyöläisten surkeat olosuhteet ovat olleet tiedossa jo yli kymmenen vuotta. Fanit eivät ole Fifan ja kansallisten jalkapalloliittojen sekä joidenkin tähtipelaajien tavoin sitoneet käsiään Qatarin rahavallan verkostoihin – mikä sinänsä ei ole syy vaikenemiselle. Valitettavan monet haastattelemani Qatarin MM-kisojen ongelmista hyvin perillä olevat suomalaiset fanit kuitenkin puhuvat kuin länsieurooppalaiset jalkapallojohtajat eli näennäiskriittisesti ja diplomatiahenkiseen perussanastoon turvautuen. Tässä muka-kriittisessä yhteiskunnallisessa toimijuudessa ei voi olla kuulematta kaikuja filosofi William Jamesin sanoista aikansa yläluokan edustajille, jotka voivat kyynelehtiä teatterissa köyhille roolihahmoille, samalla kun heidän köyhät ajurinsa odottavat ulkona pakkasessa. 

Sami Kolamo (s. 1971) on tamperelainen jalkapallo- entusiasti, joka pelasi urallaan mm. PeKa:ssa, KTP:ssä ja Tervareissa. Nykyisin hän on Tampereen yliopiston mediakulttuurin dosentti ja aineenopettaja sekä tietokirjailija, joka teki väitöskirjansa vuoden 2010 jalkapallon MM-kisoista. Hänen käsialaansa ovat teokset Urheilun mammuttitauti, Mediaurheilu, Jalkapallon kauneus ja Jalkapallotaktiikat sekä tuore ja ajankohtainen Riistopallon MM-kisat Qatarissa.


Tämän artikkelin piti ilmestyä aiemmin tänä vuonna TPV:n kausijulkaisussa, mutta koska se ei koskaan nähnyt päivänvaloa, niin saimme luvan julkaista sen kannattajien blogissa. Nyt onkin mitä parhain hetki lukea Sami Kolamon ajatuksia, joihin olette varmasti törmäneet viime aikoina myös muissa medioissa. Vaikka jalkapallo on upea laji, niin siihen liittyy paljon epäeettistä toimintaa, jota ei voi hyväksyä. Pidetään kannattajien ja jalkapalloväen ääni siis jatkossa yhä enemmän kuuluvilla. Yhdessä meissä on voimaa. - Tuukka


Teksti: Sami Kolamo
Kuvat: Anvar Sadath / Lena Otis (Free images) 

tiistai 30. elokuuta 2022

TAVOITTEENA PALUU KAKKOSEEN

Tino Keväänranta nousi viime kaudella junioreista miesten kakkoseen ja samalla yhdeksi synkän kesän valopilkuista. Kuten monet muutkin nuoret pelaajamme myös Tino osaa asettaa jalkapalloilun oikeisiin mittasuhteisiin. Vaikka futis on tärkeää ja mies ottaa sen tosisaan, niin se on vain yksi osa elämää. Toivottavasti saamme nauttia fiksun ja nopean nuorukaisen oivalluksista vielä monta kautta. Haastattelu tallennettiin 5.3.2022. Juttu piti julkaista paljon aiemmin toisaalla, mutta koska näin ei koskaan tapahtunut, niin saatte lukea sen vasta nyt.
Niin, ja Tinohan muuten valittiin keväällä Tammelan Voiman kummipelaajaksi!

Milloin aloitit jalkapalloilun?
Aloitin Nokian Pyryssä vuonna 2014, kavereiden kanssa mentiin pelaamaan. Pelasin vuoden Pyryssä, jonka jälkeen seuraksi vaihtui TPV, varmaan D12-joukkue. Sieltä tämä matka lähti.

Entä nuo kaverit, joiden kanssa menit Pyryyn?
Mä olin ainoa joka lähti pois sieltä, eikä niistä yksikään enää pelaa.

Missä vaiheessa huomasit, että haluat harrastaa ihan tosissaan?
Se oli alkutalvesta 2016, kun hommat rupesi menemään jo puolitosissaan. Kun oli kivaa ja hyvä joukkue, niin silloin tajusin, että nyt aletaan pelaamaan tätä kunnolla. Kyllä se kävi jo Pyryssäkin mielessä muutaman kerran, mutta kun resurssit ja joukkue olivat huonot, niin ei siitä tullut mitään. TPV on kuitenkin iso seura, niin täällä oli ihan erilaista.

Muistatko varhaisimpia jalkapalloelämyksiäsi? Miten innostuit jalkapallosta ensimmäisen kerran?
Pallopelit ja kaikki urheilu on ollut koko ajan mukana. Jalkapallo tuli ehkä siinä, kun pelattiin koulussa joka välitunti, että pakko tätä on pelata.

