Kauden alkuun (Haka - TPV):

sunnuntai 29. toukokuuta 2016

Tammelan Voima esittää: JONI EKMAN pe 3.6. klo 17.30 Pikku-Tammelan terassi



"VIELÄ KUN SAIS VUOKRAN JA LASKUT MAKSETTUA"


Kesän kotimatsien musiikkitarjonta jatkuu esittelemällä toisen nuoren tamperelaisen noususuhdanteessa liihottelevan muusikon. Viimekertaiseen Nicolas Kivilinnaan verrattuna Joni Ekman esittää voimakkaampaa ja rosoisempaa rockmusiikkia, johon punkin parissa vietetyt vuodet ovat jättäneet jälkensä. Herkkyyttä ja melodisuuttakaan ei kuitenkaan piilotella, ja hyvä niin, sillä Ekmanin sävelet hiipivät yllättävälläkin tavalla sisuksiin.

Ekman vaikuttaa lukuisissa yhtyeissä, joista uusimpana musiikkilehdistössäkin tuoreeltaan noteerattu kokeneita punk-musikantteja sisältävä Juice Normaali. Perjantaina 3.6. saamme kuitenkin virittäytyä pelifiiliksiin soolokeikan myötä, joten muistakaahan tulla ajoissa terassille!

Millä tavalla tutustuit rockmusiikin maailmaan? Missä iässä soittohommat tempaisivat mukaansa toden teolla?

- Taisin olla 14-15 -vuotias kun kuulin Ramonesia ja Misfitsiä ynnä muita perusjuttuja. Skeittileffoista ja pleikkaripeleistä lähinnä. Sitten sain joululahjaksi sähkökitaran, joka lojui pari vuotta huoneen nurkassa. Sitten kun kuulin Kakka-hätä 77:aa ja Eppujen Aknepopin niin sekosin ihan täysin. Oli pakko pistää bändi pystyyn. Oli kaikenlaista "bändiä" ja viritelmää kunnes perustin Rasite-yhtyeen. Meillä oli Myspace -sivut ja kaikkea. Sitten joku muu Rasite-yhtye laittoi viestiä, että "Sori, ollaan oltu olemassa vuodesta 1992. Vaihtakaa nimeä, kiitos" niin siitä tuli sitten Johnny Ekman & H.I.V. En ole muuten vieläkään kuullut mitään tosta toisesta Rasitteesta.

Kuva: Niko Saarinen

Oliko kotonasi laaja levyhylly? Onko sieltä tarttunut mukaan joitain levyjä tai bändejä mitkä ovat muodostuneet suosikeiksi? Mitkä ovat ylipäätään itsellesi maailman tärkeimmät bändit, koti- ja ulkomailta?

- Ei ollu kotona kuin radio ja isän kirjahylly. Ei siellä paljon musiikkia kuunneltu, mutta radio oli päällä koko ajan. Muistan, että meillä oli siskon kanssa myös jotain c-kasetteja. Kikkaa, Eppuja, AC/DC:tä ja olisko joku Rölli ollut myös. Eppuja löytyy nykyäänkin omasta levyhyllystä ja voisinkin sanoa, että se on ehkä itelle semmonen tärkein kotimainen bändi. Joka aikakaudelta löytyy hemmetin hyviä biisejä ja levyjä. Vähän niin kuin Fleetwood Mac, joka on soinut tässä viime viikkoina aika tiuhaan, kuten Blue Öyster Cult, Peitsamo ja Juicekin. Uudemmista bändeistä Sheer Mag on pirun kova. Onhan näitä. Hawkwind.

Asuit ennen Tampereelle muuttoa Somerolla. Minkälaista tukea sait siellä musiikkiharrastuksellesi?  Oliko Somerolla mikään paremmin?

- Ei tuolla Somerolla oikein ollut bänditreeniksiä tai mitään. Kaverien kotona soittelin ekan kerran koulun ulkopuolella. Onhan Tampere aika eri homma. Somerolla paremmin ei liene mikään, mutta luonto on ainakin lähellä.

Sinulla on sooloartistina esiintymisen lisäksi lukuisia yhtyeitä, sekä aktiivisia että lyhempiä, jo kuopattuja projekteja. The Achtungs, Lähtevät Kaukojunat, Joni Ekman & Koira muutamia mainitakseni. Miten saat ajan ja motivaation riittämään? Oletko jo täyspäiväinen muusikko?

- Olen miettinyt näitä juttuja itsekin. Kyllä sitä intoa jostain aina löytyy ja aikaa riittää kun on työtön työnhakija. Tosin olen tässä vuoden sisään alkanut vähän jaottelemaan hommia sen mukaan mikä kiinnostaa. Kaukojunilla oli juuri kuuden kuukauden tauko kaikesta ja nyt ollaan taas aktivoiduttu. Achtungs on parhaillaan tauolla, ei tietoa pituudesta kylläkään. Soolohommat ja Koira on nyt semmosia, missä tykkään soittaa. Soolohommat lähinnä siksi, että olen itse vastuussa kaikesta mitä teen. Kai sitä täyspäiväinen muusikko on. Vielä kun saisi vuokran ja laskut maksettua.

Kuinka aktiivisesti teet biisejä yhtyeillesi? Vai oletko joissain pelkän soittoniekan roolissa ilman sävellysvastuuta? Ja kuinka osaat päättää mikä biisi sopii minkäkin bändin repertuaariin?

- Jossain välissä tuli tehtyä aika pakonomaisesti biisejä tyyliin "nyt on pakko tehdä tällainen biisi", mikä oli pidemmän päälle aika raskasta. Nyt en välttämättä koske kitaraan kotona ollenkaan. Jos kotona istuessa tulee joku melodia tai muu juttu mieleen, tartun kitaraan ja usein teen koko biisin alusta loppuun siltä istumalta. En lähde miettimään, että millainen biisi siitä pitäisi tulla, vaan katson mitä tulee. Joskus rankempaa ja joskus täyttä nössöilyä. Aika pitkälti tuon mukaan menee se mille bändille sen sitten pistän. Juice Normaalissa tulee lähinnä soitettua rumpuja ja vähän laulettua, kun ei oikein lähde semmoset hyvät tarttuvat punk-biisit sopivista aiheista.

Kuva:Joonas Kiviranta

Tyylillisesti bändiesi musiikki voidaan luokitella punkrock-pohjaiseksi tietyin variaatioin, garagepunkista uuteen aaltoon ja jopa silkkaan rockmusiikkiin. Onko jotain uutta genreä mihin haluaisit sekaantua jota et ehkä ole vielä uskaltanut tai ehtinyt kokeilla?

- Onhan noita. Nyt olen julkaissut näitä kassuja joka kuukausi, ja niissä on vähän ideana että soittaisin kaikkea mitä haluaisin. Toukokuun kasettisinkku oli kantria ja kesäkuussa tulee reggaeta. En ole oikeastaan kuunnellu kumpaakaan koskaan. Varmaan jotain doomia ja synapoppia tulee loppuvuodesta. Saa nähdä mitä sitä keksii. Mikään musagenre ei pelota minua! Jotain on vaan vähän vaikeampia tehdä hyvin.

Esiinnyt siis sekä bändien kanssa että soolona. Miten vertaisit kokemuksia keskenään?

- Bändin kanssa on helpompaa, kun ei tarvitse olla yksin pönöttämässä. Jos teet virheen bändin kanssa soittaessa, sen voi ohittaa huumorilla. Soolona siitä tulee ensin hauskaa, mutta virheiden toistuessa siitä tulee säälittävää. Eka soolokeikka oli kyllä just semmoinen, että sanat unohtui ja jännitti, kauhee krapula ja ihmiset tuijottaa. Koitin huumorin voimalla vetää sen loppuun ja kai se meni jotenkin... Huh, se oli kyllä paha kokemus.

Mitkä ovat parhaat puolesi musiikintekijänä? Mitä ominaisuuksia haluat kehittää?

- Olen parempi säveltäjä kuin sanoittaja. Jälkimmäisessä olen mielestäni petrannut viime aikoina, mutta en tiedä... Joku muu voi kertoa sen!

Olet julkaissut paljon äänitteitä. Millainen itsekritiikki sinulla on? Kadutko jotain tekeleitäsi? Vai unohdatko ne pian ja suuntaat katseen tulevaan?

