Seuraavaan matsiin (MuSa - TPV):

tiistai 26. helmikuuta 2019

Tuomas Lähdesmäki luottaa vahvasti sekä Punakoneeseen että Huuhkajiin

Kuten kaikki TPV:n joukkueen kasaamista seuranneet ovat huomanneet, niin mukaan menestystä jahtaamaan on saatu lukuisia kovia vahvistuksia. Yksi heistä on SJK:n ja Hakan kautta Tampereelle kulkeutunut Tuomas Lähdesmäki. Mies on sekä harjoituspeleissä että Cupissa osoittanut olevansa todella nopea ja liikkeiltään arvaamaton taistelija, joka pelaa kaikki tilanteet täysillä loppuun asti. Todella vaikea pelaaja vastustajien kannalta siis. Tässä hän kertoo hieman kuulumisiaan Cupin lohkovaiheen tauottua.


Kuinka ja missä aloitit jalkapallon parissa? Millainen rooli vanhemmillasi on ollut harrastuksessasi? Kulkiko nuorempana mukana myös muitakin lajeja yhtä tarkeinä?

- Aloitin jalkapallon pelaamisen pienenä Seinäjoella ja TP-Seinäjoen junioreissa. Vanhemmillani on ollut mielettömän iso rooli jalkapalloharrastuksessani ja on sitä edelleen. Heidän avullaan olen voinut harrastaa tätä huippulajia ihan nappulasta asti ja toteuttaa unelmaa kaikilta osin. Heille kuuluu iso kiitos. Nuorempana mukana kulkivat myös salibandy ja lentopallo aina pitkälle nuoruusvuosiin saakka. Sitten tajusin, ettei aika millään riittänyt kaikkiin kolmeen (lentopalloon ei ehkä pituuskaan...) ja futis vei sitten voiton.


Millaiset harjoitusolosuhteet kotiseudullasi olivat? Mitä mieltä olet Tampereen kenttätilanteesta? Mihin olet tyytyväinen, mihin kaivattaisiin parannusta?

- Seinäjoella harjoitusolosuhteet olivat huippuluokkaa etenkin viimeisinä vuosina. Uusi keinonurmihalli nousi vanhan hiekkakentän päälle ja muutenkin fasiliteetit kasvoivat räjähdysmäisesti, kun saatiin oikeita ihmisiä mukaan tukemaan Seinäjoen jalkapalloa. Myös Tampereella on mielestäni erittäin mieluisat olosuhteet. Meillä on täällä iso halli talvisin ja kesäisin löytyy sekä tekonurmea että nurmikenttiä mistä valita. Eli olosuhteista ei jää kiinni mikään. Jos nyt aloitetaan negatiivisesta kuten aina, niin omat henkilökohtaiset kopit voisivat olla aina edustusjoukkueilla käytössään, eikä sinne olisi muilla joukkueilla pääsyä. Tuolloin se olisi tavallaan se meidän toinen koti. Mutta kuten edellä mainitsin, niin kenttäolosuhteet ovat mahtavat ja valinnan varaa löytyy.


Oliko sinulla juniorivuosinasi jokin saman seuran pelaaja, jota fanitit erityisesti? Vai olitko niitä, joiden mielestä kotimainen futis on lähinnä potkupalloa ja ihailemisen arvoiset tähdet löytyvät ulkomailta?

- Minulla oli pienenä useita joita fanitin, niin Ronaldinhoa, Messiä ynnä muita. Mutta jos samasta seurasta täytyy nostaa joku pelaaja, niin varmaan eniten katsoin ylöspäin aikanaan SJK:ssa pelatessani Chris Cleaveriä. Hän oli monelle juniorille ja joukkuelaiselle hieno esimerkki päivittäisessä tekemisessä.

Kuva: Ismo Alhoniemi
Kotimainen jalkapallo elää lievää noususuhdannetta maajoukkueen orastavan menestyksen siivittämänä. Mitkä ovat sinun varhaisimpia muistojasi MM- tai EM-tasolta?

- Vaikea kysymys, seuraan paljon futista ja kisoja tullut myös seurattua jonkin verran, mutta en pysty nostamaan mitään erityistä esiin. Kaikki ovat hienoja tapahtumia ja nostavat lajin arvoa myös Suomessa.


Meillä varttuneimmilla katsojilla maajoukkueeseen on aikojen kuluessa kiinnittynyt ikuisen epäonnistujan leima. Miten on nuoremman sukupolven laita, löytyykö luottoa siihen, että Huuhkajat lähitulevaisuudessa lennähtävät kisakoneeseen? Mikä sen voisi vielä estää...?