Ketkä ovat olleet tärkeimpiä apuja ja tukijoitasi?
Kalle Marjamäki ja Jere Pelli, työskentelin niiden kanssa kolme kautta. Ihan ylivoimaisesti parhaimmat, niin henkisesti kuin pelillisesti. Sain niiltä ihan mahdottoman ison avun. Myös Petri Taskinen, se sai minusta hyvin irti B:n viimeisellä kaudella eli kaksi kautta sitten. Ja oma perhe totta kai.

Onko sinulla keitään suosikkipelaajia?
Ronaldo ja Neymar on kovia.

Oletko seurannut paljon suomalaista futista?
No joo, varsinkin nyt kun on mennyt hyvin, päästiin kisoihin ja kaikkea. Katsoin myös futsal-kisoja. Ja seuraan U19-joukkueen EM-karsintoja, koska hyvä kaveri pelaa siellä.



Onko sinulle sattunut loukkaantumisia, jotka ovat vaikuttaneet uraasi?
13-vuotiaana murtui jalkapöytä ja varpaat meni poikki, mutta vapaa-ajalla. Siinä kului sitten monta kuukautta. Se oli isoin mitä on tapahtunut, mutta jalkapallossa ei ole tullut kuin sellaista, mikä on parantunut muutamissa viikoissa tai kuukausissa. Semmoisia pieniä, mitä tulee normaalistikin.

Viime kausi oli raskas. Jäikö siitä kuitenkin jotain hyvää mieleen?
Henkisesti ja fyysisesti raskas. Mutta se, että pääsin pojista suoraan kakkoseen avasi vähän millaista tämä homma oikein on. Meillä oli oikeasti ihan hyvä joukkue, asiat vaan meni huonosti. Jos oltaisi säilytty ja pystytty pelaamaan vielä tämä kausi kakkosta niin uskon, että olisi mennyt jo paljon paremmin. Turha jossitella, mutta monet nuoret tulivat ihan kylmiltään kakkoseen. Monella vanhemmasta kaartistakin pelit mahtuivat yhden käden sormiin. Ei ollut helpot lähtökohdat eikä helppo tilanne kellekään.

Oli kyllä sellainen epäonnen kausi, ettei toista samanlaista voi tulla. Mitkä olivat mielestäsi isoimmat erot poikien pelien ja kakkosdivarin välillä?
Ne ajattelee enemmän aivoilla eli paljon järkevämpää peliä. Peli on paljon taktisempaa, ei riitä enää, että on vain nopea ja hyvä pallon kanssa, vaan pitää ajatella vähän muutakin. Mitä kokeneempia ne olivat sitä paremmin ne pärjäsi siellä, vaikka eivät olisi olleet meitä nopeampia tai fyysisempiä. Niillä oli sitä kokemusta. Kokeneet pelaajat tiesivät miten sieltä tullaan, mutta me ei tiedetty. Painettiin vaan sitä samaa, jatkettiin huonoakin peliä. Jonkun kokeneemman äijän olisi pitänyt olla siellä vähän rauhoittamassa tilannetta. Kun Juho (Mattila) oli mukana loppukaudesta, niin henkinen puoli oli ehkä parempi. Mutta silloin oltiin jo niin syvällä, ettei pystytty tekemään mitään.

Pääsit kuitenkin pelaamaan kakkosta ja ehkä itsestäkin tuntui, että tuli myös onnistumisia?
Ihan asiallisesti meni, vaikka vaikeata se kumminkin oli. Oltiin kuilun partaalla koko ajan.

Miksi halusit jatkaa Pallo-Veikoissa?
Se tuntui järkevimmältä ja helpoimmalta vaihtoehdolta. Tuttu ympäristö ja tuttuja ihmisiä, joka helpotti päätöksentekoa.

Mitkä ovat parhaita puoliasi pelaajana?
Joskus mä olin tosi nopea, eikä se nytkään ole mihinkään hävinnyt. Tuntuu vaan, että muut ovat saaneet kiinni. Se on tasoittunut. Olen ihan räjähtävä ja pallon kanssa mä elän, ilman sitä minua ei huomaa. Jos on hyvä päivä niin vedot ja syötöt onnistuu, ne ja pallollinen pelaaminen on ehkä niitä vahvuuksia. Yleensä jaksan tehdä töitäkin, en ole omasta mielestäni laiska.

Mitä puolia haluaisit kehittää eniten?
Pitäisi kasvaa vähäsen sekä henkisesti että fyysisesti, saisi tulla vähän lisää kovuutta. Sitten kun ei mene hyvin, niin pitäisi vaan jaksaa repiä itsestä ne kaikki parhaat irti. Vähän on semmoista, että jos ei mene hyvin, niin se lannistaa. Mä uskon, että se paranee, kun saan vähän lisää itseluottamusta ja pääsen pelaamaan enemmän.

