Kauden avausmatsiin enää hetki

tiistai 25. helmikuuta 2020

Rennosti ja iloisella mielellä – Antti Kujalan mietteitä kauden kynnyksellä


Antti Kujala on yksi lukuisista nuorista TPV:n kasvateista, jotka ovat yrittämässä tällä kaudella läpimurtoa TPV:n edustuksen kokoonpanoon. Antin alku on ainakin sujunut lupaavasti, sillä juuri 16 vuotta täyttänyt hyökkääjä on onnistunut jo kahdesti maalinteossa Suomen Cupissa. Antti kertoi kuulumisiaan Tammelan Voiman reportterille munkkikahvien äärellä 24.2.2020.  

Miksi aloitit aikoinaan jalkapalloilun?

- Koko ikänihän mä olen pelannut. Kummatkin isoveljet pelasi jalkapalloa ja isäkin on joskus pelannut (Pasi Kujala, TPV). Ihan pikkupoikana jo niiden kanssa pelasin, siitä se sitten varmaan vähän lähti.

Onko sulla kulkenut muita lajeja mukana?

- Kyllä mä harrastin pari vuotta brasilialaista jujutsua, sellaista itsepuolustuslajia. Olin mä siinäkin aika hyvä.

Aika paljonhan puhutaan siitä, että jos keskittyy jo nuorena vain yhteen lajiin, niin harrastaminen ei ole tarpeeksi monipuolista. Toisaalta, jos haluaa vakavasti pärjätä, niin pitää valita ajoissa se päälaji. Sanoit, että sun perheenjäsenetkin on harrastanut jalkapalloa. Mitä muuta tukea kuin peliseuraa olet saanut heiltä?

- Isä ja äiti kannustavat ja ovat tietenkin aina tukena, jos tulee epäonnistumisia tai muuta. Niiden kanssa on hyvä jutella, kun isä kuitenkin pelasi aika monta vuotta ja tietää näistä jutuista. Osaa kertoa mikä menee hyvin ja sellaista.

Onko sulla ehtinyt jo sattua joitain vastoinkäymisiä, kuten loukkaantumisia tai pettymyksiä, joiden vuoksi olisit miettinyt että mitä järkeä tässä on?

- Mä meinasin jo lopettaa jalkapallon pari kautta sitten. Isä kuitenkin sanoi että älä nyt, kun kuitenkin pärjään ihan hyvin, ei ole mitään järkeä. Mikä lie ollutkaan syynä, siinä sitten kuitenkin pelailin vaan. Olin silloin niin nuori, ettei välivuodella ollut merkitystä. En oikeastaan jäänyt muista yhtään jälkeen. Joka päivä kaikki välitunnit kuitenkin koulussa pelattiin kavereiden kanssa, pysyi silläkin tavalla tuntuma yllä.

Muutenkin omatoiminen harjoittelu on ilmeisesti tärkeää, koska edustuksella on treenejä vain neljänä päivänä viikossa?

- On se kuitenkin nuorelle kaverille paljon, kun hyppää mukaan suoraan C- tai B-junnuista miesten mukaan. Tempo on paljon nopeampi, kaverit on paljon kovempia ja touhu fyysisempää. Siihen piti vain tottua.

Millä tavalla sä treenaat virallisten harjoitusten ulkopuolella? Onko sulla joku oma kuntoohjelma tai sellaista?

- Käyn pelailemassa ja kotona mä teen kaikkia punnerruksia sun muita. Ja nyt kun sain salikortin, niin sielläkin pitäisi alkaa käymään. Ei ole mitään tarkkaa aikataulua, periaatteessa fiiliksen mukaan. Ja pitää myös muistaa huilatakin aina välillä.

Nimenomaan. Kun on vielä koulunkäynti, niin voisi luulla ettei juuri muuta ehdi tekemäänkään kuin opiskelemaan ja urheilemaan. Tuntuuko koskaan siltä, että voisi jättää treenit väliin?

- Ei ikinä, niihin on aina kiva mennä. Ja nyt kun kilpailu on vielä kovempaa kuin ennen, niin se tuo myös lisää motivaatiota.

                                                                                      Kuva: Henri Kilpinen

Mitä mieltä olet edustuksen valmennuksesta? Onko iso ero aikaisempaan?

