lauantai 10. maaliskuuta 2018

Haastattelussa kakkosen Cannavaro

Tai kyllähän Fabio jo toiseksi jää, muutenkin kuin pituutensa puolesta. Vertailussa siis Juho Mattila, jonka haastettelu on sopivaa julkaista ja lukea juuri nyt, kun takana on voitokas cupin matsi. Juho toimi totuttuun tapaan yhtenä puolustuksen tukipilareista, kun TPV jätti PKKU:n tylysti nollille. Toivotaan, että saamme nauttia samanmoisista lukemista kauden aikana useamminkin. Vaikka otteluiden tähdiksi nostetaan yleenä hyökkääjiä, niin upeita katkoja, riistoja, taklauksia ja muita venymisiä nähdään joka pelissä myös kentän vastakkaisessa päässä. Muistetaanhan siis tällä kaudella antaa myös puolustuksen loistosuoritukselle niiden ansaitsema arvo!

Kuinka löysit lapsena jalkapalloilun? Mitkä olivat käänteentekeviä hetkiä innostuksen ja myöhemmin vakavamman harrastustoiminnan syntymiselle? Minkälainen verkosto on edesauttanut uraasi?
Jalkapallon aloitin 5-vuotiaana TPV:n futisklubissa Härmälän kaupunginosajoukkueessa. Laji ja seura tuli varmaankin eniten isäni kautta, koska hänkin oli pelannut aikanaan TPV:ssä A-junnuihin saakka. Koen, että melko tärkeässä roolissa innostuksen kannalta oli joukkueemme hyvä menestys niin turnauksissa kuin piirinsarjoissakin jo lapsena. Menestyksestä sai niin paljon positiivia onnistumisen tunteita, että motivaatiota oli helppoa pitää yllä. Tähän tarvittiin tietenkin laadukkaat pelaajat, huippuvalmentaja, tässä tapauksessa Reska, sekä hyvä joukkuehenki.
Perhe on ollut tärkeä tuki kaiken takana. Isä on ollut valmentajanakin ja äidin kanssa ovat aina halutessani kuljettaneet niin harjoituksiin kuin omatoimisillekin peleille. Veljien kanssa taas on tullut pelattua lukematon määrä pihapelejä, joiden vaikutusta ei voi myöskään väheksyä.

Miten päädyit puolustuspään vartijaksi? Olitko jo nuorempana pitkä eli vaikuttiko salskea ulkomuotosi pelipaikan määräymiseen? Saitko, vai halusitko edes, kokeilla muitakin rooleja?
Puolustuksessa olen pääsääntöisesti pelannut jo nuoresta saakka ja se, että olin jo silloin pitkä ikäisekseni vaikutti asiaan varmaankin jonkin verran. Olen myös kuulluut sanottavan, että olin silloin luotettava ja tämän luottamuksen vuoksi valmentajat halusivat laittaa minut puolustajaksi. Kaikkia pelipaikkoja on kuitenkin maalivahtia myöten tullut pelattua, viimeisimpänä B:ssä pelasin enimmäkseen keskikentän pohjalla. Muistelisin myös, että pari hattutemppua on tullut lapsena hyökkääjänä tehtyä, joten kaikki pelipaikat on koettu. Olen aina kuitenkin pitänyt eniten puolustajana pelaamisesta, mutta koen, että muiden pelipaikkojen pelaamisesta on ollut myöskin paljon hyötyä pelin ymmärtämisessä.

Olet varmaan seurannut jalkapalloa TPV:n ja Tampereen ulkopuolellakin. Keiden tähtipelaajien urat aiheuttavat sinussa eniten kunnioitusta? Löytyykö niiden joukosta puolustajia? Onko verkkokalvoillesi syöpynyt joitain mestarillisia tähtihetkiä, joita tapaat katsella yhä uudelleen youtubesta yön pimeinä tunteina...?
Tähtipelaajia on tottakai tullut seurattua ja heistä on yritetty kovasti ottaa mallia. Esimerkiksi Ronaldinhon, Messin ja Ronaldon kaltaisia taitureita on ollut ilo seurata. Kuitenkin puolustuspään pelaajia on tullut itse seurattua erityisen tarkasti ja heistä tulee mieleen ensimmäisinä Fabio Cannavaro sekä Sami Hyypiä, jotka olivat molemmat parhaina päivinään maailman terävintä kärkeä. Youtubesta on tullut katsottua enimmäkseen kotimasta jalkapalloa. Paljon Suomen maajoukkueen ilon ja surun hetkiä. Lempivideoihini kuuluu myös TPV:n mestaruusvideo sekä TPV/2:sen ottelut Loisketta vastaan.