- Se vähän vaihtelee. Soolo-LP:n tekemisessä itsekritiikki on korkeampi kuin esimerkiksi näiden kassusinkkujen julkaisussa. Sinkuissa voi hullutella miten haluaa, kun taas koen että LP jää "elämään" ihan eri tavalla. Voihan se olla toisinkin päin. Enemmän varmaan kaduttaisi, jos en olisi tehnyt jotain äänitettä. Kaikkea en pysty nykyään kuuntelemaan, mutta on ne myös vähän semmosia päiväkirjan sivuja itselle, kun muistaa että ”ai niin, tän tekoaikaan ei mennyt kovin lujaa” tai muuta sellaista. Ihan hauskoja siis. Ei tosin ehkä muille kuin itselle.



Monet levysi ja kasettisi on julkaisut Fuck CD's -lafka, jota olet itse mukana pyörittämässä. Miltä sen tulevaisuus näyttää? Onko sinulla aikaa panostaa siihen niin paljon kuin toivot?

- Joo, nykyään nimeltään Fuck Rekords. Aikaa löytyy mutta olen rahastonhoitajana aika paska. Tein tätä pitkään Juho Hännisen kanssa ja silloin hommat olikin hyvässä nousussa, kun Juhon panostus oli aika eri luokkaa kuin mun. Nykyään annan homman mennä omalla painollaan. Yksin voi ottaa homman rennosti, joskus ehkä liiankin.

Mitkä ovat seuraavat julkaisusi, bändien kanssa tai ilman?

- Kesäkuun kasettisingle. Toinen soolo-LP. Julkaisematon Koiran Näköinen Nainen LP vuodelta 2013. Juice Normaalin EP ja split Proxyn kanssa. Uutta Kaukojunat-levyäkin ollaan menossa tekemään tässä kesän mittaan. Toivottavasti. Koiran kanssa tehdään kanssa LP jossain välissä kunhan materiaalia on tarpeeksi.

Soitat perjantaina Tammelan stadionilla. Onko sinulla mielenkiintoa mitään urheilulajeja kohtaan? Harrastatko tai seuraatko mitään?

- Ei oikeastaan. Lätkää kuuntelin bussin radiosta kun oli tää finaali. Joskus tuli pelattua, mutta aika nuorena se jo jäi, eka tuli skeittilauta ja sitten kitara. Huomaan, että ympyrä sulkeutui tässä haastattelussa juuri...

Siihen onkin hyvä lopettaa tältä erää. Kiitokset Joni Ekman, perjantaihin siis!

Joni soundcloudissa


torstai 19. toukokuuta 2016

TPV-Fc Kontu la 21.5. & Nicolas Kivilinna klo 15.00 alkaen

AHVENANMAAN IDYLLIÄ SEURAA VÄÄNTÖ LÄHIÖJENGIÄ VASTAAN


Tampereen Pallo-Veikot palaa vihdoin Tammelaan lauantaina 21.5. Vastaan asettuu takavuosilta tuttu kiistakumppani Fc Kontu. Matsiin kannattaa saapua hyvissä ajoin, sillä alkutahdit ottelulle asettelee Tammelan Voiman artistivieras Nicolas Kivilinna. Pikku-Tammelan terassillahan on tuolloin mukavia tarjouksia, joten suunnitelma lienee selvä. Vaihtoehtona on toki tuijotella mustaa pistettä valkealla pinnalla sisätiloissa. Joten eiköhän tavata Tammelassa kolmen tienoilla?

Fc Kontun ja TPV:n väliltä löytyy tiettyjä rinnakkaisuuksia. Kummatkin seurat ovat junioripuolella merkittäviä tekijöitä: Pallo-Veikkojen riveissä kirmaa vuosittain noin 1500 peluria vauvasta vaariin ja Kontulla lisenssipelaajia on reilut 1100. Seurat ovat profiloituneet ruohonjuuritasosta voimansa ammentaviksi kasvattajaseuroiksi.

Myös edustusjoukkueiden kaaret ovat piirtyneet toistensa kaltaisiksi. Vielä 1980-luvulla ja 90-luvun alussa seurat kamppailivat tasaisia vääntöjä Ykkösdivisioonassa. Sittemmin TPV rykäisi irtioton, jonka kirkkain kruunu oli Suomen mestaruus. Kontukin osallistui Veikkausliigan karsintoihin 1993, mutta tämän jälkeen kumpikin seura on joutunut tyytymään hiukan pienempään rooliin. Uudella vuosituhannella TPV:n tasoksi on vakiintunut paikka Ykkösessä tai Kakkosessa, kun taas Kontu on pelannut Kakkosen ja Kolmosen välillä. Lähimenneisyydestä keskinäisiä kilpaotteluita ei löydy.

”Kissanristiäiset jäivät vähemmälle”


FC Kontun edustusjoukkue teki paluun reilun seitsemän vuoden tauon jälkeen Kakkoseen. Paikka varmistui vasta kauden kynnyksellä huhtikuun taitteessa, kun Tammisaaren ESC viimein myönsi realiteetit ja luopui sarjapaikastaan. Haaste on näin lyhyellä valmistautumisella kova.

Kyyti Kakkosessa on toisinaan kovaa. Kuva Juhani Järvenpää



Marko Tukiainen, Kontun lähtötilanne sarjaan oli kaukana parhaasta. Vaikuttiko vastuksen koveneminen viime hetkillä harjoituskauden viimeiseen kuukauteen?

- Ei juuri millään lailla, ehkä pieniä viilauksia tehtiin. Saimme myös kaksi viikkoa lisää valmistautumisaikaa, koska Kolmonen olisi alkanut jo viikko ennen vappua. Kundien osallistumisprosentti harjoituksiin pomppasi hurjasti ylöspäin, kun kissanristiäiset jäivät vähemmälle.

Päävalmentaja Tukiainen on tehnyt pitkään työtä Fc Kontun taustalla. Päävalmentajana hänellä on menossa jo toinen kierros: edellinen ajoittui kausille 2001-2008, nyt alla on kolmas perättäinen kausi. Itäisen Helsingin futiskentät ovat siten Tukiaiselle todellisia Koti-Kontuja. Kontulaisuudella on paikallista merkitystä myös nykypäivänä, sillä kauden avausottelu keräsi mukavasti reilut 400 katsojaa Rinttarin kentälle.

- Kun viimeksi putosimme Kakkosesta, joukkue hajosi ja meni pari kautta että miehistö ei ollut kovin kontulainen. Nyt mukana on taas sellaisia kavereita, jotka ovat pyörineet lähikentillä jo pikkupoikina. Omille junioreille ei ole vielä kertynyt peliaikaa tällä kaudella, mutta peliaikaa on varmasti kesällä tulossa. Oikeastaan nousun ainoa negatiivisempi asia on se, että taso on vielä tällä hetkellä hiukan liian kova osalle juniori-ikäisistä pelaajistamme. Etenkin 99-ikäluokasta on hyviä kundeja tulossa.

Ikähaitari on leveä


Kakkosen ja Kolmosen välillä on kiistämätön tasoero. Vaihtuvuus näissä sarjoissa on suuri, joten viime vuosikymmenen opeista ei ole paljoakaan apua, vaikka pääkaupunkiseudulla on lukuisia Kakkosen joukkueita.

- Virheitä saa tällä tasolla vähemmän anteeksi. En ole paljon seurannut Kakkosta tässä välivuosina, joten joka joukkueessa löytyy outoja nimiä. Tuskin tuntisin esimerkiksi TPV:n pelaajalistasta montaa kaveria. Näin oli myös Fc Espoota vastaan. Lähtökohta on se, että olemme altavastaajia jokaisessa matsissa.

Kontu ei ole muutamaan vuoteen pelannut Kakkosta. Silti joukkueesta löytyy muutama pelaaja, jotka olivat mukana jo 2008. Voidaanko – vähän yllättäen - puhua kohtuullisen kokeneesta ryhmästä?

- Kyllä tavallaan, mutta meillähän on ikähaitari 16 vuodesta 44 asti. Siltä väliltä löytyy sitten kaikkea. Patrik Borgilla tulee kunnioitettavat 45 täyteen syksyllä, tosin vielä tällä kaudella hän ei ole saanut peliminuutteja.