- Tietenkin lennähtävät! Meillä täytyy olla jokaisella usko siihen ja vain tekemällä asioita oikein kentällä ja sen ulkopuolella me pääsemme kisoihin. Ja tuloksethan ovat alkaneet jo parantua. Mielestäni Suomesta tulee yhä enemmän parempia pelaajia, joista aletaan jo maksamaan (kolikoitakin) seuroille. Pitkäjänteisyys palkitaan.


Hakan viime kausi ei taaskaan mennyt aivan nappiin. Mutta miten oma kautesi sujui pelillisesti? Kuinka paljon pelaajat vaihtuivat vierelläsi, ehdittekö tulla tarpeeksi tutuiksi kauden aikana?

- Joo, viime kausi jätti taas liikaa jossittelua. Tuntui, että itselläni oli kuta kuinkin sama homma. Oma kauteni parani loppua kohden huomattavasti ja sain pelata omimmalla pelipaikalla sekä sain vastuuta enemmän kuin alkukaudella. Pelaajia tottakai tuli ja meni, mutta viime kaudella meillä oli pitkälti sama runko kasassa kuin sitä edeltävänä vuonna. Minulle jäi sieltä monta hyvää ystävää loppuelämäksi ja edelleen pidetään usein yhteyttä.


Jos ajatellaan koko uraasi, niin mikä on ollut mieleenpainuvin pelisi? Minkä vuoksi?

- Varmaankin hienoimmat muistot monien muiden muistojen jatkoksi ovat olleet maajoukkueottelut. Varsinkin ensimmäiset vuonna 2012 olivat hienoja tapahtumia.


Oliko TPV sinulle ainoa vaihtoehto jatkon kannalta vai tuliko kyselyjä muistakin seuroista? Oliko joukkueessa etukäteen tuttuja pelureita? Mikä ratkaisi valinnan?

- Tarjolla oli muutamia muitakin vaihtoehtoja, mutta halusin voida yhdistää sekä työt että jalkapallon ja siksi TPV tuntui tähän hetkeen parhaimmalta paikalta. Ja tietenkin valmennuksen tiesin ja tunsin, mutta myös nousu ykkösdivariin tuntui houkuttelevalta yhtälöltä. Joukkueesta löytyi monta tuttua jo entuudestaan! Punakone valikoitui ehkä juuri näiden kaikkien juttujen ansiosta eli yhtä ratkaisevaa tekijää ei ollut.


Teini-ikäinen Tuomas tehokkaana vuonna 2013. Show alkaa noin ajasta 2.20


Minkälaiset treenit ovat sinulle mieluisempia? Harrastatko myös omatoimista harjoittelua, ehkä jotain epäsuoremmin jalkapalloon liittyvää?

- Kyllä pelitreenit ovat niitä parhaimpia, tottakai muutakin tarvitaan mutta peli on aina peli. Kentän ulkopuolella tykkään liikkua aktiivisesti kuntosalin ja vesijuoksun parissa. Varsinkin kauden päätyttyä nämä asiat ovat mukavaa vaihtelua.

Cupia on nyt tahkottu neljä peliä ja tuloksena oli jatkopaikka. Mitä ottelut ovat mielestäsi kertoneet joukkueen iskukyvystä? Millaisen arvosanan annat niistä itsellesi?


- Jokainen peli on ollut hyvää oppia meille ja valmistautumista kauteen. Joukkueessamme löytyy halua kehittyä ja pelata koko ajan paremmin.Kun saadaan vähän malttia pallon pitämiseen ja jaksetaan painaa treenikentällä sata lasissa, niin hyvä tästä tulee. Itselleni annan aika perusarvosanan. Mitään tehoja ei ole kauheasti tullut, mutta onneksi kauteen on vielä matkaa.


Minkälaisia toiveita ja odotuksia sinulla on tätä kautta ajatellen? Mitä osa-alueita haluaisit parantaa omassa pelissäsi?

- Lähden hyvin positiivisin mielin tulevaa kautta kohden, sillä kuten olemme jo näyttäneet, niin osaamme pelata hyvää futista ja tulostakin tulee. Saman täytyy jatkua kaudella ja jaksaa tehdä asioita oikein kentällä ja sen ulkopuolella. Asenne ratkaisee jokaisessa pelissä ja vain se osoittaa meille sarjatulukon paikan. Haluaisin parantaa omassa pelissä tehoja. Liikaa menee nyt siihen etten pääse paikoille. Samoin laidalla täytyy opetella ja pystyä haastamaan enemmän.


