Seuraavaan peliin (MYPA - TPV):

tiistai 2. lokakuuta 2018

Toivon ottelupari TPV-MYPA

Se on vihdoin totta. TPV taistelee noususta Ykköseen kahdeksan Kakkosessa vietetyn kauden jälkeen. Vastaan asettuu uutta nousua tekevä MYPA. Sekä MYPA:n että TPV:n historia on mielenkiintoinen ja värikäs. Tämä on Paltsaristin kumarrus näille hienoille seuroille.

Myllykosken Pallo perustettiin vuonna 1947. Kytkös paperiteollisuuteen oli alusta alkaen vahva. Seuran nimeämisessä oli mukana mm. suomalaisen jalkapallon suuri mesenaatti ja tehdaspatruuna Juuso Walden. MYPA:n vaiheet peilaavatkin paitsi suomalaisen jalkapallon tarinaa myös laajempaa yhteiskunnallista kehitystä. Tehdasteollisuuden murrokset ja rakennemuutokset nivoutuvat seuran historiaan.

Alasarjoista eurocupeihin

Alkuvuosikymmeninä MYPA tahkoi alasarjoja. 1970-80 -luvuilla tasoksi vakiintui nykyistä Ykköstä ja Kakkosta vastaavat sarjat, tosin jo vuonna 1975 seura piipahti Mestaruussarjassa. Kahdeksankymmentäluvun lopulla liigapaikka otettiin kirkkaaksi tavoitteeksi ja seuraan panostettiin myös taloudellisesti enimmäkseen paperiteollisuuden taholta.

Liigaan MYPA nousi 1992 ja pelasi siellä yhtäjaksoisesti 23 kautta. Punnuksista kertoo esimerkiksi Jari Litmasen kaappaus Myllykoskelle seuran debyyttikaudella pääsarjatasolla. Litmanen voitti MYPA:lle Suomen cupin, suuntasi Ajaxiin ja kasvoi ajan myötä legendaksi.

MYPA olikin monella tapaa edelläkävijä suomalaisen jalkapallon ammattimaistumisessa. Erityisesti fasiliteetteihin, harjoittelun tukitoimintoihin ja liike-elämän tarpeiden huomioimiseen panostettiin. Seuran kultaiset vuodet ajoittuvat 1990-luvun suuren laman ja vuoden 2008 suuren taantuman väliselle aikajanalle.

Heti avauskaudellaan MYPA saavutti hopeaa. MYPA:n tarina jatkui menestyksekkäänä ja loogisena. Seura selviytyi Euroopan kentille monesti. Ensimmäinen – ja tähän mennessä ainoa – liigamestaruus antoi kuitenkin odotuttaa itseään aina vuoteen 2005 asti. Moni odotti MYPA:n luovan aidon dynastian, joka voisi haastaa jopa HJK:n. Seurasi kuitenkin jotain vallan muuta.

Kylmä tuuli puhaltaa

Vielä vuonna 2008 MYPA kilvoitteli pronssimitaleista sijoittuen lopulta viidenneksi. Samana vuonna myös Suomen kansantalous tyrehtyi pitkän nousukauden jälkeen äkilliseen taantumaan. Globaali talous alkoi jäsennellä ihmisten arkielämää yhä tuntuvammin ja muutoksen tuulet puhalsivat kylmänä myös Myllykoskella. Paikallinen paperitehdas lakkautettiin 2011. MYPAn rahoituspohja romahti ja seura oli täysin uuden tilanteen edessä.


MYPA 2018: Pientä ja kaunista. Kuka kaipaa eurohuumaa? Kuva Mia Kujala.
Kentällä ei kuitenkaan missään vaiheessa luovutettu, vaikka haaveet euromenestyksestä muuttuivatkin selviytymistaisteluksi roudasta rospuuttoon kotoisessa Veikkausliigassa. Kaudella 2014 MYPA suoriutui materiaaliin nähden loistavasti, mutta taloudellinen tase jämähti hyytäviin lukemiin. Lopulta seuralta, joka oli vuosituhannen vaihteen kiistattomia johtotähtiä, evättiin liigalisenssi. MYPA:n edustustoiminta ajettiin alas konkurssin myötä helmikuussa 2015.

Junioritoiminta kuitenkin jatkui, sillä jalkapallo ei kuole koskaan. MYPA juniorit ry rekisteröitiin samaisena helmikuuna ja tulevaisuutta lähdettiin rakentamaan toisenlaisin tavoittein. Kilpailutoiminta miesten edustustasolla hengähti hetkeksi, mutta vuonna 2017 MYPA palasi futiskartalle myös miesten sarjoissa. Seura lunasti Inkeroisten Purhan sarjapaikan Kolmosessa ja oli oitis valmiina vastaamaan haasteeseen. Kausi päättyi riemukkaisiin nousujuhliin. 

Uuden nousun partaalla

Kakkoseen joukkue lähti varsin maltillisin tavoittein, mutta huikean loppukauden ansiosta MYPA keikkuu lohkonsa kärkipaikalla perussarjan päätyttyä. Saavutukselle täytyy nostaa hattua.

MYPAn tarinan suurin opetus ei ole kuitenkaan menestys. Tarinan opetus on kulttuurin ja jalkapallon voima.

On aivan selvää, että 1990-luvulla ja 2000-luvun alussa Myllykoskella oli sellaiset taloudelliset resurssit, joista esimerkiksi TPV voi vain unelmoida. Oma stadion, omat klubitilat, pelaajasiirtoja ulkomaille, eurohuumaa. Olisi typerää väittää tuolloisen MYPA:n olleen ’oman kylän poikien’ -projekti. Seura hankki kovan luokan vahvistuksia, sillä taloudellinen selkänoja oli taattu ja turvattu.

MYPA:n nujertuminen aiheuttikin jossain määrin vahingoniloa futispiireissä. Itseäni ei naurattanut. Voin vain kuvitella Myllykoskelaisen paperiduunarin tuskan: ensin lähtee tehdas, sitten seura, jota rakastaa. Mutta tuskakin laimenee ja haihtuu.

MYPA ei tule koskaan saavuttamaan sellaista asemaa kuin sillä takavuosina oli. Mutta ehkä MYPA vuonna 2018 on jotain parempaa ja aidompaa kuin MYPA vuonna 2008. Vaikka tehdas häipyi, pääomat haihtuivat ja maajoukkuetason vahvistukset ovat vain muisto, jotain tärkeää jäi ja juurtui. Jalkapallo-osaamista. Hienot kenttäolosuhteet. Rakkaus lajiin. Korvaamatonta taitotietoa, näkemystä.

Myllykoskella on uskallettu unelmoida suuria ja toivon, että niin tehdään myös näissä muuttuneissa olosuhteissa. Esitänkin muutaman nöyrän toiveen MYPA:n suuntaan: Pitäkää hyvä huoli junioreistanne. Käykää matseissa, vaikka ette nousisikaan kohinalla Ykköseen. Puhukaa jalkapallosta hyvää. Rakastakaa menestyksen sijaan peliä, ymmärtäkää sitä. Tehkää nöyrästi työtä paikallisen futiskulttuurin eteen ja tuntekaa siitä ansaittua ylpeyttä.

1930 ja tänä päivänä

TPV:n tarina on toisenlainen kuin MYPA:n. Pallo-Veikot on aina ollut nimenomaan kasvattajaseura ja tulee olemaan sitä jatkossakin. Pääosa jutun lukijoista tuntee TPV:n historian pääpiirteet, joten oion mutkia suoraksi tässä kohtaa (tiivistetty seurahistoria on luettavissa täältä).

