Vihreän veran väsymätön raataja

Eino-Veikko Ek on vuosien varrella noussut yhdeksi katsojien suurista suosikeista hurjalla taistelutahdollaan, ehtymättömällä juoksuvoimallaan ja juonikkailla harhautuksillaan. Tämän lisäksi mies osaa vastata näppärästi kiperiin kysymyksiin, mistä saamme ohessa näytteen. 

Minkälaisin miettein katsot taaksepäin mennyttä kautta? Missä olemme onnistuneet ja missä on parannettavaa?

Kausi on sujunut tuloksellisesti erinomaisesti. Olemme ottaneet kovalla rutiinilla pisteitä tasaisista otteluista ja olemme pystyneet pelaamaan hyvin omilla vahvuuksillamme. Kärkijoukkueiden kohtaamisissa emme kuitenkaan ole aina pystyneet parhaimpaamme, ja päävastustajamme ovatkin onnistuneet laittamaan meidät kentällä epämukavuusalueellemme. Syksyn ratkaisupeleissä haluammekin muuttaa tämän ja ottaa kovia päänahkoja myös kärkipään joukkueista.

Oletko tyytyväinen omiin suorituksiisi kauden aikana?

Alkukaudesta jouduin seuraamaan muutaman ottelun sivusta pienten vaivojen takia, mutta nyt olen päässyt täyteen pelikuntoon ja pystynyt viime ajat pelaamaan isoja minuutteja terveenä ja mielestäni ihan hyvällä tasolla. Toisaalta olen myös hyvin kriittinen omaa pelaamistani kohtaan ja kelailen paljon omia suorituksiani jälkikäteen videolta, joten koskaan en ole täysin tyytyväinen omaan suoritukseeni. Aina löytyy jotain parannettavaa, mutta joukkueen voittaessa oma esitys ei ole päällimmäisenä mielessä.

Mitkä ovat parhaita puoliasi kentällä ja mitä ominaisuuksia haluaisit vielä parantaa?

Selkeitä vahvuuksiani kentällä ovat fysiikka ja periksiantamattomuus. Harvassa ovat ne pelaajat, jotka minulta juoksevat Kakkosessa jalat alta. Lisäksi kokemuksen tuoma rutiini, muiden ohjaaminen ja pienet voittavat peliteot ovat varmasti yksiä vahvuuksiani kentällä. Jalkapallo on kuitenkin maalintekopeli, joten tehoja saisi tulla hieman nykyistä enemmän, ja siihen pitäisi saada tulevaisuudessa parannusta.

Viime aikoina joukkueen suoritustaso on heitellyt jonkin verran. Millä keinoilla saamme säilytettyä paikkamme lohkon kärkikahinoissa?

Alkukaudesta olemme saaneet hyvin hyödynnettyä vahvuuksiamme molemmissa päissä kenttää sekä onnistuneet piilottamaan heikkoutemme hyvin, mihin toki jokainen jalkapallojoukkue varmasti pyrkii. Välillä vastustajat ovat kuitenkin onnistuneet tässä meitä paremmin, emmekä ole aina onnistuneet vastaamaan siihen riittävän hyvin. Uskon kuitenkin, että pelitapamme kantaa pitkälle myös syksyn ratkaisupeleissä, jos jokainen pelaaja sitoutuu noudattamaan pelisuunnitelmaamme ja on valmis tekemään töitä joukkueen ja joukkuekaverin puolesta sekä kentällä että sen ulkopuolella. Uskon vahvasti, että pitkässä sarjassa jokainen saa lopulta sen mitä ansaitsee.

Sinulla on pitkä ura takana Pallo-Veikoissa, vaikka välillä piipahdit myös paikallisvastustajan paidassa. Mikä TPV:ssä on parasta ja löytyykö seurasta jotain mikä erottaa sen muista?

TPV:ssa hienointa on yhteisöllisyys ja perinteet. Seura merkitsee monille paljon ja se välittyy myös ulospäin. Olen aina kantanut TPV:n pelipaitaa ylpeydellä. Edustusjoukkuetta on tietysti nykyisin vaikea kuvitella ilman kapteeni Juho Mattilaa.

Toukokuussa 2016 pelatun Honka-matsin otteluohjelmassa kerrot olevasi vahvasti hyökkäyksiin nouseva moderni puolustaja. Näistä otteista olemme totisesti saaneet nauttia jo ensimmäisistä Punakoneessa pelaamistasi harjoitusotteluista lähtien, mutta onko tehtäväsi kentällä kuitenkin ehtinyt vaihdella vuosien varrella? Minkälaisesta roolista ja pelityylistä nautit itse eniten?

Tuon haastattelun jälkeen on tainnut tulla kokeiltua virallisissa otteluissa kaikkia pelipaikkoja maalivahtia ja kärkeä lukuun ottamatta, joten monipuolisuutta kyllä löytyy. Nautin siitä, kun valmennus ja joukkuekaverit luottavat minuun, ja on hieno tunne vastata siihen onnistumalla kentällä. Suosikkihetkiäni kentällä on puolustaa niukkaa johtoa ottelun ratkaisuhetkillä, kun vastustaja painaa kovaa päälle. Silloin saa taistella viimeiseen asti ja kääntää kaikki kivet voiton eteen. Helpottava loppuvihellys sytyttää joka kerta ja tarjoaa voimakkaita tunteita, joita ei muualta saa. Toivottavasti tätä on edessä myös tulevana syksynä!

Miksi matseihin kannattaa tulla?

Siitä on aikaa, kun TPV on viimeksi ollut mukana Kakkosen kärkikahinoissa, joten kannattaa ehdottomasti tulla seuraamaan kokenutta, rouheaa ja voittavaa jalkapalloa paikan päälle. Kutsukaa myös kaverit ja perheenjäsenet mukaan, sillä Kaupin uudella stadionilla on hienot olosuhteet seurata futista!

Kaikki Kaupissa käyneet ovat varmasti samaa mieltä, joten muistetaan käydä peleissä ja tukea joukkuetta kauden ratkaisuhetkillä.

Teksti: Tuukka Termonen
Kuvat: Ismo Alhoniemi

Tammelan Voima ja kannatusbiisin tekemisen taito

Keväällä kaikessa hiljaisuudessa julkaistu Tammelan Voiman ja Generals-bändin Punainen Planeetta -kannatusbiisi on parissa kuukaudessa kerännyt lähes tuhat nettikuuntelukertaa. Vasta juhannuksen jälkeen pääsimme istumaan biisin tuotantoa koordinoineen Sepon kanssa asian ääreen ottaakseemme selvää, mistä Punaisessa Planeetassa on kyse. Ja juttuhan rönsyili pitkäksi venyneen biisiprojektin vaiheita kalutessa myös sivuraiteille, muttei koskaan niin kauas, etteivät sen rihmastot olisi ulottuneet koskemaan Tammelan Voiman toiminnan sisältöjä.

