Kauden alkuun:

lauantai 9. marraskuuta 2019

TPV Powerchair - nyt ja aina!


Tammelan Voima sai kolmantena peräkkäisenä vuotena aikaiseksi oman pienlehtensä, Paltsaristin. Tälläkin kertaa sen tuotto lahjoitettiin TPV Powerchair -joukkueelle eli marginaalilajille nimeltä sähköpyörätuolijalkapallo. Lahjoitus julkistettiin 9.11. Tesomalla pidetyssä kotiturnauksessa. Tukisumma kasvoi edellisvuosista hieman. Tällä kertaa lahjoitimme 700 euroa, josta 240 euroa meni joukkuelle lehtien muodossa, loput riihikuivana. Ry:n rahatilanne on sen verran vakaa, että pystyimme tukemaan Powerchairia enemmän kuin pelkkä lehden tuotto olisi tarkoittanut. Olen todella ylpeä ja iloinen siitä, että Tammelan Voima on kyennyt ylläpitämään tätä perinnettä. Samoilla adjektiiveilla voisin kuvailla tunteitani kannattajayhteisöä kohtaan, jonka arvomaailmaan sopii vähemmistöjen ja heikompiosaisten auttaminen. Soraääniä ei ole kuulunut, päinvastoin. Lisäksi Powerchair-joukkueelta saamamme kiitos ja arvostus herättää tunteita, jota ei pysty sanoiksi pukemaan. Toivottavasti yhteistyömme jatkuu ensi kaudellakin tavalla tai toisella. Lehtiä saa vielä nettikaupastamme tai niiden perään voi huudella vaikkapa Tammelan Voiman facebookissa.


Päivän urheilullisesti parasta antia TPV:n näkökulmasta tarjosi taisto Interin Valkoista joukkuetta vastaan. HJK sekä Inter Musta ovat meikäläisille vielä liian kovia vastuksia, nuoresta iästään huolimatta täynnä kokeneita pelureita. Ja koska on kyse omalla tavallaan moottoriurheilusta, niin tuoleissakin on eroja heidän hyväkseen. Huippunopeus saa olla maksimissaan 10 km/h, ero muihin saavutetaan kiihtyvyydessä ja tuolin mallissa. Mitä matalampi painopiste, sitä parempi liikkuvuus ja toimivuus. Raha siis ratkaisee osaltaan.


Kauden avausturnauksessa joukkueet päätyivät 1-1 -tasapeliin, mutta nyt TPV tavoitteli vain voittoa. Avausjakso olikin täyttä Punakoneen dominointia, mutta lukuisista erikoistilanteista ja selvästä pallonhallinnasta huolimatta emme päässeet kunnon vetopaikoille. Vastustaja peitti tilanteet oivallisesti ja pääsi pari kertaa vastaiskuihin. Toinen jakso oli ikävä kyllä tasaisempi ja molemmilla joukkueilla oli omat mahdollisuutensa maalaamiseen. Hädän hetkillä Interiä piti pystyssä lähinnä numeroa yhdeksän kantanut Aho, joka kerta toisensa jälkeen esti aikeemme sinnikkyydellään ja oivallisella pelinluvullaan. Meikäläisten yritteliäimmiksi luettakoon Veikko Nousiainen ja Joona Kari, joiden ketterä liikehdintä ja lukuisat syötönkatkot aiheuttivat harmaita hiuksia turkulaisille. Jännittävä ja ajoittain kiihkeäksi yltynyt taisto päättyi kuitenkin pyöreisiin tasalukemiin, mikä oli luultavasti suurempi pettymys kotijoukkueelle. Matsi oli kuitenkin jännittävä ja täynnä kunnon vääntöä. Kannattaa siis tulla katsomaan, kunhan turnaus ensi kerran pelataan Tampereella.

Teksti. Tuukka Termonen
Kuvat: Kimmo Tepsa


perjantai 11. lokakuuta 2019

PALLOA JA PUNKKIA vol 3

Jalkapallo on perseestä! Kuluneen kauden aikana tämän tyylisiä aatoksia on vilahdellut mielessäni usein. Enkä lienee ainoa. Vaikka TPV:n kannattaminen on jo menneinä vuosina osoittautunut hermoja raastavaksi, niin tämä kesä jätti komeasti varjoonsa kaikki edeltävät epäonnistumiset. Nousukauden jälkeen fiilis oli korkealla ja toiveet helpohkosta säilymisestä realistiset. Mutta kaikki valui hukkaan erinäisten sekoilujen ja epäonnen vuoksi. Myönnettäköön, että ehkä taidotkaan eivät aina riittäneet. Kaiken tämän seurauksena pettymys tuntuu todella ankaralta. Lukuisien viime hetkillä menetettyjen pisteiden ja pilattujen pelien jälkeen olisi helppo sortua jossitteluun. Mutta parasta lopettaa se viimeistään nyt, tunnelma on muutenkin tarpeeksi katkera.


Kauden voi siis vähitellen unohtaa (jotain siitä voisi kuitenkin oppia!), joten jatketaan rallatellen eteenpäin kohti Tammelan Voiman syysbileitä. Kemumme kulkevat kolmatta kertaa Palloa ja punkkia -otsakkeen alla, vaikkei genrevalikoima noin rajoittunut olekaan. Tulkaa muuten ajoissa paikalle, aloitetaan ilta ennen bändejä vapaan seurustelun ja naposteltavien parissa. (Kriisiapuakin voi olla saatavilla.) Jokainen voi halutessaan tuoda jotain herkkuja pöytään. Aikatauluista tiedotetaan tarkemmin myöhemmin. Tähdennettäköön vielä, etteivät kyseessä ole pelkät TPV-kannattajien bileet,  vaikka järjestäjinä toimimmekin. Tervetuloa siis kaikille! 

Kaikki kolme esiintyjää alistuivat vastaamaan Tammelan Voiman keskuskomitean musiikki-, kirjallisuus- ja teatterikasvatusosaston (MKTKO) asettamiin kysymyksiin ja saavuttivat näin nomenklatuuran hyväksynnän. Jatkossa itsekriitiikkiä kuitenkin suositellaan epäsuosioon joutumisen ehkäisemiseksi.


THE PHOENIX FOUNDATION on turkulainen pitkän linjan rockyhtye. Sen juuret kaivautuvat lähinnä punk rockin kevyemmälle laidalle, muttei eipä tätä viitsisi sen tarkemmin lokeroida. Kuunnelkaa itse! Yhtyeen ainoa alkuperäisjäsen Jallu näppäili meille auliisti mielenkiintoista informaatiota.

Kerrohan meille lyhyt historiikki? Mistä olette saaneet motivaation jatkaa näin kauan?

Bändi perustettiin tammikuussa 2002. Uudenvuodenaaton humalainen idea vietiin treenikselle asti ja homma tuntui toimivan. Kokoonpanoon tuli iso muutos joskus 2007 tai 2008 ja siitäkin se vielä pariin otteeseen hioutui nykyiselleen. Eka levy tällä nykyisellä kokoonpanolla ilmestyi vuonna 2014. Sitä ennen soiteltiin kolmisen vuotta ja julkaistiin kaksi levyä yhden lisäkitaristin voimin. Nykyään ollaan siis trio. Motivaatio bändin jatkamiseen on aina tullut ihan luonnostaan. En ole koskaan nähnyt mitään syytä lopettaa soittamista tai tämän tyylisen musiikin tekemistä. The Phoenix Foundation on mulle eräänlainen “esikoislapsi” ja lapsistani ehdottomasti se rakkain. Tämä bändi jatkunee niin pitkään kuin minussa henki vielä pihisee…

Minkälainen musiikillinen historia jäsenillänne oli ennen aloittamistanne? Entä mitä kaikkea muuta olette ehtineet tehdä musiikin saralla The Phoenix Foundationin ohella?

Mulla ei oikeastaan ollut mitään mainitsemisen arvoisia bändejä ennen The Phoenix Foundationia. Jotain erikoisräpellyksiä Varkaudessa (josta muutin Turkuun 90-luvun lopulla), mutta ne olivat lähinnä sellaista covereiden soittelua tai omia neliraituriprojektejani. Ei siis mitään sen “vakavampaa” bändijuttua. Turussa sitten tutustuin Vuokkoon ja Jamppaan, jotka soittivat sillä hetkellä Back Against the Wall –nimisessä bändissä. He taas pyysivät rumpuihin Hate Unitissa sillä hetkellä rummutellutta Hikkeä. Myöhemmin olen soitellut mm. bändeissä Wörm, The Stakeout, Kieltolaki, 1981 ja Vastusta. Muut Phoenixissa jossain vaiheessa vaikuttaneet tyypit ovat soitelleet (tai edelleen soittelevat) esimerkiksi tällaisissa bändeissä: Särkyneet, Death With a Dagger, Unkind, Myne, Büfo, Species Traitor, Toyfactory, Last Shot at Fame, Reality Show yms.

Kuinka kokoonpano on muuttunut vuosien varrella? Oletteko olleet koko ajan aktiivisia vai sisältääkö historia suvantovaiheita?

Tuossa ekassa kysymyksessä tähän jo vähän vastailinkin. Alkuperäisestä kokoonpanosta olen siis jäljellä vain minä. Bändissä on soittanut näiden kuluneiden 18 vuoden aikana yhdeksän eri tyyppiä. Nuo kokoonpanomuutokset ovat yleensä vain lisänneet bändin aktiivisuutta. Varsinkin uusien biisien suhteen. Ehkäpä tässä kuluneen vuoden aikana on ollut jonkinlainen pieni suvantovaihe meneillään? Vaikka tulihan meiltä alkuvuodesta uusi split 7” ja on tässä toki jo jotain uusia suunnitelmiakin taas alustavasti mielessä.

