Tammelan Voima ja kannatusbiisin tekemisen taito

Keväällä kaikessa hiljaisuudessa julkaistu Tammelan Voiman ja Generals-bändin Punainen Planeetta -kannatusbiisi on parissa kuukaudessa kerännyt lähes tuhat nettikuuntelukertaa. Vasta juhannuksen jälkeen pääsimme istumaan biisin tuotantoa koordinoineen Sepon kanssa asian ääreen ottaakseemme selvää, mistä Punaisessa Planeetassa on kyse. Ja juttuhan rönsyili pitkäksi venyneen biisiprojektin vaiheita kalutessa myös sivuraiteille, muttei koskaan niin kauas, etteivät sen rihmastot olisi ulottuneet koskemaan Tammelan Voiman toiminnan sisältöjä.

Seppo, sinä olet biisin toinen isä tai jopa isoisä, jos näin leikillistä ilmaisua sallitaan käyttää. Kuinka sait tuotantorattaat pyörimään?
Idea biisistä syntyi joskus kevättalvella -21, kun pidimme Seman kanssa pienimuotoista brainstormingia löyhänä teemana mitä uutta ja ennen tekemätöntä Tammelan Voima voisi tuottaa. Hyvät ja etenkin huonot ideat kimpoilivat, mutta illan mittaan parhaalta alkoi tuntua tämä: tehdään TPV:lle oma kannatusbiisi, ja siitä jonkinmoinen taltiointi. Ei liian hiotun ja tuotetun, vaan Tammelan Voiman kuuloinen, omana tuotantona ja omissa käsissä niin pitkälti kuin mahdollista. No, mitäs siinä ihmettelemään, sovittiin, että Sema kirjoittaa lähtökohdaksi biisiin tekstin, ja sen jälkeen katsotaan, mitä tapahtuu vai tapahtuuko mitään.

Chantit ja laulaminen ovat tunnetusti kannattajien toiminnan ydintä, mutta on melko harvinaista, että kannattajaryhmä ryhtyy itse tuottamaan kokonaista kannatusbiisiä.
Näin taitaa olla, mutta usein unohtuu, että Tammelan Voima on varsinaisen kannattajatoimintansa lisäksi ollut aina myös monipuolinen kulttuuritoimija. Me ollaan julkaistu zinejä, järkätty keikkoja, tehty tätä Paltsaristi-verkkolehteä ja järjestetty tapahtumia, joskus jopa tuotettu jalkapallolegenda Atik Ismail esittämään Tampereelle oma monologinäytelmänsä Älli Bälli. Tekijöiden kiinnostuksen kohteet ovat johdatelleet toimintaa usein aika epätyypillisillekin alueille.

Lisäksi Soundcloudissa on Paltsaristi-radio ja YouTubessa oma Tammelan Voima -kanava.
Kyllä, ja lisäksi me suunnitellaan ja tehdään itse kannattajatuotteita, joiden tuotoilla ollaan tuettu seuran toimintaa, mm. TPV Powerchair-sähköpyörätuolijoukkuetta. Ja haave oman biisin tekemisestä liikkui sikäli realismin raameissa, että Tammelan Voimasta löytyy monenlaista luovaa voimaa, myös muusikoita, joista tarvittaessa saisi bändin koottua.

Toisaalta myös Generals-yhtyeen puoleen kääntyminen taisi olla luontevaa, jo ihan siinä mielessä, että bändin basisti Make on pitkän linjan voimalainen?
Aivan. Ja samalla kiertoradalla Rangi ja Häsperikin hengaavat, ehkä niiden elämässä on vaan vähän pienempi tämä futis-turbulenssi. Mutta ennen kaikkea Generalsissa houkutteli se, ettei olisi tarvetta rakentaa bändiä yhtä biisiä varten: miettiä kokoonpanoa, kuka säveltää plus missä treenataan ja milloin siihen löytyisi aikaa? Ja kyllähän Generals oli tavallaan ykköstoive: hyvä bändi, joka vastasi tyylilajiltaan ja soundiltaan sitä mielikuvaa, mitä oltiin etsimässä.

Eli karhean kulkevaa punk’n’rock’n’rollia, voisiko sanoa Tammelan Voiman kuuloista?
Nimenomaan. Ja kaiken lisäksi, kun Häsperiltä kysyttiin, että miten olis tämmöinen projekti, voisitko kuvitella pyöräyttäväsi biisin tämmöiseen tekstiin, plus että soittaisitte sen narulle, niin Häsperi tutki hetken paperia, nyökkäsi, poltti röökin loppuun ja sanoi, että hänellä saattoi olla sopiva jo valmiina.

