keskiviikko 5. kesäkuuta 2024

”Toiveena on, että tulkaa katsomaan pelejä” - Pinja Ilmivalta kaipaa naisfutikselle yhä lisää nostetta

Maalivahti Pinja Ilmivalta on yksi TPV:n edustusjoukkueen kulmakivistä. Arvostuksesta kertoo myös se, että hänet valittiin tällä kaudella Tammelan Voiman kummipelaajaksi. Pinjan ura jalkapalloilijana on kulkenut maantieteellisesti alamäkeä, mutta taso lienee kuitenkin noussut selvästi Rovaniemellä ja Lahdessa vietettyjen vuosien aikana. Haastettelu nauhoitettiin osittain varjossa Sorsapuistossa 28.5. 2024.


Miten kausi on lähtenyt liikkeelle maalivahdin näkökulmasta?

Paljon hyvää ja paljon on vielä tekemistä. Kovia pelejä, olen päässyt itsekin hommiin ihan kunnolla. Voisin sanoa, että on ollut vaihtelevaa, mutta paljon positiivistakin. Se on ehkä päällimmäinen ajatus.

Vaihtuiko teillä joukkue paljon viime kauteen verrattuna ja onko se vaikuttanut valmistautumiseen?

Vaihtui jonkun verran, muutamia jäi pois ja uusia pelaajia tuli paljon. Runko kyllä pysyi samana, mutta on siellä nyt selkeästi ollut vaihtuvuutta. Muutos on minun mielestäni ollut kuitenkin myönteiseen suuntaan. Runko on kuitenkin pysynyt samana eli ollaan päästy tekemään samoja juttuja kuin viime vuonna, päästy jatkamaan siitä. Paljon on myös nuoria pelaajia, mikä on tosi hyvä.

Tuliko junioreja myös TPV:stä?

Ne jotka ovat nyt joukkueen mukana on tulleet muualta. Meidän nuorista on käynyt harjoituspeleissä muutamia pelaajia, mikä on sekin positiivista. He ovat kuitenkin ehkä sen verran nuorempia, että juniorivuosia on vielä jäljellä.

Sanoit, että heti alkuun oli kovia pelejä. Minkälainen taso teidän lohkossa on sinun mielestäsi?

Mun mielestä lohko on kovempi kuin viime vuonna, varsinkin tietyt joukkueet ovat tosi laadukkaita ja hyvin pelaavia. Tosi kovia pelejä ja vaatimustaso on kasvanut oikeastaan joka kausi mitä olen ollut mukana.

Kun harrastajamäärät kasvavat niin laatukin nousee.

Kyllä, ja kakkosessa näkyy myös se, että mukana on vanhoja ykkösen ja liigan pelaajia. Toki myös sellaisia, jotka ovat pelanneet monta vuotta kakkosta, että hyviä pelaajia tulee laajalti.

Eli tasoa tulee myös alemmas laskeutuvista pelaajista. Miten hyvin olette saaneet tietoa vastustajista?

Näistä ennenkin samassa lohkossa olleista joukkueista tiedetään vähän minkälaisella materiaalilla he lähtevät ja minkä tyylistä pelaavat, jos valmentajat ovat pysyneet samana. Mutta toki lohkon uusista joukkueista ei välttämättä ekoissa peleissä tiedä. Valmentajat pyrkivät kyllä käymään niitä katsomassa ja jos pelejä videoidaan, niin paljon seurataan keitä siellä tulee vastaan ja miten he pelaavat. Kyllä pelaajiakin kiinnostaa ja pyritään valmistautumaan niin, että tiedetään.

Vaikuttaako vastustajan taktiikka tai pelitapa sinun pelaamiseesi jotenkin?

No joo, tietyllä tavalla. Jos pelaamista muutetaan joukkueena, niin kyllä se näkyy omassakin pelaamisessa. Mutta ehkä itse pyrin vain ajettelemaan sitä, että otan pallot kiinni.

Ohjaatko paljon peliä?

Kyllä mä siihen pyrin. Oikeastaan siitä asti kun olen alkanut pelaamaan maalissa, niin on sanottu että jotain täytyy puhua koko ajan.

Eli sinun pitää tietää hyvin myös joukkueen taktiikka.

Kyllähän lähtökohta on, että pitää olla hyvin tietoinen siitä mitä muut tekee tai pitäisi tehdä.

                                                                                                                   Kuva: Janne Hirvensalo

Miten aloitit aikoinaan jalkapalloilun?

Ensimmäisiin futistreeneihin menin sillä tavalla, että kaverit pelasi ja menin mukana. Se oli nappulaliigaa. Kiinnostus heräsi siis kavereiden perässä. Tämä tapahtui Rovaniemellä ja ensimmäinen seurani oli FC Lynx.

Kokeilitko muitakin pelipaikkoja vai aloititko heti pelata maalivahtina?

Alun perin olin laitahyökkääja ja sieltä mua on pikkuhiljaa tiputettu alaspäin. En tätä itse muista, mutta joukkuekaverit sanoi, että siinä vaiheessa kun vaihdettiin pienistä maaleista isoihin, niin maalivahtien pituus ei riittänyt. Silloin koitetiin hakea uusia maalivahteja ja minä olin samoihin aikoihin sanonut, että pelaisin mieluummin vaikka maalissa kuin topparina. Päädyin sitten maaliin ja sinne olen jäänyt.

Näkyikö siellä katukuvassa RoPS?

Joo ja kyllä me pelejä seurattiin aika tarkkaan, sekä miesten että naisten. Käytiin ihan livenä katsomassa.

Löytyikö niistä joukkueista joitain esikuvia omalle uralle?

Kyllä sieltä yksi maalivahti jäi mieleen, hän pelasi sekä RoPSissa että HJK:ssä… Antonio Reguero. Hän oli minun mielestäni todella hyvä maalivahti Veikkausliigaan. Hänen pelaamista oli kiva katsoa.

Pohjoisessa etäisyydet ovat pitkiä. Heijastuiko se teihinkin, oliko raskaita pelireissuja jo nuorena?

No joo. Kemiin oli suht lyhyt matka, Torniossa käytiin ja Ouluun oli semmonen normaali. Pisimmät reissut junnuna olivat Kuopioon. Mutta ei sitä silloin ajatellut, sehän oli normi että sieltä oli lähdettävä.

Varmaan perheen roolikin ollut suuri tällaisen mahdollistajana.

Kyllä aina on saanut harrastaa ja siihen on ollut edellytykset, tosi hyvä juttu.

Minkälaiset harjoitusolosuhteet teillä oli?

Rovaniemellä on halli, jossa me treenattiin. Ihan kunnon halli, siellä oli talvella suht lämmin. Hyvät edellytykset. Siinä oli urheiluopisto, joten fysiikkatreenit tuli sitä kautta.

Tuntuu, että nykyisin jalkapalloa pelataan talvella ulkona ja jääkiekkoa sisällä.

Se olikin pieni kulttuurishokki, kun muutin etelään. Että treenataankin talvella ulkona.

Harrastitko alkuaikoina muita lajeja jalkapallon rinnalla?

En oikeastaan harrastanut, mutta paljon vapaa-ajan liikuntaa, esimerkiksi laskettelua ja hiihtämistä.

Minkälaista maalivahdin harjoittelu on? Onko siinä samanlaista voima- ja kuntoharjoittelua kuin kenttäpelaajilla?

Silloin kun oli enemmän varsinaista maalivahtivalmennusta niin keskityttiin enemmän tiettyihin asioihin. Kun talvikaudella pelaajat juoksee paljon niin me tehdään vähän eri juttuja, haetaan vaikka ponnistusvoimaa ja räjähtävyyttä. Siinä ehkä tulee se ero. Ja toki itse lajitreenit eroavat pikkuisen.

Sitten kun laskeuduit pohjoisesta etelään, niin tulitko suoraan Tampereelle?

Lahden kautta. Mä pelasin siellä muutaman vuoden FC Kuusysissä. B-junnuissa ja vähän naisten kakkosta myös.

Tuntuiko kakkonen siinä vaiheessa sopivalta sarjatasolta, kun suht nuorena sinne kuitenkin menit?

No joo, samalla pelattiin b-junnujen ykköstä. Kakkonen oli siinä samalla ihan hyvä, ja se sarjataso onkin ollut myös jatkossa. Sopiva senkin vuoksi, että pystyy samalla hoitamaan koulut ja työt.

                                                                             Kuva: Janne Hirvensalo

Lahden jälkeen pääsit sitten viimeinkin TPV:hen.

Kyllä. Muutin siinä Tampereelle ja mietin, että vielä olisi mukava pelata. Katsoin mitä joukkueita täällä on ja kakkosesta löytyi kaksi. Valikoin näistä TPV:n, en edes käynyt muualla. Oikeastaan jo ekojen treenien jälkeen totesin, että porukka on tosi kiva. Peliaikaa on tullut mukavasti, mikä on myös positiivista. Nyt on alkanut kolmas tai neljäs kausi… Pitää varmaan tarkistaa netistä!

Oliko Mikko Lepistö silloin valmentajana? Hän oli siis välillä poissa.

Tulin juuri siihen väliin, että Mikko ei ollut. Liityin kesken kauden ja seuraavaksi kaudeksi Mikko tuli takaisin.

Ovatko loukkaantumiset jossain vaiheessa uhanneet uraasi?

Ei mitään sen suurempia tai hirveän vakavia, niiltä olen välttynyt. Samoja mitä monella muullakin jalkapalloilijalla eli nilkkoja, polvia ja nivelsiteitä.

Mitkä ovat parhaat puolesi maalivahtina? Mistä asioista olet saanut kehuja?

Kaksi asiaa voisin nostaa, mitkä tuntuvat itselle ominaisilta ja mistä kuulenkin. Jalalla pelaaminen on yksi ja lisäksi pidän itseäni sellaisena pelaajana, joka tykkää ohjata peliä tosi paljon ja puhua pelaajille ja sitä kautta auttaa joukkuetta.

