Paarlahti - Kölvipojasta punaisen puolesta

En muista, koska se lopullisesti tapahtui. 1970-luvun Tampere Southern Comfortissa (lue: Koikkari perämetsineen) pojat pelasivat - sulan maan aikaan jalkapalloa ja talvella jääkiekkoa, jota tosin sitäkin pelattiin yleensä pallolla. Jokin naksahdus minussa tapahtui vuoden 1974 jalkapallon MM-kisojen aikaan. Kysymys oli pelin lopullisesta lumosta. Aiheutin lähipiirissä pahennusta olemalla loppuottelussa Länsi-Saksan puolella. Olisihan minun Korkkarit lukeneena pitänyt tietää ja saksalaisethan olivat tylsiä koneita.

Elettiin seuraavaa vuotta, kun kulkeuduin kaverien kanssa Koivistonkylän kentälle ja TPV:n kaupunginosajoukkue Jupiterin harjoituksiin. Porukkaa valmensi Eero Lindholm. Laji sopi minulle paremmin kuin jääkiekko, koska olin koko lailla huono luistelemaan. Luultavasti kysymys oli myös toksisen maskuliinisuuden ryydittämästä katu-uskottavuudesta: urheileminen oli paljon miehekkäämpää kuin vaikkapa pianonsoitto, jota tahkosin opikseni vanhempieni pakottamana. Muutama kesä kului jalkapallon parissa. Toki minulle selvisi aika nopeasti, ettei minusta koskaan tulisi oikeasti hyvää, mutta saihan sitä haaveilla. Parhaimmillaan joukkueessa oli mukana muutamaa vaille koko meidän luokan poikapoppoo. Kivaa oli, vaikka päädyin jossain kohdin maalivahdiksi. Muistaakseni se tapahtui eräässä Viinikan kentällä pelatussa vierasottelussa, jossa meillä oli vähän hatara jengi koossa. Maalissa sitten pelasin vaatimattoman urani loppuun. Sikäli tontti oli epäkiitollinen, että keskenkasvuiset pojat eivät välttämättä ole tappion hetkellä pohjattoman solidaarisia ja vika löytyy vähällä vaivalla maalivahdista.

Elokuussa 2014 kirjoitin Paarlahden leveydeltä –blogissa nuoruusaikoja muistellen: ”Arvostan urheiluseuroista TPV:n erityisen korkealle. Näin siksi, että se tekee arvokasta nuorisotyötä. Se on myös seura, jossa itse olin poikassena 1970-luvulla mukana. Pelata saimme myös me, jotka emme olleet ryhmän parhaimmistoa. Kaupunginosajoukkueiden otteluissa pääsi kentälle, jos viitsi käydä harjoituksissa. Jonkun vaihtomiehen viheliäisenä osana oli sitten paimentaa Lindholmin Eeron welsh corgia. Tunnetuin TPV:n junioreissa palloillut pelimies taitaa olla Raimo Helminen – leipälaji vain oli sittemmin toinen.”

Seuraan edelleen myös jääkiekkoa ja kannatan Tampereen Kooveeta, mutta jalkapallo on jo kohta 50 vuotta ollut minulle se ykköslaji. Kuningas. Eikä minun ole tarvinnut noina vuosina miettiä suosikkijoukkuettani. Olen ollut kölvipojasta punaisen puolella. Ja kevään 2020 korona-aikana tein comebackin 1970-luvulle. Vuonna 1975 sain Koikkarin kentän laidalla kouraani TPV:n jäsenkortin. Tänä vuonna liityin uudelleen seuran jäseneksi.

Vuodet veivät maailmalle

Lähdin syksyllä 1982 Tampereelta opiskelemaan Helsingin yliopiston teologiseen ja pari vuotta myöhemmin valtiotieteelliseen tiedekuntaan. Elämä kuljetti ja jalkapallokin jäi aikaisempaa pienemmälle osalle. Toki seurasin arvoturnaukset tarkasti ja jotakin tarttui muistin filmille. Mieleen on jäänyt muun muassa kesältä 1982, kun olin isäni Jouni Paarlahden ja yhden kaverini kanssa Porin jazzeissa ja osallistuimme päivän pääaktin jälkeen vielä Porin taidemuseolla Jukka Tolosen ja Coste Apetrean konserttiin, joka oli huikea. Kun palailimme sieltä autollemme, pari poikaa oli pelailemassa kadulla ja pallo kierähti sopivalle hollille. Isäni oli musiikillisessa euforiassa ja ehkä innoittunut myös siitä, kun oli sattunut seuraamaan Barcelonan jalkapallon MM-kisojen Italialle voittoisan loppuottelun televisiosta roomalaisessa hotellissa ja kaupunki ympärillä oli mylvinyt oman joukkueen puolesta – isä kertoi elämyksen olleen melkoinen. Niinpä taattoni pallon nähdessään lähtikin juoksuun, karjaisi ”Paolo Rossi!” ja rässäsi kuulan huimaan menoon. Ei se tainnut onneksi osua kenenkään autoon, mutta pojat katsoivat ihmeissään, että mikä äijälle tuli…yksi jalkapallomuisto tämäkin!

Päädyin valmistumiseni jälkeen papiksi muutamiin seurakuntiin. Työajat olivat levottomia eli illat ja viikonloput menivät tuon tuosta hommissa. Kun tulin myös asettuneeksi parisuhteeseen, joka tuotti 1990-luvulle tultaessa kolme lasta, paikan päälle otteluihin meneminen oli keskimäärin toivottoman tingin takana. Asiaaan vaikutti myös se, että että en asunut Tampereella. Näin ollen TPV:n huippuajatkin jouduin seuraamaan vähän sivusta ja kirjaimellisesti lehden sivuilta. Televisiosta seurasin tietysti kaiken mahdollisen jalkapallon. Kesältä 1996 on taltioitunut perheen annaaleihin lausahdus, jota siteeraan silloin tällöin pilke silmäkulmassa edelleen. Kaikessa kärsivällinen puolisoni työlääntyi EM-kisojen aikaan siihen, että yritin räätälöidä monenlaisten asioiden aikatauluja kisalähetysten mukaan. Siinä tunnelmassa hän tuli puuskahtaneeksi, että ”tehdäänkö täällä kaikki tuon pyhän jalkapallon ehdoilla!” Vastasin, että ei kaikkea. Kyseinen kerta taitaa olla viimeisin, kun jalkapallosta on tullut minun ja puolisoni kesken kärhämää. Aika tasaisesti on mennyt.

