Seuraavaan peliin: (TPV - FC Jazz):

tiistai 16. toukokuuta 2017

Taisteleva TPV laittoi TamUn lujille klassisessa cup-ottelussa

Keskiviikkona Ratinan stadionilla nähdään Tampereen paikallisottelu TPV:n ja Tampere Unitedin välillä. Kakkosen B-lohkoa johtava Pallo-Veikot lähtee selvänä ennakkosuosikkina otteluun. Asetelmat olivat täysin erilaiset seurojen edellisessä ja toistaiseksi ainoassa kohtaamisessa vuonna 2009. 


Styntty-kanavan kattava YouTube-kooste vuoden 2009 dramaattisesta cup-ottelusta.

Kahdeksan vuoden aikana on virrannut paljon vettä Tammerkoskessa. Samalla Tampereen suurimmat jalkapalloseurat ovat lipuneet toiminnassaan eri suuntiin. TPV putosi juhlakautensa 2010 päätteeksi Kakkoseen ja joutui pian aloittamaan monella tapaa nollista edustusjoukkueensa toiminnan. Uutta valoa alkoi kuitenkin näkyä tunnelin päässä, kun TPV:n nuori edustusjoukkue nousi taistelemaan Kakkosen kärkisijoista, ja seura alkoi satsata entistä enemmän oman pelaajapolkunsa kehittämiseen.

Tampere United joutui menestysvuosiensa jälkeen lähes kadotukseen jalkapallomielessä, eli kauas alasarjoihin rangaistuksena niin sanotusta Singapore Sling -sotkustaan. Vaikka Palloliiton jyrkkää päätöstä ei sinisten leirissä kiitelty, toi muutaman vuoden alasarjataival jälkikäteen katsoen vähän aiemmin puuttunutta väriä ja särmää TamUn kilpeen.

Uudelleen edustusjoukkuetoimintansa muutama vuosi aikaisemmin henkiin herättänyt Ilves puolestaan hyödynsi TamUn jättämän valtatyhjiön, ja nousi Ykkösen ja kabinettien kautta aina liigaan asti, jossa se kuuluu nyt mitalisuosikkien joukkoon.

Tamperelainen cup-kesä


Mutta palataan vuoteen 2009. Kaupungin urheilullista ykkösvaltikkaa piti Veikkausliigaa pelannut Tampere United, joka oli voittanut nuoren historiansa kolmannen Suomen mestaruuden vain kaksi vuotta aiemmin. Ari Hjelmin valmentama ryhmä lähti tavoittelemaan menestystä jälleen niin liigasta kuin Suomen Cupistakin. Se oli aloittanut kauden päihittämällä HJK:n keväällä Liigacupin finaalissa.

TPV:n vuoden 2009 kausiotsikossa Futisforumilla puolestaan uhottiin Ykkösessä pelanneen Punakoneen painavan kohti Veikkausliigaa. Vaikka otsikko sisälsi varmasti tarkoituksellisen humoristista liioittelua, oli Paltsareilla nimivahva nippu kasassa.

- Meillä oli hyvä ja kokenut porukka silloin. Yksi parhaimpia missä olen pelannut, kertoo TPV:n tuolloinen kapteeni Sampsa Isoaho.
TPV:n riveissä nähtiin muun muassa TamU-kokemustakin omaava maalitykki Daniel Nwoke, Arto Lindberg, Jussi Kemmo ja Jarno Eränen. Maalia vartioi puolalainen Michal Slawuta. Seura oli viritellyt myös farmiyhteistyötä TamUn kanssa.

Edellinen kausi oli sujunut suhteellisen hyvin Paltsarien sijoituttua 14 joukkueen Ykkösessä sijalle 9. Nyt piti olla vielä parempi joukkue koossa, mutta peliä ei saatu rullaamaan kuin satunnaisesti.
- Pidimme paljon palavereja joukkueen kesken asiasta, ja mietimme mikä mättää. Niin se vain usein on, että kun ei peli vain ei lähde sujumaan, niin sitten joukkue menee vähän kipsiin.
TPV ei voittanut sarjakauden aikana yhtään vierasottelua, joten Tammelassa pelatut kotipelit olivat henkireikä sarjassa selviämisen kannalta.

Vaikean sarjakauden ohessa TPV esitti mieleenpainuvampia otteita Suomen Cupissa. Tuolloin kansallista cup-kilpailua pelattiin nykyisestä poiketen kesäpainotteisesti. Mentiin jo toukokuun loppupäiviä, kun Ykkösen ja Kakkosen joukkueet hyppäsivät cupiin mukaan, ja TPV kohtasi Ylöjärvellä Vitosta pelanneen YPA:n. Neljän sarjatason kokoinen kuilu näkyi, kun TPV latoi peräti yhdeksän maalia ylöjärveläisten verkkoon.
- Cuppi aina vähän oma maailmansa. Se oli silloin jopa vähän kaksipiippuinen juttu, kun alkukaudesta cup-pelit olivat välillä jopa rasite. Silloin kohdattiin enemmän sellaisia joukkueita, jotka olivat selvästi altavastaajia. Mutta sitten toisaalta taas se oli myös kilpailu, jossa jokainen tahtoi pärjätä ja päästä haastamaan isompia seuroja.

Kesäkuussa koitti kuitenkin tamperelaisen futiskesän ensimmäinen herkkupala cupissa, kun TPV kohtasi Kakkosta pelanneen Ilveksen auringon hellimällä Tammelan stadionilla yli 1400 katsojan edessä. Hurjaa vääntöä ei kuitenkaan tälläkään kertaa syntynyt, kun Punakone marssi jatkoon lukemin 1-5.
Kuudennella kierroksella TPV:n vieraaksi saapui Ykköstä pelaava joensuulainen JIPPO, ja yhä vain voittokulku jatkui 3-1-lukemin.

Daavid ja Goljat Tammelassa


Seuraavan kierroksen arvontaa seurattiin Tampereella erityisellä mielenkiinnolla, sillä oli olemassa mahdollisuus TPV:n ja TamU:n ensimmäiseen viralliseen kohtaamiseen. Arpojat eivät pettäneet, ja manselainen futisväki oli täpinöissään. Myös Isoaho seurasi luonnollisesti arvontatuloksen.

- Kyllä se antoi jokaiselle sellaista lisätsemppiä. Se oli meille mielestämme pelkästään onnenpotku, että päästiin haastamaan juuri TamU. Puhuttiin siinä joukkueen kesken, että tuo Ykkösen sarjataulukko ei oikein anna hyvää kuvaa meistä, ja päätimme näyttää tuossa pystyvämme parempaan. 
- Sellainenkin hauska asetelma siihen liittyi, että valmentajallamme Juha-Pekka Mäkisellä oli myös TamU-taustaa. Se oli siten näytönpaikka myös hänelle. Me pelaajatkin tunsimme hyvin monia TamUn pelaajia, ja kävimme myös katsomassa heidän otteluitaan. Sillä tavalla kyseessä oli monella tapaa tuttu joukkue.

TPV lähti elokuun lopulla pelattuun otteluun selvänä altavastaajana, mutta se tiesi milä tyylillä iskeä.
- Meillä oli noina vuosina aina todella taisteleva joukkue, joka ei parhaimmillaan antanut vastustajalle yhtään vapaata tilaa kentällä. TamUa vastaan aiottiin olla iholla ja tehdä olo heille tukalaksi. Näytettiin ettei kyseessä olisi heille läpihuutojuttu.
- Ja toisaalta myös meillä oli paljon taitavia pelaajia, joiden kautta rakennettiin omaa peliä. 

Ilmapiiri oli sähköisen odottava. Paikallinen yhtye esiintyi ennen ottelua Tammelan stadionille pystytetyllä lavalla, ja ihmisiä saapui porteista jatkuvana virtana. Jo joukkuesittelyjen aikaan yleisössä oli tamperelaisittain hyvä metelitaso. Katsojia oli paikan päällä lopulta yli 3000.
- Siihen tilanteeseen ei ollut vaikea syttyä, sillä tapahtuma oli todella hieno, Isoaho muistelee.

 Ottelu lähti rullaamaan odotetulla tavalla TamU:n hallinnassa. Slawutalta nähtiin jo alussa joitakin venytyksiä pallon tielle, mutta Isoahon muistikuvien mukaan sinipaidatkaan eivät montaa kertaa hyville maalipakoille päässeet.
- Onnistuttiin todella hyvin omassa pelissä. Jokainen latasi itselleen hyvän tsempin. Alussa jo aisti sen, että meillä on mahdollisuuksia. Monestihan käy niin, että kokeneempi joukkue hyödyntää vastustajan pienet nukahdukset tai virheet, vaikka peli olisi muuten suhteellisen tasaista. Me pysyimme kuitenkin hyvin mukana ja haastoimme vastustajan. Peli lähti niin sanotusti heti oikeille raiteille meidän kannalta.