Onko Ash sellainen valmentaja, joka osaa tukea sinua näissä asioissa?
Inna (Mikko Innanen) ja Kapa (Kari Sainio) olivat hyviä valmentajia, mutta mä en oikein ikinä saanut niihin yhteyttä, en tiedä mikä oli syy. Mutta Ashin kanssa minulla on hyvä yhteys jo nyt, me ymmärretään toisiamme. Ulospäin suuntautuva huippu tyyppi. Myös kentän ulkopuolella, mikä on paljon plussaa. Hän ajattelee mikä on parasta meille pelaajille. Ottaa treeneissä pelaajia sivuun ja kertoo yksilöllisesti mitä kannattaa tehdä. Ja myös joukkueena. Joukkue voi pelata hyvin, mutta jos on silti jotain pientä, mitä hän haluaa parantaa, niin hän ottaa ne äijät sivuun ja rupeaa kertomaan.



Kiinnitätkö huomiota omatoimiharjoitteluun tai vaikka ruokavalioon?
Mä yritän syödä mahdollisimman paljon... Mutta en katso mitä laitan suuhuni. Tankkaan vaan. No joo, omatoimiharjoittelu olisi ihan hyvää, varsinkaan jos ei ole mitään treenejä, kuten tällä viikolla. Meillä on treenit neljä kertaa viikossa ja me pelataan kolmosta. Mutta toki jos haluaa pelata Veikkausliigaa tai ykköstä, niin olisi pakko käydä tekemässä muutakin kuin treeneissä.

Oletko tykännyt pelata enemmän tekonurmella vai tavallisella?
Mä olen pelannut koko nuoruuteni tekonurmella, paitsi joitain turnauksia oikealla nurmella. Siihen on pakko saada muutama peli alle. Hyvä että on päästy edes kerran treenaamaan Kaupissa ennen pelejä, se on ihan plus miinus nolla. Tykkään kyllä pelata luonnonnurmella, on siinä ihan eri fiilis.

Millä tavalla käsittelet pelejä niiden jälkeen? Jäävätkö vaivaamaan?
Kyllä jää, jos olisi oikeasti ollut mahdollisuus pelata paremmin. Yleensä mä tykkään kuitenkin jättää ne taakse heti, kun mä lähden koppiin. Muuten tulee vaan vatvottua enemmän ja enemmän, kun rupeaa miettimään. Yleensä se onnistuu, mutta aina ei. Uskon, että mitä vanhemmaksi tulen, sitä paremmin osaan käsitellä niitä.

Olet nyt pelannut noin kahdeksan vuotta. Onko sinulle jäänyt mieleen joitain tosi hyviä muistoja?
Turnaukset meni hyvin nuorena, pärjättiin ja ne antoi buustia loppukautta varten. Syksyt on menneet mulla yleensä aina paremmin kuin keväät. Muutama kausi on ollut tosi hyviä, joukkueelta ja itseltäkin. Ne on auttaneet seuraavaa kautta varten.

Onko sinulla mitään isompia haaveita jalkapallourallesi?
Ei ole, turha katsoa huomista päivää pidemmälle. Totta kai pitää olla vähän jotain suunnitelmia, mutta kausi kerrallaan nyt. Tällä kaudella olisi tosi kiva, jos noustaisiin takaisin sinne mihin kuulutaan. Se on ihan ykkösjuttu, mitä varten pitää tehdä hommia, ei voi olla mitään vähempää.

Mitä toivot kannattajilta tällä kaudella?
Viime kausi oli ensimmäinen kerta, kun pääsin pelaamaan kannattajien edessä tai edes isommalla stadionilla. Oli kyllä mahtava tunnelma isoissa peleissä, niissä oli paljon porukkaa muutenkin. Kotipelit on tosi tärkeitä. Olisi kiva jos pystytte pitämään ainakin samanlaista ääntä kuin ennenkin.


Lisäkysymykset 29.8.2022

Minkälaisia ajatuksia kausi on herättänyt?
Kausi on kokonaisuudessaan herättänyt kyllä positiivisia ajatuksia. Kun on mennyt hyvin, niin on oltu iloisia.

Millä osa-alueilla olet mielestäsi onnistunut ja mikä on jäänyt harmittamaan?
Nyt on tullut maaleja ja töitäkin olen omasta mielestä tehnyt ihan hyvin, tai ainakin yrittänyt. Vähän pitäisi vielä parantaa maalisyöttöjä, niitä ei ole oikein tullut. En oikein tiedä, mistä se johtuu.

Millä konsteilla saamme voitettua loputkin ottelut ja ratkaisemme nousun kakkoseen?
Jatkaa samaa tekemistä, kun on menny näin hyvin tähänkin asti. Kovat pelit pelataan vielä kovemmalla sykkeellä, ettei olla ihan lepsuja. Tasaisuuden kautta kuten tähänkin asti. Uskoisin, että se kantaa kyllä pitkälle, toivottavasti kakkoseen nousuun!