Siis ikään kuin tilaustyö, joka oli valmis ennen kuin tilaustakaan oli tehty. Ja tuosta valmiina olleesta sävellyksestä biisi sitten myös tehtiin?
Kyllä, ja ainakin meitsi oli täysin ymmällään. että mistä nyt tuulee, eihän tämä nyt näin voi mennä: meillä on biisi sovitusta vaille valmiina. Ja bändi. Eikä mikä tahansa, vaan Generals!

         Mut jo nuorena marsiin ammuttiin...

Laulajiakaan ei varmaan tarvinnut kaukaa hakea?
No ei. kyseltiin voimalaisilta haluja lähteä mukaan ja saman tien Sema, Mika, Jupe ja Arja lupautuivat pistämään äänensä peliin. Se sopi hyvin alkuperäiseen ajatukseen, että mennään useammalla laulajalla, ettei biisi kuulostaisi kenenkään sooloprojektilta, vaan Voiman tyyliin kimpassa tehdään.

Tässä vaiheessa biisin matskut oli valmiina ja esittäjätkin löydetty eli proggishan oli edennyt varmoin askelin.
Niin, ideatasollahan moni DIY-proggis purjehtii paljon puheen myötätuulessa upeasti. Kunnes eteen tulee käytännöksi pano, ja isoin kynnys on tietysti se, että useimmiten DIY-budjetti on käytännössä nolla euroa. Saattaa kuulostaa hassulta, mutta vielä 10 vuotta sitten nollabudjeteilla saatiin paljon enemmän aikaan kuin tässä kaiken aikaa talkoohengestä tyhjentyvässä nykymaailmassa.

Juu, talkoovoima on yksi katoamassa oleva luonnonvara, ja moni sen varaan rakentunut toiminta on loppunut. Ja samasta syystä moni uusi hyvä idea jäänyt ilmaan piirtelyksi.
No, onneksi meillä on kontaktipintaa moneen suuntaan, niin eihän siinä muuta kuin verkot vesille. Ja käännyttyämme kulttuurikollektiivi Tampere Hardcoren puoleen, se oli siinä: hardcorelaisten mielestä olimme puuhaamassa jotain niin poikkeuksellisen hullunkuuloista, että siihen oli kuulemma pakko lähteä mukaan. Ja sieltä löytyy osaavia tyyppejä, sopivan rouheat puitteet ja vankkaa DIY-kokemusta.

Arvostettavaa asennetta löytyy vielä jostakin.
Todellakin, ja samalla arvostettavalla ja pyyteettömällä asenteella Generals kävi Hardcoren treenikämpillä soittamassa biisin pohjat talteen. Eikä asenteesta tinkineet laulajatkaan. Jotta aito voimameininki saataisiin maksimiin etsittiin äänitykselle sellainen ajankohta, että koko porukka saataisiin yhtä aikaa paikalle. Neljän monessa mukana olevan ihmisen kohdalla se ei ollut helppoa, mutta lopulta löytyi kaikille sopiva aikaikkuna. Peräti kolme tuntia, jepjep. Se toki tuottaisi omat ongelmansa, mutta tietty houkutuksensa oli myös siinä, että näin saataisiin kaikkien osuudet yhdellä kertaa purkkiin. Ja ehkä niillä kesäkuumilla meille iski lievä vauhtisokeuskin. Vaikka julkaisulle ei oltu sinänsä asetettu mitään deadlineä, niin mielissä alkoi kummitella pieni haave saada biisi julkaistua syyskauden viime hetkiin hengen nostattajaksi. 

Muistaakseni edustusjoukkueen peli oli sillä kaudella tosi nihkeässä formissa, niin ettei hengen nostatus olisi ollut pahitteeksi.
Sepä se, ja niinpä kaikkien neljän laulajan kaikki osuudet otettiin sisään kolmessa tunnissa, ja voi sanoa, että täysillä mentiin! Tosin käytössä oli vanha kunnon kiireessä tekemisen metodi: treeniajan puute kompensoidaan ottojen määrällä. Jälkitöitähän se teettäisi, mutta tuohon metodiin liittyy myös hype siitä, että ainahan jostain löytyy joku joka kutoo silpusta paketin kasaan.

 Voitetaan tai hävitään, se kaikki kuuluu  elämään...