Onko ulosantinne muuttunut vuosien saatossa? Ainakin kehittynyt se luullakseni on... Onko teillä kotimaisia hengenheimolaisia?

On se toki muuttunut. Oma biisintekotyylini on muuttunut ja myös tyyli sovittaa biisejä yhdessä muun bändin kanssa. Varsinkin studiossa työskentely on tullut kivalla tavalla tutummaksi ja sitä kautta helpommaksi. Ja toki tuo yhteen kitaraan siirtyminen on myös muuttanut tapaa tehdä biisejä. Kotimaisia hengenheimolaisia on vähän vaikea nimetä. Yhtenä sellaisena tekisi mieli sanoa Ratsia, jonka kakkos-LP:tä pidän itselleni yhtenä tärkeimmistä vaikuttajistani. 2000-luvun alussa oli muun muassa Red Cabaret ja Manifesto Jukebox, joista varsinkin jälkimmäiseen meitä aikoinaan verrattiin vähän turhankin paljon. Samoja vaikuttajia meillä toki oli, mutta aika erilaista kamaa kuitenkin tehtiin ja tehdään edelleen. Nykybändeistä varmaan joku Custody on lähinnä samaa “heimoa”, vaikka luulen että meidänkin vaikutteet tulevat täysin eri bändeiltä.

Minkälaisessa asemassa sanoitukset ovat musiikkiin verrattuna?

Sanoitukset ovat mulle todella tärkeitä. Ne kai tästä bändistä mulle sen “rakkaimman lapsen” tekevätkin. Eipä niitä muiden tosin tarvitse ymmärtää. Jokainen tehkööt omat tulkintansa. Mulle ne ovat omia henkilökohtaisia päiväkirjamerkintöjä. Kuulijoille toivottavasti vain yksi instrumentti muiden joukossa. Ja onhan noilla uusimmilla levyillä ollut instrumentaalibiisejäkin. Kauniita ja koskettavia juttuja ilman sanoja…

Mitä ulkomusiikilliset seikat kuten levynkannet teille merkitsevät? Onko visuaalinen puoli tärkeää myös lavalla? Harrastatteko muita taiteellisen ilmaisun muotoja?

Kannet ja hienot kansitaiteet ovat myös aina olleet mulle todella tärkeä osa levyjä. Tietynlainen kokonaisuus viehättää. Keikkojen visuaalisesta puolesta en osaa sanoa oikein mitään. En oikein koe olevani mikään esiintyjä. Nousuhumalassa uskallan mennä ihmisten eteen ja pystyn soittamaan biisit liikaa jännittämättä. En kuitenkaan koskaan ole juurikaan nauttinut esiintymisestä…Päinvastoin! Mua kiinnostavat taidejutut muutenkin kuin The Phoenix Foundationin suhteen. Teen paljon kuvataidetta omille ja kavereiden bändeille. Ja jotain kuvataidejuttuja bändihommien ulkopuolellakin.

Mitkä ovat uranne huippuhetkiä? Entä onko teillä vielä jotain mitä haluaisitte saavuttaa tai jotain mitä on jäänyt hampaankoloon?

Vaikea kysymys! Mä olen aina tehnyt musajuttuja oikeastaan vain itseäni varten ja tuntuu, että olen myös onnistunut saavuttamaan kaikki tavoitteeni sillä saralla. Jos koitan mietitä joitain “huippuhetkiä”, niin ensimmäisenä tulee mieleen yksi keikka Turusta Aurinkotehtaan pyöräpajalta muutaman vuoden takaa. Olisin halunnut perua koko keikan paskojen henkilökohtaisten fiilisten takia, mutta päätin kuitenkin yrittää. Jotenkin ensimmäistä (ja ehkä myös toistaiseksi ainoaa) kertaa saavutin biisien kirjoitushetkellä vallinneet tunnetilat tuon keikan aikana ja unohdin täysin jännityksen ja yleisön (15 tyyppiä?) läsnäolon. Se oli jotenkin todella intiimi, tunteikas ja ikimuistoinen keikka. Mulle jäi vahvasti sellainen fiilis, että myös ne harvat paikalla olleet saivat keikasta samoja fiiliksiä kuin minäkin.

Keikka on TPV:n kannattajien järjestämä. Mitä futis teille merkitsee? Onko teillä suosikkijoukkueita? Millainen on jalkapalloskenen tila Turussa nykyisin?

Mä pelasin futista joskus junnuna. Siitä tuli kuitenkin liian vakavaa, joten 17-vuotiaana vaihdoin nappikset sähkökitaraan. Mexicon MM-kisat olivat viimeiset, joita joskus seurasin. Gary Lineker oli mun suosikkipelaaja silloin! Sen jälkeen en ole kauheasti urheilusta innostunut. Muistan kun olin itse Gothia-cupissa Göteborgissa Italia ´90 –turnauksen aikaan. Silloin vain pelasin, en seurannut. Muistan kuinka mua ärsytti, että muita kiinnosti TV:stä tuleva futis niin paljon. Turussa mulla on kavereita, jotka seuraavat Interiä ja kavereita jotka seuraavat TPS:ä. Mua ei kumpikaan kiinnosta. Olen siis täysin väärä ihminen vastaamaan siihen, millainen jalkapalloskenen tila on Turussa nykyisin. Lähinnä mua ärsyttää se, miten joku jalkapallo jakaa ihmisiä niin vahvasti kahteen eri leiriin. Jotenkin mä aina liitän urheilun ja sen fanittamisen sellaiseen “junttimeininkiin”. Ja usein siihen mun mielikuvaan myös sisältyy sellaista typerää kansallismielisyyttä yms. Vaan ei se toki aina niin mene. Esimerkiksi teidän porukalla (Tammelan Voima) on vahvasti avoimen antifasistinen meininki. Tuon tyyppistä futis- ja fanituskulttuuria kannatan. Mut joo…ehkä mä tosiaan oon vähän väärä tyyppi vastaamaan tuohon alkuperäiseen kysymykseen.




THE REGULATOR pitää yllä kotimaisen hardcoren perintöa ja synnyttää vähitellen myös uutta, kiihkeänä sykkivää materiaalia. Niila otti asiakseen kirjoittaa puhtaaksi bändin pohdinnat uteluitamme koskien, kiitos hänelle.

Milloin ja miten ajatus The Regulator -yhtyeestä syntyi? Kuinka paljon bändi on ehtinyt muuttua kokoonpanonsa ja musiikkityylinsä suhteen?

Minä (Niila), Mika ja Pate soitettiin Pakkosyöttö-nimisessä bändissä, mutta sen touhut loppuivat sitten. Oltiin kumminkin tehty uusia biisejä jonkin verran ja mietittiin, ettei luovuta niistä niin helpolla. Sitten Mika kysyi Tammisen Jannea mukaan huutamaan ja Janne tuli mukaan. Siinä vaiheessa bändi sai nimen the Regulator. Jannen kanssa me vedettiin pari keikkaa, mutta se on aika kiireinen kaveri, joten homma alkoi hyytyä. Lopulta me päädyttiin yhteisymmärryksessä siihen, että yritetään etsiä uusi vokalisti. Pate pyysi mukaan Teppoa ja nyt homma on taas lähtenyt rullaamaan. Tämä tuleva keikka on meidän eka keikka tällä uudella kokoonpanolla.

Minkälainen musiikillinen historia jäsenistöllä on? Kuinka se on vaikuttanut The Regulatorin soundiin ja tyylilajin valintaan?

Kaikilla on taustalla aiempia bändejä ja osalla ihan nykyisiäkin bändejä sivussa. Osalla on vähän pidempi soittotausta ja osalla vähän lyhempi. Bändien tyylitkin on ollut aika laajalla skaalalla, ainakin tämän punk- ja hardcoregenren suhteen ajateltuna. Ei me olla oikein tämän bändin kanssa valittu mitään soundia tai tyylilajia. Mika tai Pate tekee riffin ja mä sitten räpellän siihen rummut päälle parhaan taitoni mukaan. Tähän mennessä biisit onkin olleet jo valmiita, ennen kuin Teppo on alkanut tehdä sanoituksia ja lauluja muuten. Mutta tämä varmaankin muuttuu, kun saadaan nuo vanhat biisit hoidettua pois alta. Soundissa kyllä varmaan jollain tapaa kuuluu se, ettei me olla ihan ekaa bändiä virittelemässä ja varmaan siellä jotenkin kuuluu myös joitain vivahteita jokaisen soittohistoriasta, mutta en osaa oikein sitä sen tarkemmin kuvailla.

Mikä on bändiä eteenpäinvievä toimintaidea ja kantava voima? Mikä antaa suurinta nautintoa The Regulatorin suhteen eli mikä on parasta musahommissa?

Eipä tässä taida oikein mitään ideaa olla. Osittain tämä on sitä, että me ollaan tehty näitä musahommia jo niin pitkään, ettei osata lopettaa. Enkä tarkoita tätä negatiivisessa mielessä. Soittaminen on muodostunut sen verran vakiintuneeksi osaksi elämää, että sitä tulee tehtyä ja se on hyvä tapa purkaa höyryjä. Parasta näissä hommissa on tietysti keikkojen soittaminen, mutta sen ohella myös uuden musan tekeminen on ihan mukavaa, ainakin silloin kun se sattuu sujumaan.

Ette ole ehtineet vielä julkaista mitään eikä The Regulator ole muutenkaan ollut kovinkaan aktiivinen tuomaan julki tuotoksiaan saati sitten tyrkyttämään itseään internetin kautta. Mistä "matala profiili" johtuu? Onko teillä kuitenkin jo suunnitelmia esimerkiksi levyjen suhteen?