TPV on työväen vuonna 1930 perustama seura, jonka toiminta on jatkunut yhtäjaksoisesti tähän päivään saakka. Tampereella vain toinen työväenseura, Tampereen Kisa-Toverit, voi ylpeillä yhtä pitkäjänteisellä sitkeydellä ajan hammasta vastaan. Heidän pelillinen menestyksensä jää kuitenkin Pallo-Veikkojen varjoon.


Setämiehet huom: näistä tunnelmista on jo neljännesvuosisata. Ihan oikeasti.
Italiassa Juventusta kutsutaan 'Vanhaksi rouvaksi'. Minä kutsun TPV:tä samaa ylpeyttä tuntien 'Vanhaksi äijäksi'. TPV saattaa olla jähmeä muuttumaan, eikä se seurana pidä samanlaista meteliä itsestään kuten vaikkapa kilpakumppanimme Tampere United. TPV ei uhoa turhia, vaan tekee duuninsa. Toimintaa leimaa hiljainen ylpeys: ”ei tehrä tästä numeroa”. TPV ei hötky tai höntyile, mutta on sitkeä ja kestää.

Mustat vuodet

Vaikeaakin on ollut. Vanhaa äijää on yritetty vedättää. Suomalaisen jalkapallon yhden miehen kiertävä sirkus, Miika Juntunen, yritti tehdä jalkapallolla bisnestä lankomiehensä Juha Sipilän rahoilla. Valitettavasti Juntunen aloitti päättymättömän kiertueensa seurakaaoksen nostattajana Tampereen Pallo-Veikoista. Duunariseura TPV:stä leivottiin Suomen ensimmäinen osakeyhtiönä toimiva jalkapalloseura. Onneksi yhtiöittäminen koski vain edustusjoukkuetta. Kaikki TPV:n perusarvot vedettiin lokaan näinä - kauniisti sanoen turbulentteina - oy-vuosina. Kaiken huipensi liigakausi 1999, jolloin Pirkkalan lentoasemaa työllistettiin peräti 23 ulkomaalaispelaajan toimesta. Osakeyhtiö ajautui konkurssiin 2001 ja edustustoiminta palasi TPV ry:n haltuun.

Yhtiöittämistä oli edeltänyt seurahistorian suurin saavutus, vuoden 1994 Suomen mestaruus.  Mestarijoukkueen runko koostui omista kasvateista. Miehistön motto oli hyvinkin tamperelainen: ”voittaminen on keskimäärin mukavampaa kuin häviäminen”. Mestaruus oli todellinen sensaatio, sillä kauden alla Pallo-Veikot oli yksi suurimmista suosikeista putoamaan sarjasta.

TPV:n ja MYPA:n tiet ristesivätkin kiehtovasti tuona suuren talouslaman viimeisenä vuotena. Varsin perinteisin toimintatavoin operoinut kasvattajaseura TPV nappasi mestaruuden uudenlaista jalkapalloajattelua edustaneen MYPA:n näpeistä. Hengen voitto materiasta on klisee, mutta vuoden 1994 mestaruustaistossa sanonnalla on kiistatonta totuusarvoa.

Mestaruusvuosi 1994 on kuitenkin luonut tietyn perspektiiviharhan erityisesti 1970-80 -luvuilla syntyneelle TPV:n kannattajapolvelle, jota itsekin edustan. Me vaadimme seuralta paljon, joskus liikaakin. Kun historiaa tarkastellaan pidemmällä aikavälillä, on totuus toisenlainen. Mestaruuden haikailu onkin enimmäkseen setämiesten höpinää, mistä tämäkin kirjoitus on eräänlainen osoitus. Jokainen sukupolvi piehtaroi omissa muistoissaan, sellainen on ikääntymisen laki.

Perusarvot

Vuoden 1994 kultaa voidaan pitää ihmeenä, mutta se saavutettiin joukkueella, jonka runko koostui omista kasvateista. On hyvä muistaa, että moni mestaruusvuoden pelaaja oli mukana vuonna 1991, jolloin TPV pelasi silloista kakkosdivisioonaa.

Näistä päivistä on kuitenkin jo neljännesvuosisata aikaa. Kotimaisen jalkapallon taso on laajentunut, kohentunut ja ammattimaistunut noista päivistä. Vastaavan tempun uusiminen olisi käytännössä mahdotonta. Liigamestaruus ei voi toimia mittatikkuna tämän päivän TPV:lle, mutta inspiraation lähde sen pitää olla. Nousu Ykköseen ja siellä säilyminen olisi lähes mestaruuden veroinen suoritus.


TPV: 'Vanha äijä' ei anna periksi ja uskoo omaan asiaansa.
TPV:n perustaso historian laajassa kaaressa on ollut pelata nykyistä Kakkosta vastaavalla sarjatasolla. Hyvinä jaksoina Punainen on yltänyt Ykköseen. Nykyisen seuraorganisaation suurin haaste on vakiinnuttaa toiminta Ykkösen tasolle pysyvästi. Sen tulee tapahtua TPV:n perusarvoihin nojaten. Näitä ovat työnteko, pelaajakasvatus ja sellainen toimintaympäristö, jossa tavoitteellinen jalkapallon harrastaminen on mahdollista erilaisista taloudellisista ja kulttuurisista taustoista ponnistaville ihmisille.

Työnteko

Vanha äijä on yhä täällä ja vuonna 2018 työrukkanen kohoaa tuuheiden kulmakarvojen ylle vakaana: edessä siintää mahdollisuus, johon seura on valmistautunut pikku hiljaa, mutta viisaasti. Taloudellisia riskejä on vältelty. Panostukset ovat kohdistuneet junioripuolen osaamiseen. Urheilulliset valmiudet ovat jo monin osin hyvää Ykkösen tasoa. Seuran arjessa on henkilöitä, kuten Jari Visala, jotka ovat olleet mukana 1980-luvulta asti. Perinne jatkuu katkeamattomana.

Nykyisen edustusmiehistönkin runko on ollut pitkään kasassa. Joukkueen ylle on kasattu odotuksia jo monta vuotta. Nyt saattaa olla tämän sukupolven suuruuden aika. Mutta on tärkeää ymmärtää, että se asettuu osaksi suurempaa jatkumoa. TPV on nähnyt paljon.

Vanha äijä oppii yhä uutta. Se tietää, että tämän kauden edustusjoukkueella on kaikki edellytykset Ykköseen, mutta se antaa poikien pelata rauhassa. Se rakastaa tätä joukkuetta, kuten se on rakastanut jokaista aiempaakin. Se luottaa kolmatta kauttaan päävalmentajana operoivaan Anssi Yliseen. Anssi Ylinen luottaa omaan miehistöönsä teepeeveeläisin opein. Pitkäjänteisesti ja hötkyilemättä. Jakaa pelaajille vastuuta ja antaa heidän kantaa sitä omilla vahvuuksillaan.


Ja vaikka nousua ei tulisikaan, on yksi varmaa. Jalkapallo elää seura-arjessa ja seuraihmisten toiminnan ansiosta. Työrukkasiin tartutaan jälleen vuonna 2019 - oli sarjataso mikä tahansa. Niin on tehty vuodesta 1930 asti. Ja niin tullaan tekemään jokaisena päivänä. Vanha äijä ei luovuta koskaan.


Tämä lokakuun huuma on kaunis, mutta kuitenkin ohimenevä. Niin MYPA:n kuin TPV:n nahka on parkkiintunut kestäväksi vuosien varrella. Lauantaina pelattava Ykkösen karsinnan ensimmäinen osaottelu on toki suuri ja merkittävä peli. Siinä kohtaa kaksi hienoa seuraa. Mutta kuolemanotteluita tulevat nousukarsinnat eivät missään nimessä ole. Ne ovat toivon otteluita. Ja minä toivon ennen kaikkea jalkapallon voittoa. Nyt ja aina.


