Sami Kolamo - Jalkapallofanit yhteiskunnallisina toimijoina

Arabian mestaruusturnauksessa Qatarissa

 Qatarissa järjestettiin marras-joulukuussa 2021 kuudentoista maan FIFA Arab Cup, jonka avulla testattiin myös MM-kisojen tapahtumapaikkoja. Olin seuraamassa finaalia, pronssiottelua ja toista välieräpeliä. Loppuottelussa Algeria voitti Tunisian 60 000 katsojan edessä uutuuttaan hohtavalla ja nomaditelttaa muistuttavalla Al Bayt Stadiumilla. Molempien maajoukkueiden fanit kannustivat äänekkäästi kotimaansa pelaajia. Tunnelma stadionilla oli mukaansatempaava. Fanien kannustushuudot ja -laulut sekä keholliset koreografiat näyttäytyivät spontaaneina toimintoina suhteessa pelin virtaukseen.

 Toisaalta faneja myös suostuteltiin tietynlaiseen toivottuun käyttäytymiseen. Egyptin ja Qatarin välisessä pronssiottelussa jopa järjestysmiehet eli ”last mile marshalsit” näyttivät mallia siitä, millä asenteella ja tyylillä otteluihin tulee osallistua. Ohjatessaan ihmisten liikkumista metroasemalta moduuleista rakennetulle 974 stadionille eli ”konttistadionille”, he samalla heiluttivat lanteitaan ja käsiään sekä toistivat kysymystä ”Are you ready, are you happy”. Stadionin sisällä tunnelmaa kohotti erityinen seremoniamestari, joka huudatti mikrofoni kädessään näyttävästi pukeutuneita fanijoukkoja. Innostuneisuudesta viestivä kuva- ja äänimaisema välitettiin stadionin jättinäytöille.

 Arabian mestaruusturnauksen kisaorganisaatio palkkasi paikallisia kuuluisuuksia kohottamaan tunnelmaa ja koulutti järjestysmiehiä sekä talkootyöntekijöitä brändityöläisiksi. Samalla ihmislaumoja houkuteltiin ihanteellisena pidettyyn fanirooliin, jota tv-lähetyksissä oli kisojen ajan aktiivisesti esitelty. Tätä faniryhmien aktiivisuutta – oli sitten kyse omaehtoisesta katsomokäyttäytymisestä tai etukäteen suunnitellusta karnevalismista – myös Qatarin MM-kisojen kisaorganisaation edustajat kuvasivat. Näin he saivat omille somekanavilleen haluamiaan markkinointikuvia.

 Kun näitä iloisesta ilmapiiristä kertovia kuvia tarkastelee asiantuntija-arvioiden yhteydessä, joiden mukaan MM-turnauksen käynnistyessä marraskuussa 2022 rakennustyöläisiä on ehtinyt kuolla yhteensä jopa 6500–7000 henkilöä, hiipii puseroon hyvin ristiriitaisia tuntemuksia. Tätä jännitteistä olotilaa vahvistaa tieto siitä, että jalkapallon MM-kisoissa tapahtumaformaatti sopimusperusteisine ehtoineen määrittää niin media- kuin kaupunkitilojen esillepanoa. Ehdot kieltävät Fifan, kisaorganisaation ja niiden yhteiskumppaneiden kannalta ei-toivottujen viestien välittämisen. Tämä tarkoittaa muun muassa sitä, että ihanteellisen yleisön kuvastosta poikkeavat kansalaisaktivistit sysätään keskeisiltä tapahtumapaikoilta kameroiden ulottumattomiin. Näitä sananvapauden näkökulmasta kyseenalaisia toimia perusteellaan osallistujien ja fanien turvallisuuden takaamisella, vaikka todellisuudessa kyse on tapahtuman ja kisaisännän brändin suojelemisesta.

 

 Markkinapragmatistisia ja kriittisiä faneja kansallisissa sarjoissa

 Kun Newcastle siirtyi saudiarabialaisten omistukseen, monet joukkueen fanit hyppivät riemusta soikeina. Seuraikoni Alan Shearer puhui ylistävään sävyyn toivon ja unelmien henkiin heräämisestä. Ennen omistajan vaihtumista Newcastlen fanit olivat pitkään osoittaneet mieltä sen puolesta, että urheiluvälineiden myynnillä rikastunut Mike Ashley häipyisi seurasta pois. Ashleyn valtakaudella tyypillisiä katsomotekstejä olivat olleet muun muassa ”Boycott Ashley” ja ”Ashley is the cancer”. Yhtä lailla Manchester Cityn fanit juhlivat aikoinaan, kun abudhabilaiset ottivat perinteikkään seuran haltuunsa. Fanijohtajien mukaan ehtymättömät taloudelliset resurssit mahdollistavat kilpailussa mukana pysymisen.

 Jalkapallofaniudessa on tapahtunut vähittäinen siirtymä kohti markkinoihin käytännöllisenä itsestäänselvyytenä suhtautuvaa eli markkinapragmatistista kuluttajuutta. Espanjalaisessa jalkapallokulttuurissa hyperkuluttajat ovat osin syrjäyttäneet ”sociot” eli seurojen faniomistajajäsenet, kun laji on tuotteistunut ja medioitunut. Useimmille La Ligan joukkueiden faneille ensisijaisen tärkeää on hauskanpito ja oman joukkueen menestys. Fanit eivät siis vastusta niinkään jalkapallon läpeensä talousperusteisia valtarakenteita vaan lähinnä valmentajia ja seurajohtajia, jotka ovat kyvyttömiä rakentamaan kilpailukykyistä joukkuetta. Siksi Lähi-idästä, Aasiasta ja Venäjältä tulevien uusien ökyrikkaiden omistajien toivotaan pelastavan veloissa olevan seuran ja aloittavan uuden kukoistuksen aikakauden.

 Vaikka markkinapragmatistinen asenne on nykyisin hyvin yleistä, esiintyy aika ajoin fanien piirissä myös kärkevää kritiikkiä, joka ei ole tilapäistä vaan pysyvää. Kun Manchester United myytiin yhdysvaltalaiselle investoijaperheelle Glazereille, lukuisat fanit saapuivat katsomoon Unitedin edeltäjän Newton Heathin vihreäkeltaisissa väreissä. Lopulta kriitikkofanit näyttivät keskisormea Glazereille ja heidän paikallisille hännystelijöille perustamalla oman seuransa The United of Manchesterin. Toisena esimerkkinä voi mainita hampurilaisen FC Sankt Paulin pelaajat, johtajat ja fanit, jotka avoimesti vastustavat rasismia, seksismiä ja oikeistolaista politiikkaa. Joukkueen sisääntulohymni on paikallisen punkbändin käsialaa ja Millerntor-Stadionilla voi nähdä sateenkaarilippuja heilumassa. Kun joukkueeseen värvätään uusia pelaajia, heille esitellään kaupunginosaa ja sen historiaa, jossa isossa roolissa ovat olleet punkkarit, satamatyöläiset, prostituoidut, anarkistit, taiteilijat ja seksuaalivähemmistöt.

 

 Fanituristit jalkapallon MM-kisoissa

 Fanit ovat aina osa yhteiskuntaa, kuten kaikki muutkin ihmiset. Faneilla on poliittista vaikutusvaltaa ja ostaessaan tuotteita, kuten ottelulippuja tai maksukanavapaketteja, he ovat myös kuluttajia. Poliittisesti virittynyttä ja yhteiskunnallisesti vaikuttavaa faniaktivismia esiintyy enemmän kansallisissa sarjoissa kuin jalkapallon megatapahtumissa. Jalkapallon MM- ja EM-kisoissa faniuteen kytkeytyy usein paljon turistinomaista käyttäytymistä. Kun Brasilian jalkapallon MM-kisoissa ratsupoliisit pysäyttivät ja hajottivat Maracanãn stadionille matkalla olleet mielenosoittajat, kahviloiden terasseilla olleet kisaturistit alkoivat kannustaa poliiseja laulamalla ”Olé, Olé, Olé Policia”. Fanituristit halusivat juoda oluensa ja cappuccinonsa rauhassa ilman, että joutuisivat rasittamaan ajatuksiaan kisakulissien takaisella maailmalla, jossa köyhiä kyykytettiin.

 Harva MM-jalkapalloturisti haluaa, että hänen tunteitaan puhutellaan sananvapauden ja ihmisoikeuksien riistämistä tai seksuaalivähemmistöjen alistamista koskevilla seikoilla silloin, kun pelitapahtumat ovat käynnissä ja tunteita on investoitu suosikkijoukkueeseen. Kansallistunne onkin megatapahtuman tuotantokoneistolle erinomainen suojakilpi, joka kääntää huomion pois julkisivun takaisista epäoikeudenmukaisuuksista. Ihmisten halu samastua kansakuntaansa ja tempautua mukaan jalkapallokarnevaalin vaikuttavat ratkaisevasti siihen, että MM-kisojen järjestämisen negatiiviset seuraukset jäävät näkymättömiin.

 Tätä putkikatseista fanittamista edistää tavanomainen televisiodramaturgia tunnekuvineen ja selostajien ylistyspuheineen. Moniäänisyys katoaa, kun televisioselostajat hehkuttavat yksinomaan MM-kisastadioneiden ”komeutta” ja ”hienoutta”.  Näin tuotetaan mielikuvia koko kansan toivomista rakennuksista häivyttämällä näkyvistä rakentamiseen liittyvät kyseenalaiset ehdot, prosessit ja poliittiset kähminnät – sekä Qatarin MM-kisojen tapauksessa tuhannet rakennustyöläisten kuolemat.

 Qatarin MM-kisoja kohtaan ei ole syntynyt merkittäviä kansainvälisiä boikottiliikkeitä. Tämä on hyvin hämmentävää, sillä tapahtumapaikkoja pystyttävien ulkomaisen rakennustyöläisten surkeat olosuhteet ovat olleet tiedossa jo yli kymmenen vuotta. Fanit eivät ole Fifan ja kansallisten jalkapalloliittojen sekä joidenkin tähtipelaajien tavoin sitoneet käsiään Qatarin rahavallan verkostoihin – mikä sinänsä ei ole syy vaikenemiselle. Valitettavan monet haastattelemani Qatarin MM-kisojen ongelmista hyvin perillä olevat suomalaiset fanit kuitenkin puhuvat kuin länsieurooppalaiset jalkapallojohtajat eli näennäiskriittisesti ja diplomatiahenkiseen perussanastoon turvautuen. Tässä muka-kriittisessä yhteiskunnallisessa toimijuudessa ei voi olla kuulematta kaikuja filosofi William Jamesin sanoista aikansa yläluokan edustajille, jotka voivat kyynelehtiä teatterissa köyhille roolihahmoille, samalla kun heidän köyhät ajurinsa odottavat ulkona pakkasessa. 