Matala profiili johtuu tästä vähän aikaa sitten tapahtuneesta vokalistin vaihdoksesta. Biisien pohjia on nauhalla ja jonkin ajan päästä pitäisi saada laulutkin varmaan nauhalle. Ei me olla turhaan hötkyilty tässä. Sitten kun on saatu nauha valmiiksi niin yritetään keksiä joku julkaisija. Eli suunnitelmana on saada ainakin jonkinlainen lätty pihalle tässä lähiaikoina (huom! suhteellinen käsite). Jää nähtäväksi onko se sitten 7” vai LP.

Suomen punkskene elää vahvaa noususuhdannetta. Mitkä ovat valttejanne ja parhaita puolianne, joilla nousette esiin laadukkaasta bändimassassa? Keksittekö The Regulatorista joitain omaperäisiä ominaisuuksia?

Ehkä se, että ollaan vähän eri ikäisiä ja sikälikin vähän eri taustoilla tässä hommassa. Kaikilla on ollut erilaisia bändejä aiemmin, mikä tekee meidän musasta jollain tapaa omaperäistä. En keksi mitään tiettyä omaperäistä ominaisuutta, mutta en keksi kyllä oikein mitään bändiäkään, miltä me kuulostettaisiin, vaikka joissain biiseissä on tietty kuultavissa selkeitä vaikutteita.

Keikka on TPV:n kannattajien järjestämä ja nimeltään Palloa ja Punkkia. Mitä futis teille merkitsee? Sisältääkö se syvempiä merkityksiä kuin pelkkää viihdettä ja liikuntaa?

Kyllä meille futis on enemmänkin sitä viihdettä. EM- ja MM-kisat tulee seurattua ja ne on aina viihdyttäviä. Ja on ihan hienoa esimerkiksi se, että Teemu Pukilla on lähtenyt kausi liikkeelle hyvin Valioliigassa, mutta ei meistä kukaan taida olla mikään kovan luokan futisfanaatikko. Eli hieno peli kyllä, mutta ei se meille sisällä sen suurempia merkityksiä.

                                                            The Regulator (Kuva: Krista Kylmäkoski)


Tampereelta rynnistää PÖÖLÖ JA YSTÄVÄ. En tiedä mistä nimi on peräisin, mutta minut se meinasi karkoittaa pois ääreltään jo ennen ensimmäistäkään auditiivista kontaktia. Onneksi sain vihjeen, järkeni tervehtyi ja tajusin erehtyneeni. Ostin sitten levynkin Nikeltä ja olen sitä usein pyöritellytkin. Mutta vain silloin, kun jälkikasvu ei ole kuulolla.

Mitä kuuluu Pöölön ja Ystävän menneisyyteen eli miten ja milloin aloititte yhteisen taipaleenne? Löytyykö jäsenistönne historiasta muita mainitsemisen arvoisia yhtyeitä?

Yhteinen taival alkoi joskus noin 2015-2016 paikkeilla täsmälleen. Mainitsemisen arvoisia yhtyeitä yhtyeen historiasta löytyy lukemattomia kappaleita, mutta en nyt rupea niitä tässä mainitsemaan.

Kappalevalikoimanne kuljettaa kuulijaa aina herkästä iskelmästä rosoiseen punkrokkiin. Mistä olette saaneet innoituksen näin herkulliseen sekoitukseen? Osaatteko nimetä musikaalisia vaikutteitanne? Löytyykö sellaisia myös musamaailman ulkopuolella?

Kyseessä on todellakin tosi herkullinen sekoitus meidänkin mielestämme. Senpä takia se semmoinen on. Osaamme kyllä nimetä näitä vaikutteita, emme niitä nyt tässä käy nimeämään. Paitsi joitain ehkä. Lehdon Toni Somerolta muunmuassa on tosi kova mies. Antti Behm myös on vaikuttanut syvästi yhtyeen tapaan tulkita ilmassa väreileviä viestejä ja muodostaa niistä lyyris-musikaalisia taidekokonaisuuksia. Someron entinen kirjastonjohtaja ja palkittu runoilija Risto Rasa on hieno mies.

Sanoituksetkaan eivät ole yhdestä puusta vuoltuja vaan aaltoilevat tapettimuodin ja päihdehuuruisten ihmissuhteiden välisissä epätasaisissa maastoissa. Lisäksi niissä on sopivasti tummanpuhuvaa huumoria. Mistä saatte ideat näinkin erityylisiin lyriikoihin? Kuinka suuri itsekritiikki teillä on sanoitusten suhteen, ruoditteko niitä porukalla?

Monta lyyrikkoa on yhtyeessä ja yhdessä niistä riitelemme sitten. Koviten huutanut saa yleensä tahtonsa läpi. Jos jollain on toteuttamisen arvoisia ideoita, hän yleensä ottaa Koskenkorvaa ja
kovia huumausaineita saadakseen äänenvoimakkuutensa tilanteen vaatimalle tasolle. Kyllä!

Edustamistanne aihevalinnoista Tammelan Voimalle jalkapallo on toki rakkain (tai ainakin tasoissa päihteiden kanssa). Mainio Laitalinkin ralli kuvaa hienosti kuningaspelin kiihkeitä hetkiä. Mistä kappale kumpuaa? Millainen suhde teillä on jalkapalloon? Mikä pelissä on parasta?

Suhteemme jalkapalloon on sekä henkinen, psyykkinen että fyysinen. Laitalinkin ralli kertoo aikoinaan Tampereen seudun hiekkakentillä pelkoa vastustajissa ja omissa joukkuetovereissaan herättäneen taitoniekan ja armottoman viimeistelijän maineen saavuttaneen erään nimeltä mainitsemattoman Kaarlo Jussi Antero Terhon nopeasta oivaltavasta ajatusten juoksusta sekä unohtumattomista jalkapallollisista uroteoista. Yhtyeen jäsenten palkintokaappien hyllyt notkuvat niin palkinnoista, pokaaleista kuin pysteistäkin. Kuitenkaan mielestämme pelissä parasta ei suinkaan ole voitto, vaan tappio.

Toistaiseksi ainoa julkaisunne on kesällä 2019 ilmestynyt Tunnetko esimiesten värähtelyn? -niminen LP. Käsittääkseni painos oli varsin pieni, onko luottonne fyysisten äänitteiden menekkiin näin huono? Kuinka päädyitte tekemään juuri vinyylin?

Ei oikein saada mitään aikaiseksi. Tässä on tulos, kun ponnistelemme voimamme äärimmilleen. Keskitymme mielummin itse taiteeseen kuin sen julkaisemiseen. Kaikki on niin kovin vaikeaa.

Millaista palautetta olette saaneet levystä? Ovatko arvioijat tajunneet kupletin juonen vai oletteko pikemminkin väärinymmärrettyjä neroja? Mitä kriitikoiden kehut tai moitteet teille merkitsevät?

Hyvää palautetta on tullut. Leinonen sano että on liikaa autotunea, muuten on ollu posia. Ykskii jätkä sano että tykkää tosi paljon. Ainii ja Marzi Nyman anto Kaivosukeltaja-sinkulle kympin radiossa. Siitä tuli hyvä mieli.

Olette keikkailleet aika tiheästi ainakin Tampereella. Mihin muualle olette ehtineet? Mitä lavoja haluaisitte vielä valloittaa? Entä mitä muita suunnitelmia tai haaveita teillä on bändin suhteen?

Olemmehan olleet useasti muun muassa Hervannassa. Toivottavasti saamme itsemme kutsutuksi sinne jatkossakin. Uusi ep tulee kohtajoskus. Tampereella on kiva soittaa kun muualle on niin pitkä matka. Haaveenamme on kaikenlaisia juttuja, joita en nyt tässä sen tarkemmin käy seulomaan. Voin kuitenkin mainita muutamia asioita: Lievä raitistuminen ei tekisi pahaa kenellekkään, tai voi se tehdäkin. Eli ei siitäkään sen enempää.




tiistai 16. heinäkuuta 2019

Hiilihydraatteja ja heviä - Tuomas Karjanlahti paljastaa pelikuntonsa salaisuudet


TPV:n maalivahti Tuomas Karjanlahti lähti Tammelan Voiman kanssa maistamaan Ullan Grillin vegaanista Tammelan Voimaburgeria ja vastaili myöhemmin laatimiimme kysymyksiin. Niistä selviää, ravintotietouden puutteeseen menestyksemme ei ainakaan kaadu. Ennen varsinaisia vastauksia Karkki kertoo vapaasti hieman omia ajatuksiaan ruokavaliosta ja sen merkityksestä.

- Ravinnon merkitys korostuu Suomessa treenikaudella, kun harjoitellaan oikeasti kovaa. Tällöinkin mielestäni on tärkeää, että syö riittävän paljon ja riittävän laadukkaasti. Oikean suuntaisella ravinnolla voi pelata todella hyvin ja tehdä hyviä suorituksia, vaikka kaikki nyanssit eivät olisikaan viimeisen päälle kohdillaan. Mielestäni vaikka olemme urheilijoita, on silti tärkeää löytää sopivan rento suhtautuminen ravintoon.

- Kysymyksessä on mielestäni hieman kamppailu ”ruoka on polttoainetta” vs. ”ruoka on nautinnollinen elämys” -näkökulmien välillä. Oikea vastaus on varmasti jossain keskivaiheilla, urheilijalla ehkä hieman korostuu ”ravinto on polttoainetta” -puoli. Missään nimessä ei saa unohtaa nautinnollisuuttakaan, eli ajoittaisia herkutteluja tai ulkona syömistä, sillä se taas tuo mielekkyyttä muuhun elämään. Toisaalta nautinnollisesti ja hyvin voi syödä terveellisestikin, eikä aina tarvitse vetää napaa täyteen siipiä.

