Seuraavaan peliin (HJS Akatemia):

tiistai 25. helmikuuta 2020

Rennosti ja iloisella mielellä – Antti Kujalan mietteitä kauden kynnyksellä


Antti Kujala on yksi lukuisista nuorista TPV:n kasvateista, jotka ovat yrittämässä tällä kaudella läpimurtoa TPV:n edustuksen kokoonpanoon. Antin alku on ainakin sujunut lupaavasti, sillä juuri 16 vuotta täyttänyt hyökkääjä on onnistunut jo kahdesti maalinteossa Suomen Cupissa. Antti kertoi kuulumisiaan Tammelan Voiman reportterille munkkikahvien äärellä 24.2.2020.  

Miksi aloitit aikoinaan jalkapalloilun?

- Koko ikänihän mä olen pelannut. Kummatkin isoveljet pelasi jalkapalloa ja isäkin on joskus pelannut (Pasi Kujala, TPV). Ihan pikkupoikana jo niiden kanssa pelasin, siitä se sitten varmaan vähän lähti.

Onko sulla kulkenut muita lajeja mukana?

- Kyllä mä harrastin pari vuotta brasilialaista jujutsua, sellaista itsepuolustuslajia. Olin mä siinäkin aika hyvä.

Aika paljonhan puhutaan siitä, että jos keskittyy jo nuorena vain yhteen lajiin, niin harrastaminen ei ole tarpeeksi monipuolista. Toisaalta, jos haluaa vakavasti pärjätä, niin pitää valita ajoissa se päälaji. Sanoit, että sun perheenjäsenetkin on harrastanut jalkapalloa. Mitä muuta tukea kuin peliseuraa olet saanut heiltä?

- Isä ja äiti kannustavat ja ovat tietenkin aina tukena, jos tulee epäonnistumisia tai muuta. Niiden kanssa on hyvä jutella, kun isä kuitenkin pelasi aika monta vuotta ja tietää näistä jutuista. Osaa kertoa mikä menee hyvin ja sellaista.

Onko sulla ehtinyt jo sattua joitain vastoinkäymisiä, kuten loukkaantumisia tai pettymyksiä, joiden vuoksi olisit miettinyt että mitä järkeä tässä on?

- Mä meinasin jo lopettaa jalkapallon pari kautta sitten. Isä kuitenkin sanoi että älä nyt, kun kuitenkin pärjään ihan hyvin, ei ole mitään järkeä. Mikä lie ollutkaan syynä, siinä sitten kuitenkin pelailin vaan. Olin silloin niin nuori, ettei välivuodella ollut merkitystä. En oikeastaan jäänyt muista yhtään jälkeen. Joka päivä kaikki välitunnit kuitenkin koulussa pelattiin kavereiden kanssa, pysyi silläkin tavalla tuntuma yllä.

Muutenkin omatoiminen harjoittelu on ilmeisesti tärkeää, koska edustuksella on treenejä vain neljänä päivänä viikossa?

- On se kuitenkin nuorelle kaverille paljon, kun hyppää mukaan suoraan C- tai B-junnuista miesten mukaan. Tempo on paljon nopeampi, kaverit on paljon kovempia ja touhu fyysisempää. Siihen piti vain tottua.

Millä tavalla sä treenaat virallisten harjoitusten ulkopuolella? Onko sulla joku oma kuntoohjelma tai sellaista?

- Käyn pelailemassa ja kotona mä teen kaikkia punnerruksia sun muita. Ja nyt kun sain salikortin, niin sielläkin pitäisi alkaa käymään. Ei ole mitään tarkkaa aikataulua, periaatteessa fiiliksen mukaan. Ja pitää myös muistaa huilatakin aina välillä.

Nimenomaan. Kun on vielä koulunkäynti, niin voisi luulla ettei juuri muuta ehdi tekemäänkään kuin opiskelemaan ja urheilemaan. Tuntuuko koskaan siltä, että voisi jättää treenit väliin?

- Ei ikinä, niihin on aina kiva mennä. Ja nyt kun kilpailu on vielä kovempaa kuin ennen, niin se tuo myös lisää motivaatiota.

                                                                                      Kuva: Henri Kilpinen

Mitä mieltä olet edustuksen valmennuksesta? Onko iso ero aikaisempaan?

- Se on ollut kyllä hyvää, Innanen on rento ja mukava. Painotetaan paljon enemmän pelin avaamista ja pallonhallintaa. C- ja B-junnuissa peli oli sekavampaa.

Millaista tukea olet saanut joukkueen kokeneimmilta pelaajilta?

- Ihan hyvä mun mielestä. Aina kun onnistuu niin kehutaan, jos epäonnistuu niin sanotaan, että uutta vaan ja eteenpäin.

Oletko saanut mitään pelillisiä tai taktisia neuvoja, mitkä olet laittanut korvan taakse?

- Jotain sellaisia pieniä. Varmaan just se, että hyökkääjän pitää aina mennä maalille, ettei jää muualle roikkumaan. Sillä tavallahan se on sujunut, maalille kun menee niin sieltä ne tehdään.

Millä tavalla sä yleensä valmistaudut otteluihin? Onko mitään rituaaleja?

- Ei mitään sellaista, otan rennosti vaan ja menen pelaamaan täysillä. Kun joka peliin lähdetään keskittymällä ja voittamaan, niin hyvä tulee.

Millä tavalla joukkueen kesken valmistaudutaan esimerkiksi vastustajan taktiikkaan?

- Kopissa kerrotaan näitä juttuja ja sitten mennään pelaamaan.

Aloitit urasi Ilveksessä. Minkä ikäisenä?

