Niko toivoo Jeijjen raikuvan

Tammelan Voiman kummipelaaja Niko Pienmunne on saanut kamppailla kauden aikana pelipaikasta tosissaan ja joutunut maalin suulle varsin vaikeissakin tilanteissa. Kesä ei siis ole sujunut pelkästään ruusuilla tanssien, mutta paljon myönteistäkin on kauteen jo mahtunut.

Miten ykkönen eroaa maalivahdin näkökulmasta viime kauden alemmasta sarjatasosta?

- Maalivahdille peli on oikeastaan aika samanlaista tasosta riippumatta. Pelaajat ovat taitavampia ja ovelampia, mikä tuo oman haasteensa. 

Entä sarjan taso muuten? Onko sen suhteen tullut vastaan jotain ennalta-arvaamatonta? 

- Kyllä heti alkukaudesta tuli huomattua kuinka tasainen sarja on. Muuten yllätyksiä ei oikeastaan ole ollut. Sarja tuntuu kuin pelaisin vanhan kakkosen top5 seuroja vastaan joka ottelussa. 

Minkälainen mieliala kopissa oli kesäkuussa, kun voitot karttoivat joukkuetta?

- Onhan se aina kivempaa voittaa kuin hävitä ja ehkä se vähän ärsytti, että hyvänkin pelin jälkeen yksittäiset kohellukset maksoivat meille pisteitä. Meidän joukkuehenki on sen verran hyvä, ettei tunnelma päässyt latistumaan, vaikka voittoja ei tullutkaan. 

Pallo-Veikolla on mainio maalivahtitilanne, kun valittavana on kolmen vahvan veskarin väliltä. Miltä kamppailu pelipaikasta on tuntunut? Onko se lisännyt vai vähentänyt motivaatiota, ja miten se on ilmennyt toiminnassasi?

- Olen aina ollut rehellisen kilpailun kannalla, koska sen ansiosta saan aina enemmän itsestäni irti! Tykkään kilpailla ja joskus "roolini" on ollutkin omalla tekemiselläni saada toisesta enemmän irti. Tätä kautta kaikki joukkueessa hyötyvät. Kyllä sitä aina toivoo, että kenenkään tekemistä ei katsota läpi sormien, kun puhutaan kilpailusta. Omalla tekemisellä pelipaikka pitää ansaita ja se kuka suorittaa parhaiten myös ansaitsee pelata.  

Minkälaisen arvosanan annat itsellesi kaudesta ja miksi?

- En ole tällä kaudella omasta mielestä päässyt sille tasolle, millä haluaisin olla. Pelejä ei ole tullut tasaisesti, mikä toki vaikuttaa myös omaan pelaamiseen. Tietenkään siinä vaiheessa ei voi kovin tyytyväinen olla kun tietää, että pystyy paljon parempaankin. 

Olet "päässyt" kaksi kertaa kentälle matsin alkuvaiheessa Pazion nähtyä punaista. Millainen tilanne on maalivahdille astua maalille kesken pelin? Kuinka se eroaa aloituksessa olemisesta? 

- Sillä on iso merkitys aloitatko vai menetkö kesken peliä kehiin. Avauksessa ollessa peli rakentuu alkulämmittelystä lähtien. Kyllähän se rehellisesti sanottuna on aika epäkiitollista mennä pelaamaan vajaalla 70-80 minuuttia. Siinä pitää vain elää asian kanssa ja tehdä parhaansa. Muuta ei voida pyytää. 

Mitkä asiat ovat mielestäsi ratkaisseet kauden tiukat kamppailut? (Harmillisen usein myös meille kielteisesti.)

- Emme ehkä ole olleet tarpeeksi kärsivällisiä tai kurinalaisia niissä hetkissä, kun sitä olisi eniten tarvittu. Olemme pystyneet kääntämään viime aikoina pelejä voitollisiksi tiiviillä puolustamisella ja hyvillä vastaiskuilla. En usko sen olevan kenellekkään enää salaisuus, missä olemme hyviä!  

Miltä Kaupin uusittu tekonurmi tuntuu? Kuinka se on otettu vastaan joukkueen keskuudessa?

- Uskon puhuvan kaikkien puolesta kun sanon, että olemme tosi kiitollisia tuosta uudesta nurmesta. Mukavampi futista on pelata ilman jatkuvia kipuja jaloissa. 

Vaikuttiko kohu Bowlesin ympärillä jotenkin RoPS-matsin valmistautumiseen?