Mitä ominaisuuksia haluaisit vielä kehittää?

Yksi sellainen asia mikä edesauttaisi suuresti omaa pelaamista olisi kyllä ponnistusvoiman kehittäminen, koska olen ehkä vähän normaalia maalivahtia lyhyempi. Siitä olisi kyllä hyötyä. Tässä vaiheessa voi toki olla, että koittaa vaan ylläpitää sitä mitä jo on. Saisi varmaan aika paljon laittaa paukkuja, että sitä saisi kehitettyä merkittävästi.

Sitä voi tietenkin kompensoida oikealla sijoittumisella ja ennakoinnilla.

Totta, ja sitä on koitettukin tällä kaudella kehittää.

Nykyään pelataan tosi paljon tekonurmella. Minkälainen alusta se on maalivahdin kannalta?

Toisaalta hyvä juttu, koska kausi on tosi pitkä, että päästään oikeasti pelaamaan. Mutta onhan luonnonnurmi todella kiva, varsinkin sitten kun päästään Lamminpäähän, jossa nurmikenttä on ihan mahtava. Näinä Tampere-vuosina olen oikeasti tykästynyt pelaamaan nurmella. Tällä kaudella ei ole tullut vastaan vielä yhtään luonnonnurmea, suurin osa vastustajista tuntuu siis pelaavan tekonurmella. Suurin osa meidän treeneistäkin on tekonurmella.

Minkälaisia odotuksia teillä on joukkueen menestykselle?

Kyllä niitä alkukaudesta mietittiin ja odotukset on kaikilla aika kovatkin. Meillä on mun mielestä paljon hyviä pelaajia. Alkukausi on ollut vähän vaihtelevaa, mutta ollaan saatu myös paljon hienoja juttuja onnistumaan ja tapahtumaan kentällä. Uskotaan, että pystymme haastamaan sarjan kärkijoukueita ja ollaan siihen pystyttykin, mutta harmittavasti tulosta ei ole niistä peleistä tullut. Mutta kausi on vielä pitkä.

Olet selkeästi ykkösmokena. Onko sinulla kaudelle joitain muita omia tavoitteita?

Ehkä yleisenä tavoitteena on pelata mahdollisimman ehjä kausi, koska viime kauden pelasin pienten loukkaantumisten varjostamana. Se on ykköstavoite että siten pystyisin pelaamaan mahdollisimman paljon pelejä. Toivottavasti onnistumisia tulee sitten sitä kautta, että saan pelejä ja treenejä alle.

Sinut valittiin keväällä Tammelan Voiman kummipelaajaksi. Onko sinulla joitain toiveita kannattajille?

Ensimmäisenä toiveena on, että tulkaa katsomaan pelejä. Yleisesti on puhuttu meidän joukkueessa ja varsinkin viime kauden kummipelaajan Niina Huotarin kanssa, että mahtavaa tuollainen valinta. Saadaan naisfutikselle sitäkin kautta lisää näkyvyyttä ja edistetään näin sen olemassaoloa. Kyllä sen jo yleisesti huomaakin kakkosessa sekä Tampereella että muualla, että katsojia tulee peleihin. Ihan positiivinen merkki.

Kiitos haastattelusta ja nähdään siis peleissä kannustuksen kera!



Teksti: Tuukka Termonen
Kuvat: Janne Hirvensalo / Tuukka Termonen


torstai 4. huhtikuuta 2024

"Torjumisen pitää tulla selkärangasta" - Hilanderin opeilla kohti nollapelejä

Alasarjaseuraksi laskeutumisesta huolimatta TPV:n valmennus on vaikuttanut myös viime vuosina osaavalta ja ammattitaitoiselta. Oman vahvan lisänsä tähän tuo pelaajauransa syksyllä 2022 lopettanut Mika Hilander, joka aloittaa nyt toisen kautensa seuran maalivahtivalmentajana. Seuraavassa lukuisia kotimaan Veikkausliigaseuroja edustanut veskari kertoo tunnelmistaan ennen kakkosen avausmatsia. Virallinen totuus tallennettiin 26.3.2024.

Miltä kauden lähestyminen näyttää maalivahtivalmentajan näkökulmasta?

Maalivahtitilanne on sellainen, että viime vuonna heitä oli kolme ja nyt neljä, joista kaksi eli Kalle Kohonen ja Johan Pihlajamäki ovat uusia. Kamppailu siitä kuka pelaa on kovaa mutta rehtiä. Tosi tasaväkisiä maalivahteja, ei me tiedetä vielä välttämättä kuka sarjan avaa. Hyvä tilanne, nuoria jätkiä, jotka kaikki haluaa kehittyä ja kaikille tulee luultavimmin kuitenkin löytymään peliaikaa tulevana kautena.

Onko kaikilla vähän erilaisia ominaisuuksia?

No tietyllä tavalla. Kalle ja Sami [Maja] ovat aika samantyyppisiä ja samankokoisia, vahvuudet ehkä hieman pelin eri osa-alueilla. Johan on sitten tosi isokokoinen, mutta hänellä on pitkä loukkaantuminen takana, joten koitetaan päästä sieltä pikkuhiljaa takaisin. Ja Aaro [Kuusjärvi] on sitten siinä tukena mukana hommassa.

Välillä on tuntunut, että meillä on selvä ykkösmoke, ja jos hän loukkaantuu niin käy huonosti. Tällä kaudella tilanne on ilmeisesti aivan erilainen?

Kyllä mä pystyisin laittamaan noista neljästä kaikki pelaamaan kakkosessa. Tilanne on hyvä, mutta tavallaan huonokin, koska osa tulee pettymään. Se on urheilua.

Kukaan ei voi olla varma että pääsee pelaamaan.

Kenellekään ei olla missään vaiheessa sitä luvattu. Asiat on tehty selviksi jo talvella, kun on hommiin lähdetty. Kaikki ovat samalla viivalla ja viimevuotiset näytöt eivät paina. Puhtaalta pöydältä lähdettiin.


Missä vaiheessa julkistatte kokoonpanon maalivahdeille?

Aika lailla päivää ennen, mutta kyllä maalivahti tietää jo aikaisemmin pelaako vai ei.

Onko teillä ollut näin kauden alun lähestyessä joitain tiettyjä treenejä, johon olette keskittyneet?

Nythän me vasta aletaan olemaan pääsääntöisesti pihalla treenaamassa. Kyllä me ollaan hyvin pitkälti ihan maalivahtien perushommissa menty, torjumista ja jalalla pelaamista. Nyt kun ollaan pihalla, niin otetaan enemmän keskityspalloa ja sellaista. Mulla on se pääsääntö tuossa hommassa, että maalivahdin torjuntatyöskentelyn pitää olla niin varmaa, että se ehtii keskittyä muuhunkin kuin pelkkään torjumiseen. Eli pelin ohjaamiseen ja puolustuksen organisoimiseen. Torjumisen pitää tulla selkärangasta.

Jos ajattelee vaikka sinun pitkää maalivahtiuraasi, niin onko juuri pelin ohjaaminen sellainen asia, mikä on muuttunut tärkeämmäksi?

On varmaan, mutta ehkä eniten on muuttunut jalalla pelaaminen ja mitä siinä vaaditaan. Pelin ohjaaminen on mun mielestä ollut aina tärkeää maalivahdille ja sitä puolta jätkien pitää kehittää.

Millä tavalla treenaatte sitä osa-aluetta?

Se tulee tuossa pelin mukana ja harjoituksissa, puhutaan ja kerrotaan, mitä tilanteissa voisi puolustajalle tai keskikenttäpelaajalle puhua. Että mihin ja miten ohjataan, ja minkälaisilla sanoilla. Heillä on omat tapansa tehdä ja kehittyä.

Pitää siis tietää joukkueen taktiikka.

Kyllä meillä joukkueen taktiikan tietää maalivahditkin. Hänen se on melkeinpä tärkeintä tietää, että me miten halutaan puolustaa, hyökätä tai avata peliä. Maalivahti organisoi sitä yhdessä keskiakselin pelaajien kanssa. Kyllä maalivahdin pitää olla taktisesti hereillä ja tietoinen. Meidän maalivahdit ovat läsnä jokaisessa taktiikkapalaverissa.

Onko heillä yleensä paljon kysyttävää sinulta harjoituksissa vai oletko sinä enemmänkin äänessä?

Enpä tiedä onko kysyttävää. Mä perustelen kyllä miksi me tehdään asioita ennen kuin me tehdään ne, tai ainakin pyrin siihen. Kerron mietteeni ja mitä kehitettävää tai hyvää näen heidän toiminnassaan. En tiedä jätänkö edes sijaa kysymyksille. Pelejä käydään läpi videoiden kauttakin, jos en vaikka aina pääse peliin paikalle.

Kun peliurasi alkoi lähestyä loppuaan, niin oliko sinulle selvää, että haluat jatkaa uraasi tällaisessa roolissa?

Ei missään tapauksessa. Ajatus lähti vasta sitten kun lopetin, kun jotkut joukkueet soitteli ja kyseli lähtisinkö mukaan. Muutaman ekan kuukauden kieltäydyin, mutta sitten päätin, että lähden kokeilemaan. Ja kyllä siitä sitten kiinnostuinkin. Mä myös hain UEFA-B valmentajakurssille ja pääsinkin, mutta se ei valitettavasti toteutunut tänä vuonna, koska hakijoita oli liian vähän. Sitä varten piti olla tietty pelaajatausta, tietyille kurssitasoille pääsee hieman oikopolkua. Olisin kyllä halunnut kouluttaa itseäni tällä puolella. Se kurssi olisi ollut kenttäpelaajavalmennusta ja kestänyt vuoden, mutta siitä olisi sitten voinut päästä jatkokurssille. Se ajatus kytee edelleen takaraivossa.


Ehdit pelata urasi aikana monessa joukkueessa ja sinulla on myös TPV-taustaa, joten et ihan tyhjästä tullut tänne.