Kontun taustoilta löytyy mies seuran kultaisilta vuosilta, Antti Muurinen. Muurisen valmennusura sai Kontulassa räjähtävän lähdön, kun paikka SM-sarjassa oli lähellä. Seuraava etappi olikin 1980-luvun suurseura Lahden Kuusysi.

Luonnonnurmille paluun pitäisi tuoda TPV:n parhaita puolia esiin. Kuva Janne Pirinen
- Antti käy meillä silloin tällöin vetämässä treenejä. Kundeissa näkyy näyttämisenhalu, kun Ana on paikalla. Joskus pojilla tuppaa vauhti nousta vähän liikaakin, jolloin se vähäinenkin ajatus katoaa. Eli näinkin päin se joskus menee, Tukiainen naurahtaa.

- Olemme Antin kanssa keskusteluyhteydessä, hän tarkastelee otteluitamme katsomosta, antaa kommentteja ja mielipiteitä kysyttäessä. Antin rooli on analyyttinen, eikä hän osallistu itse pelitapahtumiin millään lailla.

Fc Kontu on tehnyt kolmessa ottelussa vasta yhden osuman. Onko paikkoja kuitenkin siunaantunut?

- Hommaa katsoo tietysti sinisten lasien takaa, mutta esimerkiksi Fc Espoota vastaan saimme ensimmäisellä jaksolla kaksi-kolme pelaamalla ansaittua laatupaikkaa. Vastustajan valmentaja totesi jälkeenpäin, että meinasitte jyrätä meidät ensimmäisellä puoliajalla. Se ei paljon lohduta, kun häviää 3-0. Paikkoja tulee vähemmän kuin pykälää alempana.

Nykypäivän Kontu on tamperelaisyleisölle tuiki tuntematon. Ketkä ovat sellaisia pelaajia, joita kannattaa seurata?

- Topparimme Palomäen Joni on ollut meidän ykkösmies ensimmäisissä peleissämme. Jos peilataan viime vuoteen, niin Joni Häppölän maalihanat ovat vielä olleet vähän tukossa. Viime vuonna Joni teki 27 maalia, joten voisi kuvitella että hän osuu jokusen kerran porrasta ylempänäkin.

Mainittakoon, että Häppölä piipahti keväällä Nokian Pyryn Suomi-Sarjan jääkiekkojoukkueessa, joka oli lähellä paikkaa Mestis-karsinnoissa. Kiekon puolelta Häppölältä löytyy myös nuorisomaajoukkue-edustuksia. Mutta eihän tässä kiekosta pitänyt puhua...

Oolannin sota lusittu


TPV:n kauteen matka Ahvenanmaalle toi ripauksen eksotiikkaa. Varsinkin kannattajat raapivat reissusta ilon irti. Melkein-ulkomaillamatkailu on hupaisaa, mutta raskasta puuhaa. Muistot ovat harvat, mutta rakkaat. Myös jalkapalloa nähtiin (vähintäänkin – sanoakseni - postuumisti), koska kuvallisia dokumentteja löytyy.



Nyt Punainen palaa isännän oikeudella Tammelan Pallokentälle, jonka rakentamiseksi valutettiin paljon teepeeveeläistä talkoohikeä 1920-1930 -lukujen taitteessa. Anssi Yliselle ottelu on ensimmäinen TPV-luotsina Tammelassa.

Kauden avaus on ollut tuloksellisesti melko hyvä. Mikä on miellyttänyt päävalmentajaa eniten?

- Puolustuksen toimiminen kokonaisuuden tasolla. Meille ei ole tehty paljon varsinaisia pelitilannemaaleja. Esimerkiksi Hongan viimeistelemässä saksipotkumaalissa vartiointi oli ihan hyvää ja maalivahti sijoittunut hyvin. Vastustaja oli vain taitava. Kiffen teki osumansa erikoistilanteesta, jossa oma pelaajamme hävisi yksi-vastaan-yksi -kamppailun.

TPV pääsee viimein Tammelaan. Kuinka suuri merkitys tutulla kotistadionilla on?

- Ruoho ei ole ihan loistavassa kunnossa. Näen kuitenkin hyvänä sen, että kenttä on isompi kuin kauden aiemmissa peleissä. Åland pelasi meitä vastaan sellaista prosenttipalloa. Saimme kuitenkin jo syöttöketjuja aikaiseksi ja uskon, että pääsemme pelaamaan paremmin pallollista peliämme, joka on ollut tämän viikon teemamme.

Kontu tuli sarjaan mukaan viime tingassa. Millaista vastusta odotat?

- Tiedän, että kyseessä on hyvähenkinen porukka. He tulevat varmasti pelaamaan yhtenäisesti. En usko, että Kontu lähtee yrittämään hullunmyllyä meitä vastaan. Ainakin Honkaa vastaan he olivat vetäytyneet. Tiivis ja kurinalainen joukkue odotettavissa.

Onko terveystilanne säilynyt hyvänä?

- Kyllä ja meillä on vielä suhteellisen hyvä pelituntuma. Niille pelaajille joille ei ole löytynyt paikkaa edustusmiehistössä, on ollut kuitenkin peliminuutteja luvassa kakkosjoukkueessamme.

Kannattajille onkin erittäin hyvä uutinen, että joukkueen sisällä vire on säilynyt merkittävästi korkeammalla tasolla kuin Tammelan Voiman piirissä. Mutta eiköhän se siitä: lauantaimatsi, asiallista musiikkia, Tammelan taikaa. Hyvältä näyttää!

PS. Paltsaristin toimituskunta on päätynyt sorvin ääreen, joten näiden laajempien ennakkopakettien laatiminen ei välttämättä onnistu nähdyllä tavalla.  Mutta kiitoksia palautteesta, väännetään se mitä kyetään!

tiistai 17. toukokuuta 2016

Tammelan Voima esittää: Nicolas Kivilinna la 21.5 klo 15.00 Pikku-Tammelan terassi


TAMMELAN STADIONIN MUSIIKKIKESÄ


Tampereen Pallo-Veikkojen kotimatsit tarjoavat tänäkin kesänä muutakin kun pelkkää palloa. Jo viime vuonna Pikku-Tammelan terassilla esiintyi artisti kahdesti ennen peliä, ja tuo perinne jatkuu alkaneella kaudella entistä vahvempana. Faniryhmä Tammelan Voima vastaa artistivalinnoista, joten kuultavaksi on valikoitunut iskevää nuorisomusiikkia. Moitteet, kehut ja ehdotukset voi siis suunnata tänne päin...

Soittajat ovat tamperelaisia ja tuovat näin omalta osaltaan esille kaupunkimme vireää musiikkielämää, myös sellaisia osa-alueita, jotka eivät välttämättä nouse esiin radiossa tai listoilla. Tosin kauden ensimmäinen artisti on tyyliltään ja potentiaaliltaan sellainen, että hänestä ovat kirjoittaneet jo suurimmatkin musiikkijulkaisut.

Nicolas on äänittänyt tuotantoaan mm. Lauri Viidan lapsuudenkodissa. Kuva: Miikka Varila.

Hän on siis Nicolas Kivilinna, joka esiintyy lauantaina 21.5. ennen TPV – Kontu -matsia. Muut kesän varmistuneet esiintyjät ovat Joni Ekman (3.6.), Marko Säärelä (10.7.) ja Ville Pirinen (päivä auki).

Kyselimme Nicolakselta hieman ennakkotunnelmia ennen stadionkeikkaa.

Olet säveltänyt viime aikoina paljon kotimaisten ”klassikkorunoilijoiden” tekstejä. Miksi juuri Lauri Viita, Eino Leino ja Uuno Kailas ovat valikoituneet levyillesi?

- Heidän kokoelmansa sattuivat olemaan sukulaisten hyllyissä. Tartuin, koska nimet olivat tuttuja jostain, ehkä koulusta.

Olisiko mahdollista, että myös moderni runous päätyisi käsittelyysi?

- Miksei. Yhden uudemman runoilijan eli Tiina Tullan (s. 1958) runon olen säveltänyt, vaikkei se moderni sinänsä ole. Kaikki muut runosävellykset ovat keväältä 2013, eivätkä uudet runosävellykset ole nyt olleet mielessä. Mutta tosiaan, miksei.

