Seuraavaan peliin (JS Hercules - TPV):

maanantai 9. huhtikuuta 2018

Kokouksia ja byrokratiaa, egotrippailua ja pätemistä – miksi liittyä yhdistykseen?


- Tammelan Voima on nyt myös rekisteröity yhdistys.
- Jaa. Miksi?
- Tärkein syy on saada niille hienoille jutuille, joita halutaan tehdä, jonkinlainen taloudellinen selkänoja. Esimerkiksi vieraspelireissuja ei tarvitse yhden ihmisen järjestää omalla taloudellisella vastuulla. Eli enää ei jouduta jännittämään täyttyykö riittävä osanottajamäärä, että homma toteutuu, vaan reissupäivät voidaan lyödä lukkoon aiemmin, vaikka riski taloudellisesta tappiostakin olisi.
- Aha.
- Ja jos päätetään yhdessä hankkia materiaalia, vaikkapa kaulahuiveja tai kaiuttimia, niin tiedetään kenen ne ovat ja kuka niistä vastaa. Yhdistyksen hallitus hallinnoi rahoja ja materiaalia yhdistyksen sääntöjen puitteissa yhdistyksen jäsenten valvonnassa.
- No hallitusko nyt sitten järjestää kaikkea hienoa?
- Ei. Hallitus hallinnoi. Kuka tahansa saa järjestää vaikkapa pelireissun ja pyytää ry:ltä taloudellista takausta hommaan. Toki hallituksen jäsenetkin Tammelan Voiman jäseninä saattavat järjestää keikkoja, pelireissuja, fanituotteita, ravintolapäiviä ynnä muuta, mutta yhtä hyvin se voi olla kuka tahansa muukin.
- Hienoa. Minulla olisi idea uudeksi bandikseksi, saanko rahaa?
- Saat. Esittele asia hallitukselle. TPV:tä kannattavat ja yhdistyksen periaatteisiin (yhdenvertaisuus, väkivallattomuus jne hyvät jutut) sopivat ideat saavat rahaa, jos rahaa yhdistyksellä riittävästi on.
- Jaa niin, mutta kun en halua minkään yhdistyksen jäsen olla. Niin voinko silti saada rahaa?
- Voit tietenkin saada. Kunhan se mitä teet edistää sitä mitä yhdistys haluaa tukea. Vaikka kyllä jäseneksi silti kannattaa liittyä.
- Jaa miksi?
- No ensinnäkin mahdollistat kaiken edellä mainitun. Ja sitten saat vielä henkilökohtaista etua.
- Ai. Millaista?
- Esimerkiksi vieraspelireissuille hinta tulee olemaan jäsenille halvempi, koska tappioriskiä ei jouduta maksattamaan matkan hinnassa. Samoin on muidenkin asioiden kanssa. Esimerkiksi Tammelan Voima-kaulaliina maksaa jäsenille suunnilleen omakustannehinnan 10e, kun muut saavat maksaa siitä 15e. Jatkoon jäseniltä on tullut suunnitelmia esimerkiksi Tammelan Voima-vaatteista.
- Ok.
- Niin ja jäsenille on myös sovittuna yhdistyksen jäsenkortilla etuja yhteistyökumppaneilta, Gopalilta, kahvila Mimosalta jne. Laitan tuohon alle kattavan listan. Ja lisää tulee vielä, kunhan varmistuu. Ja saa noita itsekin lisää hankkia.
- Upeaa! Missä voi liittyä?
- Liittyminen onnistuu Tammelan Voiman nettikaupassa tai sitten pelissä kertomalla vaikka Tuukalle ja maksamalla jäsenmaksun (20e, paitsi 10e, jos on vähävarainen tai 50e jos haluaa kannattajajäseneksi). Jäsenkortit tulee seuraavaan peliin, jos painotalo suo.





- Ne jäsenkorttiedut:
  • kaikki Gopal-ravintolat (-10%)
  • Cafe & Bakery Mimosa (-10 %)
  • Pub Alaynya (opiskelijahintainen tuoppi 4,50 e)
  • Laukontorin antikvariaatti(-10%)
  • Ravintola Pappai [ent. r:la Sanna] (-10%)
  • Tammer-Piano (soitintarvikkeet -15%)
  • Teos & Tulenkantajat (-10%).





sunnuntai 1. huhtikuuta 2018

Rento tunnelma ja iskukykyinen joukkue – Juho Saarinen viihtyy Paltsareissa

Muutaman viime vuoden aikana pelaajaliikenne Valkeakoskelta on tuonut meille mainioita vahvistuksia. Hakan kapteeninakin toiminut Juho Saarinen on yksi esimerkki näistä selvästi lisäarvoa tuoneista siirroista. Seuraavassa hän kertoo Hakan lisäksi muistakin pelimuistoistaan, mutta samalla katseet käännetään toki jo vahvasti tulevaan kauteen. Juhon usko menestykseen on vankka, ja miehen vahvojen esitysten seuraaminen on lisännyt myös kannattajien luottamusta siihen, että pysymme kärjen tuntumassa. Tänä vuonna Punakone ei anna periksi!

Takana on mainio 1-1 -tasapeli Hakaa vastaan. Millä mielin lähdit koitokseen vanhaa seuraasi vastaan? Millainen jälkimaku sinulle ja joukkueelle jäi pelistä? Lähdin peliin innoissani. Koska vastaan asettui vanha joukkue ja useampi pelikaveri, niin halusin pelata hyvän pelin ja laittaa Hakan ahtaalle, missä onnistuttiinkin hyvin. Ottelusta jäi sellainen maku, että oltaisi voitu raapia voitto, mutta kaiken kaikkiaan pelattiin hyvä peli. Varsinkin toinen jakso oli meidän hallintaa ja laitettiin Haka juoksemaan. Toki parannettavaa jäi kauden alkua ajatellen, eikä peli ole vielä kokonaan valmista. Meillä on onneksi vielä kuukauden verran aikaa hioa omaa peliä, että ollaan valmiita kun kausi alkaa.

Kuinka innostuit aikanaan juuri jalkapalloilusta? Vai kulkiko joku muu harrastus alussa rinnalla yhtä tärkeänä?
Ajauduin jalkapallon pariin aikanaan kavereiden kautta. Olin jo kymmenen vanha, kun aloin pelata samassa joukkueessa luokkakavereiden kanssa. Ennen jalkapalloa kokeilin karatea ja korttelikiekkoa, mutta samaan aikaan jalkapallon kanssa ei ole ollut muita harrastuksia. Aloitettuani jalkapallon tiesin, että sitä haluan pelata ja harrastaa.

Minkälaiset harjoitusolosuhteet kotiseudullasi ja lähiympäristössä olivat? Tuntuiko jossain vaiheessa, että asiat voisivat olla niiden suhteen paremminkin?
Olen tosiaan Hämeenlinnasta kotosin, ja siellä on ollut omasta mielestä puitteet suht hyvällä mallilla. Talvisin pelattiin hallissa ja kesällä isot nurmikentät vieressä. Hallin tekonurmi oli aika kova, mikä tuotti aika ajoin ongelmia omalla kohdallani. Se oli sellainen asia, minkä olisi toivonut nuorempana olevan paremmin. Myöhemmin sitten rakennettiin uloskin tekonurmikenttä mikä paransikin olosuhteita.

Ketkä olivat ensimmäisiä lapsuutesi jalkapalloihanteita? Mitä kautta törmäsit heihin ja heidän suorituksiinsa?
Mulla ei suoranaisesti ollut nuorempana yksittäisiä jalkapalloihanteita. Paljon tuli seurattua ja käytyä FC Hämeenlinnan peleissä, ja sieltä jäi aikanaan mieleen Jussi Pellikka, jonka ronskista pelityylistä ja asenteesta pidin.