Seppo, sinä olet biisin toinen isä tai jopa isoisä, jos näin leikillistä ilmaisua sallitaan käyttää. Kuinka sait tuotantorattaat pyörimään?
Idea biisistä syntyi joskus kevättalvella -21, kun pidimme Seman kanssa pienimuotoista brainstormingia löyhänä teemana mitä uutta ja ennen tekemätöntä Tammelan Voima voisi tuottaa. Hyvät ja etenkin huonot ideat kimpoilivat, mutta illan mittaan parhaalta alkoi tuntua tämä: tehdään TPV:lle oma kannatusbiisi, ja siitä jonkinmoinen taltiointi. Ei liian hiotun ja tuotetun, vaan Tammelan Voiman kuuloinen, omana tuotantona ja omissa käsissä niin pitkälti kuin mahdollista. No, mitäs siinä ihmettelemään, sovittiin, että Sema kirjoittaa lähtökohdaksi biisiin tekstin, ja sen jälkeen katsotaan, mitä tapahtuu vai tapahtuuko mitään.

Chantit ja laulaminen ovat tunnetusti kannattajien toiminnan ydintä, mutta on melko harvinaista, että kannattajaryhmä ryhtyy itse tuottamaan kokonaista kannatusbiisiä.
Näin taitaa olla, mutta usein unohtuu, että Tammelan Voima on varsinaisen kannattajatoimintansa lisäksi ollut aina myös monipuolinen kulttuuritoimija. Me ollaan julkaistu zinejä, järkätty keikkoja, tehty tätä Paltsaristi-verkkolehteä ja järjestetty tapahtumia, joskus jopa tuotettu jalkapallolegenda Atik Ismail esittämään Tampereelle oma monologinäytelmänsä Älli Bälli. Tekijöiden kiinnostuksen kohteet ovat johdatelleet toimintaa usein aika epätyypillisillekin alueille.

Lisäksi Soundcloudissa on Paltsaristi-radio ja YouTubessa oma Tammelan Voima -kanava.
Kyllä, ja lisäksi me suunnitellaan ja tehdään itse kannattajatuotteita, joiden tuotoilla ollaan tuettu seuran toimintaa, mm. TPV Powerchair-sähköpyörätuolijoukkuetta. Ja haave oman biisin tekemisestä liikkui sikäli realismin raameissa, että Tammelan Voimasta löytyy monenlaista luovaa voimaa, myös muusikoita, joista tarvittaessa saisi bändin koottua.

Toisaalta myös Generals-yhtyeen puoleen kääntyminen taisi olla luontevaa, jo ihan siinä mielessä, että bändin basisti Make on pitkän linjan voimalainen?
Aivan. Ja samalla kiertoradalla Rangi ja Häsperikin hengaavat, ehkä niiden elämässä on vaan vähän pienempi tämä futis-turbulenssi. Mutta ennen kaikkea Generalsissa houkutteli se, ettei olisi tarvetta rakentaa bändiä yhtä biisiä varten: miettiä kokoonpanoa, kuka säveltää plus missä treenataan ja milloin siihen löytyisi aikaa? Ja kyllähän Generals oli tavallaan ykköstoive: hyvä bändi, joka vastasi tyylilajiltaan ja soundiltaan sitä mielikuvaa, mitä oltiin etsimässä.

Eli karhean kulkevaa punk’n’rock’n’rollia, voisiko sanoa Tammelan Voiman kuuloista?
Nimenomaan. Ja kaiken lisäksi, kun Häsperiltä kysyttiin, että miten olis tämmöinen projekti, voisitko kuvitella pyöräyttäväsi biisin tämmöiseen tekstiin, plus että soittaisitte sen narulle, niin Häsperi tutki hetken paperia, nyökkäsi, poltti röökin loppuun ja sanoi, että hänellä saattoi olla sopiva jo valmiina.

Siis ikään kuin tilaustyö, joka oli valmis ennen kuin tilaustakaan oli tehty. Ja tuosta valmiina olleesta sävellyksestä biisi sitten myös tehtiin?
Kyllä, ja ainakin meitsi oli täysin ymmällään. että mistä nyt tuulee, eihän tämä nyt näin voi mennä: meillä on biisi sovitusta vaille valmiina. Ja bändi. Eikä mikä tahansa, vaan Generals!

         Mut jo nuorena marsiin ammuttiin...

Laulajiakaan ei varmaan tarvinnut kaukaa hakea?
No ei. kyseltiin voimalaisilta haluja lähteä mukaan ja saman tien Sema, Mika, Jupe ja Arja lupautuivat pistämään äänensä peliin. Se sopi hyvin alkuperäiseen ajatukseen, että mennään useammalla laulajalla, ettei biisi kuulostaisi kenenkään sooloprojektilta, vaan Voiman tyyliin kimpassa tehdään.

Tässä vaiheessa biisin matskut oli valmiina ja esittäjätkin löydetty eli proggishan oli edennyt varmoin askelin.
Niin, ideatasollahan moni DIY-proggis purjehtii paljon puheen myötätuulessa upeasti. Kunnes eteen tulee käytännöksi pano, ja isoin kynnys on tietysti se, että useimmiten DIY-budjetti on käytännössä nolla euroa. Saattaa kuulostaa hassulta, mutta vielä 10 vuotta sitten nollabudjeteilla saatiin paljon enemmän aikaan kuin tässä kaiken aikaa talkoohengestä tyhjentyvässä nykymaailmassa.

Juu, talkoovoima on yksi katoamassa oleva luonnonvara, ja moni sen varaan rakentunut toiminta on loppunut. Ja samasta syystä moni uusi hyvä idea jäänyt ilmaan piirtelyksi.
No, onneksi meillä on kontaktipintaa moneen suuntaan, niin eihän siinä muuta kuin verkot vesille. Ja käännyttyämme kulttuurikollektiivi Tampere Hardcoren puoleen, se oli siinä: hardcorelaisten mielestä olimme puuhaamassa jotain niin poikkeuksellisen hullunkuuloista, että siihen oli kuulemma pakko lähteä mukaan. Ja sieltä löytyy osaavia tyyppejä, sopivan rouheat puitteet ja vankkaa DIY-kokemusta.

Arvostettavaa asennetta löytyy vielä jostakin.
Todellakin, ja samalla arvostettavalla ja pyyteettömällä asenteella Generals kävi Hardcoren treenikämpillä soittamassa biisin pohjat talteen. Eikä asenteesta tinkineet laulajatkaan. Jotta aito voimameininki saataisiin maksimiin etsittiin äänitykselle sellainen ajankohta, että koko porukka saataisiin yhtä aikaa paikalle. Neljän monessa mukana olevan ihmisen kohdalla se ei ollut helppoa, mutta lopulta löytyi kaikille sopiva aikaikkuna. Peräti kolme tuntia, jepjep. Se toki tuottaisi omat ongelmansa, mutta tietty houkutuksensa oli myös siinä, että näin saataisiin kaikkien osuudet yhdellä kertaa purkkiin. Ja ehkä niillä kesäkuumilla meille iski lievä vauhtisokeuskin. Vaikka julkaisulle ei oltu sinänsä asetettu mitään deadlineä, niin mielissä alkoi kummitella pieni haave saada biisi julkaistua syyskauden viime hetkiin hengen nostattajaksi. 

Muistaakseni edustusjoukkueen peli oli sillä kaudella tosi nihkeässä formissa, niin ettei hengen nostatus olisi ollut pahitteeksi.
Sepä se, ja niinpä kaikkien neljän laulajan kaikki osuudet otettiin sisään kolmessa tunnissa, ja voi sanoa, että täysillä mentiin! Tosin käytössä oli vanha kunnon kiireessä tekemisen metodi: treeniajan puute kompensoidaan ottojen määrällä. Jälkitöitähän se teettäisi, mutta tuohon metodiin liittyy myös hype siitä, että ainahan jostain löytyy joku joka kutoo silpusta paketin kasaan.