Miten paljon seuraat eri medioista edustamasi joukkueen uutisointia? Mitkä ovat pääasiallisia jalkapalloa koskevia tietolähteistäsi? Oletko vakituinen kävijä Futisforumilla?

- TPV:ssä on media ja uutisointi loistavalla mallilla. Alhoniemen Ismolle suuresti kiitosta, kuten muille hänen takanaan oleville henkilöille tasapuolisesti. Twitteristä tulee seurattua futisuutisia. Pelejä kyllä katson paljon, mutta muualta ei tule seurattua.


Viime aikoina esimerkiksi Qatarista puhuttaessa on noussut esille jalkapallo muutenkin kuin vain pelinä. Nykyään tuntuu vaikealta ajatella, että niinkin merkittävä yhteiskunnallinen tekijä kuin jalkapallo voisi olla jotenkin epäpoliittinen saareke. Mitä ajatuksia jalkapallon yhteiskunnallinen ja poliittinen ulottuvuus sinussa herättää?

- Mielipiteitä saa ja pitää olla, jokainen tekee asiat omalla tavallaan. Pidetään jalkapallo jatkossakin maailman hienoimpana lajina eikä pilata sitä.


Mitä toivot jalkapallouraltasi tämän vuoden jälkeen? Löytyyko sinulta joitain erityisiä haaveita tai tavoitteita?

- Nousu Veikkausliigaan TPV:n kanssa.


Runsaat kiitokset ajastasi ja onnea voittojen metsästykseen!

Haastattelu: Tuukka Termonen

perjantai 1. helmikuuta 2019

LeKin junnusta Punakoneen maalipyssyksi


Kesken kesän -18 Paltsareihin Oulusta siirtynyt Topi Järvi pääsi mainion menneisyytensä ansiosta heti suurien odotusten kohteeksi. Historiankirjoista löytyy muun muassa valinta Kakkosen itälohkon parhaaksi pelaajaksi vuonna 2015 ja löytyypä vyöltä yli 20 ottelua Veikkausliigaa Hakan paidassa. Täysin Topi ei vielä viime kaudella pystynyt kaikkia nostattamiaan toiveita lunastamaan, vaikka ehtikin moneen otteeseen todistaa taitonsa. Alkavaan Ykkösen kauteen valmistautuminen on onneksi sujunut hyvin, joten Topi tulee varmasti heti alusta saakka luomaan uhkaa vastustajan maalille. Jo Cupin peli Turussa osoitti sen, että paikoille hakeutuminen sarjan huippujoukkuetta vastaan onnistuu. Kunhan ratkaisuihin saadaan vielä hivenen lisäterävyyttä, niin miestähän ei pitele mikään!


Olet suhteellisen tuntematon peluri monille tamperelaisille, varsinkaan jos muisti ei kanna kovin monen vuoden taakse. Noin nuoreksi mieheksi olet ehtinyt kiertää varsin monessa seurassa. Voitko kertoa minkälaisten kiemuroiden kautta päädyit Pallo-Veikkoihin?
Olen tosiaan ehtinyt pelaamaan Hakassa, Kultsussa ja Oulussa ennen kuin siirryin punakoneeseen.

Pääsit kokeilemaan jo varsin matalassa iässä liigavauhtia Hakan riveissä. Mitä noista ajoista ja kokemuksista on jäänyt päällimmäisenä mieleen? Millä mielellä kamppailit tuolloin Suomen huippujen seassa?
Päällimmäisenä mieleen on jäänyt HJK - Haka (29.10. 2011) eli Jari Litmasen viimeinen ottelu Suomen kentillä. Se oli myös tuon kauden viimeinen ottelu. Pääsin vaihdosta kentälle ja sain pelata 10 minuuttia Littiä vastaan. Paljon muutakin on mieleen jäänyt, mutta tämä muistoissa päällimmäisenä.

Entä mistä sait aikoinaan kipinän juuri jalkapalloon? Onko sinulla taustaa muiden lajien parista?
Kaveri kysyi kerhon jälkeen pelaamaan jalkapalloa LeKin junnuihin kun olin kuusivuotias. Myös yleisurheilua, futsalia ja lentopalloa on tullut harrastettua.

Ketkä olivat nuorena jalkapalloihanteitasi? Löytyikö niiden joukosta myös kotimaisia tähtiä?
Nuorena Torres. Aito Ronaldo, ei Cristiano Ronaldo… Ja myös Sami Hyypiä.