Syksy 2018: ”Vaikka huutakaa Närpiö nurin!”

Syksy 2018 toi kohdallani jalkapalloon ja Punakoneen fanittamiseen uusia sävyjä. Heinäkuussa 2019 ilmestyneessa kirjassani Vanha 55 on luku ”Tampere on punainen”, jossa kirjoitan tästä: ”15.9.2018 minun on tarkoitus mennä Tammelan pallokentälle katsomaan TPV:n ja Närpes Kraftin välistä miesten kakkosen jalkapallo-ottelua. Lähdenkin piknikille Teiskontien varteen ja sieltä edelleen kuntoilemaan Tuonenlehvän Kalastajasaarento kakkoseen.”

Olin tuona lauantaina työtehtävissä Vatialan hautausmaan kappelilla ja matkani jatkui sieltä yliopistosairaalan ensiapuun. Siellä todettiin, että päässäni oli ”syvä aivojen sisäinen verenvuoto” – omien epikriisien lukeminen jälkeenpäin on vavahduttavaa. Soitin kaverille, että ystäväni eivät turhaan odottelisi minua Kalevan kirkon vieressä olevalla parkkipaikalla, missä olimme sopineet tapaavamme. ”Vaikka huutakaa Närpiö nurin, nyt mennään nousukarsintaan”, totesin. Kai he huusivat.

Ja mentiinhän me nousukarsintaan. Jatkan kirjassani: ”13.10.2018 olen kuitenkin Tammelassa. Olen kotiutunut kaksi päivää aikaisemmin kuntoutusjaksolta. Ystävien pienellä avulla olen nyt hilannut ahterini tuttuun katsomoon. Miten olisin voinut pysyä poissa? Yksinkertaisesti siten, että olisin ollut fyysisesti kykenemätön tulemaan paikalle. Eihän ihminen ole omissa hautajaisissaankaan läsnä kuin korkeintaan ajatuksissa. Ei ole mikään temppu pysyä poissa jostakin. Moniaallakin voi helposti häikäistä poissaolollaan. Mutta nyt pelataan noususta. Vastassa on MYPA Myllykoskelta. Kentällä on sekaisin punaista ja vihreää, toisin päin kuin viikkoa aikaisemmin Myllykoskella pelatussa ottelussa. Tuolloin meinasin epähuomiossa kannustaa ensimmäiset minuutit väärää joukkuetta, kun asetuin kotona ruudun ääreen. Nyt värit asettuvat oikein: Tampere on punainen.”

13.10.2018 oli monella tavalla merkittävä päivä. Nousukarsinnan ensimmäisen osan olin seurannut vielä viikonloppulomalla kuntoutuslaitoksesta, nyt neljän viikon jakso siellä oli takana. Mikä tärkeintä olin hengissä, tolkuissani – kävelin ja puhuin. Mutta elämä huusi hyviä asioita. ”Jos se ei muuten onnistu, mä vien sut sinne”, vaimoni oli todennut, kun mietin, että miten varmuudella pääsen Tammelaan. Kotoa Mäntästä matkaa tulee 90 kilometriä ja olin aivotällin jäljiltä sekä kyvytön että luvaton ajamaan autoa. Rakkaus pukeutuu usein arkisiin muotoihin, nyt noihin sanoihin: ” ”Jos se ei muuten onnistu, mä vien sut sinne.” Kuskinani Tammelaan oli sittemmin Tammelan Voiman vahva mies Eero ”Tappion takuumies” Pirttijärvi.

Ja niin ilma sakeni: ”Numerot 90.00 kiertyvät tulostaulun kelloon. Alkaa lisäaika, se usein piinaavin osa kapinaa.” Jatkan kirjassani edelleen: ” Kyllä Tampere on tänään punainen.”

Noiden hetkien muisteleminen puristaa vieläkin hyvällä tavalla: ”Hetki, jolloin loppuvihellys tulee, on tähän kuvaamaton. Ne mielenliikkeet ovat järjen tuolla puolen. Kysymys on enemmästä kuin jalkapallosta – kaikkein vähiten potkupallosta. Elämä on tätä, tunteitten todeksi elämistä ja tärkeinä pitämistään asioista nauttimista. Monesti myös suremista, mutta ei tänään. Jos haluat nähdä Taikahuilun, mene oopperaan. Minä menen Tammelaan. Omalla kohdallani TPV merkitsee myös paljon muuta kuin nämä pallokarkelot. Kysymys on tamperelaisesta lapsuudestani ja siitä, mitä se on minuun jättänyt. Siitä alkaen, kun Eero Lindholm 1970-luvun puolivälissä yritti Koikkarin kentällä opettaa minua pelaamaan – ja vaihtomiehen osa oli usein joutua paimentamaan Eeron welsh corgia. TPV nousee!”

Summaan kirjassani tuon päivän merkitystä ja laajemminkin elämääni syksyä: ”13.10.2018 mietin Tammelan stadionilla elämää. Miten se koostuu hetkistä. Asiat tapahtuvat toisistaan riippumatta ja keskustelematta keskenään marssijärjestyksestä. Ja kuva kaikesta on monenkirjava. Olen käynyt tänä syksynä yhdessä elämäni syvimmistä monttukohdissa ja tulen kuulostelemaan sen pohjaraapaisun luomaa tremoloa vielä pitkään. Tänä samana syksynä olen ollut juhlassa, jossa poikani valmistui diplomi-insinööriksi, päässyt mukaan nyt käsillä olevaan urheilujuhlaan. Saanut palata nukkumaan omaan vuoteeseeni vaimoni viereen. Ja niin edelleen. Vielä ennen vuoden vaihdetta tulee syntymään ihminen, jolle olen kunniakkaasti paappa. Ja kaikki tämä on osa sitä pakettia, jota kutsun elämäkseni.”