En, mutta se on lyhyt. Tavallaan kyllä kauden mittainen, mutta loppui ennen kuin ehti alkaakaan. Muistaakseni 2009 helmikuussa, kun meillä oli treenipeli Tali-hallissa, niin mulla meni oikeastaan kaikki hajalla vasemmasta polvesta. Takaristiside taisi jäädä ehjäksi. Koko loppukausi meni loukkaantuneena, että siinä oli minun TPV-urani… Jokusen pelin ehdin pelata talvella ja syksyllä kävin muutamat treenit, mutten ollut lähelläkään pelikuntoa. Valitettavasti se jäi sellaiseksi.

TPV:n historiahan voisi olla aivan erilainen ilman tätä loukkaantumista.

Niin, tai oma pelihistoriakin. Mutta historiaa ei voi muuttaa, se oli sellainen.

Nyt historiaasi kuitenkin liittyy taas TPV. Miten sinut saatiin houkuteltua tänne? Sanoit kuitenkin että olit ehtinyt jo kieltäytyä parin kuukauden ajan.

Rantalan Toni soitteli mulle ja juttelin myös Kaikurannan Jounin kanssa. Sitten siinä mietiskelin, että onko mulla aikaa ja huvittaako mua. Päästiin sitten Ashin [Civil] kanssa sopuun niistä linjoista, minkä verran mä käyn paikalla. Loppujen lopuksi nekin sitten muuttuivat kauden aikana, minun ei ollut tarkoitus olla peleissä oikeastaan ollenkaan. Ash halusi kuitenkin, että olen paikalla vähintään kotipeleissä ja osallistuinkin Ashin kanssa myös aika paljon pelin aikaiseen valmentamiseen ja reagoimiseen. Rooli eli vähän kauden aikana mutta tykästyin hommaan.

Päätit jatkaa vielä tällekin kaudelle, oliko tässä mitään epäröintiä?

Kiinnostuin viime kauden aikana valmentamisesta ja se kurssikin olisi ollut, mutta siis peruuntui. Minua kuitenkin kiinnosti jatkaa valmentamista. Mutta koska tämä on iltapainotteista ja on teini-ikäisiä lapsia, niin se ajankäyttö… Ja jos lähden johonkin, niin haluan olla motivoitunut ja pystyä keskittymään, en lähde mitenkään puolivillaisesti. Kyllä sitä piti tietenkin vähän pohtia, mutta kyllä mä olin koko ajan kiinnostunut jatkamaan.

Nyt sinulla on kokemusta sekä maalin suulla että kentän laidalla olemisesta, kumpi on hermostuttavampaa?

Kumpikaan ei ole sinänsä hermostuttavaa, mutta kentällä oleminen on ehkä se omempi paikka. Siellä pystyy vaikuttamaan asioihin enemmän, valmentaja pystyy vaikuttamaan vain joihinkin pieniin juttuihin, antamaan vinkkejä. Loppujen lopuksi pelaajat siellä pelaa ja tekee kaikki päätökset. Sä pystyt ohjaamaan ja opettamaan, että he tekisivät kentällä hyviä päätöksiä, mutta se työ tehdään jo paljon ennen ottelua. En tiedä olinko koskaan hermostunut, en siis hermoillut, mutta saatoin hermostua.

Onhan se eri asia. Oletteko päättäneet joukkueen kesken tavoitteita kaudelle?

Minä en ole ollut mukana päätöksenteossa, mutta mulla on selkeät tavoitteet. Lähdetään menestymään joka pelissä!

Ei muuta kuin sitä kohti ja Tammelassa tavataan!


Teksti:Tuukka Termonen
Kuvat: Jyri Haapanen

 















keskiviikko 27. maaliskuuta 2024

”Mikäs sen hienompaa, kun on derbyjä tiedossa!”

Rudi Dieterin paluu kaudeksi 2023 aiheutti kannattajissa suurta iloa, olihan mies ehtinyt ennen Poriin lähtöään hurmata vuosikausia periksiantamattomalla ja liikkuvalla pelityylillään. Hänen kaltaisiaan energisiä maalinsylkijöitä ei ole koskaan kentällä liikaa. Pirkkahallissa 19.3.2024 tallennetusta haastattelusta huokuu sekä rakkaus jalkapalloon että into ja pyyteettömyys tehdä kaikkensa joukkueen eteen. Rudin sydän sykkii selvästikin samaan tahtiin Punakoneen kanssa!



Miten innostuit aikanaan jalkapallosta?
Isä vei treeneihin joskus Orivedellä, mistä olen kotoisin. Isä alkoi samalla myös valmentaa mun ikäisiä ja vuotta vanhempia poikia Oriveden Tuiskussa. Olisinko ollut neljävuotias, kun menin ensimmäisiin futistreeneihin. Sitten se vaan tuntui mukavalta. Kyllä mä pienenä pelasin talvet myös jääkiekiekkoa Orivedellä, ja kesät sitten jalkapalloa. Jääkiekko jäi pois, kun olin kymmenisen vuotta vanha.

Oliko lajivalinta sinulle ihan selvä?
Oli se selkeä. Kun jääkiekko loppui, niin siirryin Tampereelle pelaamaan yhdeksi kaudeksi, taisin olla vitosluokalla silloin. Pelasin Ilveksessä vuotta vanhempien joukkueessa ja sitten menin yhdeksi kaudeksi Allianssiin Helsinkiin -94 syntyneiden joukkueeseen. Koko ajan siis asuttiin Orivedellä eli mua kuskattiin sinne. Siinä joukkueessa pelasi tulevia maajoukkuepelaajia, esimerkiksi Sauli Väisänen. Kun siirryin yläasteelle, niin joukkueeksi vaihtui JJK. Siellä pelasin kolme vuotta. Joukkueessa oli muun muassa Robert Taylor, ja hänen isänsä valmensi.

Varsin aikaavievä harrastus siis matkojen suhteen, olet alkanut harrastaa täysipainoisesti jo aika nuorena.
Joo, ja sen lisäksi kävin pelaamassa nelos-vitosluokkalaisena Saksassa turnauksia eräässä saksalaisessa joukkueessa. Parin kauden aikana tuli 10-15 viikonlopputurnausta, Bundesliigaseuroja vastaan.

Miltä jalkapallokulttuuri ja meininki tuntui siellä?
Olihan se hyvin erilaista. Kilpailullista, mutta kaikilla oli kivaa. Suomeen erona oli se, että pelit kestivät 15 minuuttia ja Suomessa 30-40. Turnauksessa pelattiin tosi paljon tuollaisia 15 minuutin pelejä eli tempo pysyi korkeana, koska pojat jaksoivat juosta koko lyhyen ajan. Kävin pelaamassa muutaman talviturnauksenkin, niissä pelattiin puulattialla jossa oli metrin korkeat seinät, joita saattoi käyttää hyväksi. Ja normaalit pikkumaalit.

                                        Ahonen, Korsunov ja Dieter.  (Kuvaaja tuntematon) 

                         

Seuraavaksi siirryit Pallo-Veikkoihin noin vuonna 2010. Mikä sen ratkaisi?
Mä olin silloin vielä ysillä. Käytiin TPV:n treeneissä ja tiedettiin että b-junnut pelaa SM-sarjaa. Pääsin siihen joukkueeseen mukaan, olin nuorempi b, siinä pelasi siis -93 ja -94 syntyneitä. Kunnon joukkue ja me pelattiinkin hyvä kausi. Tulin sitten Tampereelle urheilulukioon.

Aika nuorena pääsit sitten pelaamaan kakkostakin?
Itse asiassa TPV pelasi silloin vielä ykkösessä, kun menin ensimmäisiin edustuksen treeneihin, eli sinä syksynä kun TPV tippui. Silloin siellä pelasivat esimerkiksi Kemmo, Eränen, Ollikainen ja Isoaho ja Mourad Seddiki valmensi. En pelannut ykkösessä, mutta seuraavalla kaudella pelasin kakkosta.

Miltä kakkosen vauhti tuntui?
Itse asiassa ensimmäinen miesten peli oli harjoituspeli TamUa vastaan Pirkkahallissa tammikuussa 2011. TamU pelasi tuolloin liigaa, sinä vuonna ne meni sitten konkkaan. Muistan, että olin oikea laitalinkki ja pelasin Ojanperää vastaan, joka oli aika kova pelaaja silloin, heh… Siellä oli muitakin kovia silloin, ja mä olin 16-vuotias ja kohtuu heiveröinen vielä. Se jäi kyllä mieleen, lähdettiin heti syvästä päädystä, olin vielä avauksessa.

Mitä sinulla jäi mieleen päällimmäisiä TPV-vuosista? Sinä jäit ainakin kannattajien mieleen, mutta millä tavalla kehityit pelaajana tuolloin?
Junnuvuosina kehityin kyllä tosi hyvin, b-junnuissa kaudet meni hienosti. Sitten kun pelattiin kakkosta, niin oli vähän sellaisia kausia, että omaa läpimurtoa odotellessa… Kyllä mä siinä pelasin pari junnujen harkkamaaottelua, U-18. Eli 17-vuotiaana, toisella kakkosen kaudella. Seddikin kauden jälkeen valmentajana oli Samuli Laitila ja sitten taisi tulla Pykä, siis Pylkkönen. Taisi olla kolme kautta ja sitten tuli Ylinen. Kaudet meni ihan ok, tuli maaleja, mutta ei sellaista varsinaista läpimurtoa.

Joukkuetta mitenkään haukkumatta, niin eihän ne kaudet kannattajien näkökulmastakaan mitenkään mahtavilta näyttäneet, sellaista keskitason puurtamista.
Nimen omaan, ja sarjataulukkokin sen kertoi, että me oltiin siinä keskivaiheilla. Ei tippuminen eikä nouseminenkaan ollut oikein lähellä missään kohti kautta. Näin meni kaikki kaudet, mitä silloin TPV:ssä pelasin. Olisiko ollut viimeinen kausi, kun tein kahdeksan maalia ja muutenkin niinä kausina pysyi jalat aika hyvin kunnossa. Eikä ollut mitään suurempia loukkaantumisia, hyvin tuli pelejä joka kaudella.