Oletko koskaan kärsinyt vakavista loukkaantumisista tai onko urasi muuten ollut vaakalaudalla?
Loukkaantumisia on ollut aikaa paljon, mutta ei sellaista, mikä olisi laittanut uran vaakalaudalle.

Liityit siis Pallo-Veikkoihin kesken kauden 2018. Kuten kaikki muistavat, niin syksy toi mukanaan maksimaalista riemua nousun varmistuttua. Joukkueen arvosanaksi voi siis antaa täyden kympin, mutta kuinka kausi siirron jälkeen sujui omalta osaltasi? Vastasiko odotuksia vai jäikö jotain hampaankoloon?
Olin ollut pitkään pelaamatta, että siinä mielessä jäi asioita hampaankoloon... Mutta olihan se makeeta nousta ykköseen!


Mitä osa-alueita haluat kehittää pelaamisessasi eniten tällä hetkellä?
Paljonkin on asioita missä täytyy parantaa, mutta pidetään ne salassa. Sen näkee kun tulee kentänlaidalle seuraamaan pelejä.

Miltä TPV:n valmennusosaaminen on tuntunut? Sinullahan on tähän liittyen varsin paljon vertailupohjaa eri seuroista.
Anssi ja Inna tekee loistavaa työtä! Eroja löytyy kyllä muihin valmentajiin, mutta ei tämä mitään rakettitiedettä ole. Niin että aika lailla samoja juttuja on käyty läpi jo monta vuotta.

Kannattajan näkökulmasta nousu oli valtavan upea asia, jonka muisteleminen tuo yhä kyyneleen silmäkulmaan. Mutta uuden kauden kynnyksellä olo on hieman epävarma ja hermostunut, kun ei oikein tiedä mitä on vastassa. Minkälaisia toiveita, odotuksia tai tavoitteita sinulla on tätä kautta ajatellen?
En ole asettanut tavoitteita vielä itselleni.

Mitä mieltä olet cupin ottelujen mahdollisesta pelaamisesta ulkona pakkassäällä? Kuinka se palvelee joukkuetta harjoituksellisesti ja tulevaa kesää ajatellen? Riskit loukkaantumisiin kaiketi kuitenkin kasvavat tuollaisissa olosuhteissa.
Riski loukkaantua on suurempi, mutta ainahan se on kiva pelata. Kyllä nämä pelit palvelevat tulevaa kautta ajatellen.

Mihin muuhun käytät päiväsi jalkapallon lisäksi? Oletko koskaan kokenut, että peliura rajoittaa liikaa muuta elämää? Heittäydytkö koskaan tekosairaaksi kehnolla treenikelillä...?
Tällä hetkellä käyn myös töissä, että se ei se liikaa rajoita elämää. Eikä sitä koskaan ole tullut heittäydyttyä tekosairaaksi...

Mitä toivot omalta jalkapallouraltasi jatkossa?
Pelata niin kauan, kun paikat vain kestää.

Onnea tuolle toiveelle. Paljon kiitoksia ajastasi ja nähdään peleissä!


                                                             TPV - Kraft 15.9.2018.
                           Ajasta 2.15 eteenpäin voi seurata Topin sensaatiomaista suoritusta.


Haastattelu Tuukka Termonen
Kuva Ismo Alhoniemi

keskiviikko 23. tammikuuta 2019

Määrätietoisella työllä kohti terävintä kotimaista kärkeä

Paltsaristin kevätkauden jo perinteeksi muodostuneen haastattelusarjan saa kunnian aloittaa monin eri tavoin erittäin mielenkiintoinen peluri. Riku Oras on useimmille tamperelaista jalkapalloa seuranneille tuttu jo TamUn joukkueesta. Näin jälkeenpäin ajateltuna kuitenkin kaduttaa, ettei miehen otteita ole tullut seurattua tarkemmin jo ennen siirtoa Pallo-Veikkoihin. Peliotteiden ollessa vielä pieni arvoitus taitaa Riku valloittaa monta punaista sydäntä jo pelkästään tämän jutun perusteella. Näin kävi ainakin haastattelijalle. Toivotaan että lumous vain vahvistuu vihreällä veralla.  
 