Tino Keväänranta
Ikä: 19
Syntymäpaikka: Tampere
Koulutus: Valmistui merkonomiksi keväällä -22
Ensimmäinen joukkue: Nokian Pyry (2014)
Suosikkijoukkue TPV:n ohella: Real Madrid
Muut harrastukset: Ravit
Parasta TPV:ssä: Yhteisöllisyys


Haastattelu: Tuukka Termonen

Kuvat: Ismo Alhoniemi



torstai 16. kesäkuuta 2022

Jasi Kinnunen - määrätietoista työtä kohti suurempia ympyröitä

TPV on perinteisesti marssittanut joka vuosi kentälle omia junioreitaan, jotka ovat ottaneet luontevasti paikkansa kokeneimpien pelureiden joukossa. Tänä vuonna edustava esimerkki nopean nousun tehneestä nuoresta lahjakkuudesta on Jasi Kinnunen. Viileän ja harkitsevan pelityylin omaavan keskikenttäpelurin kokemattomuus miesten tasolla ei ole juuri kentällä näkynyt eikä haastattelukaan aiheuttanut tyynessä olemuksessa kuohuntaa.
Keskustelu käytiin Kaupissa 9.6.2022.

Miten kausi on lähtenyt käyntiin omasta mielestäsi?
No kyllä tuossa alussa olisi voinut mennä paremminkin.

Olet kuitenkin pelannut kahdessa joukkuessa, edustuksen lisäksi P20-joukkuessa.
Joo, olen pelannut molempien pelejä. Jos vaikka en pelaa kokonaista edustuksen matsia, niin saatan mennä P20-peliinkin.

Alkoiko kaksikymppisten kausikin suunnilleen samoihin aikoihin kuin edustuksen?
Kyllä. Mä en pelannut vielä viime vuonna kuin yhden pelin P20-joukkueessa loppukaudesta, muuten P17.

Se on kyllä aika iso harppaus. Sanoit, että olisi voinut mennä vähän paremminkin, mutta voitko kovin pettynytkään olla, kun olet päässyt edustuksen rinkiin. Mutta mitä voisit miestäsi vielä parantaa?
Pelissä ei ole vielä ollut ihan sellaista varmuutta, ei suju niin hyvin kuin treeneissä on mennyt. Ehkä se siitä vielä paranee treenaamalla ja kun saan lisää itsevarmuutta.

Valmentajan mielestä olet kuitenkin tarpeeksi kypsä pääsemään pelaamaan. Onko paikka edustuksessa yllättänyt sinut?
No, on. Mutta ehkä se johtuu siitä, että valmentaja näki jo viime vuonna miten pelaan P17-joukkueessa ja huomasi että pärjään. Varmaan sen takia pääsin edustukseen.

Tunnut kentällä tosi rauhalliselta tyypiltä. Millä tavalla pääset virheistä yli?
Mä koitan unohtaa virheen heti, koitan olla siten kuin sitä ei olisi tapahtunut. Jatkan vaan ihan normaalisti. Treeneissä on puhuttu, että jos joku menettää, niin koitetaan kaikki yhdessä saada pallo takaisin. Ei syytellä toisia, pelataan joukkueena.

Mitkä ovat parhaita puoliasi pelaajana?
Varmaan just se rauhallisuus ja osaan sijoittua oikein. Olen helposti valmennettava. Kun mulle sanoo jotain, niin osaan tehdä sen mukaan asioita.

Mitä vaadittaisiin, että pärjäisit kakkosenkin tasolla?
Pitää olla huolellisempi pallon kanssa ja pitää pelata nopeammin.

Jotkut pelikaverit ovat hiljaisempia, jotkut pitävät enemmän ääntä. Koetko, että saat nuorena pelaajana muilta sellaista tukea mistä on hyötyä?
No joo, kyllä. Ja kyllä mä sit itse kyselen muilta, mitä pitäisi tietyissä tilanteissa tehdä, jos mä en tiedä. Kaikilta saa tukea, jos vaan kysyy.

Tykkäätkö sellaisista maalivahdeista, jotka huutavat paljon ja auttavat kenttäpelaajia?
Aluksi oli aika vaikea tottua, kun koko ajan huudettiin jostain. Nyt olen tottunut. Täällä puhutaan paljon enemmän kuin P20-peleissä.




Joukkueessa on muutama kokenut pelaaja, kuten Mohamed Koroma ja Emenike. Jännittikö mennä ensimmäisen kerran pelaamaan heidän rinnalleen?
Ei, koska en mä vielä tiennyt, kuinka korkealla tasolla he ovat pelanneet. Otin myöhemmin selvää, että Moha ja Eme ovat pelanneet Veikkausliigassa.