Et ole vielä iällä pilattu, mutta jos katsot uraasi taaksepäin, niin löydätkö joitain merkittäviä käännekohtia? Ehkä varsinaisia onnenpotkuja tai jopa vääriä valintoja?
En tiedä onko uran varrelle sattunut niinkään onnenpotkuja tai vääriä valintoja, mutta ehkä käänteentekevä kohta oli se, kun aikanaan lähdin Kemiin pelaamaan. Kemi oli juuri noussut ykköseen ja meiltä ei silloin odotettu suuria. Se oli ensimmäinen kokonainen kauteni ykkösessä ja opetti paljon. En pelannut siellä niin paljon kuin olisin halunnut tai omasta mielestä ehkä ansainnutkin, mutta ehdottomasti hyvä kokemus. Kemissä tuli kauden mittaan sellainen fiilis, että haluan pelata enemmän ja purin sopimuksen loppukesästä. Menin siitä sitten loppukaudeksi Hakaan ja kauden jälkeen kirjotettiin pidempi sopimus.

Mikä on ollut tähänastisen urasi mieleenpainuvin matsi? Minkä vuoksi?
Ehkä mieleenpainuvin peli oli Jaroa vastaan Suomen cupissa 2014. Jaro pelasi siihen aikaan Veikkausliigassa ja me oltiin Hämeenlinnan kanssa kakkosessa. Lisäksi pelattiin melkein puolet matsista alivoimalla, mutta edettiin silti jatkoon. Se oli hieno tunne, kun tuolloin nuorena poika pystyi voittamaan Veikkausliigajoukkueen. Ja jos en ihan väärin muista niin seuraavalla kierroksella vastaan tuli TPV.
(Kyllä, huikean draaman jälkeen hävittiin kitkerästi jatkoajalla. toim.huom.)

Onko urasi jatko ollut jossain vaiheessa uhattuna esimerkiksi loukkaantumisen vuoksi?
Mulla ei ole ollut uran aikana oikeastaan yhtään isompaa loukkaantumista ja olenkin selvinnyt aika vähällä. Ehkä pysäyttävin hetki sattui, kun oltiin menossa harjoituksiin Valkeakoskelle vuoden 2016 syksyllä. Oltiin jo melkein perillä, mutta muutamaa kilometriä ennen koppeja ajettiin kolari. Itsellä ei ole kolarista paljon muistikuvia, mutta kovan tällin sain päähäni. Heräsin sairaalasta pää tikattuna eikä edellisistä viidestä tunnista ollut selkeitä muistikuvia. Myöhemmin todettiin lievä aivovamma ja kävin jatkotutkimuksissa. Kaikki kuitenkin palasi normaaliksi, eikä aivoihin jäänyt mitään pysyvää muutosta. Pysyin tuolloin useamman kuukauden poissa urheilun parista.

Siirryit TPV:n riveihin Hakasta eli sarjatasoa alemmas. Tällainen voi herättää ajatuksia uran hiipumisesta, mutta otteesi kentällä ovat onneksi antaneet viitteitä päinvastaisesta. Miten viime kausi Hakassa sujui? Mitkä olivat suurimmat syyt joukkueen vaihtamiseen?
Viime kausi Hakassa oli aikamoista vuoristorataa sekä joukkueelta että itseltäni. Niin joukkueen kuin omakaan peli ei kulkenut toivotulla tavalla. Tuntui, etten saanut itsestäni kaikkea irti. Osaltaan varmaan vaikutti se, että oma pelipaikka vaihteli useaan otteeseen kesän ja talven aikana. Syy siirtymiseen oli yksinkertainen: Haka ei tarjonnut uutta sopimusta ja ne halusi muutosta joukkueeseen. Hakalla onkin vaihtunut puolet viime kauden joukkueen rungosta ja uusia pelaajia on tullut sisälle. TPV:n runko on onneksi pysynyt kasassa ja siihen on ollut helppo tulla mukaan. Kentältä löytää kaverit paremmin ja pelaaminen on selkeää.


                               Juho näyttää taklaamisen mallia Hakan paidassa (kuva: Keskipohjanmaa-lehti)

Oliko sinulla jatkon suhteen muita vaihtoehtoja kuin TPV? Vai ehditkö edes olla ”vapailla markkinoilla” kovin kauan ennen päätöksen tekoa?
Muutamaan joukkueeseen otin yhteyttä kauden jälkeen, mutta mitään konkreettista ei ollut. Omalta osaltaan vaikutti myös se, että perheeseen syntyi marraskuussa toinen poika ja oli vielä asunto myymättä Tampereella. Tuli sellainen olo, ettei ainakaan tällä erää halua lähteä minnekään kauas pelaamaan. Kun olin tehnyt päätöksen, niin en oikeastaan miettinyt muita vaihtoehtoja kuin TPV.

Muutaman viime vuoden aikana TPV on saanut Hakasta kovia vahvistuksia. Oliko tällä pelaajaliikenteellä merkitystä päätökseesi?
Kyllä se vaikutti omalta osaltaan, että muitakin oli siirtynyt tänne pelaamaan. Iso tekijä oli myös se, että TPV:llä on iskukykyinen joukkue kakkoseen ja halu nousta ylöspäin.

Olitko seurannut Hakan vuosinasi TPV:n otteita tai kakkosta muutoin? Ja pelasithan itsekin aikanaan kakkosessa, mitä sarjasta jäi tuolloin mieleen?
Kyllä TPV:tä tuli seurattua, mutta lähinnä livetulosten kautta. Varsinkin viime kauden alku oli lupauksia herättävä ja toivoinkin, että TPV olisi mennyt nousukarsintoihin ja siitä ykköseen. Peleissä en ole juuri kerennyt käymään, mutta joitakin kertoja kuitenkin. Kakkosessa pelaamisesta jäi mieleen, että monella joukkueella oli halua mennä ykköseen. Sarjassa oli myös paljon nuoria urallaan eteenpäin pyrkiviä pelaajia, mikä johti siihen, että peli oli välillä päästä päähän menoa. Sarjasta löytyi myös ”pelimiehiä”, jotka olivat pelanneet aiemmin urallaan korkeammalla sarjatasolla mutta syystä tai toisesta pelasivat nyt kakkosta.

Löytyykö TPV:n ja Hakan harjoitusmetodeista mainitsemisen arvoisia eroja? Millä tavalla esimerkiksi ero sarjatasoissa näkyy?
Suurin ero löytyy varmaan harjoitusmääristä ja -ajoista. Hakassa treenattiin kuudesta kahdeksaan kertaan viikossa ja harjoitukset pidettiin aamuisin. Myös tuplatreenipäiviä oli kahdesta kolmeen kappaletta viikossa. Sellaiseen ei ole itsellä ollut samanlaista mahdollisuutta Pallo-Veikoissa, koska töissä on käytävä. Huomattava ykkösen ja kakkosen välinen ero on se, että ykkösessä aikaa on vähemmän ja päätökset täytyy tehdä nopeammin. Myös pelaajien taitotaso ykkösessä on piirun verran parempi.

Vallitsiko Valkeakoskella pukukopissa erilainen tunnelma? Hakassahan on kuitenkin yleensä enemmän vierastyöläisiä ja muilta paikkakunnilta saapuneita, vaikuttaako tuollainen porukan ryhmäytymiseen ja yhteishenkeen?
Viime kaudella meillä oli Hakassa erinomainen joukkuehenki kuten myös nyt TPV:ssä. Itse koen, ettei se kauheasti vaikuta mistä porukka on kotoisin. Ihmiset on muutenkin erilaisia ja tulee ainakin vähän erilaista näkökulmaa asioihin. Molemmissa joukkueissa on ollut aika rento tunnelma kopissa, mutta kun on menty kentälle, niin silloin on tehty kunnolla töitä.