 Voitetaan tai hävitään, se kaikki kuuluu  elämään...

Elettiin heinäkuuta 2021 ja äänitykset oli tehty. Mutta sitten taisi tapahtua jotakin odottamatonta?
No joo, toisaalta kun kaikki oli sujunut ikään kuin pahanenteisen hyvin, niin ehkä jotain tavallaan osasi odottaa. Mutta kyllähän siinä silti yllättyi, kun kaaostekijä rysähti kuvioihin: jonakin elokuisena aamuyönä eräs enemmänkin Country & Western-orientoitunut muusikko oli keksinyt lähteä valomerkin jälkeen kyseiselle treenikämpälle kavereidensa kanssa “jammailemaan” ja “äänittämään”. Session jäljiltä treenikämpän tietokone oli hardwarea myöten juntturassa kuin Hank Williams huonoina öinään. Sorry, Hank.

Kuulostaa pahalta. Toisaalta olen kuullut myös tapauksista, että kokonaisia lp-levyjä on jouduttu äänittämään uudelleen, juurikin kun on keksitty mennä yön tunteina ja liian luovassa tilassa studiolle toilailemaan.
No, toisinaan hyvääkin tarkoittavat ihmiset tekevät ihan mitä sattuu. Niin kuin Punainen Planeetta -biisissä sanotaan, se kaikki kuuluu elämään: joskus kulkee ja voitetaan, toisinaan ei, ja silloin hävitään. Mutta heti siinä hetkessä ei kenelläkään ollut aikaa, energiaa eikä etenkään fiiliksiä ryhtyä penkomaan ja korjaamaan jälkiä. Oli selvää, että projekti otti ison kolhun kylkeensä ja viivettä kertyisi.

Kukaan ei vaan tainnut arvata, miten pitkä viive tulisi olemaan.
Ei varmasti. Ja jotenkin sen syksyn karmaan sopi, että edustuksen otteet kentällä eivät tunnelmia kohottaneet, ja kauden päätteeksi pudottiinkin Kolmoseen. Samaan syssyyn saatiin vielä kaikkea varjostamaan koronavirus, joka käperrytti ihmiset omiin koloihinsa ja pisti pelisäännöt uusiin puihin niin arkielämän kuin yhteiskunnan tasolla. Muistan miten katsomossa kaikkien etäisyyssuosituksien ja muun koronahämmingin latistamassa ilmapiirissä tuli väistämättä mieleen, ettei ns. momentum biisin julkaisulle olisi missään tapauksessa ollut tuolloin oikea. Silloin julkaistuna koko juttu olisi todennäköisesti liudentunut saman tien unohduksen taaimmaiseen perävarastoon, yhtä hyvin koko homman olisi voinut heittää suoraan roskakoriin käytettyjen koronamaskien sekaan.

Ehtikö monesti käydä mielessä, että tämä projekti oli tässä? Ainakin itse olin jo heittänyt pyyhkeen kehään ja manasin epäonneamme.
Aina kun asia pitkittyy, niin siihen on vaikeampi sytyttää uutta kipinää. Useasti tuli kyllä sellainen fiilis, että biisi taitaa jäädä sinne melkein tehtyjen lajitteluastiaan. Ja olihan siinä sekin mahdollisuus, että äänittämämme materiaali oli pyyhkiytynyt lopullisesti H. Williamsin inkarnoiduttua sille parin tunnin poltergeist-käynnilleen.

Mutta jokin voima kuitenkin veti miehen peleihin ja piti asian ainakin jollain lailla mielessä?
Heh, no joo, kannattajan ja seuran suhteesta puhuttaessa mennään yleensä enemmän tai vähemmän jalkapalloromantiikan alueelle, mutta ei se mitään, mennään vaan. Itse astuin, ja ilmeisen peruuttamattomasti, seuran vetovoimakenttään liittyessäni joskus muinoin TPV:n kaupunginosajoukkue Saturnukseen…

No niin, tässähän lähestytään yhtä avainta biisin tekstin ymmärtämiseen.
Aivan, TPV:n kaupunginosajoukkueet oli pitkään nimetty planeettojen mukaan, Kalevan joukkue oli Saturnus, Tesomalla Tellus, Koivistonkylässä Jupiter… siis Punaisen planeetan tekstihän lähtee liikkeelle Seman omasta kokemuksesta, kun hän Multisillan muksuna löysi itsensä Marsista.

Heh, näin Seman pitkään tunteneellekin tämä selittää paljon...
Sema on runoilija ja aavistus marsilaisuutta on todellakin eduksi, se antaa runoilijan tarvitseman oman näkökulman asioihin. Varmaankin siksi Punainen Planeettakaan ei ole mikään perinteinen kannatusbiisi, jossa hehkutetaan oman suosikkijoukkueen ylivertaisuutta kaikkiin muihin nähden. Pikemminkin biisi kertoo kannattajan elämästä, johon mahtuu kaikki tavalliset vuokset ja luoteet, mutta joka ennen kaikkea jollakin oudolla voimalla kytkeytyy vastustamattomasti TPV:hen - mikä ei useinkaan tee kannattajan elämää Punaisella Planeetalla helpommaksi, vaan johtaa hyvinkin vaihteleviin tunnelmiin.

                     On planeettamme punainen!

Ilmeisesti jossain vaiheessa tähtien asennot kääntyivät taas suotuisampaan suuntaan?
Se otti aikansa, mutta joo, parin seuraavan laimeatunnelmaisen Kolmosen kauden jälkeen momentum alkoi ilmoitella lähestymisestään: viime kaudella Kakkosessa alkoi jengillä olla katsomossa ja kentällä merkkejä sellaisesta vähitellen palautuvasta meiningistä, johon Punainen Planeetta olisi omiaan tuomaan lisää nostetta. Tietenkin siinä oli tämä iso jos. Ja tottakai ainakin itseäni oli kaiken aikaa vaivannut varsinkin se, että niin moni oli jo antanut proggikseen ison panoksen, eli käsillä alkoi olla hetki kerätä vielä kerran resursseja ja raivata kalenteriin aikaikkunoita ja katsoa, oliko jotain tehtävissä vaiko kaikki vaivannäkö valunut hukkaan. Talven mittaan se pölyttynyt PC:n raato oli moneen otteeseen erilaisten elvytystoimien kohteena. Lopulta tietokonekirurgia riittävän osaavalla porukalla sai kovalevyn elpymään. Ja ennen kaikkea: Punaisen Planeetan raidat olivat tallessa! Huh, sanoi siinä moni muukin juhlatölkkien naksahdellessa.

Eli proggis nousi uudelleen eloon.
Jep, sehän nousi heti kolmantena vuonna kuolleista, mutta ei se vieläkään jaloillaan seissyt: miksaus ja masterointi odottivat tekijäänsä. Ja tässä kohtaa täytyy nostaa erikseen esiin Tampere Hardcore, ja etenkin Ode Odesign, joka on varsinaisesti loistava valoteknikko, mutta ei kaihda äänipuolen haasteitakaan, vaan otti hoitaakseen miksauksen ja setvi läpi lauluraitasavotan, mistä hyvästä jokainen voimalainen voi aina miehen tavatessaan tarjota tälle kylmän juoman, hän on sen ansainnut. Eikä voi olla erikseen kiittämättä Hardcoren ja Näädänpesä Osuuskunnan Ismoakaan, joka tuli mukaan lopullisen miksaukseen ja teki masteroinnin Näädänpesän studiossa.