Tervetuloa punakoneeseen! Vuosi vaihtui ja pelit ovat olleet käynnissä jo pitkään. Pitkää taukoa ei jalkapalloiluun tosissaan satsaava siis kerkeä pitää. Ehditkö kuitenkin tyhjentää pääsi ja rentoutua kunnolla viime kauden päätteeksi? Kai jonkinlainen paussi palloilusta kuitenkin aina tarvitaan? Minkälaisia ajatuksia kausi 2018 herättää sinussa nyt, kun aikaa sen päättymisestä on ehtinyt vierähtää jokunen tovi?
Viime kausi oli vaiheikas ja haastava, sillä jouduimme taistelemaan sarjapaikasta viimeiseen pillinvihellykseen saakka. Pohjoislohkon loppukauden ottelutahti oli tiivis ja intensiivinen säilymistaistelu vaati veronsa, joten pieni lepo ja rauhoittuminen teki taistelun tauottua hyvää kropalle ja mielelle. Vaikka ehdinkin myös lomailla ja rentoutua kauden jälkeen, minulla ei ole tapana laiskotella ja löhöillä sarjakauden ulkopuolella.
Pidän treenaamisesta ja monipuolisesta liikkumisesta, joten sarjakauden loputtua minulla oli hyvin aikaa urheilla ja pelailla muita lajeja vapaammin kuin pelikauden aikana. Samalla kroppa pysyy kunnossa ja treeneihin palaaminen tauon jälkeen oli helpompaa. Kausi 2018 oli vaikea, mutta näin jälkikäteen ajateltuna olen erittäin helpottunut ja tyytyväinen, että onnistuimme raapimaan tarvittavat pisteet kasaan, vaikka tilanne näytti erittäin pahalta vielä muutama kierros ennen sarjan loppua.
 
Kotimaan tauon aikana ainakin allekirjoittanut joutuu turvautumaan ajoittain toissijaisiin vaihtoehtoihin eli ulkomaisiin sarjoihin. Seuraatko vapaa-ajallasi futista laajemminkin kuin kotimaan osalta? Jos, niin mihin suuntiin mielenkiintosi kohdistuu vahvimmin?
Rehellisesti sanottuna olen erittäin huono penkkiurheilija ja fani, sillä en omista omaa telkkaria eikä minulla ole edes kunnollista lempijoukkuetta. Tottakai tykkään katsoa Mestareiden liigaa sekä muita hyviä matseja kavereiden kanssa, mutta yksikseni en katso tai seuraa pelejä käytännössä ollenkaan. Seuraan kotimaista jalkapalloa jonkin verran ja tykkään käydä katsomassa pelejä myös paikan päällä. Englannissa vietetyn vaihtovuoden aikana ehdin käydä katsomassa matseja ja varsinkin eri alasarjajoukkueiden otteluissa oli hyvä meininki. Valioliigaotteluihin on suhteellisen vaikea saada lippuja ja niiden hinnat ovat karanneet käsistä, joten kannattaa mennä katsomaan alempien sarjatasojen matseja, jos sattuu eksymään sumuisille saarille.
 
Suomalaisen jalkapallon arvostuksen puutteesta kertoo ehkä myös se, että yleensä suosikkipelaajiksi mainitaan joku ulkomainen huippu. Onko sinulla joitain erityisiä kotimaisia ihanteita, jotka tekivät sinuun aikoinaan unohtumattoman vaikutuksen?
On totta, ettei suomalaisessa jalkapalloilussa ole syntynyt vähään aikaan Litmasen tai Hyypiän kaltaisia koko jalkapalloilevan kansan idoleita, eikä minullakaan ole ollut sen suurempaa kotimaista lempipelaajaa. Nuorempana myös omat lempipelaajat tulivat enemmänkin Espanjan tai Brasilian lämmöstä kuin Suomesta. Jossain vaiheessa nuorempana ihailin suunnattomasti Ronaldinhoa, vaikka oma pelityylini onkin aika kaukana brasilialaisen pelitavasta.
 