Pallo-Veikkojen joukkue on varsin nuori. Oliko Hakan porukka merkittävästi erilainen ikärakenteeltaan? Tuntuuko, että meillä on kuitenkin tarpeeksi kokemusta ja näkemystä omaavia pelaajia, jotta voimme taistella tosissaan noususta?
Ikärakenteeltaan joukkueet ovat aika samanlaisia. Hakassakin oli suhteellisen nuori joukkue, höystettynä muutamalla kokeneemmalla pelaajalla kuten Multasen Kaitsulla. TPV:ssä on tällä hetkellä aika samanlainen tilanne. En ainakaan itse näe estettä sille, miksei voitaisi taistella noususta. Ollaan talvella osoitettu joissain peleissä, että meillä on kaikki rahkeet nousta ykköseen. Se vaatii sitä, että tehdään tarpeeksi töitä ja pelataan omalla tasollamme.

Mitä ajatuksia kausi Pohjoislohkossa herättää? Ovatko kaikki joukkueet uusia tuttavuuksia? Ainakin matkustamiseen olet onneksi tottunut jo ykkösessä, mikä voi vaatia useimmille paltsaristeille hieman totuttelua.
Kun kuulin meidän olevan pohjoislohkossa, niin ajattelin aluksi, että pelireissut on pitkiä. Mutta kun aloin tarkemmin katselemaan, missä kaikkialla käydään pelaamassa, niin ei ne matkat mitään älyttömiä ole. Tornion ja Oulun reissut vie vähän kauemmin aikaa, mutta muuten ollaan ihan siedettävissä mitoissa. Ykkösessä tottui jo reissaamaan ja varsinkin Kemissä, missä jokainen matka kesti koko päivän lukuunottamatta Oulua. Toki mieluummin pelaisin pelejä lähempänä, mutta niillä mennään mitä on. Muutama joukkue on tuttu kakkosen ajoilta, mutta pelaajat on varmaan vaihtuneet, joten siinä mielessä voidaan puhua uusista tuttavuuksista. Innolla tässä jo odotellaan kauden alkua.

Kausi pyörähtää siis toden teolla käyntiin kuukauden päästä Närpiössä. Mitkä ovat omat tavoitteesi kaudelle? Entä urallesi jatkossa?
Omiin tavoitteesiini kuuluu pelata hyvä, ehjä kausi ja olla joukkueen johtavia pelaajia. Mitä vähemmän päästetään maaleja, sen parempi. Tulevaisuutta ajatellen haluaisin pelata vielä korkeammalla sarjatasolla. Toivon ja uskonkin, että niin myös tapahtuu. Ja mikäpä olisi sen parempaa, kuin nousta TPV:n kanssa ykköseen.

Naulan kantaan. Kiitos Juholle näistä pohdinnoista ja peleissä nähdään!

lauantai 10. maaliskuuta 2018

Haastattelussa kakkosen Cannavaro

Tai kyllähän Fabio jo toiseksi jää, muutenkin kuin pituutensa puolesta. Vertailussa siis Juho Mattila, jonka haastettelu on sopivaa julkaista ja lukea juuri nyt, kun takana on voitokas cupin matsi. Juho toimi totuttuun tapaan yhtenä puolustuksen tukipilareista, kun TPV jätti PKKU:n tylysti nollille. Toivotaan, että saamme nauttia samanmoisista lukemista kauden aikana useamminkin. Vaikka otteluiden tähdiksi nostetaan yleenä hyökkääjiä, niin upeita katkoja, riistoja, taklauksia ja muita venymisiä nähdään joka pelissä myös kentän vastakkaisessa päässä. Muistetaanhan siis tällä kaudella antaa myös puolustuksen loistosuoritukselle niiden ansaitsema arvo!

Kuinka löysit lapsena jalkapalloilun? Mitkä olivat käänteentekeviä hetkiä innostuksen ja myöhemmin vakavamman harrastustoiminnan syntymiselle? Minkälainen verkosto on edesauttanut uraasi?
Jalkapallon aloitin 5-vuotiaana TPV:n futisklubissa Härmälän kaupunginosajoukkueessa. Laji ja seura tuli varmaankin eniten isäni kautta, koska hänkin oli pelannut aikanaan TPV:ssä A-junnuihin saakka. Koen, että melko tärkeässä roolissa innostuksen kannalta oli joukkueemme hyvä menestys niin turnauksissa kuin piirinsarjoissakin jo lapsena. Menestyksestä sai niin paljon positiivia onnistumisen tunteita, että motivaatiota oli helppoa pitää yllä. Tähän tarvittiin tietenkin laadukkaat pelaajat, huippuvalmentaja, tässä tapauksessa Reska, sekä hyvä joukkuehenki.
Perhe on ollut tärkeä tuki kaiken takana. Isä on ollut valmentajanakin ja äidin kanssa ovat aina halutessani kuljettaneet niin harjoituksiin kuin omatoimisillekin peleille. Veljien kanssa taas on tullut pelattua lukematon määrä pihapelejä, joiden vaikutusta ei voi myöskään väheksyä.

Miten päädyit puolustuspään vartijaksi? Olitko jo nuorempana pitkä eli vaikuttiko salskea ulkomuotosi pelipaikan määräymiseen? Saitko, vai halusitko edes, kokeilla muitakin rooleja?
Puolustuksessa olen pääsääntöisesti pelannut jo nuoresta saakka ja se, että olin jo silloin pitkä ikäisekseni vaikutti asiaan varmaankin jonkin verran. Olen myös kuulluut sanottavan, että olin silloin luotettava ja tämän luottamuksen vuoksi valmentajat halusivat laittaa minut puolustajaksi. Kaikkia pelipaikkoja on kuitenkin maalivahtia myöten tullut pelattua, viimeisimpänä B:ssä pelasin enimmäkseen keskikentän pohjalla. Muistelisin myös, että pari hattutemppua on tullut lapsena hyökkääjänä tehtyä, joten kaikki pelipaikat on koettu. Olen aina kuitenkin pitänyt eniten puolustajana pelaamisesta, mutta koen, että muiden pelipaikkojen pelaamisesta on ollut myöskin paljon hyötyä pelin ymmärtämisessä.

Olet varmaan seurannut jalkapalloa TPV:n ja Tampereen ulkopuolellakin. Keiden tähtipelaajien urat aiheuttavat sinussa eniten kunnioitusta? Löytyykö niiden joukosta puolustajia? Onko verkkokalvoillesi syöpynyt joitain mestarillisia tähtihetkiä, joita tapaat katsella yhä uudelleen youtubesta yön pimeinä tunteina...?
Tähtipelaajia on tottakai tullut seurattua ja heistä on yritetty kovasti ottaa mallia. Esimerkiksi Ronaldinhon, Messin ja Ronaldon kaltaisia taitureita on ollut ilo seurata. Kuitenkin puolustuspään pelaajia on tullut itse seurattua erityisen tarkasti ja heistä tulee mieleen ensimmäisinä Fabio Cannavaro sekä Sami Hyypiä, jotka olivat molemmat parhaina päivinään maailman terävintä kärkeä. Youtubesta on tullut katsottua enimmäkseen kotimasta jalkapalloa. Paljon Suomen maajoukkueen ilon ja surun hetkiä. Lempivideoihini kuuluu myös TPV:n mestaruusvideo sekä TPV/2:sen ottelut Loisketta vastaan.