Tammelan Voima

Liityin Tammelan Voiman jäseneksi heti, kun yhdistys rekisteröitiin. Olen luonteeltani jonkinlainen sosiaalinen introvertti, mikä tarkoittaa sitä, että pärjään ihmisten kanssa hyvin, mutta huomaan usein kuljeskelevani jossain porukan reunamilla. Tammelassakin istuskelen yleensä parin kaverin kanssa pääkatsomon puolella, kun he tykkäävät olla siellä. Silti minule on ehdottoman tärkeää olla mukana Tammelan Voiman porukassa. TPV:n ja jalkapallon puolesta – ja samalla ihmisten välisen suvaitsevaisuuden puolesta ja epäoikeudenmukaisuutta ja esimerkiksi kaikkinaista rasismia vastaan. Yleviä sanoja, mutta elämä tarvitsee myös niitä.

Pari tuokiokuvaa tästä jalkapalloyhteisöllisyydestä on tallentunut kirjaani:

” 16.3.2019 olen Tammelan Voiman porukassa Pirkkahallissa. Istun rumpalin vieressä. Ymmärrämme toisiamme, vaikka meillä ei juuri ole yhteistä kieltä. Tai kyllä on – jalkapallo on maailmanlaaja ilmiö. Ja punainen yhdistää. Kentällä tapahtuu Suomen cupin ottelu TPV:n ja IFK Mariehamnin kesken. Siinä käy niin kuin käy, mutta Tampere on siitä huolimatta punainen.”

Koskissakin käytiin: ” On lauantai 27.4.2019. Ykkösen avauskierroksen ottelu FC Haka-TPV pelataan Valkeakosken Tehtaan kentällä. Meitä saapuu sinne bussilastillinen vaarallisia vieraskannattajia!

Stadionilla meille on varattu Suomen Palloliiton ohjeiden mukaisesti muusta väestä eristetty katsomonosa. Meitä vastaan saapuu bussille kymmenkunta järjestyksenvalvojaa. Seuraa turvatarkastus. Haitarimme on leveä – hanuria meillä ei kylläkään ole, torvi ja rumpuja kyllä – ulottuen lapsesta vaariin. Yksi meistä tarvitsee kävelynsä tueksi keppiä ja se on nyt mahdollisena kansannousun aloitusvälineenä tarkan syynin kohteena. Meille varatulta alueelta saa ostaa makkaraa ja kaljaa, mutta kahvia ei.

Tammelan Voiman porukka ei riehu eikä rettelöi. Suomen Palloliiton sääntöjä on näillä kinkereillä tietysti noudatettava ja turvallisuusasiat on hyvä olla kunnossa. Silti jotenkin harmittaa, että vieraskannattaja on lähtökohtaisesti huligaani ja liki jonkin sortin rikollinen. Meidän pilttuussamme on koko ottelun ajan muutama järjestyksenvalvoja silmäilemässä tilannetta. Muualla katsomossa helvettiä olisi saanut mitä ilmeisimmin nostatella aika lailla rauhassa. Mutta ilma on aurinkoinen, tunnelma hyvä ja kannustus vahvaa. Vain ottelun lopputulos jättää toivomisen varaa. Nämä ovat niitä elämän hetkiä.

Mutta pesuja kestävä paltsaristi luottaa, että seuraavalla kierroksella tulee voitto. Siihen, että Tampere on punainen. ”

Edellä Eero Pirttijärvelle murjaisemani liikanimi ”Tappion takuumies” tulkoon tässä selitetyksi. Se syntyi paikoin pahanlaisesti painajaiselle kärynneen kauden 2019 mittaan. Eerolle nimittäin sattui pitkään jokin este aina niin, että sen kerran kuin TPV voitti, hän ei päässyt stadionille. Totesimme miesporukassa, että äijällä taitaa elää pahan merkin alla…kerran puhuin, kun tiedettiin Eeron lähtevän illaksi otteluun, että pitäisiköhän katsella sopivaa perunaa Skodan pakoputkeen…tuona iltana TPV muuten voitti!

Jalkapallon on tärkeä juttu

Olen ollut viimeiset 16 vuotta sairaalapappina Tampereella. Syksyn 2018 jälkeen minua kursittiin kokoon reilut yhdeksän kuukautta, mutta heinäkuusta 2019 lähtien olen ollut takaisin bisneksessä toimipisteenäni Tays Hatanpää.

Minun on vaikeaa ja tässä tarpeetonta kuvata työtäni kovin tarkasti. Se koostuu totta kai osin perinteisistä papin tehtävistä ja sairauden ja kuoleman keskellä kahlaamistahan se paljolti on. Mutta sairaalassa on myös paljon iloa toipumisesta ja eletystä elämästä. Siitä, että vaikka nyt olen vanha, sairas tai niitä molempia, niin muutakin kuin tahkoa on tullut kierrettyä ja elämä on maistunut elämältä.

Työni periaatteita on, että keskustelen siitä, mistä toinen ihminen haluaa puhua. Minun asiani ei ole myöskään pyrkiä vaikuttamaan hänen ajatuksiinsa, vaan ennemminkin auttaa häntä löytämään omansa. Paljon puhun ihmisten kanssa aivan muista kuin päällepäin hengellisistä asioista.

Elämän faktoja on, että ihminen puhuu harvoin mistään sattumalta. Me puhumme meille tärkeistä asioista. Kuten jalkapallosta. En voi tietenkään avata työssä käymieni keskustelujen sisältöä yksityiskohtaisemmin, mutta yleisesti voin todeta, että vuosien mittaan olen puhunut lukemattomat kerrat jonkun kanssa myös jalkapallosta. Joskus on muisteltu molempien näkemiä otteluita ja mieleen jääneitä tapahtumia. Elämän hyviä hetkiä. Luulen, että kysymys on myös siitä, että me kaipaamme heimoa – seuraamme ihmisiä, joille ei tarvitse selittää, miksi jokin asia on hienoa. Jotka eivät puhu polvihousuissa potkupalloa pelaavista miehistä tai jostakin muusta puolivillaisesta.

Pitkäniemen sairaalan potilas kysyi joskus entiseltä esi-ihmiseltäni, että ”uskooko pastori, että elämässä tapahtuu hyviäkin asioita?” Uskotaan siihen. Tulee aika, jolloin ollaan taas kannustamassa Punakonetta voittoon. Ja kun se tulee, nautitaan siitä reilulla mitalla. Ja mennään takaisin Ykköseen.