Mitkä ovat varhaisimpia jalkapallomuistojasi? Kuinka ja missä ajauduit aikoinaan vakavasti jalkapallon pariin? Mikä on parasta, mitä jalkapallo on sinulle antanut?
– Kasvattajaseurani on itähelsinkiläinen FC Kontu ja pelasin siellä C-junioriksi saakka. Muistan vieläkin elävästi ensimmäiset treenit, pelit ja turnaukset. Ensimmäinen turnaukseni oli Helsinki cup ja nuorempana turnaus oli aina kesän kohokohta, kun pääsi pelaamaan muista kaupungeista ja maista tulleita jengejä vastaan. Ensimmäisessä Helsinki cupissa jouduin pelaamaan seuran kakkosjoukkueessa, mutta heti toisessa turnauksessani pääsin pelaamaan FC Kontu Valkoiseen eli ikäluokan edustusjoukkueeseen.
– Toisessa turnauksessa pääsimme pelaamaan finaalissa Mypaa vastaan Anjalankosken stadionilla ja turnauksen voittaminen tuntui silloin Mestareiden liigan voitolta. En ole sen matsin jälkeen päässyt pelaamaan kyseisellä stadionilla, joten on mahtavaa päästä pelaamaan Mypaa vastaan tulevalla kaudella. Meillä oli Konnussa suhteellisen hyvä ikäluokka ja pystyimme välillä haastamaan Klubia ja Honkaa tosissaan. B-juniorina siirryin Helsingin IFK:hon ja siellä etenin junioreista seuran edustusjoukkueeseen saakka. Mielestäni jalkapallossa parasta ovat ihmiset, kokemukset ja elämänopetukset. Varsinkin IFK:ssa opin paljon elämästä sekä jalkapallosta laadukkaan valmennuksen ansiosta ja sain sieltä tärkeitä elinikäisiä ystäviä.
 
Onko lajin valinta koskaan kaduttanut? Esimerkiksi loukkaantumisten aikana?
– Jos haaveilee rikkauksista ja ammattilaisuudesta jalkapalloilijana Suomessa, lajivalintaa kannattaa miettiä uudestaan, sillä lajin todelliselle huipulle nouseminen on haastavaa. Minua lajivalinta ei ole missään vaiheessa kaduttanut, sillä kuten aikaisemmin mainitsin, olen jalkapallon kautta tutustunut useisiin hienoihin ihmisiin, saanut unohtumattomia kokemuksia ja samalla oppinut joukkueurheilusta sellaisia asioita, joita voi olla vaikea oppia missään muualla. Olen onnistunut välttämään vakavat loukkaantumiset ja pysynyt pelikuntoisena jo useamman vuoden ajan. Ainoa vakavampi loukkaantuminen tuli B-junioreissa, kun vasen polvi jouduttiin operoimaan eturistisiteitä ja kierukkaa myöten.
 
Sinisten osalta viime kautta voi tuskin kokonaisuutena kehua, mutta minkälaisen arvosanan antaisit siitä itsellesi? Mitkä olivat tärkeimmät opit viime kesältä?
Kausi oli itsellenikin vaikea enkä mielestäni onnistunut parhaalla mahdollisella tavalla. Oma valmistautuminen kauteen jäi vajaaksi, sillä palasin Englannista vasta muutama viikko ennen kauden alkua. Vaikka olin pelannut ja treenannut koko talvikauden Englannissa ja olin fyysisesti hyvässä kunnossa, niin ei kauteen valmistautuminen ollut missään nimessä optimaalinen. Koko joukkueen pelaaminen ei kauden aikana loksahtanut kunnolla kohdilleen, vaikka joukkueessa oli paljon taitavia pelaajia. Annan itselleni kouluarvosanaksi seiska miinuksen, sillä en pystynyt pelaamaan parhaalla mahdollisella tasolla läpi kauden. Tärkein opetus viime kaudesta on se, että kauteen valmistautuminen ja laadukas arki ovat erittäin tärkeitä. Pitkän treenikauden aikana joukkue ehtii hitsautua yhteen ja hioa yhteispelin kentällä kuntoon, joten sen vuoksi on tärkeää treenata laadukkaasti heti tammikuusta alkaen.
 
Vaikka et vielä vanha olekaan, niin uraasi mahtuu varmaankin runsaasti sekä riemukkaita voittoja että katkeria tappioita. Kuinka käsittelet otteluja mielessäsi, miten analysoit niiden tapahtumat? Osaatko jättää ne helposti taakse, vai ovatko matseja seuraavat päivät vaihtoehtoisesti joko ruusuilla tanssimista tai murheen laaksossa laahustamista?
Vihaan häviämistä yli kaiken ja varsinkin aikaisemmin tappiot saattoivat viedä yöunet ja maalata mielen mustaksi. Nykyään olen oppinut käsittelemään tunteita paremmin ja pyrin purkamaan ottelut jälkikäteen järjellä, joten tappion jälkeen tykkään olla yksin ja käydä pelin läpi mielessäni. Olen suhteellisen analyyttinen ja otteluista löytyy aina jotain kehitettävää ja parannettavaa. Peleistä löytyy aina lopputuloksesta huolimatta viilaamisen varaa, joten virheistä pitää ottaa oppia ja niin omaa kuin joukkueenkin tekemistä pitää lähteä parantamaan treenikentän kautta.
                              