Ash Civil valmensi siis viime kaudella sekä P17- että P20-joukkuetta. Nousiko sieltä saakka ketään muita?
Oli siellä hetken aikaa muitakin, Aski ja Miro pelasivat harkkapelissä Ilves-Kissoja vastaan, mutta eivät ole sen jälkeen oikein pelanneet.

Miten paljon sinulla on treenejä viikossa? Käytkö pelkästään edustuksen harjoituksissa?
Joo, neljä kertaa viikossa. Aika paljon on sellaisia tuttuja treenejä, mitä mentiin viime kaudellakin. Aika lailla samanlaista siis.

Millainen valmentaja Ash on sinun mielestäsi?
Aika mukava, rento tyyppi. Hyvä valmentaja. Sille on tärkeää, että pelaajat nauttivat kentällä siitä mitä tekevät. Ottaa pelaajat yksilöinä huomioon.

Ehditkö tekemään myös omatoimitreenejä?
Ehtisin, mutta en mä niitä kyllä oikein tee. Eikä Ash ole sanonutkaan mitään mitä voisin tehdä.



Mikä sai sinut aloittamaan jalkapallon?
Enpä tiedä, varmaan vain se, kun äiti kysyi haluanko aloittaa jalkapalloilun. Äiti ja isä pelasivat molemmat joskus nuorempana. En seurannut silloin juuri muuten jalkapalloa, pelasin vain oman huvin vuoksi.

Et kuitenkaan aloittanut uraasi TPV:ssä?

Aloitin Ilveksessä, kävin parissa niiden eri kaupparissa. Sen jälkeen vaihdoin TPV:n kaupparijoukkueeseen ja sen jälkeen muutamaksi vuodeksi TKT:n riveihin. Sieltä palasin TPV:hen ja nyt ollaan tässä.

Miksi valitsit TPV:n?
Varmaan siksi että se oli mulle silloin hyvä paikka, missä pystyin kehittymään eikä kuitenkaan liian haastava joukkue, missä en pärjäisi.

Ketkä ovat urasi kannalta tärkeitä henkilöitä, jotka ovat auttaneet eteenpäin?
Joukkuekaverit, valmentajat ja vanhemmat. Sellaiset mitkä moni muukin varmaan sanoisi.

Kulkiko rinnalla joitain muita harrastuksia joiden väliltä piti valita?
Ei sillä tavalla, mutta kauppariaikoina pelasin salibandya, mutta lopetin, koska en tykännyt siitä niin paljon. Muita vakavia harrastuksia ei ole ollut.

Missä vaiheessa huomasit, että tämä taitaa olla sun lajisi ja olet tässä hyvä?
Varmaan silloin huomasin, kun siirryin TKT:stä TPV:hen. Valmentajilta tuli kehuja treenien ja pelien jälkeen

Osaatko verrata valmennuksen tasoa vaikka siihen mitä se oli TKT:ssä?
Valmennus on paljon parempaa ja kehittyneempää. Täällä tiedetään paljon enemmän kuin siellä.

Oletko pelannut aina samalla pelipaikalla?
TKT:ssä pelasin laitaa kuten täälläkin hetken aikaa. Sitten mut laitettiin keskelle ja olen jäänyt sille paikalle.

Entä loukkaantumiset, ovatko ehtineet vielä vaivata?
Ei ole kyllä ollut mitään sellaisia vakavia. Yhden kerran olin puujalan takia viikon pois, mutta sen enempää ei ole ollut mitään. Ei ole siis sattunut mitään pahoja loukkaantumisia.

Mikä TPV:ssä on ollut mielestäsi parasta seurana?
Mukava seura, olen saanut hyviä pelikavereita tätä kautta.


Opiskelet ammattikoulussa. Miten olet saanut sovitettua sen yhteen jalkapalloilun oheen? Onko joskus tuntunut siltä, että joudut luopumaan jostain jalkapalloilun vuoksi?
No ei. Olen pärjännyt hyvin koulun kanssa, ammattikoulussa ei kuitenkaan tarvitse lukea paljon kokeisiin tai sellaista. On paljon etäopiskelua, siinä pääsee aika helpolla.

Onko sinulla jäänyt peliurastasi jo joitain mieleenpainuvia muistoja?
No aina jos pelit on muualla kuin Tampereella, niin ne pelireissut on ollut aina hauskoja. Aika on kulunut mukavasti ja reissut on aina kivoja. Ja turnausmatkat.

Joukkeen tavoite on selkeästi nousu, mutta onko sinulla henkilökohtaisia tavoitteita tälle kaudelle?
Ei mulla oikein ole mitään muita sellaisia tavoitteita kuin että pärjään ja pelaan hyvin. Aika perus.

Mikä on P20-joukkueen kauden tavoite?
Päästä ainakin SM-karsintoihin ja päästä sitä kautta takaisin SM-sarjaan. Kauden alku näyttää ainakin hyvältä, ei yhtään häviötä vielä.