                                             TPV - KuPS 5.4.2016 (Kuva: Janne Pirinen)

Pääsit sitten kuitenkin myös nousujuhliin, mutta MuSassa. Samana vuonna kuin mekin nousimme.
Eli minun siirtoni oli hyväksi sekä TPV:lle että Musalle, koska molemmat nousivat, heh… Se mikä sinne oikeastaan ajoi oli se, että sain Porista kesätöitä. Siellä tosiaan noustiin hienon kauden päätteeksi kuten TPV täällä. Silloin ei pelattu vastakkain, koska pelattiin eri lohkoja. Mutta karsintamatsissa vastakkain joutuminen oli todella lähellä, ettei olisi jopa ollut maalierosta kiinni. Ennen viimeistä kierrosta se oli jopa todennäköistä. Seuraavalla kaudella me sitten kohdattiinkin ykkösessä.

Meidän onneksemme päätit vielä kuitenkin palata Tampereelle.
Kun asuttiin Porissa, niin tuli perheenlisäystä. Koska suvut suvut ja kummit asuu täällä päin, niin tukiverkko on täällä. Se oli oikeastaan muuton syy, ja etätyön mahdollisuus myös. Pystyin jatkamaan saman työnantajan palveluksessa. Pelasin kauden MuSassa loppuun enkä ollut päättänyt muuta kuin että jos ura jatkuu, niin pelaan Tampereella.

Sinua ei haitannut se, että me pelattiin kolmosessa vaikka olit pelannut vähän aikaa sitten ykköstäkin? Vai oliko muita vaihtoehtoja?
No ei, en mä mihinkään ottanut yhteyttä, en ollut itse mitenkään aktiivinen. Sitten Ash [Civil] taisi laittaa viestiä tai soitella. Juholta [Mattila], joka on esikoisen kummisetä, olin jo vähän kysellyt etukäteen minkälainen meininki. Että mitä hän meinaa ja keitä olisi mahdolisesti pelaamassa. Sanoin sitten, että tulen treeneihin ja tein sopimuksenkin. Silloin kun palasin Tampereelle ja TPV:hen, niin uran näkökulmasta tavoitteena oli nousta TPV:n kanssa kolmosesta kakkoseen ja päästä pelaamaan uudessa Tammelassa. Sitten olen tavallaan saanut kaiken futikselta, kun TPV on nostettu kakkoseen ja pääsen pelaamaan yhden kauden Tammelan stadionilla. Mikäs sen hienompaa, kun on derbyjä tiedossa!

Sinulla on ainakin kokemusta edellisen kerran TamU-matseista, etkö maalannut niissä muutaman kerran?
Joo, kyllä niistä on kokemusta. Myös Porin derbyistä hyviä muistoja, koska myös siellä niissä tuli onnistumisia. Kyllä ne sytyttää ja koen saavani aika paljon enemmän irti itsestäni silloin, kun on derby ja tietää, että on silmäpareja katsomossa. Kavereita ja näin, että se kyllä sytyttää.

Millä tavalla kauteen valmistautuminen on sinulla sujunut?
Viime kaudella oli alkukaudella vähän ongelmia nilkan kanssa ja sain siihen lääkäristä apua. Nyt se vamma on talvella vähän uusiutunut, mutta sain siihen kortisonipiikin. Nyt on taas nilkka hyvässä kunnossa ja pystyn ainakin toistaiseksi pelaamaan. Verrattuna viiteen viimeiseen talvikauteen, niin nyt on ollut paras. Toki kun olen kaksi päivää viikossa töissä Porissa ja lapsiakin on, niin onhan treeneihin pääseminen melkoista palapeliä, enkä kaikissa pystykään käymään. Mutta hyvin on mennyt siihen suhteutettuna ja olen päässyt pelaamaankin.

Ovatko harjoituspelit sujuneet odotusten mukaan?
Todella hyviä pelejä. Esimerkiksi viime peli SJK Akatemian kakkosta vastaan oli todella hyvä harkkapeli molemmille. Tosi tasokasta peliä ja muutenkin ollut onnistuneita vastustajia, tiukkoja matseja ja saatu laajasti minuutteja porukalle.

Kausi alkaa tosi aikaisin, vaikuttaako se jotenkin joukkueen rakentumiseen, taktiseen osaamiseen tai sen sellaiseen? Yleensähän aloitellaan kolmisen viikkoa myöhemmin.
Ehkä se on enemmänkin mukavaa. Itse asiassa nyt kausi alkaa sinänsä harvinaisen myöhään, koska Suomen Cupia on pelattu normaalisti paljon aikaisemmin, joten viralliset pelit alkavat tosi myöhään.

Niitähän on pelattu joskus lumihankien keskelläkin.
Sitä just, että tavallaan tosipeleistä on pitkä aika, mutta hyvä juttu että Cup pelataan enemmänkin kesäaikaan, saa ehkä vähän enemmän näkyvyyttäkin.



Oletteko keskittyneet joukkueen kanssa joihinkin tiettyihin asioihin mitä pitäisi parantaa erityisesti nyt, kun sarjataso on noussut?
Kyllä me ollaan pitkälti omaan tekemiseen keskitytty ja pikkuisen eri tavalla prässätään kuin viime kaudella, ei mitään suuria muutoksia. Hyvin saman kaltaisesti pelataan kuin viime kaudella, suuria muutoksia ei sinänsä tarvitse. Hölmöä lähteä muuttamaan sellaista, mikä toimii ja minkä pelaajat tuntevat. Aika paljon on kuitenkin samoja pelaajia. Jos miettii vaikka viime ja edellistäkin kautta, niin siinä mielessä meillä on etua, että voittamisen kierre ja kulttuuri on iskostunut pelaajiin. Jos miettii vastustajia, niin ne tavallaan heikoimmat jäivät kakkoseen kun parhaat nousivat. Toki sarjataso on eri, mutta kyllä näkisin tämän meille etuna.

Iso osa menestysreseptiä on myös se, että ollaan saatu paljon vahvistuksia.
Mun mielestä on myös hienoa, että ovat tuttuja, aika lailla kaikilla vahvistuksilla on TPV-historiaa. Kun miettii näitä tamperelaisia pelaajia, niin aika moni on pelannut TPV:ssä jossain kohdassa.

Osaatko sanoa, mitkä olisivat TPV:n vahvuuksia, joilla saadaan käännettyä tasaiset matsit meille? Jos vastustajat eivät lue tätä...
Aika harvinaista, mutta jos miettii viime kautta ja näitä harkkapelejä, niin kyllä me tehdään todella hyvällä prosentilla paikoista maali. Silloin joskus kun oltiin keskikastissa vuodesta toiseen, niin ei meinattu saada mistään sisään ja oli semmoisia apinoita selässä… Nyt tuntuu siltä, että ollaan tehokkaita, eli se voisi olla yksi. Sekä sopiva sekoitus kokeneita kavereita ja nuoruutta. Enkä ole havainnut kenessäkään pelaajassa ”tähtistatusta”, että asettuisi muiden yläpuolelle, semmoinen ei ikinä tee hyvää joukkuehengelle. Ollaan hitsauduttu suht hyvin yhteen ja siitä on iso etu, että ollaan pelattu aika paljon yhdessä ja joukkue on rakentunut aikaisin, koko talvi ollaan treenattu eikä ole tullut paljon vaihtuvuutta. Pelaajat ovat myös pysyneet kunnossa aika hyvin koko talvikauden, vaikka ollaan treenattu mielestäni kovempaa kuin viime talvena.

Sinun viime vuosien tavoitteesi ovat onnistuneet eli nousu kakkoseen ja saat pelata Tammelassa. Löytyisikö tälle kesälle vielä muita tavoitteita?
Joukkueen kanssa ei olla lyöty vielä mitään tavoitteita, itselle isoin tavoite on sitten se joukkueen tavoite. Sellainen tullaan vielä varmasti päättämään ennen kauden alkua. Jos nyt jotain haluaisin nimetä, niin kyllä olisi aika hienoa tehdä aidossa derbyssä TamUa vastaan maali.

Se jäi ainakin monille mieleen, kun teit Ratinassa sen tasoitusmaalin. Lähestyminen on nyt vähän erilainen, kun ei ole niin paljon odotuksia, mutta edellisinä kertoinahan ne oli ihan pakko voittaa.
Derbyjä TamUa vastaan odotan kyllä. Lähdetään vähän altavastaajina, asetelma on nyt ehkä vähän erilainen.

Onko sinulla jotain toiveita kannattajille?
Kyllä se ääni on aina positiivista, että pidetään vähän melua siellä. Runsaslukuisesti vaan sinne kannustamaan. Onko teillä vieraspelireissuja tulossa?

Onhan niistä puhuttu, muttei mitään lyöty lukkoon. Olen kyllä käsittänyt, että pelaajistakin on mukavaa, kun on käyty.
No todellakin, ettei tunnu ihan siltä, että yksin ollaan. Kyllä se aina auttaa, jos siellä näkee, että on omia katsomossa. Arvostan suuresti faneja ja jos miettii vaikka MuSaa, niin ei siellä ollut varsinaisesti faneja. Niin siinä on iso juttu, mikä on hienoa TPV:ssä. Että on oikeasti faneja. Itseä on aina motivoinut, kun on tavallaan joku kelle pelaa, joku jota kiinnostaa.

Nähdään siis peleissä!

Teksti: Tuukka Termonen
Kuvat: Jyri Haapanen (ellei muuta mainittu)





sunnuntai 10. maaliskuuta 2024

”Olen kyllä aina tykännyt treenaamisesta”

Sami Maja antautuu maalinsuulla harvoin ja vastentahtoisesti, mutta haastattelupyynnön edessä hän antoi periksi heti. Seuraavassa kolmen tamperelaisseuran riveissä torjunut ripeäliikkeinen veskari kertoo nykykuulumisiaan historiaakaan unohtamatta. Keskustelu tallennettiin eräässä kotikaupunkimme kulttuuripyhätössä 6.3.2024.