Vaikuttaako lainamateriaalin tekstimaailma omaan kirjoittamiseesi?

- Lainakappaleet ovat suosikkieni parhaimmistoa. Eivät suoraan, mutta tiedostamatta varmasti.

Esiinnyt sekä bändin kanssa että soolona. Miten vertaisit niitä keskenään?

- Soolokeikoilla voin tehdä mitä vain. Bändikeikat ovat suunnitellumpia ja kollektiivisempia. Kummassakin on puolensa.

Olet nuoren sukupolven edustaja, joten joidenkin mielestä voi olla erikoista, että luotat yhä myös vinyylijulkaisujen voimaan. Miksi?


- Jotta vinyyliharrastajat saisivat kuunnella musiikkia haluamassaan formaatissa. Itse kuuntelen musiikkini diginä, mutta jos pitää valita CD:n ja vinyylin väliltä, niin jälkimmäinen. Mutta vain kansitaiteiden ja esteettisen kokemuksen tähden — ylivertaiseen ääneenlaatuun on huono vedota, kun suuri osa vinyylipainoista kaivertaa vinyylit CD-laatuisina.

Pispalan henki välittyy hienosti Nicolaksen musiikista. Kuva Miikka Varila.

Ensialbumisi arvioitiin jopa Suomen kuvalehdessä, jota syvemmälle valtavirtaa on Suomessa hankala päästä...  Tunnetko muusikkona olevasi jo osa mainstreamia vai enemmänkin DIY- osastoa?

- Toivottavasti kaikenlaiset kuuntelijat voisivat kuunnella musiikkiani. Kaikista lähinnä sydäntä on kotikutoinen folk-meininki, mutta olisi joskus hienoa tehdä esimerkiksi J. Karjalaisen Et ole yksin -levyn kuuloinen tuotettu studioalbumi.

Lainateksteihin perustuvissa levyissäsi on selkeä teema. Oma esikoisesi oli kuitenkin melko monipuolinen ja runsas. Miksi näin?

- Johtuisiko siitä, että asuin esikoisen aikaan Runsaudensarven naapurissa? Omasta näkökulmasta esikoinen on kokoelma, jolle poimin tekemisiäni ajalta 2012–2014. Siihen kuului siis 7/9 täysin omia kappaleita, 1/9 toisten sanoihin tehtyä musiikkia ja 1/9 toisten musiikkiin tehtyjä sanoja, tosin viimeksi mainittuun en saanut Beatlesin edustajilta lupaa.

Löytyykö urheilusta samankaltaista luovuutta kuin musiikista ja kirjallisuudesta?

- Monista lajeista kyllä, ja ylipäätään mikä tahansa intohimoinen tekeminen saa aivot miellyttävästi raksuttamaan. Liikkuminen poikii usein jotain luovaa, monta biisiä olen tehnyt painonnostosarjojen välissä.

Urheilussa yksilön takana on usein laaja joukko muita ihmisiä. Miten asia on taiteen puolella? Onko taiteilija itsekäs?

-Tykkään eniten työskennellä yksin. Mutta yhtä paljon itse tekeminen johtuu olosuhteista: yleensä ei ole kauheasti kanssasoittajia lähellä, kun iskee äänitysinspiraatio kahdelta yöllä arkena. Toisaalta olisi hienoa työskennellä etänä jonkun kanssa, kyse ei ole siitä että minun pitää tehdä. Sosiaalinen kanssakäyminen on este, sillä on joskus vaikea olla tiukkana kun pitäisi. Luomisessa ei ole itsekkyyttä, on vain risteäviä näkemyksiä, sikäli kuin näkemystä ylipäätään on. Raha ja ego ovat itsekkyys-kysymyksessä asia erikseen, joka ei ole tullut omissa soittoporukoissa vastaan.

Ovatko fanit sinulle tärkeitä?

- Mukavaa että on ihmisiä, joilla on hyvää sanottavaa ja joita voi moikkailla. Mutta onhan se myös hämmentävää ja/tai kiusallista, kun en ole aiemmin ollut huomion kohteena. Kiva olisi joskus jutella pidemmälti ja päästä ymmärrykseen siitä miksi joku pitää musiikistani sen sijaan että saan vain pikaisen kehun.

Sinulla on taustaa Kanadasta. Onko lätkä junttien laji?

- En tiedä. Joskus tuntuu, että olisi hienoa olla vähän juntti. Jääkiekkokisoja tarvitaan siinä missä blockbuster-elokuvia. Mailalajien kuningas on lacrosse, muuten koripallo.

Kiitos ja nähdään Tammelassa lauantaina 21.5. kolmen jälkeen!

sunnuntai 8. toukokuuta 2016

TPV-Fc Kiffen ma 9.5. klo 19.00. Pyynikki

 

MUSTAT HURMURIT PYYNIKIN ILLASSA

Maanantaina pelataan kahden perinteikkään seuran kohtaaminen. Pallo-Veikkojen historia on tunnetusti komea, mutta vastustaja Kiffenin tarina on tätäkin kullanhohtoisempi.

Helsingin Kiffen, tuttavallisemmin Mustat Hurmurit, on perustettu vuonna 1908. Erityisesti seuran ensimmäinen vuosikymmen oli menestyksekäs. Kronohagens IF:n palkintokaapista löytyy SM-kultaa vuosilta 1913, 1915 ja 1916. Tuohon aikaan Suomen mestaruus ratkottiin cup-muotoisena kilpailuna ja taistoon otti osaa kymmenkunta seuraa. Vaikka laji otti Suomessa vasta ensiaskeliaan, oli esimerkiksi vuoden 1915 ratkaisuottelussa paikalla 1650 katsojaa. Ottelu pelattiin juuri avatulla Töölön Pallokentällä, joka toimii yhä edelleen Kiffenin kotikenttänä. Toistaiseksi viimeisimmän mestaruutensa Kiffen saavutti 1955.

Edellinen kultainen ajanjakso Kiffenin historiikissa ajoittuu kausille 1977-78. Tuolloin jalkeilla oli mielenkiintoinen joukkue, jossa pelasi monta merkittävää ja myöhemmin vaikutusvaltaista jalkapallopersoonaa. Mustapaitaa kantoivat mm. Erkki Alaja, Juha Dahllund, Kai Haaskivi ja Atik Ismail. Nousijajoukkueen ilme oli tuore ja boheemi. Ismail luonnehtikin että ”Kiffen oli rokken'rollia, HJK suomi-iskelmää”. Kiffen keräsi jopa suurempia yleisöjä kuin Klubi. Hurrikaani puhalsi niin kentällä kuin katsomossa: Cisse Häkkinen oli lehterien vakiovieras ja Kiffenin kokoonpanossa pelasi Hurriganesin roudari Hannu Suvioja. Mitalia povannut huuma kuitenkin hyytyi ja loppujen lopuksi visiitti pääsarjaan jäi kahden kauden mittaiseksi.

Bollis on suomen ensimmäinen futispyhättö ja Kiffenin kotikenttä


Takavuosina urheilullisuuden suhteen otettiin toisinaan vapauksia. Vuoden -77 viimeiseen otteluun valmistauduttiin kirauttamalla korkki auki jo menomatkalla Vaasaan. Lisäksi kauteen valmistavalla etelän leirillä Kiffen onnistui silloisen päävalmentajan Matti Aarnin mukaan menemään kolmessa päivässä kaksi viikkoa taaksepäin.

Kiffenin kultaisten vuosikymmenten hengestä on kapteeni Jere Jääskeläisen mukaan yhä edelleen olennainen jäljellä, vaikka urheilullisuuden suhteen ollaan kehitytty. Jääskeläinen vannotti vuoden 2015 kausijulkaisussa, että ”joukkueen yhtenä jäsenenä voin vakuuttaa, että esimerkiksi talven yhden yön Ahvenanmaan reissun jälkeen otimme takapakkia korkeintaan viikon.”