Puolustustaistelun lomassa sellaiset pelaajat. kuten vastustajalta itsevarmasti "puikot" vienyt Jussi Kemmo nousivat TPV:n kannalta arvoon arvaamattomaan
- Meiltä juuri taitopelaajat onnistuivat ehkä parhaiten. He saivat pidettyä oikeilla hetkillä palloa omilla.

TPV pääsi vain harvakseltaan varsinaisesti hätyyttelemään vastustajan maalia. TamU:lta puolestaan puuttui terävyyttä lukuisten hyökkäystensä viimeisissä ratkaisuissa.
Kuparinen rikkoutui vasta 66. minuutilla, kun Unitedin Rafinha pääsi punaisten puolustuslinjalta karkuun ja sijoitti pallon tyhjään nuottaan ohi kuolemaa halveksuvan vastaantulon tehneen Slawutan. Brasilialainen tuuletti suuren maailman elkein heittämällä ensiksi läpyt oman kannattajapäädyn kanssa ja näyttämällä sitten sormellaan paltsariyleisölle hyshys-elettä.

Mutta vain kahdeksan minuuttia myöhemmin TPV hyödynsi yhden harvoista maalipaikoistaan. Kulmapotkusta pallo pomppii suuntaan jos toiseenkin, kunnes Arto Lindberg löytää sen jalastaan maalin nurkilta ja tykittää verkkoon. Punaisiin pukeutuneet TPV:n juniorit riemuitsevat päädyssä, ja pääkatsomossakin monet nousevat juhlimaan tavallisia sarjaotteluita riehakkaammin. Tasoitus oli syntynyt ikään kuin tyhjästä.

TPV kesti varsinaisen peliajan kriittiset loppuminuutit, joten ratkaisua jouduttiin hakemaan jatkoajalta. Sen yhdeksännellä minuutilla vihellettiin hieman epäselvästä tilanteesta käsivirhe TPV:lle ja rangaistuspotku Unitedille.
 TPV:ssä niin juniorina kuin aikuisenakin pelannut Jari Niemi sijoitti pilkun varmasti alanurkkaan, mutta jätti tuulettamatta vanhaa seuraansa vastaan. Kovasti taistellut kotijoukkue oli kovakuntoisempaa vastustajaansa väsyneempi, ja ottelun olisi viimeistään tässä vaiheessa voinut luulla ratkenneen.

Mutta silloin iski Jarno Eränen. Kemmo antoi omasta päästä loistavan pitkän syötön TamU:n toppareiden väliin juosseelle Eräselle, joka ajoitti juoksunsa niin mallikkaasti, että pääsi puolittain yksin läpi. Taikurin jalat heilahtivat pari kertaa, ja pallo vieri aivan tolpan juureen.
- Jakke teki yhden huikeimmista suorituksistaan, mitä olen häneltä nähnyt. Kaven tuli vastaan, eikä siinä ollut paljoa tilaa, mutta Jakke sai laitettua pallon juuri oikeaan paikkaan, Isoaho kuvailee.

Eränen juoksi juoksi tuulettamaan kulmalipulle, ja maalikoosteessa nähdyt kuvat railakkaasti punaiset huivit yllään juhlivista katsojista ovat syöpyneet TPV-kannattajien muistihistoriaan. Ottelua oli takana kaikkiaan 104 minuuttia. TPV oli käyttänyt paikkansa lähes täydellisesti hyväkseen.

Lopulta paltsarisydämet kuitenkin särkyivät jatkoajan toisella puolikkaalla.
- Valitettavasti tapahtui yksi ryhmittymisvirhe. Taisi olla Jusu Karvonen, joka sai siinä liikaa tilaa kuljettaa, ja hän sitten vapautti Rafinhan maalipaikkaan. Meidän kannalta harmittava loppu hienolle pelille.

Pettymyksestä ylpeyteen


Aika kului loppuun. Liigajoukkue TamU marssi jatkoon maalein 2-3, ja lopulta aina loppuotteluun asti, jossa se hävisi Turun FC Interille. Liigassa TamU sijoittui keskikastiin.

Dramaattinen ottelu oli yksi mieleenpainuvimpia Isoahon uralla.
- Välitön tunne pelaajalle on aina pettymys tappion jälkeen. Mutta kun hetken maiskuttelimme peliä joukkueen kesken, totesimme että voimme olla ylpeitä esityksestämme. TamUkin joutui antamaan kaikkensa.
- Kyllähän ottelua tulee silloin tällöin muisteltua, kun näkee sen ajan tamulaisia taikka omia silloisia joukkuekavereita. Se oli kuitenkin silloin pitkästä aikaa sellainen iso ja tasainen Tampereen derby kaupungin kahden parhaan kesken. Muutenkin aina silloin kun vanhoja pelikavereita näkee, jutut kääntyvät kummasti niihin vanhoihin peleihin...

TPV joutui Ykkösessä putoamistaisteluun. Viimeisellä kierroksella oli vastassa AC Oulu vieraissa.
- Lähdimme Ouluun jo päivää ennen. Luntakin oli jo hieman maassa, mutta tekonurmikenttä oli hyvässä kunnossa. Kolme joukkuetta oli putoamisvaarassa, ja viimeisen kierroksen aikana jokainen oli vuorollaan putoajan paikalla, Isoaho muistelee.
Ottelu päättyi lopulta 1-1, ja TPV säilyi sarjassa.
- Helpotus oli valtava ottelun jälkeen.

Vuosien kuluessa silloinen TPV-joukkue on pirstaloitunut eri elämänpoluille, ja nykyinen punanutturyhmä koostuu eri pelaajista. Isoaho harmittelee, ettei pienten lasten isänä ehdi nykyään usein TPV:n peleihin, vaikka tuloksia tulee seurattua tiiviisti. Yksi perinne on kuitenkin pysynyt.
- Joka vuosi keskikesällä käydään vanhojen joukkuekaverien kanssa jossakin TPV:n kotipelissä, ja sen jälkeen sitten jossakin syömässä.

Keskiviikon derbyä ei päästä pelaamaan edellisen kohtaamisen tapaan Tammelan pyhätössä, mutta sentään täysimittaisella kentällä ja luonnonnurmella.
- Uskon että TPV kyllä päihittää TamU:n. TPV:ssä on tehty nyt muutama vuosi todella hyvää työtä, ja kaikesta näkyy että kyseessä on hyvin harjoitteleva porukka.
- Derbyt ovat kuitenkin oma juttunsa, joten mitä tahansa voi tapahtua sarjataulukon sijoituksista riippumatta. Yleisöä on enemmän kuin muissa otteluissa, ja tärkeäksi muodustuu myös pelaajien hermojen hallinta.

Tampere United - TPV Ratinan stadionilla 17.5. kello 18.30.

torstai 13. huhtikuuta 2017

Eino Ek: "Tämä on iso kunnianosoitus ja luottamuslause faneilta"

Kannattajien tuella oli suuri merkitys siihen, että Tammelan Voiman kummipelaaja Eino Ek päätti jatkaa TPV:n riveissä. Toista kauttaan Pallo-Veikoissa aloittavan puolustajan mukaan seuran toiminta kehittyy päivä päivältä.



Tammelan Voiman Joni Malmberg ojensi Eino Ekille kummipelaajan kirjekuoren Valkeakosken Tehtaan kentällä. 
 

Eino Ek, sinut valittiin Tammelan Voiman kummipelaajaksi. Mitä tämä tunnustus sinulle merkitsee?
-  Se on totta kai tosi iso kunnia. Vuoden verran olen tässä Pallo-Veikkojen mukana ollut, ja valinta antaa sellaisen signaalin, että fanit ovat olleet peliesityksiin tyytyväisiä. Olen siis toivottavasti ollut sekä joukkueelle että faneille mieliksi vuoden aikana. Voi sanoa että todella iso kunnianosoitus ja arvostan todella paljon tuollaista valintaa.

Oliko tämä kannattajien taloudellinen tuki myös merkittävä tekijä siinä, että päätit jatkaa TPV:ssä?
- Kyllä se oli aika iso osa sitä. Treenaamisen kanssa ollut aika paljon vaikeuksia, kun en pääse viikolla niin paljon harjoituksiin kuin toivoisi. Tällainen kunnianosoitus ja luottamuslause faneilta oli merkittävässä roolissa osoittamassa sitä, että mut halutaan tänne. Ja itsekin halusin tietenkin myös jäädä.