Entä koko uran kannalta, oletko miettinyt mitä haluaisit saavuttaa?
Olisi ihan kiva jos pääsisi pelaamaan ammatikseen, että saisi pelaamisesta rahaa. Saavuttaa sitten sitä kautta jotain pokaaleja tai sellaisia.

Onko sinulla mitään peliä edeltäviä rituaaleja tai taikauskoa?
Ei oikein muuta kuin se, että nukun, syön ja juon hyvin.

Kiitos tästä juttutuokiosta ja antoisaa kautta!


Haastattelu: Tuukka Termonen
Kuvat: Jyri Haapanen



torstai 22. heinäkuuta 2021

"Tästä tulee hyvä kausi" - haastattelussa Jaakko Häyhä

Jaakko Häyhä on yksi monista TPV-taustaisista nuorista nousevista tähdistä tämän kauden joukkueessa. Jaska on noussut varsin lyhyessä ajassa edustuksen maalin suulle ja ties mihin päätyy, jos kehitys jatkaa kulkuaan. Auringon kanssa kilpaa hymyilllyt kummipelaajamme kertoo jutussa sekä taustoistaan että nykytilanteestaan tulevaakaan unohtamatta. Haastattelu tehtiin Kaupissa 18.7.2021.

Teillä oli nyt pieni kesätauko?
Joo, meillä oli tässä viikon kesätauko ja se tuli ihan tarpeeseen. Sai pienen levon ja pääsee taas huomenna jatkamaan treenejä ja olla ihan vireessä taas.

Miten olet treenannut tauon aikana, onko sinulla joitain rutiineja omatoimista harjoittelua varten?
Olen kuntouttanut mun oikeata lonkkaa tämän viikon ajan, koska Espoo-pelissä siihen tuli pieni revähdyksen alku. Kävin näyttämässä sitä alkuviikosta fyssärille, joka antoi treeniliikkeitä kuntouttamista varten. Sitä olen tämän viikon tehnyt ja se tuntuukin jo vähän paremmalta.

Luuletko, että täytyy pitää vielä pidempi tauko pelihommista?
Ei, uskon että tämä viikko riittää ja pääsen taas takaisin treenaamaan.

Jos mennään vähän kauemmaksi taaksepäin treenihistoriaan, niin milloin olet aloittanut jalkapallon pelaamisen?
Aloitin vuonna 2006 ihan ekan kerran. Tein siinä aluksi vähän hiekkakakkuja ja päätin pitää vuoden tauon, tai oikeastaan vanhemmat päätti siitä. Sitten aloitin uudestaan 2007-2008. Siitä lähdettiin ja olen pelannut TPV:ssä eka kauppareissa ja sitten ikäkausijoukkueessa.

Oletko pelannut koko ajan samalla paikalla?
Alkuun olin kenttäpelaaja, kärjessä hyökkääjänä. Mä en yhtään muista, miten päädyin maalivahdiksi, mutta olen kyllä ihan iloinen että päädyin!

Onko sulla mitään muita lajeja, jotka ovat kulkeneet jalkapallon rinnalla?
Soittelin rumpuja samaan aikaan kuusi vuotta, mutta kun futis meni edelle, niin jätin sen. Puolisen vuotta pelailin höntsykorista, mutta sekin jäi. Ei siis ole oikeastaan mitään muita urheilulajeja rinnalla. Totta kai käyn kavereiden kanssa pelailemassa korista, uimassa ja muuta, muttei mitään vakituista.

Ketkä ovat olleet sun uralla tärkeitä henkilöitä, jotka ovat kannustaneet eteenpäin?
Totta kai vanhemmat ja koko perhe oikeastaan, ihan pikkuveljestä lähtien. Ne on puskenut mua eteenpäin silloinkin, kun on ollut semmoinen fiilis, ettei enää jaksa. Silloin koko perhe on tsempannut mua, että mulla on hyvä tulevaisuus ja sä olet hyvä tässä lajissa. Nyt et luovuta! Totta kai isovanhemmatkin on mukana, vaikka ne asuukin ihan toisella puolella Suomea. Kaikki sukulaiset oikeastaan. Perhe on se, joka puskee mua eteenpäin ja motivoi.

Sanoit, että sulla on ollut joskus motivaatiovaikeuksia. Onko sen lisäksi sattunut vakavia loukkaantumisia, jotka olisivat uhanneet uran jatkoa?
Silloin kun olin vielä kenttäpelaaja, niin meni polvilumpio. Olin sen takia puoli vuotta sivussa ja siinä vaihessa mietittiin, että pystynkö enää jatkamaan. Ei sitä onneksi tarvinnut leikata, se parani kuntouttamalla. Ei muita niin isoja, lähinnä joitain viikon vaivoja vain sen jälkeen.