- Se on ollut kyllä hyvää, Innanen on rento ja mukava. Painotetaan paljon enemmän pelin avaamista ja pallonhallintaa. C- ja B-junnuissa peli oli sekavampaa.

Millaista tukea olet saanut joukkueen kokeneimmilta pelaajilta?

- Ihan hyvä mun mielestä. Aina kun onnistuu niin kehutaan, jos epäonnistuu niin sanotaan, että uutta vaan ja eteenpäin.

Oletko saanut mitään pelillisiä tai taktisia neuvoja, mitkä olet laittanut korvan taakse?

- Jotain sellaisia pieniä. Varmaan just se, että hyökkääjän pitää aina mennä maalille, ettei jää muualle roikkumaan. Sillä tavallahan se on sujunut, maalille kun menee niin sieltä ne tehdään.

Millä tavalla sä yleensä valmistaudut otteluihin? Onko mitään rituaaleja?

- Ei mitään sellaista, otan rennosti vaan ja menen pelaamaan täysillä. Kun joka peliin lähdetään keskittymällä ja voittamaan, niin hyvä tulee.

Millä tavalla joukkueen kesken valmistaudutaan esimerkiksi vastustajan taktiikkaan?

- Kopissa kerrotaan näitä juttuja ja sitten mennään pelaamaan.

Aloitit urasi Ilveksessä. Minkä ikäisenä?

- Varmaan joskus eskari-ikäisenä aloitin pelaamaan Annalan kaupunginosajoukkueessa. Pääsin treenaamaan välillä myös isoveljen joukkueessa. Siitä on yksi hauska juttu. Niiden valmentaja sanoi kerran mun veljelle, että te muut olitte ihan paskoja, mutta sun veljesi oli aika hyvä.

Ainakin näin katsojan silmin olet päässyt tosi hyvin joukkueeseen mukaan. Miltä esimerkiksi se ensimmäinen Cupin matsi TamUa vastaan tuntui?

- Se oli kyllä alussa aika raskasta, kun oli kova prässi koko ajan. Mutta sitten kun peli eteni, niin se tasaantui ja alkoi kulkea. Onnistuin vielä tekemään maalinkin, mistä tuli kyllä hyvä fiilis.

Hyökkääjälle tärkeitä hetkiä, kun saa luottoa ja sattuu vielä onnistumaan. Onko avaukseen pääsy yllättänyt?

- No kyllä se sillä tavalla, että tulin suoraan B-junnuista ja pääsin heti avaukseen. Mutta kun onnistuu treeneissä ja peleissä, niin hyvä että tulee vastuuta.

Onko sulla pysynyt jalat maan pinnalla? Millä tavalla olet ajatellut asiaa?

- Miettinyt vaan, että olet nuori, pitää vaan pelailla ja harjoitella. Eikä miettiä mitään muuta. Silloinhan kaikki menee kankkulan kaivoon, jos alkaa nousemaan kusi hattuun.

Asetatko yleensä itsellesi tavoitteita peleihin?

- Eipä juuri, iloisella mielellä kun pelailee, niin silloin menee hyvin. Mulla ei mene helposti hermot.

Miltä tuntui pelata Cupin matsi Porissa? Olosuhteet oli ainakin pikkuisen erilaiset kuin Pirkka-hallissa.

- Mulla oli ollut sillä viikolla maajoukkueleiri, minkä takia se oli aika raskas peli. Koko viikon olin jo painanut ja viikonloppuna tuli vielä uusi matsi. Jalat oli ihan väsyneet.

Sanoit, että Cupin peleissä on ollut kova prässi ja muutenkin vauhti on vähän erilaista kuin harkkapeleissä. Miltä nyt tuntuu näin neljän pelin jälkeen?

- Kyllä siihen vauhtiin on jo tottunut. Alussa oli vielä sekin, että kaverit on paljon isompia ja
fyysisempiä. Pitää olla alusta asti valmiita. Cupin pelien jälkeen lähden kyllä ihan hyvin odotuksin kauteen. Joukkueessa on paljon uusia kavereita, joten pitäähän peliä vielä hioa. Ja kun olen onnistunut tekemään maaleja Cupissa, niin se tuo ainakin itseluottamusta. Avauksen paikkaa ajatellen pitää treenata kovaa, kun kuitenkin olen vielä näin nuori kaveri.