Teemu Paarlahti

– syntynyt 1963 janakkalassa, mutta viettänyt lapsuutensa ja nuoruutensa Tampereen eteläliepeillä Korkinmäessä ynnä Koikkarin ja Nekalan kulmilla

– pääsi ylioppilaaksi 1982 Tampereen Normaalikoulusta, jonka jälkeen häipyi maailmalle

– asuu nykyisin Mäntässä

– sairaalapastorina Tampereella vuodesta 2004, toimipaikka Tays Hatanpää

– julkaissut muun muassa noin kahdeksan runokokoelmaa, yhden novellikokoelman ja teoksen Vanha 55 – Ensimmäinen, toinen ja kolmas matka, josta tämän jutun sitaatit ovat.

– blogi Paarlahden leveydeltä osoitteessa paarlahti.blogspot.com

Teksti: Teemu Paarlahti
Kuvat ja idea: Reijo Juutinen

Rennosti ja iloisella mielellä – Antti Kujalan mietteitä kauden kynnyksellä

Antti Kujala on yksi lukuisista nuorista TPV:n kasvateista, jotka ovat yrittämässä tällä kaudella läpimurtoa TPV:n edustuksen kokoonpanoon. Antin alku on ainakin sujunut lupaavasti, sillä juuri 16 vuotta täyttänyt hyökkääjä on onnistunut jo kahdesti maalinteossa Suomen Cupissa. Antti kertoi kuulumisiaan Tammelan Voiman reportterille munkkikahvien äärellä 24.2.2020.  

Miksi aloitit aikoinaan jalkapalloilun?

- Koko ikänihän mä olen pelannut. Kummatkin isoveljet pelasi jalkapalloa ja isäkin on joskus pelannut (Pasi Kujala, TPV). Ihan pikkupoikana jo niiden kanssa pelasin, siitä se sitten varmaan vähän lähti.

Onko sulla kulkenut muita lajeja mukana?

- Kyllä mä harrastin pari vuotta brasilialaista jujutsua, sellaista itsepuolustuslajia. Olin mä siinäkin aika hyvä.

Aika paljonhan puhutaan siitä, että jos keskittyy jo nuorena vain yhteen lajiin, niin harrastaminen ei ole tarpeeksi monipuolista. Toisaalta, jos haluaa vakavasti pärjätä, niin pitää valita ajoissa se päälaji. Sanoit, että sun perheenjäsenetkin on harrastanut jalkapalloa. Mitä muuta tukea kuin peliseuraa olet saanut heiltä?

- Isä ja äiti kannustavat ja ovat tietenkin aina tukena, jos tulee epäonnistumisia tai muuta. Niiden kanssa on hyvä jutella, kun isä kuitenkin pelasi aika monta vuotta ja tietää näistä jutuista. Osaa kertoa mikä menee hyvin ja sellaista.

Onko sulla ehtinyt jo sattua joitain vastoinkäymisiä, kuten loukkaantumisia tai pettymyksiä, joiden vuoksi olisit miettinyt että mitä järkeä tässä on?

- Mä meinasin jo lopettaa jalkapallon pari kautta sitten. Isä kuitenkin sanoi että älä nyt, kun kuitenkin pärjään ihan hyvin, ei ole mitään järkeä. Mikä lie ollutkaan syynä, siinä sitten kuitenkin pelailin vaan. Olin silloin niin nuori, ettei välivuodella ollut merkitystä. En oikeastaan jäänyt muista yhtään jälkeen. Joka päivä kaikki välitunnit kuitenkin koulussa pelattiin kavereiden kanssa, pysyi silläkin tavalla tuntuma yllä.

Muutenkin omatoiminen harjoittelu on ilmeisesti tärkeää, koska edustuksella on treenejä vain neljänä päivänä viikossa?

- On se kuitenkin nuorelle kaverille paljon, kun hyppää mukaan suoraan C- tai B-junnuista miesten mukaan. Tempo on paljon nopeampi, kaverit on paljon kovempia ja touhu fyysisempää. Siihen piti vain tottua.

Millä tavalla sä treenaat virallisten harjoitusten ulkopuolella? Onko sulla joku oma kuntoohjelma tai sellaista?

- Käyn pelailemassa ja kotona mä teen kaikkia punnerruksia sun muita. Ja nyt kun sain salikortin, niin sielläkin pitäisi alkaa käymään. Ei ole mitään tarkkaa aikataulua, periaatteessa fiiliksen mukaan. Ja pitää myös muistaa huilatakin aina välillä.

Nimenomaan. Kun on vielä koulunkäynti, niin voisi luulla ettei juuri muuta ehdi tekemäänkään kuin opiskelemaan ja urheilemaan. Tuntuuko koskaan siltä, että voisi jättää treenit väliin?

- Ei ikinä, niihin on aina kiva mennä. Ja nyt kun kilpailu on vielä kovempaa kuin ennen, niin se tuo myös lisää motivaatiota.

                                                                                      Kuva: Henri Kilpinen

Mitä mieltä olet edustuksen valmennuksesta? Onko iso ero aikaisempaan?

- Se on ollut kyllä hyvää, Innanen on rento ja mukava. Painotetaan paljon enemmän pelin avaamista ja pallonhallintaa. C- ja B-junnuissa peli oli sekavampaa.

Millaista tukea olet saanut joukkueen kokeneimmilta pelaajilta?

- Ihan hyvä mun mielestä. Aina kun onnistuu niin kehutaan, jos epäonnistuu niin sanotaan, että uutta vaan ja eteenpäin.

Oletko saanut mitään pelillisiä tai taktisia neuvoja, mitkä olet laittanut korvan taakse?

- Jotain sellaisia pieniä. Varmaan just se, että hyökkääjän pitää aina mennä maalille, ettei jää muualle roikkumaan. Sillä tavallahan se on sujunut, maalille kun menee niin sieltä ne tehdään.

Millä tavalla sä yleensä valmistaudut otteluihin? Onko mitään rituaaleja?

- Ei mitään sellaista, otan rennosti vaan ja menen pelaamaan täysillä. Kun joka peliin lähdetään keskittymällä ja voittamaan, niin hyvä tulee.

Millä tavalla joukkueen kesken valmistaudutaan esimerkiksi vastustajan taktiikkaan?