Miten jalkapalloinnostuksesi alkoi?
Se lähti siitä, että veli pelasi jalkapalloa ja siinä tuli kentillä pyörittyä mukana.

Minkä ikäisenä rupesit harrastamaan vakavammin?
En ihan tarkkaan muista, mutta olisiko 7–8 -vuotiaana. Lempäälän Kisassa eli LeKissä olen aloittanut.

Minkälaista junnutoimintaa siellä oli tuolloin?
Varmaan hyvin pitkälti samanlaista kuin nykyäänkin, ehkä niillä on koko ajan saattanut vähän junnumäärät kasvaa. Semmoinen paikallisen tason toimija, varmaan Lempäälän kokoiseen kuntaan ihan hyvätasoinen. Lempäälässä on myös Sääksjärven Loiske, mutta LeKin harjoitukset oli lähempänä meitä. Että oikeastaan sen perusteella valikoitui.

Oletko hakeutunut ihan pihapeleistä lähtien maaliin vai onko pelipaikka vaihtunut?
Oikeastaan joo aina maalivahtina. Nuorempana olen pelannut joitain ihan yksittäisiä otteluita kentällä. Veli oli myös moke, että sen takia varmaan itsekin aloin pelaamaan maalissa. Siihen pelipaikalle jäin.

Muistelen, että kun minä olin pieni, niin maaliin pistettiin suunnilleen läskit ja rillipäiset… Ilmeisesti sulla oli joitain muitakin ominaisuuksia?
Varmaan siitä omasta innostuksesta se lähti. Jotenkin se kiehtoi, että sai torjua palloa.

Kuinka paljon maalivahteja oli, eli saitko tarpeeksi peliaikaa?
Kyllä maaliin oli yllättävän paljon tunkua, silloinkin jo joutui aika paljon penkillä istumaan, mutta minuuttejakin tuli.

Oliko sinulla muita urheiluharrastuksia jalkapallon lisäksi?
Kilpatasolla ei oikeastaan ole jalkapallon lisäksi mitään varteenotettavaa. Vähän kaikennäköistä on tullut pihapeleissä ja koulun kerhoissa pelattua. Ja hiihto on ollut sellainen, että muutaman kilpailunkin olen hiihtänyt kunnallisella tasolla, muttei mitään merkittävää. Paljon hiihdin nuorempana ja vieläkin tulee hiihdettyä. Jalkapallo on kuitenkin aina ollut selkeä ykköslaji.

Treenit vie varmaan tälläkin tasolla sen verran aikaa, ettei tilaa ole.
Jos pelaa kilpatasolla, niin nykyään joka lajissa treenimäärät on niin suuria, ettei useampaa lajia pysty kovin vanhaksi vetämään. Mun mielestä olisi kyllä hyvä, että harrastaisi nuorena kaikkea monipuolisesti.


Seurasitko nuorena kotimaista jalkapalloa ja löytyikö maalinsuulta joitain ihanteita?
Kyllähän kun TamU pärjäsi aikoinaan, niin sitä tuli seurattua, muistan 2006 ja 2007 mestaruudet. Silloin Mikko Kavén pelasi siellä, se oli semmoinen. Sitten myöhemmin tietysti Hilanderin Mika, joka on nyt maalivahtivalmentaja, niin sitä tuli seurattua aika paljon Suomen kentillä.

Jossain vaiheessa vaihdoit sitten LeKistä TPV:hen.
Tulin B-junnuihin Tampereelle. Kiinnosti harjoitella enemmän ja pelata enemmän tosissaan. TPV vaikutti silloin erittäin hyvältä vaihtoehdolta.

Eli se oli yksi askel kohti vakavampaa kilpaurheilua. Millä tavalla treeneissä käyminen hoitui?
Vanhemmat kuskasivat. Pitää olla kiitollinen, että oli sellainen mahdollisuus. Jaksoivat olla mukana, vaikka treenimatkat olivat aika pitkät.

Sattuiko nuoruuden aikana joitain loukkaantumista tai muuta, mikä olisi uhannut uraa?
Eipä oikeastaan. Loukkaantumisten suhteen on aina ollut melko hyvä tilanne. Ei ole oikeastaan ikinä ollut mitään isoa. Kaikkea pientä, muttei sellaista vammaa mikä olisi estänyt pelaamisen. Niiltä olen toistaiseksi säästynyt aika hyvin.

Mitkä ovat maalivahtien loukkaantumisherkimpiä kohtia, yleisimpiä loukkaantumisia?
Jaa… kyllä se varmaan vaihtelee hyvin paljon.

TPV-vuosien jälkeen vuorossa oli TamU.
Joo. TPV A:n valmentaja Mourad Seddiki meni sinne ja sen mukana sitten siirryin. Olin siellä yhden kauden verran.

Mitä sinulle jäi mieleen TamUn ajoista? Pelasitko siellä kakkostakin?
Olisiko kolme matsia tullut. Olin enemmän kakkosveskan roolissa ja samalla armeijavuosi. Puolet kaudesta meni oikeastaan armeijassa ja sitten loppukaudesta pääsin pelaamaan muutaman ottelun kakkosta, kun joukkueella ei ollut enää panosta.

Miltä tuntui mennä ensimmäisen kerran niin korkealle tasolle?
Ei se sillä tavalla niin erilaiselle tuntunut. Vähän kovempaa peliä oli, mutta olihan se tietty hienoa päästä pelaamaan kakkoseen.

Kenttäpelaajalle voi näyttäytyä enemmän, ettei ole niin paljon aikaa tai vastustajat ovat entistä vahvempia. Mutta sinä et joudu niin paljon kontakteihin.
Joo, siellä se varmaan näkyy paljon enemmän. Kyllähän sen sitten huomasi, että kun tuli jalalle pallo, niin aikaa oli aika paljon vähemmän. Mutta torjuminen on melko lailla samaa joka sarjassa.

Oliko sitten erikoistilanteissa, kuten kulmissa jollain lailla röyhkeämpää häirintää?
Kyllä sen huomaa, että miesten peleissä tullaan vähän kovempaa, että semmoinen ero kyllä. Mutta maalivahtiinhan ei saa kontaktia niin kovaa yleensä kuitenkaan ottaa. Joten kenttäpelaajilla se näkyy vähän enemmän.

Siirryit seuraavaksi Ilves-Kissoihin. Miten se askel tapahtui?
En uskonut että TamUssa olisi kovin hyvää jatkoa tiedossa, enemmän kakkosveskarin rooli. Ilves-Kissoissa jouduin istumaan alkukaudesta aika paljon penkillä, mutta sitten kauden puolen välin tienoilla pääsin torjujana päävastuuseen. Se kausi päättyikin loppujen lopuksi hyvin eli noustiin kakkoseen.

Se tapahtui vuonna -20. Milloin tulit sitten Pallo-Veikkoihin?
Kesällä -21 loppukaudesta.

Silloin tipuimme siis kolmoseen. Miksi vaihdoit seuraa kesken kauden?
Ei siinä mitään sen kummempaa draamaa ollut, Kissoissa ei vaan tullut peliaikaa ja TPV kysyi haluiaisinko tulla heille pelaamaan loput matsit. Silloin oli jokunen kierros jäljellä ja tiedossa että pääsisin pelaamaan, joten halusin tulla. Siinä vaiheessa oli vielä saumat säilyä, muttei se kovin hyvältä näyttänyt.

Olet ehtinyt pelata kolmessa tamperelaisseurassa. Löytyykö niistä mielestäsi joitain eroja vaikka jalkapallokulttuurissa tai valmennustyylissä?
No ei kovin merkittäviä eroja, mutta totta kai jokaisella valmentajalla on vähän oma systeemi ja joka seurassa hieman erilaiset toimintatavat. Pelaajan näkökulmasta jokaisessa seurassa on loppujen lopuksi kuitenkin ollut aika samanlaista. Ja vaatimustasokin ollut aika samaa tällä tasolla, missä olen itse ollut mukana.

Treenimäärissä ei varmaan voikaan olla kovin isoja eroja. Onko noissa muissa seuroissa jotain sellaista mitä olet saanut mukaasi tai haluaisit tuoda TPV:hen?
Enpä ole tuollaista koskaan miettinyt, ei ainakaan äkkiseltään tule mieleen. Täällä on homma toiminut aina aika hyvin.

Oliko silloin kakkosen kaudelle tullessasi joukkueessa vielä maalivahtivalmentaja? Jossain vaiheessahan oli tauko.
Silloin kun tulin oli, mutta ensimmäisellä kolmosen kaudella ei ollut ketään. Viime kaudeksi saatin sitten Hilander, mikä oli hyvä. Aika tasokas maalivahtivalmennus on tällä hetkellä kakkosenkin tasolle.

Onko juuri Hilander ollut tärkeä syy siihen että olet jatkanut TPV:ssä? Onko seuran vaihto käynyt mielessä?
Varsinkin kun Hilander tuli mukaan, niin aika selkeät sävelet olleet, että täällä jatkan. Maalivahdeilla on asiat hyvin, on tasokasta treeniä ja valmennusta.


Minkälainen suhde teillä on muiden maalivahtien kesken?
Aika hyvä yhteishenki, kiritetään kaikki toisiamme.

Yksi TPV:n valteista oli kolmosen kausillakin se, että valmennus oli laadukasta ja ammattimaista.
Varsinkin kolmosen tasolle koko seura, yhteisö, organisaatio ja valmennus ovat tosi ammattimaisia. Ja kakkoseenkin vielä, että siitä ei ainakaan jää kiinni.