Oletko tyytyväinen siihen, miten sun ura ja kehitys ovat menneet eteenpäin?
Kyllä, olen tyytyväinen. Ja jossain vaiheessa olen ollut vähän yllättynytkin siitä, miten hyvin olen kehittynyt. Kun mietti sitä, että ihan aluksi kun mä rupesin molariksi, niin avauspotkutkaan ei lähtenyt oikeastaan mihinkään. Ja olin maalissa ihan hiljaa, en ohjannut muita. Nyt kun on menty viisi-kuusi vuotta eteenpäin, niin olen edustuksessa maalivahtina. Olen yllättynyt mutta samalla on tietenkin positiivinen olo.

Miltä se tuntui, kun kausi alkoi ja huomasit olevasi ykkösmokena?
Kyllähän se nyt jännitti, kun ekaa peliä pääsi aloittamaan maalissa. Se oli mulle ensimmäinen kerta jossain kunnon matsissa, kun pääsee aloittamaan kauden maalissa. Totta kai siinä oli vähän silleen, että herran jestas, nyt tulee vastuuta, heh... Ekan pelin lopputulokseen olin kyllä erittäin tyytyväinen. Nolla maalia omiin, muttei kuitenkaan kolmea pistettä saatu kotiin.

Edustuksessa on kolme hyvää maalivahtia. Millainen asetelma teillä on siellä keskenään? Kannustava ilmapiiri ja terve kilpailuasetelma, joka auttaa kaikkia kehittymään?
Joo, totta kai. Tosi hyvää maalivahtihuumoria ja kannustusta meidän kolmen kesken, Tanen (Thanasis Zeris), Antin (Antti Paasi) ja mun. Kannustetaan toisiamme ja me ollaan Antin kanssa tsempattu Tanea, että se pääsisi kohta takaisin pelaamaan. Siltähän murtui kädestä veneluu ja on varmaan vielä muutaman viikon pois. Meillä on todella hyvä henki maalivahtien kesken, ei mitään isompia vaikeita tilanteita. Näin myös maalivahtivalmentajien kanssa.

Mainitsit, että urasi alkuvaiheessa olit maalissa nykyistä hiljaisempi. Nyt sulla löytyy kentällä jo vähän enemmän ääntä, oletko ihan tarkoituksella kehittänyt pelin ohjaamista?
Kyllä. Mulle on muutamankin kerran sanottu, että voin käyttää reilusti ääntä. Joko pelaajat vastaa takaisin tai ei, älä siitä välitä. Voin käyttää ääntä ihan reilusti ja se on mun tehtävänikin, jotta pelaajat ymmärtää, mitä haluan niiden tekevän.

Mitkä ovat omasta mielestäsi sun erityisiä vahvuuksia maalivahtina?
Pelin lukeminen ja torjunnat ovat mun ykkösvahvuudet. Keskityspalloissakin mä olen omasta mielestäni ihan hyvä. Niitäkin voi toki vielä kehittää kuten koko maalivahtina olemistakin voi aina pikkuisen viedä eteenpäin paremmaksi ja paremmaksi. Mutta siinä on mun vahvimmat osa-alueet.

Onko jotain mitä haluaisit erityisesti kehittää? Vai pikemminkin pieniä asioita eri osa-alueissa?
Ne on just näitä pieniä asioita, joita pitäisi kehittää ja kehitetään koko ajan. Niitä saattaa näkyä niin peleissä kuin treeneissäkin. Varmaan jokaisella ammattimaalivahdilla huippuseuroissakin on kehitettävää pienissä asioissa, vaikka ne ei aina kentällä näkyisikään.



Miten te käytte joukkueena tai miten sinä käyt yksin läpi pelien tapahtumia jälkeenpäin?
Katselen videolta, mitä hyvää ja mitä parannettavaa peleissä on ollut. Sekä omalta että koko joukkueen puolelta. Valmentajat tekee ihan samaa hommaa. Mokevalmentajat laittaa joskus videoita meidän WhatsApp-ryhmään, joissa näkee miten kuuluisi tehdä ja missä on kehitettävää ja niin edelleen. Totta kai pelitilanteissakin yritän katsoa, mitä parannettavaa olisi seuraavaan tilanteeseen.

Jäävätkö peleissä tehdyt virheet vaivaamaan sua?
Hetkellisesti kyllä, mutta yritän unohtaa ne ja keskittyä seuraavaan tilanteeseen, että se menisi paremmin. Kun virhe on tapahtunut, se on päässä semmoiset pari minuuttia. Että voi hitto, nyt tässä kävi näin, mitä ihmettä tapahtui... Sitten unohdan sen ja keskityn tulevaan.