- Kopissa kerrotaan näitä juttuja ja sitten mennään pelaamaan.

Aloitit urasi Ilveksessä. Minkä ikäisenä?

- Varmaan joskus eskari-ikäisenä aloitin pelaamaan Annalan kaupunginosajoukkueessa. Pääsin treenaamaan välillä myös isoveljen joukkueessa. Siitä on yksi hauska juttu. Niiden valmentaja sanoi kerran mun veljelle, että te muut olitte ihan paskoja, mutta sun veljesi oli aika hyvä.

Ainakin näin katsojan silmin olet päässyt tosi hyvin joukkueeseen mukaan. Miltä esimerkiksi se ensimmäinen Cupin matsi TamUa vastaan tuntui?

- Se oli kyllä alussa aika raskasta, kun oli kova prässi koko ajan. Mutta sitten kun peli eteni, niin se tasaantui ja alkoi kulkea. Onnistuin vielä tekemään maalinkin, mistä tuli kyllä hyvä fiilis.

Hyökkääjälle tärkeitä hetkiä, kun saa luottoa ja sattuu vielä onnistumaan. Onko avaukseen pääsy yllättänyt?

- No kyllä se sillä tavalla, että tulin suoraan B-junnuista ja pääsin heti avaukseen. Mutta kun onnistuu treeneissä ja peleissä, niin hyvä että tulee vastuuta.

Onko sulla pysynyt jalat maan pinnalla? Millä tavalla olet ajatellut asiaa?

- Miettinyt vaan, että olet nuori, pitää vaan pelailla ja harjoitella. Eikä miettiä mitään muuta. Silloinhan kaikki menee kankkulan kaivoon, jos alkaa nousemaan kusi hattuun.

Asetatko yleensä itsellesi tavoitteita peleihin?

- Eipä juuri, iloisella mielellä kun pelailee, niin silloin menee hyvin. Mulla ei mene helposti hermot.

Miltä tuntui pelata Cupin matsi Porissa? Olosuhteet oli ainakin pikkuisen erilaiset kuin Pirkka-hallissa.

- Mulla oli ollut sillä viikolla maajoukkueleiri, minkä takia se oli aika raskas peli. Koko viikon olin jo painanut ja viikonloppuna tuli vielä uusi matsi. Jalat oli ihan väsyneet.

Sanoit, että Cupin peleissä on ollut kova prässi ja muutenkin vauhti on vähän erilaista kuin harkkapeleissä. Miltä nyt tuntuu näin neljän pelin jälkeen?

- Kyllä siihen vauhtiin on jo tottunut. Alussa oli vielä sekin, että kaverit on paljon isompia ja

fyysisempiä. Pitää olla alusta asti valmiita. Cupin pelien jälkeen lähden kyllä ihan hyvin odotuksin kauteen. Joukkueessa on paljon uusia kavereita, joten pitäähän peliä vielä hioa. Ja kun olen onnistunut tekemään maaleja Cupissa, niin se tuo ainakin itseluottamusta. Avauksen paikkaa ajatellen pitää treenata kovaa, kun kuitenkin olen vielä näin nuori kaveri.

                                                                                     Kuva: Janne Formulahti

                                                                                         

Olit siis ennen Jazz-peliä maajoukkueleirillä ja ehdit syksyllä jo pelata parissa U16 maaottelussakin.

- Joo, Pohjois-Irlantia vastaan. Ruotsia ja Saksaa vastaan olin varamiehenä.

Se oli ilmeisesti ensimmäinen kosketuksesi kansainväliseen peliin, miltä tuntui?

- Pohjoisirlantilaiset tuli ihan täysiä koko ajan. Ihan erilaista peliä kuin C-ja B-junnuilla, sieltä tuli koko ajan joku kaveri täysillä päälle. Oli kyllä hienoa, kun onnistuin tekemään siellä maalin, katsomo täynnä ja hurrattiin.

Oletko aina pelannut hyökkääjänä?

- Joskus mä olin topparina, E11-kaudella. Mä olen aina halunnut olla hyökkääjä, mutta kun pistettiin puolustukseen, niin siellä sitä pelattiin vaan.

Onko sulla joku hyökkääjä, jota ihailit pienempänä?

- Varmaan joku Ronaldinho ja muut tällaiset legendat. Ehkä ei kuitenkaan varsinaisesti. Kotimaisista nyt kun on tullut Pukki, niin se on hienoa.

Minkälaisia tavoitteita sulla on pelaajana? Missä haluaisit erityisesti kehittyä tänä kesänä?

- Edustuksen lisäksi henkilökohtaiset tavoitteet on tietenkin maaotteluihin pelaamaan pääseminen ja sellaiset. Viimeistelyyn ja kosketuksiin tarvitsen vähän lisää treeniä.

Entä haaveet pidemmällä tähtäimellä?

- Tietenkin se, että pääsisi isommille stadioneille, ammattilaiseksi pelaamaan. Sehän olisi hienointa, jos ei tarvitsisi tehdä muuta kuin pelata jalkapalloa.

Sä varmaan kuitenkin otat myös koulun sen verran vakavasti, ettei kaikki ole yhden kortin varassa?

- Otan, totta kai.

Harmittaako koskaan, kun et vaikka pääse kavereiden kanssa johonkin bileisiin viikonloppuna, koska pitää treenata?

- Ei se mitään haittaa, pelailee jalkapalloa vaan. Ja kyllä niitä kavereitakin ehtii näkemään, koulussakin.

Mitä toiveita sulla on kannattajille täksi kaudeksi?

- Kova kannustus ja paljon katsojia vaan, niin on mukava pelata. Ilves-pelissä oli hienoa, kun tein maalin ja rummut soi!

Eiköhän meteliä riitä ja lisää maalejakin tule juhlittavaksi. Kiitos haastattelusta, Antti!

Teksti: Tuukka Termonen

Kuusisen kanssa kahvilla

Antti Kuusisen jatkosopimus oli yksi tärkeä menestyksen mahdollistava palanen tulevaa kautta ajatellen. Pitkän uran Ilveksessä kulkenut taitava lähitorjuja saapui meille TamUn kautta ja aloittaa nyt toisen kautensa Punakoneen riveissä. Vuoropuhelu nauhoitettiin Metsossa 8.2.2020 eli tuolloin jatkoonpääsy Cupissa ei vielä ollut tiedossa. 