- Ei sillä ollut suurta merkitystä. Totta kai tällaiset puun takaa tulevat uutiset aina ihmetyttävät. Keskittyminen oli ottelun voittamisessa, koska se oli ainut asia, johon pystyimme vaikuttamaan.  

Miten saamme TamUn paremmin pihteihimme tulevassa derbyssä? Mitä pelin osa-alueita pitää parantaa?

- Luotetaan niihin asioihin joissa olemme hyviä, niin uskon tuloksen olevan myös hyvä. Derbyssä on aina omanlaisensa tunnelma ja lataus. Olemme olleet hyviä kotipeleissä, joten toivottavasti saamme saman tunnelman ja fiiliksen tuohon "vieraspeliin".  

Mitä toivot kannattajilta loppukaudella? 

- Olen kiitollinen, että olette olleet tukenamme tällä kaudella vaikeissakin hetkissä. Jaksakaa kannustaa meitä peleissä, niin mekin pelaamme teille ja yhdessä tekemisestä tulee yleensä hyvä lopputulos. Kun Jeijje raikaa niin punakone toimii! 

Teksti: Tuukka Termonen
Kuvat: Jyri Haapanen

ps. Jeijje-paita komistaa omistajansa, hanki omasi!

Jeijje-paidat

Tosissaan mutta vapautuneesti - tavoitteena ylempi loppusarja

Tomi Ylinen on vuosien varrella kohonnut yhdeksi Punakoneen luottopelaajista ja on tehnyt suorituksillaan entistäkin kovemman vaikutuksen palattuaan takaisin retkiltään Pirkanmaan muissa seuroissa. Haastattelu oli tarkoitus toteuttaa jo edellisen ykköseen nousun jälkeen, jolloin Tomi tykitti ratkaisevan osuman MyPan verkkoon. Mutta onneksi tuli toinenkin, niin saatte nauttia miehen kirkkaasta ajatusten virrasta, jota ei kahlinnut edes Paltsaristin toimittajan geneerinen kysymyspakki. Tarina tallennettiin 25.3.2026.

Tulit juuri treeneistä. Mitä te tänään teitte?

Punttia ihan vaan.Tammikuussa käytiin ekan kerran Kissat-hallilla fyssäreiden kanssa, Matias (Falkenberg) näytti silloin tuon ohjelman ja eilen oli testit täällä. Nyt vähän vaihtuu sitten puntti-ohjelma eli käytiin läpi, että mitä liikkeitä siinä on.

Matias on siis toinen Therapy Trainerin fyssäreistä, toinen on sitten Samuel (Sorvali). Hän on meidän kanssa enemmän, tulee olemaan myös kaikissa kotipeleissä ja kerran kahteen viikkoon treeneissä. Mutta Matias kuitenkin hoitaa tän punttihomman.

Huomasin, että olet jo kolmekymmentävuotias... Ovatko nämä vuodet tuoneet treenaamisen joitain muutoksia, jotain mihin sun pitää keskittyä enemmän?

En mä tiedä, mutta ehkä sen palautumista huomaa. Kun oli sunnuntaina peli (vs. Haka), niin kyllä eilen maanantaina painoi enemmän jaloissa kuin kymmenen vuotta sitten. Kuitenkin, jos en nyt ihan väärin muista, niin eilisissä testeissä taisi tulla 30 metrillä personal best. Jos kolmekymppisenäkin vielä pystyy kehittymään, niin pidän sitä ihan hyvänä saavutuksena.

Haka-peli ollutkaan mikään ystävyysottelu. Oliko yllättävää, miten lujaa siinä pelattiin?

Enpä tiedä oliko se yllättävää. Kyllä me kopissa puhuttiin ja Sebu (Bowles) sitä painottikin, että tämä on derby, vaikka onkin treenipeli. Meillä oli tietysti hieno asetelma kun meillä ei ollut pelissä mitään hävittävää, koska pelattiin ylempisarjalaisia vastaan. Jokainen halusi myös näyttää, että saattaisi mahtua jopa heidän kokoonpanoonsa pelaamaan.

Varsinkin se eka jakso oli aika tasaväkistä mielestäni.

Juu oli, ja varmaan meillä oli loppumieheksi paremmat paikat. Toki me myös hyödyttiin siitä kovasta myötätuulesta ekalla jakso ja sitten tietysti se kääntyi toiselle. Mutta varmaan ihan oikeutettu tulos (3-1), koska Haka oli sitten toisella jaksolla vähän edellä meitä.