Mitkä asiat ovat tuoneet sinulle eniten iloa jalkapalloilussa ja urheilussa? Mitä jäisit kaipaamaan, jos joutuisit jo nyt jättämään vihreät verat taaksesi?
Päällimäisenä tulee mieleen valtava määrä upeita muistoja, joita on kokenut niin kentällä kuin sen ulkopuolellakin. Esimerkkeinä turnausmatkat nuorempana sekä vanhemmalla iällä tulleet yllätysvoitot ennalta vahvemmista vastustajista. Olen myös päässyt tutustumaan niin moneen hienoon ihmiseen ja tälläkin hetkellä suurin osa kavereistani on joko nykyisiä tai entisiä pelikavereitani. Jäisin varmasti kaipaamaan montaakin asiaa, kuten joukkuetta, harjoituksia ja pelejä sekä niissä koettuja tunteita ja myöskin kannajia tai ylipäätään kaikkia ketkä ovat pelejämme käyneet katsomassa. On hienoa nähdä kun ihmiset elävät tunteella pelissä mukana niin hyvinä kuin huonoinakin hetkinä.

                                                           TPV-Honka keväällä 2016 (Kuva Janne Pirinen)

Entä mitkä seikat ovat kenties jääneet kaivelemaan, mitä olisi pitänyt tehdä toisin? Onko mieleesi jäänyt joitain painajaismaisia matseja, jotka aiheuttavat vieläkin ärtymystä?
Lapsena ja nuorena oli tietenkin haaveena päästä jalkapallossa ammattilaiseksi asti. Se olisi vaatinut kuitenkin vielä enemmän harjoittelua, vaikka olenkin aina ollut melko ahkera harjoittelemaan myös omalla ajalla. Toki pienestä tämänkaltaiset asiat ovat joka tapauksessa aina kiinni eikä yksittäistä syytä varmasti olekaan. Olen myös aina halunnut hoitaa kouluni hyvin ja siihen käytetty aika on muusta pois. Kuitenkin olen pystynyt mielestäni hyvin yhdistämään koulun ja jalkapallon ja nämä ovat tasapainottaneet hyvin toisiaan. Yksittäisistä matseista tulee mieleen ainakin Ålandia cupin finaali vuonna 2006, jossa lauoin ohi rankkarikisassa ja jäätiin hopealle. Toisaalta se oli opettavainen kokemus, koska siitä sain motivaatiota harjoitella rankkareita ja lopulta lauoin ne sen jälkeen joukkueessani.

Nykyisin tunnut jo vakiokalustolta TPV:n avauksessa. Mutta muistatko vielä miltä nousu kakkosdivarin kuvioihin tuntui? Kuinka kauan meni, että pystyit pelaamaan rennosti ja paineettomasti?
Kyllähän se silloin nuorempana A-ikäisenä tuntui hienolta päästä edustuksen mukaan, koska se oli ollut jo pidemmän aikaa tavoitteena ja jopa tietynlaisena haaveena. Meillä oli erittäin kova joukkue silloinkin ja kokeneempia pelaajia enemmän kuin nyt, joten hyppäys junioripeleistä oli iso. Hyvänä apuna toimi kuitenkin TPV/2 joukkueen pelit kolmosessa, jotka olivat erittäin kehittäviä ja tärkeitä kohti edustusjoukkueen pelejä. Ensimmäisinä kausina en päässyt vielä paljoa pelaamaan, joten aina se jonkin verran jännitti kun kutsu kentälle tuli. Kausi 2015-2016 oli ensimmäinen kausi kun aloin pelaamaan säännöllisesti ja sitä myöten myöskin liika jännittäminen jäi pois. Koen, että siitä lähtien olen pystynyt pelaamaan melko paineettomasti.