Mitkä muut tekijät vaikuttivat punapaidassa pysymiseen? Reissaat kuitenkin opiskelupaikaltasi Turusta asti harjoituksiin ja peleihin.
- Siihen vaikutti seuran koko ajan kehittyvä toiminta ja tavoitteellisuus. Mun mielestä meillä on tosi hyvä joukkue, ja kuulumme ehdottomasti korkeammille sarjatasoille tulevaisuudessa. Viime vuonna se nousukarsintapaikka jäi todella pienestä kiinni. Uskonkin, että jos tekeminen ja työnteko jatkuu samanlaisena, niin meillä on kaikki mahdollisuudet taistella noususta myös tänä vuonna, ja sitä kautta jatkaa tätä TPV:n nousujohteista tarinaa.

Viime kausi oli tosiaan erittäin vahva. Oletteko joukkueen kesken puhuneet siitä, missä asioissa voidaan vielä parantaa, niin että nousukarsintapaikka saavutetaan?
- Ollaan me vähän puhuttu siitä. Tietysti kokonaisuutena tekemistä ja vaatimustasoa yritetään joka päivä saada kovemmaksi kuin mitä se oli edellisenä päivänä. Sitten on pelipaikkakohtaisia juttuja, ja joukkueena yhdessä tekemistä. Niitä kun saadaan vain hiottua päivä päivältä paremmaksi, niin luulen että se nousu tulee ennemmin tai myöhemmin ihan luonnollisena seurauksena.

Tästä voisi päätellä, että myös joukkueen taustat ovat kunnossa.
- Kyllä. Meillä on siellä todella sitoutuneita henkilöitä. Formulahden Janne ja Kilpisen Henkka tekevät tosi paljon duunia pelaajien puolesta. Syrjäsen Timppa hieroo ja huoltaa, sekä puhuu pelaajat terveiksi! Ja valmennus totta kai tekee paljon korvaamatonta duunia ja näkee vaivaa joukkueen eteen. Sitten totta kai kannattajat ja omat juniorit tuovat oman lisänsä ja panoksensa siihen, että tämä on koko seuran yhteinen juttu, ja että tätä kokonaisuuden toimintaa viedään eteenpäin.

Entä mitä mieltä olet alkavan kauden lohkosta? Siellä on tarjolla muun muassa paikallispelejä.
- Se on mielenkiintoinen lohko. Siellä on pari kiinnostavaa nousijaa, ja lohko näyttää jälleen kerran todella tasaiselta. Olemme tässä talven aikana oppineet, että voimme kyllä voittaa ihan minkä joukkueen tahansa, jos pelaamme hyvin ja omalla tasolla. Toisaalta voimme sitten myös menettää pisteitä kenelle tahansa, jos ei ole sataprosenttinen keskittyminen päällä.
 Totta kai vielä kirkkaimpana helmenä TPV:n näkökulmasta ovat nuo paikalliskohtaamiset TamUn kanssa. Niistä tulee varmaan hienoja matseja. 

Onko ne merkitty isolla kalenteriin.
- No, ei niitä nyt oikeastaan sen isommalla kuin muitakaan. Totta kai niitä odottaa, mutta niissäkään ei ole lopulta sen enempää kuin kolme pistettä jaossa.

Kiitoksia Eino, ja onnea kauteen!
 Paltsaristi haluaa myös onnitella Einoa tänään syntymäpäivän johdosta!

keskiviikko 12. huhtikuuta 2017

Tammelan Voiman kauden 2017 kummipelaaja on Eino Ek

Viralliset juhlallisuudet suoritettiin 12.4.2017 Sema Hokkasen johdolla.
Toivotaan Einolle ehjää ja menestyksekästä kautta!




lauantai 18. maaliskuuta 2017

Monipuolinen ja kokenut työmyyrä teki paluun juurilleen

Kesän 2016 sävähdyttävimpiä pelaajasiirtoja Paltsareihin oli Mikko Innasen paluu punapaitoihin. Miehen kokemus, taito ja pelisilmä tuo todella arvokasta lisää miehistöömme. Mikon otteet viime vuonna eivät kuitenkaan kaikin osin tyydyttäneet katsojia tai häntä itseäänkään. Kun lukee miehen loukkaantumisesta, niin ei tarvitse ihmetellä miksi hän oli tuolloin vielä kaukana huippukunnosta. Pikemminkin on ihme, että edes voimme enää nauttia taiturin otteista. Muitetaan siis kauden aikana näyttää Mikolle kuinka paljon arvostamme sitä, että saamme nähdä hänet kirmaamassa kentällä. Ja kuten viimeisestä vastauksesta käy ilmi, niin kyllä muukin joukkue kaipaa äänekästä kannustusta.

Vaikka uusi kausi on jo ovella niin palataan vielä hetkeksi lähimenneisyyteen. Pelasit kesän 2015 vielä tiiviisti Hakan riveissä, mutta sen jälkeen jouduit leikkaukseen. Mistä vammassa tarkkaan ottaen oli kyse, ja miten sait sen?

- Kyse oli akillesjännevammasta. Kesäkuussa 2015 erään kotipelin yhdessä tilanteessa akillesjännettä vähän vihlaisi. Muutama askel taisi olla vähän kipeämpi, mutta ajattelin, että kyllä se siitä ohi menee jonkin ajan päästä. Mutta sitten menikin koko jalka alta ja se peli loppui siihen. Parin päivän päästä kokeiltiin taas treeneissä juosta ja teki pikkuisen kipeää, mutta siinähän se kuitenkin meni. Pikku hiljaa jalka alkoi menemään koko ajan huonompaan suuntaan ja oli sellainen tunne, että joku pistää puukolla akillekseen aina kun juoksee. Kipukynnys loppui parin kuukauden jälkeen ja kävin magneettikuvissa katsomassa mikä miestä oikein vaivaa, kun jalka ei millään parane. Sitä ei sitten enää tarvinnut ihmetellä, koska kuvista selvisi että akilleksessa oli kolme-neljä senttiä pitkä repeämä.
- Loppukauden aikana sitä hoidettiin muutamalla kortisoonipiikillä, mikä vei aina hetkeksi kipua pois ja näin koettiin rämpiä loppukausi läpi. Muutama matsi ennen kauden loppua oli kuitenkin pistettävä peli poikki, koska en pystynyt enää kävelemään kuin Crocsit jalassa eikä enää edes erottanut missä jänne on. Sovittiin sitten lääkäri ja leikkausaika. Vakuutusyhtiön mielestä kyseessä ei kuitenkaan ollut urheiluvamma ja sen tappelun takia sovittu leikkaus peruuntui ja jouduttiin etsimään uusi aika, joka löytyi vasta seuraavan vuoden puolella. Lopulta leikkaus saatiin tehtyä. Siinä selvisi, että jänne oli kasvanut täyteen kiinnikkeitä eikä pystynyt enää liikkumaankaan kunnolla. Juoksemisesta tulikin taukoa noin kahdeksan kuukautta.   

Kuntoutuminen otti luonnollisesti oman aikansa, mutta sujuiko kaikki suunnitelmien mukaan? Kävikö uran lopettaminen mielessä yhtenä vaihtoehtona?
- Seitsemän kuukauden jälkeen pystyin kävelemään ja toipuminen lähti pikku hiljaa eteenpäin. Lääkäri arvioi, että voi mennä noin vuosi ennen kuin kivut ovat poissa ja juokseminen palautuisi lähelle normaalia. Lääkäri antoi fifty-fifty -mahdollisuuden pelaamiselle, mutta sanoi, että jos ei ole ihan pakko niin parempi olisi jättää pelihommat ja alkaa miettiä jotain muuta. Eli kyllä lopettaminen kävi mielessä, ja oli jo kauden aikanakin ajatuksissa, kun ei aamulla herätessä pystynyt kunnolla kävelemään vaikka muutaman tunnin päästä pitäisi juostakin. Kuntoutuminen eteni kuitenkin varsin hyvin, vaikkakin hitaasti, ja kuormitusta piti tarkkailla koko ajan ettei kipu kasvanut.