Mitkä asiat ovat tuoneet sinulle eniten iloa jalkapalloilussa ja urheilussa? Mitä jäisit kaipaamaan, jos joutuisit jo nyt jättämään vihreät verat taaksesi?
Päällimäisenä tulee mieleen valtava määrä upeita muistoja, joita on kokenut niin kentällä kuin sen ulkopuolellakin. Esimerkkeinä turnausmatkat nuorempana sekä vanhemmalla iällä tulleet yllätysvoitot ennalta vahvemmista vastustajista. Olen myös päässyt tutustumaan niin moneen hienoon ihmiseen ja tälläkin hetkellä suurin osa kavereistani on joko nykyisiä tai entisiä pelikavereitani. Jäisin varmasti kaipaamaan montaakin asiaa, kuten joukkuetta, harjoituksia ja pelejä sekä niissä koettuja tunteita ja myöskin kannajia tai ylipäätään kaikkia ketkä ovat pelejämme käyneet katsomassa. On hienoa nähdä kun ihmiset elävät tunteella pelissä mukana niin hyvinä kuin huonoinakin hetkinä.

                                                           TPV-Honka keväällä 2016 (Kuva Janne Pirinen)

Entä mitkä seikat ovat kenties jääneet kaivelemaan, mitä olisi pitänyt tehdä toisin? Onko mieleesi jäänyt joitain painajaismaisia matseja, jotka aiheuttavat vieläkin ärtymystä?
Lapsena ja nuorena oli tietenkin haaveena päästä jalkapallossa ammattilaiseksi asti. Se olisi vaatinut kuitenkin vielä enemmän harjoittelua, vaikka olenkin aina ollut melko ahkera harjoittelemaan myös omalla ajalla. Toki pienestä tämänkaltaiset asiat ovat joka tapauksessa aina kiinni eikä yksittäistä syytä varmasti olekaan. Olen myös aina halunnut hoitaa kouluni hyvin ja siihen käytetty aika on muusta pois. Kuitenkin olen pystynyt mielestäni hyvin yhdistämään koulun ja jalkapallon ja nämä ovat tasapainottaneet hyvin toisiaan. Yksittäisistä matseista tulee mieleen ainakin Ålandia cupin finaali vuonna 2006, jossa lauoin ohi rankkarikisassa ja jäätiin hopealle. Toisaalta se oli opettavainen kokemus, koska siitä sain motivaatiota harjoitella rankkareita ja lopulta lauoin ne sen jälkeen joukkueessani.

Nykyisin tunnut jo vakiokalustolta TPV:n avauksessa. Mutta muistatko vielä miltä nousu kakkosdivarin kuvioihin tuntui? Kuinka kauan meni, että pystyit pelaamaan rennosti ja paineettomasti?
Kyllähän se silloin nuorempana A-ikäisenä tuntui hienolta päästä edustuksen mukaan, koska se oli ollut jo pidemmän aikaa tavoitteena ja jopa tietynlaisena haaveena. Meillä oli erittäin kova joukkue silloinkin ja kokeneempia pelaajia enemmän kuin nyt, joten hyppäys junioripeleistä oli iso. Hyvänä apuna toimi kuitenkin TPV/2 joukkueen pelit kolmosessa, jotka olivat erittäin kehittäviä ja tärkeitä kohti edustusjoukkueen pelejä. Ensimmäisinä kausina en päässyt vielä paljoa pelaamaan, joten aina se jonkin verran jännitti kun kutsu kentälle tuli. Kausi 2015-2016 oli ensimmäinen kausi kun aloin pelaamaan säännöllisesti ja sitä myöten myöskin liika jännittäminen jäi pois. Koen, että siitä lähtien olen pystynyt pelaamaan melko paineettomasti.

Viime kuukausien aikana TPV:n joukkue on vahvistunut merkittävästi. Tuntuuko nyt, että kaikille pelipaikoille riittää tarpeeksi laatua ja vaihtuvuuttakin?
Tosiaan uusia vahvistuksia on tälle kaudelle saatu mukavasti joukkueeseen ja se on tottakai lisännyt joukkueen sisäistä kilpailua. Näen sen positiivisena asiana, koska kilpailusta johtuen kaikki joutuvat tekemään joka tapahtumassa parhaansa. Hyvä asia on myös, että vahvistuksia on saatu usealle eri pelipaikalle, mikä lisää hyvin myös pelaajistomme syvyytä. Tästä voi olla pitkässä sarjassa paljonkin hyötyä, koska loukkaantumisia tulee enemmän tai vähemmän valitettavasti aina.

Minkälainen on oma roolisi joukkueessa ? Oletko keskustellut siitä ja kauden omista tavoitteistasi valmentajien kanssa?
Pyrin auttamaan joukkuetta aina parhaani mukaan oli roolini mikä tahansa. Koen, että omalla tasolla hyvin pelatessani pystyn pelaamaan isoja minuutteja kakkosessa. Kilpailua kuitenkin on, joten mitään ei voi ottaa itsestäänselvyytenä. Vasempana topparina olen lähinnä pelannut ja se paikka tuntuu itselle sopivalta. Ollaan myöskin valmentajien kanssa käyty kahdenkeskeisiä keskusteluja peleistä. Heiltä olen saanut erinomaisesti palautetta siitä mikä on mennyt hyvin ja myös siitä, mitä voisin tehdä paremmin. Olen myöskin itse voinut antaa palautetta heille, minkä koen myös molemminpuolin kehittäväksi.

Tämän kauden kotipelien suhteen tilanne on hieman surkuhupaisa, koska ne jakautuvat jälleen kolmeen eri paikkaan. Vain viisi peliä otellaan Tammelassa, loput Ratinassa ja uutuutena kaksi jopa Lamminpäässä. Millä mielin katselet otteluohjelmaa ja pelipaikkoja, mitä haasteita ne tuovat pelaajien kannalta?
Tilanne on erilainen kuin aiempina kausina. Positiivista on kuitenkin se, että kaikki kotipelit ovat näillä näkymin luonnonnurmella, mikä on pelkästään hyvä asia. Pyynikin pientä ja heikkokuntoista tekonurmea ei tule ikävä. Kaikki kolme kenttää ovat melko isokokoisia ja ovat kaikki olleet aiempina vuosina myöskin hyvässä kunnossa, joten uskoisin kaikkien näiden kenttien sopivan meille. Lohkojaon tultua julki en hyppinyt riemusta, mutta toisaalta pääsee kohtaamaan paljon joukkueita, joita vastaan ei ole vielä koskaan pelannut. Uskon myös, että pitkät pelimatkat tekevät joukkueesta vielä entistä yhtenäisemmän.

                                                 Mikan kanssa MuSa-pelissä 2017 (Kuva Jouni Parkku)

Kakkosenkin tasolla jalkapallo täyttää pelaajien kalenterin tehokkaasti. Mitä muuta teet tai harrastat futiksen lisäksi? Kuinka saat nollattua itsesi jalkapallosta pelien ja kauden jälkeen? Sekin lienee tarpeen.
Näin syyskuusta toukokuuhun aika menee pitkälti opiskellessa. Opiskelen nyt toista vuotta taloustiedettä Jyväskylän yliopiston kauppakorkeakoulussa. Tottakai myös vapaa-aikaa jää ja sen käytän tyttöystäväni sekä kavereideni kanssa. Jalkapalloa ja muutakin urheilua tulee seurattua paljon vapaa-ajallakin. Kesällä opiskeluiden ollessa tauolla olen töissä, joten ylimääräistä aikaa ei silloin liiaksi jää. Peleistä ja kaudesta nollaaminen tapahtuu mielestäni parhaiten juuri tyttöystävän tai kavereiden seurassa ja ylipäätään lepäämällä.