Miltä tulevan kauden joukkue vaikuttaa? Millä mielellä lähdette aloittamaan kautta?
Ihan hyvällä mielellä, kelpo joukkuetta saadaan kasaan. Pelaajia on tullut talven mittaan koko ajan lisää mukaan. Hyvä runko mihin rakentaa. Just nämä muutamat vahvistukset mitä on saatu, ja vielä tullaan muutama pelaaja varmaan saamaan ennen kauden alkua. Ihan kilpailukykyinen joukkue.

Mitkä ovat sinun mielestäsi TPV:n vahvuuksia?
Sanoisin ehkä, että puolustuspelaaminen, mikä näkyi kolmosessakin. Tehdyissä maaleissa ei oltu ylivoimaisia, mutta päästettyjä selvästi vähiten. Aika hyvä ja tiivis puolustus, sen kautta on hyvä lähteä rakentamaan. Muutenkin mukana on nuorta pelaajaa, mutta saatu myös kokemustakin joukkueeseen.

Entä osaatko kehua itseäsi eli mitkä ovat parhaita puoliasi maalivahtina?
Itsensä kehuminen on aina erittäin vaikeaa, mutta varmaan suurin vahvuus on torjumispelaaminen. Sitä olen tykännyt aina tehdä ja toistoja on sitä kautta tullut paljon.

Entä mihin olette Hilanderin kanssa kiinnittäneet viime vuosina eniten huomiota?
Jalalla pelaaminen on se, mihin ollaan keskitytty ylivoimaisesti eniten. Maailmalla on muutenkin trendi, että maalivahdit pelaa koko ajan enemmän jalalla ja pystyy avaamaan peliä. Sitä on koitettu parantaa.

Millaisessa osassa on henkinen valmennus? Onko se kehittynyt viime vuosien aikana isompaan rooliin?
En tiedä onko kehittynyt isompaan rooliin, mutta kai henkisellä puolella jokin vaikutus on, ja maalivahtipelissä se korostuu. Mutta toisaalta en ole itse juuri koskaan miettinyt sitä henkistä puolta kuitenkaan… Tietty pelit vähän jännittää, mutta aika hyvin kyllä pystyn nollaamaan tilanteet mitä tulee pelin aikana. Pieni jännitys on yleensä ihan hyväksikin, siitä tietää että asia on tärkeä ja kiinnostaa.

Eli epäonnistuneet tilanteet eivät jää vaivaamaan kesken pelin?
Kesken pelin en ajattele juuri mitään muuta kuin sitä kesken olevaa tilannetta. Jos pelin sisällä tulee huono tilanne, niin ei sitä muista. Jos on tullut pelin aikana joitain hasseja, niin pelin jälkeen ne ovat hetken aikaa mielessä, mutta kyllä ne aika hyvin pystyy unohtamaan. Hilan kanssa käydään pelin jälkeen läpi tilanteet, mitä on noussut esille, analysoidaan kyllä tarkkaan. Kun mennään seuraavaan peliin, niin en kyllä todellakaan enää mieti niitä.

Entä tykkätkö ohjata paljon peliä, minkälainen sinun tyylisi on?
Sen varmaan tietää katsomosta parhaiten, jos vertaillaan kenen ääni kuuluu kentän laidalle. Sanoisin kyllä, että olen keskimääräistä aktiivisempi ohjaamisessa. Se on semmoinen puoli, mitä olen pyrkinyt kehittämään jo aika nuoresta lähtien. Olen todennut, että olemalla maalinsuulla aktiivinen pystyy kuitenkin estämään tilanteita, eikä tarvitse välttämättä itse torjua, jos ne saa estettyä puhumalla. Totta kai sitä kannattaa kehittää.



Uuden stadionin pelialustassa ei varmaan ole nokan koputtamista, mutta miten harjoitusolosuhteet ovat muuttuneet Tampereella? Sinulla on aika monen vuoden kokemus.
On ne mielestäni menneet koko ajan eteenpäin, Kauppiinkin tuli tuo kolmoskenttä. On vaihdettu lämmitettävää tekonurmea ja Pirkkahalli on hyvä, kun pääsee kovilla pakkasilla treenaamaan sisälle. Ja tietysti uusi Tammela on aika hieno. Ettei ole tämän suhteen ainakaan valittamista.

Miltä Tammelan on tuntunut maalinsuulta katsottuna, tyhjänä?
Onhan se tyhjänä vähän kolkko, mutta toivottavasti saadaan kauden alkuun sinne porukkaan.

Entä onko maalivahdille mitään merkitystä minkälaisella alustalla pelataan?
Ei juurikaan, mutta kyllähän luonnonnurmi vaan on alustana aika kiva. Pehmeämpi maalivahdille, kun joutuu heittäytymään. Pallokin käyttäytyy vähän eri tavalla kuin tekonurmella. Yleensä on onneksi saatu nurmelle aika hyvin treenivuoroja ennen nurmipelejä, että on päästy totuttautumaan alustaan. Tällä kaudella emme edes välttämättä pelaa lainkaan luonnonnurmella tai ainakin tosi vähän.

Onko sinulla joitain peliä edeltäviä rituaaleja?
Ei ole mitään kovin kummallisia rituaaleja tai taikauskoa juuri mihinkään, mutta totta kai hyvin samanlaisia ne pelipäivät aina on. Aamu alkaa jo jonkinlaisella pienellä verryttelyllä ja aika lailla samanlaiset verryttelyt ennen joka peliä. Samoin kuin ruokailut, melko samalla lailla aina. Ei mitään taikauskoa, olen vaan todennut, että nämä tavat ovat hyväksi ja toimin niiden mukaan.

Mistä nautit eniten jalkapallossa?
Toimitaan yhdessä joukkueen kanssa ja siihen muodostuu tietynlainen yhteisö, se koppitunnelma. Ja ollaan melkein joka päivä tekemisssä sen saman porukan kanssa treeneissä, se yhteisöllisyys mikä muodostuu. Ja olen kyllä aina tykännyt treenaamisestakin.

Välillä maalivahdit saavat huonoakin palautetta. Onko sulla jäänyt mieleen katsomopalautetta, joka ei ole ollut mielestäsi oikeudenmukasta?
Harvemmin kuitenkaan tulee epäoikeudenmukaista palautetta, mutta kyllähän sitä kaikennäköisiä huutoja on aina tullut. Mutta ei tule nyt mieleen mitä siellä on huudettu.

Me ollaan kuitenkin Tammelan Voimassa pyritty siihen, että mieluummin kannustetaan omiamme kuin haukumme vastustajia. Tietysti haukkumisen ja psyykkaamisen ero voi olla pieni… Mitä sinä toivot kannattajilta täksi kaudeksi?
Mun mielestä Tammelan Voima on vetänyt aika hyvin tuota, ja käyttäytyy mun mielestä tosi fiksusti, ainakin sellainen kuva minulle on jäänyt. Ääni kuuluu kentän laidalta. Allekirjoitan ihan sen, että pääasiassa kannattatte omia ettekä hauku vastustajia. Se on mun mielestä ihan hieno piirre. Totta kai olisi hienoa nähdä sankoin joukoin väkeä ensi kesänä Tammelassa!

Eikä tässä tarvitse odottaa edes kesään asti…
Niin, sarjahan alkaakin jo kuukauden päästä!

Teksti: Tuukka Termonen
Kuvat: Jyri Haapanen




torstai 8. helmikuuta 2024

Ilveksen juniorilupauksesta Punakoneen dynamoksi

Elmeri Riikonen saapui Pallo-Veikkoihin keväällä 2023 ja onneksemme mies päätti jatkaa riveissä myös ainakin toisen kauden. Mainion laukauksen omaava taidokas keskikentän ahertaja kertoo oheisessa haastattelussa sekä menneistä vuosista että tämänhetkisestä tilanteesta jalkapallon parissa. Virallinen totuus tallennettiin Metson alakerrassa 31.1.2024.

Miten aloitit jalkapalloilun eli kuinka ajauduit futiksen pariin?
 Joku luontainen juju siinä on, että haluaa urheilla. Moni laji on kiinnostanut ihan nuoresta pitäen ja olen ollut hyvä monessa lajissa. Ehkä sitäkin kautta, että isä ja veljet ovat pelanneet futista, mutta eivät niin pitkälle mitä minä tässä vaiheessa.

Sitä kautta saitkin sitten tukea ja kannustusta valinnalle. Kulkiko sinulla muita lajeja rinnalla, usein teini-ikään asti harrastetaan muutakin.
 Ei noin virallisesti kuin jalkapallo. Säbää on tullut pelattua vähän enemmän tosissaan, silloin kun en pystynyt pelaamaan jalkapalloa, kun oli rasitusvammoja. Mutta futis on aina kiinnostanut kaikkein eniten.

Rupesitko seuraamaan aktiivisesti jo nuorena joitain sarjoja?
 Perinteinen Real-Barca ja niiden välinen el Clásico on ollut aina, luulisin että monelle nuorelle aika sama juttu.

Ei tullut kotoa mitään joukkuetta, mitä piti alkaa kannattamaan?
 Ei, se on kyllä mielenkiintoista ettei ollut mitään. Ei edes painetta mihinkään päin.

Milloin liityit ensimmäisen kerran johonkin joukkueeseen, eli ilmeisesti Ilvekseen?
 Aloitin jalkapallon noin 6-vuotiaana Ilveksen kaupunginosajoukkueessa. Koska pärjäsin siellä todella hyvin, niin sain seuraavana vuonna kutsun try outeille vuotta vanhempien Ilveksen ikäkausijoukkueeseen ja pääsin sisään. Pelasin vuotta vanhemmissa murrosikään saakka, sitten ei enää rahkeet riittänyt ja tipuin pelaamaan oman ikäisten kanssa.