Pääsit siis viime kesänä vähitellen pelikuntoon. Yllätys oli melkoinen, kun julkistettiin tieto siirtymisestä TPV:n riveihin. Miten ja miksi paluu juurille tapahtui?
- Kun pääsin synkimpien ajatusten yli niin tuli olo, etten halua lopettaa uraa siten, että joku muu päättää puolestani koska pilli soi viimeisen kerran. Itse en ollut siis ajatusta vielä hyväksynyt, ja nyt puuttuikin vain joukkue, joka huolisi minut mukaan treenailemaan. Nikkilän Jari oli jo tehnyt TPV:n kanssa sopimuksen ja soitteli päivittäin kysellen pystyinkö jo juoksemaan. Muutaman kymmenen soiton jälkeen annoin ymmärtää, että olisi ihan kiva kokeilla josko jalka kestäisi vielä. Sitten Jari oli kusettanut Anssia (Ylinen, päävalmentaja) ja saanut sen uskomaan, että mulle voisi soittaa ja pyytää harkkoihin. Anssi soittikin ja mä innostuin kuin pikkupoika. Ei sovittu kuin yhdestä treenistä, mutta se riitti mulle lopettamispäätöksen tekemiseen... Mutta vaikka kipuja tuntui niin ne oli vähäisemmät kuin ennen leikkausta.
- Jatkoinkin treeneissä. Se sopi Anssille, tai sitten se ei vaan halunnut sanoa suoraan, ettei tarvitse tulla kun meillä on täällä noita töttöröitä omastakin takaa. Kun olin pyörinyt mukana muutaman viikon niin taikuri Jokinen loukkaantui ja sen kausi oli paketissa. Anssi ehdotti, että viriteltäisiin jotain sopimusta, jos vaikka saisi kehitettyä mua kauden aikana tarpeeksi. Silloin minut voisi vaikka pistää kentälle, jos ei ole ketään muutakaan ketä laittaa. Itse en ajatellut pelaavani yhtään peliä, ajatus oli, että kunhan saisi olla vain sen yhden harjoituksen verran mukana ennen kuin pelihommat loppuu. Samaan aikaan Formulahti oli kuitenkin jo painanut pelipaidan ja Henkka täyttänyt juomapullon, joten huomasin että junioria oli taas kusetettu. Löysinkin itseni parin päivän päästä kentältä BK-46 -pelissä. Saatiin 2-0 kotijohto ryssittyä numeroihin 2-2 sen jälkeen kun tulin kentälle, eli hyvinhän se lähti liikkeelle...
- Lähdin TPV:n viimeisimmän Veikkausliigaottelun jälkeen vuonna 1999 Hakaan. Itselläni on aina siitä lähtien ollut toiveena pelata viimeinen pelini kasvattajaseuran väreissä, ja se unelma on näin toteutunut.


Olet voittanut Hakassa Suomen mestaruuksia ja cupin pyttyjä, mutta ilmeisesti intosi pelaamiseen on yhä kohdallaan, koska sytyt täysillä myös entistä alemman sarjatason peleistä. Mistä kaivat esille motivation vuodesta toiseen?
- Sarjatasolle ei ole mulle väliä, jos itse nauttii pelamisesta. Mutta samalla on todettava, ettei näillä kilometreillä halua enää lähteä leikkimään tai pelleilemään ja ajelemaan bussilla ympäri Suomea munaamassa itseään lisää. Motivaation pitää olla kohdallaan, etenkin kun pelaa omassa kasvattajaseurassaan. Vaikkei peli ihan aina kulkisikaan, niin asenne ei saa olla hälläväliä, tai sitten on väärässä paikassa. 
- Viimeinen vuosi Hakan paidassa oli kaikin puolin raskas vaikean loukkaantumisen ja muiden asioiden takia. Ilo pelaamiseen oli koetuksella. Silloin kun uran loppuminen valtasi ajatukseni, niin tuntui että minulta oltaisiin viemässä pois isoa osaa elämästä, enkä siis ollut siihen valmis. Se kertoi, että niin kauan kun halu pelata on kova, niin yritän pelata kunnolla. Nykyiselle valmennukselle pitää antaa kehuja, koska ne saivat palautettua sen ilon lajiin, mikä mulla on ollut pikkupojasta lähtien. Se on suurin syy, että pelit jatkuvat edelleen.  

Entä mitkä ovat tärkeimpiä asioita, mitä saat jalkapalloilusta irti? Mistä nautit lajissa eniten?
- Se joka ei ole elänyt tätä elämää ei voi ymmärtää sitä koskaan kokonaan. Yhteenkuuluvaisuuden tunne ja se mitä tapahtuu pukukopissa, harjoituksissa ja pelireissuilla on sellaista, mitä en tule kokemaan uran loputtua. Mutta totta kai pelit ovat pääasia minkä takia tätä hommaa jaksaa tehdä.

Kuinka arvioisit viime kauden loppua ja pelejäsi kakkosessa? Olitko tyytyväinen omiin otteisiisi? Yllättikö tason kovuus tai jokin muu seikka?
- Taso ei yllättänyt, on tässä muutama peli tullut uran aikana pelattua ja alkaa olla aika hyvää tietoa sarjoista ja joukkueista. Esimerkiksi kakkosen kärjen ja ykkösen välillä ei ole isoa eroa, jos ollenkaan. Omalta osalta ei ole kehumista, onneksi vastustajat eivät älynneet hyökätä mun laidastani. Ja silloin kun hyökkäsivät, niin pojat osasivat sijoittua oikein ja auttaa kun keilaa kierrettiin.

Mitkä ovat mielestäsi suurimpia eroja ykkösen ja kakkosen peleissä? Entä Hakan ja TPV:n organisaatioissa?
- Kakkosessa tasoerot heilahtelevat osalla joukkueista vähän enemmän päivän kunnon mukaan. Ykkösessä kaksinkamppailupelaaminen ja tietynlainen taktinen pelaaminen on pikkuisen korkeammalla tasolla, mikä osaltaan selittää sarjojen eroa.
- Näiden kahden joukkueen organisaatioilla on vielä aika iso ero enkä halua niitä sen enempää erotella. Tosin 2000-luvan alun Hakaa ei voi verrata tämän päivän Hakaan, eikä sitä samaksi uskoisikaan jos ei näin tietäisi. Ennen UPM Kymmenen ja tehtaan alasajoa Haka oli HJK:n kanssa Suomen paras organisaatio, ellei jopa parempi. Ikävä kyllä talous on sanellut Hakan kohtaloa vuosien varrella, mikä on todella surullista.


Pelasit viime kauden lopussa laitapakkina ja nyt olet esiintyt harjoituspeleissä kärkenä, eikä keskikenttäkään ole sinulle vieras paikka. Mistä moinen harvinainen monipuolisuus on lähtöisin? Missä pelipaikalla aloitit tosipelit junnuna?
- Monipuolisuudesta saa varmaan syyttää valmentajia, jotka on heitellyt mua paikasta toiseen aina kun ukkoja on puuttunut. Maalivahti on ainoa paikka mitä en ole pelannut. Kai sitten olen jossain pelissä onnistunutkin kun ne on jääräpäisesti heitellyt paikasta toiseen tuurailemaan, ja itselle ei ole koskaan ollut väliä missä pelaan, kunhan saan olla kentällä. Junnuna pelasin hyökkääjänä, mutta Veikkausliigan puolelle siirryttyäni pelipaikka muuttui oikeaksi tai vasemmaksi laitahyökkääjäksi. Näin varmaan osittain kokoni vuoksi, mutta samalla me pelattiin Hakassa monta vuotta kolmen kärjen systeemillä.
- Laitapakkihomma varmaan juontaa juurensa joko valmentajan aivopieruun tai siihen, että eikös vanhat jäärät aina tiputeta vuosi vuodelta alemmas. Vinkkinähän on yleensä, että lopeta nyt hyvä mies ja vasemman pakin paikalta on lyhyin ja huomaamattomin matka lähteä. Muuta selitystä en keksi, kun katsoo mun puolustamista. Pyörin joka suuntaan ja tunnun aina olevan väärin päin vastustajaan nähden.


Mikä paikka on itsellesi mieluisin ja missä olet mielestäsi parhaimmillasi? Mitkä ovat parhaita ominaisuuksiasi kentällä?
- Tykkään kyllä pelata hyökkäyksessä, koska olen siellä koko urani pyörinyt ja siellä olen kaikkein kauimpana sähläämästä omalla maalilla. Mutta jos sinne ei mahdu, niin mennään sitten sinne mihin käsketään, kunhan saa pelata. Tuota ominaisuus-kysymystä on kysytty kohta 20 vuotta, eikä mulla ole siihen vieläkään vastausta. Kehityskohteisiin olisi löytynyt useampiakin.

Olen kuullut, että autat joukkuetta myös kentän ulkopuolella eli olet arvokas ”pukukoppipelaaja”. Minkälaiseksi arvioisit tämän kauden joukkueen yhteishengen? Millä tavalla osallistut itse sen ylläpitämiseen?
- Tuo pukukoppijuttu taitaa olla legenda. Tämän vuoden joukkuehenki näyttää erinomaiselta, ainakaan siihen ei joukkue kaadu. Tästä saatiin yksi todiste vähän aikaa sitten pidetyssä saunaillassa, jossa vanhat pelaajat järjesti uusille pikku ohjelmaa. Itse yritän nauraa muitten mukana toinen toistaan tyhmemmille jutuille.  