Jotenkin kaiken päälle bonuksena syntyi vielä lyriikkavideokin?
Etenkin Odelle taisi tutustuminen Tammelan Voiman meininkiin kolahtaa, ainakin siitä päätellen, että mies itse vaati saada tehdä Punaisesta Planeetasta myös lyriikkavideon, jotta jengi voi vetää biisiä karaoke-tyyliin missä ja milloin vain. On se vaan melekonen mestari! Niin että mikäs meidän siinä oli lopulta rallatella ja ladata valmis biisi Paltsaristi-radioon ja video YouTubeen, sekä todeta: arvoisa yleisö, olkaa hyvä, Tammelan Voima ylpeänä esittää: Punainen Planeetta! Ja lausua syvään kumartaen: kiitos Generals, kiitos Tampere Hardcore ja kiitos Tammelan Voima!

Näin ehdottomasti! Jos vielä vähän koettaa summata. niin pitkän kaavan kautta toteutuneenakin Punainen Planeetta on hyvä esimerkki Tammelan Voiman jo aiemmin mainitusta omaehtoisesta ja monitahoisesta kulttuuritoiminnasta. Ja toisaalta osoitus siitä, että kannattajatoiminta voi olla myös aivan jotain muuta kuin metsätappelut ja paikkojen rikkomiset, joiden vuoksi kannattajatoiminta on taas hiljattain ollut otsikoissa.
Ilman muuta. Lähes väistämättähän käy niin, että noiden otsikoiden kautta syntyvä julkisuuskuva heittää ihmisten mielissä varjonsa kaikkien kannattaryhmien päälle, luultavasti meidänkin. Tammelan Voima on kuitenkin yksi niistä kannattajaryhmistä jotka sanoutuvat irti väkivallasta. Paikkojen rikkomisen sijaan meillä energiat käytetään mieluummin rakentamiseen, ennen muuta oman tammelanvoimalaisen kannattajakulttuurin luomiseen. Ja jos se tällä kertaa tarkoitti kannatusbiisin tekemistä, niin ties mitä seuraavaksi.

https://soundcloud.com/user-221169373/punainen-planeetta

Teksti: Seppo Helle ja Tuukka Termonen
Kuvat: Seppo Helle

Vikke-Valtteri Anttila - Teiskon hiekalta TPV:n takalinjoille

Tammelan Voiman edustaja tapasi kummipelaajamme Vikke-Valtteri Anttilan kesäkuun lopussa Kiffen-tappion jälkeen. Pistemenetyksestä huolimatta tunnelma oli myönteinen ja loppukauden osalta luottavainen. Sama pätee myös nuoren lupauksemme tulevaisuuteen, jonka osalta ei tummia pilviä ole näkyvissä. Jo loppukesän otteluissa riittää panosta ja tukea tarvitaan, joten nähdään peleissä! 

Miksi eilen kävi niin kuin kävi eli hävittiin 0-2 Kiffenille?
Kyllä se oli sinänsä tulossa, me ollaan pystytty voittamaan tasaisia pelejä jo niin paljon, joskus nämä tasaiset pelit vaan kääntyvät noin päin. Ja sille ei voi mitään, se on sellainen tosiasia mikä pitää hyväksyä. Me ei tehty omista paikoista mutta vastustaja teki, siinä oli se ero. Eikä tämä yksi tappio millään tavalla määritä loppukautta.

Mitä te teitte pelin jälkeen kopissa?
Valmennus ja kapteeni pitivät pienen puheen, ei mitään sen erikoisempaa, mutta kuitenkin semmoinen ettei jäädä murehtimaat tappiota, niitä tulee välillä. Treenit jatkuu seuraavana päivänä.

Katsomosta näytti siltä, että olisi pitänyt pelata paljon enemmän maata pitkin. Tuuli vei korkeat pallot, niitä oli vaikea saada oikeaan osoitteeseen.

Se on kyllä ihan totta. Toisaalta varsinkin siinä lopussa piti vaan saada palloa ylös ja luoda sitä kautta painetta. Ehkä siinä tietynlainen rauhallisuus olisi voinut olla kuitenkin valttia.

Eipä vastustajallakaan montaa paikkaa ollut. Mutta varmaan yksi sarjan kärkijoukkueista.
Kun miettii Kiffen-vieraspeliä ja tätä peliä, niin tuntuu että ollut meille ehkä kaikkein vaikein vastustaja. Ei välttämättä sarjan paras joukkue, mutta meille kaikista vaikein, ainakin meitä vastaan olleet tosi kovia.

Jos palataan vielä muutama vuosi taaksepäin, niin milloin ja missä aloitit jalkapalloilun?
Vähän on jäänyt pimentoon, missä kohtaa aloitin sen, mutta kai se kotipihassa tapahtui. Todella nuorena potkin siinä isän ja äidin kanssa, välillä maalivahtina ja välillä maalinteossa. Sitten menin paikalliseen kaupparijengiin eli Teiskon Urheilijoihin varmaan 5-6 -vuotiaana ja aloitin siellä hiekkakentillä kunnolla pallon potkimisen joukkueessa.

Minkälainen seura se oli harrastuksen aloittamiseen?
Totta kai kun asuin Teiskossa ja etäisyys kaupunkiin oli pitkä, niin loistavaa että siellä oli mahdollisuus harrastaa jalkapalloa. Mukana oli myös paljon tuttuja naamoja. Siinä mielessä hyvä seura aloittaa, ettei tarvinnut vetää pitkiä treenimatkoja. Matkat pitenivät, kun menin pelaamaan TKT:hen, niin treenit olivat pitkälti kaupungissa. Muutos tapahtui 12-vuotiaana. Se tuntui silloin ja näin jälkikäteenkin tuntuu, että oli kyllä sen arvoista.

Perheen tuki on varmaan ollut siellä taustalla ja edesauttanut?
Ihan varmasti, eihän mulla olisi ollut mitään saumaa käydä treeneissä ilman kyytejä, niitä sai myös kavereiden vanhemmilta, kun yhteiskyydeilläkin sieltä kuljettiin. Niistäkin on ollut suuri apu.

Milloin siirryit TPV:hin?
Se tapahtui yhteisjoukkueen kautta, mä pelasin yhden kauden kummassakin seurassa. Sen kauden jälkeen piti tietenkin tehdä valintoja ja tuntui oikeammalta vaihtaa seuraa. Näin jälkikäteen mietittynä sekin oli meikäläiseltä oikea ratkaisu. Olisinko ollut tuolloin 14-vuotias. Vähän myöhemmin tuli kavereitakin perässä.

Minkälainen mielikuva sinulla oli tuolloin 14-vuotiaana TPV:stä seurana?
Rehellisesti sanoen tiesin tosi vähän, muutaman kerran olin pelannut TPV:tä vastaan. Muistan yhden ottelun Ikurissa 8 vs. 8 -kentällä, pelasin silloin FC Teiskossa. Aloitin sen ottelun maalivahtina ja äkkiä peli olikin 4 vai jopa 6-0 TPV:lle. Sitten siirryin kentän puolelle ja loppulukemat olivat 12-4. Mä tein kaikki neljä maalia TPV:n verkkoon. Sen jälkeen ei tarvinnut hanskoja hirveän montaa kertaa käteen laittaa.