Millä mielellä olet nyt kun Suomen Cup ja kausi ovat alkaneet?

- Tuleva kausi on jo tähtäimessä, niin kyllä on ihan hyvä fiilis. Nämä Cupin pelit nyt on vähän tällaisia harjoituspelejä vielä. Katsotaan mikä toimii ja mikä ei, ketkä pelaa paremmin yhteen ja ketkä ei.

Viime kaudella taisi ekat harkkamatsit olla jo joulukuussa, nyt niitä on ollut vähemmän ja tuntuu että Cupin pelit onkin harjoitusmielessä aika tärkeitä. Kausi alkaa suoraan tästä.

- Kyllä näillä on nyt isompi merkitys, kun nämä ovat kaudella oikeastaan ainoat harjoitusmatsit. Totta kai ennen kautta tulee vielä pelejä, mutta nämä on ensimmäiset missä oikeasti katsotaan mikä toimii ja millä pelisysteemillä ruvetaan pelaamaan ja sen mukaan tekemään hienosäätöä.

Minkälaisia odotuksia huomiseen Ilves-peliin on? 

- Sieltä tulee vastaan joukkue, joka tykkää pelata nopeatempoista peliä. Prässää kovaa. Kaikki ovat käyneet läpi pitkän junnuputken Ilveksessä ja pelanneet yhteen samalla pelityyliin. Ja vaikka pelaajat olisikin vähän vaihtuneet, niin kaikki ovat pelanneet samalla systeemillä ja tietävät mitä tekevät. (toim. huom. alun prässi tuotti pari tolppaa, sen jälkeen peli kääntyi vähitellen meille, kuten lopputulos 3-0 kertoo.)

Kuinka kauan pelasit itse aikoinaaan Ilveksen kakkosjoukkueessa?

- Ilveksessä tuli pelattua pelejä viiden vuoden ajan.

Millaisia muistoja sieltä jäi? Entä muuten Ilveksestä?

- Siellä oli resursseja ja homma toimi sinänsä. Ei ollut mitään ongelmia, sai keskittyä jalkapalloon ja sillä hetkellä myös opiskeluun. Oli sinänsä helppoa.

Sen jälkeen olet saanut kokemusta myös TamUsta ja Pallo-Veikoista. Miltä tuntui vaihtaa Ilveksestä TamUun?

- Se oli niiden toinen vuosi kakkosessa, ei mikään paras kausi mutta säilyttiin. Se oli päätavoite. Vähän sekava kausi, valmentaja vaihtui kesken kauden ja muuta. Ei jäänyt hirveästi mielipiteitä siitä kaudesta. Pääsin pelaamaan paljon.

Se onkin varmaan tärkeintä, että pääsee pelaamaan ja porukassa olisi positiivinen fiilis. Sen jälkeen suuntana oli TPV. Tuolla kaudella maalivahtivalmennuskin oli vielä hyvällä tolalla. Tuntuiko tuolloin siltä, että nyt on tultu erilaiseen ympäristöön?

- Kyllä silloin tuntui siltä, että on sitä mitä tarvitsee. Maalivahtivalmennusta, valmentajia ja taustatiimiä löytyi. Kaikki taustat olivat kohdallaan. Tuntui, että pääsi itsekin eteenpäin sen myötä.

Tässä suhteessa nyt tuli ikävä kyllä takapakkia, kuten tietysti monellakin tavalla. Maalivahtivalmentajien puute on yksi isoista muutoksista valmennusorganisatiossa.

- Maalivahtivalmentajaa ei tällä hetkellä ole ollenkaan, mutta etsitään kuulemma koko ajan. Sen suhteen toivoa ei ole menetetty.

Mielestäni se oli kuitenkin yksi sellainen asia, jossa seuralla oli hyvä maine. Oli jopa kaksi maalivahtivalmentajaa, tämä puoli otettiin siis vakavasti ja siihen panostettiin. Sinun lisäksesi edustuksessa on nyt kaksi nuorempaa maalivahtia. Tuntuuko siltä, että teillä on tarpeeksi taustatukea ja valmennusta?

- On tarpeeksi taustatukea ja Innanen on antanut meille vähän enemmän vapaata roolia siihen pieneen aikaan mikä meillä on ennen joukkueen yhteisiä treenejä. Ollaan tehty siinä aika paljon omia vanhoja tuttuja juttuja entisten maalivahtivalmentajien oppien mukaan. Menty mukaan jalalla pelaamiseen ja koko joukkueen pelaamiseen.

Sulla on muutenkin nyt vähän erilainen lähtökohta kuin viime keväänä, jolloin lähdit kauteen käsittääkseni enemmänkin kakkosmaalivahtina. Nyt olet selkeästi luottoveskari. Onko se vaikuttanut millään lailla omaan valmistautumiseen tai mietteisiin kaudesta?

- Ei se sinänsä vaikuta mitenkään. On vaan vähän enemmän odotettavaa kesästä, kun tietää että on mahdollisuus päästä pelaamaan enemmän. Kaikki vaan riippuu itsestä sitten.

Onko sulle sattunut uran aikana mitään loukkaantumisia, minkä takia kaudesta olisi mennyt pitkä aika pilalle?

- Kauden ajalle ei ole osunut pitkiä loukkaantumisia, muutama viikko maksimissaan, ehkä kolme joutunut olemaan pois. Eikä ole mitään sellaista heikkoa kohtaa, minkä loukkaantuminen aina pelottaisi.

Mitkä ovat parhaita puoliasi tolppien välissä?

- Nyt on vaikea kysymys. Kyllä se taitaa olla lähitorjunnat. Kun joutuu pienessä tilassa tekemään nopeita päätöksiä, niin silloin olen vahvoilla.

Mitkä ovat puolestaan sellaisia asioita, joissa haluaisit kehittyä eniten?

- Jalalla pelaaminen on pitkään ollut isoin miinuspuoli, jossa on ollut paljon kehitettävää. Siihen haluan panostaa enemmän.

Viime kaudella ainakin pelattiin paljon alaspäin, niin sai siinä kehittyä.