Miten helposti pukukopissa aistii ennen matsia sen, että tänään joukkue tulee onnistumaan? Tai voiko tappion enteet joskus havaita aivan selvästi peliä edeltävästä ilmapiiristä? Mitä tarvitaan, että voidaan kääntää negatiivinen mieliala myönteiseksi kesken pelin?
- Joskus sen aistii ja joskus ei. Peli kestää kuitenkin kauan ja sen aikana ehtii tapahtua monia lopputulokseen vaikuttavia asioita. Mutta on sellaistakin nähty, että joku istuu naama valkoisena paikallaan, eikä meinaa saada edes banaania suuhun, kun tärisee ja jännittää niin paljon. Ei siinä auta muu kuin koettaa rauhoitella kaveria. Joskus negatiivisen mielialan voi saada käännettyä vaikka kunnon taklauksella tai hyvällä yksilösuorituksella. Koko sakki voi herätä horroksesta, ei sitä siis aina tarvitse huutaa ja meuhkata.
Mitä pidät TPV:n muina vahvuuksina? Onko jotain sellaista, johon muut joukkueet eivät osaa varautua tai eivät pysty vastaamaan?
- Meillä on hyvä joukkuehenkin ja taitava porukka, joka kykenee hallitsemaan otteluita ja määräämään pelin tahdin. Yksi suuri vahvuus on myös kotikenttä.

Lohkossamme on muutama mielenkiintoinen nousija ja vuosien varrella koviksi todettuja kakkosen jyriä. Osaatko jo arvioida ketkä ovat vakavimpia vastustajiamme taistelussa kärkisijoista?
- Suurin vastustajamme olemme me itse. Ollaan jo nähty se, että voimme voittaa kaikki lohkon porukat kunhan vaan pelaamme omalla tasollamme. Muista joukkueista kovia ovat MuSa, Jazz ja kestomenestyjä BK-46, enkä unohtaisi tästä listasta naapureita eli Tampere Unitedia. Tietenkin pääkaupunkiseudun joukkueet ovat kovia varsinkin kotikentillään, mutta uskon että nuo nimeltä mainitut tulevat löytymään kärkipäästä.

Joukkue tavoittelee varmasti karsintapaikkaa mutta mitkä ovat omat tavoitteesi kaudelle?
- Karsintapaikka on ehdoton tavoitteemme ja se riittää omaksikin. Jos joukkueen tavoite täyttyy vesipulloja kantaen tai yhtään minuuttia hikoillen niin sekin riittää. Tuskin tässä iässä enää tarvitsee vastata kysymyksiin maajoukkuepaidasta tai Euroopan kentistä, eiköhän noiden junien pillit ole jo viheltäneet.

Koska tämä haastis tulee kannattajien sivuille ja olet nähnyt fanitoimintaa laidasta laitaan, niin saat nyt antaa neuvoja meille. Minkälainen kannatus antaa sinulle eniten puhtia ja mielihyvää? Pitäisikö meidän välttää vastustajia solvaavia rivouksia ja keskittyä mieluummin omiemme rakentavaan kannattamiseen, myönteisesti ja huumorin kautta? Säväyttääkö kirkuminen enemmän kuin matalat taajuudet?
- Kannustava kannatus pelitilanteesta riippumatta voi olla vaikeaa, kun tekin kuitenkin elätte tunteella mukana. Mutta muistakaa, että tämä porukka pelaa aina tosissaan, vaikka toki tuleekin jaksoja ja päiviä milloin usko on koetuksella ja peli näyttää siltä iteltään...
- Itse en arvosta sellaista fanitoimintaa missä solvataan, haukutaan tai mennään henkilökohtaisuuksiin, oli kohteena sitten vierasjoukkue, sen taustat, kannattajat tai vaikka oma joukkue. Pitää taputtaa selkään muulloinkin kuin silloin kun juhlitaan mestaruuksia tai vastaavaa. Kannattaa myös muistaa, että pelaajien lisäksi myös te kannattajat edustatte seuraa ja monesti voitte jättää muulle katsomolle kuvan siitä, mitä he ajattelevat meistä seurana. Jos pystytte jättämään vierasjoukkueelle ja vieraspaikkakunnan katsojille sellaisen kuvan, että he odottavat TPV-faneja innokkaasti paikalle jatkossakin, niin olette onnistuneet omassa hommassanne. Sen kokemuksen voi toteuttaa lauluilla, banderolleilla tai millä vaan. Ääni kuin ääni käy, kunhan on asiallista.
- Heitetään vielä loppuun vielä pikku haaste teille faneille. Onnistutteko ottamaan jossain kotipelissä koko stadionin haltuun, laulattamaan ja huudattamaan koko yleisöä lapsista tuppisuihin? Tai miksei useammassakin matsissa. Jäädään mielenkiinnolla odottamaan onnistutteko. Me tarjotaan teille nousukarsintaa ja te meille ennennäkemättömän huuto- ja laulukonsertin. Eli tuokaa Islantimeininkiä Tammelaan!


Siinäpä meille riittävästi haastetta. Kiitos ajastasi ja jatketaan tästä kohti menestyksekästä kautta!

sunnuntai 5. maaliskuuta 2017

Henri Savolainen valmiina jatkamaan voittoputkeaan kakkosessa


Tällä kertaa esittelyvuorossa on toinen nuori maalivahtimme Henri Savolainen. Mies sai jo viime kaudella kaksi kertaa komennuksen edustuksen veräjänvartijaksi, eikä hänen näin ollen tarvitse enää tällä kaudella jännittää tosipeleissä lainkaan. Varsinkin kun molemmat kakkosen matsit sujuivat varmaotteisesti ja ennen kaikkea voitokkaasti. Seuraavassa mies kertoilee varsin seikkaperäisesti treenamisesta ja pelaamisesta Paltsareissa.

Miten urheilu-urasi käynnistyi? Oletko pelannut muilla paikolla kuin maalissa?
- Aikoinaan 3-vuotiaana isä vei minut Nokian Palloseuran pallokouluun. Pelasin Nokian Palloseurassa pienempänä myös kenttäpelaajana, mutta ehkä silloiset valmentajat ajattelivat, että pojasta voisi olla enemmän hyötyä maalin suulla. Pelasin myös salibandyä Nokian Palloseurassa ja Tampereen Classicissa 14-vuotiaaksi asti.

Missä vaiheessa päätit, että alat harjoitella tosissasi? Ketkä ovat tukeneet sinut mahdollisina vaikeina hetkinäsi?
- No se päätös varmaan tuli automaattisesti pienempänä, kun siirryttiin TPV:hen vuonna 2008. Silloin tiedostin, että siirryn ikäluokkamme top 5 -joukkueeseen TPV Milaniin, joka oli voittanut melkein kaiken mihin oli osallistunut. Toki myöhemmin kun tulin esimerkiksi B-junioreihin ja alettiin taistelemaan virallisessa SM-sarjassa, niin ei siellä pärjännyt, jos vain kävi potkimassa palloa pari kertaa viikossa. Totta kai vanhemmat ovat aina tukeneet harrastusta ja pienempänä kuskasivat Nokialta joka päivä Tampereelle reeneihin ja maksoivat pelaamiseni. Myös joukkuekaverit ovat tukeneet vaikeilla hetkillä. Ylisen Tomin kanssa oli aikoinaan B- ja A-junioreissa tapana purkaa ajatuksia pelistä kopissa heti pelin jälkeen, kun muut olivat jo lähteneet.

Kuinka paljon pelejä sinulle kertyi kaudella 2016 ja millä tasoilla? Mikä on itsellesi ihannemäärä matseja per kausi?
- Viime kaudella armeija hieman sotki pelikuvioita. Olin tammikuusta kesäkuuhun Satakunnan Lennostossa Pirkkalassa palvelemassa maata, mutta täytyy tässä antaa siihen suuntaan peukkua, sillä siellä oltiin kyllä todella suopeita urheilijoita kohtaan. Pelasin talven aikana A-junioreiden SM-karsintaa 5 peliä. Kevääseen mahtui myös se ihan ensimmäinen peli edustuksen maalilla harjotuspelissä FC Vaajakoskea vastaan, jossa loukkasin hieman polveani ja se peli päättyi jo ensimmäisen puoliajan jälkeen.
- Kesällä intin jälkeen pelasin lähinnä A-junnujen ykköstä ja muutaman miesten kakkosjoukkueen pelin nelosessa. Syksy jatkui samalla kaavalla A-junnuissa ja kakkosjoukkueessa. Syksyn kruunasi debyytti edustuksessa sarjapelissä Atlantista vastaan vieraissa ja debyytti Tammelassa Viikinkejä vastaan. Sinänsä on vaikea sanoa, mikä on ihannemäärä pelejä, mutta maalivahdille tärkeintä on päästä pelaamaan mahdollisimman paljon ja säännöllisesti. Pelit ne on jotka eniten kehittävät.