Oliko sinulla nuorempana suomalaisia idoleita tai esikuvia?
Täytyy myöntää, että kävin katsomassa tosi vähän jalkapallopelejä, vanhassa Tammelassakaan en nähnyt yhtään peliä. Tosi sääli, että se jäi itseltä näkemättä. Muistan kyllä katsoneeni Suomen pelejä, näin myös Gijonin ihmeen. Ehkä tykkäsin myös nimestä, mutta semmoinen nuorempana sytyttävä pelaaja oli Kari Arkivuo. Peruspakki, tykkäsin.

Edustuksen kausi on käynnistynyt hienosti, onko kakkosen taso vastannut odotuksia? Vai pelasitko jo viime kaudellakin?
Silloin taisi tulla viisi peliä ja noin 90 minuuttia yhteensä. Kyllähän tämä tuntuu ihan kakkoselta eli tasoltaan aika lailla sitä, mitä on voinutkin olettaa. Joukossa on hyviä pelaajia, jotka kuuluisivat korkeammallekin. Mutta jotkut joukkueet eivät ole samalla tavalla organisoituja tai niissä näkyy tietynlainen harrastemeininki.

Huomaako, että jotkut joukkueet olisivat selvästi junioripitoisempia kuin toiset?
No tietenkin Ilves/2 ja PPJ on myös nuori. Mukana ei taida olla yhtään niin vanhaa joukkuetta kuin me, ollaan tosi kokenut porukka kakkoseen.

Sinä pelaat edustuksen lisäksi myös P20-joukkueessa ja TPV:n kakkosjoukkuessa kolmosta. Joudutko valmistautumaan eri joukkueiden peleihin eri tavalla?
Nuorten peleissä tietää varmasti, ettei vastustajat tule olemaan yhtä kookkaita tai voimakkaita pelaajia. Joukkueesta toiseen siirtymisessä helpottaa tosi paljon, että kaikissa joukkueissa pelataan pääosin kolmen alakerralla. Eli aika lailla samalla tavalla valmistaudun kaikkiin. Loppujen lopuksi jokaista peliä lähdetään voittamaan, ei siinä sen isompaa siirtymistä tai valmistautumista ole.

Löytyykö noiden kolmen joukkueen pelityyleissä tai taktiikoissa eroja, vai riippuvatko ne vastustajista?
Tietysti on eroja, ei sitä käy kiistäminen. Eivät joukkueet tietenkään ole synkronoituja toisiinsa, että jos jossain pelataan tietyllä tavalla niin toisessakin pitäisi pelata samoin. Ehkä eroja on siinä, mitä kautta hyökkäyksiä aletaan rakentaa. Muutenkin pieniä nyanssieroja, vaikkapa erikoistilanteissa erilaisia malleja miten toimitaan. Ei sekään isoon kuvaan vaikuta kuitenkaan hirveästi. 

Entä valmennus? Edustuksessa on Markus Halme ja nuoremmilla Gavin Dye. Onko heillä erilainen valmennustyyli? Nyt voit kehua ensin Markusta.

Mun mielestä hän viestittää asioista selkeästi. Ei jää epäselvyyksiä tai aihetta lisäkysymyksiin. Se koskee sekä tulevia harjoituksia ja kokoonpanoja tai vaikka treeneissä miten kussakin treenissä toimitaan. Se on tosi selkeää mikä tietysti helpottaa ja sujuvoittaa harjoitusta ja siitä saa enemmän irti, kun tekeminen on kaikille selvää. Ja tietyllä tavalla myös rutiinit ennen pelejä, aina samanlainen valmistautuminen. Se on tosi hyvä.

Miten sitten Gavin, joka tulee erilaisesta jalkapallokulttuurista. Näkyykö se?
Kyllä se tuntuu ja näkyy. Pidän kyllä hänenkin otteistaan, siitä miten hän valmentaa ja toisaalta puhuu kahden kesken. Tykkään puhua kahden kesken hänen kanssaan, vaikka englanniksi täytyy siinä vääntää. Se sujuu tarpeeksi hyvin ja uskallan myös puhua englanniksi. Helpottaa myös sitä toimintaa. Mutta kyllä siinä semmoinen tietynlainen brittityyli näkyy.

Miten paljon harjoittelet viikon aikana ja kenen treeneissä käyt?
Käytännössä vain edustuksen mukana. Mikäli pelaan kakkos- tai P20-joukkueen pelissä, niin valmistavat treenit sitten sen mukana.

Onko sinulla nyt ollut jo liikaa rasitusta tai pieniä loukkaantumisia tässä kevätkaudella?

Ei, minullahan ei ole oikein ollut isoja loukkaantumisia ikinä, niiden kanssa on ollut tosi hyvä tuuri. Eikä ole mitään sellaisia tuntemuksiakaan, että heti olisi tulossa jotain, että jokin paikka olisi vähän prakannut ja voi kohta paukkua. Toivotaan, ettei muutu jossain kohtaa.

Välillähän ne voivat johtua myös valmentajien metodeista tai harjoituspaikoista, vaikka liian kovasta kentästä.
Kyllä tuo Kauppi 3 on myös saanut aika paljon pelaajistolta kritiikkiä sen kovuudesta. Se on kyllä kova ja siinäkin voi käydä pahasti, se on huomattu. Me myös harjoittelemme siinä kuten muillakin Kaupin kentillä.

Mitä mieltä muuten olet tuosta uudesta, stadioniksi sitä kai voi sanoa?
Mun mielestä se on ihan hieno ja tosi mukava että päästään pelaamaan siellä. Aika kauan olin jo odottanut, että se valmistuu. Ainakin itselle kelpaisi katsella siellä pelejä. Pukukopit ovat ihan perustasoa, mutta sieltä löytyy kolme vessaa, mikä on ihan luksusta.

Onko P20-joukkueen menestys yllättänyt sinua tai koko joukkuetta?
Kyllä se ainakin minut on yllättänyt, enkä usko että hirveän moni oli ajatellut, että me ollaan noin ylivoimaisia karsintasarjassa. Toisaalta tässä on tietenkin tavoitteet nousseet ja pitää muistaa, ettei karsintasarjalla ole enää mitään merkitystä, kun lähdetään pelaamaan itse SM-sarjan pelejä.

Kyllähän pelit kovenee, kun huonoimmat eivät ole enää mukana. Oletteko miettineet jo tavoitteita?
Ei siihen taida olla vielä mitään yhteistä joukkueen tavoitetta määritelty, mutta jos itse saisin päättää, niin noin hyvin menneen karsintasarjan jälkeen harmittaisi, jos ei tulisi mitalia.

Jos mietit loppukautta, niin onko sinulle tärkeämpää pelata ehjä kausi SM-sarjassa vai päästä aina pelaamaan edustuksessa? Tuleeko jo liikaa, jos koitat pelata kaikissa kolmessa joukkueessa?
Kyllä siinä jo varmaan liikaa tulee loppujen lopuksi, mutta haluan olla osallisina kaikissa mikäli mahdollista. Edustus on kuitenkin aina edustus, että siinä mielessä ne pelit täytyy ehkä kuitenkin laittaa etusijalle.