                                                                                     Kuva: Janne Formulahti
                                                                                         
Olit siis ennen Jazz-peliä maajoukkueleirillä ja ehdit syksyllä jo pelata parissa U16 maaottelussakin.

- Joo, Pohjois-Irlantia vastaan. Ruotsia ja Saksaa vastaan olin varamiehenä.

Se oli ilmeisesti ensimmäinen kosketuksesi kansainväliseen peliin, miltä tuntui?

- Pohjoisirlantilaiset tuli ihan täysiä koko ajan. Ihan erilaista peliä kuin C-ja B-junnuilla, sieltä tuli koko ajan joku kaveri täysillä päälle. Oli kyllä hienoa, kun onnistuin tekemään siellä maalin, katsomo täynnä ja hurrattiin.

Oletko aina pelannut hyökkääjänä?

- Joskus mä olin topparina, E11-kaudella. Mä olen aina halunnut olla hyökkääjä, mutta kun pistettiin puolustukseen, niin siellä sitä pelattiin vaan.

Onko sulla joku hyökkääjä, jota ihailit pienempänä?

- Varmaan joku Ronaldinho ja muut tällaiset legendat. Ehkä ei kuitenkaan varsinaisesti. Kotimaisista nyt kun on tullut Pukki, niin se on hienoa.

Minkälaisia tavoitteita sulla on pelaajana? Missä haluaisit erityisesti kehittyä tänä kesänä?

- Edustuksen lisäksi henkilökohtaiset tavoitteet on tietenkin maaotteluihin pelaamaan pääseminen ja sellaiset. Viimeistelyyn ja kosketuksiin tarvitsen vähän lisää treeniä.

Entä haaveet pidemmällä tähtäimellä?

- Tietenkin se, että pääsisi isommille stadioneille, ammattilaiseksi pelaamaan. Sehän olisi hienointa, jos ei tarvitsisi tehdä muuta kuin pelata jalkapalloa.

Sä varmaan kuitenkin otat myös koulun sen verran vakavasti, ettei kaikki ole yhden kortin varassa?

- Otan, totta kai.

Harmittaako koskaan, kun et vaikka pääse kavereiden kanssa johonkin bileisiin viikonloppuna, koska pitää treenata?

- Ei se mitään haittaa, pelailee jalkapalloa vaan. Ja kyllä niitä kavereitakin ehtii näkemään, koulussakin.

Mitä toiveita sulla on kannattajille täksi kaudeksi?

- Kova kannustus ja paljon katsojia vaan, niin on mukava pelata. Ilves-pelissä oli hienoa, kun tein maalin ja rummut soi!

Eiköhän meteliä riitä ja lisää maalejakin tule juhlittavaksi. Kiitos haastattelusta, Antti!

Teksti: Tuukka Termonen

keskiviikko 12. helmikuuta 2020

Kuusisen kanssa kahvilla


Antti Kuusisen jatkosopimus oli yksi tärkeä menestyksen mahdollistava palanen tulevaa kautta ajatellen. Pitkän uran Ilveksessä kulkenut taitava lähitorjuja saapui meille TamUn kautta ja aloittaa nyt toisen kautensa Punakoneen riveissä. Vuoropuhelu nauhoitettiin Metsossa 8.2.2020 eli tuolloin jatkoonpääsy Cupissa ei vielä ollut tiedossa. 

Millä mielellä olet nyt kun Suomen Cup ja kausi ovat alkaneet?

- Tuleva kausi on jo tähtäimessä, niin kyllä on ihan hyvä fiilis. Nämä Cupin pelit nyt on vähän tällaisia harjoituspelejä vielä. Katsotaan mikä toimii ja mikä ei, ketkä pelaa paremmin yhteen ja ketkä ei.

Viime kaudella taisi ekat harkkamatsit olla jo joulukuussa, nyt niitä on ollut vähemmän ja tuntuu että Cupin pelit onkin harjoitusmielessä aika tärkeitä. Kausi alkaa suoraan tästä.

- Kyllä näillä on nyt isompi merkitys, kun nämä ovat kaudella oikeastaan ainoat harjoitusmatsit. Totta kai ennen kautta tulee vielä pelejä, mutta nämä on ensimmäiset missä oikeasti katsotaan mikä toimii ja millä pelisysteemillä ruvetaan pelaamaan ja sen mukaan tekemään hienosäätöä.