*                                *                                   *                               *                                  *

Tammelan Voima järjestää kuljetuksen karsinnan ensimmäiseen osaotteluun. Reissun hinta 25 € (Tammelan Voima ry:n jäsenet 20 €). Lähtö Vanhalta kirkolta lauantaina 6.10. klo 11.00. Matkasi voit varata verkkokaupastamme.

maanantai 3. syyskuuta 2018

Punainen kortti rasismille – Tammelan Voiman syysbileet Maanalaisessa


Tammelan Voima ja punainen väri valtaavat Maanalaisen lauantaina 15.9. neljän esiintyjän avustuksella. Vaikka keikka on TPV:n kannattajaryhmän järjestämä, niin se on avoin kaikille. Lippuja tapahtumaan on kaupan rajallinen määrä, ja niitä saa ostettua etukäteen sekä netistä että samana päivänä klo 17.00 Tammelassa pelattavasta TPV-Närpes -ottelusta.

Linkki nettikauppaan: https://holvi.com/shop/tammelanvoima/

Matsin jälkeen suunnataan siis Hämeenpuistoa kohti ja Maanalaiseen. Siellä illan aloittaa futisvisa, johon kannattaa osallistua jo mahtavien palkintojenkin vuoksi. Mitä lie...
Illan ensimmäinen artisti esiintyy yläkerrassa.

Hän on Marko Säärelä, varsin tuttu mies tinkimättömän tamperelaisen undergroundmusiikin kuvioista. Tänään hän esiintyy soolona, mutta Säärelänhän voi bongata silloin tällöin keikoilla myös esimerkiksi The Underclassin laulajana. Kaksi vuotta sitten ennen Tammelan stadionkeikkaa tehdyssä haastattelussa Säärelä totesi olevansa nuori, komea ja kaunisääninen. Tule siis paikalle ajoissa, niin saat selvitettyä vieläkö nuo faktat pitävät paikkansa.
 

Kolme seuraavaa esiintyjää toimittavat rituaalinsa alakerrassa. Soittojärjestys on vielä epäselvä, edetään esittelyissä siis aakkosjärjestyksessä.

Turkulainen 1981 ei tosin kovin paljon esittelyjä kaipaa, jos minulta kysytään. Bändi on valloittanut sydämiä jo noin vuosikymmenen ajan saaden samalla aikaiseksi kymmenisen levyä, joista valtaosa seiskatuumaisia. Tuolla formaatilla yhtye onkin omimmillaan, kahden-kolmen kappaleen täsmäiskut ovat lähes aina osuneet maaliinsa. 1981 taitaa tarttuvan melodisen punkin tekemisen salat, mutta herttaisten popsävelmien takaa löytyy myös tarpeeksi särmää ja sanomaa. Yhtyeen uraa seuratessa levyhyllystä on tehnyt mieli kaivaa esiin brittipunkin klassikoita tyyliin Omega Tribe, Zounds ja Poison Girls. "Kasiykkönen" päättää Maanalaisessa kesän keikkataukonsa, ja toivottavasti kuulemme vanhojen hittien seurana uusiakin kappaleita.


Kiviranta koostuu kaksikosta Kiviranta-Väisänen. Tamperelainen yhtye on kuin goottirockin ja Sielun Veljien lehtolapsi. Tarttuvaa, mutta samanaikaisesti positiivisella tapaa häiriintynyttä menoa. Sanoitukset myötäilevät oivallisesti synkkää ja hypnoottista linjaa, eli erittäin piristävä uutuus usein kaavoihin kangistuneessa musaskenessä. He ovat tehneet kolme kasettia, toivottavasti niitä ei ole vielä myyty tähän mennessä loppuun. Painokset ovat ainakin aivan liian pieniä näin mainiolle musiikille.  

 

Lähtevät kaukojunat on juuri julkaisut toisen albuminsa, joten nyt onkin mitä mainion hetki päästä kuulemaan nerokkaasti nimetyn II-levyn sävelmiä liveolosuhteissa. Kovassa keikkakunnossa liitävän yhtyeen kaihoisa uuden aallon punk on vilpitöntä ja jopa naiivia, mutta rautaisella otteella toteuttua. Siitä pitää huolen taidokas trio, josta on pakko nostaa esille Joni Ekman. Hän on varmasti tuttu suurimmalle osalle paikalle saapuvista, ja toki myös Tammelan Voiman jäsenistölle. Kyseessä on nimittäin jo neljäs kerta, kun mies soittaa tilaisuuksissamme. Joka kerralla esiintymässä on sentään ollut eri kokoonpano, mutta joka tapauksessa meriitti kertoo jotain musikantin nauttimasta arvostuksesta.



Tervetuloa mukaan iloisiin iltamiin!

https://www.facebook.com/events/284025035713633/

tiistai 28. elokuuta 2018

Tammelan Voima nostaa Punaisen kortin rasismille!

Tammelan Voima järjestää 15.9. Kulttuurikeskus Maanalaisessa rasismin vastaiset bileet. Jalkapallo ei ole vain peli. Sen avulla voi toimia rakentavalla tavalla niin kentillä kuin katsomoissa - ja ennen kaikkea pitää hauskaa ja jakaa iloa.


’Punainen kortti rasismille’ on kansainvälinen tunnus, jonka avulla halutaan kitkeä urheilussa ja muussa yhteiskunnassa esiintyvää rasismia. Toiminta tämän nimikkeen alla sai alkunsa Isossa-Britanniassa vuonna 1996. Newcastle Unitedin Shaka Hislop oli näkyvässä roolissa toiminnan käynnistämisessä.

”Tankkasin autoani huolto-asemalla, jolloin muutamat lapset alkoivat huudella rasistisia solvauksia. Hetken kuluttua yksi heistä tunnisti minut ja kertoi kuka olin ystävilleen. Sitten he tulivatkin luokseni pyytämään nimikirjoituksia. Se tuntui todella pahalta.”

Vaikka tilanne oli Hislopille ikävä, se auttoi häntä ymmärtämään, millainen merkitys urheilijoilla voisi olla rasismin torjumisessa ja ennakkoluulojen hälventämisessä. Myöhemmin Hislop lahjoitti CWI:n (Committee for a Workers’ International) rasisminvastaiseen hyväntekeväisyysrahastoon 50 puntaa ja haastoi muut ammattilaispelaajat mukaan lahjoituksiin. Tästä kehittyi Show Racism the Red Card -rahasto, jonka tehtävä on jakaa rasisminvastaista oppimateriaalia ja tukea yhteisöllistä rasisminvastaista toimintaa paikallistasolla.

Sittemmin toiminta on laajentunut kansainväliseksi. Suomessa FIMU (Suomen monikulttuurinen liikuntaliitto) edustaa Punainen kortti rasismille -järjestelmää. Jalkapallon pelaajayhdistys on ollut näkyvästi tukemassa FIMU:n toimintaa.



Jalla Jalla, TPV!

Jalkapallo on yksi laajimmille levinneitä kulttuurimuotoja maailmassa. Pelin kieli on universaali ja sen avulla on mahdollista jakaa arvoja ja ihanteita, jotka ylittävät kansalliset ja etniset rajat. Jalkapallo ei ole vain peli, sillä se ulottuu syvälle yhteiskuntaan. Siksi jalkapallolla ja urheilulla ylipäätään on aito mahdollisuus vaikuttaa asenteisiin. Lajin piirissä toimivilla ihmisillä on sekä oikeus että velvollisuus pyrkiä tasa-arvoisuuteen tähtäävään ja ennakkoluuloja purkavaan toimintaan.

Vaikka tähtipelaajien esimerkki on tärkeä, on toiminta arkiympäristössä kaikkein ratkaisevinta. TPV:n kannattajaryhmän Tammelan Voiman katsomonosa on ollut viime vuoden syksystä eteenpäin ilahduttavan moni-ilmeinen. Olemme saaneet ryhmäämme mukaan vastaanottokeskuksen asukkaita, joiden rytmikäs kannatus siivittää TPV:n edustusjoukkuetta hienoihin suorituksiin ilta toisensa jälkeen.