Jos palataan vielä noihin valmentajiin, niin sullahan on uran aikana ollut niitä aika runsaasti. Onko joku jäänyt mieleen juuri treenien vetäjänä tai semmoisena, jonka treeneissä olet viihtynyt erityisen hyvin?

Kaikkien treeneissä olen viihtynyt, etten mä osaa sillä tavalla erotella. Ehkä jokaisella pelaajalla on toki se, että jos on sama valmentaja monta vuotta, niin siellä tulee olemaan samat alkulämpö-trillit ja vastaavat. On ihan mukavaa, että tulee sitä vaihtelua, se virkistää mieltä. Sitten kun mennään kolmatta tai neljättä kautta saman valmentajan alla, niin sä näet jo tötsistä että nyt on tämä syöttömylly, tiedät mitä tuleman pitää.

Ehdit olemaan Halmeen kanssa kaksi vuotta nyt on valmentajana Sebastian Bowles. Onko juuri treenipuoleen tullut sellaisia eroja, joita olet pannut merkille?

Make veti suomeksi, mutta nyt kieli vaihtui osittain englanniksi. Meillä on joukkuessa Juliusz (Pazio) ja yhä myös Gavin (Dye). Make (Halme) on koutsina ja ihmisenäkin rauhallisempi. Sebu elää enemmän peliä ja pyrkii tsemppaamaan pelaajia kovemmin. Molemmille oma rooli on luontainen ja sopii hyvin kummankin valmennusfilosofiaan. Gavin on sitten vetänyt noita alkulämpöjä ja siinä syöttötrillit ja muut ovat olleet enemmän semmoisia peliomaisia, mistä olen itse ihan tykännyt. En halua myöskään mollata edellisiä, mutta tämä on tuonut ihan hyvää vaihtelua.

Eipä edellisissäkään ole varmaan paljon moittimista, kun ottaa viime kauden tulokset huomioon. Tuskin harjoittelitte vääriä asioita.

Make, Tonto (Toni Rantala) ja kumppanit osasivat saada meidän pelaamaan hyvin vapautuneesti. Me nautittiin pelaamisesta ja he saivat sillä tavalla meistä parhaan irti. Kaikki meillä tietysti haluaa pelata mahdollisimman korkealla tasolla ja totisesti, mutta sitten meillä myös ymmärrettiin, että elämässä on myös muuta kuin jalkapallo. Kaikki oli siellä tekemässä parhaansa, mutta myös nauttimassa pelaamisesta.

Tässä nyt ei voi ehkä hirveästi paljastaa, mutta onko tellä tullut taktisessa puolessa muutoksia?

Viime vuonna mentiin paljon kolmella topparilla, mutta nyt koko vuosi on ollut kaksi topparia ja pelattu neljän linjalla, se on suurin muutos. Toki me jo Maken ekana vuonna vedettiin vähän samalla tavalla mitä nyt. Mutta toisaalta on sitten hyvä, että porukka pysyi aika samana, niin ei olisi niin iso hyppäys mahdollisesti takaisin siihen viiden linjaan, millä tuli viime vuonna tulosta. Treenikausikin on mennyt ihan ok. Yhden asian pitää kuitenkin muuttua, kun kausi alkaa. Onko meillä yhtään peliä, missä oltaisiin päästetty edes yksi maali, nollapelejä ei ole yhtäkään. (Huom. JäPS-TPV 28.3. 1-0.) Jos päästetään aina vähintään kaksi, niin se ei ole pitkän kauden aikana voittavaa peliä, vaikka hyvin ollaan tehtykin maaleja.

Vastukset ovat kuitenkin olleet suhteellisen koviakin. Onko näissä harjoitusotteluissa löytynyt vielä jotain tiettyjä osa-alueita, mihin teidän pitää erityisesti panostaa.

Varmaan pallollisessa pelissä pystytään kehittymään vieläkin. Mehän ollaan oltu ihan hyviä vastaiskuissa aina ja varmaan pelaajatyypitkin ovat sellaisia, että ei ole niin paljon pallonhallintapelaajia verrattuna vastaiskupelaamiseen. Kauden aikana tulee kuitenkin olemaan myös hetkiä, jolloin meidän pitää hallita palloa, niin siinä pitää kyllä kehittyä. No se vähän tuossa jo tulikin, että kyllä oma pää pitää jollain tavalla tilkitä. Suuri osa on tullut myös henkilökohtaisista virheistä, mitkä sitten pitää kaudella karsia pois. Toki treenipeleissä pyydetään ja halutaankin kokeilla uusia asioita ja silloin tulee mokia, ei niistä voi rangaista jos on vaadittu kokeilemaan. Mutta sitten kun pelataan pisteistä, niin ne virheet pitää jättää minimiin.