Tähän hieman liittyen... Monille nuorille ja lupaavillekin urheilijoille teini-ikä on uran kannalta käänteentekevä. Viini, laulu ja naiset voivat alkaa tuntua hauskemmilta vaihtoehdoilta kuin ainainen treeneissä hikoilu. Horjuiko – tai horjuuko – oma harjoittelumotivaatiosi jossain vaiheessa? Kuinka helposti pysyit kaidalla tiellä nuoruuden houkutusten edessä? 
Koen, että olen saanut viettää kokemusrikkaan ja hyvän nuoruuden enkä ole joutunut jäämään mielestäni hirveästi mistään paitsi. Asiaa on varmaankin helpottanut se, että kaverini ovat jo pitkään olleet itsekin jalkapalloilijoita ja ovat sitä kautta ymmärtäneet itsekin, mitä voi tehdä ja mitä taas ei. Itselläni ei jalkapallosta luopuminen käynyt missään vaiheessa nuoruutta mielessäkään, vaikka joskus olisi tietenkin ollut jotain muuta mukavaa ohjelmaa tiedossa, mikä sitten jalkapallon vuoksi jäi kokematta. Tässäkin asiassa sopiva tasapaino on tärkeää, jotta elämä on mielekästä niin kentällä kuin sen ulkopuolella.

Tavoitteesi pelaajana ovat varmasti kakkosta korkeammalla. Miten kauan jaksat odottaa sitä, että TPV nousisi ykköseen? Vai oletko jo jossain vaiheessa ehtinyt harkita vakavasti seuran vaihtoa ja uusia, urasi kannalta jopa kehittävämpiä, haasteita?
TPV on upea seura, jossa olen aina pelannut ja kynnys vaihtaa seuraa on erittäin korkea. Tottakai pelit korkeammalla kiinostavat, mutta ainakin tällä hetkellä koen kakkosen olevan itselleni paras ja sopivin sarjataso. Upein tapa pelata korkeammalla olisi tehdä se TPV:ssä. En halua kuitenkaan ottaa asiasta itselleni paineita. Omasta mielestäni mukava ajatus olisi pelata koko ura TPV:ssä, mutta en halua suunnitella asioita liian pitkälle. Tällä hetkellä olen erittäin tyytyväinen tilanteeseeni. 

TPV:n kannattajat pyrkivät toimimaan muutenkin kuin jalkapallokatsomossa huutamalla. Meille on tärkeää esimerkiksi tasa-arvon tukeminen ja solidaarisuuden osoittaminen vähemmistöille. Koemme siis, että jalkapallolla voi vaikuttaa ja se on enemmän kuin pelkkää huvia. Oletko koskaan miettinyt futiksen yhteiskunnallisia ulottuvuuksia? Voiko jalkapallon ja fanitoiminnan kautta oikeasti vaikuttaa kentän ulkopuolisiin asioihin? Ja onko siinä edes mitään järkeä, saako jalkapalloa ja politiikkaa sekoittaa keskenään?
Jalkapallon yhteiskunnallisia ulottuvuuksia tullut on itsekin jonkin verran mietittyä. Jalkapallo on Suomessa hyvässä asemassa, koska se on lajina niin suosittu. Juuri esimerkisi kysymyksessä mainitut asiat, kuten tasa-arvon sekä vähemmistöjen tukeminen ovat omasta mielestänikin tärkeitä teemoja, enkä näe mitään syytä miksi nämä asiat eivät voisi liittyä jalkapallon fanitoimintaan. Tärkeää on omasta mielestäni nimenomaan se, että jalkapallo pysyy toiminnassa kuitenkin etusijalla, mutta mukaan mahtuu myös kentän ulkopuolisiin asioihin vaikuttavaa toimintaa. Jalkapalloon sekoittuu etenkin kansainvälisissä otteluissa ja arvokisoissa politiikkaa, eikä siltä pystytä nähdäkseni oikein välttymään. Toisaalta jalkapallo taas on "maailman universaalein kieli", joka kokoaa ihmiset yhteen erilaisista kulttuureista ja taustoista riippumatta ja tämä tekee siitä mielestäni maailman hienoimman pelin.

Kiitos ajastasi ja nähdään peleissä!



lauantai 17. helmikuuta 2018

Jesse Oksanen vakuuttaa: “Tää on meidän vuosi!”

Toivotaan näin. Joka tapauksessa menestyksemme ei ainakaan kaadu hyökkäyspään voimaan, siitä yksi esimerkki on juuri Jesse Oksanen. Hän on kehittynyt TPV-vuosinaan huimasti ja on viimeistään tällä kaudella valmis toden teolla taistelemaan paikasta avauskokoonpanossa. Haastattelussa hän kertoo muun muassa näkemyksensä siitä, minkätasoisella joukkueella TPV lähtee jahtaamaan C-lohkon kärkisijoja. Itseluottamuksesta se ainakaan ole kiinni. Toivotaan että tarvittavaa tarmoa löytyy myös kaikilta joukkuetta lähellä olevilta tahoilta, sillä vain yhteen hiileen puhaltamalla voi tavoitteemme toteutua. Eteenpäin TPV!

Kausi on TPV:n osalta jo hyvässä vauhdissa. Mitä mietteitä cupin matsit ovat herättäneet? Tulokset kertovat karua kieltään, mutta miltä ”isompien” vauhti on henkilökohtaisesti tuntunut? Mitä hyötyä näistä matseista mielestäsi saadaan? Rahasammoksihan cup ei ikävä kyllä noussut...

Suomen Cup on näyttänyt meille erittäin hyvin sen missä mennään tällä hetkellä joukkueena ja henkilökohtaisella tasolla. Tietysti tasoero näkyy karkeasti kun kohtaamme jopa Suomen kenttien parhaita joukkueita. Mutta hyvältähän se tuntuu pelata kovia pelaajia vastaan jolloin näkee erityisesti oman tason tällä hetkellä. Sarjaa silmällä pitäen nämä Cup ottelut ovat meille loistava tilaisuus kehittyä kesää varten. Esimerkiksi SJK:n ja VPS:n tasoisten joukkueiden jälkeen on mukavampi lähteä pelaamaan saman sarjatason joukkueita vastaan.
Haaveilitko aikoinasi pihapeleissä jopa Suomen cupin pelejä suuremmista matseista ja ratkaisijan rooleista niissä? Kuinka haaveesi ovat realisoituneet?
Totta kai sitä pienenä haaveiltiin, että ratkaisee “chämppärifinaalin” viimeisellä minuutilla. Niihin pihapelien unelmiin on vielä vähän matkaa.
Kotimaisen jalkapallon arvostuksen puutteesta kertoo ehkä osaltaan myös se, että useimmiten suosikkipelaajiksi mainitaan joku ulkomainen supertähti. Onko sinulla muitenkin myös jokin kotimainen ihanne, joka teki sinuun aikoinaan unohtumattoman vaikutuksen?
Koska olen Valkeakoskelta kotoisin, niin nuorena tuli katsottua varmasti jokainen Hakan kotipeli, jolloin esimerkiksi Valeri Popovitch ja Mikko Manninen olivat pelaajia, joita tuli seurattua ja ihailtua. Myös Innasen Mikkoa tuli ''vähän'' seurattua.
Miten sinun jalkapalloharrastuksesi sai alkunsa? Miten tiesi johti Pallo-Veikkojen riveihin?
Futis sai alkunsa oman kotipihan peleistä isää vastaan,s illoin tuli huomattua kuinka helppoa ja kivaa on nöyryyttää hieman isompaa ja hidasta miestä. Muutenkin perheemme hengittää pelkästään futista, joten pikkunaperona olisi ollut miltei mahdotonta ehdottaa muita lajeja päälajiksi. Myöhemmin potkin kaupunginosajoukkueissa ja sitä myöten 12-vuotiaasta täysi-ikäisyyteen asti Hakan junioreissa. Juniorivuosien jälkeen olin Hakan mukana, mutta pelit pelasin Pallo-Sepoissa ja se oli loukkaantumisten sekä itseluottamuksen kannalta kova ja opettava vuosi. Pallo-Veikkoihin löysin tieni sen vuoksi, että halusin uusia haasteita. Valkeakoski kävi liian tutuksi ja sellaiseksi paikaksi, jossa en nähnyt kehittyväni niin paljon kuin täällä Tampereella TPV:ssä.
Mikä on parasta mitä jalkapalloilu on sinulle tähän mennessä antanut? Mitkä muistot loistavat muita kirkkaimpina?
Löytyy monia asioita, mitä jalkapallo on antanut. On vaikea alkaa luettelemaan niitä erikseen, sillä kaikissa ikäluokissa on tullut upeita muistoja. Mutta nykymuistissa on edelleen päällimmäisenä mielessä parin vuoden takainen Suomen Cupin ottelu KuPSia vastaan, jossa punakone meinasi tehdä jättipommin ja laittaa liigajoukkueen laulukuoroon.
Entä oletko jo kokenut sellaisia fyysisiä tai henkisiä kolhuja, mitkä olisivat antaneet aihetta pohtia vakavasti lopettamista tai lajin vaihtoa?
Suurin kolhu itselleni taisi olla vuosi 2010, jolloin oikea nilkka jouduttiin leikkaamaan. Siitä eteenpäin kesti noin 3-4 vuotta, että se vahvistui täysin enkä enää pelännyt sitä. Onneksi nilkka on nykyään hyvässä kunnossa eikä vuoksi ole ollut tarvetta miettiä jalkapallon lopettamista tai lajin vaihtoa.
TPV:n joukkue tuntuu jopa nuorentuneen viime vuodesta keski-iän ollessa vain noin 23 vuotta. (Toisaalta tuntuu myös, että monet ovat tahkonneet kakkostakin jo vuosikaupalla...) Millä lailla luulet ikärakenteen vaikuttavan suorituksiin, positiivisesti ja negatiivisesti ajatellen?
Vaikka joukkue onkin nuori, niin se ei ole täysin kokematon. Meillä on useita pelaajia, jotka ovat pelanneet kakkosta monet vuodet. Meillä on myös vanhempia ja kokeneempia pelaajia ylemmiltä sarjatasoilta, etunenässä Jari Nikkilä ja Juho Saarinen. Joukkueen nuoruus tuskin tulee vaikuttamaan millään tavalla tulevaan kauteen, meillä jokaisella on paljon näyttöhaluja ja moni pyrkii vielä pelaamaan vaikka Veikkausliigaa. Teemme töitä, että saavutamme mitä haluamme emmekä tee samoja virheitä kuin viime vuonna.
Tässä vaiheessa kautta sekä joukkueella että kannattajilla on taas vakaa usko siihen, että tämä on meidän kausi. Mihin pitäisi erityisesti panostaa, että voisimme välttää viime vuoden karvaat pettymykset?
Jokaisella pitää olla luotto tulevaan kauteen ja siihen, että tää on meidän vuosi! Meidän täytyy pelata joukkueena paremmin ja tiiviimmin kuin viime vuonna. Yksilötaidoista se ei ole meillä eniten kiinni, vaan siitä miten me pelaamme joukkueena.