Valitettavasti tällä kaudella selän taakse on jo mennyt useampikin pallo. Peleissä on ollut paljon vaihtelua sekä tuloksissa että otteissa, mutta miten sinä näet TPV:n alkukauden kokonaisuutena?
Jo ekasta pelistä lähtien tuntui, että tästä tulee hyvä kausi meidän nuoresta joukkueesta huolimatta. Mutta niin kuin valmentajakin on sanonut, että kun tulee ensimmäinen maali eli ollaan johdossa tai häviöllä, niin meidän peli lamaantuu aivan täysin. Ilves-pelistä tuli ensimmäinen voitto, olisi luullut että se tsemppaa meitä vielä enemmän, mutta sitten seuraavassa pelissä viisi omiin kotikentällä semmoisella junnufutiksella. Kuten sanoitkin niin kausi on ollut todella vaihteleva ja tasainen kausihan tämä on. Kenelläkään eivät ole sijoitukset vielä varmoja. Tasainen ja jännä kausi tästä tulee, erittäin vaihteleva. Jos pelataan samalla tavalla kuin Ilvestä tai Jazzia vastaan, niin uskon että me aletaan ottaa enemmän pisteitäkin ja pakko alkaa ottaa tasurejakin, jos voittoihin ei pystytä. Semmoinen kuten Hämeenlinnassa ei saisi toistua, että hävitään peli vaikka johdetaan 2-0.

Juuri henkinen puoli on varmasti yksi nuoren joukkueen kehityskohta. Monet pelaavat kuitenkin ensimmäistä kertaa kakkosen tasolla, siellä on kovia ja kokeineita pelaajia vastassa.
On, just vaikka Jazz, joka on sarjan kokenein joukkue. Mutta sitten VJS:ää vastaan oltiin 2-0 häviöllä, puoliajalla jo 2-2 ja peli päättyi meidän 5-2 voittoon. Taistelutahtoa tarvitaan meidän peliin vielä lisää, että saadaan pisteitäkin enemmän.

Viivan yläpuolella pysyminen ei tule varmasti olemaan helppoa. Mitä pitää parantaa, että se onnistuu?
Meidän pitää puhua kentällä enemmän, se on suuri ongelma. Ja boksin puolustaminen. Meille on tehty suurin osa maaleista keskityksistä ja kulmatilanteista. muutaman kerran myös huonosta purusta boksissa tai siellä on tullut pallonmenetys. Niistä vastustaja on päässyt rankaisemaan. Mutta vaikka ollaan nuoria, niin uskon, että halua löytyy. Siitä se ei jää kiinni.

Yksittäisistä virheistä rankaistaan kakkosessa aika isolla prosentilla ja virheet vaikuttavat tietysti mielialaan. Mutta hyviäkin asioita on jäänyt mieleen, potentiaalia menestykseen löytyy. Lukuisat loukkaantumiset ovat tietenkin yksi asia, mikä harmittaa joka vuosi.
Joo. Meilläkin on Mustafa ja Paavola kai nyt loukkaantuneita, myös Lindholm, Kudzi ja Matar ovat vähän pidempään pois.

Peliurasi ei ole vielä kovin pitkä, mutta onko sulla jäänyt jo mieleen joitain tosi hyviä muistoja tai elämyksiä näiltä vuosilta?
No ei semmoisia isompia oikeastaan. Kaikki pelit jää totta kai päähän ja sitten vähän paremmat pelit vielä pidemmäksi aikaa. Tämän kesän Jazz-peli pyörii vielä varmaan joka päivä päässä, se oli semmoinen unelmapeli. Hyvät pelit jäävät paremmin mieleen. Mitään kaukaisempia pelejä en ole juuri muistellut.

Oletko asettanut itsellesi joitain pidemmän tähtäimen tavoitteita?
Ulkomaille olisi kiva mennä joskus pelaamaan tai edes kokeilemaan. Mutta sitä varten pitää tsempata vielä enemmän ja olla vielä enemmän motivaatiota, treenata enemmän ja tulla yhä paremmaksi. Sitä varten harjoitellaan. Ulkomaille try-outiin pääseminenkin olisi jo kova juttu. Sellainen olisi joskus tulevaisuudessa tähtäimessä.

Mutta ei kuitenkaan ole kiire pois TPV:stä?
Ei ole vielä ainakaan. Muutama Ilves-kaveri on kysellyt jo ensi kaudesta ja olen vastannut etten tiedä. Mutta uskon, että tällä menolla varmaan jatkan ja haluankin jatkaa. Viime vuonna TamUn valmentaja kysyi kauden loputtua, onko jo sopimusta ensi kaudeksi. Kerroin, että sopimus on juuri tehty TPV:n kanssa. Olisi halunnut mut sinne.

Onneksi jäit meille, ne on vieneet jo ihan tarpeeksi meikäläisiä. 
Kiitos haastattelusta, Jaska!


Haastattelu: Tuukka Termonen

Kuvat: Ismo Alhoniemi