Pelasit siis ilmeisesti noin 17 vuotiaaksi?
 Aika paha sanoa, koska siinä välissä on myös ne rasitusvammat polvissa. Huilia tuli jo ennen tuota, sillä ikävuosien 11–13 välissä oli noin puolentoista vuoden tauko. Polvien pattikohdissa oli rasitusvammat, jotka oli todella aras juostessa, mikä esti futiksen pelaamisen. Syynä oli varmaan kuormitus ja ihmisillä on erilaiset jalat. Just tärähdys oli tosi pahaksi, ja futiskentätkin on erilaisia. Ehkä siihen vaikutti myös murrosikä, kun lihakset kasvaa, noiden kaikkien summa varmaan. Mutta kun se meni ohi, niin polvet eivät ole vaivanneet yhtään eli varmaan liittyi paljon juuri murrosikään.

Ajattelitko jo, että peliura oli tässä?
 En, siinä vaan mentiin sen vamman mukaan. Totta kai oli kivaa palata takaisin, kun se oli ohi ja ihan hyvin pääsin taas mukaan. Jatkoin siis Ilveksen junnuissa ja osittain myös kakkosjoukkueen mukana. Muistaakseni vuoteen 2019 saakka, siihen kun olisi siirrytty a-poikiin. B-poikien lopussa loukkaannuin ja jäin samalla tauolle. Senkin vuoksi, että ne viimeisen vuodet Ilveksessä eivät olleet enää niin mukavia kuin nuoruudessa. En saanut enää peliaikaa, eikä se ympäristö ei ollut enää niin hedelmällinen ja kiva kuin nuorena.

Mikä toi sinut sitten takaisin pelikentille?
 Olin poissa korkeintaan puolitoista vuotta ja sen tauon jälkeen vanha koutsi kysyi mua pelaamaan vitosdivariin Ilves/4 -joukkueeseen. Koska en ollut missään joukkueessa, niin ajattelin, että kuulostaa kivalta mennä vähän höntsäämään. Ei tarvitse käydä treeneissä, pääsee vain pelaamaan joka viikko. Pelasin siellä puolitoista kautta. Sitten Ilveksen P20 kakkosjoukkue bongasi mut ja pyysi mukaan, koska olin nelosjoukkueesta ainoa tarpeeksi nuori. Ajattelin, että on mukava päästä pelaamaan vähän kovempia pelejä kuin miesten kanssa. Pelasin sitten niissä molemmissa jengeissä, mutta en treenannut varsinaisesti kummassakaan, edes P20-joukkueen kanssa.

Ne eivät vaatineet sitä sinulta?
 Joo, enkä mä varsinaisesti olisi halunnut sinne mennäkään.





Kuka sinut bongasi sitten TPV:n riveihin?
 Sieltä Ilveksen nelosjoukkueesta Jusu Karvonen vihjaili, että pitäiskö mun mennä TPV:hen.Se tuli vähän yllättäen, mutta mielenkiinto kyllä heräsi. Sarjatason nousu vitosesta kolmoseen ja TPV:n edustus, niin se kuulosti yht’äkkiä aika rajulta muutokselta. Jusu otti yhteyttä Ashiin, keskusteli vähän ja me sovittiin treeniaika. Siitä se lähti eteenpäin.

Siinä kävi siis hyvin kaikkien osapuolten kannalta. Miten sä sopeuduit Ashin porukkaan? Ei varmaan ollut mitään väliä, vaikka olit pelannut aiemmin Ilveksessä?
 Ei. Se siinä onkin aika hienoa, että vaikka TPV:n ja Ilveksen välillä on aika kova kilpailu ja ovat aika isoja seuroja, niin voisi luulla etteivät ole ihan kavereita keskenään. Kuitenkin pelaajia liikkuu molempiin suuntiin ja pelaaja on aina täysin tervetullut. Ja just silloin Ilveksestä siirtyi aika paljon vanhoja kavereita, kuten Juuso Yli-Rajala, Akseli Keso ja Aleksi Rantanen. Senkin puolesta oli helppo tulla ja ilman niitäkään ei olisi ollut mitään ongelmaa.

Mitä tykkäsit olla Ashin valmennuksessa? Kyseessä oli kuitenkin ensimmäinen totinen miesten joukkueesi ja sinulla oli pitkä aika taukoa treenaamisessa.
 Kyllähän se erilaista oli kuin vitosdivarissa tai poikien kanssa. Ash oli mielenkiintoinen, mulle ensimmäinen ulkomaalainen valmentaja joka ei puhunut suomea pelaajien kanssa. Semmoinenkin kiva tvisti siinä. Kyllä mä tykkäsin aika paljon Ashin valmentamistyylistä. Tuntui, että se näkee aika hyvin pelaajien ominaisuudet ja ottaa ne huomioon. Ja hän yritti tuoda niitä esille myös joukkuepelissä. Vaikka pelataan joukkueena, niin siellä on monia yksilötaitoja, joita kannattaa tuoda esiin, koska niitä ei ole kaikilla pelaajilla.

Miten nyt, kun kakkosvalmentajat jäi vetämään porukkaa? Huomaatko että mikään olisi muuttunut sen jälkeen kun Markus hyppäsi puikkoihin?
 Toki se Ashin valmentamistyyli puuttuu, mutta Make [Markus Halme], Toni [Rantala] ja [Mika] Hilander olivat myös viime kaudella. Jo silloin heidän sekä joukkueen yhteishenki toimi. He myös näkivät miten Ash hoiti homman, ne hoitavat nyt omalla tavallaan ja ehkä yhä osittain myös Ashin tavalla.

Kaipa toimivia tapoja kannattaa omaksua, varsinkin kun on tosi paljon samoja pelaajia kuin viime kaudella. Aika hyvä luotto jatkuvuuteen ja heihin on, koska kolme neljästä kuitenkin jatkaa.
 Onhan se joukkueelle ja valmentajillekin helpompaa, ettei tulisi ketään ulkopuolista valmentajaa, helpompi jatkaa samalla tiimillä. Suurin osa tietää toisensa.

Koetko että valmennuksessa pitäisi tehostaa joitain osa-alueita, että pärjäämme tai edes säilymme kakkosessa? Onko esimerkiksi fysiikkavalmennus riittävää korkeammalle sarja-tasolle?
 Fysiikkapuolesta valmentajat ovat ottaneet kopin ja sitä ollaan alettu työstämään, että jaksetaan oikeasti puolustaa ja hyökätä kovia jengejä vastaan, jotka juoksevat paljon enemmän kuin kolmosdivarin kaverit. Siellä me oltiin usein ainut joukkue joka piti tempoa yllä ja vastustaja väsyi lopussa. Nyt me enää saada sitä etulyöntiasemaa loppupelin aikana.

Lisäksi pelin kuva oli usein se, että vastustaja puolusti ja TPV hyökkäsi. Nyt näin ei ole, joten taktinenkin puoli muuttuu.
 Kaikkien joukkueiden pitää panostaa myös hyökkäykseen, meidänkin. Puolustaminen on paljon helpompaa kuin hyökkääminen. Toki mulla ei ole epäilystä etteikö me pystytä puolustamaan kakkosdivarin jengejä vastaan. Mutta jos me saada vaarallisia hyökkäystilanteita, jos meillä ei ole vaarallisia maalintekijöitä, jos ei ole luottoa siihen, että pystymme tekemään maaleja, niin se voi olla aika paha noita jengejä vastaan.

Ash etsi siis kaikista pelaajista hyviä puolia tai kehityskohteita. Mitä hän sinusta löysi?
 Uskon että mun vahvuus ja mistä mä itse tykkään, on pelisilmä. Jos mietin kehityskohteita, niin jollain tapaa oman pelin rytmittäminen. En ole ihan varma, koska ottaa pelin aikana rennosti. Vaikea löytää kohtia milloin lopettaa juokseminen ja ottaa happea. Jostain syystä olen tottunut pysymään koko ajan hölkkävauhdissa ja tekemään juoksuja. Olen lähivuosina huomannut, että pystyisin tekemään niitä asioita vieläkin paremmin, jos ottaisin tietyssä tilanteissa happea. Oli se sitten linjan taakse juoksu tai mikä tahansa, niin uskon että pystyisin tekemään niitä vieläkin tehokkaammin.

Tykkään kyllä, että kun sulla on pallo keskialueella, niin osaat edetä komeasti ja laukaus on rautaa. Toivot varmaan, että saisit käyttää sitä asetta enemmänkin?
 Kyllä. Maalinteko, hyökkääminen ja linjan taakse juokseminen ovat mulle sinänsä outoja tilanteita, koska en mä ollut nuorempana varsinaisesti maalintekijä. Enemmänkin pelintekijä. Jos minulta odotetaan maalintekoa, niin siitä tulee aika paljon vastuuta, koska en ole koskaan ollut puhdas hyökkääja, vaan sekä hyökännyt että puolustanut. Nuoruudessani olen pelannut aika paljon alempaa keskikenttää, minusta tuntuu tosi luonnolliselta puolustaa. En tiedä miltä se näyttää ulkopuolisista, mutta minusta tuntuu, että puolustaessani olen kaikkein itsevarmimmillani.



Joukkueeseen ei olla vielä tehty kauheasti sopimuksia, mutta ne jotka on, ovat aika lailla vanhaa runkoa. Minkälainen joukkue on mielestäsi rakentumassa ensi kautta ajatellen?
 Aika samalla vahvalla pohjalla kuin viime kaudella, mutta joitakin uudistuksia. Ja myös viime kauden nuoremmat pelaajat ovat saaneet sopimuksia. On hyvä että siellä on ketteriä, nuoria hyökkääjiä, jotka on vastustajille tosi puuduttavia puolustaa. Ne voi lähteä mihin suuntaan vaan… Jos joku mietityttää, niin maalin tekeminen kakkosen jengejä vastaan, että kuka on se maalintekijä.

Kuinka käsittelet pelejä niiden jälkeen? Onko sun helppo unohtaa epäonnistumiset vai jäävätkö ne vaivaamaan?
 No kyllähän ne jää. Pelien jälkeen omat suoritukset pisteyttää juuri virheiden perusteella. Se on aika rankkaa kyllä. Vaikka on paljon onnistumisia, niin pahat virheet pyritään minimoimaan. Siinä se onkin paha, ettei niitä virheitä voi kauheasti välttää, muuten et välttämättä tee juuri mitään kentällä. Tai sit sun pitää olla todella taitava ja kokenut.