Millä tavalla käsittelette joukkueen kesken tappiopelejä? Entä miten ne vaikuttavat itseesi ja mielialaasi? Kuinka helposti ja millä keinoin unohdat kehnot ottelut?

Häviöt käsitellään joukkueen ja valmennuksen kesken enimmäkseen videopalaverin ääressä, usein myös heti hävityn ottelun jälkeen pettymys purkaantuu ja spekuloimme ottelua kopissa. Kyllähän aina häviöiden jälkeen on mieli maassa, mutta itselläni se unohtuu muutamassa päivässä ajan kanssa.
Joukkue alkaa olla melko lailla kasassa. Millä mielin katsot kokoonpanoa? Onko mielestäsi jokaiselle pelipaikalle saatu tarpeeksi vahvoja pelureita? Ja nimenomaan siten, ettei muutama loukkaantuminenkaan horjuttaisi kokonaisuutta.
Joukkue alkaa näyttämään omaan silmään valmiilta, meillä löytyy niin puolustukseen kuin hyökkäykseenkin useita vaihtoehtoja. Vähiten taitaa olla pelaajia keskikentälle, mutta siihenkin löytyy ratkaisuja muilta pelipaikoilta. Moni pelaaja voi tarpeen tullen pelata usealla eri paikalla. Tietysti vahvistukset keskikentälle olisivat varmasti jokaiselle joukkueen pelaajalle posiitivinen asia, sillä monia loukkaantumisia ja pelikieltoja tulee pitkin pitkää kautta.

Tammelan Voiman tentissä helmikuussa 2016
 
Kaksi vuotta sitten mainitsit videohaastattelussa, että fysiikassa ja kestävyydessä on kehittämisen varaa. Miltä nuo osa-alueet nyt tuntuvat? Vieläkö panostat erityisesti niihin, vai onko tilalle tullut jotain muuta?
Kehitystä on tullut muutaman vuoden sisällä paljon näissä mainitsemissani asioissa, mutta vielä niitä täytyy parantaa ja runsaasti. Kestävyys alkaa olemaan hyvällä mallilla, mutta voimaa tarvitsisi vielä hieman enemmän. Uskon sen tulevan ajan kanssa, kun jaksaa olla sinnikäs. Teemme joka viikko talvikaudella oheisharjoituksia ja vapaapäivinä tulee käytyä omatoimisella lenkillä tai puntilla, joten panostus kehitykseen jatkuu päivä päivältä.
Mitkä olivat mietteesi viime syksyn taistojen tauottua? Oliko TPV sinulle ainoa vaihtoehto jatkon kannalta vai tuliko kyselyjä muistakin seuroista?
Kauden jälkeen tuli vedettyä noin kuukausi happea kaikkeen futikseen liittyvistä asioista enkä ajatellut missä pelaisin seuraavana kautena. Kävin muutamia vaihtoehtoja myöhemmin lävitse, mutta oli aika selvää, että jatkaisin TPV:ssä kun kuulin ketkä pelaajat ja valmentajat jatkaisivat varmuudella.

Mikä on parasta TPV:ssä?
TPV:ssä ehdottomasti parasta on joukkueen yhteishenki ja meidän fanit. Suomen Cupin ottelussa KPV:tä vastaan Kokkolassa oli upeaa nähdä kuinka monta punaisen kannattajaa tuli sinne asti meitä seuraamaan. Tästä iso hatunnosto.
Päädyimme tällä kaudella pohjoislohkoon, jossa vastaan asettuu enimmäkseen varsin tuntemattomia joukkueita. Millä tavalla joukkue on hankkinut tietoja vastustajista? Osaatko arvioida, ketkä ovat pahimpia kilpakumppaneitamme kärkisijoja ajatellen (siellähän me kuitenkin keikumme)?
Mahtavaa päästä pelaamaan pohjoiseen uusia joukkueita vastaan. Monet joukkueet ovat meille aivan uusia vastuksia, minkä vuoksi odotamme kauden alkua ehkä aiempaa enemmän. Vielä emme ole käyneet uusia joukkueita läpi sen suuremmin, sillä meillä on tällä hetkellä käynnissä Suomen Cup ja yleisesti harjoituskausi, joten keskitymme vielä siihen. Itse en ole ajatellut vielä sen suuremmin ketkä voisivat olla lohkossa suurin uhkamme. Uskon kuitenkin punakoneen taistelevan kärkisijoista tulevallakin kaudella.

Mitä henkilökohtaisia tavoitteita sinulla on tälle kaudelle? Käyvätkö ne yksiin joukkueen tavoitteiden kanssa?
Henkilökohtaisesti tavoitteena on nousta vieläkin suurempaan rooliin mitä aikaisemmalla kaudella ja sitä myöten pelaamaan tulevaisuudessa isommille kentille. Joukkueesta pois lähteneen Rudi Dieterin saappaat jäivät koppiin ja tavoite on, että tulisin täyttämään itse ''konkarin'' saappaat. Eli tavoitteena olisi nousta ratkaisevaksi sekä luotettavaksi pelaajaksi joukkueellemme tulevalla kaudella. Meidän tavoitteemme on tietenkin lähteä voittamaan jokainen ottelu ja uskon, että omat tavoitteeni palvelevat joukkuetta tässä asiassa.