Mitä ominaisuuksia haluaisit kehittää eniten tulevalla kaudella? Ovatko kehittymistä vaativat osa-alueesi muuttuneet merkittävästi vuosien varrella?
Kaikilla pelin eri osa-alueilla ja fyysisessä puolessa on aina tietenkin parantamisen varaa. Keskikentän roolitus on hieman erilainen kuin mihin olen tottunut viime vuosina, joten varsinkin oma liikkuminen puolustussuuntaan ja puolustuspelaaminen ylipäätään pitää saada kuntoon. Emme ole ehtineet treenata pallollista pelaamista vielä joukkueen kanssa kovin paljon, mutta haluan kehittää omaa pallollista pelaamista, jotta osaan tehdä pelin kannalta oikeanlaisia ratkaisuja kentällä.
– Olen fyysisesti hyvässä kunnossa ja sitä kautta välttänyt suuremmat loukkaantumiset, mutta nopeus- sekä kestävyysominaisuuksia voi aina parantaa. Tammikuun aikana olen kärsinyt pienestä takareisivammasta ja se on haitannut hieman harjoittelua. Olen pyrkinyt kehittämään itseäni kokonaisvaltaisesti ja pitämään kaikki osa-alueet tasapainossa. TPV:n valmennustiimi on vakuuttanut minut ensimmäisten viikkojen aikana ja uskon, että tämä on minulle urheilullisesti paras paikka kehittyä. Tulevalla kaudella aion elää vielä laadukkaampaa urheilijan arkea ja hoitaa lihashuoltoon sekä palautumiseen liittyvät asiat kunnolla.
 
Miten sinut on muuten otettu vastaan pukukopissa? Saavuit sentään suoraan vihollisten leiristä. Onko sininen menneisyys jo ”annettu anteeksi”, vai merkitseekö pelaajien parissa tuollainen edes mitään? Oletko kopissa ja treeneissä yleensä hiljaisten vai äänekkäimpien joukossa?
Tietenkin TamU-taustasta kuittaillaan ja huudellaan lähes päivittäin joukkueen sisällä, mutta se kuuluu asiaan. Joukkueiden välille ehti kehittyä muutaman vuoden aikana hyvä taisteluasetelma ja varsinkin derbyt nostivat verenmaun suuhun ja tunteet pintaan molempien joukkueiden pelaajissa. Sen vuoksi siirtyminen pahimpaan kilpailijaan ei ollut aivan mutkatonta ja muiden ihmisten reaktiot jännittivät hieman etukäteen. Kaikesta huolimatta minut on otettu kaikin puolin hyvin vastaan pukukopissa ja olen päässyt luontevasti sisään joukkueeseen.
– Olen treeneissä ja kentällä suhteellisen paljon äänessä, mutta pukukopissa avaan suuni vain, kun minulla on oikeasti jotain sanottavaa. Joillakin nimeltä mainitsemattomilla pelaajilla on tarve olla jatkuvasti äänessä ja huomion keskipisteenä, mutta yleensä suusta ei tule mitään kovin viisasta sanottavaa. Varmaan viimeistään saunaillassa selviää, olenko päässyt sisään Punakoneeseen ja onko sininen menneisyys unohdettu.
 
Minkälaisia toiveita ja odotuksia sinulla on tulevaa kautta ajatellen? Mitkä ovat suurimmat erot kakkosessa ja ykkösessä? Mitä pitää ottaa huomioon, että pystymme taistelemaan tasapäisesti kokeneiden ykkösen joukkueiden kanssa?
Muutamat harjoitusottelut ovat jo osoittaneet, että pystymme haastamaan Veikkausliigan ja ykkösen joukkueita, vaikka harjoituskausi on vasta alussa ja olemme harjoitelleet yhdessä vain muutaman viikon ajan. TPV:n runko perustuu viime kauden pelaajiin ja joukkue oli jo viime vuonna hyvin organisoitu sekä yhteen hiileen puhaltava joukkue. Tälle pohjalle on mielestäni hyvä rakentaa eikä ole tarvetta lähteä etsimään riskihankintoja jostain muualta. Menestyminen ykkösessä vaatii pitkäjänteistä työtä ja aikaa, joten äkkipikainen menestyksen tavoittelu ei ole järkevää.
– Ero ykkösen ja kakkosen välillä on suhteellisen suuri. Ykkösessä kaikkien joukkueiden toiminta on ammattimaisempaa, pelaaminen organisoidumpaan, resurssit ovat paremmat ja useammat pelaajat haaveilevat pelaamisesta vielä korkeammalla tasolla. Sarjassa on myös paljon kokeneita ja laadukkaita pelaajia, sillä sarjana ykkönen on kilpailullisesti houkuttelevampi kuin kakkonen. Osa joukkueista tavoittelee nousua myös Veikkausliigaan, joten heidän on panostettava toiminnan laatuun aivan eri tasolla kuin kakkosen seurojen.
 