Tykkäsin Hakaa vastaan siitäkin, että oli sitä pallollista peliäkin. Vaikka tuli painetta, niin pelasitte rohkeasti maata pitkin ettekä vaan roiskineet.

Me ollaan itse asiassa nyt muutama viikko harjoiteltukin pelinavaamista ja varmasti on vielä kehitettävää. Se mikä siinä on haastanut, niin Pirkka-hallin isolla puolella on tilaa vain puolen kentän kaarelle asti, eli hyvin pieni tila. Kun mennään huomisesta alkaen Kauppiin, niin siellä on baanaa ja sitäkin on helpompi harjoitella.

Milloin sä aloitit jalkapallon?

Menin jalkapallokouluun neljävuotiaan, se oli oikeastaan kuusivuotiaalle tarkoitettu, mutta isä piti sitä silloin Ikaalisissa. Pelasin 13-vuotiaaksi Ikaalisissa ja kun olin neljätoista, niin luotiin vuodeksi semmoinen joukkue Länsi-Pirkanmaa United. Siinä olivat Apassit, Ylöjärven Ilves ja IkU. Pelattiin Ylöjärven Ilveksen alaisuudessa. Käytiin turnauksissa 13-vuotiaana ja vielä vuosi pelattiin 14-vuotiaana, 15-vuotiaana sitten siirryin TPV:hen. Syy oli se että Ikaalisista oli lyhempi matka sinne kuin Tampereelle, mitä vähemmän autossa istumista niin sitä enemmän ehti olla vaikka treenikentällä.

Pääsit edustukseen vuonna 2016?

Joo, 2015 kävin muutaman viikon mukana treenaamassa ja Ilves-Kissoja vastaan olin kakkosessa penkillä. Olisinkohan treenannut loppukauden siellä... Vuoden -16 alusta joukkuetta nuorennettiin, sieltä lähti pois Jokelan Samu, Koljosen Ali ja muistaakseni Jusu Karvonen. Tilalle tuli mun lisäksi muun muassa Savolaisen Henkka, Harjun Jussi ja Eino-Veikko.

Sergeikin oli meillä vielä silloin. Se kausi oli siitä erilainen, että sun isäsi oli valmentajana. Miten se sujui? Voisi ajatella, että sukulaissuhde on vähän vaikea pitää tasapainossa.

Meillä oli aika selvät sävelet. Anssi oli iskä vapaa-ajalla ja koutsi siellä. Treeneissä en koskaan kutsunut iskäksi, se oli aina Ana. Siinä oli myös hänen työpaikkansa pelissä, ettei sinne voi ihan ilman näyttöäkään ketään laittaa kentälle.

Täytyy sanoa vielä Anssista, että tosi monille kannattajille jäi mieleen, kun hän kaudella -17 kutsui meidät kerran ennen peliä toimistolle. Meillä oli joku tappioputki, ja Anssi sitten selitti peliin liittyviä asioita. Voitettiin se peli sitten yliajalla.

Se oli sitten varmaan EsPa-peli, Ahonen teki lopussa kaksi.Toinen tuli 90 plus jotain, mutta oltiin häviölläkin vielä ihan ennen ysikymppiä.

Joka tapauksessa Anssi valmensi sinua neljä vuotta. Sitten olit vielä mukana kakkosen joukkueessa vuonna -20 eli torsoksi jääneellä koronakaudella.

Innanen oli silloin valmentaja ja hyvä oli joukkuekin, mutta pelattiin kyllä huonosti. Siinä voi jokainen toki katsoa vähän peiliin, kun korona tuli. Oltiin käytännössä kolme kuukautta treenaamatta, sitten kesäkuussa kaksi viikkoa treeniä ja pelikausi alkoi. Oltiinkohan me ensimmäinen joukkue joka säilyi? Niillä pelaajilla ja sillä joukkueella olisi pitänyt kyllä pystyä parempaan.

Sitten sä vaihdoit toiseen punaiseen seuraan.