Kiffen kamppailee samojen haasteiden kanssa kuin moni perinteikäs jalkapalloseura. Futisyleisön suurin mielenkiinto kohdistuu perinteiden ja paikallistunteen sijaan menestykseen. Seuraylpeyttä löytyy, mutta luontaisen jatkumon rakentaminen on vaikeaa muuttuvassa maailmassa. Kiffenin kaltaisille seuroille pitäisi kuitenkin muistaa nostaa hattua. Amerikan ”musta hurmuri” Malcolm X lausui aikanaan: ihminen ilman historiaa on kuin puu ilman juuria. Uskoakseni sama lausahdus pätee kaikkeen inhimilliseen toimintaan, myös jalkapalloon.

Seuran kannatuslaulukin kertoo, että omasta hommasta ollaan sopivan ylimielisellä tavalla ylpeitä. Suuret setelit saattavat kiertää Kiffenin kaukaa, mutta asenne on kovaa valuuttaa.

Toisten mielestä lienen
mä Musta Hurmuri vain
elän, pelaan, skulaan ja laulu soi
eikä juntit sille mitään voi, ei voi
eikä juntit sille mitään voi, ei voi

Historia voi olla sekä siunaus että taakka


Tiettyjen vuosien ja ajanjaksojen korostaminen on varsin tyypillistä, kun puhutaan seuroista kuten TPV ja Kiffen. Kiffenin olemusta koetetaan typistää edellisiin pääsarjakausiin, ja tähän sorrun itsekin. Tarina on niin hyvä, että se jättää peittoonsa muut ajanjaksot. Myös Pallo-Veikkojen kohdalla on havaittavissa sama ilmiö. Vuoden 1994 ihme on seuran historian kunniakkain kappale, mutta toisinaan myös painolasti. Olin todistamassa mestaruuskautta ja siksi olen tuomittu vertauttamaan nykytilannetta kultaiseen vuoteen. Suomalaisessa jalkapallossa, urheilukulttuurissa ja tamperelaisessa seuraelämässä on kaikki muuttunut kahdessa vuosikymmenessä. Vaikka ymmärrän tämän, en voi koskaan olla tyytyväinen ennen sitä päivää, kun näen TPV:n jälleen kerran Veikkausliigaviheriöllä. Minä en pääse nuoruudestani eroon, eikä TPV mestaruudestaan – henkilökohtaisella tasolla ne ovat yhtä ja samaa jalustaa. Tämän tosiasian vuoksi huomaan usein vaativani seuralta paljon, jopa liikaa.

Avauksessaan Kiffen oli Viikinkejä parempi. Kuva Juhani Järvenpää.


Takaisin tähän päivään. Tämän vuosituhannen puolella Kiffen on esiintynyt vuorotahtiin Kakkosessa tai Kolmosessa. Juuri nyt on jälleen hiukan parempi vaihe menossa: sarjanousija säilytti paikkansa kiherien vaiheiden jälkeen lokakuun päätöskierroksella, joten taival Kakkosessa jatkuu toista vuotta peräkkäin. Uudenmaan joukkueet ovat Kiffenille erittäin tuttuja. Kakkosen tiivistyminen kolmeen lohkoon kuluvaksi kaudeksi tarjoaa helsinkiläisille uusia haasteita. Edessä on mm. matka Ahvenanmaalle kilpakauden aikana. Jätkät hyttiin, koppi lukkoon ja avain huoltajalle?

Nykypäivän Kiffeniltä löytyy edustuksen lisäksi joukkueet Nelosessa ja Kutosessa. Lisäksi ikämiespuolella toiminta on virkeää. Myös futsal kuuluu Mustien hurmureiden valikoimaan. Juniorijoukkueita ei nykyorganisaatiossa ole hetkeen ollut. TPV:n avausvastustajat antavatkin hyvän kuvan siitä erilaisten seurojen kirjosta, joita Kakkosessa löytyy. Hongan organisaatio on lähellä Veikkausliigatasoa, kun taas Kiffenin toimintamalli painottaa erilaisia seikkoja. Kummankin työ on arvokasta, eikä erot itse viheriöllä ole aina niin suuret kuin taustoista voisi olettaa.

Kiffeniltä löytyy kokemusta


Ennakkoveikkauksissa Kiffeniä on povattu sarjan häntäpäähän. Arvioihin vaikuttaa jonkin verran talvikausi, jonka aikana Kiffen saalisti harjoitusotteluissa vain yhden voiton. Tosin tämä saatiin kauden kynnyksellä JäPS:sta, jonka kanssa TPV päätyi viime vuoden sarjassa tasapisteisiin. Myös sarja-avaus Viikinkejä vastaan oli voitokas.

Päävalmentaja Timo Salo, voidaanko Kiffeniä pitää jossain määrin kaverijenginä tai äijäporukkana?
- Voi kai niinkin sanoa, ei me nyt ainakaan olla ihan perinteinen Kakkosen jengi, joissa on usein paljon junnuja. Enimmäkseen pelaajat tekevät tätä rakkaudesta lajiin. Osalla saattaisivat taidot riittää korkeammallekin, mutta työt ja perhe-elämä ovat asioita, joihin halutaan sitoutua.
- Kakkosen tasolla jengi käy paljon duunissa ja opiskelee, se tietenkin tekee sen, että joutuu antamaan vähän vapauksia. Harjoittelemme neljästi viikossa.

Joukkueen ydinrunko on säilynyt melko yhtenäisenä jo muutaman vuoden. Päävalmentaja Salo tuntee joukkonsa hyvin, sillä alkanut kausi on hänelle neljä perättäinen Kiffenin ruorissa.

- Ryhmä on aika kokenut ja hyvähenkinen. Keski-ikä on jotain 27 vuoden tienoilla, vaikka en sitä erikseen ole kyllä laskenut. Meidän pelaajat ovat aika hyvässä iässä jalkapalloilijan uran kannalta.

Millaista jalkapalloa Kiffen pyrkii pelaamaan?

- Yritämme pelata aggressiivista jalkapalloa kovalla tempolla. Pyrimme olemaan aktiivisia kentällä.

Onko olemassa jotain perussapluuna, joilla matseihin ryhmittäydytään?

- 4-3-3 ja 4-4-2 ovat perusryhmityksiä, mutta tilanne elää otteluiden mukaan. Se riippuu vähän vastustajasta ja siitä, missä pelataan.

Kenet näet Kiffenin päävastustajiksi sarjassa?

- Vasta muutaman pelatun kierroksen jälkeen näkee, missä mennään. Talvipelit eivät kerro Kiffenin tasosta paljoakaan, varmaan monella lohkon joukkueella on vähän sama tilanne. Monella nuoremmalla jengillä talvi menee hyvin, mutta sitten sarja ei käynnistykään ihan odotusten mukaan. TPV:n kaatama Honka tulee luultavasti olemaan ykkösenä, mutta muuta on vaikea vielä sanoa. Oma minimitavoitteemme on sarjapaikka, mutta mitään tarkkaa tavoitetta ei ole lyöty lukkoon.

Helatorstaina oli helppo hymyillä. Kuva Juhani Järvenpää.


Sarja-avaus oli loistava – mutta vain kolmen pisteen arvoinen


Pallo-Veikkojen kausi alkoi yli odotusten. Fc Hongan kaatumiseen uskoi harva, vaikka TPV:n otteet olivatkin pitkin kevättalvea lupauksia antavia. Punakoneen taisteluilme oli läpi ottelun hyvä. Juoksukilpailuun tai koohottamiseen ei sorruttu, vaan vastustajaan pyrittiin iskemään oikeilla hetkillä. Prässissä löytyi paljon variaatiota. Kun Mikko Kruuti maalissa nappasi muutaman tärkeän torjunnan, voidaan voittoa pitää ansaittuna. Honka ei kyennyt sopeuttamaan pelisysteemiään Pyynikin pienelle kentälle, kun taas TPV käytti alustan tarjoaman pienen hyödyn fiksusti hyväkseen. Tosin TPV:n valmentajan Anssi Ylisen näkemys on hiukan skeptisempi kuin virittäytyneessä sieluntilassa ottelua seuranneen kannattajan.

- Ottelu itsessään oli oikeastaan nelijakoinen. Honka aloitti hyvin kummankin puoliajan ja tekivät ensimmäiset maalit. Minusta oli itse asiassa hyvä, että Honka teki avausmaalit. Pelasimme Hongan maalien jälkeen paljon vahvemmin. Peli ei ollut meiltä mitenkään erityisen hyvä, vaan esitys ailahteli aika paljon.