Mitkä ovat mielestäsi sarjan kovimpia joukkueita? Keillä on todellisia resursseja sarjanousun tavoittelemiseen?
Tässä vaiheessa on vielä vaikea puhua eri joukkueiden voimasuhteista, mutta kohta alkava Suomen cup antaa varmasti osviittaa eri joukkueiden tasosta. Veikkausliigasta tippunut TPS on varmasti kova tasonmittari meille ja palloseura kamppailee todennäköisesti noususta takaisin korkeimmalle sarjatasolle. KTP on tehnyt hyviä hankintoja ja tuntuu että siellä on resurssit kunnossa. Vaikka heidän ensimmäinen harjoitusottelu päättyi tappioon, uskon että joukkue vielä vahvistuu ja joukkue taistelee paikoista sarjan kärkipäässä. Muut sarjan joukkueet ovat vielä minulle kysymysmerkkejä, sillä monien joukkueiden joukkueenrakennus on vielä kesken.
 
Entä TPV:n asema? Sarjapaikan säilyttäminen ainakin helpottui, kun vain viimeiseksi jäävä tippuu kakkoseen. Onko joukkueen sisällä jo keskusteltu kauden tavoitteista?
Emme ole vielä keskustelleet ensi kauden tavoitteista joukkueen kesken, mutta joukkue on jo tällä hetkellä sellainen, jolla voi lähteä haastamaan jokaista joukkuetta ykkösessä. Sarjapaikan säilyttäminen on ehdoton minimitavoite, mutta ainakin henkilökohtaisesti haluaisin asettaa tavoitteet korkeammalle, sillä putoamista vastaan pelaaminen ei ole motivoivaa hommaa. Tämäkin asia selkenee varmasti, kun cup pyörähtää käyntiin ja nähdään missä me menemme suhteessa muihin ykkösen joukkueisiin.
 
Ennen kesän koitoksia isketään kuitenkin vielä vähintään neljä mielenkiintoista Suomen Cupin ottelua. Mitä ne merkitsevät sinulle pelaajana? Uskallatko lähteä niihin aina täysillä, vai voiko esimerkiksi olosuhteista johtuva pelko loukkaantumisesta hillitä panostasi? Voiko valmentajalle joskus tunnustaa, ettei ”uskalla” pelata täydellä teholla?
Minusta perinteisessä Suomen cupissa oli oma viehätyksensä enkä osaa vielä oikein sanoa, mitä mieltä olen päivitetystä versiosta. Hyvä asia on se, että talvikaudelle tulee kovia kilpailullisia otteluita ja mahdollisuus jatkoonpääsystä tuo lisämotivaatiota pelaamiseen. Olisi hienoa päästä cupissa mahdollisimman pitkälle ja tiputtaa vaikka joku Veikkausliigajoukkue matkan varrella. Henkilökohtaisesti lähden aina pelaamaan täysillä, oli kyseessä sitten harjoitus- tai sarjapeli. Kovan pelihalun vuoksi välillä on vaikea sanoa, ettei pysty pelaamaan täysillä, mutta puolikuntoisena pelaamisessa ei ole mitään järkeä. Cupin ansiosta sarjan muut joukkueet tulevat myös paremmin tutuiksi, joten hyvällä skauttauksella ja valmistautumisella on helpompi lähteä pelaamaan sarjakauden matseja, kun osa joukkueista on jo kohdattu cupissa.
 
Jos mietit uraasi tulevaa kesää pidemmälle, niin mitä kaikkea haluaisit saavuttaa lajin parissa?
On vaikea ajatella asioita vielä kovin pitkälle tulevaisuuteen, sillä fokus on nyt erittäin vahvasti Suomen cupissa ja kauteen valmistautumisessa. Jos on pakko miettiä kesää pidemmälle, niin toivottavasti syksyllä TPV on ykkösen kärkipäässä ja olemme päässeet Suomen cupissa mahdollisimman pitkälle. Nämä haaveet ovat mahdollisia, jos treenaamme arjessa paremmin ja laadukkaammin kuin meidän vastustajat.

Kiitos ajastasi ja vastauksistasi, tavataan peleissä!
 
Haastattelu: Tuukka Termonen
Kuvat: Ismo Alhoniemi