Viime kuukausien aikana TPV:n joukkue on vahvistunut merkittävästi. Tuntuuko nyt, että kaikille pelipaikoille riittää tarpeeksi laatua ja vaihtuvuuttakin?
Tosiaan uusia vahvistuksia on tälle kaudelle saatu mukavasti joukkueeseen ja se on tottakai lisännyt joukkueen sisäistä kilpailua. Näen sen positiivisena asiana, koska kilpailusta johtuen kaikki joutuvat tekemään joka tapahtumassa parhaansa. Hyvä asia on myös, että vahvistuksia on saatu usealle eri pelipaikalle, mikä lisää hyvin myös pelaajistomme syvyytä. Tästä voi olla pitkässä sarjassa paljonkin hyötyä, koska loukkaantumisia tulee enemmän tai vähemmän valitettavasti aina.

Minkälainen on oma roolisi joukkueessa ? Oletko keskustellut siitä ja kauden omista tavoitteistasi valmentajien kanssa?
Pyrin auttamaan joukkuetta aina parhaani mukaan oli roolini mikä tahansa. Koen, että omalla tasolla hyvin pelatessani pystyn pelaamaan isoja minuutteja kakkosessa. Kilpailua kuitenkin on, joten mitään ei voi ottaa itsestäänselvyytenä. Vasempana topparina olen lähinnä pelannut ja se paikka tuntuu itselle sopivalta. Ollaan myöskin valmentajien kanssa käyty kahdenkeskeisiä keskusteluja peleistä. Heiltä olen saanut erinomaisesti palautetta siitä mikä on mennyt hyvin ja myös siitä, mitä voisin tehdä paremmin. Olen myöskin itse voinut antaa palautetta heille, minkä koen myös molemminpuolin kehittäväksi.

Tämän kauden kotipelien suhteen tilanne on hieman surkuhupaisa, koska ne jakautuvat jälleen kolmeen eri paikkaan. Vain viisi peliä otellaan Tammelassa, loput Ratinassa ja uutuutena kaksi jopa Lamminpäässä. Millä mielin katselet otteluohjelmaa ja pelipaikkoja, mitä haasteita ne tuovat pelaajien kannalta?
Tilanne on erilainen kuin aiempina kausina. Positiivista on kuitenkin se, että kaikki kotipelit ovat näillä näkymin luonnonnurmella, mikä on pelkästään hyvä asia. Pyynikin pientä ja heikkokuntoista tekonurmea ei tule ikävä. Kaikki kolme kenttää ovat melko isokokoisia ja ovat kaikki olleet aiempina vuosina myöskin hyvässä kunnossa, joten uskoisin kaikkien näiden kenttien sopivan meille. Lohkojaon tultua julki en hyppinyt riemusta, mutta toisaalta pääsee kohtaamaan paljon joukkueita, joita vastaan ei ole vielä koskaan pelannut. Uskon myös, että pitkät pelimatkat tekevät joukkueesta vielä entistä yhtenäisemmän.

                                                 Mikan kanssa MuSa-pelissä 2017 (Kuva Jouni Parkku)

Kakkosenkin tasolla jalkapallo täyttää pelaajien kalenterin tehokkaasti. Mitä muuta teet tai harrastat futiksen lisäksi? Kuinka saat nollattua itsesi jalkapallosta pelien ja kauden jälkeen? Sekin lienee tarpeen.
Näin syyskuusta toukokuuhun aika menee pitkälti opiskellessa. Opiskelen nyt toista vuotta taloustiedettä Jyväskylän yliopiston kauppakorkeakoulussa. Tottakai myös vapaa-aikaa jää ja sen käytän tyttöystäväni sekä kavereideni kanssa. Jalkapalloa ja muutakin urheilua tulee seurattua paljon vapaa-ajallakin. Kesällä opiskeluiden ollessa tauolla olen töissä, joten ylimääräistä aikaa ei silloin liiaksi jää. Peleistä ja kaudesta nollaaminen tapahtuu mielestäni parhaiten juuri tyttöystävän tai kavereiden seurassa ja ylipäätään lepäämällä.