Avaus kauteen oli kuitenkin tuloksellisesti loistava. Mikä oli Honka-pelin isoin anti 3 sarjapisteen lisäksi?

- Pelaajien luotto omaan itseensä ja koko joukkueen toimintaan varmasti lisääntyi. Ainakin se käsitys vahvistui, että emme ole tehneet vääriä asioita talven aikana. Honka on ylivertainen joukkue tähän sarjaan, mutta meidän miehet eivät kalvenneet yhtään heidän rinnallaan.

Luovuus rakentuu harjoittelun kautta


Koska Ylinen on paitsi edustusjoukkueen päävalmentaja myös seuran valmennuspäällikkö, hänen ajatuksensa jalkapallosta saattavat vaikuttaa paljonkin siihen, millaiseksi seuraksi TPV muodostuu.

Mohamed Koroma (vas) viimeisteli Honkaa vastaan kahdesti. Kuva Juhani Järvenpää.

Näiden TPV:n kotimatsiennakkoiden yhteydessä pyrin hiukan keskustelemaan Anssin kanssa jostakin jalkapalloilullisesta teemasta. Huomautan, että teemat ja kysymykset ovat kirjoittajan laatimia, joten ne eivät ole aina kovinkaan lajispesifejä.

Anssi, mitä luovuus jalkapalloilussa tarkoittaa?

- Siihen liittyy yllätyksellisyys, ennalta-arvaamattoman ratkaisun löytäminen lähinnä hyökkäyspelaamisessa - sekä pallon kanssa että ilman palloa. Luovuus vaatii pelaajalta rohkeutta tehdä jotakin uutta, joka vähän poikkeaa normikaavasta. Se vaatii hyvää havainnointia kentällä.

Ylisen metodia on kuvailtu varsin pelaajalähtöiseksi ja keskustelevaksi. Rauhallisuus välittyy myös joukkueen tekemiseen.

- Mun tapaani johtaa kuuluu se, että en halua olla liian autoritäärinen. Pelaajalle pitää jäädä tilaa. Vastuu on eri asia kuin kuri. Käskyttämällä luovuutta kadotetaan. Luovuus vaatii nimenomaan rohkeutta olla omanlaisensa. Harjoittelutilanteet pyritään rakentamaan siten, että pelaaja itse ajattelisi ne läpi, että jokaista tilannetta ei annettaisi valmiina minun taholtani. Luovuus rakentuu harjoittelutilanteen kautta. Homma etenee erehdysten, onnistumisten ja oivaltamisen kautta.

Tietyt seikat TPV:n pelaamisessa pyritään hoitamaan tiukasti ns. pelikirjan mukaan. Pitää myös muistaa, että Ylisellä on ensimmäinen kausi menossa, ja pelaamiselle luodaan vasta perustaa.

- Esimerkiksi puolustuspelaamisemme kaavaan palataan joka pelin jälkeen, jos sieltä löytyy vääränlaisia vivahteita. Pelaajat tekevät käytännön työn, mutta pitkälti minä kerron miten kentällä toimitaan. En halua kovin luovia puolustusratkaisuja.

Arvoituksellinen ottelu


Maanantain ottelu voi olla Pallo-Veikoille todella haastava. Yksikään vastustaja ei sorru ylimielisyyteen TPV:tä vastaan Hongan kaadon jälkeen. Odotettavissa on varsin erilainen ottelu kuin Honkaa vastaan, jossa luoviakin ratkaisuja saatetaan tarvita.

Yleisö täytti idyllisen Pyynikin lehterit. Kuva Juhani Järvenpää.

- Maanantain ottelu on nyt kauden tärkein peli. Jokaisesta voitosta saa kolme pistettä ja ne ovat ihan yhtä arvokkaita niin Hongalta kuin Kiffeniltä. Tuloksellisesti hyvä Honka-peli on meille haaste siinä mielessä, että ajatellaanko siitä nyt jotain. Kiffenillä on voitto alla, kokeneita pelaajia ja aggressiivinen pelityyli. Helppoa ei tule olemaan, Anssi Ylinen kertoo.

TPV:n riveissä ei ole tapahtunut suurempia muutoksia. Ville Salonen on edelleen poissa. Takavuosien maalitykki Mika Ahonen on saavuttamassa parasta pelikuntoaan ja kakkosjoukkueen ottelussa mies on pelannut jo lähes täysiä minuutteja.

Mustat Hurmurit on tamperelaisille uusi tuttavuus. Joukkueen on kerrottu pelaavan melko rouheaa jalkapallo, jossa tilanteisiin tullaan joskus kovaakin. Varmaa on, että Pyynikillä edellytykset fyysiseen pelaamiseen ovat mitä otollisimmat. Myös mahdollisuus bussin parkkeeraamiseen oman maalin eteen saattaa houkutella.

Timo Salo, ketkä ovat Kiffenin kantavia voimia?

- Samuli Komulainen on meidän kantavia voimia, hänellä on tosin takaristiside poikki, joten hän ei ole valitettavasti nyt käytettävissä. Myös topparimme Otto Talvitie kuuluu kantaviin pelaajiin. Nuoremmasta kaartista voisi mainita Kolmosen Töölön Taistosta saapuneen Saku Klingan, joka on tullut joukkueeseen hyvin sisään.

Pyynikin kenttä on käytännössä alimittainen tälle tasolle: onko se Kiffenille etu vai haitta?

- Vaikea sanoa. Meille on yleensä sopinut iso kenttä, uskon kuitenkin että pystymme tappelemaan pienemmälläkin alueella. Juoksuvoimaisille pelaajille sopisi toki se, että olisi lääniä, johon pelata palloa. Emme ole näin snadeilla kentillä juurikaan pelanneet.

Ennakkosuosikin viitta on TPV:n harteilla, mutta aika moni seikka puoltaa myös Kiffenin mahdollisuuksia. Veikkaan, että maanantaina on luvassa tasainen ja vähämaalinen vääntö, jossa henkilökohtainen taito voi ratkaista ottelun.

Haetaan vertauskuvaa musiikin saralta. Kenties tarjolla on jotain tällaista:




keskiviikko 4. toukokuuta 2016

#5 Tommi Smeets ja E-junnut



Superjunnukapteenit Elias, Jake ja Vilho ottivat reippaina haasteen vastaan ja tulivat kannattajien vieraileviksi tähdiksi jututtamaan Tommi Smeetsiä, joka puolestaan ei esittelyjä kaipaa! Poikien tentissä käytiin läpi niin Tommin omaa uraa kuin joukkueen tavoitteita alkavalle kaudelle. Ja kun rivissä neljä kapteenia istui niin totta kai myös kyseiseen rooliin pureuduttiin.


Vielä kerran jättikiitokset haastattelijapoppoolle hyvistä kysymyksistä ja ammattimaisesta otteesta! Tässähän täytyy jo alkaa miettiä mediatiimin uusia kiinnityksiä ensi talvelle, näin vähäisellä editointitarpeella ei olla taidettu vielä yhtäkään haastista saada pakettiin :). Tähän on siis hyvä päättää talven ja kevään videohaastatteluputki, kauden aikana täällä Paltsaristissa palataan ottelukoosteiden pariin kunhan Tammelan portit taas aukeavat.

tiistai 3. toukokuuta 2016

Kauden avaus: TPV-Fc Honka to 5.5. klo 18.30 Pyynikki


A-LUOKAN PUUTAVARAA TARJOLLA


Tampereen Pallo-Veikkojen kausi alkaa kovimmilla mahdollisella koitoksella. Pyynikin postimerkillä vastaan asettuu Espoon jätti, Fc Honka. Kaikki todennäköisyydet ovat Hongan puolella. Duunarijengin ei auta kuin tarttua työvälineeseen, päräyttää Punakone käyntiin ja etsiä uskoa koetellusta sanonnasta: mitä suurempi puu, sitä kovempaa se rytisee kun se kaatuu.