Pelasin yhden vuoden Ilves-Kissoissa ja sitten vuoden TamUssa. Siellä pelasin aika vähän, en vaan mahtunut, vaikka talvikausi meni kyllä ihan hyvin. Pelasin kyllä samaan aikaa futsalia ja noustiin VeHun kanssa ennen TamU-kautta. Sittenhän mä menin vuodeksi IkUun taikka vähän kuin lopetin futiksen ja pelasin futsalia sen talven. Se oli aika raskasta, tietysti menin vähän myöhässä futsaliin kun futiskausi loppui. Ja sitten kun se loppuu niin käyt jo vähän päällekkäin jalkapallotreeneissä, ei ole tavallaan mitään taukoa.

Mutta kuitenkin jostain kumman syystä tulit vielä takaisin voittavaan joukkueeseen.

Itse asiassa ennen kuin menin IkUun TamU-kauden jälkeen, niin Juho (Mattila) kysyi tammikuussa, että tuletko TPV:n ja Ash (Civil) laittoi viestin. Meillä oli silloin futsal-kausi kesken. Mä sanoin että mahdollisesti, soittele maaliskuussa. Se olisi ollut siis kolmosen kausi. No sitten futsal-kausi loppu eikä ollut kuulunut mitään. Kävin IkUn treeneissä ja treenipelinkin pelaamassa. Ne kysyivät pelaamaan ja pelasinkin koko kauden. Sen kauden aikana huomasin sen, että kuitenkin haluan kilpaurheilla vielä. Silloin pelattiin nelosta ja vaikken halua kuulostaa mitenkään ylimieliseltä, niin se oli tavallaan minusta kiinni, että voitetaanko vai hävitäänkö. Montako maalia milloinkin tein. Otin sitten sen kauden jälkeen joulukuussa Makeen yhteyttä ja menin heti treeneihin.

TPV oli siis noussut juuri takaisin kakkoseen. Onko TPV:ssä aina sinun aikana ollut vapautunut meininki ja yhteishenki?

Kaikissa joukkueissa missä mä olen pelannut on vallinnut hyvä ilmapiiri. Pelaajat ovat tulleet toimeen keskenään ja hengailevat yhdessä vapaa-ajalla, mitä mä pidän tällä kilpaurheilutasolla hyvänä asiana. Ollaan kavereita myös kentän ulkopuolella. Ehkä TamUssa oli silloin kokeneempaa porukkaa, monia jotka oli pelannut ykköstä ja noussut sinne aikaisemmin. Siinä oli ehkä silloin semmoinen erilainen puristus ja nyt sai olla tavallaan vapautuneesti. Kaikki tietää, että mulla on se päivätyö huomenna, tulee nousu tai ei. Toisaalta totta kai kaikki haluaa voittaa, mutta ei ollut sellaista puristusta, että on pakko. Ei kuitenkaan saa ajatella, että me vedettäisiin leikillään, vaan kun mennään kentälle niin haluat aina tehdä parhaasi ja voittaa.

Mitkä ovat sinun parhaita puoliasi tämän ikäisenä jalkapalloilijana?

Haluaisin sanoa, varmaan niin onkin, että olen ihan hyvä joukkuepelaaja. Lasken siihen myös sen, mitä tuot pukukoppiin, sillä on iso merkitys. Jos mietitään pelikentällä, niin varmaan sellainen voittajaluonne. Jos mietitään vaikka viime vuotta niin meillä ei ollut parhaat pelaajat eikä me pelattu parasta futista pallollisesti. Mutta väitän, että me tehtiin eniten voittavia ratkaisuita kentällä ja puolustettiin omaa boksia todella hyvin. Puolustuspäässä vahvuus on siis oman boksin puolustaminen ylipäätään olen tunnollinen puolustaja. Ja jos miettii hyökkäyspäätä, niin varmaan potkutekniikka sekä oikealla että vasemmalla jalalla on ihan hyvä.

Tätä just ollaan kaverienkin kanssa puhuttu, miten TPV:lle epätyypillistä viime kausikin oli, kun käännettiin otteluita. Ei ehkä hallittu yhtään, mutta tehtiin maalit silloin kuin piti.

Se VPS-kotipeli vaikka, oltiin varmaan huonompi jengi ja naapuri meni 1-0 johtoon, oliko se kuudenkympin kohdalla. Sitten yht’äkkiä kahdessa minuutissa me johdetaankin peliä.

Ei lannistuta ja aina löytyy pelaajia, jotka sytyttävät omilla suorituksillaan muuta joukkuetta.