- Painonhallinta on jalkapallossa, kuten monessa muussakin urheilussa, tärkeää ja luonnollisesti ravinnolla on tässä iso rooli. Jalkapalloilijoissa, kuten normaaleissa ihmisissä, on erilaisia tyyppejä: toiset voi vetää herkkujakin ihan huolella ilman lisäkiloja, mutta joidenkin, kuten minun on oltava aika tarkkana lisäkalorien suhteen. Osavaikutus on varmasti myös kulutuksella. Vaikka saatetaan viikolla treenata veskareina paljon kovempaa kun kenttäpelaajat, on kuitenkin ihan tutkittu juttu ja maalaisjärjen mukaista, että maalivahdilla kokonaiskulutus on pienempi kuin kenttäpelaajilla. Tämä tulee ottaa huomioon toki maalivahdin ravinnossakin.

- Henkilökohtaisista tottumuksista voisin mainita harjoituksen jälkeisen palautumisvälipalan, joka on ollut itselle tärkeä ja toimiva juttu. Talvella käytän raskaalla harjoituskaudella heraproteiinia ja joskus myös maltoa, kesällä vähän kevyemmällä treenikaudella riittää banaani tai hera. Kotona pyrimme laittamaan vähärasvaista ruokaa, kana ja riisi on varmaan suosituin yhdistelmä. Olemme pyrkineet myös siirtymään kasvispainotteisiin ruokalajeihin, joista esimerkiksi härkisbolognese ja nyhtiscurry ovat viikottain ruokalistalla. Punaisen lihan vähentämisen myötä legendaarinen opiskelijaruoka jauhelihamakarooni on jäänyt lähes kokonaan ruokavaliosta pois.

- Vastaukset voisi summata ehkä niin, että ravinto on ykkösen tasolla suoritusta tukeva ja mahdollistava toimenpide, jonka hoitaminen huonosti heikentää suorittamista, mutta tärkeä on saada se riittävän hyvälle tasolle hifistelyn sijasta.


Mikä on ravinnon, treenin ja unen merkitys sekä niiden suhde suorituksen kannalta? Vaikutus lienee saman suuntainen kuin psyykkisellä puolella, eli jos jommasta kummasta tinkii 10%, niin se tarkoittaa vain noin 50-prosenttista suoritusta.

- Olin itse joskus tosi tarkka ravinnon kanssa, etenkin hiilihydraatti- ja proteiinimäärien suhteen, mutta se ei oikein sopinut minulle. Toisille varmasti sopii tiukan ravinnon ja eri nyanssien kanssa kikkailu, mutta itse olen pyrkinyt iän myötä siirtyä rennompaan otteeseen omassa ravinnossani. Koen että on tärkeämpää syödä silloin kun on nälkä ja niin paljon, että maha on täynnä, kuin se että söisi tarkasti tietyllä kellonlyömällä X määrän kaloreita sisältäen tietyt grammat tiettyjä ravintoaineita optimoidakseen ravinnosta saatavan hyödyn teoriassa. Toisaalta peruskuva on varmasti hyvin hanskassa, jolloin siihen ei tarvitse hirveästi kiinnittää ylimääräistä huomiotakaan.

- Pelipäivänä rutiinit ovat hieman tiukemmat, eli vähän kevyempi ruokailu 3-4 tuntia ennen peliä. Pyrin toki tekemään ennen treenejäkin isommat ruokailut viimeistään 2-3 tuntia aiemmin, mutta ei mun treenit kaadu, jos ehdinkin syömään vasta 1,5 tuntia aikaisemmin. Olen pyrkinyt keskittymään viime vuosina uneen. Etenkin parina peliä edeltävänä päivänä pyrin saamaan hyvät unet. Uneen liittyy mielestäni myös alkoholinkäyttö ja urheilijan on oltava sen kanssa tarkkana siinä mielessä, että se ei vaikuta uneen ja palautumiseen haitallisesti.

Kuinka paljon Pallo-Veikkojen valmistautumisessa paneudutaan näihin asioihin? Tuleeko ohjeita, mitataanko jotenkin tai asetetaanko vaatimuksia? 

- Taitaa Suomessa olla vielä aika harvassa joukkueet, joissa on oma kokki ja ravitsemusterapeutti, joten kyllä nämä meillä on jokaisen pelaajan omalla vastuulla. Talvella sai vapaaehtoisesti tarkkailla painoa. On hyvä juttu, ettei meitä painosteta väkisin rasva- tai painomittauksiin. Aikuisurheilussa tällaiset asiat pitää kyllä olla jokaisella hanskassa, eli mitä syödään ja koska syödään. Oma näkökulmani on se, että jokainen on yksilö ja tietää itse millä ravinnolla pallot tarttuu ja syötöt menee omille. Tietysti jos on ongelmia jaksamisen kanssa treeneissä tai peleissä, voi ravinnosta löytyä apua ongelmaan.

- Ehkä tärkein asia kuitenkin on ottelua edeltävä ravinto. Sitä pitää olla edeltävänä päivänä riittävästi (hiilihydraattivarastot täyteen) ja sitten toisaalta pelipäivänä niin, että ruokailut on ajoitettu oikein eikä ravinnosta tule haittaa pelisuoritukselle, eli esimerkiksi vatsa ei tule kipeäksi tai mitään muuta vastaavaa. Hiilarivarastot täyteen niin, että aivot ja lihakset ovat pelissä valmiita niitä käyttämään.

- Ravinto on yksi osatekijä suorituskyvyn rakentamisessa. Meidän budjeteilla ei ole varaa päivittäiseen kokkiin, kuten esimerkiksi SJK:lla, tai ravitsemusterapeuttiin, joka voisi konsultoida ravintoasioissa. Nämä on niitä juttuja, mistä muodostuu ammattilaisorganisaation ja miljoonabudjeteilla operoivien yritysten ero yhdistyspohjaiseen ykkösen amatööriseuraan.

Kuinka paljon pelaajat itse kiinnittävät huomiota ravintoon liittyviin seikkoihin oman tasonsa parantamiseksi?

- Vaihtelee tosiaan paljon, itselleni tämä oli nuorempana tärkeää ja katsoin jossain kohtaa todella tarkasti hiilihydraatti-, proteiini-, rasva- ja kalorimääriä. Nykyään minulla on rennompi suhtautuminen, joka toisaalta on mahdollista ravitsemustiedon ja ruokailun rutinoitumisen myötä. Etenkin treenikaudella on helpompaa, kun on selkeä rytmi kuten 6-7 treeniä + peli viikossa. Kesällä saattaa olla haastavampaa, jos on vaikka kolmet treenit + peli. Silloin joutuu vähän enemmän funtsimaan ravintoa ja sen määrää.

Mitkä ovat urheilijan näkökulmasta top-3 ravintoaineet?

- Ei voi sanoa kolmea tärkeintä, koska jos jokin puuttuu niin se vaikuttaa kaikkeen. Kaikki ovat tärkeitä ja niiden tasapainoon saaminen on ratkaisevaa kokonaisuuden kannalta. Kärjistetysti sanoen, jos rasvat puuttuvat ravinnosta niin on ihan sama, vaikka vetäisit kuinka paljon D-vitamiinia purkista, koska sitten se ei imeydy… Tietysti kenttäpelaajilla korostuu hiilihydraatin saaminen ja se on tärkeää myös maalivahdille. Normaali lautasmallin mukainen annos on myös urheilijalle usein toimiva hieman korkeammalla hiilihydraattipainotuksella.


Myötäilevätkö jalkapalloilijoiden käsitykset ruokavalion terveellisyydestä ja hyödyistä pääosin kunkin henkilökohtaisia käsityksiä ja mielikuvia vai tuntuuko siltä, että asioista otetaan yhä enemmän selvää ja luotetaan faktapohjaiseen tietoon?

- Tuntuu, että ”fitnessbuumin” myötä tullut ravintokeskustelu on ainakin omissa joukkueissa hieman laantunut. Buumi toi mielestäni positiivisella tavalla sen, että pelaajat olivat kiinnostuneempia ravinnosta ja laittoivat ehkä joitain palasia entistä paremmalle mallille. Toisaalta se herätti myös seurat tarjoamaan laadukkaampaa ravintovalmennusta junioreille. Sen vuoksi edustusjoukkueessa oletetaan, että osaa ravita itsensä siten että ollaan treeneissä ja peleissä parhaimmillaan. Näkisin, että jokaisella on omat tottumukset, jotka juontavat juurensa omasta historiasta, kuten perheestä tai koulusta terveystiedon tunneilta.

Mihin lähteisiin luotat ravintoon liittyvissä asioissa eli mistä löytyy luotettavaa tietoa urheilijoiden ruokavaliosta?

- Kohta yliopistotutkinnon omaavana luotan tutkittuun tietoon, alan ammattilaisiin ja yksilöllisissä asioissa omiin kokemuksiin. Ravinnon peruspilareista urheilijan kannalta suosittelen tutuille aina lihastohtori Juha Hulmin verkkosivuja ja siellä olevia artikkeleita.

Missä syötte yleensä pelireissuilla? Kuka ne päättää ja onko ruokapaikoista tai -annoksista käyty joukkueen sisällä keskustelua?

- Vuosien saatossa on ollut vaihtelevia käytäntöjä ja tilanteen ja resurssien mukaan mennään. Joskus ollaan syöty ABC:lla noutopöytää ja pitkillä pohjoisen reissuilla saatetaan ottaa pitsat kotimatkalla mukaan, että päästään aiemmin kotiin ja nukkumaan. TPV:ssä meillä on ollut ruoka mukana bussissa, mikä on menomatkalla toiminut hyvin. Saa syödä silloin kuin omaan rytmiin sopii.

- Viime kaudella oli hauska juttu, kun mentiin junalla Tornioon pelaamaan. Kannettiin ruokalaatikoita koko reissu mukana, laitettiin menomatkalla junassa ne johonkin käytävän reunaan, koska muuallakaan ei ollut tilaa. Sitten syötiin porukalla portailla istuen jossain junan takaosassa ja pahoiteltiin ohi meneville, että jouduttiin varaamaan portaat lounashetkeä varten.