Nyt on vihdoin aika kehua myös itseäsi. Mitkä ovat vahvuuksiasi jalkapalloilijana?
Koska en ole mikään taitava pallottelija enkä osaa mitään valtavan näyttäviä kikkoja, niin semmoinen perustekeminen ja ehkä ne vahvuudet ovat siellä pään sisällä. Että saan aina itsestäni parhaan irti eikä varsinaisia henkilökohtaisia ohipelejä tule. Pystyn suorittamaan koko ajan sillä omalla hyvällä tasolla, pystyn luottamaan siihen itse ja varmasti valmentajakin pystyy. Se mitä multa saa on aina tiedossa ennen peliä.

Henkisestä puolesta puheen ollen, unohdatko helposti epäonnistuneet suoritukset?
Kyllä mä ne aika hyvin unohdan ja mun mielestä se pitääkin olla niin. Totta kai virheistä pitää ottaa oppi, olisi ihan tyhmää sivuuttaa kokonaan se. Analysoi, miettii mitä olisi pitänyt tehdä ja sen jälkeen heittää kokonaan romukoppaan, ettei sillä pään sisällä muhimisella tee mitään.

Mitä asioita sinun pitäisi vielä kehittää, jos haluat pelata korkeammalla sarjatasolla?
Jos pelaa topparina, niin ei ehkä tarvitse olla pallon kanssa niin näppärä, mutta kyllä mä voisin vielä enemmän pallotella itseni kanssa. Ensimmäinen kosketus on toki hyvä, mutta lisää tietynlaista uhkaa myös ohittaa vastustaja. Toiseksi pääpelaaminen, että pystyisin voittamaan pääpalloissa isompiakin pelaajia. Luulen, että kysymys on röyhkeydestä. Pitää vaan uskaltaa lähteä satasella taistelemaan pääpalloista eikä mennä puolivaloilla.

Mikä on mielestäsi ollut urassasi hienointa tähän mennessä?
Tietenkin se, että tein viime kaudella sopimuksen TPV:n ykkösjoukkueeseen. Se on ollut merkittävin askel, minkä olen tehnyt ja päässyt kokemaan. Ja siitä tietenkin hyppäys tähän kauteen, kun on tullut paikkoja avauskokoonpanossa ja 90-minuuttisia. On ollut todella hienoa päästä pelaamaan näinkin suuria minuutteja.

Oletko ajatellut urallesi tavoitteita tätä kautta pidemmälle?
Kyllä mä aina haluan korkeammalle sarjatasolle missä olen. Oli sarjataso mikä tahansa, niin aina korkeammalle.

Mikä on mielestäsi parasta TPV:ssä?
Mun mielestä TPV on brändännyt itsensä hyvin jokaisen seuraksi, että kaikki kuuluvat yhtä lailla tähän seuraan. On tuntunut hienolta nähdä, miten yhteenkuuluvuus on paistanut läpi sekä seurassa että joukkueessa. Kaikki ovat osa samaa yhteisöä.

Millaisia terveisiä lähettäisit kannattajille?

Hoidetaan kausi kunnialla loppuun niin, että saadaan lehtereille väkeä ja kannatuslaulut raikaamaan yhtä lailla kuin tähän saakka. Ne ovat kuitenkin ilmeisesti toimineet hyvin, koska porhalletaan edelleen sarjan kärjessä. Tässä kohtaa ei kannata jättää joukkuetta oman onnensa nojaan.

Teksti: Tuukka Termonen

Kuvat: Jarkko Isto (IG: @finsportpics)

Naisten edustus noususuhdanteessa

Naisten edustuksen viime kausi päättyi karvaasti ja tänä vuonna joukkue joutuu ponnistamaan takaisin kohti kakkosta. Alku näyttääkin lupaavalta, sillä sekä sarjapeleissä että Suomen Cupissa on nähty vahvaa pelaamista. Seuraavassa päävalmentaja Mikko Lepistö ja Tammelan Voiman kummipelaaja Waku Chaimuk kertovat tämän hetken kuulumisiaan.

Naisten edustus pitää kolmosen lohkossaan kärkipaikkaa. Oletteko joukkueen kesken tyytyväisiä kauden alkuun ja onko joukkueiden taso vastannut odotuksia?

Mikko: Kausi on lähtenyt hyvin käyntiin. Perinteisesti kauden ensimmäinen puolisko on ollut meille hankalampi, joten ihan tyytyväinen voi olla. Sarja on kuitenkin kärjen osalta kova, PIF pelaa kovaa tulosta tekevillä TPS B:n SM-junnuilla ja PaiHa on vahvistunut merkittävästi tälle kaudelle. Töitä on siis vielä jäljellä.

Myös Waku on tyytyväinen alkukesään, mutta omia suorituksia varjostavat vielä taannoiset loukkaantumiset.

- Kausi on lähtenyt joukkueen osalta hyvin käyntiin. Joukkue on pystynyt nostamaan pelien ja treenien laatua todella hyvin. Meidän joukkue on edennyt ennakkoluulottomasti pelistä seuraavaan ja se näkyy positiivisesti tuloksissa. Jokaisessa pelissä on lähdetty haastamaan kanssapelaajia ja itseämme, joten koen että kehitymme jatkuvasti. Oma kausi on alkanut jälleen hieman takkuilen pienten loukkaantumisien merkeissä, mutta koputellaan puuta, että paikat pysyisivät nyt kunnossa. Tilastollisesti ja pelillisesti olen ollut omien tavoitteisiin nähden jäljessä, mutta täytyy oppia antamaan hieman armonaikaa pitkän loukkaantumiskierteen jälkeen.

Tavoitteena on luonnollisesti nousu takaisin kakkoseen. Kulkeeko peli jo siihen malliin, että se on mahdollista vai onko otteissa vielä joitain parannettavia osa-alueita?

Mikko: Peli on ollut hyvällä mallilla ja olemme voitot ottaneet omilla teoillamme. Pelissä on vauhtia ja hienoa kamppailua, peruskonsepti kantaa hyvin. Eri vaiheiden tunnistamisessa voimme vielä parantaa, milloin puolustetaan kollektiivina, milloin prässätä. Milloin hyökätään pidempi hyökkäys, milloin suoraviivaisesti. Iso kokonaisuus,joka johtaa parempaan peliin kaikkialla kentällä.

Waku: Joukkue on yhdessä todennut tavoittelevansa nousua takaisin Naisten kakkoseen. Tavoitteen eteen olemme koko kauden puhaltaneet yhteen hiileen, erilaisista vastoinkäymisistä huolimatta. Jotta nousu toteutuisi, on meidän pysyttävä ennakkoluulottomana ja pystyttävä keskittyä etenemään peli kerrallaan. Paineet tottakai kasvavat tavoitteen lähestyttäessä, mutta mielestäni on tärkeää muistaa että liiallinen puristaminen ei tee meistä parempia. Tavoitteen saavuttamiseksi on tärkeää löytää tasapaino pelaajien kehittymishalun ja lajista nauttimisen välillä. Parannettavaakin toki löytyy aina. Tällä hetkellä meidän peli on melko sujuvaa, mutta tavoitteenamme on kehittää kollektiivisuutta ja puhetta pelissä. Vaikka pelaajat nauttivat pelistä kentällä, haluamme että se myös näkyy ja kuuluu kentän laidalle asti.