Elettiin heinäkuuta 2021 ja äänitykset oli tehty. Mutta sitten taisi tapahtua jotakin odottamatonta?
No joo, toisaalta kun kaikki oli sujunut ikään kuin pahanenteisen hyvin, niin ehkä jotain tavallaan osasi odottaa. Mutta kyllähän siinä silti yllättyi, kun kaaostekijä rysähti kuvioihin: jonakin elokuisena aamuyönä eräs enemmänkin Country & Western-orientoitunut muusikko oli keksinyt lähteä valomerkin jälkeen kyseiselle treenikämpälle kavereidensa kanssa “jammailemaan” ja “äänittämään”. Session jäljiltä treenikämpän tietokone oli hardwarea myöten juntturassa kuin Hank Williams huonoina öinään. Sorry, Hank.

Kuulostaa pahalta. Toisaalta olen kuullut myös tapauksista, että kokonaisia lp-levyjä on jouduttu äänittämään uudelleen, juurikin kun on keksitty mennä yön tunteina ja liian luovassa tilassa studiolle toilailemaan.
No, toisinaan hyvääkin tarkoittavat ihmiset tekevät ihan mitä sattuu. Niin kuin Punainen Planeetta -biisissä sanotaan, se kaikki kuuluu elämään: joskus kulkee ja voitetaan, toisinaan ei, ja silloin hävitään. Mutta heti siinä hetkessä ei kenelläkään ollut aikaa, energiaa eikä etenkään fiiliksiä ryhtyä penkomaan ja korjaamaan jälkiä. Oli selvää, että projekti otti ison kolhun kylkeensä ja viivettä kertyisi.

Kukaan ei vaan tainnut arvata, miten pitkä viive tulisi olemaan.
Ei varmasti. Ja jotenkin sen syksyn karmaan sopi, että edustuksen otteet kentällä eivät tunnelmia kohottaneet, ja kauden päätteeksi pudottiinkin Kolmoseen. Samaan syssyyn saatiin vielä kaikkea varjostamaan koronavirus, joka käperrytti ihmiset omiin koloihinsa ja pisti pelisäännöt uusiin puihin niin arkielämän kuin yhteiskunnan tasolla. Muistan miten katsomossa kaikkien etäisyyssuosituksien ja muun koronahämmingin latistamassa ilmapiirissä tuli väistämättä mieleen, ettei ns. momentum biisin julkaisulle olisi missään tapauksessa ollut tuolloin oikea. Silloin julkaistuna koko juttu olisi todennäköisesti liudentunut saman tien unohduksen taaimmaiseen perävarastoon, yhtä hyvin koko homman olisi voinut heittää suoraan roskakoriin käytettyjen koronamaskien sekaan.

Ehtikö monesti käydä mielessä, että tämä projekti oli tässä? Ainakin itse olin jo heittänyt pyyhkeen kehään ja manasin epäonneamme.
Aina kun asia pitkittyy, niin siihen on vaikeampi sytyttää uutta kipinää. Useasti tuli kyllä sellainen fiilis, että biisi taitaa jäädä sinne melkein tehtyjen lajitteluastiaan. Ja olihan siinä sekin mahdollisuus, että äänittämämme materiaali oli pyyhkiytynyt lopullisesti H. Williamsin inkarnoiduttua sille parin tunnin poltergeist-käynnilleen.

Mutta jokin voima kuitenkin veti miehen peleihin ja piti asian ainakin jollain lailla mielessä?
Heh, no joo, kannattajan ja seuran suhteesta puhuttaessa mennään yleensä enemmän tai vähemmän jalkapalloromantiikan alueelle, mutta ei se mitään, mennään vaan. Itse astuin, ja ilmeisen peruuttamattomasti, seuran vetovoimakenttään liittyessäni joskus muinoin TPV:n kaupunginosajoukkue Saturnukseen…

No niin, tässähän lähestytään yhtä avainta biisin tekstin ymmärtämiseen.
Aivan, TPV:n kaupunginosajoukkueet oli pitkään nimetty planeettojen mukaan, Kalevan joukkue oli Saturnus, Tesomalla Tellus, Koivistonkylässä Jupiter… siis Punaisen planeetan tekstihän lähtee liikkeelle Seman omasta kokemuksesta, kun hän Multisillan muksuna löysi itsensä Marsista.

Heh, näin Seman pitkään tunteneellekin tämä selittää paljon...
Sema on runoilija ja aavistus marsilaisuutta on todellakin eduksi, se antaa runoilijan tarvitseman oman näkökulman asioihin. Varmaankin siksi Punainen Planeettakaan ei ole mikään perinteinen kannatusbiisi, jossa hehkutetaan oman suosikkijoukkueen ylivertaisuutta kaikkiin muihin nähden. Pikemminkin biisi kertoo kannattajan elämästä, johon mahtuu kaikki tavalliset vuokset ja luoteet, mutta joka ennen kaikkea jollakin oudolla voimalla kytkeytyy vastustamattomasti TPV:hen - mikä ei useinkaan tee kannattajan elämää Punaisella Planeetalla helpommaksi, vaan johtaa hyvinkin vaihteleviin tunnelmiin.