- Joukkueenjohto päättää aika pitkälti missä syödään. Jonkinlaisia toiveita on välillä esitetty ruuasta, mutta yleensä joukkueenjohdossa kyllä ymmärretään millaista ruokaa kilpaurheilijat pelipäivänä syövät.

Löytyykö TPV:n riveistä pelaajia, joilla on joku erityisruokavalio tai dieetti? Oletko itse koskaan kokeillut sellaisia?

- Pelaajien keskuudessa ehkä yleisin ”dieetti” on uskontoon liittyvä, eli usein pyritään katsomaan sianlihatonta ruokaa. Vegaaniruokavalion noustessa muutama vuosi takaperin yhdellä pelaajalla meni se homma vähän yli, ja hän joutui pitkälle urheilutauolle terveydellisistä syistä. Nykyään on kuitenkin useita urheilijoita, jotka ovat tuoneet esiin julkisuudessa olevansa esimerkiksi vegaaneja tai kasvissyöjiä ja pelaavat huipputasolla, joten en näkisi senkään olevan nykypäivänä ongelma.

- Talven voimakaudella vedän vähän korkeampiproteiinisempaa dieettiä, muuten en ole mitään sen kummallisempia kokeillut, vaan aika normiravinnolla mennään.


Syötkö paljon karkkia, Karkki?

- Hahaa! Ehkä nuorempana sitäkin meni enemmän… Kyllä se hyvää on, mutta ei tule kyllä hirveästi syötyä nykyään. Jäätelöä menee enemmän... Lempinimi pohjautuu junnuvalmentajan pyrkimykseen lyhentää sukunimi siedettävän mittaiseksi. Näin ainakin haluan uskoa!

Top-5 hevibändit?

- Tämä oli hyvä! Toivottavasti veskakoutsi Juhis Seppälä lukee tämän, koska on paatunut rokki- ja hevimies. Se luulee, että olen ihan pehmo, kun kopissa ei pauhaa koko ajan raskaampi musiikki. En toki tiedä, tunteeko se näistä muita kuin Metallican ja Nightwishin... Top-6: Sonata Arctica, Avenged Sevenfold, Metallica, Bullet for My Valentine, Children of Bodom ja Nightwish.

Kuuluuko ananas pitsaan?

- Ananas ei missään nimessä kuulu pitsaan!

Ruokavaliosta kirjojen ahmimiseen... Luetko urheiluun keskittyvää kirjallisuutta? Mitä teosta suosittelisit muille huippu-urheilusta kiinnostuneille?

- En oikeastaan ole nyt lukenut. Nuorempana luin paljon valmennuskirjallisuutta etenkin maalivahteihin liittyen. Nykyään pyrin käymään keskusteluja urheilusta kiinnostuneiden henkilöiden kanssa ja saamaan sitä kautta tuoreita ajatuksia. Yliopiston kurssikirjat on vienyt ajan ja mielenkiinnon. Hintsan Voittamisen Anatomiassa pääsee mielestäni mielenkiintoisesti maistamaan sitä, millaista toiminta on absoluuttisella huipulla, joten ehkä sitä voisi suositella. Bielsan ja Guardiolan kirjat on lukulistalla sitten joskus kun on aikaa.

Paljon kiitoksia tarkoin punnituista vastauksistasi!
Kuvat: Tuomas Rinne

Eikä tässä vielä kaikki: lue huomattavasti lyhyempi versio tulevasta Paltsaristi 2019 -zinestä!

tiistai 26. helmikuuta 2019

Tuomas Lähdesmäki luottaa vahvasti sekä Punakoneeseen että Huuhkajiin

Kuten kaikki TPV:n joukkueen kasaamista seuranneet ovat huomanneet, niin mukaan menestystä jahtaamaan on saatu lukuisia kovia vahvistuksia. Yksi heistä on SJK:n ja Hakan kautta Tampereelle kulkeutunut Tuomas Lähdesmäki. Mies on sekä harjoituspeleissä että Cupissa osoittanut olevansa todella nopea ja liikkeiltään arvaamaton taistelija, joka pelaa kaikki tilanteet täysillä loppuun asti. Todella vaikea pelaaja vastustajien kannalta siis. Tässä hän kertoo hieman kuulumisiaan Cupin lohkovaiheen tauottua.


Kuinka ja missä aloitit jalkapallon parissa? Millainen rooli vanhemmillasi on ollut harrastuksessasi? Kulkiko nuorempana mukana myös muitakin lajeja yhtä tarkeinä?

- Aloitin jalkapallon pelaamisen pienenä Seinäjoella ja TP-Seinäjoen junioreissa. Vanhemmillani on ollut mielettömän iso rooli jalkapalloharrastuksessani ja on sitä edelleen. Heidän avullaan olen voinut harrastaa tätä huippulajia ihan nappulasta asti ja toteuttaa unelmaa kaikilta osin. Heille kuuluu iso kiitos. Nuorempana mukana kulkivat myös salibandy ja lentopallo aina pitkälle nuoruusvuosiin saakka. Sitten tajusin, ettei aika millään riittänyt kaikkiin kolmeen (lentopalloon ei ehkä pituuskaan...) ja futis vei sitten voiton.


Millaiset harjoitusolosuhteet kotiseudullasi olivat? Mitä mieltä olet Tampereen kenttätilanteesta? Mihin olet tyytyväinen, mihin kaivattaisiin parannusta?

- Seinäjoella harjoitusolosuhteet olivat huippuluokkaa etenkin viimeisinä vuosina. Uusi keinonurmihalli nousi vanhan hiekkakentän päälle ja muutenkin fasiliteetit kasvoivat räjähdysmäisesti, kun saatiin oikeita ihmisiä mukaan tukemaan Seinäjoen jalkapalloa. Myös Tampereella on mielestäni erittäin mieluisat olosuhteet. Meillä on täällä iso halli talvisin ja kesäisin löytyy sekä tekonurmea että nurmikenttiä mistä valita. Eli olosuhteista ei jää kiinni mikään. Jos nyt aloitetaan negatiivisesta kuten aina, niin omat henkilökohtaiset kopit voisivat olla aina edustusjoukkueilla käytössään, eikä sinne olisi muilla joukkueilla pääsyä. Tuolloin se olisi tavallaan se meidän toinen koti. Mutta kuten edellä mainitsin, niin kenttäolosuhteet ovat mahtavat ja valinnan varaa löytyy.


Oliko sinulla juniorivuosinasi jokin saman seuran pelaaja, jota fanitit erityisesti? Vai olitko niitä, joiden mielestä kotimainen futis on lähinnä potkupalloa ja ihailemisen arvoiset tähdet löytyvät ulkomailta?

- Minulla oli pienenä useita joita fanitin, niin Ronaldinhoa, Messiä ynnä muita. Mutta jos samasta seurasta täytyy nostaa joku pelaaja, niin varmaan eniten katsoin ylöspäin aikanaan SJK:ssa pelatessani Chris Cleaveriä. Hän oli monelle juniorille ja joukkuelaiselle hieno esimerkki päivittäisessä tekemisessä.

Kuva: Ismo Alhoniemi
Kotimainen jalkapallo elää lievää noususuhdannetta maajoukkueen orastavan menestyksen siivittämänä. Mitkä ovat sinun varhaisimpia muistojasi MM- tai EM-tasolta?

- Vaikea kysymys, seuraan paljon futista ja kisoja tullut myös seurattua jonkin verran, mutta en pysty nostamaan mitään erityistä esiin. Kaikki ovat hienoja tapahtumia ja nostavat lajin arvoa myös Suomessa.


Meillä varttuneimmilla katsojilla maajoukkueeseen on aikojen kuluessa kiinnittynyt ikuisen epäonnistujan leima. Miten on nuoremman sukupolven laita, löytyykö luottoa siihen, että Huuhkajat lähitulevaisuudessa lennähtävät kisakoneeseen? Mikä sen voisi vielä estää...?

- Tietenkin lennähtävät! Meillä täytyy olla jokaisella usko siihen ja vain tekemällä asioita oikein kentällä ja sen ulkopuolella me pääsemme kisoihin. Ja tuloksethan ovat alkaneet jo parantua. Mielestäni Suomesta tulee yhä enemmän parempia pelaajia, joista aletaan jo maksamaan (kolikoitakin) seuroille. Pitkäjänteisyys palkitaan.


Hakan viime kausi ei taaskaan mennyt aivan nappiin. Mutta miten oma kautesi sujui pelillisesti? Kuinka paljon pelaajat vaihtuivat vierelläsi, ehdittekö tulla tarpeeksi tutuiksi kauden aikana?

- Joo, viime kausi jätti taas liikaa jossittelua. Tuntui, että itselläni oli kuta kuinkin sama homma. Oma kauteni parani loppua kohden huomattavasti ja sain pelata omimmalla pelipaikalla sekä sain vastuuta enemmän kuin alkukaudella. Pelaajia tottakai tuli ja meni, mutta viime kaudella meillä oli pitkälti sama runko kasassa kuin sitä edeltävänä vuonna. Minulle jäi sieltä monta hyvää ystävää loppuelämäksi ja edelleen pidetään usein yhteyttä.


Jos ajatellaan koko uraasi, niin mikä on ollut mieleenpainuvin pelisi? Minkä vuoksi?

- Varmaankin hienoimmat muistot monien muiden muistojen jatkoksi ovat olleet maajoukkueottelut. Varsinkin ensimmäiset vuonna 2012 olivat hienoja tapahtumia.


Oliko TPV sinulle ainoa vaihtoehto jatkon kannalta vai tuliko kyselyjä muistakin seuroista? Oliko joukkueessa etukäteen tuttuja pelureita? Mikä ratkaisi valinnan?