Minkälaisia odotuksia huomiseen Ilves-peliin on? 

- Sieltä tulee vastaan joukkue, joka tykkää pelata nopeatempoista peliä. Prässää kovaa. Kaikki ovat käyneet läpi pitkän junnuputken Ilveksessä ja pelanneet yhteen samalla pelityyliin. Ja vaikka pelaajat olisikin vähän vaihtuneet, niin kaikki ovat pelanneet samalla systeemillä ja tietävät mitä tekevät. (toim. huom. alun prässi tuotti pari tolppaa, sen jälkeen peli kääntyi vähitellen meille, kuten lopputulos 3-0 kertoo.)

Kuinka kauan pelasit itse aikoinaaan Ilveksen kakkosjoukkueessa?

- Ilveksessä tuli pelattua pelejä viiden vuoden ajan.

Millaisia muistoja sieltä jäi? Entä muuten Ilveksestä?

- Siellä oli resursseja ja homma toimi sinänsä. Ei ollut mitään ongelmia, sai keskittyä jalkapalloon ja sillä hetkellä myös opiskeluun. Oli sinänsä helppoa.

Sen jälkeen olet saanut kokemusta myös TamUsta ja Pallo-Veikoista. Miltä tuntui vaihtaa Ilveksestä TamUun?

- Se oli niiden toinen vuosi kakkosessa, ei mikään paras kausi mutta säilyttiin. Se oli päätavoite. Vähän sekava kausi, valmentaja vaihtui kesken kauden ja muuta. Ei jäänyt hirveästi mielipiteitä siitä kaudesta. Pääsin pelaamaan paljon.

Se onkin varmaan tärkeintä, että pääsee pelaamaan ja porukassa olisi positiivinen fiilis. Sen jälkeen suuntana oli TPV. Tuolla kaudella maalivahtivalmennuskin oli vielä hyvällä tolalla. Tuntuiko tuolloin siltä, että nyt on tultu erilaiseen ympäristöön?

- Kyllä silloin tuntui siltä, että on sitä mitä tarvitsee. Maalivahtivalmennusta, valmentajia ja taustatiimiä löytyi. Kaikki taustat olivat kohdallaan. Tuntui, että pääsi itsekin eteenpäin sen myötä.

Tässä suhteessa nyt tuli ikävä kyllä takapakkia, kuten tietysti monellakin tavalla. Maalivahtivalmentajien puute on yksi isoista muutoksista valmennusorganisatiossa.

- Maalivahtivalmentajaa ei tällä hetkellä ole ollenkaan, mutta etsitään kuulemma koko ajan. Sen suhteen toivoa ei ole menetetty.

Mielestäni se oli kuitenkin yksi sellainen asia, jossa seuralla oli hyvä maine. Oli jopa kaksi maalivahtivalmentajaa, tämä puoli otettiin siis vakavasti ja siihen panostettiin. Sinun lisäksesi edustuksessa on nyt kaksi nuorempaa maalivahtia. Tuntuuko siltä, että teillä on tarpeeksi taustatukea ja valmennusta?

- On tarpeeksi taustatukea ja Innanen on antanut meille vähän enemmän vapaata roolia siihen pieneen aikaan mikä meillä on ennen joukkueen yhteisiä treenejä. Ollaan tehty siinä aika paljon omia vanhoja tuttuja juttuja entisten maalivahtivalmentajien oppien mukaan. Menty mukaan jalalla pelaamiseen ja koko joukkueen pelaamiseen.



Sulla on muutenkin nyt vähän erilainen lähtökohta kuin viime keväänä, jolloin lähdit kauteen käsittääkseni enemmänkin kakkosmaalivahtina. Nyt olet selkeästi luottoveskari. Onko se vaikuttanut millään lailla omaan valmistautumiseen tai mietteisiin kaudesta?

- Ei se sinänsä vaikuta mitenkään. On vaan vähän enemmän odotettavaa kesästä, kun tietää että on mahdollisuus päästä pelaamaan enemmän. Kaikki vaan riippuu itsestä sitten.