Fc Hongan joukkueesta löytyy niin naurettava määrä liigakokemusta, ettei maksa vaivaa erikseen laskea kokonaisottelumäärä. Puhutaan sadoista matseista, ehkä maaginen tuhatlukukaan ei ole kaukana. Silti vain yksi yksittäinen ottelu muutti koko viime kauden kuvan. Lokakuu oli Espoossa lohduton, kun Kokkolan Pallo-Veikot juhli nousua Hongan sijaan. Sarjasysteemi on julma, jopa kohtuuton.

Fc Hongan päävalmentaja Juho Rantala, viime kausi oli tuloksellisesti ylivertainen, mutta nousu jäi haaveeksi. Miten pettymys käsiteltiin?

- Harjoittelemme ja pyrimme tekemään päivittäin asiat paremmin, ei siinä sen ihmeempää. Pelasimme kuitenkin hienon kauden ja nousu jäi vain maalin päähän. Harvat seurat hoitavat asiansa yhtä hyvin kuin Honka, joten monen pelaajan oli helppo jäädä ja myös tulla tänne. Joukkueen kokoaminen on ollut suhteellisen vaivatonta.

Hongan lento katkesi ratkaisevalla hetkellä. Kuva Juhani Järvenpää.


Valmennat nyt toista kautta Fc Honkaa. Toiminnan jatkuvuus vaikuttaa ulospäin hyvälle. Voisitko vähän eritellä sitä, mitä asioita painotit viime vuonna ja miten prosessi jatkuu nyt?

- Prosessi alkoi jo vuonna 2014, jolloin oli vielä epäselvää pelaammeko liigaa vai emme. Uusi omistaja Esport ei halunnut ottaa vanhoja velkarasitteita kontolleen. Koin, että saimme sellaisen porukan kasaan, että Honkaan kannatti jäädä. Varsinainen harjoittelu alkoi myöhään, helmi-maaliskuun vaihteessa 2015.

- Olosuhteet olivat heti kunnossa. Tavoitteemme oli saada vahvasti honkalainen joukkue, jossa onnistuimmekin. Käytännössä kaikki toimijat olivat jo aiemmin olleet jossain vaiheessa uraansa Hongassa mukana. Yhteisöllisyys oli tärkeää alusta asti, kannattajat ovat pysyneet tukenamme ja olemme onnistuneet lähestymään junioriseuroja.

- Haluan, että minun valmentamani joukkueet pelaavat pallonhallinnan kautta. Myös pelaajat ovat tähän sitoutuneet. Hankintojen ja junioreista tulleiden pelaajien myötä olemme hiukan fyysisempi ja kookkaampi joukkue kuin viime kaudella. Hävisimme esimerkiksi nousukarsinnan KPV:lle ihan puhtaasti koossa. Osa viime kauden vastustajista pyrki horjuttamaan meitä perinteisen fyysisen pelin ja erikoistilanteiden kautta. Nyt meiltä löytyy aika hyvät palikat myös tähän, vakuuttaa Rantala.

Pelkkä tekninen taito ei riitä


Myös TPV:n kausi 2015 oli pettymys. Loppusijoitus oli kohtuullisesti neljäs, mutta kautta kuvaa osuvammin se tosiseikka, että sarjapaikka varmistui vasta pari kierrosta ennen sesongin päättymistä. Pelillisesti paketti pysyi kasassa vain hetkittäin - tasaista 90 minuutin suorittamista ei nähty oikeastaan koko kaudella.

Vastustajat saivat palloa pelattua aivan liian helposti linjojen väliin ja kauden erityispiirre oli vastustajan toistuvat murtautumiset keskisektorin kautta maalintekoon. Pallonhallinta ei johtanut siihen, että puolustusmuoto olisi ollut valmiiksi ryhmittäytynyt, kun peliväline menetettiin. Toisinaan yritettiin edetä nopeasti ja suoraviivaisesti, mutta tällöin muodostelma repesi liiaksi. Yleiskuva oli melko sekava.

Kuluvalle kaudelle valmennusvastuu siirtyy seuran valmennuspäällikkönä toimivalle Anssi Yliselle. Ylisen metodit ovat sellaiset, kuin perehtyneellä ja hyvin koulutetulla (UEFA Pro -taso) juniorivalmentajalla ovat.

Jari Nikkilä tuo kokemusta TPV:n takalinjoille. Kuva Janne Pirinen.

Anssi, mitä mieltä olet väitteistä, että sun kokemuspohjalla on vaikea hypätä aikuisjoukkueen vetäjäksi, koska tausta on niin vahvasti junnupuolella. Onko tälläinen jako juniori/aikuisvalmennukseen pelkkä myytti?

- Onhan siinä tietysti eroja. Ilmapiiri on kuitenkin ykkösjuttu niin pienissä junioreissa kuin aikuisissa. Keinot ovat vain erilaisia. Aikuiset sitoutuvat kun heille antaa vastuuta. Silloin he ovat omatoimisia ja ymmärtävät, miksi asioita tehdään.

- Vaikkapa 15-vuoden iässä kyseessä on vasta pelillisen palapelin rakentaminen. Kun pelaaja saavuttaa edustusjoukkueiän toivoisin, että kaikki perusasiat olisi jo käyty lävitse. Edustusjoukkueessa painitaan samojen asioiden kanssa, mutta tempo ja vaatimustaso on tietysti kovempi. Ratkaisujen on tapahduttava nopeasti.

- Harjoittelutilanteessa erot eivät ole älyttömiä. Taktinen taso on laajempi. C- ja B-juniori-iässä pitäisi osata jo yhden linjan – vaikkapa keskikentän - sisäistä yhteispeliä. Edustustasolla linjojen välinen yhteistyö laajenee koko joukkueen toiminnan hahmottamiseen ja havainnointiin.

Millainen suomalaisen pelaajan taktinen ymmärrys mielestä on?

- Esimerkiksi espanjalaisten jalkapallovalmentajien mukaan suomalainen jalkapalloilija on vielä 13-vuotiaana vertailussa muihin eurooppalaisiin ihan ok tasolla. Kun aletaan harjoitella pelipaikkakohtaisia tehtäviä alkaa eroja syntyä.

- Espanjalaiset ovat ymmärtäneet, että jalkapallon harjoittelu on nimenomaan pelin harjoittelua. Suomessa on keskitytty henkilökohtaiseen taitoon, joka on tietysti tärkeä tekijä. Hyvä pelaaminen rakentuu taidon lisäksi oikeista pelipaikkakohtaisista ratkaisuista. Taitava pelaaja ei hyödy taidoistaan, jos siihen ei yhdisty oikeiden valintojen teko. Kuljetanko, syötänkö, harhautanko ja niin edelleen. Kanssapelaajat pitää myös pystyä huomioimaan. Olemme kuitenkin menneet viimeisen viiden vuoden aikana paljon eteenpäin pelipaikkakohtaisessa harjoittelussa.

Hongan standardi omaa luokkaansa


Sekä TPV että Honka operoivat laajalla miehistöllä. Sopimuspelaajien määrää selittää kuitenkin se, että kummankin joukkueen rosteri sisältää niin A-junioreita kuin lähtökohtaisesti reservijoukkueessa taitoaan kehittäviä pelureita. On muistettava, että suurien nimien lisäksi Hongan miehistössä pelaa jo nyt paljon nuoria kykyjä ratkaisevissa rooleissa.

Toimintamalli on siten ylimmällä tasolla melko samankaltainen, mutta on kuitenkin selvää, että organisaationa Fc Honka asettaa aivan oman standardinsa muilla tämän tason ryhmille. Seuran omistuspohja on kuitenkin varsin poikkeuksellinen. Taustalla on Suomen suurin sisäliikuntakeskus ja muu siihen linkittyvä liiketoiminta. Talouden raamit joukkueen ympärillä eivät luultavasti ole yhtä kireät kuin muualla Kakkosessa. Resursseja kuitenkin myös luodaan toimimalla aktiivisesti niin yritysmaailman kuin yhteisöjen suuntaan. Espoossa on ilmeisesti ymmärretty, että nykyaikaisen jalkapalloseuran ei kannata linnoittautua vain urheilun saarekkeelle.

Nicholas Otaru antaa panoksensa myös kentän ulkopuolella. Kuva Juhani Järvenpää.


Juho Rantala, millaista kehitystä organisaation tasolla on odotettavissa?