- Tarjolla oli muutamia muitakin vaihtoehtoja, mutta halusin voida yhdistää sekä työt että jalkapallon ja siksi TPV tuntui tähän hetkeen parhaimmalta paikalta. Ja tietenkin valmennuksen tiesin ja tunsin, mutta myös nousu ykkösdivariin tuntui houkuttelevalta yhtälöltä. Joukkueesta löytyi monta tuttua jo entuudestaan! Punakone valikoitui ehkä juuri näiden kaikkien juttujen ansiosta eli yhtä ratkaisevaa tekijää ei ollut.


Teini-ikäinen Tuomas tehokkaana vuonna 2013. Show alkaa noin ajasta 2.20


Minkälaiset treenit ovat sinulle mieluisempia? Harrastatko myös omatoimista harjoittelua, ehkä jotain epäsuoremmin jalkapalloon liittyvää?

- Kyllä pelitreenit ovat niitä parhaimpia, tottakai muutakin tarvitaan mutta peli on aina peli. Kentän ulkopuolella tykkään liikkua aktiivisesti kuntosalin ja vesijuoksun parissa. Varsinkin kauden päätyttyä nämä asiat ovat mukavaa vaihtelua.

Cupia on nyt tahkottu neljä peliä ja tuloksena oli jatkopaikka. Mitä ottelut ovat mielestäsi kertoneet joukkueen iskukyvystä? Millaisen arvosanan annat niistä itsellesi?


- Jokainen peli on ollut hyvää oppia meille ja valmistautumista kauteen. Joukkueessamme löytyy halua kehittyä ja pelata koko ajan paremmin.Kun saadaan vähän malttia pallon pitämiseen ja jaksetaan painaa treenikentällä sata lasissa, niin hyvä tästä tulee. Itselleni annan aika perusarvosanan. Mitään tehoja ei ole kauheasti tullut, mutta onneksi kauteen on vielä matkaa.


Minkälaisia toiveita ja odotuksia sinulla on tätä kautta ajatellen? Mitä osa-alueita haluaisit parantaa omassa pelissäsi?

- Lähden hyvin positiivisin mielin tulevaa kautta kohden, sillä kuten olemme jo näyttäneet, niin osaamme pelata hyvää futista ja tulostakin tulee. Saman täytyy jatkua kaudella ja jaksaa tehdä asioita oikein kentällä ja sen ulkopuolella. Asenne ratkaisee jokaisessa pelissä ja vain se osoittaa meille sarjatulukon paikan. Haluaisin parantaa omassa pelissä tehoja. Liikaa menee nyt siihen etten pääse paikoille. Samoin laidalla täytyy opetella ja pystyä haastamaan enemmän.


Miten paljon seuraat eri medioista edustamasi joukkueen uutisointia? Mitkä ovat pääasiallisia jalkapalloa koskevia tietolähteistäsi? Oletko vakituinen kävijä Futisforumilla?

- TPV:ssä on media ja uutisointi loistavalla mallilla. Alhoniemen Ismolle suuresti kiitosta, kuten muille hänen takanaan oleville henkilöille tasapuolisesti. Twitteristä tulee seurattua futisuutisia. Pelejä kyllä katson paljon, mutta muualta ei tule seurattua.


Viime aikoina esimerkiksi Qatarista puhuttaessa on noussut esille jalkapallo muutenkin kuin vain pelinä. Nykyään tuntuu vaikealta ajatella, että niinkin merkittävä yhteiskunnallinen tekijä kuin jalkapallo voisi olla jotenkin epäpoliittinen saareke. Mitä ajatuksia jalkapallon yhteiskunnallinen ja poliittinen ulottuvuus sinussa herättää?

- Mielipiteitä saa ja pitää olla, jokainen tekee asiat omalla tavallaan. Pidetään jalkapallo jatkossakin maailman hienoimpana lajina eikä pilata sitä.


Mitä toivot jalkapallouraltasi tämän vuoden jälkeen? Löytyyko sinulta joitain erityisiä haaveita tai tavoitteita?

- Nousu Veikkausliigaan TPV:n kanssa.


Runsaat kiitokset ajastasi ja onnea voittojen metsästykseen!

Haastattelu: Tuukka Termonen

perjantai 1. helmikuuta 2019

LeKin junnusta Punakoneen maalipyssyksi


Kesken kesän -18 Paltsareihin Oulusta siirtynyt Topi Järvi pääsi mainion menneisyytensä ansiosta heti suurien odotusten kohteeksi. Historiankirjoista löytyy muun muassa valinta Kakkosen itälohkon parhaaksi pelaajaksi vuonna 2015 ja löytyypä vyöltä yli 20 ottelua Veikkausliigaa Hakan paidassa. Täysin Topi ei vielä viime kaudella pystynyt kaikkia nostattamiaan toiveita lunastamaan, vaikka ehtikin moneen otteeseen todistaa taitonsa. Alkavaan Ykkösen kauteen valmistautuminen on onneksi sujunut hyvin, joten Topi tulee varmasti heti alusta saakka luomaan uhkaa vastustajan maalille. Jo Cupin peli Turussa osoitti sen, että paikoille hakeutuminen sarjan huippujoukkuetta vastaan onnistuu. Kunhan ratkaisuihin saadaan vielä hivenen lisäterävyyttä, niin miestähän ei pitele mikään!


Olet suhteellisen tuntematon peluri monille tamperelaisille, varsinkaan jos muisti ei kanna kovin monen vuoden taakse. Noin nuoreksi mieheksi olet ehtinyt kiertää varsin monessa seurassa. Voitko kertoa minkälaisten kiemuroiden kautta päädyit Pallo-Veikkoihin?
Olen tosiaan ehtinyt pelaamaan Hakassa, Kultsussa ja Oulussa ennen kuin siirryin punakoneeseen.

Pääsit kokeilemaan jo varsin matalassa iässä liigavauhtia Hakan riveissä. Mitä noista ajoista ja kokemuksista on jäänyt päällimmäisenä mieleen? Millä mielellä kamppailit tuolloin Suomen huippujen seassa?
Päällimmäisenä mieleen on jäänyt HJK - Haka (29.10. 2011) eli Jari Litmasen viimeinen ottelu Suomen kentillä. Se oli myös tuon kauden viimeinen ottelu. Pääsin vaihdosta kentälle ja sain pelata 10 minuuttia Littiä vastaan. Paljon muutakin on mieleen jäänyt, mutta tämä muistoissa päällimmäisenä.

Entä mistä sait aikoinaan kipinän juuri jalkapalloon? Onko sinulla taustaa muiden lajien parista?
Kaveri kysyi kerhon jälkeen pelaamaan jalkapalloa LeKin junnuihin kun olin kuusivuotias. Myös yleisurheilua, futsalia ja lentopalloa on tullut harrastettua.

Ketkä olivat nuorena jalkapalloihanteitasi? Löytyikö niiden joukosta myös kotimaisia tähtiä?
Nuorena Torres. Aito Ronaldo, ei Cristiano Ronaldo… Ja myös Sami Hyypiä.

Oletko koskaan kärsinyt vakavista loukkaantumisista tai onko urasi muuten ollut vaakalaudalla?
Loukkaantumisia on ollut aikaa paljon, mutta ei sellaista, mikä olisi laittanut uran vaakalaudalle.

Liityit siis Pallo-Veikkoihin kesken kauden 2018. Kuten kaikki muistavat, niin syksy toi mukanaan maksimaalista riemua nousun varmistuttua. Joukkueen arvosanaksi voi siis antaa täyden kympin, mutta kuinka kausi siirron jälkeen sujui omalta osaltasi? Vastasiko odotuksia vai jäikö jotain hampaankoloon?
Olin ollut pitkään pelaamatta, että siinä mielessä jäi asioita hampaankoloon... Mutta olihan se makeeta nousta ykköseen!


Mitä osa-alueita haluat kehittää pelaamisessasi eniten tällä hetkellä?
Paljonkin on asioita missä täytyy parantaa, mutta pidetään ne salassa. Sen näkee kun tulee kentänlaidalle seuraamaan pelejä.

Miltä TPV:n valmennusosaaminen on tuntunut? Sinullahan on tähän liittyen varsin paljon vertailupohjaa eri seuroista.
Anssi ja Inna tekee loistavaa työtä! Eroja löytyy kyllä muihin valmentajiin, mutta ei tämä mitään rakettitiedettä ole. Niin että aika lailla samoja juttuja on käyty läpi jo monta vuotta.

Kannattajan näkökulmasta nousu oli valtavan upea asia, jonka muisteleminen tuo yhä kyyneleen silmäkulmaan. Mutta uuden kauden kynnyksellä olo on hieman epävarma ja hermostunut, kun ei oikein tiedä mitä on vastassa. Minkälaisia toiveita, odotuksia tai tavoitteita sinulla on tätä kautta ajatellen?
En ole asettanut tavoitteita vielä itselleni.

Mitä mieltä olet cupin ottelujen mahdollisesta pelaamisesta ulkona pakkassäällä? Kuinka se palvelee joukkuetta harjoituksellisesti ja tulevaa kesää ajatellen? Riskit loukkaantumisiin kaiketi kuitenkin kasvavat tuollaisissa olosuhteissa.
Riski loukkaantua on suurempi, mutta ainahan se on kiva pelata. Kyllä nämä pelit palvelevat tulevaa kautta ajatellen.

Mihin muuhun käytät päiväsi jalkapallon lisäksi? Oletko koskaan kokenut, että peliura rajoittaa liikaa muuta elämää? Heittäydytkö koskaan tekosairaaksi kehnolla treenikelillä...?
Tällä hetkellä käyn myös töissä, että se ei se liikaa rajoita elämää. Eikä sitä koskaan ole tullut heittäydyttyä tekosairaaksi...