Kiitoksia haastattelusta, Jesse!

Linkki haastiksessa mainittuun videoon:
https://www.youtube.com/watch?v=KFusIOjVz4g



 

 

 

 




      



tiistai 30. tammikuuta 2018

”Tavoite on päästä ammattilaiseksi”

Paltsaristissa jatkuvat kevätkaudella jo viime vuodelta tutut pelaajahaastattelut. Ensimmäisenä utelujen kohteeksi pääsi Paavo Näykki. Hän on hyvä esimerkki TPV-junnusta, joka on nostanut tasoaan vuosi vuodelta edeten aina edustusjoukkueeseen saakka. Eikä miehen kunnianhimo ole vielä tällä tasolla tyydytetty, vaan tavoitteet ovat huomattavasti korkeammalla. Jalkapallo ja TPV tuntuvat olevan Paavon elämässä läsnä päivittäin. Mahtavaa, että saamme nauttia tälläkin kaudella näin vahvasti jalkapallolle omistautuneen pelimiehen otteista. Verkot tötterölle, Pave!

Mistä sait kipinän jalkapalloon? Miten vanhempasi kannustivat sinua? Onko sinulla taustaa muiden lajien parista?

Jalkapallohommat on alkaneet siitä kun ensimmäisen kerran näin pallon. Kävellä en osannut mutta potkia osasin. Kun isä otti kainaloista kiinni ja vei pallon kohdalle, niin jalat alkoi käymään ja pallo alkoi liikkua. Isä oli ensimmäinen valmentajani, kun alotin jalkapallon TPV Härmälässä ja on ollut huoltajana ikäkausijoukkueissa. Äiti puolestaan alkoi olemaan koko pelin kunnossa vasta pari vuotta sitten, kun kökötti katsomossa täydet 90 minuuttia, mutta onnenpotkun persuuksille on antanut pienestä pitäen.
Muitakin lajeja on kokeiltu. Esimerkiksi sirkusta, salibandya ja tennistä. Tykkään myös käydä kokeilemassa uusia lajeja ja tietenkin talvella pitää käydä muutamat ’’UJ:t’’ vetämässä.

Oma jalkapalloinnostukseni alkoi vakavasti varmaankin Meksikon MM-kisojen lähetyksiä seuratessa. Onko sinulla joitain tärkeitä säväyksen tehneitä kisamuistoja? Ketkä olivat ihanteitasi nuorempana?
Todellinen jalkapallon seuraaminen alkoi vuoden 2006 MM-turnauksesta. Niissä kisoissa valitsin oman suosikkipelaajani Zinedine Zidanen. Täydellistä ylivoimaa aina finaalin jatkoajan 18 peliminuutille asti, missä vintti sitten pimeni. Piti löytää aika nopeasti uusi lempipelaaja, kun Zidane lopetti siihen oman uransa ja niin aloin seuraamaan jalkapalloa toden teolla.

Mikä on ollut tähänastisen urasi mieleenpainuvin peli? Minkä vuoksi?
Vaikka Ylisen Anssi sanookin, että KuPS-peli meni jo, niin silti ehdottomasti hienoin peli. Näin siitä huolimatta ettei voittoa tullutkaan ja tulin itse vaihdosta kentälle. Pynsän tunnelma oli mahtava ja maalin tekeminen siinä pelissä oli hienoa. Edes polviliukutuuletus tekonurmella ei tuntunut missään ennen seuraavaa aamua.

Oletko koskaan kärsinyt vakavista loukkaantumisista tai onko urasi muuten ollut vaakalaudalla?
Kerran kepit on ollut kädessä, kun vasemmasta nilkasta murtui pieni luu. Meni pari kuukautta ja olin takasin kentillä. Oikeastaan pieniä loukkaantumisia on ollut paljon, mutta ei mitään isompaa.

Minkälaisen arvosanan antaisit itsellesi viime kaudesta? Mihin olit tyytyväinen, entä pettynyt?
Viime kausi oli omalta osin erikoinen. Alkukauden seitsemän ensimmäistä peliä pelasin mielestäni hyvin, mutta sen jälkeen tuli jonkun näkönen notkahdus. Koko joukkue oli vähän sekasin ja oma pelikään ei kulkenut. Loppukauteen sain kuitenkin itseluottamuksen kohdilleen, kun TamU kaatui Tammelassa 4-0 ja onnistuin maalinteossa. Tuntui siltä, että kaikki mitä kentällä tein onnistui. Pelasin viime kauden linkkiä ja nyt olen pelannut keskikentän keskustassa, mikä on minulle mieluisin pelipaikka. Uskon, että nyt kun olen päässyt takaisin omalle paikalleni, niin peliesitykset nousevat ja Tammelan yleisö näkee uuden Näykin.

Mitä osa-alueita haluat kehittää pelaamisessasi eniten?
Tasaisuus peleissä on mielestäni isoin kehityskohteeni. Välillä pelaan omalla tasollani ja välillä sen alle, kun pitäisi pelata pelistä peliin omalla tasolla.

Oliko TPV sinulle ainoa vaihtoehto jatkon kannalta vai tuliko kyselyjä muistakin seuroista? Mikä on parasta TPV:n joukkueessa, mitä jäisit kaipaamaan muualla?
Ei tullut kyselyitä muualta, mutta harkitsin todella pitkään, että lähtisin testille johonkin ykkösen joukkueisiin. Tavoitteeni on aina ollut päästä ammattilaiseksi ja sinne aion vielä päästä. En ollut vielä valmis lähtemään korkeammalle ja Innasen Mikko oli yksi syy miksi halusin vielä jäädä punakoneeseen. Uskon, että tänä vuonna meillä on kaikki edellytykset nousta ykköseen. Mikään ei olisi niin hienoa, kuin se että 16 vuoden urani TPV:ssä palkittaisiin nousulla.

Päädyimme pohjoislohkoon, joka asettaa haasteita varsinkin pitkien pelireissujen suhteen. Mitä hyviä puolia lohkovaihdoksesta mielestäsi löytyy?
Omasta mielestäni pohjoislohko on hyvä asia. Tampere-Helsinki -väli tuli jo hieman liian tutuksi. Sen lisäksi pääsemme nyt pelaamaan erilaisia joukkueita vastaan. Luulen myös, että joukkue tiivistyy pitkien pelimatkojen vuoksi yhtenäisemmäksi.

Minkälaisia toiveita ja odotuksia sinulla on tätä kautta ajatellen? Viime kausihan oli kiistaton pettymys, onko joukkueella nyt jo liikaakin paineita onnistua? Paineita tai ei, niin jokaisen jätkän pitäisi uskaltaa pelata omalla tasollaan. Viime kaudella tuntui, että pelättiin hirveästi virheitä ja niinhän sen ei pitäisi olla. Tiedän, että tänä vuonna asiat muuttuvat ja uskalletaan pelata ahtaista väleistä ja ollaan kaikin tavoin röyhkeämpiä.

Sinut valittiin joukkueen toiseksi varakapteeniksi. Millä mielillä otit luottamustehtävän vastaan?
Tuli kyllä ihan puskista, että jätkät äänesti varakapteeniksi. Olen tietenkin otettu, että jätkillä on luottoa muhun. Pyrin ottamaan vastuuta entisestään ja näyttämään omalla tekemiselläni esimerkkiä. KPV-pelissä pääsinkin ensimmäistä kertaa laittamaan C:n käteeni, ja kyllä siitä jollain tavalla lisää virtaa sai.