Onko sulle sattunut uran aikana mitään loukkaantumisia, minkä takia kaudesta olisi mennyt pitkä aika pilalle?

- Kauden ajalle ei ole osunut pitkiä loukkaantumisia, muutama viikko maksimissaan, ehkä kolme joutunut olemaan pois. Eikä ole mitään sellaista heikkoa kohtaa, minkä loukkaantuminen aina pelottaisi.

Mitkä ovat parhaita puoliasi tolppien välissä?

- Nyt on vaikea kysymys. Kyllä se taitaa olla lähitorjunnat. Kun joutuu pienessä tilassa tekemään nopeita päätöksiä, niin silloin olen vahvoilla.

Mitkä ovat puolestaan sellaisia asioita, joissa haluaisit kehittyä eniten?

- Jalalla pelaaminen on pitkään ollut isoin miinuspuoli, jossa on ollut paljon kehitettävää. Siihen haluan panostaa enemmän.

Viime kaudella ainakin pelattiin paljon alaspäin, niin sai siinä kehittyä.

- Joo. Viime kausi oli itsellä ensimmäinen, että oikeasti vaadittiin enemmän jalalla pelaamista. Ei se vielä missään hyvässä kuosissa ollut silloin. Peliotteista sen kyllä näki, eli tuli aika paljon sivurajasta yli meneviä palloja ja muuta.

Sekin voi riippua vähän maalivahdin taustasta. Oletko sä pelannut aina maalissa vai oletko ollut myös kenttäpelaaja?

- Oikeastaan aina maalivahtina. Joskus ihan junnuna olin hyökkäjä, mutta sitä ei oikein lasketa, kun olin alle kymmenvuotias. Sen jälkeen aina maalivahtina, aina omissa treeneissä ja maalivahtivalmentajan alaisuudessa. Jalalla peluu on aina ollut se, mikä on jäänyt vähemmälle.

Muistatko minkä takia innostuit torjuntatöistä?

- Itse en alun perin innostunut siitä niin hirveästi, mutta jossain treeneissä ei ollut ollenkaan maalivahtia, ja olin silloin kentän isoin. Minut pistettiin maaliin ja sen jälkeen ei päästetty pois sieltä... Ei ole kyllä itseä kaduttanut, että laitettiin maaliin.

Siinä tarvitsee olla henkisestikin aika vahva, koska maalivahtien virheet näkyvät herkästi tulostaululla. Ei voi lannistua kovin helposti, koska kaikille tulee kuitenkin paljon virheitä.

- Kun teet yhden isomman virheen, niin se näkyy heti tulostaululla ja saat kaikilta syyt niskoille. Kun hyökkääjä tekee isomman mokan, niin sanotaan vaan että seuraava menee.

Raakaa peliä, mutta tavallaan varmaan kasvattaa ja kehittää pelaajanakin. Millä tavalla sä itse käsittelet pettymyksiä? Pääsetkö niistä nopeasti yli ja millä tavalla analysoit niitä?

- Pelin aikana niistä pääsee nopeasti yli. Jos tulee joku virhe, niin se unohdetaan heti ja jatketaan vaan peliä. Jälkeenpäin katsotaan koko peli uudestaan, katsellaan mitä tuli tehtyä väärin, mitä voisi parantaa ja yrittää oppia sitä kautta. Sitten yleensä käydään treeneissä vähän läpi niitä asioita, mitkä on mennyt pieleen. Kun keskittyy niihin asioihin, niin niistä pääse yli. Jos jää pelin aikana miettimään, niin käy äkkiä että seuraavat virheet tulee heti perään.

Minkälaisia tavoitteita sulla on tälle kaudelle? Oletko itse tai onko joukkueen kesken jo mietitty näitä?

- Joukkueen kesken ei olla vielä mietitty kauden tavoitteita, enemmänkin ollaan keskitytty joukkueen kasaamiseen ja pelityylin rakentamiseen. Itse toivon, että oltaisiin siellä kärkikahinoissa. Selkeästi puolenvälin yläpuolella.

Joukkueessa on kyllä tosi paljon muutoksia, ei ole totuttu siihen että ihan näin iso määrä miehistöstä vaihtuu. Toisaalta tilalle tuli muun muassa paljon TPV-junnuja TamUsta, eli muutos ei ehkä ole niin radikaali kuin voisi kuvitella.

