Seuraavaan otteluun (SalPa - TPV):

tiistai 17. toukokuuta 2016

Tammelan Voima esittää: Nicolas Kivilinna la 21.5 klo 15.00 Pikku-Tammelan terassi


TAMMELAN STADIONIN MUSIIKKIKESÄ


Tampereen Pallo-Veikkojen kotimatsit tarjoavat tänäkin kesänä muutakin kun pelkkää palloa. Jo viime vuonna Pikku-Tammelan terassilla esiintyi artisti kahdesti ennen peliä, ja tuo perinne jatkuu alkaneella kaudella entistä vahvempana. Faniryhmä Tammelan Voima vastaa artistivalinnoista, joten kuultavaksi on valikoitunut iskevää nuorisomusiikkia. Moitteet, kehut ja ehdotukset voi siis suunnata tänne päin...

Soittajat ovat tamperelaisia ja tuovat näin omalta osaltaan esille kaupunkimme vireää musiikkielämää, myös sellaisia osa-alueita, jotka eivät välttämättä nouse esiin radiossa tai listoilla. Tosin kauden ensimmäinen artisti on tyyliltään ja potentiaaliltaan sellainen, että hänestä ovat kirjoittaneet jo suurimmatkin musiikkijulkaisut.

Nicolas on äänittänyt tuotantoaan mm. Lauri Viidan lapsuudenkodissa. Kuva: Miikka Varila.

Hän on siis Nicolas Kivilinna, joka esiintyy lauantaina 21.5. ennen TPV – Kontu -matsia. Muut kesän varmistuneet esiintyjät ovat Joni Ekman (3.6.), Marko Säärelä (10.7.) ja Ville Pirinen (päivä auki).

Kyselimme Nicolakselta hieman ennakkotunnelmia ennen stadionkeikkaa.

Olet säveltänyt viime aikoina paljon kotimaisten ”klassikkorunoilijoiden” tekstejä. Miksi juuri Lauri Viita, Eino Leino ja Uuno Kailas ovat valikoituneet levyillesi?

- Heidän kokoelmansa sattuivat olemaan sukulaisten hyllyissä. Tartuin, koska nimet olivat tuttuja jostain, ehkä koulusta.

Olisiko mahdollista, että myös moderni runous päätyisi käsittelyysi?

- Miksei. Yhden uudemman runoilijan eli Tiina Tullan (s. 1958) runon olen säveltänyt, vaikkei se moderni sinänsä ole. Kaikki muut runosävellykset ovat keväältä 2013, eivätkä uudet runosävellykset ole nyt olleet mielessä. Mutta tosiaan, miksei.

Vaikuttaako lainamateriaalin tekstimaailma omaan kirjoittamiseesi?

- Lainakappaleet ovat suosikkieni parhaimmistoa. Eivät suoraan, mutta tiedostamatta varmasti.

Esiinnyt sekä bändin kanssa että soolona. Miten vertaisit niitä keskenään?

- Soolokeikoilla voin tehdä mitä vain. Bändikeikat ovat suunnitellumpia ja kollektiivisempia. Kummassakin on puolensa.

Olet nuoren sukupolven edustaja, joten joidenkin mielestä voi olla erikoista, että luotat yhä myös vinyylijulkaisujen voimaan. Miksi?


- Jotta vinyyliharrastajat saisivat kuunnella musiikkia haluamassaan formaatissa. Itse kuuntelen musiikkini diginä, mutta jos pitää valita CD:n ja vinyylin väliltä, niin jälkimmäinen. Mutta vain kansitaiteiden ja esteettisen kokemuksen tähden — ylivertaiseen ääneenlaatuun on huono vedota, kun suuri osa vinyylipainoista kaivertaa vinyylit CD-laatuisina.

Pispalan henki välittyy hienosti Nicolaksen musiikista. Kuva Miikka Varila.

Ensialbumisi arvioitiin jopa Suomen kuvalehdessä, jota syvemmälle valtavirtaa on Suomessa hankala päästä...  Tunnetko muusikkona olevasi jo osa mainstreamia vai enemmänkin DIY- osastoa?

- Toivottavasti kaikenlaiset kuuntelijat voisivat kuunnella musiikkiani. Kaikista lähinnä sydäntä on kotikutoinen folk-meininki, mutta olisi joskus hienoa tehdä esimerkiksi J. Karjalaisen Et ole yksin -levyn kuuloinen tuotettu studioalbumi.

Lainateksteihin perustuvissa levyissäsi on selkeä teema. Oma esikoisesi oli kuitenkin melko monipuolinen ja runsas. Miksi näin?

- Johtuisiko siitä, että asuin esikoisen aikaan Runsaudensarven naapurissa? Omasta näkökulmasta esikoinen on kokoelma, jolle poimin tekemisiäni ajalta 2012–2014. Siihen kuului siis 7/9 täysin omia kappaleita, 1/9 toisten sanoihin tehtyä musiikkia ja 1/9 toisten musiikkiin tehtyjä sanoja, tosin viimeksi mainittuun en saanut Beatlesin edustajilta lupaa.

Löytyykö urheilusta samankaltaista luovuutta kuin musiikista ja kirjallisuudesta?

- Monista lajeista kyllä, ja ylipäätään mikä tahansa intohimoinen tekeminen saa aivot miellyttävästi raksuttamaan. Liikkuminen poikii usein jotain luovaa, monta biisiä olen tehnyt painonnostosarjojen välissä.

Urheilussa yksilön takana on usein laaja joukko muita ihmisiä. Miten asia on taiteen puolella? Onko taiteilija itsekäs?

-Tykkään eniten työskennellä yksin. Mutta yhtä paljon itse tekeminen johtuu olosuhteista: yleensä ei ole kauheasti kanssasoittajia lähellä, kun iskee äänitysinspiraatio kahdelta yöllä arkena. Toisaalta olisi hienoa työskennellä etänä jonkun kanssa, kyse ei ole siitä että minun pitää tehdä. Sosiaalinen kanssakäyminen on este, sillä on joskus vaikea olla tiukkana kun pitäisi. Luomisessa ei ole itsekkyyttä, on vain risteäviä näkemyksiä, sikäli kuin näkemystä ylipäätään on. Raha ja ego ovat itsekkyys-kysymyksessä asia erikseen, joka ei ole tullut omissa soittoporukoissa vastaan.

Ovatko fanit sinulle tärkeitä?

- Mukavaa että on ihmisiä, joilla on hyvää sanottavaa ja joita voi moikkailla. Mutta onhan se myös hämmentävää ja/tai kiusallista, kun en ole aiemmin ollut huomion kohteena. Kiva olisi joskus jutella pidemmälti ja päästä ymmärrykseen siitä miksi joku pitää musiikistani sen sijaan että saan vain pikaisen kehun.

Sinulla on taustaa Kanadasta. Onko lätkä junttien laji?

- En tiedä. Joskus tuntuu, että olisi hienoa olla vähän juntti. Jääkiekkokisoja tarvitaan siinä missä blockbuster-elokuvia. Mailalajien kuningas on lacrosse, muuten koripallo.

Kiitos ja nähdään Tammelassa lauantaina 21.5. kolmen jälkeen!

Ei kommentteja :

Lähetä kommentti