Sami Kolamo (s. 1971) on tamperelainen jalkapallo- entusiasti, joka pelasi urallaan mm. PeKa:ssa, KTP:ssä ja Tervareissa. Nykyisin hän on Tampereen yliopiston mediakulttuurin dosentti ja aineenopettaja sekä tietokirjailija, joka teki väitöskirjansa vuoden 2010 jalkapallon MM-kisoista. Hänen käsialaansa ovat teokset Urheilun mammuttitauti, Mediaurheilu, Jalkapallon kauneus ja Jalkapallotaktiikat sekä tuore ja ajankohtainen Riistopallon MM-kisat Qatarissa.

Tämän artikkelin piti ilmestyä aiemmin tänä vuonna TPV:n kausijulkaisussa, mutta koska se ei koskaan nähnyt päivänvaloa, niin saimme luvan julkaista sen kannattajien blogissa. Nyt onkin mitä parhain hetki lukea Sami Kolamon ajatuksia, joihin olette varmasti törmäneet viime aikoina myös muissa medioissa. Vaikka jalkapallo on upea laji, niin siihen liittyy paljon epäeettistä toimintaa, jota ei voi hyväksyä. Pidetään kannattajien ja jalkapalloväen ääni siis jatkossa yhä enemmän kuuluvilla. Yhdessä meissä on voimaa. - Tuukka

Teksti: Sami Kolamo
Kuvat: Anvar Sadath / Lena Otis (Free images) 

TAVOITTEENA PALUU KAKKOSEEN

Tino Keväänranta nousi viime kaudella junioreista miesten kakkoseen ja samalla yhdeksi synkän kesän valopilkuista. Kuten monet muutkin nuoret pelaajamme myös Tino osaa asettaa jalkapalloilun oikeisiin mittasuhteisiin. Vaikka futis on tärkeää ja mies ottaa sen tosisaan, niin se on vain yksi osa elämää. Toivottavasti saamme nauttia fiksun ja nopean nuorukaisen oivalluksista vielä monta kautta. Haastattelu tallennettiin 5.3.2022. Juttu piti julkaista paljon aiemmin toisaalla, mutta koska näin ei koskaan tapahtunut, niin saatte lukea sen vasta nyt.
Niin, ja Tinohan muuten valittiin keväällä Tammelan Voiman kummipelaajaksi!

Milloin aloitit jalkapalloilun?
Aloitin Nokian Pyryssä vuonna 2014, kavereiden kanssa mentiin pelaamaan. Pelasin vuoden Pyryssä, jonka jälkeen seuraksi vaihtui TPV, varmaan D12-joukkue. Sieltä tämä matka lähti.

Entä nuo kaverit, joiden kanssa menit Pyryyn?
Mä olin ainoa joka lähti pois sieltä, eikä niistä yksikään enää pelaa.

Missä vaiheessa huomasit, että haluat harrastaa ihan tosissaan?
Se oli alkutalvesta 2016, kun hommat rupesi menemään jo puolitosissaan. Kun oli kivaa ja hyvä joukkue, niin silloin tajusin, että nyt aletaan pelaamaan tätä kunnolla. Kyllä se kävi jo Pyryssäkin mielessä muutaman kerran, mutta kun resurssit ja joukkue olivat huonot, niin ei siitä tullut mitään. TPV on kuitenkin iso seura, niin täällä oli ihan erilaista.

Muistatko varhaisimpia jalkapalloelämyksiäsi? Miten innostuit jalkapallosta ensimmäisen kerran?
Pallopelit ja kaikki urheilu on ollut koko ajan mukana. Jalkapallo tuli ehkä siinä, kun pelattiin koulussa joka välitunti, että pakko tätä on pelata.

Ketkä ovat olleet tärkeimpiä apuja ja tukijoitasi?
Kalle Marjamäki ja Jere Pelli, työskentelin niiden kanssa kolme kautta. Ihan ylivoimaisesti parhaimmat, niin henkisesti kuin pelillisesti. Sain niiltä ihan mahdottoman ison avun. Myös Petri Taskinen, se sai minusta hyvin irti B:n viimeisellä kaudella eli kaksi kautta sitten. Ja oma perhe totta kai.

Onko sinulla keitään suosikkipelaajia?
Ronaldo ja Neymar on kovia.

Oletko seurannut paljon suomalaista futista?
No joo, varsinkin nyt kun on mennyt hyvin, päästiin kisoihin ja kaikkea. Katsoin myös futsal-kisoja. Ja seuraan U19-joukkueen EM-karsintoja, koska hyvä kaveri pelaa siellä.

Onko sinulle sattunut loukkaantumisia, jotka ovat vaikuttaneet uraasi?
13-vuotiaana murtui jalkapöytä ja varpaat meni poikki, mutta vapaa-ajalla. Siinä kului sitten monta kuukautta. Se oli isoin mitä on tapahtunut, mutta jalkapallossa ei ole tullut kuin sellaista, mikä on parantunut muutamissa viikoissa tai kuukausissa. Semmoisia pieniä, mitä tulee normaalistikin.

Viime kausi oli raskas. Jäikö siitä kuitenkin jotain hyvää mieleen?
Henkisesti ja fyysisesti raskas. Mutta se, että pääsin pojista suoraan kakkoseen avasi vähän millaista tämä homma oikein on. Meillä oli oikeasti ihan hyvä joukkue, asiat vaan meni huonosti. Jos oltaisi säilytty ja pystytty pelaamaan vielä tämä kausi kakkosta niin uskon, että olisi mennyt jo paljon paremmin. Turha jossitella, mutta monet nuoret tulivat ihan kylmiltään kakkoseen. Monella vanhemmasta kaartistakin pelit mahtuivat yhden käden sormiin. Ei ollut helpot lähtökohdat eikä helppo tilanne kellekään.

Oli kyllä sellainen epäonnen kausi, ettei toista samanlaista voi tulla. Mitkä olivat mielestäsi isoimmat erot poikien pelien ja kakkosdivarin välillä?
Ne ajattelee enemmän aivoilla eli paljon järkevämpää peliä. Peli on paljon taktisempaa, ei riitä enää, että on vain nopea ja hyvä pallon kanssa, vaan pitää ajatella vähän muutakin. Mitä kokeneempia ne olivat sitä paremmin ne pärjäsi siellä, vaikka eivät olisi olleet meitä nopeampia tai fyysisempiä. Niillä oli sitä kokemusta. Kokeneet pelaajat tiesivät miten sieltä tullaan, mutta me ei tiedetty. Painettiin vaan sitä samaa, jatkettiin huonoakin peliä. Jonkun kokeneemman äijän olisi pitänyt olla siellä vähän rauhoittamassa tilannetta. Kun Juho (Mattila) oli mukana loppukaudesta, niin henkinen puoli oli ehkä parempi. Mutta silloin oltiin jo niin syvällä, ettei pystytty tekemään mitään.

Pääsit kuitenkin pelaamaan kakkosta ja ehkä itsestäkin tuntui, että tuli myös onnistumisia?
Ihan asiallisesti meni, vaikka vaikeata se kumminkin oli. Oltiin kuilun partaalla koko ajan.

Miksi halusit jatkaa Pallo-Veikoissa?
Se tuntui järkevimmältä ja helpoimmalta vaihtoehdolta. Tuttu ympäristö ja tuttuja ihmisiä, joka helpotti päätöksentekoa.

Mitkä ovat parhaita puoliasi pelaajana?
Joskus mä olin tosi nopea, eikä se nytkään ole mihinkään hävinnyt. Tuntuu vaan, että muut ovat saaneet kiinni. Se on tasoittunut. Olen ihan räjähtävä ja pallon kanssa mä elän, ilman sitä minua ei huomaa. Jos on hyvä päivä niin vedot ja syötöt onnistuu, ne ja pallollinen pelaaminen on ehkä niitä vahvuuksia. Yleensä jaksan tehdä töitäkin, en ole omasta mielestäni laiska.

Mitä puolia haluaisit kehittää eniten?
Pitäisi kasvaa vähäsen sekä henkisesti että fyysisesti, saisi tulla vähän lisää kovuutta. Sitten kun ei mene hyvin, niin pitäisi vaan jaksaa repiä itsestä ne kaikki parhaat irti. Vähän on semmoista, että jos ei mene hyvin, niin se lannistaa. Mä uskon, että se paranee, kun saan vähän lisää itseluottamusta ja pääsen pelaamaan enemmän.

Onko Ash sellainen valmentaja, joka osaa tukea sinua näissä asioissa?
Inna (Mikko Innanen) ja Kapa (Kari Sainio) olivat hyviä valmentajia, mutta mä en oikein ikinä saanut niihin yhteyttä, en tiedä mikä oli syy. Mutta Ashin kanssa minulla on hyvä yhteys jo nyt, me ymmärretään toisiamme. Ulospäin suuntautuva huippu tyyppi. Myös kentän ulkopuolella, mikä on paljon plussaa. Hän ajattelee mikä on parasta meille pelaajille. Ottaa treeneissä pelaajia sivuun ja kertoo yksilöllisesti mitä kannattaa tehdä. Ja myös joukkueena. Joukkue voi pelata hyvin, mutta jos on silti jotain pientä, mitä hän haluaa parantaa, niin hän ottaa ne äijät sivuun ja rupeaa kertomaan.

Kiinnitätkö huomiota omatoimiharjoitteluun tai vaikka ruokavalioon?
Mä yritän syödä mahdollisimman paljon... Mutta en katso mitä laitan suuhuni. Tankkaan vaan. No joo, omatoimiharjoittelu olisi ihan hyvää, varsinkaan jos ei ole mitään treenejä, kuten tällä viikolla. Meillä on treenit neljä kertaa viikossa ja me pelataan kolmosta. Mutta toki jos haluaa pelata Veikkausliigaa tai ykköstä, niin olisi pakko käydä tekemässä muutakin kuin treeneissä.

Oletko tykännyt pelata enemmän tekonurmella vai tavallisella?
Mä olen pelannut koko nuoruuteni tekonurmella, paitsi joitain turnauksia oikealla nurmella. Siihen on pakko saada muutama peli alle. Hyvä että on päästy edes kerran treenaamaan Kaupissa ennen pelejä, se on ihan plus miinus nolla. Tykkään kyllä pelata luonnonnurmella, on siinä ihan eri fiilis.

Millä tavalla käsittelet pelejä niiden jälkeen? Jäävätkö vaivaamaan?
Kyllä jää, jos olisi oikeasti ollut mahdollisuus pelata paremmin. Yleensä mä tykkään kuitenkin jättää ne taakse heti, kun mä lähden koppiin. Muuten tulee vaan vatvottua enemmän ja enemmän, kun rupeaa miettimään. Yleensä se onnistuu, mutta aina ei. Uskon, että mitä vanhemmaksi tulen, sitä paremmin osaan käsitellä niitä.

Olet nyt pelannut noin kahdeksan vuotta. Onko sinulle jäänyt mieleen joitain tosi hyviä muistoja?
Turnaukset meni hyvin nuorena, pärjättiin ja ne antoi buustia loppukautta varten. Syksyt on menneet mulla yleensä aina paremmin kuin keväät. Muutama kausi on ollut tosi hyviä, joukkueelta ja itseltäkin. Ne on auttaneet seuraavaa kautta varten.

Onko sinulla mitään isompia haaveita jalkapallourallesi?
Ei ole, turha katsoa huomista päivää pidemmälle. Totta kai pitää olla vähän jotain suunnitelmia, mutta kausi kerrallaan nyt. Tällä kaudella olisi tosi kiva, jos noustaisiin takaisin sinne mihin kuulutaan. Se on ihan ykkösjuttu, mitä varten pitää tehdä hommia, ei voi olla mitään vähempää.

Mitä toivot kannattajilta tällä kaudella?
Viime kausi oli ensimmäinen kerta, kun pääsin pelaamaan kannattajien edessä tai edes isommalla stadionilla. Oli kyllä mahtava tunnelma isoissa peleissä, niissä oli paljon porukkaa muutenkin. Kotipelit on tosi tärkeitä. Olisi kiva jos pystytte pitämään ainakin samanlaista ääntä kuin ennenkin.

Lisäkysymykset 29.8.2022

Minkälaisia ajatuksia kausi on herättänyt?
Kausi on kokonaisuudessaan herättänyt kyllä positiivisia ajatuksia. Kun on mennyt hyvin, niin on oltu iloisia.

Millä osa-alueilla olet mielestäsi onnistunut ja mikä on jäänyt harmittamaan?
Nyt on tullut maaleja ja töitäkin olen omasta mielestä tehnyt ihan hyvin, tai ainakin yrittänyt. Vähän pitäisi vielä parantaa maalisyöttöjä, niitä ei ole oikein tullut. En oikein tiedä, mistä se johtuu.

Millä konsteilla saamme voitettua loputkin ottelut ja ratkaisemme nousun kakkoseen?
Jatkaa samaa tekemistä, kun on menny näin hyvin tähänkin asti. Kovat pelit pelataan vielä kovemmalla sykkeellä, ettei olla ihan lepsuja. Tasaisuuden kautta kuten tähänkin asti. Uskoisin, että se kantaa kyllä pitkälle, toivottavasti kakkoseen nousuun!

Tino Keväänranta
Ikä: 19
Syntymäpaikka: Tampere
Koulutus: Valmistui merkonomiksi keväällä -22
Ensimmäinen joukkue: Nokian Pyry (2014)
Suosikkijoukkue TPV:n ohella: Real Madrid
Muut harrastukset: Ravit
Parasta TPV:ssä: Yhteisöllisyys

Haastattelu: Tuukka Termonen

Kuvat: Ismo Alhoniemi

Jasi Kinnunen - määrätietoista työtä kohti suurempia ympyröitä

TPV on perinteisesti marssittanut joka vuosi kentälle omia junioreitaan, jotka ovat ottaneet luontevasti paikkansa kokeneimpien pelureiden joukossa. Tänä vuonna edustava esimerkki nopean nousun tehneestä nuoresta lahjakkuudesta on Jasi Kinnunen. Viileän ja harkitsevan pelityylin omaavan keskikenttäpelurin kokemattomuus miesten tasolla ei ole juuri kentällä näkynyt eikä haastattelukaan aiheuttanut tyynessä olemuksessa kuohuntaa.
Keskustelu käytiin Kaupissa 9.6.2022.

Miten kausi on lähtenyt käyntiin omasta mielestäsi?
No kyllä tuossa alussa olisi voinut mennä paremminkin.

Olet kuitenkin pelannut kahdessa joukkuessa, edustuksen lisäksi P20-joukkuessa.
Joo, olen pelannut molempien pelejä. Jos vaikka en pelaa kokonaista edustuksen matsia, niin saatan mennä P20-peliinkin.

Alkoiko kaksikymppisten kausikin suunnilleen samoihin aikoihin kuin edustuksen?
Kyllä. Mä en pelannut vielä viime vuonna kuin yhden pelin P20-joukkueessa loppukaudesta, muuten P17.

Se on kyllä aika iso harppaus. Sanoit, että olisi voinut mennä vähän paremminkin, mutta voitko kovin pettynytkään olla, kun olet päässyt edustuksen rinkiin. Mutta mitä voisit miestäsi vielä parantaa?
Pelissä ei ole vielä ollut ihan sellaista varmuutta, ei suju niin hyvin kuin treeneissä on mennyt. Ehkä se siitä vielä paranee treenaamalla ja kun saan lisää itsevarmuutta.

Valmentajan mielestä olet kuitenkin tarpeeksi kypsä pääsemään pelaamaan. Onko paikka edustuksessa yllättänyt sinut?
No, on. Mutta ehkä se johtuu siitä, että valmentaja näki jo viime vuonna miten pelaan P17-joukkueessa ja huomasi että pärjään. Varmaan sen takia pääsin edustukseen.

Tunnut kentällä tosi rauhalliselta tyypiltä. Millä tavalla pääset virheistä yli?
Mä koitan unohtaa virheen heti, koitan olla siten kuin sitä ei olisi tapahtunut. Jatkan vaan ihan normaalisti. Treeneissä on puhuttu, että jos joku menettää, niin koitetaan kaikki yhdessä saada pallo takaisin. Ei syytellä toisia, pelataan joukkueena.

Mitkä ovat parhaita puoliasi pelaajana?
Varmaan just se rauhallisuus ja osaan sijoittua oikein. Olen helposti valmennettava. Kun mulle sanoo jotain, niin osaan tehdä sen mukaan asioita.

Mitä vaadittaisiin, että pärjäisit kakkosenkin tasolla?
Pitää olla huolellisempi pallon kanssa ja pitää pelata nopeammin.

Jotkut pelikaverit ovat hiljaisempia, jotkut pitävät enemmän ääntä. Koetko, että saat nuorena pelaajana muilta sellaista tukea mistä on hyötyä?
No joo, kyllä. Ja kyllä mä sit itse kyselen muilta, mitä pitäisi tietyissä tilanteissa tehdä, jos mä en tiedä. Kaikilta saa tukea, jos vaan kysyy.

Tykkäätkö sellaisista maalivahdeista, jotka huutavat paljon ja auttavat kenttäpelaajia?
Aluksi oli aika vaikea tottua, kun koko ajan huudettiin jostain. Nyt olen tottunut. Täällä puhutaan paljon enemmän kuin P20-peleissä.

Joukkueessa on muutama kokenut pelaaja, kuten Mohamed Koroma ja Emenike. Jännittikö mennä ensimmäisen kerran pelaamaan heidän rinnalleen?
Ei, koska en mä vielä tiennyt, kuinka korkealla tasolla he ovat pelanneet. Otin myöhemmin selvää, että Moha ja Eme ovat pelanneet Veikkausliigassa.

Ash Civil valmensi siis viime kaudella sekä P17- että P20-joukkuetta. Nousiko sieltä saakka ketään muita?
Oli siellä hetken aikaa muitakin, Aski ja Miro pelasivat harkkapelissä Ilves-Kissoja vastaan, mutta eivät ole sen jälkeen oikein pelanneet.

Miten paljon sinulla on treenejä viikossa? Käytkö pelkästään edustuksen harjoituksissa?
Joo, neljä kertaa viikossa. Aika paljon on sellaisia tuttuja treenejä, mitä mentiin viime kaudellakin. Aika lailla samanlaista siis.

Millainen valmentaja Ash on sinun mielestäsi?
Aika mukava, rento tyyppi. Hyvä valmentaja. Sille on tärkeää, että pelaajat nauttivat kentällä siitä mitä tekevät. Ottaa pelaajat yksilöinä huomioon.

Ehditkö tekemään myös omatoimitreenejä?
Ehtisin, mutta en mä niitä kyllä oikein tee. Eikä Ash ole sanonutkaan mitään mitä voisin tehdä.

Mikä sai sinut aloittamaan jalkapallon?
Enpä tiedä, varmaan vain se, kun äiti kysyi haluanko aloittaa jalkapalloilun. Äiti ja isä pelasivat molemmat joskus nuorempana. En seurannut silloin juuri muuten jalkapalloa, pelasin vain oman huvin vuoksi.

Et kuitenkaan aloittanut uraasi TPV:ssä?

Aloitin Ilveksessä, kävin parissa niiden eri kaupparissa. Sen jälkeen vaihdoin TPV:n kaupparijoukkueeseen ja sen jälkeen muutamaksi vuodeksi TKT:n riveihin. Sieltä palasin TPV:hen ja nyt ollaan tässä.

Miksi valitsit TPV:n?
Varmaan siksi että se oli mulle silloin hyvä paikka, missä pystyin kehittymään eikä kuitenkaan liian haastava joukkue, missä en pärjäisi.

Ketkä ovat urasi kannalta tärkeitä henkilöitä, jotka ovat auttaneet eteenpäin?
Joukkuekaverit, valmentajat ja vanhemmat. Sellaiset mitkä moni muukin varmaan sanoisi.

Kulkiko rinnalla joitain muita harrastuksia joiden väliltä piti valita?
Ei sillä tavalla, mutta kauppariaikoina pelasin salibandya, mutta lopetin, koska en tykännyt siitä niin paljon. Muita vakavia harrastuksia ei ole ollut.

Missä vaiheessa huomasit, että tämä taitaa olla sun lajisi ja olet tässä hyvä?
Varmaan silloin huomasin, kun siirryin TKT:stä TPV:hen. Valmentajilta tuli kehuja treenien ja pelien jälkeen

Osaatko verrata valmennuksen tasoa vaikka siihen mitä se oli TKT:ssä?
Valmennus on paljon parempaa ja kehittyneempää. Täällä tiedetään paljon enemmän kuin siellä.

Oletko pelannut aina samalla pelipaikalla?
TKT:ssä pelasin laitaa kuten täälläkin hetken aikaa. Sitten mut laitettiin keskelle ja olen jäänyt sille paikalle.

Entä loukkaantumiset, ovatko ehtineet vielä vaivata?
Ei ole kyllä ollut mitään sellaisia vakavia. Yhden kerran olin puujalan takia viikon pois, mutta sen enempää ei ole ollut mitään. Ei ole siis sattunut mitään pahoja loukkaantumisia.

Mikä TPV:ssä on ollut mielestäsi parasta seurana?
Mukava seura, olen saanut hyviä pelikavereita tätä kautta.

Opiskelet ammattikoulussa. Miten olet saanut sovitettua sen yhteen jalkapalloilun oheen? Onko joskus tuntunut siltä, että joudut luopumaan jostain jalkapalloilun vuoksi?
No ei. Olen pärjännyt hyvin koulun kanssa, ammattikoulussa ei kuitenkaan tarvitse lukea paljon kokeisiin tai sellaista. On paljon etäopiskelua, siinä pääsee aika helpolla.

Onko sinulla jäänyt peliurastasi jo joitain mieleenpainuvia muistoja?
No aina jos pelit on muualla kuin Tampereella, niin ne pelireissut on ollut aina hauskoja. Aika on kulunut mukavasti ja reissut on aina kivoja. Ja turnausmatkat.

Joukkeen tavoite on selkeästi nousu, mutta onko sinulla henkilökohtaisia tavoitteita tälle kaudelle?
Ei mulla oikein ole mitään muita sellaisia tavoitteita kuin että pärjään ja pelaan hyvin. Aika perus.

Mikä on P20-joukkueen kauden tavoite?
Päästä ainakin SM-karsintoihin ja päästä sitä kautta takaisin SM-sarjaan. Kauden alku näyttää ainakin hyvältä, ei yhtään häviötä vielä.

Entä koko uran kannalta, oletko miettinyt mitä haluaisit saavuttaa?
Olisi ihan kiva jos pääsisi pelaamaan ammatikseen, että saisi pelaamisesta rahaa. Saavuttaa sitten sitä kautta jotain pokaaleja tai sellaisia.

Onko sinulla mitään peliä edeltäviä rituaaleja tai taikauskoa?
Ei oikein muuta kuin se, että nukun, syön ja juon hyvin.

Kiitos tästä juttutuokiosta ja antoisaa kautta!

Haastattelu: Tuukka Termonen
Kuvat: Jyri Haapanen

"Tästä tulee hyvä kausi" - haastattelussa Jaakko Häyhä

Jaakko Häyhä on yksi monista TPV-taustaisista nuorista nousevista tähdistä tämän kauden joukkueessa. Jaska on noussut varsin lyhyessä ajassa edustuksen maalin suulle ja ties mihin päätyy, jos kehitys jatkaa kulkuaan. Auringon kanssa kilpaa hymyilllyt kummipelaajamme kertoo jutussa sekä taustoistaan että nykytilanteestaan tulevaakaan unohtamatta. Haastattelu tehtiin Kaupissa 18.7.2021.

Teillä oli nyt pieni kesätauko?
Joo, meillä oli tässä viikon kesätauko ja se tuli ihan tarpeeseen. Sai pienen levon ja pääsee taas huomenna jatkamaan treenejä ja olla ihan vireessä taas.

Miten olet treenannut tauon aikana, onko sinulla joitain rutiineja omatoimista harjoittelua varten?
Olen kuntouttanut mun oikeata lonkkaa tämän viikon ajan, koska Espoo-pelissä siihen tuli pieni revähdyksen alku. Kävin näyttämässä sitä alkuviikosta fyssärille, joka antoi treeniliikkeitä kuntouttamista varten. Sitä olen tämän viikon tehnyt ja se tuntuukin jo vähän paremmalta.

Luuletko, että täytyy pitää vielä pidempi tauko pelihommista?
Ei, uskon että tämä viikko riittää ja pääsen taas takaisin treenaamaan.

Jos mennään vähän kauemmaksi taaksepäin treenihistoriaan, niin milloin olet aloittanut jalkapallon pelaamisen?
Aloitin vuonna 2006 ihan ekan kerran. Tein siinä aluksi vähän hiekkakakkuja ja päätin pitää vuoden tauon, tai oikeastaan vanhemmat päätti siitä. Sitten aloitin uudestaan 2007-2008. Siitä lähdettiin ja olen pelannut TPV:ssä eka kauppareissa ja sitten ikäkausijoukkueessa.

Oletko pelannut koko ajan samalla paikalla?
Alkuun olin kenttäpelaaja, kärjessä hyökkääjänä. Mä en yhtään muista, miten päädyin maalivahdiksi, mutta olen kyllä ihan iloinen että päädyin!

Onko sulla mitään muita lajeja, jotka ovat kulkeneet jalkapallon rinnalla?
Soittelin rumpuja samaan aikaan kuusi vuotta, mutta kun futis meni edelle, niin jätin sen. Puolisen vuotta pelailin höntsykorista, mutta sekin jäi. Ei siis ole oikeastaan mitään muita urheilulajeja rinnalla. Totta kai käyn kavereiden kanssa pelailemassa korista, uimassa ja muuta, muttei mitään vakituista.

Ketkä ovat olleet sun uralla tärkeitä henkilöitä, jotka ovat kannustaneet eteenpäin?
Totta kai vanhemmat ja koko perhe oikeastaan, ihan pikkuveljestä lähtien. Ne on puskenut mua eteenpäin silloinkin, kun on ollut semmoinen fiilis, ettei enää jaksa. Silloin koko perhe on tsempannut mua, että mulla on hyvä tulevaisuus ja sä olet hyvä tässä lajissa. Nyt et luovuta! Totta kai isovanhemmatkin on mukana, vaikka ne asuukin ihan toisella puolella Suomea. Kaikki sukulaiset oikeastaan. Perhe on se, joka puskee mua eteenpäin ja motivoi.

Sanoit, että sulla on ollut joskus motivaatiovaikeuksia. Onko sen lisäksi sattunut vakavia loukkaantumisia, jotka olisivat uhanneet uran jatkoa?
Silloin kun olin vielä kenttäpelaaja, niin meni polvilumpio. Olin sen takia puoli vuotta sivussa ja siinä vaihessa mietittiin, että pystynkö enää jatkamaan. Ei sitä onneksi tarvinnut leikata, se parani kuntouttamalla. Ei muita niin isoja, lähinnä joitain viikon vaivoja vain sen jälkeen.

Oletko tyytyväinen siihen, miten sun ura ja kehitys ovat menneet eteenpäin?
Kyllä, olen tyytyväinen. Ja jossain vaiheessa olen ollut vähän yllättynytkin siitä, miten hyvin olen kehittynyt. Kun mietti sitä, että ihan aluksi kun mä rupesin molariksi, niin avauspotkutkaan ei lähtenyt oikeastaan mihinkään. Ja olin maalissa ihan hiljaa, en ohjannut muita. Nyt kun on menty viisi-kuusi vuotta eteenpäin, niin olen edustuksessa maalivahtina. Olen yllättynyt mutta samalla on tietenkin positiivinen olo.

Miltä se tuntui, kun kausi alkoi ja huomasit olevasi ykkösmokena?
Kyllähän se nyt jännitti, kun ekaa peliä pääsi aloittamaan maalissa. Se oli mulle ensimmäinen kerta jossain kunnon matsissa, kun pääsee aloittamaan kauden maalissa. Totta kai siinä oli vähän silleen, että herran jestas, nyt tulee vastuuta, heh... Ekan pelin lopputulokseen olin kyllä erittäin tyytyväinen. Nolla maalia omiin, muttei kuitenkaan kolmea pistettä saatu kotiin.

Edustuksessa on kolme hyvää maalivahtia. Millainen asetelma teillä on siellä keskenään? Kannustava ilmapiiri ja terve kilpailuasetelma, joka auttaa kaikkia kehittymään?
Joo, totta kai. Tosi hyvää maalivahtihuumoria ja kannustusta meidän kolmen kesken, Tanen (Thanasis Zeris), Antin (Antti Paasi) ja mun. Kannustetaan toisiamme ja me ollaan Antin kanssa tsempattu Tanea, että se pääsisi kohta takaisin pelaamaan. Siltähän murtui kädestä veneluu ja on varmaan vielä muutaman viikon pois. Meillä on todella hyvä henki maalivahtien kesken, ei mitään isompia vaikeita tilanteita. Näin myös maalivahtivalmentajien kanssa.

Mainitsit, että urasi alkuvaiheessa olit maalissa nykyistä hiljaisempi. Nyt sulla löytyy kentällä jo vähän enemmän ääntä, oletko ihan tarkoituksella kehittänyt pelin ohjaamista?
Kyllä. Mulle on muutamankin kerran sanottu, että voin käyttää reilusti ääntä. Joko pelaajat vastaa takaisin tai ei, älä siitä välitä. Voin käyttää ääntä ihan reilusti ja se on mun tehtävänikin, jotta pelaajat ymmärtää, mitä haluan niiden tekevän.

Mitkä ovat omasta mielestäsi sun erityisiä vahvuuksia maalivahtina?
Pelin lukeminen ja torjunnat ovat mun ykkösvahvuudet. Keskityspalloissakin mä olen omasta mielestäni ihan hyvä. Niitäkin voi toki vielä kehittää kuten koko maalivahtina olemistakin voi aina pikkuisen viedä eteenpäin paremmaksi ja paremmaksi. Mutta siinä on mun vahvimmat osa-alueet.

Onko jotain mitä haluaisit erityisesti kehittää? Vai pikemminkin pieniä asioita eri osa-alueissa?
Ne on just näitä pieniä asioita, joita pitäisi kehittää ja kehitetään koko ajan. Niitä saattaa näkyä niin peleissä kuin treeneissäkin. Varmaan jokaisella ammattimaalivahdilla huippuseuroissakin on kehitettävää pienissä asioissa, vaikka ne ei aina kentällä näkyisikään.

Miten te käytte joukkueena tai miten sinä käyt yksin läpi pelien tapahtumia jälkeenpäin?
Katselen videolta, mitä hyvää ja mitä parannettavaa peleissä on ollut. Sekä omalta että koko joukkueen puolelta. Valmentajat tekee ihan samaa hommaa. Mokevalmentajat laittaa joskus videoita meidän WhatsApp-ryhmään, joissa näkee miten kuuluisi tehdä ja missä on kehitettävää ja niin edelleen. Totta kai pelitilanteissakin yritän katsoa, mitä parannettavaa olisi seuraavaan tilanteeseen.

Jäävätkö peleissä tehdyt virheet vaivaamaan sua?
Hetkellisesti kyllä, mutta yritän unohtaa ne ja keskittyä seuraavaan tilanteeseen, että se menisi paremmin. Kun virhe on tapahtunut, se on päässä semmoiset pari minuuttia. Että voi hitto, nyt tässä kävi näin, mitä ihmettä tapahtui... Sitten unohdan sen ja keskityn tulevaan.

Valitettavasti tällä kaudella selän taakse on jo mennyt useampikin pallo. Peleissä on ollut paljon vaihtelua sekä tuloksissa että otteissa, mutta miten sinä näet TPV:n alkukauden kokonaisuutena?
Jo ekasta pelistä lähtien tuntui, että tästä tulee hyvä kausi meidän nuoresta joukkueesta huolimatta. Mutta niin kuin valmentajakin on sanonut, että kun tulee ensimmäinen maali eli ollaan johdossa tai häviöllä, niin meidän peli lamaantuu aivan täysin. Ilves-pelistä tuli ensimmäinen voitto, olisi luullut että se tsemppaa meitä vielä enemmän, mutta sitten seuraavassa pelissä viisi omiin kotikentällä semmoisella junnufutiksella. Kuten sanoitkin niin kausi on ollut todella vaihteleva ja tasainen kausihan tämä on. Kenelläkään eivät ole sijoitukset vielä varmoja. Tasainen ja jännä kausi tästä tulee, erittäin vaihteleva. Jos pelataan samalla tavalla kuin Ilvestä tai Jazzia vastaan, niin uskon että me aletaan ottaa enemmän pisteitäkin ja pakko alkaa ottaa tasurejakin, jos voittoihin ei pystytä. Semmoinen kuten Hämeenlinnassa ei saisi toistua, että hävitään peli vaikka johdetaan 2-0.

Juuri henkinen puoli on varmasti yksi nuoren joukkueen kehityskohta. Monet pelaavat kuitenkin ensimmäistä kertaa kakkosen tasolla, siellä on kovia ja kokeineita pelaajia vastassa.
On, just vaikka Jazz, joka on sarjan kokenein joukkue. Mutta sitten VJS:ää vastaan oltiin 2-0 häviöllä, puoliajalla jo 2-2 ja peli päättyi meidän 5-2 voittoon. Taistelutahtoa tarvitaan meidän peliin vielä lisää, että saadaan pisteitäkin enemmän.

Viivan yläpuolella pysyminen ei tule varmasti olemaan helppoa. Mitä pitää parantaa, että se onnistuu?
Meidän pitää puhua kentällä enemmän, se on suuri ongelma. Ja boksin puolustaminen. Meille on tehty suurin osa maaleista keskityksistä ja kulmatilanteista. muutaman kerran myös huonosta purusta boksissa tai siellä on tullut pallonmenetys. Niistä vastustaja on päässyt rankaisemaan. Mutta vaikka ollaan nuoria, niin uskon, että halua löytyy. Siitä se ei jää kiinni.

Yksittäisistä virheistä rankaistaan kakkosessa aika isolla prosentilla ja virheet vaikuttavat tietysti mielialaan. Mutta hyviäkin asioita on jäänyt mieleen, potentiaalia menestykseen löytyy. Lukuisat loukkaantumiset ovat tietenkin yksi asia, mikä harmittaa joka vuosi.
Joo. Meilläkin on Mustafa ja Paavola kai nyt loukkaantuneita, myös Lindholm, Kudzi ja Matar ovat vähän pidempään pois.

Peliurasi ei ole vielä kovin pitkä, mutta onko sulla jäänyt jo mieleen joitain tosi hyviä muistoja tai elämyksiä näiltä vuosilta?
No ei semmoisia isompia oikeastaan. Kaikki pelit jää totta kai päähän ja sitten vähän paremmat pelit vielä pidemmäksi aikaa. Tämän kesän Jazz-peli pyörii vielä varmaan joka päivä päässä, se oli semmoinen unelmapeli. Hyvät pelit jäävät paremmin mieleen. Mitään kaukaisempia pelejä en ole juuri muistellut.

Oletko asettanut itsellesi joitain pidemmän tähtäimen tavoitteita?
Ulkomaille olisi kiva mennä joskus pelaamaan tai edes kokeilemaan. Mutta sitä varten pitää tsempata vielä enemmän ja olla vielä enemmän motivaatiota, treenata enemmän ja tulla yhä paremmaksi. Sitä varten harjoitellaan. Ulkomaille try-outiin pääseminenkin olisi jo kova juttu. Sellainen olisi joskus tulevaisuudessa tähtäimessä.

Mutta ei kuitenkaan ole kiire pois TPV:stä?
Ei ole vielä ainakaan. Muutama Ilves-kaveri on kysellyt jo ensi kaudesta ja olen vastannut etten tiedä. Mutta uskon, että tällä menolla varmaan jatkan ja haluankin jatkaa. Viime vuonna TamUn valmentaja kysyi kauden loputtua, onko jo sopimusta ensi kaudeksi. Kerroin, että sopimus on juuri tehty TPV:n kanssa. Olisi halunnut mut sinne.

Onneksi jäit meille, ne on vieneet jo ihan tarpeeksi meikäläisiä. 
Kiitos haastattelusta, Jaska!

Haastattelu: Tuukka Termonen

Kuvat: Ismo Alhoniemi

Paltsaristi-radion avauslähetys!

”Urheilu ja jalkapallo on aina yhteiskunnallista ja poliittista”

Tammelan Voima aloittaa podcast-lähetysten sarjan. Paltsaristi-radion ensimmäisessä jaksossa haastattelemme ”futistohtori” Sami Kolamoa.

Jalkapallo ei ole yhteiskunnasta erillinen saareke vaan kiinteä osa miljardien ihmisten arkea. Jalkapallo ei voi koskaan olla ”vain jalkapalloa” – futis on taloudellinen megabisnes, kansallis- ja paikallisidentiteetin rakentaja ja loputon intohimojen lähde.

Ilman kannattajia jalkapallo voisi olla vain peli pelien joukossa. Mutta juuri kannattajien myötä jalkapallo on yksi maailman merkittävimmistä kulttuurimuodoista. Suomessa kannattajat nähdään perinteisesti lähinnä kuluttajina ja kannustajina, joiden merkitys lajin kannalta on hiukan toissijainen. Toisaalta kannattajiin kohdistuu myös vaarallisia stereotypioita, jotka johtavat tarpeettomiin ylilyönteihin ja kustannuksiin.

Tammelan Voima on luokiteltu turvallisuusuhaksi virkavallan toimesta. Toiminta on kuitenkin aina perustunut väkivallattomuuteen eikä järjestyshäiriöitä ole taholtamme juurikaan esiintynyt. Olemme vastustaneet rasismia ja pyrkineet edistämään suvaitsevaisuutta näkyvästi katsomotilassa.

Uhkaksi leimaaminen on ymmärrettävästi herättänyt kysymyksiä kannattajien keskuudessa. Kenelle katsomot oikeastaan kuuluvat? Kuka määrittelee ilmaisuvapauden rajat ja millaisen mielipiteen sallitaan näkyä? Onko faniyhteisöjen ajatuksilla merkitystä ja tulisiko niitä kuunnella?

”Kriittisyys on positiivinen asia. Ihminen, joka on kriittinen, on myös kiinnostunut seurasta ja toisista ihmisistä. Se, joka miellyttää koko ajan, ei ole oikea rakastaja lajille”, Sami Kolamo toteaa Paltsaristi-radion päänavauksessa.

Podcast kuunneltavissa Soundcloudissa. Paltsaristi-radio - enemmän kuin jalkapalloa.

Uusi Laine Tammelan Stadionilla

Tämä kesä on viimeinen vanhassa Tammelassa. Siksi olemme onnellisia, että saamme vielä kerran ennen matsia antautua terassilla musiikin pyörteisiin. Tai voi toki olla, että joku toinenkin keikka on tulossa... Joka tapauksessa ennen sunnuntain matsia (n. 16.15-16.45) esiintyy Uusi Laine, jonka meriitteihin voi lukea noin 40-vuotisen historian lisäksi Suomen paskin bändi -kilpailun voiton vuodelta 2016. Timo Kyntäjä vastasi Paltsaristin toimituksen kysymyksiin.

Voitko kertoa bändin lyhyen historian?

Kiitos mielenkiinnosta. Noin 40 vuotta sitten lukiolaiset Sami Laitala ja Pertti Laine ryhtyivät tekemään musiikkia “kellarissa” Ylöjärvellä. Tai itse asiassa bändi ehdittiin aloittaa Tampereella vuonna 1979 ja Ylöjärvelle muutettiin vasta 1980 lopussa. Live-esiintymisiä on ollut harvakseltaan. Parina viime vuonna tahti on huomattavasti kiihtynyt, viime vuonna keikkoja oli noin kerran kuukaudessa. Paikoissa kuten Maanalainen, Vastavirta, Katubaari Axu, A´la Pispala...

Pisteenä i:n päällä soitettiin vielä keikka marraskuussa Tampereen Rautatieasemalla Mielenterveysjunalle. Eli Mielenterveysjärjestöt olivat varanneet Rovaniemi-Helsinki -junan ravintolavaunun tietoiskuja varten. Mielenterveyden keskusliitto toivoi väliasemille paikallisten yhdistysten ohjelmaa. Ja koska Uusi Laine on samalla Neljäs Avain ry:n (tamperelainen mielenterveysyhdistys) musiikkihanke, niin menimme “soittamaan junalle”. Yhteys mielenterveyteen syntyy sitä kautta, että minä olen ammatiltani mielenterveys- ja päihdeohjaaja. Ja harrastelijarumpali.

Minä olen ollut tässä proggiksessa mukana vasta pari vuotta, mutta varsinkin Samin tunnen entisen bändini kautta. Kaksi herraa Sami ja Pertti ovat Uusi Laine. Nimi juontaa ajoilta, jolloin syntyi musiikkityyli Uusi Aalto. Bändistä tehtiin siis Uusi Laine, koska Pertin sukunimi on Laine.

Millainen yhtyeen kokoonpano on?