                     On planeettamme punainen!

Ilmeisesti jossain vaiheessa tähtien asennot kääntyivät taas suotuisampaan suuntaan?
Se otti aikansa, mutta joo, parin seuraavan laimeatunnelmaisen Kolmosen kauden jälkeen momentum alkoi ilmoitella lähestymisestään: viime kaudella Kakkosessa alkoi jengillä olla katsomossa ja kentällä merkkejä sellaisesta vähitellen palautuvasta meiningistä, johon Punainen Planeetta olisi omiaan tuomaan lisää nostetta. Tietenkin siinä oli tämä iso jos. Ja tottakai ainakin itseäni oli kaiken aikaa vaivannut varsinkin se, että niin moni oli jo antanut proggikseen ison panoksen, eli käsillä alkoi olla hetki kerätä vielä kerran resursseja ja raivata kalenteriin aikaikkunoita ja katsoa, oliko jotain tehtävissä vaiko kaikki vaivannäkö valunut hukkaan. Talven mittaan se pölyttynyt PC:n raato oli moneen otteeseen erilaisten elvytystoimien kohteena. Lopulta tietokonekirurgia riittävän osaavalla porukalla sai kovalevyn elpymään. Ja ennen kaikkea: Punaisen Planeetan raidat olivat tallessa! Huh, sanoi siinä moni muukin juhlatölkkien naksahdellessa.

Eli proggis nousi uudelleen eloon.
Jep, sehän nousi heti kolmantena vuonna kuolleista, mutta ei se vieläkään jaloillaan seissyt: miksaus ja masterointi odottivat tekijäänsä. Ja tässä kohtaa täytyy nostaa erikseen esiin Tampere Hardcore, ja etenkin Ode Odesign, joka on varsinaisesti loistava valoteknikko, mutta ei kaihda äänipuolen haasteitakaan, vaan otti hoitaakseen miksauksen ja setvi läpi lauluraitasavotan, mistä hyvästä jokainen voimalainen voi aina miehen tavatessaan tarjota tälle kylmän juoman, hän on sen ansainnut. Eikä voi olla erikseen kiittämättä Hardcoren ja Näädänpesä Osuuskunnan Ismoakaan, joka tuli mukaan lopullisen miksaukseen ja teki masteroinnin Näädänpesän studiossa.

Jotenkin kaiken päälle bonuksena syntyi vielä lyriikkavideokin?
Etenkin Odelle taisi tutustuminen Tammelan Voiman meininkiin kolahtaa, ainakin siitä päätellen, että mies itse vaati saada tehdä Punaisesta Planeetasta myös lyriikkavideon, jotta jengi voi vetää biisiä karaoke-tyyliin missä ja milloin vain. On se vaan melekonen mestari! Niin että mikäs meidän siinä oli lopulta rallatella ja ladata valmis biisi Paltsaristi-radioon ja video YouTubeen, sekä todeta: arvoisa yleisö, olkaa hyvä, Tammelan Voima ylpeänä esittää: Punainen Planeetta! Ja lausua syvään kumartaen: kiitos Generals, kiitos Tampere Hardcore ja kiitos Tammelan Voima!

Näin ehdottomasti! Jos vielä vähän koettaa summata. niin pitkän kaavan kautta toteutuneenakin Punainen Planeetta on hyvä esimerkki Tammelan Voiman jo aiemmin mainitusta omaehtoisesta ja monitahoisesta kulttuuritoiminnasta. Ja toisaalta osoitus siitä, että kannattajatoiminta voi olla myös aivan jotain muuta kuin metsätappelut ja paikkojen rikkomiset, joiden vuoksi kannattajatoiminta on taas hiljattain ollut otsikoissa.
Ilman muuta. Lähes väistämättähän käy niin, että noiden otsikoiden kautta syntyvä julkisuuskuva heittää ihmisten mielissä varjonsa kaikkien kannattaryhmien päälle, luultavasti meidänkin. Tammelan Voima on kuitenkin yksi niistä kannattajaryhmistä jotka sanoutuvat irti väkivallasta. Paikkojen rikkomisen sijaan meillä energiat käytetään mieluummin rakentamiseen, ennen muuta oman tammelanvoimalaisen kannattajakulttuurin luomiseen. Ja jos se tällä kertaa tarkoitti kannatusbiisin tekemistä, niin ties mitä seuraavaksi.

https://soundcloud.com/user-221169373/punainen-planeetta

Teksti: Seppo Helle ja Tuukka Termonen
Kuvat: Seppo Helle