Eihän pelaaminen voi olla pelkkää varmisteluakaan. Ehkä pelaajalla jää kuitenkin eri asiat mieleen kuin katsojalla? Virheitä tulee kuitenkin kaikille.
 Sellaiset virheet joita jää miettimään miksi mä tein noin tuossa tilanteessa, mitä mun olisi pitänyt tehdä toisin ja miksi se virhe ylipäätään tapahtui. Mikä johti siihen virheeseen, tällainen analysointi. Virhe jää paljon helpommin mieleen kuin positiivinen asia. Ehkä se liittyy enemmän oppimiseen, että mä parannan, kun mietin enemmän omia virheitä kuin onnistumisia. Kuulostaa ehkä vähän pessimistiseltä…

Mitä ajatuksia sinulla on uuteen Tammelaan siirtymisestä? Pääsitkö koskaan pelaamaan vanhassa?
 En päässyt, katsomassa vaan junnuna. Silloinhan se tuntui aika helmeltä, kun isot pojat pelasi siellä. Aika tunnelmallinen paikka. Just tuo uusi näytti nyt niin modernilta verrattuna vanhaan… No, yksi peli on siellä vain pelattu, mutta onhan tämä moderni ja omien muistikuvien mukaan se vanha oli kyllä todella tunnelmallinen. Varmaan tämäkin tulee olemaan yhtä tunnelmallinen, mutta jotain klassista siinä vanhassa oli. On kyllä todella hienoa päästä fanien ja joukkueen kanssa taas pelaamaan Tammelaan!

Millä tavoilla TPV saisi houkuteltua lisää väkeä katsomoon? Miten saataisiin lisää vetovoimaa tai voidaanko jollain tapaa erottua muista?
 Jos mä mietin millaista peliä haluaisin mennä katsomaan, niin kyllä sen pitää olla laadukasta ja viihdyttävää. Tammela tuo oman plussansa, sinne on varmaan kivempi tulla katsomaan kuin Kauppiin, lähempänä ihmisiä. Varmaan laadukas futis ja sen pitäs tulla ilmi jollakin myös niille, jotka eivät käy sitä katsomassa paikan päällä. Pitäiskö vaikka somessa näkyä enemmän pelien kohokohtia ja mitä siellä on tapahtunut, että ne tulisi ihmisille julki? Jollain tapaa pitää herättää ihmisten mielenkiinto.

Nyt aluksi väkeä varmaan tulee ihan mielenkiinnosta uuteen Tammelaan, mutta kyllä markkinointiakin tarvitaan. Oletteko päässeet treenaamaan Tammelassa?
 Ei, vain pelaamaan. Kaupin ainoa etu oli se, että me myös treenattiin siellä. Kentän oppi tuntemaan ja tietynlainen kotikenttäetu vahvistui sitä myöten.

Minkälainen se uusi tekonurmi on?
 No… ei ole valittamista!

Mitä toivot kannattajilta tällä kaudella?
 Jos he viihtyvät peleissä, niin eivätköhän he tuo sen oman intohimonsa jollain tapaa myös kentälle. Vaikka pelataan kovaa ja ollaan keskittyneitä peliin, niin kyllä ne fanien huudot tuo lisää virtaa ja kuuluvatkin selkeästi.

Lopuksi vielä katse tulevaan eli minkälaisia haaveita tai unelmia sinulle on uraasi ajatellen?
 Tällä hetkellä haaveet ja tavoitteet on aika lähitulevaisuudessa. Pyrin olemaan mahdollisimman paras ja ehjä versio itsestäni ja tavoittelen sitä, että olen parempi kuin ympärilläni olevat pelaajat sarjatasosta riippumatta.


Teksti: Tuukka Termonen
Kuvat: Jyri Haapanen







maanantai 2. lokakuuta 2023

Jalkapallokulttuurin muutos eli onko ”kannattaja” sama asia kuin ”fani”?

 Tammelan Voimalle 10-vuotisjuhlapäivänä 30.9.2023, jolloin TPV varmisti
 nousunsa Kakkoseen.


1980-luvulta lähtien yleiseen käyttöön on vakiintunut uusia sanoa. Ennen puhuttiin tiedotusvälineistä, makaronista ja kannattajista, mutta nykyään
mediasta, pastasta ja faneista. Onko sanojen ”kannattaja” ja ”fani” välillä eroa, kun kyse on jalkapallosta ja sen harrastamisesta? Seuraavassa mielessä on. Käytän hyväkseni itseään konservatiiviseksi anarkistiksi kutsuvan ranskalaisfilosofin Jean-Claude Michéan (s. 1952) ajatuksia, jotka hän on esittänyt jalkapalloa käsittelevässä pienessä kirjoituskokoelmassaan Le plus beau but était une passe (Kaunein maali oli syöttö, 2014).

Michéa on saanut kirjansa nimen Ken Loachin elokuvasta Looking for Eric, joka kertoo Manchester Unitedin vanhoista peruskannattajista. Elokuvan nimessä mainittu Eric on elokuvan päähenkilön kuviteltuna henkisenä tukena toimiva Eric Cantona. (Päähenkilön kysymykseen Cantonalle, mikä oli tämän kaunein maali, Cantona vastaa: syöttö.) Ken Loach kuuluu niihin nykyelokuvan harvoihin ohjaajiin, jotka teoksesta toiseen ovat kuvanneet työväenluokkaista elämää. Tämä yhteys on Michéalle tärkeä: jalkapallo syntyi työväestön harrastustoiminnasta, ja sillä on edelleen tämä kansanomainen luonne esimerkiksi Etelä-Amerikassa. Michéa jopa katsoo että keskeinen syy sille, miksei jalkapallo ole koskaan todella kotiutunut Yhdysvaltoihin, löytyy vahvan työväenluokan puuttumisesta maasta. Michéan päämurheena onkin jalkapallon kaupallistuminen tai porvarillistuminen, mikä on muuttanut pelin perusluonnetta. Tähän liittyy ero tai merkitysvivahde, joka on mahdollista nähdä sanojen kannattaja ja fani välillä.

Jalkapallofaneista ei puhuttu 1970-luvun taitteessa, kun edellisen kerran istuin aktiivisesti jalkapallokatsomossa käydessäni nuoruudenystävien kanssa Helsingin Olympiastadionilla mestaruussarjan peleissä (vakiopaikkamme oli itäkatsomossa aukon 29 yläpuolella). Faneista alettiin jalkapallon yhteydessä meillä puhua vasta siinä vaiheessa, kun jalkapalloseurojen pyörittämisestä tuli liiketoimintaa, johon liittyy oheistuotteiden myynti. Tunnetusti tämä kehitys voimistui 1990-luvulta, jolloin Englannin liigan sääntöjä muutettiin. Sanan vakiintumista auttoi toki se, että faniudesta alettiin puhua laajasti muissakin yhteyksissä. (Yhdysvalloissa elokuvan himoharrastajia kutsuttiin jo sata vuotta sitten movie faneiksi.) Näin on syntynyt tilanne, jossa voidaan tehdä ero sanojen kannattaja ja fani välillä: kyse on näkökulmasta jalkapalloon.

Merkityseroon liittyy urheilutapahtumien muuttuminen hengeltään yhä enemmän amerikkalaismalliseksi viihteeksi. Yhdysvalloissahan osattiin jo varhain tehdä urheilusta show businessiä, siis liittää siihen markkinahenkisyys ja rahanteko. Annan esimerkin siitä mitä tarkoitan. Kävin vuosi sitten Suomi–Ruotsi-yleisurheilumaaottelussa katsomassa uusittua Olympiastadionia. Ottelun seuraaminen oli yhtä piinaa, kun koko ajan pauhasi musiikki kovalla ja vähän väliä kuuluttaja nostatti yleisön henkeä tekopirteällä tavalla (cheerleading on tyypillinen ”Amerikan-laina”). Päätimme elämänkumppanini Louhin kanssa, että sai olla samalla viimeinen kerta. Jos jalkapallopeleihin tulee vastaava räikeä vire, jätän vihreän veran seuraamisen.

Mutta tuskin tämä ääri-ilmiö kohtaa meitä, vaikka TPV nousikin Kakkoseen. Silti olen sitä mieltä, ettei selostajan pitäisi jalkapallossakaan olla liian selvästi kotijoukkueen puolella. Tähän lopuksi sopiikin erottelu, jonka Mikael Melan on kirjoituksessaan ”Ihmiset jotka rakastavat jalkapalloseuroja” (2014) tehnyt. Melan on filosofi ja TPS:n pitkäaikainen kannattaja, joka pohtii filosofisella täsmällisyydellä sitä, minkälaisia jalkapalloseuroihin kiintyneet henkilöt ovat. Lainaten S. Mumfordia (Watching Sport, 2012) Melan erottaa partisaanin ja puristin. Partisaani on jalkapalloseuran kannattaja, joka suosii ”tylsää voittoa viihdyttävän häviön sijaan”. Voitto on siis hänelle kaikki kaikessa. Puritaani taas asettaa ”kaiken yläpuolelle pelilliset ansiot”. Tärkeintä hänelle on pelin tuottama mielihyvä, ja se on aidoimmillaan pelin ollessa todella kaunista. Puristin asenteen soisi pitävän partisaanin puolueellisuuden aisoissa.

Muuten, se minkä seuran kannattajaksi ihminen ryhtyy, ei Melanin mukaan ole järkiperäistä. Henkilö voi päättää, minkä joukkueen pelejä alkaa seurata. Hänen omassa päätösvallassaan ei kuitenkaan ole voimakkaan tunnesiteen muodostuminen itsensä ja seuran välille. Rakkaus ei valitse kohdettaan.

Tarmo Malmberg


            Mypa - TPV syksyllä 2018. Artikkelin kirjoittaja taputtaa toisena vasemmalta.