Miehistö on elänyt keikkatilanteiden mukaan. Nyt meillä on ollut sama miehitys pari vuotta: Sami Laitala – kitara/koskettimet/laulu/biisit, Pertti Laine – saksofoni ym., Markku Korsu – basso, Tuomas Rantala – rummut ja Timo Kyntäjä – perkussiot. Soitamme punkjazzia, mitä se sitten ikinä onkaan.

Bändin filosofiasta ehkä kertoo jotain se, että 40-vuotisjuhlakeikalle tupsahti tuntematon naisviulisti ja pyysi lupaa saada soittaa kanssamme. Sehän oli parasta mitä voi sattua! Eli viihdytämme itseämme erikoislaatuisilla keikkapaikoilla ja vierailevilla tähdillä.

Oletteko tehneet äänitteitä? Mistä musiikkianne voi kuunnella?

Kellarinauhoja syntyi aktiivisesti vuosina 1979-1986. Sami muistelee, että Uusi Laine on päässyt vinyylille kaksi kertaa: 1980 Hede-levy ja 2019 Svartin julkaisema Pölyä kokoelma (2LP). Ensimmäistä kokonaista levyä tehdään juuri nyt. Kaikki biisit ovat omia ja lähinnä Samin tekemiä.

Kotisivut www.neljasavain.fi kertovat myös jotain. Tai itse asiassa aika paljon, tosin yhdistyksen alla tehdään musiikin lisäksi myös kokemusasiantuntijatoimintaa.

Matskua on esimerkiksi You Tubessa ja siellä kotisivuilla. Sami tekee myös paljon filmauksia (oikeastaan kaikki keikat on kuvattu) ja tekee koskettimilla omia kokeilujaan. Samilla on oma studio Vuorentaustassa.

Voititte 2016 Suomen paskin bändi - kilpailun? Kerrotko hieman tuosta tapahtumasta?

Minä en soittanut yhtyeessä vielä Paskin bändi -vaiheessa, mutta järjestin silloin Tampereelle isoa mielenterveysaiheista tapahtumaa. Kun kuulin bändin voittaneen tuollaisen tittelin, buukkasin heidät heti ohjelmistoon Kumppanuustalo Arttelin tapahtumaan nimeltä Kokoontumisajot.

Teillä oli ilmeisesti joku rooli perutuissa Asunnottomien jalkapallon MM-kisoissa?

Tämä asunnottomuusjuttu liittyi oikeastaan suhteisiini sosiaalialan duuneihin ja meidän haluumme tehdä kummallisia keikkoja. Lisäksi saamme tehdä samalla eräänlaista terapeuttista työtä sekä muiden että itsemme hyväksi.

Juuri tällaista toiset huomioonottavaa epäitsekästä asennetta kaivataan! Tulkaahan siis sunnuntaina ajoissa Tammelaan, niin saatte olla todistamassa harvinaislaatuista musiikkitapahtumaa. 

Väärin kannatettu?

Tammelan Voima on poikkeuksellinen kannattajaryhmä, jonka toiminta perustuu arvoihin. Joukkomme on aidosti moni-ilmeinen ja me uskomme jalkapalloon. Tammelan Voima ei ole aiheuttanut järjestyshäiriöitä ja osaamme kunnioittaa myös vastustajaa. Tästä huolimatta Tammelan Voima on luokiteltu riskiryhmäksi, johon kohdistetaan erityistoimia. Onko urheilukatsomoissa tilaa erilaisuudelle? Mikä on toivottua kannattajuutta?

Kausi 2019 oli TPV:n kannattajille raskas pettymys. Kautta edeltäneen talven hyvät otteet Suomen cupissa herättivät toiveet onnistuneesta paluusta Ykköseen. Melko yleisesti oltiin sitä mieltä, että alemman keskikastin sijoitus olisi realismia.

Korttitalo alkoi kuitenkin huojua jo ennen avausottelua.  Kauden alla levinneet huhut joukkueen sisäisistä ongelmista kasvoivat kasvamistaan, taustajoukkoja poistui riveistä ja seuran hallitus ei antanut koko kauden aikana selkeää tiedotetta tapahtumien taustoista.

Kentällä edustusjoukkue kyllä taisteli, mutta usein nähtiin myös pahaa sekoilua ja hermostuneisuutta. Ratkaiseva tappio Myllykoskella oli kuin kausi pienoiskoossa: aloitetaan hyvin, peliryhmitys pysyy kasassa, joukkue hallitsee palloa. 2-0 -johtoasema kuitenkin menetetään ja MYPA painelee ohi ottelun yliajalla. Tasapelikin olisi säilyttänyt toiveen sarjapaikan uusimisesta.

Toisenlaisia tunnelmia 2018. Tammelan Voiman katsomo pursuaa iloa nousun varmistuttua.

Myllykosken pimeässä illassa joukkueen tukena seisoo kannattajaryhmä Tammelan Voima.  Tuntuu tyhjältä. On hiljaista. Näin se sitten meni. Ehkä sen pitikin mennä näin. TPV:n kannattaminen vaatii sitkeyttä, häviön sietokykyä ja silti uskoa omaan asiaan ja työntekoon huomisen puolesta. Vaikka toisinaan tuntuu, että kukaan ei välitä, Tammelan Voima välittää. Nyt ja aina.


Jalkapallo on kaikkien ihmisten ilo

Kausi 2019 oli kenttäviheriöllä suuri pettymys, mutta sellaiseen olemme parkkiintuneet; jokaisen voiton kääntöpuoli on se, että jonkun pitää hävitä. Yksittäinen tappio tai kausi voi tuottaa suurta tuskaa, mutta kannattajuuden pitkällä aikajanalla muilla asioilla on enemmän merkitystä.

Tammelan Voima on poikkeuksellinen kannattajaryhmä Suomen futiskartalla. Toimimme osin yhdistyspohjalta ja toiminta on arvoihin sidottu. Sääntöihin kirjattuja perusarvoja ovat yhdenvertaisuus ja sosiaalinen oikeudenmukaisuus ja niiden edistäminen. Olemme enemmän kuin vain jalkapallon asialla.

Rasisminvastaisuus ja kaikkien ihmisryhmien tasa-arvoisuus ei ole ollut meille pelkkää sanahelinää tai poliittisesti korrektia liturgiaa. Tammelan Voima on nostanut Punaisen kortin rasismille jo monasti paitsi jalkapallon, myös musiikin ja runouden voimin. Olemme keränneet varoja tukeaksemme vammaisjalkapalloa. Lisäksi haluamme olla mukana mahdollistamassa vähävaraisten junioreiden jatkamista lajin parissa alati kasvavien kustannusten aikakaudella. Myös erityisryhmäfutis on ollut Tammelan Voimalle tärkeä asia. Me emme halua, että jalkapallo muuttuu lajiksi, jonka harrastaminen edellyttää tiettyä taustaa. Jalkapallo on kaikkien ihmisten ilo ja sellaisena sen tulisi pysyä.

Tammelan Voima on tukenut sähkärifutisjoukkue TPV Powerchairia useampana vuotena.

Olemme käyneet puhumassa ala- ja yläasteen oppilaitoksissa sekä lukiossa rasisminvastaisesta työstämme teemalla ’ruohonjuurella rasismia vastaan’. Uskomme vahvasti siihen, että jalkapallon avulla voi ajaa asioita, jotka lisäävät ihmisten aitoa kohtaamista ja koituvat koko yhteisön hyväksi.

Tapahtumat ja tempaukset ovat kuitenkin vain yksi puoli toiminnasta. Kaikkein tärkeintä on ollut katsomonosamme avoin suhtautuminen erilaisuuteen. Olemme aina toivottaneet mm. pakolaistaustaiset jalkapallon ystävät tervetulleiksi joukkoomme. Lisäksi ikäkirjo on laaja ulottuen kymmenvuotiaista junioreista aina seitsenkymppisiin iki-paltsareihin.

Erityisesti kausina 2016 ja 2017 TPV:n otteluissa nähtiin riemukas kirjo uudenlaista kannattajuutta. Jäyhästi, mutta asiallisesti kannattanut ryhmämme sai aivan uudenlaista virtaa hiukan eläväisempään kannattajakulttuuriin tottuneilta vastaanottokeskuksen asukkailta. Yhteistä kieltä ei aina ollut, mutta laulu, rytmi ja pelin lumo tekivät kohtaamisen mahdolliseksi. Aloimme hieman erottua suomalaisten kannattajaryhmien perusjoukosta ja se tapahtui iloisen anarkian kautta. Kaikki olivat ja ovat tervetulleita Tammelan Voiman lehtereille, kunhan käytöstavat ja toisten kunnioittaminen on sisäistetty.

Vuoden 2019 aikana meille kuitenkin selvisi, että Tammelan Voima oli luokiteltu ryhmäksi, jota pidetään turvallisuusriskinä. Järjestysvallan linjaus, jonka Palloliitto hiljaa hyväksyi, oli meille suuri järkytys.


Kannattajuuden kaksi kuvaa

Kannattajien perustehtävä on seistä joukkueen takana ja tukea. Tämä on se rooli, joka meille mieluusti suodaan. Kannattajuuden liikkumatila on ainakin suomalaisissa raameissa varsin rajattu, usein ylhäältä annettu ja ennalta oletettu.

Medioissa kannattajuuden mielikuvat kärjistyvät helposti kahteen ääripäähän. Toinen ääripää on fanittaminen: seuran värit, tifot, laulut ja vieraspelireissaaminen joukkueen mukana. Tähän mielikuvaan liittyy joskus jopa tietynlainen infantiilius: fani ei ole kriittinen pelin ja sitä ympäröivän kulttuurin ymmärtäjä, vaan tunnepohjalta tsemppaava seurauskollinen kuluttaja. Toinen ääripää on huligaanin stereotyyppi: häiriökäyttäytyminen, humalahakuisuus ja jalkapallon väkivaltainen hyödyntäminen omiin sysimustiin tarkoitusperiin.

Kannattajat itse tietävät, että seisomakatsomoissa on erittäin vähän ihmisiä, jotka vastaavat stereotyyppejä. Lähes kaikki tuntemistani aktiivisista kannattajista suhtautuvat peliin paitsi intohimolla myös ymmärryksellä ja kunnioituksella. He tajuavat, mistä suomalaisessa futiskulttuurista on kyse, osaavat arvioida omaa toimintaansa ja ovat kaikkea muuta paitsi idiootteja tai raivohulluja. Sanalla sanoen: fiksua ja intohimoista sakkia, ylpeitä ja toimeliaita ihmisiä.