Mihin muuhun käytät päiväsi jalkapallon lisäksi?
Aloitin opiskelut Vierumäellä viime syksynä ja nyt olen marraskuun alkuun asti työharjoittelussa TPV:n hommissa. Vedän Riihimäen Waltterin ja Ylisen Tomin kanssa joka maanantai ja torstai B-poikien treenejä. Lisäksi vedän yhdelle C14-junnulle joka tiistai oheisharjoittelua. Olen myös joka tiistai ja keskiviikko toisissa töissä. Tomin ja Waltterin kanssa aloitamme myös kiertämisen kouluissa ja eskareissa, että saisimme futisklubille lisää jäseniä. Lisäksi autamme TPV:n viestintää sosiaalisessa mediassa tekemällä videoita ja pelaajaesittelyitä.

Tampereelle puuhataan uutta jääkiekkoareenaa mutta onneksi myös Tammelan jalkapallostadionia. Jalkapallo tuntuu tästä huolimatta olevan jatkuvasti alakynnessä jääkiekolle suunnattujen resurssien suhteen. Millä keinoilla saisimme nostettua jalkapallon arvostusta entisestään Tampereella ja koko Suomessa?
Pitäisi ensin saada junnut valitsemaan jalkapallo jääkiekon sijasta. Todella monta lahjakasta junnua on valinnut ja valitsee jääkiekon. Tuntuu, että Suomessa jääkiekko on todella iso juttu vaikka maailman mittakaavassa todellinen lilliputtilaji. Suomessa pitäisi alkaa tekemään asioita ammattimaisemmin jalkapallon suhteen, mikä tarkoittaa tietenkin, että jalkapalloon pitäisi saada enemmän rahaa.

Mitä toivot uraltasi jatkossa? Onko sinulla joitain siihen liittyviä unelmia tai haaveita?
Kuten aiemmin totesin, niin tavoite on päästä ammattilaiseksi. Siitä en tule luopumaan ennen kuin olen tavoitteeseeni päässyt.

Cupin avauspeli sujui mallikkaasti ja seuraavaksi vastaan asettuu Jaro. Minkälaisin tavoittein TPV lähtee tuohon kamppailuun? Entä mitkä ovat omat mietteesi ennen peliä?
Jaro-peliin ei lähetä sillä asenteella, että saataisiin vain hyvä tulos. Lähdemme voittamaan peliä ja pelaamaan hyvää ja rohkeaa jalkapalloa. Toivon ja uskon, että jokainen jätkä uskaltaa pelata eikä tyydy 0-0 -lukemiin. Toivotaan, että paljon katsojia saapuu paikan päälle ja saadaan punakone jylläämään nimensä veroisesti. Tervetuloa!

Kiitos ajastasi ja nähdään peleissä!

sunnuntai 31. joulukuuta 2017

Aktiivista ja rohkeaa - Jalkapallollinen identiteetti Palloveikkojen pelissä




Tamperelaisten peli kulki mannermaiseen lyhytsyöttötapaan
 Lehtimies seuran toisesta ottelusta (KTP:tä vastaan) 1930

 Seuran alkuvuosina pelaajat määrittelivät itse pelitapansa, valmennusosaamista ei vielä alkuun ollut. Ajatus siitä millaista jalkapallo on, vaikutti kuitenkin yhteiseltä.

 Entä nykyään? Tiki-takaa, totaalista jalkapalloa vai pitkä päätyyn ja perään? Kaikki löytävät oman suosikkinsa erilaisista jalkapallotyyleistä. Mutta mitä pitäisi odottaa, kun näkee Tampereen Palloveikot kentällä? Kysyimme TPV:n päävalmentajalta ja seuran junioripäällikkönä seuran pelitapaa kirkastaneelta Anssi Yliseltä mikä on TPV:n jalkapallollinen identiteetti.

 -TPV haluaa olla aktiivinen, kertoo Ylinen.

 Tavoitteena on riistää pallo vastustajalta nopeasti sen jo sen omalla kenttäpuoliskolla. Tämän aktiivisuuden pitäisi korostus jo F- ja E-junioreiden pelissä. 

 Pallon kanssa tavoite on päästä eteenpäin.  "Ei ajokoirafutista, mutta suoraviivaista jalkapalloa". Jos laita on täynnä, niin painopisteen siirto. ”Ei kannata olla tyhmä”, valmentaja sanoo, korostaen nimenomaan TPV:n pelaajien omaa rohkeutta tehdä tilanteissa päätöksiä.

 Rohkeus, ymmärrys ja jaksaminen ovatkin halun jälkeen tärkeimmät TPV:n pelaajan ominaisuudet, joita etsitään. Valmentajan tärkeimmäksi tehtäväksi Ylinen katsoo, niin aikuisissa kuin junioreissakin, auttaa pelaajia löytämään oma oivallus ja tunnistamaan pelitilanne.


 ” TPV:lle oli erikoisesti tällä kertaa, kun olosuhteet olivat näin huonot, ratkaisevana tekijänä heidän paras puolensa hyvä yritteliäisyys, peräksiantamattomuus, vauhtiin ja voimaan perustuva pelitapa”
Kansan Lehti 1938


 Jo alettaessa keskustelemaan pelitavasta Ylinen haluaa korostaa, että pelitapa ja pelijärjestelmä ovat eri asioita:”Vaikka usein kannattajia tuntuu kiinnostavan enemmän pelijärjestelmä”.

 No muutama sana siitä pelijärjestelmästä: Pelijärjestelmässä korostuu TPV:n rooli kasvattajaseurana. Neljän alakerralla pelataan, ”koska liiton joukkueet pelaavat neljän puolustajan linjalla”. Toisaalta joukkueen valmentajalla on vapaus muokata keskikenttää timanttiin tai linjaan ja hyökkääjät voivat pelata rinnakkain tai peräkkäin. Kahdella hyökkääjällä on pelitavan mukainen korkea prässi helpompi toteuttaa.

 Pelaajia kasvatettaessa TPV:ssä lähdetään joukkuepeliä rakentamaan kahden pelaajan yhteistyön kautta. E-junioreissa pelijärjestelmä on 2-3-2, jossa toisaalta pakkiparin yhteistyö ja toisaalta kahden hyökkääjän prässi pelitavan mukaisesti luonnistuvat. Kahden pelaajan yhteistyö pitäisi näkyä myös edustuksen pelissä, niin hyökkääjien, laitojen, kuin keskikentänkin toiminnassa.


”TPV oli entisen tyylinen, ollen joukkueelle ominaista hyvä pallonkäsittely ja pelisilmä, mutta kestävyys petti toisella puoliajalla”
 Lehtiselostus 1945 (vuotta ennen SM-hopeaa)


 Kannattajan näkökulmasta aktiivinen ja pelaajien omiin, toivottavasti yllättäviinkin, ratkaisuihin perustuva pelitapa kuulostaa hyvältä. Mutta ei niin hyvää, ettei jotain huonoakin. Aktiivisessa ja korkeassa prässissä on myös riskinsä. 

 Korkealla pelatessa tila syntyy toppareiden taakse. Tähän ratkaisuksi Ylinen näkee toppareiden tilanteen tunnistamisen ja yhteistyön. Toisaalta puolustuslinjassa korostuu maalivahdin johtajuus ja rooli puolustajien ohjaajana – sekä nykyaikainen jalalla peluu.

 Toisaalta aktiivisen pelintavan kääntöpuolena on sen kuluttavuus. Asia on tunnistettu, mutta pitkälti TPV:n pelaajapolussa kestävyysominaisuuksien kehittäminen jää pelaajan omalle vastuulle. Ajatuksena seuran järjestämässä harjoittelussa on, että ”fyysisyys tulee pelin kautta”. Olisikin varmaan syytä pohtia, pitäisikö seuran vähintäänkin aktiivisesti opastaa pelaajat tekemään hyvään kestävyyskuntoon vaadittavaa matalatehoista liikuntaa, eli hyötyliikuntaa – nykyiselläkään juniorisukupolvella se ei ole itsestäänselvyys.