Vuoden 2018 kannattajajoukoissa vallitsee iloinen anarkia. Niin kansallisuuksia kuin kieliä on edustettuna runsaasti. Jurot suomalaiskannattajat oppivat liikuttamaan jähmeitä lanteitaan, kun kaveri vieressä antaa kansainvälisen esimerkin. Suomenkielistä kannatuslaulua seuraa arabiankielinen chäntti. Sanat eivät välttämättä välity kieleltä toiselle, mutta se tärkein – tunne, yhdessäolo, jakaminen – yhdistää. Rumpurytmit ovat usein pohjoisen pojalle outoja, mutta kyllä sen TEE-PEE-VEEN voi johonkin sekaan hihkaista ja kas: meillähän taitaa olla uusi laulu repertuaarissa.

Tervetuloa ihmisten juhlaan

TPV:n kannattajat ovat saaneet nauttia hienosta kesästä Miesten Kakkosta seuratessaan. Pallo-Veikkojen kaltainen perinteikäs seura on kuitenkin paljon muuta kuin edustusryhmänsä. Se on ennen kaikkea yhteisö, jonka vahvuus on sukupolvien ketju ja laaja junioritoiminta.

Tammelan Voima antoi oman panoksensa tämän vuoden Särkänniemi-cupiin. Seura toivoi, että jalkautuisimme junnuturnaukseen ja otimme kutsun ilolla vastaan. Kansainvälinen rumpuryhmämme herätti erityistä innostusta lasten keskuudessa. Hyväntuulisuus tarttui myös vanhempiin ja saimme runsaasti kiitosta heiltä.



Kiitokset olivat aidosti merkityksellisiä myös Tammelan Voiman väelle. Ennakkoluulot ovat luonteeltaan sellaisia, että ne kohdistuvat usein niihin ihmisiin ja ihmisryhmiin, jotka jollain tapaa erottuvat siitä, mikä koetaan ja käsitetään normiksi. Äänekäs kannattaminen ryhmänä on normista erottuvaa toimintaa suomalaisessa, kehittyvässä jalkapallokulttuurissa. Myös kannattajiin kohdistuu toisinaan tiettyjä ennakkoluuloja. Se, että Tammelan Voiman olemassaolo koetaan seurayhteisön sisällä iloiseksi asiaksi, on tärkeää.

Kun Tammelan Voima nostaa punaisen kortin rasismille 15.9. Maanalaisessa, nousee samaan aikaan vihreä kortti ilon, yhdenvertaisuuden ja moni-ilmeisen jalkapallokulttuurin puolesta. Samalla 2013 perustettu Tammelan Voima juhlii viisivuotista taivaltaan. Kyseessä ei kuitenkaan ole vain TPV:n kannattajien juhla, vaan ihmisten juhla. Vaikka Tammelan Voima korottaa ääntään Pallo-Veikkojen Punaisen puolesta, toivotamme tervetulleiksi väripaletin kaikkia sävyjä edustavat jalkapalloihmiset. Yhdessä, yhdenvertaisina paremman jalkapallon ja paremman maailman puolesta.

PKR-bileitten tapahtumasivut

Ennakkoliput verkkokaupasta.
HUOM: Tammelan Voiman ja Trelmun jäsenille lippu hintaan 5 €, muut 7 €. Valitse oikea vaihtoehto lippukaupasta, kiitos.

lauantai 16. kesäkuuta 2018

Kummipelaaja Mika Ahosen kuulumisia

Vuoden 2018 Tammelan Voiman kummipelaaja on siis Mika Ahonen. Epäonni kauden alla piti miehen pitkään pois viheriöiltä, mutta nyt tilanne näyttää jo valoisalta. Toivotaan, että näemme taiturin mukana jo 26.6. Tammelassa.
Oheisessa pätkässä Mika kertoo muun muassa taustoistaan ja nykykunnostaan, eikä MM-kisojakaan toki unohdeta. Haastattelijana ja kannustinpalkkion luovuttajana toimi Sema Hokkanen. 
 



maanantai 9. huhtikuuta 2018

Kokouksia ja byrokratiaa, egotrippailua ja pätemistä – miksi liittyä yhdistykseen?


- Tammelan Voima on nyt myös rekisteröity yhdistys.
- Jaa. Miksi?
- Tärkein syy on saada niille hienoille jutuille, joita halutaan tehdä, jonkinlainen taloudellinen selkänoja. Esimerkiksi vieraspelireissuja ei tarvitse yhden ihmisen järjestää omalla taloudellisella vastuulla. Eli enää ei jouduta jännittämään täyttyykö riittävä osanottajamäärä, että homma toteutuu, vaan reissupäivät voidaan lyödä lukkoon aiemmin, vaikka riski taloudellisesta tappiostakin olisi.
- Aha.
- Ja jos päätetään yhdessä hankkia materiaalia, vaikkapa kaulahuiveja tai kaiuttimia, niin tiedetään kenen ne ovat ja kuka niistä vastaa. Yhdistyksen hallitus hallinnoi rahoja ja materiaalia yhdistyksen sääntöjen puitteissa yhdistyksen jäsenten valvonnassa.
- No hallitusko nyt sitten järjestää kaikkea hienoa?
- Ei. Hallitus hallinnoi. Kuka tahansa saa järjestää vaikkapa pelireissun ja pyytää ry:ltä taloudellista takausta hommaan. Toki hallituksen jäsenetkin Tammelan Voiman jäseninä saattavat järjestää keikkoja, pelireissuja, fanituotteita, ravintolapäiviä ynnä muuta, mutta yhtä hyvin se voi olla kuka tahansa muukin.
- Hienoa. Minulla olisi idea uudeksi bandikseksi, saanko rahaa?
- Saat. Esittele asia hallitukselle. TPV:tä kannattavat ja yhdistyksen periaatteisiin (yhdenvertaisuus, väkivallattomuus jne hyvät jutut) sopivat ideat saavat rahaa, jos rahaa yhdistyksellä riittävästi on.
- Jaa niin, mutta kun en halua minkään yhdistyksen jäsen olla. Niin voinko silti saada rahaa?
- Voit tietenkin saada. Kunhan se mitä teet edistää sitä mitä yhdistys haluaa tukea. Vaikka kyllä jäseneksi silti kannattaa liittyä.
- Jaa miksi?
- No ensinnäkin mahdollistat kaiken edellä mainitun. Ja sitten saat vielä henkilökohtaista etua.
- Ai. Millaista?
- Esimerkiksi vieraspelireissuille hinta tulee olemaan jäsenille halvempi, koska tappioriskiä ei jouduta maksattamaan matkan hinnassa. Samoin on muidenkin asioiden kanssa. Esimerkiksi Tammelan Voima-kaulaliina maksaa jäsenille suunnilleen omakustannehinnan 10e, kun muut saavat maksaa siitä 15e. Jatkoon jäseniltä on tullut suunnitelmia esimerkiksi Tammelan Voima-vaatteista.
- Ok.
- Niin ja jäsenille on myös sovittuna yhdistyksen jäsenkortilla etuja yhteistyökumppaneilta, Gopalilta, kahvila Mimosalta jne. Laitan tuohon alle kattavan listan. Ja lisää tulee vielä, kunhan varmistuu. Ja saa noita itsekin lisää hankkia.
- Upeaa! Missä voi liittyä?
- Liittyminen onnistuu Tammelan Voiman nettikaupassa tai sitten pelissä kertomalla vaikka Tuukalle ja maksamalla jäsenmaksun (20e, paitsi 10e, jos on vähävarainen tai 50e jos haluaa kannattajajäseneksi). Jäsenkortit tulee seuraavaan peliin, jos painotalo suo.