Riskiryhmä?

TPV:n pelatessa Kakkosta kannattajaryhmämme sai rauhassa olla omanlaisensa porukka. Vieraspeleissä ryhmän hyväntuulinen meininki ja asiallinen käyttäyminen keräsi kiitosta niin seurojen virallisilta tahoilta kuin muiden joukkueiden faneilta. Ihan jokainen kannattajaryhmä ei laula ruotsinkielisillä paikkakunnilla ’Vi älskar TPV’ ilman piruilun häivääkään. Eikä ihan joka kerta todisteta jalkapallo-ottelua, jossa kumpikin faniryhmä kannattaa vastustajajoukkuetta vuorohuudoin. Men det hände i Karis några år sen.

Kaudella 2018 sekä TPV:llä että Tammelan Voimalla natsasi. Joukkue pelasi hienon kauden, joka päättyi riemukkaaseen nousuun. Rytmikäs ja värikäs kannattajakatsomo veti yhä enemmän ihmisiä liepeilleen ja ratkaisuottelussa kannattajaleegiossa oli yli sata ihmistä. Se on Kakkosessa todella poikkeuksellinen määrä.

Voiman katsomossa viihtyy myös junioriväki.

Aika moni uusi kasvo oli löytänyt TPV:n, koska seuran kannattajat edustivat näkyvällä tavalla sellaisia arvoja, joihin he kokivat luontevaksi kiinnittyä. Moni oli jo aiemmin ollut jalkapallosta kiinnostunut, mutta eivät olleet löytäneet joukkuetta, joka tarjoaisi riittävästi samaistumispintaa. TPV ja Tammelan Voima tarjosivat. Uudet tulokkaat näkivät seuran, jolla oli aito työväenluokkainen tausta ja tunnistivat kannattajaryhmän, joka haluaa olla mukana tuomassa näitä perinteitä 2020-luvulle.

Seuraavan talven aikana alkoi kuitenkin kuulua kummia. TPV:n vastuuhenkilö kutsui Tammelan Voiman edustajan ja fanien, seuran ja palloliiton välisen yhteyshenkilön (Supporters Liaison officer) yhteiseen palaveriin. Tuon palaverin yhteydessä tuli ilmi, että Tammelan Voima oltiin luokiteltu poliisin toimesta riskiryhmäksi. Meitä siis pidettiin potentiaalisena järjestyshäiriönä, ehkä jopa huligaaniryhmänä.

Tällainen luokittelu aiheutti laajaa hämmennystä. Tammelan Voiman historiassa on ollut vain kaksi tapausta, jotka ovat olleet lähelläkään häiriökäyttäytymistä. Näistä ensimmäinen sattui 2014 Hämeenlinnassa, jolloin yksi ensikertalainen kävi provosoituna fyysisesti vastustajan kannattajaan käsiksi. Tilanteeseen puututtiin heti ja tämän kaverin reissu oli sekä ensimmäinen että viimeinen. Toinen tapaus oli samana kesänä Turussa. Bussiamme kuljettanut lähes eläkeikäinen mies, jolla ei ole mitään tekemistä kannattajaryhmän kanssa, taputti ottelun jälkeen erotuomaria selkään ja tokaisi tämän viheltäneen päin helvettiä.

Sanottakoon sivumennen, että ensimmäisestä tapauksesta ei tehty edes minkäänlaista raporttia, mutta jälkimmäinen rike johti TPV:lle langetettuihin sakkoihin. Yhteistä tapauksille on se, ettei kummallakaan kertaa häiriötä aiheuttanut Tammelan Voiman jäsen, vaan meille entuudestaan tuntemattomampi taho. Tammelan Voimassa on nollatoleranssi väkivaltaa kohtaan ja ylipäätään tarkoitukselliseen kusipäisyyteen suhtaudutaan tuomitsevasti.


Onko futiskannattajalla oikeus mielipiteeseen?

Riskiryhmäksi luokittelun taustalla ei siten voinut olla mikään jalkapallo-otteluihin liittynyt tapahtuma. Mihin epäluuloisuus siis voisi pohjautua?

Ilmeni, että jäsenistön osallistuminen laillisiin mielenosoituksiin saattoi olla yksi luokittelun taustalla ollut tekijä. Toimivassa kansalaisyhteiskunnassa mielenilmauksiin osallistumisen ei pitäisi olla radikaali teko. Ja eikö juuri ääneenkannattamiseen tottuneelle futisfanille mielensä ilmaiseminen julkisesti ja näkyvästi ole jokseenkin luonteva tapa toimia tärkeiden asioiden puolesta? Siitä huolimatta, että suuri yleisö valitsee vaikenemisen.

Syksyllä 2017 Tampereen käräjäoikeudessa puitiin Poliisihallituksen nostamaa kannetta Pohjoismaista Vastarintaliikettä (PVL) vastaan. Poliisihallitus vaati liikkeen lakkauttamista, koska katsoi järjestön toiminnan olleen olennaisesti vastoin lakia ja hyviä tapoja. Oikeudenkäynnin lopputuloksena oli PVL:n lakkautus mm. sen perusteella, että yhdistys panettelee ja solvaa kansanryhmiä, levittää vihapuhetta, käyttää väkivaltaa sekä kannustaa kannattajiaan väkivallan ja häirinnän käyttöön viholliseksi väitettyjä tahoja vastaan.

Käräjäoikeuskäsittelyn yhteydessä järjestettiin Tampere ilman natseja -mielenosoitus, jossa eri yhdistykset, järjestöt ja yksityishenkilöt halusivat osoittaa tukeaan PVL:n lakkauttamiselle. Koska Tammelan Voima on aina puolustanut ihmisoikeuksia ja vastustanut syrjintää, osa porukasta katsoi, että nyt olisi hyvä hetki kaivaa bandikset esiin, lähteä torille ja näyttää, että yleiset ihmisoikeudet ovat myös jalkapalloväen asia. Suurin poliittinen ponsi oli se yksinkertainen seikka, että mielestämme natsismi ja fasismi on perseestä.

Toki tiesimme riskin leimautumisesta, mutta ainakin itse naiivisti ajattelin, että tässä ollaan niin sanotusti hyvien puolella. Muun muassa Iltalehden välityksellä levisi kuva, jossa Tammelan Voiman bandis oli näkyvästi esillä. Olin iloinen ja jopa hieman ylpeä lähettämästämme viestistä. Mielestäni jalkapallo ja kannattaminen on positiivinen voima, joka lisää onnellisuutta ja perustuu tasa-arvoisuuteen. Englannin kielessä on sanonta ’peoples game’ – ihmisten peli – ja Tammelan Voima uskoo sekä ihmisiin että jalkapalloon.


Ei vain futista

Toimintamme on ehkä Suomessa uutta, mutta maailmalta löytyy koko joukko kannattajaryhmiä, joille ihmisoikeuksien puolustus on merkityksellistä. Hampurilainen St. Pauli kannattajaryhmineen on ehkä maailman tunnetuin antifasistinen brändi. Tammelan Voiman toiminta on vielä varsin pienimuotoista, mutta yhtymäkohtia ja sielunkumppanuutta St.Paulin suuntaan löytyy helposti. Kummallekin ryhmälle musiikki – erityisesti underground – on tärkeää, haluamme edistää suvaitsevaisuutta, emmekä pelkää erilaisuutta. Lisäksi seuroina TPV:ssä ja St. Paulissa on samaa rosoisuutta: kumpikin on teollisuuskaupungin kakkosseura, jota menestys on enimmäkseen kartellut. Voittamista tärkeämpää ovat muut seikat.

Tammelan Voiman vegaaninen ruokakoju.
Myynnissä myös lippuja illan 'Punainen kortti rasismille' -keikalle.

Eräänlaisena tribuuttina St. Paulia kohtaan Tammelan Voima lanseerasi oman, antifasistisen t-paitamallinsa. St. Paulin ikoniseksi kohonneessa kuvassa nyrkki murskaa hakaristin. Koska Tammelan Voima haluaa irtisanoutua väkivallasta, päätimme tehdä tuotteen, jossa meille rakas jalkapallo musertaa hakaristin. Mielestäni viesti on samalla sekä pehmeä että selvä. Me emme halua ojentaa nyrkkiä vaan jalkapallon.

St. Pauli on globaalisti suosittu seura, jonka toimintaa pidetään yleisesti arvossaan, myös Suomessa. Onkin ollut hiukan yllättävää havaita, että se, mistä ulkomaalainen seura kerää sympatiaa, koetaan Suomessa ongelmalliseksi.

Tammelan Voiman luokittelu riskiryhmäksi on mielivaltaista. Meidän toimintamme on ehdottomasti arvolatautunutta, mutta minkäänlaista ääriajettelua emme kannata, emmekä edistä. Meille ihmisarvot ovat keskeisiä ja haluamme tuoda niitä esiin myös symbolisella tasolla. Jalkapallo on mielestämme laji, joka tarjoaa luontevan väylän suvaitsevalle, iloiselle ja tasa-arvoiselle kohtaamiselle. Jos tätä pidetään poliittisena ekstremisminä, elämme surullisia aikoja.


Hiljaisuus on arvovalinta

Palataan vielä hetkeksi palaveriin, jossa saimme tietää kuuluvamme ns. epäiltyjen joukkoon suomalaisella futiskartalla. Tuossa keskustelussa kaikille osapuolille oli täysin selvää, että mitään todellista häiriökäyttätymistä ei ole esiintynyt, eikä sellaisen vaaraa pidetty mitenkään todennäköisenä.

Yhdeksi perusteluksi riskiryhmäluokittelulle oltiin poliisin taholta esitetty tietynlainen ennalta ehkäisevä suojelu. Logiikka lienee kutakuinkin seuraava: koska Tammelan Voima profiloituu erilaiseksi kannattajaryhmäksi, voidaan toimintamme katsoa provosoivaksi. Pehmeiden arvojen puolustus voisi johtaa tilanteeseen, jossa Tammelan Voima altistuisi muiden tahojen hyökkäyksen kohteeksi.

Käytännössä toimintaamme pyritään ennalta rajoittamaan ja ilmaisun vapautta kaventamaan – ja samalla väitetään, että näin tehdään omaksi parhaaksemme. Ajatus on absurdi. Se edustaa samaa harhaisuutta kuin raiskauksen uhrin syyllistäminen sen perusteella, miten uhri on pukeutunut.

Paleface ja Tammelan Voiman lanseeraama t-paita.