Nousit lähes tuntemattomuudesta jopa TPV:n edustukseen ja pelasit kaksi voitokasta kamppailua Atlantista ja Viikinkejä vastaan. Miltä tuntui, kun sait tiedon pestistä tolppien väliin? Sujuiko toinen kerta jo rutiinilla vai vieläkö oli perhosia vatsassa?
- Joo, muistan Anssin soiton varmaan ikuisesti. Olin torstai-iltapäivänä töissä, kun puhelin alkoi pirisemään ja Anssi kertoi, että olen seuraavana päivänä tolppien välissä Helsingissä. Loppujen lopuksi voitimme kuitenkin Helsingissä ja olin omaan peliini melko tyytyväinen. Siitä seuraavana viikonloppuna oli sitten edessä ehkä se jännittävämpi peli kotiyleisön edessä. Olin viikon aikana kuitenkin jo hieman valmistautunut siihen, että saattaisin tulla pelaamaan myös sen pelin. Luulen kuitenkin, että se jälkimmäinen peli Tammelassa jännitti hieman enemmän kuin ensimmäinen peli Helsingissä.

Taaksesi livahti molemmissa edellä mainituissa peleissä yksi maali. Jäitkö miettimään tai harmittelemaan noita takaiskuja tavallista enemmän? Kuinka yleensä analysoit pelien tapahtumia ja mahdollisia virheitäsi?
- Kyllä siinä läpi käytiin molemmat pelit ja tultiin siihen tulokseen, että hyvin menivät. Maaleista sinänsä voi sanoa, että Tammelassa päästetty maali tuli kulmapotkusta, joissa tietysti aina on jossiteltavaa. En kuitenkaan jäänyt miettimään niitä liikaa, niitä tulee ja menee. Pyrin aina käymään pelin läpi päässäni ja miettimään, mitä joissain tilanteissa olisi voinut tehdä toisin. Siihen saa myös hyvää näkökulmaa maalivahtivalmentajien ja muiden pelaajien vinkkelistä. Peliä seuraavissa reeneissä pyritään käymään peli läpi ja purkamaan sekä hyvät että kehitettävät kohteet.

Mitä eroja kakkosen matseissa oli alempiin sarjatasoihin maalivahdin näkökulmasta katsottuna?
- Isoin hyppäys urallani tuli varmasti juuri syksyllä A-junnujen divarista miesten kakkoseen. Olen pelannut myös miesten nelosta ja miesten kolmosta. Ero kakkosen ja kolmosen välillä on mielestäni suurempi kuin kolmosen ja nelosen. A-junnujen SM:n hyvätasoinen peli vastaa taitotasoltaan kakkosta. Kakkosen peleissä tempo on paljon kovempi kuin miesten kolmosessa tai nelosessa. Miesten pelit ovat myös fyysisempiä kuin A-junioripelit. Maalivahdin näkökulmasta tilanteet tapahtuvat nopeammin ja siellä pelaajat osaavat jo katsoa mitä maalivahti tekee, eivätkä he vain vedä täysiä päin. Myös pelaajat ovat isompia ja vahvempia kuin A-junioreissa.

Mitkä ovat vahvimpia valttejasi tolppien välissä? Mistä ominaisuuksista olet saanut urasi aikana eniten kehuja ja kritiikkiä?
- Olen aina ollut hyvä torjumaan. Siinä ei ole suuria puutteita. Reaktio- sekä perustorjunnat ovat suurimpia vahvuuksiani. Vaikea sanoa vahvuuksia tai heikkouksia itse. Pyrin olemaan kaikessa mahdollisimman hyvä niin, ettei suuria heikkouksia olisi.

Miten fysiikkasi on kestänyt torjuntatyön? Oletko kärsinyt loukkaantumisista? Millä tavalla toimit niiden välttämiseksi?
- Olen ollut onnekas ja välttynyt isoilta loukkaantumisilta. Aina jotain pientä totta kai on etenkin sormien ja ranteiden kanssa, muttei isompia. Kunnon alkulämmöt on hyvä tehdä ennen treenejä, että saa paikat auki eikä loukkaantumisia pääse tapahtumaan.

Kuinka ohjaat peliä? Kuuluuko tyyliisi äänekäs kommunikointi puolustuslinjan kanssa?
- Pyrin pitämään ohjauksen simppelinä ja helppona. Olen kuitenkin miesten reeneissä kehittynyt ohjaamisessa ja sitä alkaa tulla kokoajan enemmän. En pidä itseäni karjujana, vaikka välillä saattaakin joitain kovempiakin sanoja pelin aikana päästä ja myös ääni saattaa muuttua karjuvammaksi. Pyrin kuitenkin rauhallisempaan ja selkeämpään ohjaukseen.


Mitkä ovat urasi hienoimpia muistoja? Haaveiletko suurista jalkapallosaavutuksista?
- Totta kai hienoin muisto on Tammelan debyytti! Onhan se hienoa haaveilla suurista ja ylemmistä tasoista, mutta keskitytään nyt tähän kauteen ja siihen, että joukkue pärjää ja kehityn itse siinä mukana!

Olet TPV:n kasvatti. Millainen kynnys sinulla olisi loikata muihin Tampereen seuroihin? Onko kyselyjä tullut?
- No tietysti aina joitain kyselyitä on tullut, mutta ei mitään sen kummempaa tai varteenotettavaa. Totta kai siinä jonkinlainen kynnys on, koska TPV:ssä olen kuitenkin melkein koko ikäni ollut ja täällä olen kehittynyt. Varsinkin saman sarjaportaan tamperelaisseuroihin on kynnystä, mutta ei tässä nyt olla mihinkään siirtymässä.

Mitkä koet seuran vahvuuksina maalivahtien valmennuksessa? Entä onko joitain seikkoja, joihin kaipaisit pikaista panostusta?
- Tämä talvi ollaan menty kyllä hyvällä sykkeellä. Melkein jokaisissa reeneissä on tainnut olla maalivahtivalmentaja. Kalle (Heltonen) ja Juha (Seppälä) ovat ammattitaitoisia ja hyviä jätkiä, jotka osaavat hommansa. Tällä hetkellä en näe, kyllä mitään valitettavaa ainakaan edustusjoukkueen näkökulmasta. Toki en ole perehtynyt niin hyvin ikäkausijoukkueiden asioihin, mutta luulen, ettei muutamasta lisä mv-valmentajasta ainakaan haittaa olisi!

Miika Kalliomäen liityttyä rinkiin joukkueessa on nyt kaksi vahvaa vuonna 1996 syntynyttä veskaria. Millaisia hyötyjä koet kilpailutilanteen tuovan teille? Entä voiko siitä seurata jotain
negatiivista?
- Mielestäni meillä on nyt oikein hyvä tilanne maalivahtien suhteen. Ollaan reenattu talvi tosi hyvin ja Miikan kanssa on ollut kiva reenata. On helppo auttaa toisiamme, kun olemme samanikäisiä ja samanhenkisiä. Varmasti on pelkkää plussaa, että vallitsee kilpailutilanne eikä kenenkään pelipaikka ole nakutettu seinälle. Se parantaa kilpailua ja nostaa tasoa harjoituksissa

Millaisia odotuksia sinulla on kaudelle 2017? Oletko jo miettynyt esimerkiksi sitä, millaiseen ottelumäärään olisit tyytyväinen? Kumpi on tärkeämpää, otteluiden laatu vai määrä?
- Odotan, että TPV taistelee kärkisijoista. Meillä on hyvä tekemisen meininki, eikä reeneissäkään olla jarruteltu. En sinänsä ole miettinyt vielä kesää. Harjoitellaan lopputalvi hyvin, pelataan hyvät treenimatsit ja pyritään kehittymään koko ajan. Vaikea sanoa kumpi on tärkeämpää, sanotaan näin, että kunhan pääsee pelaamaan säännöllisesti hyviä pelejä!

En voisi olla enempää samaa mieltä, toivotaan että niitä on tiedossa.


perjantai 24. helmikuuta 2017

Puyolin opeilla puolustuksen johtohahmoksi


Jussi Perttulan paluu TPV:n kokoonpanoon otettiin vastaan ylenpalttisella riemulla sekä seurassa että kannattajien keskuudessa. Ikävä kyllä mies loukkaantui vakavasti heti tammikuun derbyssä ja paluu kentille vie vielä monta kuukautta. Toivottavasti kuntoutuminen sujuu ripeästi, sillä täydessä pelikunnossa Jussi on todella vahva lisä puolustuslinjaamme, kuten kaikki toissakesäisiä pelejä nähneet muistavat. Tuolloin hän ihastutti muun muassa taistelutahdollaan ja kestävyydellään eikä henkinen puolikaan osoittautunut sen heikommaksi.

Pelasit TPV:n riveissä hienon kauden vuonna 2015 mutta sitten vetäydyit pois pallokentiltä. Miksi päätit pitää välivuoden?
- Tein kyseisen kesän aikana pelailun ohella fyysisiä töitä, mitkä lisäsivät rasitusta melkoisesti. Pikku hiljaa alkoi tuntumaan siltä, että harjoituksissa ei saanut enää itsestään kaikkea irti. Peleistä kyllä nautin yli kaiken ja niihin sai aina hankittua virtaa, mutta jos treeneissä ei saa itsestään kaikkea irti, niin on vaikea kehittyä. Lisäksi olin lähes koko lyhyen elämäni pelaillut kaikki kesät jalkapalloa, joten juuri muulle toiminnalle ei paljon kesäisin jäänyt aikaa. Nyt koin, että oli hyvä sauma pitää välivuosi ja nauttia elämästä hieman eri tavalla. Kävin esimerkiksi Lapissa vaeltelemassa, kalastelin enemmän ja vietin kavereiden kanssa enemmän aikaa.

Paussista tulee väistämättä mieleen, ettei tähtäimesi jalkapalloilijana ole aivan huipputasolla. Onko näin? Entä mikä merkitys välivuodella oli itsellesi, jalkapallon ja sen ulkopuolisen elämän kannalta?
- Tähän kysymykseen tuli vastattua aika lailla edellisessä kohdassa. Jos mietitään tähtäintä jalkapalloilijana, niin totta kai tavoitteena on kehittää itseä jatkuvasti ja pyrkiä korkeammille tasoille pelaamaan, mutta mielestäni kaikkein tärkeintä on, että nauttii pelaamisesta.

Oliko koko ajan selvää, että palaisit vuoden päästä tosissaan takaisin jalkapallon pariin? Millä mielellä tulit takaisin? Tuliko muilta seuroilta kyselyjä?
- Kyllä minulla oli koko ajan mielessä tulla välivuoden jälkeen takaisin pelailemaan, ja niin puhuin myös kaikille, kenen kanssa asiasta oli puhetta. Treeneihin oli mukava palata ja motivaatio oli korkealla. Parilta seuralta tuli kyselyjä.

Kuinka pidit kuntoasi yllä poissa ollessasi? Millainen treenimotivaatiosi oli?
- Fyysinen työ sekä urheilullinen elämän tyyli takasivat sen, ettei kunto pääsisi liiaksi rapistumaan. Tiesin koko ajan, että treenit alkaisivat about joulukuun alussa, joten harjoittelua oli helppo lisätä treenikauden lähestyessä. Treenimotivaatio oli korkea ja tavoitteena oli, että joulukuun alussa ollaan sellaisessa kunnossa, jolla treeneissä pärjätään hyvin.

Kuinka paljon seurasit kakkosen kuvioita viime vuonna? Oletko yleensä muutenkin innokas penkkiurheilija?
- Kävin katsomassa monta TPV:n peliä paikan päällä, ja sitä kautta tuli oltua hyvin perillä uudistuneesta joukkueesta ja sarjatilanteesta. Sohvaa tulee kulutettua päivittäin urheilua katsellessa.

Jouduit jättämään 7.1. pelatun Ilves-pelin kesken jalkavamman takia. Mitä tapahtui? Parantumisennuste?
- Loukkaantuminen oli vakava, takareidestä meni yksi lihas poikki. Jalka leikattiin ja peleihin palaillaan toivottavasti jossain vaiheessa kesää.

Palataan hetkeksi urasi alkupuolelle. Olet ilmeisesti Kymenlaakson kasvatteja, koska seurahistoriaasi ennen TPV:tä lukeutuvat MyPa, KTP ja Sudet. Mistä sait kimmokkeen juuri jalkapalloilun pariin? Vetivätkö jotkut muutkin lajit puoleensa?
- Olen Kuusankoskelta ja Kumu JT:n kasvatteja. Lapsena harrastin samaan aikaan kahta lajia, jalkapalloa ja yleisurheilua. Jossain vaiheessa jalkapallo alkoi vetää enemmän puoleensa ja päädyin harrastamaan vain sitä. Jalkapallon harrastus alkoi varmaankin sen takia, että ala-asteen luokkakaveritkin sitä pelailivat.

Kärjistetysti voisi sanoa, että urasi kulki Kymenlaaksossa alamäkeä, MyPasta KTP:n kautta Susiin. Vuonna 2014 pääsit onneksesi jälleen suurseuraan astuessasi TPV:n riveihin. Miten siirto tapahtui? Täyttyivätkö odotuksesi?
- Otin joukkuejohtoon yhteyttä ja sanoin, että tulen pelaamaan. TPV on ollut seurana mahtava eikä valittamista ole ollut.
 

Paltsareissa on viime visiittisi jälkeen ehtinyt tapahtua jonkin verran muutoksia, joista yksi tärkeimmistä on uusi valmentaja Anssi Ylinen. Miten olet sopeutunut hänen valmennustyyliinsä? Mikä on muuttunut kahden vuoden takaisesta, jolloin komentoa vielä piti Pylkkönen?
- Eipä tässä ole vielä kauaa kerennyt harjoitella ja nyt on tämä paha loukkaantuminenkin, joten tässä vaiheessa on vielä vaikea sanoa. Mutta treenit lähtivät hyvin käyntiin, enkä ole kokenut mitään ongelmaa Anssin valmennustyylin kanssa.
- Jos verrataan edelliseen kauteeni TPV:n kanssa, niin nyt treeneissä pelaillaan enemmän ja joka viikolle on sovittu joku teema, esimerkiksi hyökkäys tai puolustus. Lisäksi omalla pelipaikalla on enemmän kilpailua, mikä on positiivinen asia, koska täytyy vetää täysillä koko ajan ja näyttää, että on paras vaihtoehto avaukseen.


Mitä pidät parhaina puolinasi jalkapalloilijana? Entä mitä koetat kehittää eniten?
- Olen fyysinen ja kovakuntoinen pelaaja, joka antaa kaikkensa. Nopeutta on riittävästi ja pääpelivoimaa kokoisekseni yllättävän paljon. Kehityskohteeksi koen ainakin hyökkäysten tukemisen, joka on nykypäivän fudiksessa pakeille tärkeä ominaisuus.

Taidoista puheen ollen, onko sinulla jo painetta päästä maalintekoon TPV:n paidassa? Milloin maalitili avautuu? Kohta 40 matsia sarjapeliä takana, eikä verkko ole vielä heilunut...
- Maalitili aukeaa, jos on auetakseen. Minulle ei ole mitään väliä kuka maalit tekee, kunhan ne vain tulee tehtyä.

Myös puolustuslinjamme on uudistunut jonkin verran vuoden -15 jälkeen. Esimerkiksi Nikkilä, Ek ja Mattila tekivät viime kaudella alakerrassa varmaa työtä. Pyrit varmaankin avauskokoonpanoon, mutta kuinka vaikeaa se mahtaa olla? Millaisena pidät TPV:n puolustuskalustoa? Keitä toivot pelaamaan rinnallesi?
-Totta kai tavoite on avauskokoonpanossa ja saada peliaikaa mahdollisimman paljon. Jos kokisin, etten siihen kykene, miksi olisin tullut takaisin pelaamaan? TPV:n puolustuskalusto on fyysinen, mutta myös tekninen. Toivon, että rinnallani pelaavat aina parhaat pelaajat, joita valmentajilla on käytettävissä.

Onko sinulla joitain ihanteita tai idoleita jalkapalloilijoina? Mitä ominaisuuksia heiltä kadehdit?
- Oma lempipelaajani on aina ollut jo eläkkeellä oleva Carles Puyol. Jos halusi nähdä kentällä aina kaikkensa antavan pelaajan ja esimerkillisen johtajan, niin kannatti katsoa Puyolin pelejä.

Mitä odotat omalta osaltasi kaudelta 2017? Entä mikä voisi olla joukkueella sopiva tavoite?
- Henkilökohtaisena tavoitteena oli olla avauskokoonpanon mies jokaisessa ottelussa, kehittää itseäni pelaajana entisestään sekä auttaa joukkuetta kaikin mahdollisin tavoin menestymään. Mutta nyt loukkaantumisen jälkeen täytyy uudeksi tavoitteeksi ottaa kuntouttaminen itseni pelikuntoon. Joukkueelle sopiva tavoite on voittaa sarja ja nousta kauden päätteeksi ykköseen!

Juuri näin! Kiitos vastauksistasi ja voimia kuntoutumiseen.

perjantai 17. helmikuuta 2017

Joonas Rantala hakee TPV:stä lisäboostia uralleen

Joonas on kolmas Porin seudulta Paltsareihin täksi kaudeksi siirtynyt pelaaja. Tuntuu kieltämättä hieman hämmentävältä, jos koko kolmikko pääsee TPV:n avaukseen vieden paikan ”meikäläisiltä”. Toisaalta kukaan heistä ei varmasti tule saamaan paikkaansa halvalla tai ilman kovia näyttöjä, sen verran ankaraa kilpailu on. Joonaksen otteet harjoituspeleissä ovat vakuuttaneet varmaankin kaikki niitä nähneet, hän on pelaajana todella varma, taitava ja monipuolinen, listaa voisi jatkaa vaikka kuinka pitkälle... Joonas on nuoresta iästään huolimatta ehtinyt pelata paljon kakkosessa, mikä näkyykin muun muassa pallovarmuudessa ja rauhallisissa otteissa. Niistäkin saamme lukea lisää seuraavassa.

Miten jalkapalloilijan urasi käynnistyi? Minkä ikäisenä aloit treenata tosissaan? Mitkä syyt imivät sinut vahvimmin juuri jalkapallon pariin?
-
Futisurani alkoi varmaankin noin 5-6 -vuotiaana, kun isäni vei minut Euran Pallon treeneihin. Lopetin jääkiekon joskus kymmenen vuoden iässä ja aloin keskittyä täysillä futikseen. Minulle futis on aina ollut se ykkönen, eikä ollut epäselvyyttä kumpaa lajia päätin jatkaa.

Oletko alun perin porilainen vai ehditkö edustaa ennen Jazziin tuloa muitakin seuroja?
- Olen kotoisin Köyliöstä noin 60 kilometrin päästä Porista ja edustin Euran Palloa ennen Jazziin siirtymistä.

Pelasit vuoden 2015 Seinäjoella Kerho-07:n riveissä kakkosta. Miten siirtyminen sinne järjestyi ja mitä sen takana piili? Haluja hypätä SJK:n rinkiin kenties?
-
Kerhoon siirryin lainalle SJK:n ja Jazzin yhteistyön kautta. Kävin Seinäjoella ensin muutaman kerran näytillä ja näiden käyntien jälkeen siellä oltiin kiinnostuneita. Vakuutuin koko SJK:n organisaation toiminnasta ja olosuhteista. Lisäksi ykkösessä ei olisi tullut paljon peliaikaa, joten oli helppo päätös lähteä Seinäjoelle. Seura kohteli minua hyvin ja koko joukkue oli täynnä hyviä tyyppejä. Sain paljon vastuuta pelikentillä, mistä olen tosi kiitollinen.

Kuinka suurelta harppaus A-junnuista kakkoseen tuntui? Millä pelin ja harjoittelun osa-alueilla tason nousu näkyy selvimmin?
-
Ei se niin suurelta tuntunut mitä aluksi kuvittelin. Tietysti pelaajat ovat fyysisempiä ja pelin tempo kovempi kuin junnuissa, mutta ei se mulle suurempia ongelmia tuottanut.

Viime kauden vietit jälleen Porissa ja PPT:n paidassa. Miksi tie vei takaisin etelään? Oliko sinulla yritystä ja haluja myös ykköseen ja Jazziin riveihin?
- Olin lainalla vain yhden kauden, joten paluu oli kyllä minulla jo tiedossa. Treenasin sekä Jazzin että PPT:n kanssa, mutta minuutteja ei tullut kuin kakkosessa. Haluja oli kyllä pelata ykköstä, mutta en vaan saanut ikinä näytön paikkaa.

Olet pelannut viime kausina suuria pelimääriä, eli loukkaantumiset eivät ilmeisesti ole vaivanneet sinua? Pidätkö fysiikkaasi jo riittävän vahvana, vai löytyykö sinulta jotain heikkouksia mihin keskityt lihaskunnossa?
- Olen varmaan ollut onnekas, koska minulle ei ole vielä sattunut mitään vakavampia loukkaantumisia. Toisaalta, kai myös teen jotain oikein, koska vaivoja ei ole kohdalleni tullut. Fysiikkaa voi aina kehittää, mutta vaikea keksiä jotain tiettyä heikkoutta. Pyrin kehittämään kaikkea tasaisesti.

Mitkä ovat muuten parhaat puolesi pelurina? Mistä saat eniten kehuja?
- Olen aika tekninen ja rauhallinen pallon kanssa. Uskallan pitää palloa ahtaissakin tiloissa ja pitää pallon omalla joukkueella. Lisäksi vielä yksi vastaan yksi -tilanteet, räjähtävyys ja syöttäminen, josta nykyiseltä valmennukselta on tullut kehuja.

Entä minkä osa-alueiden kehittämiseksi teet eniten töitä?
- Nyt olen keskittynyt nopeuskestävyyteen, sillä sitä ei voi ikinä olla liikaa. Treeneissä olen itse keskittynyt paljon puolustuspelaamiseeni.

Puolustajana sinä toimit paljon yhteistyössä maalivahdin kanssa. Millainen maalivahtityyppi on eniten mieleesi? Tykkäätkö kovaäänisestä pelin ohjauksesta? Vai onko neuvominen joskus ärsyttävääkin?
- Sellainen, joka ottaa pallot kiinni ja on myös rohkea jalalla pelaamisessa. Ei se neuvominen ole ärsyttävää. Se on tärkeä osa esimerkiksi koko joukkueen puolustamisessa. Omaakin peliäni auttaa paljon, kun maalivahti jakaa ohjeita.

Tällä kaudella saamme nauttia otteistasi Paltsareiden riveissä. Kuinka siirto Tampereelle tapahtui? Mitkä syyt ratkaisivat sen, ettet hakeutunut esimerkiksi Tamun leiriin?
- Viime kausi oli kannaltani ehkä hieman hankala, osittain armeijan takia ja osittain siksi, että jouduin pelaamaan monissa peleissä itselleni vieraampia pelipaikkoja. Kauden lopussa mietin, että ehkä maisemanvaihdos toisi lisäboostia omaan tekemiseen enkä ole katunut päätöstäni hetkeäkään. Muutettuani otin yhteyttä TPV:hen, sillä kuulin joukkueesta ja valmennuksesta paljon hyvää. Lisäksi joukkueessa oli jo tuttuja pelaajia, joita vastaan olin pelannut juniorivuosina.

Miten olet sopeutunut TPV:n riveihin ja valmennukseen? Mistä olet nauttinut täällä eniten?

-
Erinomaisesti, ei ole ollut mitään ongelmia sopeutua. Taustat ja pelaajat ottivat minut hyvin vastaan jo ensimmäisenä päivänä ja nopeasti tutustuinkin kaikkiin joukkueeseen kuuluviin. Sanoisin, että eniten olen ehkä nauttinut joukkuehengestä ja joukkueen treenaamisesta.

Olet saanut tutustua sekä Jazzin että PPT:n organisaatioihin. Mitä kehuja antaisit niille? Entä millaisia ne ovat verrattuna TPV:n toimintaan?
- Jazzissa tehdään hyvää työtä juniorien parissa, mistä olen itsekin saanut nauttia monta vuotta. Siellä on monia hyviä pelikavereita ja valmentajia, joten toivon heille pelkkää hyvää. En ole havainnut mitään suurempia eroja, vaikka tietysti jokainen joukkue tekee joitain asioita eri tavoin.

Millaiset harjoitusolosuhteet Tampereella on verrattuna Poriin ja Seinäjokeen? Osaatko sanoa, mitä täällä pitäisi ensisijaisesti kehittää?
- Hyvin samanlaiset olosuhteet kuin Porissa ja Seinäjoella. Ainoana erona näiden kaupunkien välillä on varmaan se, että Porissa treenattiin talvisin pääsääntöisesti ulkona. Paha sanoa tuohon kehittämiseen oikein mitään. Minun mielestäni treeniolosuhteet kehittymiseen ovat erinomaiset kaikille futareille.

Mitkä ovat omat tavoitteesi kaudelle 2017?
- Pelata vahva kausi ilman loukkaantumisia ja auttaa omalla panoksellani joukkuetta voittamaan matseja. Totta kai tavoitteenani on myös kehittää omaa pelaamistani koko ajan. Uskon, että TPV:ssä pystyn nostamaan pelaamiseni uudelle tasolle hyvässä valmennuksessa.

Olemme juuri saaneet lukea entisen TPV-junnun Abukar Mohamedin lähdöstä Lazioon. Mitä ajatuksia tuollainen unelmasiirto herättää itsessäsi?
-
Kyllähän sellaisesta on pikkupojasta asti unelmoinut itsekin. Onnittelut Abukarille siirrosta ja tsempit tulevaan!

Miten korkealla omat tavoitteesi pelaajana ovat? Oletko asettanut itsellesi joitain tarkempia päämääriä vai katsotko enemmänkin vuosi kerrallaan mihin suuntaan ura vie sinua?
-
Kyllä tavoitteet ovat vielä korkeammissa sarjoissa. En kuitenkaan mieti tällä hetkellä mitään tarkempia päämääriä, vaan keskityn täysillä alkavaan kauteen.

Kiitos ja nähdään peleissä!