- Mietin valmentajana näitä asioita eniten urheilun kautta. Toivoisin, että saamme valmennuspuolelle yhä enemmän osaamista. Mutta jo nyt Honka on siinä tilanteessa, että olosuhteilla tai taustoilla minä en voi selitellä ainuttakaan tappiota.

- Haluamme olla seura, joka tarjoaa fiksuille honkalaisille pelaajille roolia myös varsinaisen peliuran jälkeen. Jotkut pelaajistamme ovat jo nyt osa-aikaisesti seurassa töissä, esimerkiksi Roni Porokara toimii markkinoinnissa ja Niki Otaru on mukana yhteistyössä seurojen ja koulujen suuntaan. 

Yhteisöllisyys ja Espoo on kuitenkin ollut melko hankala yhtälö. Lähes aina, kun on puhe Espoosta, on puhe identiteetistä - lähinnä sen puutteesta. Vielä useammin ihmetellään, miksi espoolaisuus ei manifestoidu notkuvina katsomoina urheilutapahtumissa. Tällä kaudella espoolaisia seuroja on peräti kolme kappaletta samassa lohkossa.

- Pelaajat saattavat saada lisää kipinää siitä, että vastassa on tuttuja kavereita. Kunnon paikallisderbyjä ei ole kuitenkaan vielä tainnut oikein kehittyä. En edes tiedä koska Honka viimeksi olisi taistellut sarjapisteistä EsPaa tai Fc Espoota vastaan. Toivottavasti paikallismatsit alkavat liikuttamaan espoolaisia hiukan aiempaa enemmän. Honka on kuitenkin tunnettu seura, joten muille joukkueille on varmasti iso juttu päästä pelaamaan meitä vastaan.

Pyynikin pingiskenttä ei tee oikeutta pelille


Viime kaudella TPV:n ja Hongan kohtaamiset olivat melko yksipuolisia näytöksiä. Vain viimeinen keskinäinen kohtaaminen oli sellainen, jossa myös Pallo-Veikot roikkui pisteissä kiinni. Tasoero konkretisoitui kuitenkin kahteen Hongan loppuminuuttien maaliin.

Tällä kertaa oman vivahteensa otteluun antaa jo perinteeksi muodostunut keväinen evakkoretki Pyynikin höntsykentälle.

- Pyynikki on idyllinen ja historiaa huokuva paikka keskellä kaupunkia. Alusta on kuitenkin ihan katastrofi ja kenttä alimittainen. Jos halutaan mennä kohti ammattimaisuutta ei tällaisilla kentillä pitäisi pelata aikuisten otteluita, Rantala jyrähtää.

- Me ja TPV olemme varmaan sarjan pelaavimpia joukkueita. Edessä on varmaan aika kova taistelupeli. TPV on pelannut hyvän kevään ja joukkue on ennakkoon yksi sarjan kovimmista. Koroma, Kiiveri, Korsunov ja Matti Jokinen ovat tähän sarjaan kovia jätkiä. Nikkilän Jari tuo paljon pallollista osaamista ja kokemusta alakertaan.

- En usko, että tuloksen kannalta Pyynikin kentästä on meille kuitenkaan haittaa. Urheilullista etua ei kumpikaan joukkue olosuhteista saa. Luultavasti erikoistilanteita nähdään tavallista enemmän ja pallo tulee olemaan hiukan enemmän ilmassa kuin tavallisesti.

TPV piti cupissa KuPS:aa pitkään pinteessä. Kuva Janne Pirinen.

Hongassa on futisyleisölle tuttuja nimiä aina maajoukkuetta myöden. Mutta ketkä olisivat sellaisia nousevia nimiä, joihin yleisön kannattaa kiinnittää katseensa jo nyt?

- A-juniori-ikäinen Elias Tuomela on vetänyt tosi hyvän kevään.  Elias on iso, fyysinen ja monipuolinen keskikentän pelaaja. Hänen pelaamisensa torstaina ei ole kuitenkaan täysin varmaa. Kapteeni Tommi Saarinen on nuori, fiksu kaveri, joka on kasvanut roolinsa vaatimuksiin. Karim Jouini ja Viikingeistä saapunut Robert Ivanov ovat olleet talvikauden onnistujista. 17-vuotias Rony Huhtala teki cupissa kaksi maalia KPV:tä vastaan. Yksi pelaaja, jonka haluan nostaa esiin, on vuonna 2001 syntynyt Maximo Tolonen, hänkin tulee saamaan kauden aikana jonkin verran minuutteja.

Talven aikana Honka vahvistui entisestään. Oulusta saatiin kokenut Antti Uimaniemi ja HIFK:sta Mika Johansson. Hongan imusta kertoo myös se, että Gnistanin profiilipelaaja Valte Vuorela valitsi Hongan, vaikka paikka avauksessa on todella tiukassa espoolaisleirissä. Erityisen tyytyväinen Rantala on maalivahtitilanteeseen Johanssonin saapumisen myötä.

- Meillä on todella hyvä maalivahtikaksikko. Kilpailutilanne on kova. Voimme peluuttaa maalivahteja hiukan vastustajan mukaan. Jos vastustaja lyö pitkää palloa maalille ja panostaa erikoistilanteisiin, voi isokokoinen Johansson olla nokkimisjärjestyksen kärjessä. Ville Hursti on puolestaan liberotyylinen maalivahti, joka on todella hyvä jalalla. Hursti on vahva tilanteissa, jossa vastustaja pelaa puhtaasti vastahyökkäyksillä ja nopeilla pistopalloilla linjan taa.

Helatorstaina torjuntavastuun ottaa Hursti Johanssonin loukkaantumisen vuoksi. Myös Roni Porikara puuttuu varmuudella kokoonpanosta.

TPV:n otteissa on ideaa


TPV:n mahdollisuudet yllätykseen eivät liene järin suuret. Se tosiasia, ettei toukokuun alussa yhdenkään joukkueen pelisapluuna ole vielä hioutunut lopulliseen formuunsa, antaa pientä toivoa. Pieni kenttä ja surkea pelialusta voivat olla TPV:lle pieni etu. Myös päävalmentaja Ylinen tunnustaa haasteen kovuuden.

- Honka pystyy pyörittämään 90 minuuttia syöttömyllyä. Hongalla on taitavia ja rohkeita pelaajia, jotka uskaltavat pelata lyhyttä syöttöä pieniinkin tiloihin, eivätkä lähde roiskimaan. Meidän pitää päästä lähelle, muuten joudutaan juoksemaan perässä, ja he syöttelevät meiltä keuhkot puhki.

- Lähdemme otteluun puolustus edellä. Maalintekokilpailuun ei kannata Honkaa vastaan ryhtyä, koska siinä voi jäädä hopealle.

Terveystilanne on joukkueessa hyvä. Ylisellä on varsin vahva tausta nimenomaan fysiikkapuolelta. Loukkaantumiset vaikuttavatkin vähentyneen takavuosiin verrattaessa.

TPV:n sisällä uudenlainen lähestyminen harjoitteluun on otettu hyvin vastaan. Pitää toki muistaa, että uuden valmentajan myötä raikas ilme syntyy helposti. Todelliset opit mitataan vasta pitkän kauden aikana. Ennusmerkit onnistumisten kesään ovat kuitenkin varsin suotuisat. Suomen Cupissa TPV esiintyi paitsi ryhdikkäästi, myös järkevästi. Joukkue selvästi uskoo omaan asiaansa ja katsomoon välittyy tuntu siitä, että kentällä pyritään toimimaan toisteisesti ja organisoidusti. Vaikuttaa selvältä, että jonkinlainen raami tai aihio olisi jo omaksuttu.

Se, onko tuolla aihiolla käyttöä vielä helatorstain avauksessa, on toinen ja oikeastaan toissijainen juttu. Suurempi kuva piirtyy vasta ajan myötä, eikä valmista teosta synny yhdestäkään jalkapallojoukkueesta milloinkaan. Mutta juuri tuo kaiken keskeneräisyys, iäti täydentyvä ja ikuisesti täyttymätön tavoite, tekee pelistä kiehtovan ja kauniin. Ja kuka tietää, ehkä ne suuretkin puut jonain päivänä kaatuvat, jotta uusia kasvaisi niiden tilalle.

Helatorstain taistelulaulu: