Seuraavaan otteluun (TPV - PK K-U):

lauantai 17. helmikuuta 2018

Jesse Oksanen vakuuttaa: “Tää on meidän vuosi!”

Toivotaan näin. Joka tapauksessa menestyksemme ei ainakaan kaadu hyökkäyspään voimaan, siitä yksi esimerkki on juuri Jesse Oksanen. Hän on kehittynyt TPV-vuosinaan huimasti ja on viimeistään tällä kaudella valmis toden teolla taistelemaan paikasta avauskokoonpanossa. Haastattelussa hän kertoo muun muassa näkemyksensä siitä, minkätasoisella joukkueella TPV lähtee jahtaamaan C-lohkon kärkisijoja. Itseluottamuksesta se ainakaan ole kiinni. Toivotaan että tarvittavaa tarmoa löytyy myös kaikilta joukkuetta lähellä olevilta tahoilta, sillä vain yhteen hiileen puhaltamalla voi tavoitteemme toteutua. Eteenpäin TPV!

Kausi on TPV:n osalta jo hyvässä vauhdissa. Mitä mietteitä cupin matsit ovat herättäneet? Tulokset kertovat karua kieltään, mutta miltä ”isompien” vauhti on henkilökohtaisesti tuntunut? Mitä hyötyä näistä matseista mielestäsi saadaan? Rahasammoksihan cup ei ikävä kyllä noussut...

Suomen Cup on näyttänyt meille erittäin hyvin sen missä mennään tällä hetkellä joukkueena ja henkilökohtaisella tasolla. Tietysti tasoero näkyy karkeasti kun kohtaamme jopa Suomen kenttien parhaita joukkueita. Mutta hyvältähän se tuntuu pelata kovia pelaajia vastaan jolloin näkee erityisesti oman tason tällä hetkellä. Sarjaa silmällä pitäen nämä Cup ottelut ovat meille loistava tilaisuus kehittyä kesää varten. Esimerkiksi SJK:n ja VPS:n tasoisten joukkueiden jälkeen on mukavampi lähteä pelaamaan saman sarjatason joukkueita vastaan.
Haaveilitko aikoinasi pihapeleissä jopa Suomen cupin pelejä suuremmista matseista ja ratkaisijan rooleista niissä? Kuinka haaveesi ovat realisoituneet?
Totta kai sitä pienenä haaveiltiin, että ratkaisee “chämppärifinaalin” viimeisellä minuutilla. Niihin pihapelien unelmiin on vielä vähän matkaa.
Kotimaisen jalkapallon arvostuksen puutteesta kertoo ehkä osaltaan myös se, että useimmiten suosikkipelaajiksi mainitaan joku ulkomainen supertähti. Onko sinulla muitenkin myös jokin kotimainen ihanne, joka teki sinuun aikoinaan unohtumattoman vaikutuksen?
Koska olen Valkeakoskelta kotoisin, niin nuorena tuli katsottua varmasti jokainen Hakan kotipeli, jolloin esimerkiksi Valeri Popovitch ja Mikko Manninen olivat pelaajia, joita tuli seurattua ja ihailtua. Myös Innasen Mikkoa tuli ''vähän'' seurattua.
Miten sinun jalkapalloharrastuksesi sai alkunsa? Miten tiesi johti Pallo-Veikkojen riveihin?
Futis sai alkunsa oman kotipihan peleistä isää vastaan,s illoin tuli huomattua kuinka helppoa ja kivaa on nöyryyttää hieman isompaa ja hidasta miestä. Muutenkin perheemme hengittää pelkästään futista, joten pikkunaperona olisi ollut miltei mahdotonta ehdottaa muita lajeja päälajiksi. Myöhemmin potkin kaupunginosajoukkueissa ja sitä myöten 12-vuotiaasta täysi-ikäisyyteen asti Hakan junioreissa. Juniorivuosien jälkeen olin Hakan mukana, mutta pelit pelasin Pallo-Sepoissa ja se oli loukkaantumisten sekä itseluottamuksen kannalta kova ja opettava vuosi. Pallo-Veikkoihin löysin tieni sen vuoksi, että halusin uusia haasteita. Valkeakoski kävi liian tutuksi ja sellaiseksi paikaksi, jossa en nähnyt kehittyväni niin paljon kuin täällä Tampereella TPV:ssä.
Mikä on parasta mitä jalkapalloilu on sinulle tähän mennessä antanut? Mitkä muistot loistavat muita kirkkaimpina?
Löytyy monia asioita, mitä jalkapallo on antanut. On vaikea alkaa luettelemaan niitä erikseen, sillä kaikissa ikäluokissa on tullut upeita muistoja. Mutta nykymuistissa on edelleen päällimmäisenä mielessä parin vuoden takainen Suomen Cupin ottelu KuPSia vastaan, jossa punakone meinasi tehdä jättipommin ja laittaa liigajoukkueen laulukuoroon.
Entä oletko jo kokenut sellaisia fyysisiä tai henkisiä kolhuja, mitkä olisivat antaneet aihetta pohtia vakavasti lopettamista tai lajin vaihtoa?
Suurin kolhu itselleni taisi olla vuosi 2010, jolloin oikea nilkka jouduttiin leikkaamaan. Siitä eteenpäin kesti noin 3-4 vuotta, että se vahvistui täysin enkä enää pelännyt sitä. Onneksi nilkka on nykyään hyvässä kunnossa eikä vuoksi ole ollut tarvetta miettiä jalkapallon lopettamista tai lajin vaihtoa.
TPV:n joukkue tuntuu jopa nuorentuneen viime vuodesta keski-iän ollessa vain noin 23 vuotta. (Toisaalta tuntuu myös, että monet ovat tahkonneet kakkostakin jo vuosikaupalla...) Millä lailla luulet ikärakenteen vaikuttavan suorituksiin, positiivisesti ja negatiivisesti ajatellen?
Vaikka joukkue onkin nuori, niin se ei ole täysin kokematon. Meillä on useita pelaajia, jotka ovat pelanneet kakkosta monet vuodet. Meillä on myös vanhempia ja kokeneempia pelaajia ylemmiltä sarjatasoilta, etunenässä Jari Nikkilä ja Juho Saarinen. Joukkueen nuoruus tuskin tulee vaikuttamaan millään tavalla tulevaan kauteen, meillä jokaisella on paljon näyttöhaluja ja moni pyrkii vielä pelaamaan vaikka Veikkausliigaa. Teemme töitä, että saavutamme mitä haluamme emmekä tee samoja virheitä kuin viime vuonna.
Tässä vaiheessa kautta sekä joukkueella että kannattajilla on taas vakaa usko siihen, että tämä on meidän kausi. Mihin pitäisi erityisesti panostaa, että voisimme välttää viime vuoden karvaat pettymykset?
Jokaisella pitää olla luotto tulevaan kauteen ja siihen, että tää on meidän vuosi! Meidän täytyy pelata joukkueena paremmin ja tiiviimmin kuin viime vuonna. Yksilötaidoista se ei ole meillä eniten kiinni, vaan siitä miten me pelaamme joukkueena.

Millä tavalla käsittelette joukkueen kesken tappiopelejä? Entä miten ne vaikuttavat itseesi ja mielialaasi? Kuinka helposti ja millä keinoin unohdat kehnot ottelut?

Häviöt käsitellään joukkueen ja valmennuksen kesken enimmäkseen videopalaverin ääressä, usein myös heti hävityn ottelun jälkeen pettymys purkaantuu ja spekuloimme ottelua kopissa. Kyllähän aina häviöiden jälkeen on mieli maassa, mutta itselläni se unohtuu muutamassa päivässä ajan kanssa.
Joukkue alkaa olla melko lailla kasassa. Millä mielin katsot kokoonpanoa? Onko mielestäsi jokaiselle pelipaikalle saatu tarpeeksi vahvoja pelureita? Ja nimenomaan siten, ettei muutama loukkaantuminenkaan horjuttaisi kokonaisuutta.
Joukkue alkaa näyttämään omaan silmään valmiilta, meillä löytyy niin puolustukseen kuin hyökkäykseenkin useita vaihtoehtoja. Vähiten taitaa olla pelaajia keskikentälle, mutta siihenkin löytyy ratkaisuja muilta pelipaikoilta. Moni pelaaja voi tarpeen tullen pelata usealla eri paikalla. Tietysti vahvistukset keskikentälle olisivat varmasti jokaiselle joukkueen pelaajalle posiitivinen asia, sillä monia loukkaantumisia ja pelikieltoja tulee pitkin pitkää kautta.

Tammelan Voiman tentissä helmikuussa 2016
 
Kaksi vuotta sitten mainitsit videohaastattelussa, että fysiikassa ja kestävyydessä on kehittämisen varaa. Miltä nuo osa-alueet nyt tuntuvat? Vieläkö panostat erityisesti niihin, vai onko tilalle tullut jotain muuta?
Kehitystä on tullut muutaman vuoden sisällä paljon näissä mainitsemissani asioissa, mutta vielä niitä täytyy parantaa ja runsaasti. Kestävyys alkaa olemaan hyvällä mallilla, mutta voimaa tarvitsisi vielä hieman enemmän. Uskon sen tulevan ajan kanssa, kun jaksaa olla sinnikäs. Teemme joka viikko talvikaudella oheisharjoituksia ja vapaapäivinä tulee käytyä omatoimisella lenkillä tai puntilla, joten panostus kehitykseen jatkuu päivä päivältä.
Mitkä olivat mietteesi viime syksyn taistojen tauottua? Oliko TPV sinulle ainoa vaihtoehto jatkon kannalta vai tuliko kyselyjä muistakin seuroista?
Kauden jälkeen tuli vedettyä noin kuukausi happea kaikkeen futikseen liittyvistä asioista enkä ajatellut missä pelaisin seuraavana kautena. Kävin muutamia vaihtoehtoja myöhemmin lävitse, mutta oli aika selvää, että jatkaisin TPV:ssä kun kuulin ketkä pelaajat ja valmentajat jatkaisivat varmuudella.

Mikä on parasta TPV:ssä?
TPV:ssä ehdottomasti parasta on joukkueen yhteishenki ja meidän fanit. Suomen Cupin ottelussa KPV:tä vastaan Kokkolassa oli upeaa nähdä kuinka monta punaisen kannattajaa tuli sinne asti meitä seuraamaan. Tästä iso hatunnosto.
Päädyimme tällä kaudella pohjoislohkoon, jossa vastaan asettuu enimmäkseen varsin tuntemattomia joukkueita. Millä tavalla joukkue on hankkinut tietoja vastustajista? Osaatko arvioida, ketkä ovat pahimpia kilpakumppaneitamme kärkisijoja ajatellen (siellähän me kuitenkin keikumme)?
Mahtavaa päästä pelaamaan pohjoiseen uusia joukkueita vastaan. Monet joukkueet ovat meille aivan uusia vastuksia, minkä vuoksi odotamme kauden alkua ehkä aiempaa enemmän. Vielä emme ole käyneet uusia joukkueita läpi sen suuremmin, sillä meillä on tällä hetkellä käynnissä Suomen Cup ja yleisesti harjoituskausi, joten keskitymme vielä siihen. Itse en ole ajatellut vielä sen suuremmin ketkä voisivat olla lohkossa suurin uhkamme. Uskon kuitenkin punakoneen taistelevan kärkisijoista tulevallakin kaudella.

Mitä henkilökohtaisia tavoitteita sinulla on tälle kaudelle? Käyvätkö ne yksiin joukkueen tavoitteiden kanssa?
Henkilökohtaisesti tavoitteena on nousta vieläkin suurempaan rooliin mitä aikaisemmalla kaudella ja sitä myöten pelaamaan tulevaisuudessa isommille kentille. Joukkueesta pois lähteneen Rudi Dieterin saappaat jäivät koppiin ja tavoite on, että tulisin täyttämään itse ''konkarin'' saappaat. Eli tavoitteena olisi nousta ratkaisevaksi sekä luotettavaksi pelaajaksi joukkueellemme tulevalla kaudella. Meidän tavoitteemme on tietenkin lähteä voittamaan jokainen ottelu ja uskon, että omat tavoitteeni palvelevat joukkuetta tässä asiassa.

Kiitoksia haastattelusta, Jesse!

Linkki haastiksessa mainittuun videoon:
https://www.youtube.com/watch?v=KFusIOjVz4g



 

 

 

 




      



tiistai 30. tammikuuta 2018

”Tavoite on päästä ammattilaiseksi”

Paltsaristissa jatkuvat kevätkaudella jo viime vuodelta tutut pelaajahaastattelut. Ensimmäisenä utelujen kohteeksi pääsi Paavo Näykki. Hän on hyvä esimerkki TPV-junnusta, joka on nostanut tasoaan vuosi vuodelta edeten aina edustusjoukkueeseen saakka. Eikä miehen kunnianhimo ole vielä tällä tasolla tyydytetty, vaan tavoitteet ovat huomattavasti korkeammalla. Jalkapallo ja TPV tuntuvat olevan Paavon elämässä läsnä päivittäin. Mahtavaa, että saamme nauttia tälläkin kaudella näin vahvasti jalkapallolle omistautuneen pelimiehen otteista. Verkot tötterölle, Pave!

Mistä sait kipinän jalkapalloon? Miten vanhempasi kannustivat sinua? Onko sinulla taustaa muiden lajien parista?

Jalkapallohommat on alkaneet siitä kun ensimmäisen kerran näin pallon. Kävellä en osannut mutta potkia osasin. Kun isä otti kainaloista kiinni ja vei pallon kohdalle, niin jalat alkoi käymään ja pallo alkoi liikkua. Isä oli ensimmäinen valmentajani, kun alotin jalkapallon TPV Härmälässä ja on ollut huoltajana ikäkausijoukkueissa. Äiti puolestaan alkoi olemaan koko pelin kunnossa vasta pari vuotta sitten, kun kökötti katsomossa täydet 90 minuuttia, mutta onnenpotkun persuuksille on antanut pienestä pitäen.
Muitakin lajeja on kokeiltu. Esimerkiksi sirkusta, salibandya ja tennistä. Tykkään myös käydä kokeilemassa uusia lajeja ja tietenkin talvella pitää käydä muutamat ’’UJ:t’’ vetämässä.

Oma jalkapalloinnostukseni alkoi vakavasti varmaankin Meksikon MM-kisojen lähetyksiä seuratessa. Onko sinulla joitain tärkeitä säväyksen tehneitä kisamuistoja? Ketkä olivat ihanteitasi nuorempana?
Todellinen jalkapallon seuraaminen alkoi vuoden 2006 MM-turnauksesta. Niissä kisoissa valitsin oman suosikkipelaajani Zinedine Zidanen. Täydellistä ylivoimaa aina finaalin jatkoajan 18 peliminuutille asti, missä vintti sitten pimeni. Piti löytää aika nopeasti uusi lempipelaaja, kun Zidane lopetti siihen oman uransa ja niin aloin seuraamaan jalkapalloa toden teolla.

Mikä on ollut tähänastisen urasi mieleenpainuvin peli? Minkä vuoksi?
Vaikka Ylisen Anssi sanookin, että KuPS-peli meni jo, niin silti ehdottomasti hienoin peli. Näin siitä huolimatta ettei voittoa tullutkaan ja tulin itse vaihdosta kentälle. Pynsän tunnelma oli mahtava ja maalin tekeminen siinä pelissä oli hienoa. Edes polviliukutuuletus tekonurmella ei tuntunut missään ennen seuraavaa aamua.

Oletko koskaan kärsinyt vakavista loukkaantumisista tai onko urasi muuten ollut vaakalaudalla?
Kerran kepit on ollut kädessä, kun vasemmasta nilkasta murtui pieni luu. Meni pari kuukautta ja olin takasin kentillä. Oikeastaan pieniä loukkaantumisia on ollut paljon, mutta ei mitään isompaa.

Minkälaisen arvosanan antaisit itsellesi viime kaudesta? Mihin olit tyytyväinen, entä pettynyt?
Viime kausi oli omalta osin erikoinen. Alkukauden seitsemän ensimmäistä peliä pelasin mielestäni hyvin, mutta sen jälkeen tuli jonkun näkönen notkahdus. Koko joukkue oli vähän sekasin ja oma pelikään ei kulkenut. Loppukauteen sain kuitenkin itseluottamuksen kohdilleen, kun TamU kaatui Tammelassa 4-0 ja onnistuin maalinteossa. Tuntui siltä, että kaikki mitä kentällä tein onnistui. Pelasin viime kauden linkkiä ja nyt olen pelannut keskikentän keskustassa, mikä on minulle mieluisin pelipaikka. Uskon, että nyt kun olen päässyt takaisin omalle paikalleni, niin peliesitykset nousevat ja Tammelan yleisö näkee uuden Näykin.

Mitä osa-alueita haluat kehittää pelaamisessasi eniten?
Tasaisuus peleissä on mielestäni isoin kehityskohteeni. Välillä pelaan omalla tasollani ja välillä sen alle, kun pitäisi pelata pelistä peliin omalla tasolla.

Oliko TPV sinulle ainoa vaihtoehto jatkon kannalta vai tuliko kyselyjä muistakin seuroista? Mikä on parasta TPV:n joukkueessa, mitä jäisit kaipaamaan muualla?
Ei tullut kyselyitä muualta, mutta harkitsin todella pitkään, että lähtisin testille johonkin ykkösen joukkueisiin. Tavoitteeni on aina ollut päästä ammattilaiseksi ja sinne aion vielä päästä. En ollut vielä valmis lähtemään korkeammalle ja Innasen Mikko oli yksi syy miksi halusin vielä jäädä punakoneeseen. Uskon, että tänä vuonna meillä on kaikki edellytykset nousta ykköseen. Mikään ei olisi niin hienoa, kuin se että 16 vuoden urani TPV:ssä palkittaisiin nousulla.

Päädyimme pohjoislohkoon, joka asettaa haasteita varsinkin pitkien pelireissujen suhteen. Mitä hyviä puolia lohkovaihdoksesta mielestäsi löytyy?
Omasta mielestäni pohjoislohko on hyvä asia. Tampere-Helsinki -väli tuli jo hieman liian tutuksi. Sen lisäksi pääsemme nyt pelaamaan erilaisia joukkueita vastaan. Luulen myös, että joukkue tiivistyy pitkien pelimatkojen vuoksi yhtenäisemmäksi.

Minkälaisia toiveita ja odotuksia sinulla on tätä kautta ajatellen? Viime kausihan oli kiistaton pettymys, onko joukkueella nyt jo liikaakin paineita onnistua? Paineita tai ei, niin jokaisen jätkän pitäisi uskaltaa pelata omalla tasollaan. Viime kaudella tuntui, että pelättiin hirveästi virheitä ja niinhän sen ei pitäisi olla. Tiedän, että tänä vuonna asiat muuttuvat ja uskalletaan pelata ahtaista väleistä ja ollaan kaikin tavoin röyhkeämpiä.

Sinut valittiin joukkueen toiseksi varakapteeniksi. Millä mielillä otit luottamustehtävän vastaan?
Tuli kyllä ihan puskista, että jätkät äänesti varakapteeniksi. Olen tietenkin otettu, että jätkillä on luottoa muhun. Pyrin ottamaan vastuuta entisestään ja näyttämään omalla tekemiselläni esimerkkiä. KPV-pelissä pääsinkin ensimmäistä kertaa laittamaan C:n käteeni, ja kyllä siitä jollain tavalla lisää virtaa sai.

Mihin muuhun käytät päiväsi jalkapallon lisäksi?
Aloitin opiskelut Vierumäellä viime syksynä ja nyt olen marraskuun alkuun asti työharjoittelussa TPV:n hommissa. Vedän Riihimäen Waltterin ja Ylisen Tomin kanssa joka maanantai ja torstai B-poikien treenejä. Lisäksi vedän yhdelle C14-junnulle joka tiistai oheisharjoittelua. Olen myös joka tiistai ja keskiviikko toisissa töissä. Tomin ja Waltterin kanssa aloitamme myös kiertämisen kouluissa ja eskareissa, että saisimme futisklubille lisää jäseniä. Lisäksi autamme TPV:n viestintää sosiaalisessa mediassa tekemällä videoita ja pelaajaesittelyitä.

Tampereelle puuhataan uutta jääkiekkoareenaa mutta onneksi myös Tammelan jalkapallostadionia. Jalkapallo tuntuu tästä huolimatta olevan jatkuvasti alakynnessä jääkiekolle suunnattujen resurssien suhteen. Millä keinoilla saisimme nostettua jalkapallon arvostusta entisestään Tampereella ja koko Suomessa?
Pitäisi ensin saada junnut valitsemaan jalkapallo jääkiekon sijasta. Todella monta lahjakasta junnua on valinnut ja valitsee jääkiekon. Tuntuu, että Suomessa jääkiekko on todella iso juttu vaikka maailman mittakaavassa todellinen lilliputtilaji. Suomessa pitäisi alkaa tekemään asioita ammattimaisemmin jalkapallon suhteen, mikä tarkoittaa tietenkin, että jalkapalloon pitäisi saada enemmän rahaa.

Mitä toivot uraltasi jatkossa? Onko sinulla joitain siihen liittyviä unelmia tai haaveita?
Kuten aiemmin totesin, niin tavoite on päästä ammattilaiseksi. Siitä en tule luopumaan ennen kuin olen tavoitteeseeni päässyt.

Cupin avauspeli sujui mallikkaasti ja seuraavaksi vastaan asettuu Jaro. Minkälaisin tavoittein TPV lähtee tuohon kamppailuun? Entä mitkä ovat omat mietteesi ennen peliä?
Jaro-peliin ei lähetä sillä asenteella, että saataisiin vain hyvä tulos. Lähdemme voittamaan peliä ja pelaamaan hyvää ja rohkeaa jalkapalloa. Toivon ja uskon, että jokainen jätkä uskaltaa pelata eikä tyydy 0-0 -lukemiin. Toivotaan, että paljon katsojia saapuu paikan päälle ja saadaan punakone jylläämään nimensä veroisesti. Tervetuloa!

Kiitos ajastasi ja nähdään peleissä!

sunnuntai 31. joulukuuta 2017

Aktiivista ja rohkeaa - Jalkapallollinen identiteetti Palloveikkojen pelissä




Tamperelaisten peli kulki mannermaiseen lyhytsyöttötapaan
 Lehtimies seuran toisesta ottelusta (KTP:tä vastaan) 1930

 Seuran alkuvuosina pelaajat määrittelivät itse pelitapansa, valmennusosaamista ei vielä alkuun ollut. Ajatus siitä millaista jalkapallo on, vaikutti kuitenkin yhteiseltä.

 Entä nykyään? Tiki-takaa, totaalista jalkapalloa vai pitkä päätyyn ja perään? Kaikki löytävät oman suosikkinsa erilaisista jalkapallotyyleistä. Mutta mitä pitäisi odottaa, kun näkee Tampereen Palloveikot kentällä? Kysyimme TPV:n päävalmentajalta ja seuran junioripäällikkönä seuran pelitapaa kirkastaneelta Anssi Yliseltä mikä on TPV:n jalkapallollinen identiteetti.

 -TPV haluaa olla aktiivinen, kertoo Ylinen.

 Tavoitteena on riistää pallo vastustajalta nopeasti sen jo sen omalla kenttäpuoliskolla. Tämän aktiivisuuden pitäisi korostus jo F- ja E-junioreiden pelissä. 

 Pallon kanssa tavoite on päästä eteenpäin.  "Ei ajokoirafutista, mutta suoraviivaista jalkapalloa". Jos laita on täynnä, niin painopisteen siirto. ”Ei kannata olla tyhmä”, valmentaja sanoo, korostaen nimenomaan TPV:n pelaajien omaa rohkeutta tehdä tilanteissa päätöksiä.

 Rohkeus, ymmärrys ja jaksaminen ovatkin halun jälkeen tärkeimmät TPV:n pelaajan ominaisuudet, joita etsitään. Valmentajan tärkeimmäksi tehtäväksi Ylinen katsoo, niin aikuisissa kuin junioreissakin, auttaa pelaajia löytämään oma oivallus ja tunnistamaan pelitilanne.


 ” TPV:lle oli erikoisesti tällä kertaa, kun olosuhteet olivat näin huonot, ratkaisevana tekijänä heidän paras puolensa hyvä yritteliäisyys, peräksiantamattomuus, vauhtiin ja voimaan perustuva pelitapa”
Kansan Lehti 1938


 Jo alettaessa keskustelemaan pelitavasta Ylinen haluaa korostaa, että pelitapa ja pelijärjestelmä ovat eri asioita:”Vaikka usein kannattajia tuntuu kiinnostavan enemmän pelijärjestelmä”.

 No muutama sana siitä pelijärjestelmästä: Pelijärjestelmässä korostuu TPV:n rooli kasvattajaseurana. Neljän alakerralla pelataan, ”koska liiton joukkueet pelaavat neljän puolustajan linjalla”. Toisaalta joukkueen valmentajalla on vapaus muokata keskikenttää timanttiin tai linjaan ja hyökkääjät voivat pelata rinnakkain tai peräkkäin. Kahdella hyökkääjällä on pelitavan mukainen korkea prässi helpompi toteuttaa.

 Pelaajia kasvatettaessa TPV:ssä lähdetään joukkuepeliä rakentamaan kahden pelaajan yhteistyön kautta. E-junioreissa pelijärjestelmä on 2-3-2, jossa toisaalta pakkiparin yhteistyö ja toisaalta kahden hyökkääjän prässi pelitavan mukaisesti luonnistuvat. Kahden pelaajan yhteistyö pitäisi näkyä myös edustuksen pelissä, niin hyökkääjien, laitojen, kuin keskikentänkin toiminnassa.


”TPV oli entisen tyylinen, ollen joukkueelle ominaista hyvä pallonkäsittely ja pelisilmä, mutta kestävyys petti toisella puoliajalla”
 Lehtiselostus 1945 (vuotta ennen SM-hopeaa)


 Kannattajan näkökulmasta aktiivinen ja pelaajien omiin, toivottavasti yllättäviinkin, ratkaisuihin perustuva pelitapa kuulostaa hyvältä. Mutta ei niin hyvää, ettei jotain huonoakin. Aktiivisessa ja korkeassa prässissä on myös riskinsä. 

 Korkealla pelatessa tila syntyy toppareiden taakse. Tähän ratkaisuksi Ylinen näkee toppareiden tilanteen tunnistamisen ja yhteistyön. Toisaalta puolustuslinjassa korostuu maalivahdin johtajuus ja rooli puolustajien ohjaajana – sekä nykyaikainen jalalla peluu.

 Toisaalta aktiivisen pelintavan kääntöpuolena on sen kuluttavuus. Asia on tunnistettu, mutta pitkälti TPV:n pelaajapolussa kestävyysominaisuuksien kehittäminen jää pelaajan omalle vastuulle. Ajatuksena seuran järjestämässä harjoittelussa on, että ”fyysisyys tulee pelin kautta”. Olisikin varmaan syytä pohtia, pitäisikö seuran vähintäänkin aktiivisesti opastaa pelaajat tekemään hyvään kestävyyskuntoon vaadittavaa matalatehoista liikuntaa, eli hyötyliikuntaa – nykyiselläkään juniorisukupolvella se ei ole itsestäänselvyys.