- Ne jäsenkorttiedut:
  • kaikki Gopal-ravintolat (-10%)
  • Cafe & Bakery Mimosa (-10 %)
  • Pub Alaynya (opiskelijahintainen tuoppi 4,50 e)
  • Laukontorin antikvariaatti(-10%)
  • Ravintola Pappai [ent. r:la Sanna] (-10%)
  • Tammer-Piano (soitintarvikkeet -15%)
  • Teos & Tulenkantajat (-10%).





sunnuntai 1. huhtikuuta 2018

Rento tunnelma ja iskukykyinen joukkue – Juho Saarinen viihtyy Paltsareissa

Muutaman viime vuoden aikana pelaajaliikenne Valkeakoskelta on tuonut meille mainioita vahvistuksia. Hakan kapteeninakin toiminut Juho Saarinen on yksi esimerkki näistä selvästi lisäarvoa tuoneista siirroista. Seuraavassa hän kertoo Hakan lisäksi muistakin pelimuistoistaan, mutta samalla katseet käännetään toki jo vahvasti tulevaan kauteen. Juhon usko menestykseen on vankka, ja miehen vahvojen esitysten seuraaminen on lisännyt myös kannattajien luottamusta siihen, että pysymme kärjen tuntumassa. Tänä vuonna Punakone ei anna periksi!

Takana on mainio 1-1 -tasapeli Hakaa vastaan. Millä mielin lähdit koitokseen vanhaa seuraasi vastaan? Millainen jälkimaku sinulle ja joukkueelle jäi pelistä? Lähdin peliin innoissani. Koska vastaan asettui vanha joukkue ja useampi pelikaveri, niin halusin pelata hyvän pelin ja laittaa Hakan ahtaalle, missä onnistuttiinkin hyvin. Ottelusta jäi sellainen maku, että oltaisi voitu raapia voitto, mutta kaiken kaikkiaan pelattiin hyvä peli. Varsinkin toinen jakso oli meidän hallintaa ja laitettiin Haka juoksemaan. Toki parannettavaa jäi kauden alkua ajatellen, eikä peli ole vielä kokonaan valmista. Meillä on onneksi vielä kuukauden verran aikaa hioa omaa peliä, että ollaan valmiita kun kausi alkaa.

Kuinka innostuit aikanaan juuri jalkapalloilusta? Vai kulkiko joku muu harrastus alussa rinnalla yhtä tärkeänä?
Ajauduin jalkapallon pariin aikanaan kavereiden kautta. Olin jo kymmenen vanha, kun aloin pelata samassa joukkueessa luokkakavereiden kanssa. Ennen jalkapalloa kokeilin karatea ja korttelikiekkoa, mutta samaan aikaan jalkapallon kanssa ei ole ollut muita harrastuksia. Aloitettuani jalkapallon tiesin, että sitä haluan pelata ja harrastaa.

Minkälaiset harjoitusolosuhteet kotiseudullasi ja lähiympäristössä olivat? Tuntuiko jossain vaiheessa, että asiat voisivat olla niiden suhteen paremminkin?
Olen tosiaan Hämeenlinnasta kotosin, ja siellä on ollut omasta mielestä puitteet suht hyvällä mallilla. Talvisin pelattiin hallissa ja kesällä isot nurmikentät vieressä. Hallin tekonurmi oli aika kova, mikä tuotti aika ajoin ongelmia omalla kohdallani. Se oli sellainen asia, minkä olisi toivonut nuorempana olevan paremmin. Myöhemmin sitten rakennettiin uloskin tekonurmikenttä mikä paransikin olosuhteita.

Ketkä olivat ensimmäisiä lapsuutesi jalkapalloihanteita? Mitä kautta törmäsit heihin ja heidän suorituksiinsa?
Mulla ei suoranaisesti ollut nuorempana yksittäisiä jalkapalloihanteita. Paljon tuli seurattua ja käytyä FC Hämeenlinnan peleissä, ja sieltä jäi aikanaan mieleen Jussi Pellikka, jonka ronskista pelityylistä ja asenteesta pidin.

Et ole vielä iällä pilattu, mutta jos katsot uraasi taaksepäin, niin löydätkö joitain merkittäviä käännekohtia? Ehkä varsinaisia onnenpotkuja tai jopa vääriä valintoja?
En tiedä onko uran varrelle sattunut niinkään onnenpotkuja tai vääriä valintoja, mutta ehkä käänteentekevä kohta oli se, kun aikanaan lähdin Kemiin pelaamaan. Kemi oli juuri noussut ykköseen ja meiltä ei silloin odotettu suuria. Se oli ensimmäinen kokonainen kauteni ykkösessä ja opetti paljon. En pelannut siellä niin paljon kuin olisin halunnut tai omasta mielestä ehkä ansainnutkin, mutta ehdottomasti hyvä kokemus. Kemissä tuli kauden mittaan sellainen fiilis, että haluan pelata enemmän ja purin sopimuksen loppukesästä. Menin siitä sitten loppukaudeksi Hakaan ja kauden jälkeen kirjotettiin pidempi sopimus.

Mikä on ollut tähänastisen urasi mieleenpainuvin matsi? Minkä vuoksi?
Ehkä mieleenpainuvin peli oli Jaroa vastaan Suomen cupissa 2014. Jaro pelasi siihen aikaan Veikkausliigassa ja me oltiin Hämeenlinnan kanssa kakkosessa. Lisäksi pelattiin melkein puolet matsista alivoimalla, mutta edettiin silti jatkoon. Se oli hieno tunne, kun tuolloin nuorena poika pystyi voittamaan Veikkausliigajoukkueen. Ja jos en ihan väärin muista niin seuraavalla kierroksella vastaan tuli TPV.
(Kyllä, huikean draaman jälkeen hävittiin kitkerästi jatkoajalla. toim.huom.)

Onko urasi jatko ollut jossain vaiheessa uhattuna esimerkiksi loukkaantumisen vuoksi?
Mulla ei ole ollut uran aikana oikeastaan yhtään isompaa loukkaantumista ja olenkin selvinnyt aika vähällä. Ehkä pysäyttävin hetki sattui, kun oltiin menossa harjoituksiin Valkeakoskelle vuoden 2016 syksyllä. Oltiin jo melkein perillä, mutta muutamaa kilometriä ennen koppeja ajettiin kolari. Itsellä ei ole kolarista paljon muistikuvia, mutta kovan tällin sain päähäni. Heräsin sairaalasta pää tikattuna eikä edellisistä viidestä tunnista ollut selkeitä muistikuvia. Myöhemmin todettiin lievä aivovamma ja kävin jatkotutkimuksissa. Kaikki kuitenkin palasi normaaliksi, eikä aivoihin jäänyt mitään pysyvää muutosta. Pysyin tuolloin useamman kuukauden poissa urheilun parista.

Siirryit TPV:n riveihin Hakasta eli sarjatasoa alemmas. Tällainen voi herättää ajatuksia uran hiipumisesta, mutta otteesi kentällä ovat onneksi antaneet viitteitä päinvastaisesta. Miten viime kausi Hakassa sujui? Mitkä olivat suurimmat syyt joukkueen vaihtamiseen?
Viime kausi Hakassa oli aikamoista vuoristorataa sekä joukkueelta että itseltäni. Niin joukkueen kuin omakaan peli ei kulkenut toivotulla tavalla. Tuntui, etten saanut itsestäni kaikkea irti. Osaltaan varmaan vaikutti se, että oma pelipaikka vaihteli useaan otteeseen kesän ja talven aikana. Syy siirtymiseen oli yksinkertainen: Haka ei tarjonnut uutta sopimusta ja ne halusi muutosta joukkueeseen. Hakalla onkin vaihtunut puolet viime kauden joukkueen rungosta ja uusia pelaajia on tullut sisälle. TPV:n runko on onneksi pysynyt kasassa ja siihen on ollut helppo tulla mukaan. Kentältä löytää kaverit paremmin ja pelaaminen on selkeää.


                               Juho näyttää taklaamisen mallia Hakan paidassa (kuva: Keskipohjanmaa-lehti)

Oliko sinulla jatkon suhteen muita vaihtoehtoja kuin TPV? Vai ehditkö edes olla ”vapailla markkinoilla” kovin kauan ennen päätöksen tekoa?
Muutamaan joukkueeseen otin yhteyttä kauden jälkeen, mutta mitään konkreettista ei ollut. Omalta osaltaan vaikutti myös se, että perheeseen syntyi marraskuussa toinen poika ja oli vielä asunto myymättä Tampereella. Tuli sellainen olo, ettei ainakaan tällä erää halua lähteä minnekään kauas pelaamaan. Kun olin tehnyt päätöksen, niin en oikeastaan miettinyt muita vaihtoehtoja kuin TPV.

Muutaman viime vuoden aikana TPV on saanut Hakasta kovia vahvistuksia. Oliko tällä pelaajaliikenteellä merkitystä päätökseesi?
Kyllä se vaikutti omalta osaltaan, että muitakin oli siirtynyt tänne pelaamaan. Iso tekijä oli myös se, että TPV:llä on iskukykyinen joukkue kakkoseen ja halu nousta ylöspäin.

Olitko seurannut Hakan vuosinasi TPV:n otteita tai kakkosta muutoin? Ja pelasithan itsekin aikanaan kakkosessa, mitä sarjasta jäi tuolloin mieleen?
Kyllä TPV:tä tuli seurattua, mutta lähinnä livetulosten kautta. Varsinkin viime kauden alku oli lupauksia herättävä ja toivoinkin, että TPV olisi mennyt nousukarsintoihin ja siitä ykköseen. Peleissä en ole juuri kerennyt käymään, mutta joitakin kertoja kuitenkin. Kakkosessa pelaamisesta jäi mieleen, että monella joukkueella oli halua mennä ykköseen. Sarjassa oli myös paljon nuoria urallaan eteenpäin pyrkiviä pelaajia, mikä johti siihen, että peli oli välillä päästä päähän menoa. Sarjasta löytyi myös ”pelimiehiä”, jotka olivat pelanneet aiemmin urallaan korkeammalla sarjatasolla mutta syystä tai toisesta pelasivat nyt kakkosta.

Löytyykö TPV:n ja Hakan harjoitusmetodeista mainitsemisen arvoisia eroja? Millä tavalla esimerkiksi ero sarjatasoissa näkyy?
Suurin ero löytyy varmaan harjoitusmääristä ja -ajoista. Hakassa treenattiin kuudesta kahdeksaan kertaan viikossa ja harjoitukset pidettiin aamuisin. Myös tuplatreenipäiviä oli kahdesta kolmeen kappaletta viikossa. Sellaiseen ei ole itsellä ollut samanlaista mahdollisuutta Pallo-Veikoissa, koska töissä on käytävä. Huomattava ykkösen ja kakkosen välinen ero on se, että ykkösessä aikaa on vähemmän ja päätökset täytyy tehdä nopeammin. Myös pelaajien taitotaso ykkösessä on piirun verran parempi.

Vallitsiko Valkeakoskella pukukopissa erilainen tunnelma? Hakassahan on kuitenkin yleensä enemmän vierastyöläisiä ja muilta paikkakunnilta saapuneita, vaikuttaako tuollainen porukan ryhmäytymiseen ja yhteishenkeen?
Viime kaudella meillä oli Hakassa erinomainen joukkuehenki kuten myös nyt TPV:ssä. Itse koen, ettei se kauheasti vaikuta mistä porukka on kotoisin. Ihmiset on muutenkin erilaisia ja tulee ainakin vähän erilaista näkökulmaa asioihin. Molemmissa joukkueissa on ollut aika rento tunnelma kopissa, mutta kun on menty kentälle, niin silloin on tehty kunnolla töitä.

Pallo-Veikkojen joukkue on varsin nuori. Oliko Hakan porukka merkittävästi erilainen ikärakenteeltaan? Tuntuuko, että meillä on kuitenkin tarpeeksi kokemusta ja näkemystä omaavia pelaajia, jotta voimme taistella tosissaan noususta?
Ikärakenteeltaan joukkueet ovat aika samanlaisia. Hakassakin oli suhteellisen nuori joukkue, höystettynä muutamalla kokeneemmalla pelaajalla kuten Multasen Kaitsulla. TPV:ssä on tällä hetkellä aika samanlainen tilanne. En ainakaan itse näe estettä sille, miksei voitaisi taistella noususta. Ollaan talvella osoitettu joissain peleissä, että meillä on kaikki rahkeet nousta ykköseen. Se vaatii sitä, että tehdään tarpeeksi töitä ja pelataan omalla tasollamme.

Mitä ajatuksia kausi Pohjoislohkossa herättää? Ovatko kaikki joukkueet uusia tuttavuuksia? Ainakin matkustamiseen olet onneksi tottunut jo ykkösessä, mikä voi vaatia useimmille paltsaristeille hieman totuttelua.
Kun kuulin meidän olevan pohjoislohkossa, niin ajattelin aluksi, että pelireissut on pitkiä. Mutta kun aloin tarkemmin katselemaan, missä kaikkialla käydään pelaamassa, niin ei ne matkat mitään älyttömiä ole. Tornion ja Oulun reissut vie vähän kauemmin aikaa, mutta muuten ollaan ihan siedettävissä mitoissa. Ykkösessä tottui jo reissaamaan ja varsinkin Kemissä, missä jokainen matka kesti koko päivän lukuunottamatta Oulua. Toki mieluummin pelaisin pelejä lähempänä, mutta niillä mennään mitä on. Muutama joukkue on tuttu kakkosen ajoilta, mutta pelaajat on varmaan vaihtuneet, joten siinä mielessä voidaan puhua uusista tuttavuuksista. Innolla tässä jo odotellaan kauden alkua.

Kausi pyörähtää siis toden teolla käyntiin kuukauden päästä Närpiössä. Mitkä ovat omat tavoitteesi kaudelle? Entä urallesi jatkossa?
Omiin tavoitteesiini kuuluu pelata hyvä, ehjä kausi ja olla joukkueen johtavia pelaajia. Mitä vähemmän päästetään maaleja, sen parempi. Tulevaisuutta ajatellen haluaisin pelata vielä korkeammalla sarjatasolla. Toivon ja uskonkin, että niin myös tapahtuu. Ja mikäpä olisi sen parempaa, kuin nousta TPV:n kanssa ykköseen.

Naulan kantaan. Kiitos Juholle näistä pohdinnoista ja peleissä nähdään!

lauantai 10. maaliskuuta 2018

Haastattelussa kakkosen Cannavaro

Tai kyllähän Fabio jo toiseksi jää, muutenkin kuin pituutensa puolesta. Vertailussa siis Juho Mattila, jonka haastettelu on sopivaa julkaista ja lukea juuri nyt, kun takana on voitokas cupin matsi. Juho toimi totuttuun tapaan yhtenä puolustuksen tukipilareista, kun TPV jätti PKKU:n tylysti nollille. Toivotaan, että saamme nauttia samanmoisista lukemista kauden aikana useamminkin. Vaikka otteluiden tähdiksi nostetaan yleenä hyökkääjiä, niin upeita katkoja, riistoja, taklauksia ja muita venymisiä nähdään joka pelissä myös kentän vastakkaisessa päässä. Muistetaanhan siis tällä kaudella antaa myös puolustuksen loistosuoritukselle niiden ansaitsema arvo!

Kuinka löysit lapsena jalkapalloilun? Mitkä olivat käänteentekeviä hetkiä innostuksen ja myöhemmin vakavamman harrastustoiminnan syntymiselle? Minkälainen verkosto on edesauttanut uraasi?
Jalkapallon aloitin 5-vuotiaana TPV:n futisklubissa Härmälän kaupunginosajoukkueessa. Laji ja seura tuli varmaankin eniten isäni kautta, koska hänkin oli pelannut aikanaan TPV:ssä A-junnuihin saakka. Koen, että melko tärkeässä roolissa innostuksen kannalta oli joukkueemme hyvä menestys niin turnauksissa kuin piirinsarjoissakin jo lapsena. Menestyksestä sai niin paljon positiivia onnistumisen tunteita, että motivaatiota oli helppoa pitää yllä. Tähän tarvittiin tietenkin laadukkaat pelaajat, huippuvalmentaja, tässä tapauksessa Reska, sekä hyvä joukkuehenki.
Perhe on ollut tärkeä tuki kaiken takana. Isä on ollut valmentajanakin ja äidin kanssa ovat aina halutessani kuljettaneet niin harjoituksiin kuin omatoimisillekin peleille. Veljien kanssa taas on tullut pelattua lukematon määrä pihapelejä, joiden vaikutusta ei voi myöskään väheksyä.

Miten päädyit puolustuspään vartijaksi? Olitko jo nuorempana pitkä eli vaikuttiko salskea ulkomuotosi pelipaikan määräymiseen? Saitko, vai halusitko edes, kokeilla muitakin rooleja?
Puolustuksessa olen pääsääntöisesti pelannut jo nuoresta saakka ja se, että olin jo silloin pitkä ikäisekseni vaikutti asiaan varmaankin jonkin verran. Olen myös kuulluut sanottavan, että olin silloin luotettava ja tämän luottamuksen vuoksi valmentajat halusivat laittaa minut puolustajaksi. Kaikkia pelipaikkoja on kuitenkin maalivahtia myöten tullut pelattua, viimeisimpänä B:ssä pelasin enimmäkseen keskikentän pohjalla. Muistelisin myös, että pari hattutemppua on tullut lapsena hyökkääjänä tehtyä, joten kaikki pelipaikat on koettu. Olen aina kuitenkin pitänyt eniten puolustajana pelaamisesta, mutta koen, että muiden pelipaikkojen pelaamisesta on ollut myöskin paljon hyötyä pelin ymmärtämisessä.

Olet varmaan seurannut jalkapalloa TPV:n ja Tampereen ulkopuolellakin. Keiden tähtipelaajien urat aiheuttavat sinussa eniten kunnioitusta? Löytyykö niiden joukosta puolustajia? Onko verkkokalvoillesi syöpynyt joitain mestarillisia tähtihetkiä, joita tapaat katsella yhä uudelleen youtubesta yön pimeinä tunteina...?
Tähtipelaajia on tottakai tullut seurattua ja heistä on yritetty kovasti ottaa mallia. Esimerkiksi Ronaldinhon, Messin ja Ronaldon kaltaisia taitureita on ollut ilo seurata. Kuitenkin puolustuspään pelaajia on tullut itse seurattua erityisen tarkasti ja heistä tulee mieleen ensimmäisinä Fabio Cannavaro sekä Sami Hyypiä, jotka olivat molemmat parhaina päivinään maailman terävintä kärkeä. Youtubesta on tullut katsottua enimmäkseen kotimasta jalkapalloa. Paljon Suomen maajoukkueen ilon ja surun hetkiä. Lempivideoihini kuuluu myös TPV:n mestaruusvideo sekä TPV/2:sen ottelut Loisketta vastaan.

Mitkä asiat ovat tuoneet sinulle eniten iloa jalkapalloilussa ja urheilussa? Mitä jäisit kaipaamaan, jos joutuisit jo nyt jättämään vihreät verat taaksesi?
Päällimäisenä tulee mieleen valtava määrä upeita muistoja, joita on kokenut niin kentällä kuin sen ulkopuolellakin. Esimerkkeinä turnausmatkat nuorempana sekä vanhemmalla iällä tulleet yllätysvoitot ennalta vahvemmista vastustajista. Olen myös päässyt tutustumaan niin moneen hienoon ihmiseen ja tälläkin hetkellä suurin osa kavereistani on joko nykyisiä tai entisiä pelikavereitani. Jäisin varmasti kaipaamaan montaakin asiaa, kuten joukkuetta, harjoituksia ja pelejä sekä niissä koettuja tunteita ja myöskin kannajia tai ylipäätään kaikkia ketkä ovat pelejämme käyneet katsomassa. On hienoa nähdä kun ihmiset elävät tunteella pelissä mukana niin hyvinä kuin huonoinakin hetkinä.

                                                           TPV-Honka keväällä 2016 (Kuva Janne Pirinen)

Entä mitkä seikat ovat kenties jääneet kaivelemaan, mitä olisi pitänyt tehdä toisin? Onko mieleesi jäänyt joitain painajaismaisia matseja, jotka aiheuttavat vieläkin ärtymystä?
Lapsena ja nuorena oli tietenkin haaveena päästä jalkapallossa ammattilaiseksi asti. Se olisi vaatinut kuitenkin vielä enemmän harjoittelua, vaikka olenkin aina ollut melko ahkera harjoittelemaan myös omalla ajalla. Toki pienestä tämänkaltaiset asiat ovat joka tapauksessa aina kiinni eikä yksittäistä syytä varmasti olekaan. Olen myös aina halunnut hoitaa kouluni hyvin ja siihen käytetty aika on muusta pois. Kuitenkin olen pystynyt mielestäni hyvin yhdistämään koulun ja jalkapallon ja nämä ovat tasapainottaneet hyvin toisiaan. Yksittäisistä matseista tulee mieleen ainakin Ålandia cupin finaali vuonna 2006, jossa lauoin ohi rankkarikisassa ja jäätiin hopealle. Toisaalta se oli opettavainen kokemus, koska siitä sain motivaatiota harjoitella rankkareita ja lopulta lauoin ne sen jälkeen joukkueessani.

Nykyisin tunnut jo vakiokalustolta TPV:n avauksessa. Mutta muistatko vielä miltä nousu kakkosdivarin kuvioihin tuntui? Kuinka kauan meni, että pystyit pelaamaan rennosti ja paineettomasti?
Kyllähän se silloin nuorempana A-ikäisenä tuntui hienolta päästä edustuksen mukaan, koska se oli ollut jo pidemmän aikaa tavoitteena ja jopa tietynlaisena haaveena. Meillä oli erittäin kova joukkue silloinkin ja kokeneempia pelaajia enemmän kuin nyt, joten hyppäys junioripeleistä oli iso. Hyvänä apuna toimi kuitenkin TPV/2 joukkueen pelit kolmosessa, jotka olivat erittäin kehittäviä ja tärkeitä kohti edustusjoukkueen pelejä. Ensimmäisinä kausina en päässyt vielä paljoa pelaamaan, joten aina se jonkin verran jännitti kun kutsu kentälle tuli. Kausi 2015-2016 oli ensimmäinen kausi kun aloin pelaamaan säännöllisesti ja sitä myöten myöskin liika jännittäminen jäi pois. Koen, että siitä lähtien olen pystynyt pelaamaan melko paineettomasti.