- Joo. Viime kausi oli itsellä ensimmäinen, että oikeasti vaadittiin enemmän jalalla pelaamista. Ei se vielä missään hyvässä kuosissa ollut silloin. Peliotteista sen kyllä näki, eli tuli aika paljon sivurajasta yli meneviä palloja ja muuta.

Sekin voi riippua vähän maalivahdin taustasta. Oletko sä pelannut aina maalissa vai oletko ollut myös kenttäpelaaja?

- Oikeastaan aina maalivahtina. Joskus ihan junnuna olin hyökkäjä, mutta sitä ei oikein lasketa, kun olin alle kymmenvuotias. Sen jälkeen aina maalivahtina, aina omissa treeneissä ja maalivahtivalmentajan alaisuudessa. Jalalla peluu on aina ollut se, mikä on jäänyt vähemmälle.

Muistatko minkä takia innostuit torjuntatöistä?

- Itse en alun perin innostunut siitä niin hirveästi, mutta jossain treeneissä ei ollut ollenkaan maalivahtia, ja olin silloin kentän isoin. Minut pistettiin maaliin ja sen jälkeen ei päästetty pois sieltä... Ei ole kyllä itseä kaduttanut, että laitettiin maaliin.

Siinä tarvitsee olla henkisestikin aika vahva, koska maalivahtien virheet näkyvät herkästi tulostaululla. Ei voi lannistua kovin helposti, koska kaikille tulee kuitenkin paljon virheitä.

- Kun teet yhden isomman virheen, niin se näkyy heti tulostaululla ja saat kaikilta syyt niskoille. Kun hyökkääjä tekee isomman mokan, niin sanotaan vaan että seuraava menee.

Raakaa peliä, mutta tavallaan varmaan kasvattaa ja kehittää pelaajanakin. Millä tavalla sä itse käsittelet pettymyksiä? Pääsetkö niistä nopeasti yli ja millä tavalla analysoit niitä?

- Pelin aikana niistä pääsee nopeasti yli. Jos tulee joku virhe, niin se unohdetaan heti ja jatketaan vaan peliä. Jälkeenpäin katsotaan koko peli uudestaan, katsellaan mitä tuli tehtyä väärin, mitä voisi parantaa ja yrittää oppia sitä kautta. Sitten yleensä käydään treeneissä vähän läpi niitä asioita, mitkä on mennyt pieleen. Kun keskittyy niihin asioihin, niin niistä pääse yli. Jos jää pelin aikana miettimään, niin käy äkkiä että seuraavat virheet tulee heti perään.

Minkälaisia tavoitteita sulla on tälle kaudelle? Oletko itse tai onko joukkueen kesken jo mietitty näitä?

- Joukkueen kesken ei olla vielä mietitty kauden tavoitteita, enemmänkin ollaan keskitytty joukkueen kasaamiseen ja pelityylin rakentamiseen. Itse toivon, että oltaisiin siellä kärkikahinoissa. Selkeästi puolenvälin yläpuolella.

Joukkueessa on kyllä tosi paljon muutoksia, ei ole totuttu siihen että ihan näin iso määrä miehistöstä vaihtuu. Toisaalta tilalle tuli muun muassa paljon TPV-junnuja TamUsta, eli muutos ei ehkä ole niin radikaali kuin voisi kuvitella.

- Paljon tuttujakin tuli, ja paljon nuoria, mikä vaikuttaa aika paljon aina.

Tietyt runkopelaajat nousee varmaan isoon rooliin eikä ole varaa siihen, että niistä olisi kovin moni kerrallaan pois avauksesta. Siltä tuntuu ainakin tässä vaiheessa.

- Nyt on treeneissäkin vastuu opettaa niitä nuoria siitä, miten asiat oikeasti tehdään. Miten valmistaudutaan peleihin ja mitä teet pelissä. Aika paljon sellaista pientä hienosäätöä, mitä käydään treeneissä läpi. Älä teekään näin, vaan vähän eri lailla.

Monilla on kuitenkin jo viime kaudelta kakkosen kokemusta.

- Joo, ei ole mitään sellaisia isoja juttuja, mitä pitäisi muuttaa. Omille toppareille vaikka opettanut, että mieluummin älä avaa jalkoja, vaan viet jalan lähelle palloa niin, ettei ne ole auki. Siten maalivahti näkee koko ajan pallon. Ei ole kyse enää isoista asioista, mutta vähän vielä läpikäytävää.

Onko sinulla lisääntynyt neuvominen pelien aikana, kun on tullut paljon nuoria pelaajia? Tuntuuko että olisi lisää tarvetta?

- En ole vieläkään kovin puhelias maalilla pelin aikana. Oikeastaan meillä maalivahdeilla puhumisesta vastuu on vain toppareille ja nythän siinä on Nikkilän Jaria ja Kovaqia, joille nyt ei sinänsä hirveästi tarvitse puhua. Vähän täytyy vaan varoitella, jos on hyökkääjä pimeällä puolella ja siten ohjata.

Täksi kaudeksi tultiin takaisin etelälohkoon ja ainakin itselle siellä on aika paljon uusia joukkueita. Onko sulla minkäänlaista käsitystä joukkueiden voimasuhteista etukäteen?

- Itse olen pelannut yhden kauden kakkosta aikaisemmin ja senkin pohjoislohkossa, niin ei ole hirveän montaa tuttua joukkuetta. Tietenkin Ilves/2, jonka tuntee jonkin verran ja HJS, joka jo tavattiin. Sen tietää, ettei yksikään todellakaan tule olemaan helppo peli. Sarja on pitkä ja siinä kyllä oppii tuntemaan millainen vastustaja sieltä on tulossa. Ei ihan sokkona tarvitse koko kauteen lähteä, kun ensimmäiset pari peliä on pelattu niin alkaa vähän tietää joukkueiden voimasuhteita muidenkin pelien tuloksien ja kuvien mukaan. Osaa jo odottaa millaista on prässääminen tai joku tällainen.

Yleensä siellä on aika tasaisen kovaa porukkaa.

Onko sulla muuten mitään pidemmän tähtäimen toiveita tai haaveita oman uran suhteen?

- Enemmän olen nyt mennyt kausi kerrallaan. Katsottu minkälainen kausi on alla ja mitä voisi tehdä ensi kaudella. Ei ole ollut sellaista pidemmän kaavan tavoitetta enää hetkeen.