Mitä toivot omalta jalkapallouraltasi jatkossa?
Pelata niin kauan, kun paikat vain kestää.

Onnea tuolle toiveelle. Paljon kiitoksia ajastasi ja nähdään peleissä!


                                                             TPV - Kraft 15.9.2018.
                           Ajasta 2.15 eteenpäin voi seurata Topin sensaatiomaista suoritusta.


Haastattelu Tuukka Termonen
Kuva Ismo Alhoniemi

keskiviikko 23. tammikuuta 2019

Määrätietoisella työllä kohti terävintä kotimaista kärkeä

Paltsaristin kevätkauden jo perinteeksi muodostuneen haastattelusarjan saa kunnian aloittaa monin eri tavoin erittäin mielenkiintoinen peluri. Riku Oras on useimmille tamperelaista jalkapalloa seuranneille tuttu jo TamUn joukkueesta. Näin jälkeenpäin ajateltuna kuitenkin kaduttaa, ettei miehen otteita ole tullut seurattua tarkemmin jo ennen siirtoa Pallo-Veikkoihin. Peliotteiden ollessa vielä pieni arvoitus taitaa Riku valloittaa monta punaista sydäntä jo pelkästään tämän jutun perusteella. Näin kävi ainakin haastattelijalle. Toivotaan että lumous vain vahvistuu vihreällä veralla.  
 
Tervetuloa punakoneeseen! Vuosi vaihtui ja pelit ovat olleet käynnissä jo pitkään. Pitkää taukoa ei jalkapalloiluun tosissaan satsaava siis kerkeä pitää. Ehditkö kuitenkin tyhjentää pääsi ja rentoutua kunnolla viime kauden päätteeksi? Kai jonkinlainen paussi palloilusta kuitenkin aina tarvitaan? Minkälaisia ajatuksia kausi 2018 herättää sinussa nyt, kun aikaa sen päättymisestä on ehtinyt vierähtää jokunen tovi?
Viime kausi oli vaiheikas ja haastava, sillä jouduimme taistelemaan sarjapaikasta viimeiseen pillinvihellykseen saakka. Pohjoislohkon loppukauden ottelutahti oli tiivis ja intensiivinen säilymistaistelu vaati veronsa, joten pieni lepo ja rauhoittuminen teki taistelun tauottua hyvää kropalle ja mielelle. Vaikka ehdinkin myös lomailla ja rentoutua kauden jälkeen, minulla ei ole tapana laiskotella ja löhöillä sarjakauden ulkopuolella.
Pidän treenaamisesta ja monipuolisesta liikkumisesta, joten sarjakauden loputtua minulla oli hyvin aikaa urheilla ja pelailla muita lajeja vapaammin kuin pelikauden aikana. Samalla kroppa pysyy kunnossa ja treeneihin palaaminen tauon jälkeen oli helpompaa. Kausi 2018 oli vaikea, mutta näin jälkikäteen ajateltuna olen erittäin helpottunut ja tyytyväinen, että onnistuimme raapimaan tarvittavat pisteet kasaan, vaikka tilanne näytti erittäin pahalta vielä muutama kierros ennen sarjan loppua.
 
Kotimaan tauon aikana ainakin allekirjoittanut joutuu turvautumaan ajoittain toissijaisiin vaihtoehtoihin eli ulkomaisiin sarjoihin. Seuraatko vapaa-ajallasi futista laajemminkin kuin kotimaan osalta? Jos, niin mihin suuntiin mielenkiintosi kohdistuu vahvimmin?
Rehellisesti sanottuna olen erittäin huono penkkiurheilija ja fani, sillä en omista omaa telkkaria eikä minulla ole edes kunnollista lempijoukkuetta. Tottakai tykkään katsoa Mestareiden liigaa sekä muita hyviä matseja kavereiden kanssa, mutta yksikseni en katso tai seuraa pelejä käytännössä ollenkaan. Seuraan kotimaista jalkapalloa jonkin verran ja tykkään käydä katsomassa pelejä myös paikan päällä. Englannissa vietetyn vaihtovuoden aikana ehdin käydä katsomassa matseja ja varsinkin eri alasarjajoukkueiden otteluissa oli hyvä meininki. Valioliigaotteluihin on suhteellisen vaikea saada lippuja ja niiden hinnat ovat karanneet käsistä, joten kannattaa mennä katsomaan alempien sarjatasojen matseja, jos sattuu eksymään sumuisille saarille.
 
Suomalaisen jalkapallon arvostuksen puutteesta kertoo ehkä myös se, että yleensä suosikkipelaajiksi mainitaan joku ulkomainen huippu. Onko sinulla joitain erityisiä kotimaisia ihanteita, jotka tekivät sinuun aikoinaan unohtumattoman vaikutuksen?
On totta, ettei suomalaisessa jalkapalloilussa ole syntynyt vähään aikaan Litmasen tai Hyypiän kaltaisia koko jalkapalloilevan kansan idoleita, eikä minullakaan ole ollut sen suurempaa kotimaista lempipelaajaa. Nuorempana myös omat lempipelaajat tulivat enemmänkin Espanjan tai Brasilian lämmöstä kuin Suomesta. Jossain vaiheessa nuorempana ihailin suunnattomasti Ronaldinhoa, vaikka oma pelityylini onkin aika kaukana brasilialaisen pelitavasta.
 
Mitkä ovat varhaisimpia jalkapallomuistojasi? Kuinka ja missä ajauduit aikoinaan vakavasti jalkapallon pariin? Mikä on parasta, mitä jalkapallo on sinulle antanut?
– Kasvattajaseurani on itähelsinkiläinen FC Kontu ja pelasin siellä C-junioriksi saakka. Muistan vieläkin elävästi ensimmäiset treenit, pelit ja turnaukset. Ensimmäinen turnaukseni oli Helsinki cup ja nuorempana turnaus oli aina kesän kohokohta, kun pääsi pelaamaan muista kaupungeista ja maista tulleita jengejä vastaan. Ensimmäisessä Helsinki cupissa jouduin pelaamaan seuran kakkosjoukkueessa, mutta heti toisessa turnauksessani pääsin pelaamaan FC Kontu Valkoiseen eli ikäluokan edustusjoukkueeseen.
– Toisessa turnauksessa pääsimme pelaamaan finaalissa Mypaa vastaan Anjalankosken stadionilla ja turnauksen voittaminen tuntui silloin Mestareiden liigan voitolta. En ole sen matsin jälkeen päässyt pelaamaan kyseisellä stadionilla, joten on mahtavaa päästä pelaamaan Mypaa vastaan tulevalla kaudella. Meillä oli Konnussa suhteellisen hyvä ikäluokka ja pystyimme välillä haastamaan Klubia ja Honkaa tosissaan. B-juniorina siirryin Helsingin IFK:hon ja siellä etenin junioreista seuran edustusjoukkueeseen saakka. Mielestäni jalkapallossa parasta ovat ihmiset, kokemukset ja elämänopetukset. Varsinkin IFK:ssa opin paljon elämästä sekä jalkapallosta laadukkaan valmennuksen ansiosta ja sain sieltä tärkeitä elinikäisiä ystäviä.
 
Onko lajin valinta koskaan kaduttanut? Esimerkiksi loukkaantumisten aikana?
– Jos haaveilee rikkauksista ja ammattilaisuudesta jalkapalloilijana Suomessa, lajivalintaa kannattaa miettiä uudestaan, sillä lajin todelliselle huipulle nouseminen on haastavaa. Minua lajivalinta ei ole missään vaiheessa kaduttanut, sillä kuten aikaisemmin mainitsin, olen jalkapallon kautta tutustunut useisiin hienoihin ihmisiin, saanut unohtumattomia kokemuksia ja samalla oppinut joukkueurheilusta sellaisia asioita, joita voi olla vaikea oppia missään muualla. Olen onnistunut välttämään vakavat loukkaantumiset ja pysynyt pelikuntoisena jo useamman vuoden ajan. Ainoa vakavampi loukkaantuminen tuli B-junioreissa, kun vasen polvi jouduttiin operoimaan eturistisiteitä ja kierukkaa myöten.
 
Sinisten osalta viime kautta voi tuskin kokonaisuutena kehua, mutta minkälaisen arvosanan antaisit siitä itsellesi? Mitkä olivat tärkeimmät opit viime kesältä?
Kausi oli itsellenikin vaikea enkä mielestäni onnistunut parhaalla mahdollisella tavalla. Oma valmistautuminen kauteen jäi vajaaksi, sillä palasin Englannista vasta muutama viikko ennen kauden alkua. Vaikka olin pelannut ja treenannut koko talvikauden Englannissa ja olin fyysisesti hyvässä kunnossa, niin ei kauteen valmistautuminen ollut missään nimessä optimaalinen. Koko joukkueen pelaaminen ei kauden aikana loksahtanut kunnolla kohdilleen, vaikka joukkueessa oli paljon taitavia pelaajia. Annan itselleni kouluarvosanaksi seiska miinuksen, sillä en pystynyt pelaamaan parhaalla mahdollisella tasolla läpi kauden. Tärkein opetus viime kaudesta on se, että kauteen valmistautuminen ja laadukas arki ovat erittäin tärkeitä. Pitkän treenikauden aikana joukkue ehtii hitsautua yhteen ja hioa yhteispelin kentällä kuntoon, joten sen vuoksi on tärkeää treenata laadukkaasti heti tammikuusta alkaen.
 