Viime kuukausien aikana TPV:n joukkue on vahvistunut merkittävästi. Tuntuuko nyt, että kaikille pelipaikoille riittää tarpeeksi laatua ja vaihtuvuuttakin?
Tosiaan uusia vahvistuksia on tälle kaudelle saatu mukavasti joukkueeseen ja se on tottakai lisännyt joukkueen sisäistä kilpailua. Näen sen positiivisena asiana, koska kilpailusta johtuen kaikki joutuvat tekemään joka tapahtumassa parhaansa. Hyvä asia on myös, että vahvistuksia on saatu usealle eri pelipaikalle, mikä lisää hyvin myös pelaajistomme syvyytä. Tästä voi olla pitkässä sarjassa paljonkin hyötyä, koska loukkaantumisia tulee enemmän tai vähemmän valitettavasti aina.

Minkälainen on oma roolisi joukkueessa ? Oletko keskustellut siitä ja kauden omista tavoitteistasi valmentajien kanssa?
Pyrin auttamaan joukkuetta aina parhaani mukaan oli roolini mikä tahansa. Koen, että omalla tasolla hyvin pelatessani pystyn pelaamaan isoja minuutteja kakkosessa. Kilpailua kuitenkin on, joten mitään ei voi ottaa itsestäänselvyytenä. Vasempana topparina olen lähinnä pelannut ja se paikka tuntuu itselle sopivalta. Ollaan myöskin valmentajien kanssa käyty kahdenkeskeisiä keskusteluja peleistä. Heiltä olen saanut erinomaisesti palautetta siitä mikä on mennyt hyvin ja myös siitä, mitä voisin tehdä paremmin. Olen myöskin itse voinut antaa palautetta heille, minkä koen myös molemminpuolin kehittäväksi.

Tämän kauden kotipelien suhteen tilanne on hieman surkuhupaisa, koska ne jakautuvat jälleen kolmeen eri paikkaan. Vain viisi peliä otellaan Tammelassa, loput Ratinassa ja uutuutena kaksi jopa Lamminpäässä. Millä mielin katselet otteluohjelmaa ja pelipaikkoja, mitä haasteita ne tuovat pelaajien kannalta?
Tilanne on erilainen kuin aiempina kausina. Positiivista on kuitenkin se, että kaikki kotipelit ovat näillä näkymin luonnonnurmella, mikä on pelkästään hyvä asia. Pyynikin pientä ja heikkokuntoista tekonurmea ei tule ikävä. Kaikki kolme kenttää ovat melko isokokoisia ja ovat kaikki olleet aiempina vuosina myöskin hyvässä kunnossa, joten uskoisin kaikkien näiden kenttien sopivan meille. Lohkojaon tultua julki en hyppinyt riemusta, mutta toisaalta pääsee kohtaamaan paljon joukkueita, joita vastaan ei ole vielä koskaan pelannut. Uskon myös, että pitkät pelimatkat tekevät joukkueesta vielä entistä yhtenäisemmän.

                                                 Mikan kanssa MuSa-pelissä 2017 (Kuva Jouni Parkku)

Kakkosenkin tasolla jalkapallo täyttää pelaajien kalenterin tehokkaasti. Mitä muuta teet tai harrastat futiksen lisäksi? Kuinka saat nollattua itsesi jalkapallosta pelien ja kauden jälkeen? Sekin lienee tarpeen.
Näin syyskuusta toukokuuhun aika menee pitkälti opiskellessa. Opiskelen nyt toista vuotta taloustiedettä Jyväskylän yliopiston kauppakorkeakoulussa. Tottakai myös vapaa-aikaa jää ja sen käytän tyttöystäväni sekä kavereideni kanssa. Jalkapalloa ja muutakin urheilua tulee seurattua paljon vapaa-ajallakin. Kesällä opiskeluiden ollessa tauolla olen töissä, joten ylimääräistä aikaa ei silloin liiaksi jää. Peleistä ja kaudesta nollaaminen tapahtuu mielestäni parhaiten juuri tyttöystävän tai kavereiden seurassa ja ylipäätään lepäämällä.

Tähän hieman liittyen... Monille nuorille ja lupaavillekin urheilijoille teini-ikä on uran kannalta käänteentekevä. Viini, laulu ja naiset voivat alkaa tuntua hauskemmilta vaihtoehdoilta kuin ainainen treeneissä hikoilu. Horjuiko – tai horjuuko – oma harjoittelumotivaatiosi jossain vaiheessa? Kuinka helposti pysyit kaidalla tiellä nuoruuden houkutusten edessä? 
Koen, että olen saanut viettää kokemusrikkaan ja hyvän nuoruuden enkä ole joutunut jäämään mielestäni hirveästi mistään paitsi. Asiaa on varmaankin helpottanut se, että kaverini ovat jo pitkään olleet itsekin jalkapalloilijoita ja ovat sitä kautta ymmärtäneet itsekin, mitä voi tehdä ja mitä taas ei. Itselläni ei jalkapallosta luopuminen käynyt missään vaiheessa nuoruutta mielessäkään, vaikka joskus olisi tietenkin ollut jotain muuta mukavaa ohjelmaa tiedossa, mikä sitten jalkapallon vuoksi jäi kokematta. Tässäkin asiassa sopiva tasapaino on tärkeää, jotta elämä on mielekästä niin kentällä kuin sen ulkopuolella.

Tavoitteesi pelaajana ovat varmasti kakkosta korkeammalla. Miten kauan jaksat odottaa sitä, että TPV nousisi ykköseen? Vai oletko jo jossain vaiheessa ehtinyt harkita vakavasti seuran vaihtoa ja uusia, urasi kannalta jopa kehittävämpiä, haasteita?
TPV on upea seura, jossa olen aina pelannut ja kynnys vaihtaa seuraa on erittäin korkea. Tottakai pelit korkeammalla kiinostavat, mutta ainakin tällä hetkellä koen kakkosen olevan itselleni paras ja sopivin sarjataso. Upein tapa pelata korkeammalla olisi tehdä se TPV:ssä. En halua kuitenkaan ottaa asiasta itselleni paineita. Omasta mielestäni mukava ajatus olisi pelata koko ura TPV:ssä, mutta en halua suunnitella asioita liian pitkälle. Tällä hetkellä olen erittäin tyytyväinen tilanteeseeni. 

TPV:n kannattajat pyrkivät toimimaan muutenkin kuin jalkapallokatsomossa huutamalla. Meille on tärkeää esimerkiksi tasa-arvon tukeminen ja solidaarisuuden osoittaminen vähemmistöille. Koemme siis, että jalkapallolla voi vaikuttaa ja se on enemmän kuin pelkkää huvia. Oletko koskaan miettinyt futiksen yhteiskunnallisia ulottuvuuksia? Voiko jalkapallon ja fanitoiminnan kautta oikeasti vaikuttaa kentän ulkopuolisiin asioihin? Ja onko siinä edes mitään järkeä, saako jalkapalloa ja politiikkaa sekoittaa keskenään?
Jalkapallon yhteiskunnallisia ulottuvuuksia tullut on itsekin jonkin verran mietittyä. Jalkapallo on Suomessa hyvässä asemassa, koska se on lajina niin suosittu. Juuri esimerkisi kysymyksessä mainitut asiat, kuten tasa-arvon sekä vähemmistöjen tukeminen ovat omasta mielestänikin tärkeitä teemoja, enkä näe mitään syytä miksi nämä asiat eivät voisi liittyä jalkapallon fanitoimintaan. Tärkeää on omasta mielestäni nimenomaan se, että jalkapallo pysyy toiminnassa kuitenkin etusijalla, mutta mukaan mahtuu myös kentän ulkopuolisiin asioihin vaikuttavaa toimintaa. Jalkapalloon sekoittuu etenkin kansainvälisissä otteluissa ja arvokisoissa politiikkaa, eikä siltä pystytä nähdäkseni oikein välttymään. Toisaalta jalkapallo taas on "maailman universaalein kieli", joka kokoaa ihmiset yhteen erilaisista kulttuureista ja taustoista riippumatta ja tämä tekee siitä mielestäni maailman hienoimman pelin.

Kiitos ajastasi ja nähdään peleissä!