Absolute Key on tamperelainen kokeellisen musiikin artisti, jonka heiniä on karkeasti määritellen ambient. Monipuolisen esiintyjän repertuaariin mahtuu kaikkea harsh noisen ja runonlausunnan väliltä. Absolute Key -nimen takaa löytyy Antti Klemi, jolla on taustaa ja nykyisyyttä monissa erityylisissä yhtyeissä. Minua on jo pitkään kiehtonut kokeellisten äänimaailmojen tuominen epätyypillisemmän yleisön luo ja mikäpä olisi Tammelan Stadionia parempi paikka tällaiseen ulostuloon. Varmuuden Absolute Keyn sopivuuteen toi vastaus mahdollisella stadionkeikalla tarjottavan materiaalin tyylistä.
No nytpä vetäisit kovan kysymyksen! Kai se olisi sitä runonlausuntakamaa eli pehmeämpää ja tummempaa kamaa... Tai sitten jotain äänilähde- tai syna-ambientia. Tai näiden yhdistelmää!
Sehän kelpaa! Mistä sait kipinän aloittaa kokeellisen musiikin luomisen muutama vuosi sitten?
Kyse oli aika lailla sattumasta. Eräällä keikalla – taisi olla laulaja Kielo Kärkkäisen ja saksofonisti Sami Sippolan duo-keikka – alkoi viriämään ajatus jostain hahmottomammasta fiilistelystä, joka ei pohjaisi niin paljoa tavallisiin sointuihin ja soittimiin. Tätä ennen oli myös tullut kuunneltua aika paljon kaikkea kokeellista kamaa Paavoharjusta krautrockiin. Alkuperäiset suunnitelmat pehmeämmästä lähestymistavasta muuntuivat kuitenkin matkan varrella karumpaan muotoon, mutta onneksi on tullut palattua näihin ambient-henkisempiin tunnelmiin muutamalla levyllä.
Ensimmäinen demosi ilmestyi 2019 ja sen jälkeen olet päässyt ääneen jo yli kolmellakymmenellä julkaisulla. Miten tällainen luomisvoima on mahdollista?
Ehkä liian vähäinen itsekritiikki ja matalat kynnykset, haha! Olen aika impulsiivinen ja omien visioiden vietävissä kulkeva artisti, joten kun saan jonkinlaisen ajatuksen ja aihion mieleeni, alan heti pähkäilemään, miten sen saisi taltutettua musiikin muotoon. On vain kova sisäinen pakko ja tarve puserrettua se visio pihalle. En ole myöskään rajannut Absolute Keyta johonkin tiettyyn genreen, vaan saman nimen alla voi tehdä pianodronea tai sitten puhdasta mekkalaa. Anglismeja käyttäen Absolute Key ei ole ”one trick pony” mutta toisaalta tässä kaikessa on ”jack of all trades, master of none” -henkeä. Tärkeintä että itse on tyytyväinen.
Äänitteisiisi ovat alusta saakka tuoneet omaleimaisuutta lukuisat genren ulkopuoliset vierailijat ja lisäksi olet käyttänyt innoittajanasi sekä runoja että kirjallisuutta. Tällainen ei ole ihan tavallista ambient- saati noisepiireissä. Kuinka polkusi johti näinkin epätyypillisille seuduille?
Kirjallisuus ja kirjoittaminen ovat aina kiinnostaneet minua, ja muiden bändiyhteyksien kautta laululyriikoita onkin tullut kirjoiteltua sanoituksia jo parinkymmenen vuoden ajan. Muutamille Absolute Key -julkaisuille halusin taas enemmän ulkopuolista innoitusta: Puut kantavat valoa -levy sisältää suomalaisia runoja Leinosta Kunnakseen, sillä suomalainen runous on vain niin vetoavaa ja vahvaa, että sitä haluaa jakaa runopiirien ulkopuolellekin. Lauluja laaksoista -levy taas sai alkukipinän Astrid Lindgrenin lastenkirjasta Veljeni Leijonamieli, jonka teemat sorretuista, vihanpidosta ja sodasta iskivät valitettavan lujaa etenkin Ukrainan sodan valossa. Näiden levyjen tyyppistä materiaalia kuullaan Tammelan Stadionillakin, tosin nyt ilman runo-osuuksia. Mielestäni silkka äänimaalailu riittää tällaiseen miljööseen ja tapahtumaan.
Minkälaista palautetta korviisi on kiirinyt?
Muutamien kiittävien arvioiden lisäksi on ollut hieno huomata,
että etenkin nämä pehmeämmät levyt ovat saaneet kehuja myös
sellaisilta ihmisiltä, jotka eivät tällaista musiikkia sinänsä
kuuntele. Ehkä tässä sitten on jotain universaalia huminaa mukana.
Absolute Key on myös vienyt minua itseäni esiintymään muun muassa
Portugaliin, Espanjaan ja Iso-Britanniaan sekä tutustuttanut minut
lukuisiin hienoihin muusikoihin ja muihin ihmisiin, ja tällaista en
todellakaan osannut odottaa, kun polkaisin hommat käyntiin kuutisen
vuotta sitten. Ja tulevaisuushorisontti näyttää myös erittäin
avaralta ja valoisalta. Kiitollinen saa olla.
Lopuksi täytyy tietenkin vielä kysyä millainen suhde sinulla
on tamperelaisiin vihreän veran sankareihin? Tai onko sinulla muita
kotimaisia futissuosikkeja?
Haha, tämä kysymys tulee vähän huonoon saumaan, koska syntyperäisenä lappeenrantalaisena olen nyt tänä keväänä seurannut SaiPan uskomatonta taivalta kaukalossa joka solulla, ja näin ollen jalkapallo on jäänyt hieman varjoon. En ole muutenkaan minkään tietyn seuran kannattaja, mutta arvostan jalkapalloa lajina tosi korkealle: taktikointia, malttia, rakentelua ja suurten linjojen suunnitelmallisuutta mutta myös dramaattisuutta ja huimia yksilösuorituksia.
Haastattelu: T. Termonen