Tähän hieman liittyen... Monille nuorille ja lupaavillekin urheilijoille teini-ikä on uran kannalta käänteentekevä. Viini, laulu ja naiset voivat alkaa tuntua hauskemmilta vaihtoehdoilta kuin ainainen treeneissä hikoilu. Horjuiko – tai horjuuko – oma harjoittelumotivaatiosi jossain vaiheessa? Kuinka helposti pysyit kaidalla tiellä nuoruuden houkutusten edessä? 
Koen, että olen saanut viettää kokemusrikkaan ja hyvän nuoruuden enkä ole joutunut jäämään mielestäni hirveästi mistään paitsi. Asiaa on varmaankin helpottanut se, että kaverini ovat jo pitkään olleet itsekin jalkapalloilijoita ja ovat sitä kautta ymmärtäneet itsekin, mitä voi tehdä ja mitä taas ei. Itselläni ei jalkapallosta luopuminen käynyt missään vaiheessa nuoruutta mielessäkään, vaikka joskus olisi tietenkin ollut jotain muuta mukavaa ohjelmaa tiedossa, mikä sitten jalkapallon vuoksi jäi kokematta. Tässäkin asiassa sopiva tasapaino on tärkeää, jotta elämä on mielekästä niin kentällä kuin sen ulkopuolella.

Tavoitteesi pelaajana ovat varmasti kakkosta korkeammalla. Miten kauan jaksat odottaa sitä, että TPV nousisi ykköseen? Vai oletko jo jossain vaiheessa ehtinyt harkita vakavasti seuran vaihtoa ja uusia, urasi kannalta jopa kehittävämpiä, haasteita?
TPV on upea seura, jossa olen aina pelannut ja kynnys vaihtaa seuraa on erittäin korkea. Tottakai pelit korkeammalla kiinostavat, mutta ainakin tällä hetkellä koen kakkosen olevan itselleni paras ja sopivin sarjataso. Upein tapa pelata korkeammalla olisi tehdä se TPV:ssä. En halua kuitenkaan ottaa asiasta itselleni paineita. Omasta mielestäni mukava ajatus olisi pelata koko ura TPV:ssä, mutta en halua suunnitella asioita liian pitkälle. Tällä hetkellä olen erittäin tyytyväinen tilanteeseeni. 

TPV:n kannattajat pyrkivät toimimaan muutenkin kuin jalkapallokatsomossa huutamalla. Meille on tärkeää esimerkiksi tasa-arvon tukeminen ja solidaarisuuden osoittaminen vähemmistöille. Koemme siis, että jalkapallolla voi vaikuttaa ja se on enemmän kuin pelkkää huvia. Oletko koskaan miettinyt futiksen yhteiskunnallisia ulottuvuuksia? Voiko jalkapallon ja fanitoiminnan kautta oikeasti vaikuttaa kentän ulkopuolisiin asioihin? Ja onko siinä edes mitään järkeä, saako jalkapalloa ja politiikkaa sekoittaa keskenään?
Jalkapallon yhteiskunnallisia ulottuvuuksia tullut on itsekin jonkin verran mietittyä. Jalkapallo on Suomessa hyvässä asemassa, koska se on lajina niin suosittu. Juuri esimerkisi kysymyksessä mainitut asiat, kuten tasa-arvon sekä vähemmistöjen tukeminen ovat omasta mielestänikin tärkeitä teemoja, enkä näe mitään syytä miksi nämä asiat eivät voisi liittyä jalkapallon fanitoimintaan. Tärkeää on omasta mielestäni nimenomaan se, että jalkapallo pysyy toiminnassa kuitenkin etusijalla, mutta mukaan mahtuu myös kentän ulkopuolisiin asioihin vaikuttavaa toimintaa. Jalkapalloon sekoittuu etenkin kansainvälisissä otteluissa ja arvokisoissa politiikkaa, eikä siltä pystytä nähdäkseni oikein välttymään. Toisaalta jalkapallo taas on "maailman universaalein kieli", joka kokoaa ihmiset yhteen erilaisista kulttuureista ja taustoista riippumatta ja tämä tekee siitä mielestäni maailman hienoimman pelin.

Kiitos ajastasi ja nähdään peleissä!