Vaikka koko joukkue on toki tehnyt viheriöllä hienoa työtä, niin Mikko nostaa joukkueesta esille myös muutaman yllättäjän ja onnistujan.

- Tottakai Nea Lehtisen potentiaali tiedettiin, mutta silti 14 maalia tähän mennessä on kova suoritus. Suvi Taivassalo on ollut erinomainen, vaikka ei aina tilastoissa näy. Uusista pelaajista Oona Kontio on ollut todella vakuuttava uudella pelipaikalla. Joukkueen tukipilarit Alina Koulikin johdolla ovat tuoneet joukkueelle todella paljon tällä kaudella

Vaikka TPV hävisikin Suomen Cupissa Ilvekselle, niin kokonaisuutena tämän kauden Cupista jäi Wakulle miellyttäviä muistoja. MuSa taipui ja Ilvestäkin vastaan kaaduttiin kunniakkaan taiston jälkeen.

- Suomen Cupin peleistä jäi mieleen joukkueemme ennakkoluulottomuus sekä halu kehittää itseämme ja joukkuetovereita. Se miten toista kannustettiin eikä epäonnistumisista lannistuttu. Voitimme ja hävisimme joukkueena. Joukkue oli niin sanotusti punahehkuinen koko Suomen Cupin ajan ja sitä oli ilo seurata niin kentällä kuin kentän laidaltakin.

Lopuksi Mikko lähettää vielä terveisiä TPV:n kannattajille ja kertoo miksi naisten matseja kannattaa tulla katsomaan.

- Joukkue on tehnyt paljon töitä lunastaakseen paikan osana TPV- yhteisöä. Se näkyy taisteluna ja kaiken antamisena. Peleissä on vauhtia ja asennetta. Pelimme perustuu rohkeuteen ja hyökkäävyyteen, joten viihdearvo on kohdillaan. Yleisön läsnäololla ja tuella on meille valtavan suuri merkitys. Tiedämme ettei se ole itsestäänselvyys, joten arvostus on suuri ja haluamme aina näyttää sen kentällä. Nousutaistelussa tarvitsemme koko yhteisön tukea.

Teksti: Tuukka Termonen
Kuvat: Jari-Pekka Tamminen

Hyvä on hiihtäjän hiihdellä – vaikka äänien aalloilla

Absolute Key on tamperelainen kokeellisen musiikin artisti, jonka heiniä on karkeasti määritellen ambient. Monipuolisen esiintyjän repertuaariin mahtuu kaikkea harsh noisen ja runonlausunnan väliltä. Absolute Key -nimen takaa löytyy Antti Klemi, jolla on taustaa ja nykyisyyttä monissa erityylisissä yhtyeissä. Minua on jo pitkään kiehtonut kokeellisten äänimaailmojen tuominen epätyypillisemmän yleisön luo ja mikäpä olisi Tammelan Stadionia parempi paikka tällaiseen ulostuloon. Varmuuden Absolute Keyn sopivuuteen toi vastaus mahdollisella stadionkeikalla tarjottavan materiaalin tyylistä.

No nytpä vetäisit kovan kysymyksen! Kai se olisi sitä runonlausuntakamaa eli pehmeämpää ja tummempaa kamaa... Tai sitten jotain äänilähde- tai syna-ambientia. Tai näiden yhdistelmää!

Sehän kelpaa! Mistä sait kipinän aloittaa kokeellisen musiikin luomisen muutama vuosi sitten?

Kyse oli aika lailla sattumasta. Eräällä keikalla – taisi olla laulaja Kielo Kärkkäisen ja saksofonisti Sami Sippolan duo-keikka – alkoi viriämään ajatus jostain hahmottomammasta fiilistelystä, joka ei pohjaisi niin paljoa tavallisiin sointuihin ja soittimiin. Tätä ennen oli myös tullut kuunneltua aika paljon kaikkea kokeellista kamaa Paavoharjusta krautrockiin. Alkuperäiset suunnitelmat pehmeämmästä lähestymistavasta muuntuivat kuitenkin matkan varrella karumpaan muotoon, mutta onneksi on tullut palattua näihin ambient-henkisempiin tunnelmiin muutamalla levyllä.

Ensimmäinen demosi ilmestyi 2019 ja sen jälkeen olet päässyt ääneen jo yli kolmellakymmenellä julkaisulla. Miten tällainen luomisvoima on mahdollista?

Ehkä liian vähäinen itsekritiikki ja matalat kynnykset, haha! Olen aika impulsiivinen ja omien visioiden vietävissä kulkeva artisti, joten kun saan jonkinlaisen ajatuksen ja aihion mieleeni, alan heti pähkäilemään, miten sen saisi taltutettua musiikin muotoon. On vain kova sisäinen pakko ja tarve puserrettua se visio pihalle. En ole myöskään rajannut Absolute Keyta johonkin tiettyyn genreen, vaan saman nimen alla voi tehdä pianodronea tai sitten puhdasta mekkalaa. Anglismeja käyttäen Absolute Key ei ole ”one trick pony” mutta toisaalta tässä kaikessa on ”jack of all trades, master of none” -henkeä. Tärkeintä että itse on tyytyväinen.

Äänitteisiisi ovat alusta saakka tuoneet omaleimaisuutta lukuisat genren ulkopuoliset vierailijat ja lisäksi olet käyttänyt innoittajanasi sekä runoja että kirjallisuutta. Tällainen ei ole ihan tavallista ambient- saati noisepiireissä. Kuinka polkusi johti näinkin epätyypillisille seuduille?

Kirjallisuus ja kirjoittaminen ovat aina kiinnostaneet minua, ja muiden bändiyhteyksien kautta laululyriikoita onkin tullut kirjoiteltua sanoituksia jo parinkymmenen vuoden ajan. Muutamille Absolute Key -julkaisuille halusin taas enemmän ulkopuolista innoitusta: Puut kantavat valoa -levy sisältää suomalaisia runoja Leinosta Kunnakseen, sillä suomalainen runous on vain niin vetoavaa ja vahvaa, että sitä haluaa jakaa runopiirien ulkopuolellekin. Lauluja laaksoista -levy taas sai alkukipinän Astrid Lindgrenin lastenkirjasta Veljeni Leijonamieli, jonka teemat sorretuista, vihanpidosta ja sodasta iskivät valitettavan lujaa etenkin Ukrainan sodan valossa. Näiden levyjen tyyppistä materiaalia kuullaan Tammelan Stadionillakin, tosin nyt ilman runo-osuuksia. Mielestäni silkka äänimaalailu riittää tällaiseen miljööseen ja tapahtumaan.

Minkälaista palautetta korviisi on kiirinyt?

Muutamien kiittävien arvioiden lisäksi on ollut hieno huomata, että etenkin nämä pehmeämmät levyt ovat saaneet kehuja myös sellaisilta ihmisiltä, jotka eivät tällaista musiikkia sinänsä kuuntele. Ehkä tässä sitten on jotain universaalia huminaa mukana. Absolute Key on myös vienyt minua itseäni esiintymään muun muassa Portugaliin, Espanjaan ja Iso-Britanniaan sekä tutustuttanut minut lukuisiin hienoihin muusikoihin ja muihin ihmisiin, ja tällaista en todellakaan osannut odottaa, kun polkaisin hommat käyntiin kuutisen vuotta sitten. Ja tulevaisuushorisontti näyttää myös erittäin avaralta ja valoisalta. Kiitollinen saa olla.