- Paljon tuttujakin tuli, ja paljon nuoria, mikä vaikuttaa aika paljon aina.

Tietyt runkopelaajat nousee varmaan isoon rooliin eikä ole varaa siihen, että niistä olisi kovin moni kerrallaan pois avauksesta. Siltä tuntuu ainakin tässä vaiheessa.

- Nyt on treeneissäkin vastuu opettaa niitä nuoria siitä, miten asiat oikeasti tehdään. Miten valmistaudutaan peleihin ja mitä teet pelissä. Aika paljon sellaista pientä hienosäätöä, mitä käydään treeneissä läpi. Älä teekään näin, vaan vähän eri lailla.

Monilla on kuitenkin jo viime kaudelta kakkosen kokemusta.

- Joo, ei ole mitään sellaisia isoja juttuja, mitä pitäisi muuttaa. Omille toppareille vaikka opettanut, että mieluummin älä avaa jalkoja, vaan viet jalan lähelle palloa niin, ettei ne ole auki. Siten maalivahti näkee koko ajan pallon. Ei ole kyse enää isoista asioista, mutta vähän vielä läpikäytävää.

Onko sinulla lisääntynyt neuvominen pelien aikana, kun on tullut paljon nuoria pelaajia? Tuntuuko että olisi lisää tarvetta?

- En ole vieläkään kovin puhelias maalilla pelin aikana. Oikeastaan meillä maalivahdeilla puhumisesta vastuu on vain toppareille ja nythän siinä on Nikkilän Jaria ja Kovaqia, joille nyt ei sinänsä hirveästi tarvitse puhua. Vähän täytyy vaan varoitella, jos on hyökkääjä pimeällä puolella ja siten ohjata.



Täksi kaudeksi tultiin takaisin etelälohkoon ja ainakin itselle siellä on aika paljon uusia joukkueita. Onko sulla minkäänlaista käsitystä joukkueiden voimasuhteista etukäteen?

- Itse olen pelannut yhden kauden kakkosta aikaisemmin ja senkin pohjoislohkossa, niin ei ole hirveän montaa tuttua joukkuetta. Tietenkin Ilves/2, jonka tuntee jonkin verran ja HJS, joka jo tavattiin. Sen tietää, ettei yksikään todellakaan tule olemaan helppo peli. Sarja on pitkä ja siinä kyllä oppii tuntemaan millainen vastustaja sieltä on tulossa. Ei ihan sokkona tarvitse koko kauteen lähteä, kun ensimmäiset pari peliä on pelattu niin alkaa vähän tietää joukkueiden voimasuhteita muidenkin pelien tuloksien ja kuvien mukaan. Osaa jo odottaa millaista on prässääminen tai joku tällainen.

Yleensä siellä on aika tasaisen kovaa porukkaa.
Onko sulla muuten mitään pidemmän tähtäimen toiveita tai haaveita oman uran suhteen?

- Enemmän olen nyt mennyt kausi kerrallaan. Katsottu minkälainen kausi on alla ja mitä voisi tehdä ensi kaudella. Ei ole ollut sellaista pidemmän kaavan tavoitetta enää hetkeen.

Ajattelitko kuitenkin nuorempana jyrkempää nousua huipulle?

- Nuorempana varmaan kaikki toivoo sitä, että pääsee maailmalle ja pelaamaan isoilla stadioneilla. Itsellä enää lähinnä se, että haluaa nähdä mihin rahkeet riittää. Kauden mukaan sitten katson, että mitä seuraavalla kaudella.

Oletko jo muuten huomannut oman urasi aikana muutoksia suomalaisessa futiskulttuurissa?

- No, aika paljon joukkueet ovat nuorentuneet, semmoiset vanhat konkarit alkaa olla hävinneet. Paljon nuoria, taitavia pelaajia, jotka ottavat enemmän vastuuta joukkueissa.

Olisiko sulla vielä kannattajille joitain toiveita tai terveisiä?

- Toivottavasti tulee taas sankoin joukoin väkeä pitämään ääntä Tammelaan, tai missä nyt pelataankin.

Kiitos haastattelusta ja onnea tuleviin koitoksiin Tammelan Voiman puolesta!



Haastattelu: Tuukka Termonen
Kuvat: Ismo Alhoniemi