Näihin molempiin karsintapeleihin saatiin vielä kaksi junnujoukkuetta vastaan. Meidän kokemuksesta oli siinä hyötyä. Sekin vielä, että näistä joukkueista on varmaan kymmenen pelaajaa noussut liigajoukkueisiin tai muualle, ja kuitenkaan ne eivät voittaneet meitä

Muistuu mieleen nousukaudelta -18, kun voitettiin kotona SJK akatemia, se oli oikea tahdon riemuvoitto. Mitä pelaajia siellä olikaan vastassa...

Muistan, en ollut varmaan ikinä pelannut itse niin hyvin eikä ollut koko joukkuekaan. Siellä oli viisi liigapelaajaa vastassa ja 2-0 taisi päättyä Tammelassa.

Sinä teit tosi paljon maaleja viime kaudella, mitä kummaa tapahtui? Varmaan maalirikkain kausi miesten sarjoissa.

Jos ei IkUn nelosen kautta lasketa... Pienempänä tein todella paljon maaleja ja olen koko urani ollut ihan hyvä maalintekijä. Viime vuonna niin olin pikkuisen hyökkäävämmässä roolissa, aikaisemmin olen pelannut enemmän safetyä. Nyt tein varmaan viisi maalia boksin rajalta takaviistopalloista eli oikeasti menin sinne asti, kun joskus on ollut kausia kun en boksin lähettyvillä juuri käynytkään. No sitten tietysti tuli kolme maalia suoraan kulmasta. Meillä oli isokokoinen joukkue ja kun ruuhkapallo tulee sinne, niin maalivahti ei vaan pääse kiinni.

Mikä on sun mielestä on parasta TPV:ssä?

Pelikaverit, vaikkei se nyt ehkä liity suoraan tähän seuraan, mutta kuitenkin sen takia jaksaa treenata talvella. Kuten sanoin, niin usein on ruvennut jossain vaiheessa kautta kyllästyttämään, että kun sä aloitat joulukuussa treenit niin pitää jaksaa vielä elokuussakin. Toki viime vuonna kun voitettiin ja oli koko ajan pelattavaa, niin se oli myös mielekkäämpää kuin ynnä muut sijoilla. Palaan vielä viime kauden alkuun sen verran, että paluukauden (-24) lopussa meni akillesjänne, elokuussa. Kävin Kaupissa joka toinen viikko koittamassa pystyykö, no eipä pystynyt. Kauden jälkeen en käynyt kahteen kuukauteen kuin uimassa. Sitten olikin kauden into alkaa treenata kauden alussa joulukuussa ja treenaaminen loppui lokakuussa. Eikä ollut kertaakaan sellainen fiilis, ettei kiinnosta tulla.

Se, miten esimerkiksi liikkuit kentällä viime kaudella tuntui erittäin tuoreelta, huomasi että olit treenannut.

Kyllä sen huomasi, että on kevyemmässä kunnossa kun ekalla kaudella Ikaalisista takaisin tullessa. Olen varmaan viisi kiloa kevyempi nyt, kyllä se helpottaa myös kentällä. Ja ylipäätään se, että olen tehnyt punttia, koska oli muutama vuosi kun en juuri tehnyt. Kyllä nuo testitulokset kertoo myös, että se on auttanut. Ei sitä sanota turhaan, että punttiohjelmaa kannattaa noudattaa, jos haluaa kehittyä.

Mitkä ovat sinun omasi ja joukkueen tavoitteet tulevalle kaudelle? 

Joukkueen tavoitteeksi sovittiin kuuden parhaan joukkoon eli ylempään puoliskoon pääseminen. Oma tavoite on päästä pelaamaan mahdollisimman paljon ja auttaa joukkuetta saavuttamaan yhteinen tavoite. Loppupeleissä ainoa mikä itselle merkkaa on joukkueen onnistuminen. 

Haluatko vielä kertoa terveisiä kannattajille?

Toivotaan, että katsomossa on sankoin joukoin porukkaa, kausikorttejahan on myyty ihan hyvin. Toivotaan että päästäisiin lähelle 500 katsojan keskiarvoa. Se on todella kova tavoite, mutta mitä enemmän on porukkaa, niin sitä mukavampi on pelata. Uskon että siitä saadaan lisävoimaa. Esimerkiksi siellä Vaasassa, jossa oli tietysti myös kotijoukkueen kannattajia, mutta oli kiva pelata kun oli tunnelmaa. Myös TamU-derbyjä odotetaan, toivotaan nelinumeroisia lukemia.

Teksti: Tuukka Termonen
Kuvat: Jyri Haapanen