Lopuksi täytyy tietenkin vielä kysyä millainen suhde sinulla on tamperelaisiin vihreän veran sankareihin? Tai onko sinulla muita kotimaisia futissuosikkeja?

Haha, tämä kysymys tulee vähän huonoon saumaan, koska syntyperäisenä lappeenrantalaisena olen nyt tänä keväänä seurannut SaiPan uskomatonta taivalta kaukalossa joka solulla, ja näin ollen jalkapallo on jäänyt hieman varjoon. En ole muutenkaan minkään tietyn seuran kannattaja, mutta arvostan jalkapalloa lajina tosi korkealle: taktikointia, malttia, rakentelua ja suurten linjojen suunnitelmallisuutta mutta myös dramaattisuutta ja huimia yksilösuorituksia.

Haastattelu: T. Termonen

Futisbiisiraati

Pian on käsillä Generalsin nauhoittaman Punainen planeetta -biisin julkaisu. Sitä ennen täytyi porukalla hieman kuunnella genren kotimaista tarjontaa ja hakea mahdollista vertailukohtaa tulevalle suosikille. Kommentit osoittavat sattuneesta syystä lähinnä asiantuntemattomuutta ja ovat enimmäkseen noloja. Senkin vuoksi julkaisemme ne rankasti leikattuna ja anonyymeinä. Kappaleet esitellään kuuntelemisjärjestyksessä.

KTP:n laulun jälkeen kuunneltiin vielä kaksi Lahden rallia, mutta kuten heidän yhteydessään usein käy, niin meno oli sen verran holtitonta, että tuli sanktioita ja niille piti viitata kintaalla.

MP vielä pari maalii!

Miltähän vuodelta tää on? (Youtuben kommenteissa luki 1992.) Rempseä hyvänmielen biisi. Ihan hirveätä rokkikitaraa. Empee kuulosti hempeeltä siitä pisteet. Onneksi tajusivat lopettaa.

38 pistettä.

RoPS - Sinisellä sydämellä 

 

Onko tää Teräsbetoni? Voiko antaa nolla? Rohkea sovitus. Ei ole paljon sanoja tuhlailtu. En oikein näe Servoa tässä. Kyllä mä diggaan tästä. Musiikillisesti tylsä. Martti ja heavy toimi uskomattoman hienosti. Semmoinen mitä lauletaan umpijurrissa jossain lähibaarissa.Käppä-vitun-heviä.

27 pistettä.

Punavalkokone

Oijoi. Kymppi tuli heti. Ei tästä saa yhdestäkään sanasta selvää. Ihme Mikki Hiiri. Aika hevibiisejä. Voittajien musiikkia siis. Äskeisessä oli kyllä parempi kertsi, tämä on perseestä. Työväenjoukkueelle kaksi pistettä, muuten ihan hirveää… Punkista plussaa.

21 pistettä.

KPV-humppa

Kupletin juoni on humppa. Työväen tsemppimusaa, huippusoundit. Tämänhän voisi pölliä meille, Pallo-Veikot… Ei nuoriso-osasto kestäisi tällaista. Logossa on vankilan selli tulessa, siitä plussaa. Saa selvää sanoista. Tämä voisi olla sellainen, joka laitetaan soimaan, kun pelaajat tulee kentälle ja yleisö yhtyy tähän. Kokkolassa kyllä yhdytään keskenään jo muutenkin.

38 pisteitä.

Pallo-Iirojen maalilaulu

Tämä on kyllä paras, pitäs niidenkin ymmärtää jotka kuuntelee vain heviä. Soundit vähän omituiset. Taidokasta ksylofonityöskentelyä. Paska Rauma. Hyvä yritys, mutta ei lähde. Kuka laulaa, Meiju Suvas? Kukahan toi Iiro on? Se liittyi kirjallisuuteen, johonkin vanhaan kirjaan. Eikö tämä kuulosta siltä, että on tehty sotien välissä, tai jälkeen. Niin, Falklandin sodan.

31 pistettä.

Koparit korjaa potin

 (Keskustelu kääntyi tässä vaiheesssa taannoisiin Oulunkylän tapahtumiin, jossa reumavaivaiset järkkärit koittivat viedä loukkaantunutta pelaajaa jalat edellä portaita ylös. Meikäläisiä meni sitten hätiin… Virallinen totuus.)
Tämä on kyllä pettymys, tylsää, pelkkää toistoa. Tässä on kahta tyyliä, vanhaa iskelmää ja jotain rokkenrollia. Koparit hoitaa potin! Biisin aikana kerrotusta tarinasta kymppi.

33 pistettä.

Hyökkäykseen

Tämähän on speed metalia. Toi kuva on Tammelasta! Ja tuo, pelasko ne Tammelassa kotipelinsä? Onko tuo Rönkkö? Oltiin häviöllä näköjään. Tuo on kyllä ikuisen tuulen stadionilta. Tämä on hyvä biisi. Mä annan videolle kympin. Pääsispä Tammelaan. Oli hienoa kun sai nojailla aitaan kaikessa rauhassa. Mä muistaakseni menin niiden kanssa jutuille, niillä oli semmoinen kuin usva, en tiedä muistatteko, mutta menin kysymään mitä se tarkoittaa, no ”uskalla sanoa vittu aina”.  Porista miinusta.

36 pistettä.

Hakapotku

Mikäs Pikku Kakkosen tunnari tämä on… Haka! Haka! Sähän osaat tämän ulkoa. Miehekästä örähtelyä. Mun mielestä riittäisi jo. Poikki… Nyt viimeinen osa sooloa jäi kuulematta. Pisteet siitä kun *** oli niin fiiliksissä, osasi sanatkin.

37 pistettä.

Seuraa raitaa

Ei ole humppaa eikä heviä. Parempaa kuin hevi. Kuulostaa joltain kaupalliselta radiokanavalta. Modernia soundia. Tässähän pannaan halvalla Ile Kalliota. Jos TPV:llä olis tällainen biisi niin vaihtaisin seuraa. Tyhjänpäiväinen ralli.

28 pistettä.

TPV taistelee 

 Tämä oli hyvä valinta, kun muuten kuulee niin harvoin. Pate ei tunnusta että olisi laulanut tämän biisin. Niinhän sitä väitetään, ettei ole. Tämän on ihan heittämällä paras, anna se kynä mulle. Siellä oli Super-Tommi. Ahonen, Bullock, Eino… aah. Plussaa Einon kuvista. Tällä kaudellahan me vielä voitettiin MyPa, lähtivät itkien kotiin. Tuo oli ihana päivä, uskomatonta. Maukas video.
Täydet pisteet, eihän tässä muutakaan voi.

56 pistettä. 

KTP tai kuolema

Tämä on kovaa menoa. Kertsi aikamoinen tyylinäyte. Olispa meilläkin tällainen maalilaulu. Periaatteessa hyvä, mutta, no okei... Olihan tämä hyvänkuuloinen biisi!

56 pistettä. 

Lopputuloksena kärkisijan jakoivat siis TPV ja KTP.