Vaikka et vielä vanha olekaan, niin uraasi mahtuu varmaankin runsaasti sekä riemukkaita voittoja että katkeria tappioita. Kuinka käsittelet otteluja mielessäsi, miten analysoit niiden tapahtumat? Osaatko jättää ne helposti taakse, vai ovatko matseja seuraavat päivät vaihtoehtoisesti joko ruusuilla tanssimista tai murheen laaksossa laahustamista?
Vihaan häviämistä yli kaiken ja varsinkin aikaisemmin tappiot saattoivat viedä yöunet ja maalata mielen mustaksi. Nykyään olen oppinut käsittelemään tunteita paremmin ja pyrin purkamaan ottelut jälkikäteen järjellä, joten tappion jälkeen tykkään olla yksin ja käydä pelin läpi mielessäni. Olen suhteellisen analyyttinen ja otteluista löytyy aina jotain kehitettävää ja parannettavaa. Peleistä löytyy aina lopputuloksesta huolimatta viilaamisen varaa, joten virheistä pitää ottaa oppia ja niin omaa kuin joukkueenkin tekemistä pitää lähteä parantamaan treenikentän kautta.
                              
Mitä ominaisuuksia haluaisit kehittää eniten tulevalla kaudella? Ovatko kehittymistä vaativat osa-alueesi muuttuneet merkittävästi vuosien varrella?
Kaikilla pelin eri osa-alueilla ja fyysisessä puolessa on aina tietenkin parantamisen varaa. Keskikentän roolitus on hieman erilainen kuin mihin olen tottunut viime vuosina, joten varsinkin oma liikkuminen puolustussuuntaan ja puolustuspelaaminen ylipäätään pitää saada kuntoon. Emme ole ehtineet treenata pallollista pelaamista vielä joukkueen kanssa kovin paljon, mutta haluan kehittää omaa pallollista pelaamista, jotta osaan tehdä pelin kannalta oikeanlaisia ratkaisuja kentällä.
– Olen fyysisesti hyvässä kunnossa ja sitä kautta välttänyt suuremmat loukkaantumiset, mutta nopeus- sekä kestävyysominaisuuksia voi aina parantaa. Tammikuun aikana olen kärsinyt pienestä takareisivammasta ja se on haitannut hieman harjoittelua. Olen pyrkinyt kehittämään itseäni kokonaisvaltaisesti ja pitämään kaikki osa-alueet tasapainossa. TPV:n valmennustiimi on vakuuttanut minut ensimmäisten viikkojen aikana ja uskon, että tämä on minulle urheilullisesti paras paikka kehittyä. Tulevalla kaudella aion elää vielä laadukkaampaa urheilijan arkea ja hoitaa lihashuoltoon sekä palautumiseen liittyvät asiat kunnolla.
 
Miten sinut on muuten otettu vastaan pukukopissa? Saavuit sentään suoraan vihollisten leiristä. Onko sininen menneisyys jo ”annettu anteeksi”, vai merkitseekö pelaajien parissa tuollainen edes mitään? Oletko kopissa ja treeneissä yleensä hiljaisten vai äänekkäimpien joukossa?
Tietenkin TamU-taustasta kuittaillaan ja huudellaan lähes päivittäin joukkueen sisällä, mutta se kuuluu asiaan. Joukkueiden välille ehti kehittyä muutaman vuoden aikana hyvä taisteluasetelma ja varsinkin derbyt nostivat verenmaun suuhun ja tunteet pintaan molempien joukkueiden pelaajissa. Sen vuoksi siirtyminen pahimpaan kilpailijaan ei ollut aivan mutkatonta ja muiden ihmisten reaktiot jännittivät hieman etukäteen. Kaikesta huolimatta minut on otettu kaikin puolin hyvin vastaan pukukopissa ja olen päässyt luontevasti sisään joukkueeseen.
– Olen treeneissä ja kentällä suhteellisen paljon äänessä, mutta pukukopissa avaan suuni vain, kun minulla on oikeasti jotain sanottavaa. Joillakin nimeltä mainitsemattomilla pelaajilla on tarve olla jatkuvasti äänessä ja huomion keskipisteenä, mutta yleensä suusta ei tule mitään kovin viisasta sanottavaa. Varmaan viimeistään saunaillassa selviää, olenko päässyt sisään Punakoneeseen ja onko sininen menneisyys unohdettu.
 
Minkälaisia toiveita ja odotuksia sinulla on tulevaa kautta ajatellen? Mitkä ovat suurimmat erot kakkosessa ja ykkösessä? Mitä pitää ottaa huomioon, että pystymme taistelemaan tasapäisesti kokeneiden ykkösen joukkueiden kanssa?
Muutamat harjoitusottelut ovat jo osoittaneet, että pystymme haastamaan Veikkausliigan ja ykkösen joukkueita, vaikka harjoituskausi on vasta alussa ja olemme harjoitelleet yhdessä vain muutaman viikon ajan. TPV:n runko perustuu viime kauden pelaajiin ja joukkue oli jo viime vuonna hyvin organisoitu sekä yhteen hiileen puhaltava joukkue. Tälle pohjalle on mielestäni hyvä rakentaa eikä ole tarvetta lähteä etsimään riskihankintoja jostain muualta. Menestyminen ykkösessä vaatii pitkäjänteistä työtä ja aikaa, joten äkkipikainen menestyksen tavoittelu ei ole järkevää.
– Ero ykkösen ja kakkosen välillä on suhteellisen suuri. Ykkösessä kaikkien joukkueiden toiminta on ammattimaisempaa, pelaaminen organisoidumpaan, resurssit ovat paremmat ja useammat pelaajat haaveilevat pelaamisesta vielä korkeammalla tasolla. Sarjassa on myös paljon kokeneita ja laadukkaita pelaajia, sillä sarjana ykkönen on kilpailullisesti houkuttelevampi kuin kakkonen. Osa joukkueista tavoittelee nousua myös Veikkausliigaan, joten heidän on panostettava toiminnan laatuun aivan eri tasolla kuin kakkosen seurojen.
 
Mitkä ovat mielestäsi sarjan kovimpia joukkueita? Keillä on todellisia resursseja sarjanousun tavoittelemiseen?
Tässä vaiheessa on vielä vaikea puhua eri joukkueiden voimasuhteista, mutta kohta alkava Suomen cup antaa varmasti osviittaa eri joukkueiden tasosta. Veikkausliigasta tippunut TPS on varmasti kova tasonmittari meille ja palloseura kamppailee todennäköisesti noususta takaisin korkeimmalle sarjatasolle. KTP on tehnyt hyviä hankintoja ja tuntuu että siellä on resurssit kunnossa. Vaikka heidän ensimmäinen harjoitusottelu päättyi tappioon, uskon että joukkue vielä vahvistuu ja joukkue taistelee paikoista sarjan kärkipäässä. Muut sarjan joukkueet ovat vielä minulle kysymysmerkkejä, sillä monien joukkueiden joukkueenrakennus on vielä kesken.
 
Entä TPV:n asema? Sarjapaikan säilyttäminen ainakin helpottui, kun vain viimeiseksi jäävä tippuu kakkoseen. Onko joukkueen sisällä jo keskusteltu kauden tavoitteista?
Emme ole vielä keskustelleet ensi kauden tavoitteista joukkueen kesken, mutta joukkue on jo tällä hetkellä sellainen, jolla voi lähteä haastamaan jokaista joukkuetta ykkösessä. Sarjapaikan säilyttäminen on ehdoton minimitavoite, mutta ainakin henkilökohtaisesti haluaisin asettaa tavoitteet korkeammalle, sillä putoamista vastaan pelaaminen ei ole motivoivaa hommaa. Tämäkin asia selkenee varmasti, kun cup pyörähtää käyntiin ja nähdään missä me menemme suhteessa muihin ykkösen joukkueisiin.
 
Ennen kesän koitoksia isketään kuitenkin vielä vähintään neljä mielenkiintoista Suomen Cupin ottelua. Mitä ne merkitsevät sinulle pelaajana? Uskallatko lähteä niihin aina täysillä, vai voiko esimerkiksi olosuhteista johtuva pelko loukkaantumisesta hillitä panostasi? Voiko valmentajalle joskus tunnustaa, ettei ”uskalla” pelata täydellä teholla?
Minusta perinteisessä Suomen cupissa oli oma viehätyksensä enkä osaa vielä oikein sanoa, mitä mieltä olen päivitetystä versiosta. Hyvä asia on se, että talvikaudelle tulee kovia kilpailullisia otteluita ja mahdollisuus jatkoonpääsystä tuo lisämotivaatiota pelaamiseen. Olisi hienoa päästä cupissa mahdollisimman pitkälle ja tiputtaa vaikka joku Veikkausliigajoukkue matkan varrella. Henkilökohtaisesti lähden aina pelaamaan täysillä, oli kyseessä sitten harjoitus- tai sarjapeli. Kovan pelihalun vuoksi välillä on vaikea sanoa, ettei pysty pelaamaan täysillä, mutta puolikuntoisena pelaamisessa ei ole mitään järkeä. Cupin ansiosta sarjan muut joukkueet tulevat myös paremmin tutuiksi, joten hyvällä skauttauksella ja valmistautumisella on helpompi lähteä pelaamaan sarjakauden matseja, kun osa joukkueista on jo kohdattu cupissa.
 
Jos mietit uraasi tulevaa kesää pidemmälle, niin mitä kaikkea haluaisit saavuttaa lajin parissa?
On vaikea ajatella asioita vielä kovin pitkälle tulevaisuuteen, sillä fokus on nyt erittäin vahvasti Suomen cupissa ja kauteen valmistautumisessa. Jos on pakko miettiä kesää pidemmälle, niin toivottavasti syksyllä TPV on ykkösen kärkipäässä ja olemme päässeet Suomen cupissa mahdollisimman pitkälle. Nämä haaveet ovat mahdollisia, jos treenaamme arjessa paremmin ja laadukkaammin kuin meidän vastustajat.

Kiitos ajastasi ja vastauksistasi, tavataan peleissä!
 
Haastattelu: Tuukka Termonen
Kuvat: Ismo Alhoniemi