Itse olen sitä mieltä, ettei epäkohdista vaikeneminen ole turvallisuuden tae. Itse asiassa vaikeneminen on uhka, joka pahimmillaan voi johtaa järjestelmän sisään rakentuvaan epäoikeudenmukaisuuteen. Myös hiljaisuus on aina arvovalinta.

Asiasta viestiminen oli vähintäänkin eriskummallista. Poliisin taholta ei ole tapahtunut ainuttakaan suoraa kontaktia Tammelan Voiman suuntaan riskiryhmäluokitteluun liittyen. Olemme olleet toisen käden tietojen varassa. Viestin välittäjinä ovat toimineet paitsi TPV:n vastuuhenkilöt myös muiden Ykkösten joukkueiden edustajat, esimerkiksi vierasotteluihin matkaamisen yhteydessä. On esitetty kysymyksiä ”poliittisesta kannattajaryhmästä” ja muuta vastaavaa. Ilman jonkinlaista keskitettyä kontaktointia seurojen suuntaan tällaisia kysymyksiä ei osattaisi edes esittää. Silti esimerkiksi Palloliitto on väittänyt, että heillä ei olisi mitään tietoa riskiryhmäluokittelun olemassaolosta. Hämmentävää.

Suora viestintä Tammelan Voiman suuntaan olisi suorastaan poikkeuksellisen helppoa. Olemme perustaneet yhdistyksen toimintamme tueksi, joten yhteystietojen saatavuudessa ei pitäisi olla suurta ongelmaa.

Koska leima on lyöty, olisi kohtuullista tietää, mitkä tällaisen luokittelun kriteerit ovat. Jos aitoja epäkohtia on olemassa, on niiden korjaaminen mahdotonta, ellei viestintä kannattajille ole kristallinkirkasta. Peruskysymyksemme on yksinkertainen: mikä Tammelan Voiman toiminnassa on sääntöjen vastaista?

Kannattamisen ahdas karsina

Riskiryhmäluokittelu ei ole vain Tammelan Voiman ongelma. Sillä on aitoja seuraamuksia myös seuroille.

Kausi 2019 alkoi vierasmatkalla Valkeakoskelle. Saapuminen Tehtaan kentälle oli lähes absurdi: noin neljänkymmenen hengen fanijoukkiota vastassa oli arviolta 15 järjestysmiestä. Ruumiintarkastus oli perusteellinen ja perinpohjaiselta kopeloinnilta eivät säästyneet edes seitsenkymmenvuotiaat seurueemme jäsenet. Nöyryyttävältä tuntunut kohtelu toistui kauden aikana myös muilla paikkakunnilla.

Suomalaisessa jalkapallossa resurssipula on akuutti. Onko seuroilla todella varaa haaskata rahaa täysin liiotelluihin turvatoimiin, jotka kohdistuvat moitteettomasti käyttäytyviä kannattajaryhmiä kohtaan?

Alleviivaan vielä kerran: Tammelan Voiman toiminta jalkapallokatsomoissa ei anna minkäänlaista aihetta näihin toimenpiteisiin. Jos poikkeustoimia harjoitetaan, tulisi niiden perustua todistettuun näyttöön. Tammelan Voiman ylle langetettu epäluuloisuus tuntuu täysin kohtuuttomalta ja perusteeton pelon lietsonta johtaa ylireagointeihin. Se ei voi olla jalkapalloilumme etu.

Katsomossa ikäpolvet ja kulttuurit kohtaavat.

Kysymys on pohjimmiltaan jalkapallokannattajuudesta, eikä tämä seikka saisi yhdeltäkään osapuolelta unohtua. Olemme katsomossa ensi sijassa pelin ja TPV:n asialla. Tammelan Voiman joukoissa on kuitenkin paljon ihmisiä, joille ihmisoikeudet, tasa-arvo ja sosiaalinen oikeudenmukaisuus ovat tärkeitä. Tämä näkyy kannattajakultuurissa: Voima ei homottele, harjoita rasistista huutelua tai tarjoa alustaa väkivaltaisille purkauksille.

Näiden arvojen julkituomista pyritään kuitenkin aktiivisesti estämään. Antifasistinen katsomolakanamme kiellettiin poliisien vetoomuksesta viime kaudella. Vetoomus tamperelaisen kurditaustaisen yrittäjän käännyttämisen estämiseksi poistettiin katsomotilasta. Muitakin tapauksia on ollut.

Jos asioita tarkastellaan globaalissa näkövinkkelissä, ei toiminnassamme ole mitään kummallista. Maailmalla on lukuisia kannattajaryhmiä, joiden toiminta on arvopohjaista ja näkyvää. Jos toiminta perustuu kaikkien oikeuksien kunnioittamiseen ja rauhanomaisuuteen, ei erilaisuutta tulisi kavahtaa, vaan ymmärtää se rikkautena.

Missä sitten hyväksytyn kannattajuuden raja oikeastaan menee? Mikä koetaan uhkaksi ja mikä taas on toivottua katsomokulttuuria?

Kenellekään ei liene epäselvää, että Suomen järjestyshäiriöistä ylivoimaisesti suurin osa on kytköksissä alkoholiin. Lainsäädännön muutosten myötä yhä useammin kannattajaryhmille varatut alueet ovat anniskelualueita. Tämä rajoittaa tehokkaasti niiden ihmisten joukkoa, jotka kannattajakatsomoon saapuvat: alaikäisillä ei ole sinne mitään asiaa ja harvempi ikäihminenkään vaivautuu. Todennäköisesti kannattajakatsomot homogenisoituvat entisestään ja joukoissa seisoo lähinnä 20-40 -vuotiaita miehiä. Tässä ei nähdä kuitenkaan yleensä mitään ongelmallista: saatetaan jopa ajetella, että alkoholin helppo saatavuus on elävän kannattajakulttuurin edellytys.

En tarkoita tällä sitä, etteikö alkoholi voisi olla osa katsomokulttuuria. Se on sitä - toisinaan arvelluttavissa määrin - myös Tammelan Voiman joukoissa. On kuitenkin jotenkin oireellista, että pienikin proaktiivinen toiminta yhteiskunnallisten asioiden suhteen leimataan häiriökäytökseksi ja samaan aikaan on ihan ok vetää perseet ja huudella älyttömyyksiä kaljakarsinoista. Sellainen futiskansako Suomi haluaa olla?


Tosissaan, muttei totisesti

Haluan huomauttaa vielä yhdestä seikasta. Ilman huumoria ei kannattajakulttuuria olisi luultavasti edes olemassa. Ironian taju on syvällä suomalaisen futiksen ytimessä: menestyksemme maailman harrastetuimmassa lajissa on melko mitätön, eikä yksi onnistunut arvokisakarsinta maalaa suurta kanvaasia riemunkirjavaksi. Sen sijaan harmaan eri sävyjä meillä riittää. Me mutkan jälkeen käymme mutkaan nähdäksemme ettei kannattanutkaan. Siksi hurtti huumori onkin via dolorosamme välttämätön matkakumppani.

Häviämisen taide on laji, jossa Pallo-Veikkojen kannattajat ovat A-luokkaa. Kärsimystä lisää vuoden 1994 täysin käsittämätön Suomen mestaruus. Kirkas välähdys toi paljon riemua, mutta jätti jälkeensä varjon, jonka katveessa myöhempien joukkueiden on ollut hankala toimia. Liigapaikasta saatetaan horista vieläkin, mutta sellainen on haihattelua, joka ei perustu yhtään mihinkään.

Turpaan ottamisesta voi kuitenkin rakentaa ihan pätevän identiteetin. Silloin täytyy keskittyä muihin arvoihin kuin voittamiseen. Jos ei voi olla isoin ja äänekkäin, kannattaa olla pieni, mutta kaunis.

Ajatusmalli pätee myös Tammelan Voimaan. Joukkomme pääluku tai kannatuslaulujen desibelit eivät ole se tärkein juttu. Sen sijaan omannäköinen ja omaääninen toiminta saatta sitä olla. Toiminnan pienuus antaa sijaa huumorille. Me emme ole otsa kurtussa kannattamisemme kanssa ja olisi mukavaa, jos tämä ymmärrettäisiin myös ulkopuolella.

Meitä haukutaan kommunisteiksi ja demareiksi, jotkut lahopäät pitävät Tammelan Voimaa anarkistikerhona. Mikäs siinä; heitetään vettä kiukaalle, saadaan paremmat löylyt. Voiman nettisivuilla mainitaan keskuskomitea, propagandaosasto ja futisvallankumous. Katsomolauluissa kysellään TES:n perään. Hyväntekeväisyyszinen kannessa maolaisnuori katselee aurinkoiseen tulevaisuuteen Voiman jäsenkortti kädessään. Joka on punainen. Kannattajayhdistyksen nuorisojäseniä kutsumme pioneereiksi ja yhdistyksen hallitus on tietysti politbyroo.

Jos kaiken edellä mainitun ottaa liian vakavasti, on kyse ennemminkin viestin vastaanottajan heikosta lukutaidosta kuin aidosta ja tarkoitushakuisesta agitaatiosta.

Ripaus väriä

Loppujen lopuksi kaikkein hämmentävin seikka onkin ollut se, miten herkkänahkaisesti Tammelan Voiman olemassaoloon toisinaan suhtaudutaan. Me elämme ja hengitämme jalkapalloa, mutta emme ota sitä kuolemanvakavasti. Siedämme ja puolustamme erilaisuutta, mutta emme myöskään pelkää itseironiaa. Viestimme on aito, mutta sen jokaista ilmiasua ei tulisi tulkita kuin piru Raamattua.

Ikävä kyllä elämme aikakautta, joissa yksittäisiin sanoihin tartutaan herkästi, eikä niiden tarkoitetta vaivauduta kiinnittämään asiayhteyteen. Tästä huolimatta uskallan sanoa, että Tammelan Voiman edustama iloinen anarkia on suomalaisen jalkapallokulttuurin voitto, eikä sitä pitäisi pyrkiä tukahduttamaan. Turhien pelkojen lietsonta on tuhoisaa ja turhaa. Kyllä suomifutiksen harmaaseen betoniseinään ripaus maalia mahtuu, sitä punaistakin.

*

TUE TAMMELAN VOIMAN TOIMINTAA VIERAILEMALLA VERKKOKAUPASSAMME
Tarjolla mm. Rock Siltasen 'Uskon Huuhkajiin' -sinkku, Paltsaristi-zine, Futaa fasismia vastaan -paitoja ja muuta tarpeellista tavaraa.