- Varmaan joskus eskari-ikäisenä aloitin pelaamaan Annalan kaupunginosajoukkueessa. Pääsin treenaamaan välillä myös isoveljen joukkueessa. Siitä on yksi hauska juttu. Niiden valmentaja sanoi kerran mun veljelle, että te muut olitte ihan paskoja, mutta sun veljesi oli aika hyvä.

Ainakin näin katsojan silmin olet päässyt tosi hyvin joukkueeseen mukaan. Miltä esimerkiksi se ensimmäinen Cupin matsi TamUa vastaan tuntui?

- Se oli kyllä alussa aika raskasta, kun oli kova prässi koko ajan. Mutta sitten kun peli eteni, niin se tasaantui ja alkoi kulkea. Onnistuin vielä tekemään maalinkin, mistä tuli kyllä hyvä fiilis.

Hyökkääjälle tärkeitä hetkiä, kun saa luottoa ja sattuu vielä onnistumaan. Onko avaukseen pääsy yllättänyt?

- No kyllä se sillä tavalla, että tulin suoraan B-junnuista ja pääsin heti avaukseen. Mutta kun onnistuu treeneissä ja peleissä, niin hyvä että tulee vastuuta.

Onko sulla pysynyt jalat maan pinnalla? Millä tavalla olet ajatellut asiaa?

- Miettinyt vaan, että olet nuori, pitää vaan pelailla ja harjoitella. Eikä miettiä mitään muuta. Silloinhan kaikki menee kankkulan kaivoon, jos alkaa nousemaan kusi hattuun.

Asetatko yleensä itsellesi tavoitteita peleihin?

- Eipä juuri, iloisella mielellä kun pelailee, niin silloin menee hyvin. Mulla ei mene helposti hermot.

Miltä tuntui pelata Cupin matsi Porissa? Olosuhteet oli ainakin pikkuisen erilaiset kuin Pirkka-hallissa.

- Mulla oli ollut sillä viikolla maajoukkueleiri, minkä takia se oli aika raskas peli. Koko viikon olin jo painanut ja viikonloppuna tuli vielä uusi matsi. Jalat oli ihan väsyneet.

Sanoit, että Cupin peleissä on ollut kova prässi ja muutenkin vauhti on vähän erilaista kuin harkkapeleissä. Miltä nyt tuntuu näin neljän pelin jälkeen?

- Kyllä siihen vauhtiin on jo tottunut. Alussa oli vielä sekin, että kaverit on paljon isompia ja
fyysisempiä. Pitää olla alusta asti valmiita. Cupin pelien jälkeen lähden kyllä ihan hyvin odotuksin kauteen. Joukkueessa on paljon uusia kavereita, joten pitäähän peliä vielä hioa. Ja kun olen onnistunut tekemään maaleja Cupissa, niin se tuo ainakin itseluottamusta. Avauksen paikkaa ajatellen pitää treenata kovaa, kun kuitenkin olen vielä näin nuori kaveri.

                                                                                     Kuva: Janne Formulahti
                                                                                         
Olit siis ennen Jazz-peliä maajoukkueleirillä ja ehdit syksyllä jo pelata parissa U16 maaottelussakin.

- Joo, Pohjois-Irlantia vastaan. Ruotsia ja Saksaa vastaan olin varamiehenä.

Se oli ilmeisesti ensimmäinen kosketuksesi kansainväliseen peliin, miltä tuntui?

- Pohjoisirlantilaiset tuli ihan täysiä koko ajan. Ihan erilaista peliä kuin C-ja B-junnuilla, sieltä tuli koko ajan joku kaveri täysillä päälle. Oli kyllä hienoa, kun onnistuin tekemään siellä maalin, katsomo täynnä ja hurrattiin.

Oletko aina pelannut hyökkääjänä?

- Joskus mä olin topparina, E11-kaudella. Mä olen aina halunnut olla hyökkääjä, mutta kun pistettiin puolustukseen, niin siellä sitä pelattiin vaan.

Onko sulla joku hyökkääjä, jota ihailit pienempänä?

- Varmaan joku Ronaldinho ja muut tällaiset legendat. Ehkä ei kuitenkaan varsinaisesti. Kotimaisista nyt kun on tullut Pukki, niin se on hienoa.

Minkälaisia tavoitteita sulla on pelaajana? Missä haluaisit erityisesti kehittyä tänä kesänä?

- Edustuksen lisäksi henkilökohtaiset tavoitteet on tietenkin maaotteluihin pelaamaan pääseminen ja sellaiset. Viimeistelyyn ja kosketuksiin tarvitsen vähän lisää treeniä.

Entä haaveet pidemmällä tähtäimellä?

- Tietenkin se, että pääsisi isommille stadioneille, ammattilaiseksi pelaamaan. Sehän olisi hienointa, jos ei tarvitsisi tehdä muuta kuin pelata jalkapalloa.

Sä varmaan kuitenkin otat myös koulun sen verran vakavasti, ettei kaikki ole yhden kortin varassa?

- Otan, totta kai.

Harmittaako koskaan, kun et vaikka pääse kavereiden kanssa johonkin bileisiin viikonloppuna, koska pitää treenata?

- Ei se mitään haittaa, pelailee jalkapalloa vaan. Ja kyllä niitä kavereitakin ehtii näkemään, koulussakin.

Mitä toiveita sulla on kannattajille täksi kaudeksi?

- Kova kannustus ja paljon katsojia vaan, niin on mukava pelata. Ilves-pelissä oli hienoa, kun tein maalin ja rummut soi!

Eiköhän meteliä riitä ja lisää maalejakin tule juhlittavaksi. Kiitos haastattelusta, Antti!

Teksti: Tuukka Termonen

Ei kommentteja :

Lähetä kommentti