Ajattelitko kuitenkin nuorempana jyrkempää nousua huipulle?

- Nuorempana varmaan kaikki toivoo sitä, että pääsee maailmalle ja pelaamaan isoilla stadioneilla. Itsellä enää lähinnä se, että haluaa nähdä mihin rahkeet riittää. Kauden mukaan sitten katson, että mitä seuraavalla kaudella.

Oletko jo muuten huomannut oman urasi aikana muutoksia suomalaisessa futiskulttuurissa?

- No, aika paljon joukkueet ovat nuorentuneet, semmoiset vanhat konkarit alkaa olla hävinneet. Paljon nuoria, taitavia pelaajia, jotka ottavat enemmän vastuuta joukkueissa.

Olisiko sulla vielä kannattajille joitain toiveita tai terveisiä?

- Toivottavasti tulee taas sankoin joukoin väkeä pitämään ääntä Tammelaan, tai missä nyt pelataankin.

Kiitos haastattelusta ja onnea tuleviin koitoksiin Tammelan Voiman puolesta!

Haastattelu: Tuukka Termonen
Kuvat: Ismo Alhoniemi

TPV Powerchair - nyt ja aina!

Tammelan Voima sai kolmantena peräkkäisenä vuotena aikaiseksi oman pienlehtensä, Paltsaristin. Tälläkin kertaa sen tuotto lahjoitettiin TPV Powerchair -joukkueelle eli marginaalilajille nimeltä sähköpyörätuolijalkapallo. Lahjoitus julkistettiin 9.11. Tesomalla pidetyssä kotiturnauksessa. Tukisumma kasvoi edellisvuosista hieman. Tällä kertaa lahjoitimme 700 euroa, josta 240 euroa meni joukkuelle lehtien muodossa, loput riihikuivana. Ry:n rahatilanne on sen verran vakaa, että pystyimme tukemaan Powerchairia enemmän kuin pelkkä lehden tuotto olisi tarkoittanut. Olen todella ylpeä ja iloinen siitä, että Tammelan Voima on kyennyt ylläpitämään tätä perinnettä. Samoilla adjektiiveilla voisin kuvailla tunteitani kannattajayhteisöä kohtaan, jonka arvomaailmaan sopii vähemmistöjen ja heikompiosaisten auttaminen. Soraääniä ei ole kuulunut, päinvastoin. Lisäksi Powerchair-joukkueelta saamamme kiitos ja arvostus herättää tunteita, jota ei pysty sanoiksi pukemaan. Toivottavasti yhteistyömme jatkuu ensi kaudellakin tavalla tai toisella. Lehtiä saa vielä nettikaupastamme tai niiden perään voi huudella vaikkapa Tammelan Voiman facebookissa.

https://holvi.com/shop/tammelanvoima/

Päivän urheilullisesti parasta antia TPV:n näkökulmasta tarjosi taisto Interin Valkoista joukkuetta vastaan. HJK sekä Inter Musta ovat meikäläisille vielä liian kovia vastuksia, nuoresta iästään huolimatta täynnä kokeneita pelureita. Ja koska on kyse omalla tavallaan moottoriurheilusta, niin tuoleissakin on eroja heidän hyväkseen. Huippunopeus saa olla maksimissaan 10 km/h, ero muihin saavutetaan kiihtyvyydessä ja tuolin mallissa. Mitä matalampi painopiste, sitä parempi liikkuvuus ja toimivuus. Raha siis ratkaisee osaltaan.

Kauden avausturnauksessa joukkueet päätyivät 1-1 -tasapeliin, mutta nyt TPV tavoitteli vain voittoa. Avausjakso olikin täyttä Punakoneen dominointia, mutta lukuisista erikoistilanteista ja selvästä pallonhallinnasta huolimatta emme päässeet kunnon vetopaikoille. Vastustaja peitti tilanteet oivallisesti ja pääsi pari kertaa vastaiskuihin. Toinen jakso oli ikävä kyllä tasaisempi ja molemmilla joukkueilla oli omat mahdollisuutensa maalaamiseen. Hädän hetkillä Interiä piti pystyssä lähinnä numeroa yhdeksän kantanut Aho, joka kerta toisensa jälkeen esti aikeemme sinnikkyydellään ja oivallisella pelinluvullaan. Meikäläisten yritteliäimmiksi luettakoon Veikko Nousiainen ja Joona Kari, joiden ketterä liikehdintä ja lukuisat syötönkatkot aiheuttivat harmaita hiuksia turkulaisille. Jännittävä ja ajoittain kiihkeäksi yltynyt taisto päättyi kuitenkin pyöreisiin tasalukemiin, mikä oli luultavasti suurempi pettymys kotijoukkueelle. Matsi oli kuitenkin jännittävä ja täynnä kunnon vääntöä. Kannattaa siis tulla katsomaan, kunhan turnaus ensi kerran pelataan Tampereella.

Lue lisää lajista:
https://fi.wikipedia.org/wiki/S%C3%A4hk%C3%B6py%C3%B6r%C3%A4tuolijalkapallo

Teksti. Tuukka Termonen

Kuvat: Kimmo Tepsa

PALLOA JA PUNKKIA vol 3

Jalkapallo on perseestä! Kuluneen kauden aikana tämän tyylisiä aatoksia on vilahdellut mielessäni usein. Enkä lienee ainoa. Vaikka TPV:n kannattaminen on jo menneinä vuosina osoittautunut hermoja raastavaksi, niin tämä kesä jätti komeasti varjoonsa kaikki edeltävät epäonnistumiset. Nousukauden jälkeen fiilis oli korkealla ja toiveet helpohkosta säilymisestä realistiset. Mutta kaikki valui hukkaan erinäisten sekoilujen ja epäonnen vuoksi. Myönnettäköön, että ehkä taidotkaan eivät aina riittäneet. Kaiken tämän seurauksena pettymys tuntuu todella ankaralta. Lukuisien viime hetkillä menetettyjen pisteiden ja pilattujen pelien jälkeen olisi helppo sortua jossitteluun. Mutta parasta lopettaa se viimeistään nyt, tunnelma on muutenkin tarpeeksi katkera.

Kauden voi siis vähitellen unohtaa (jotain siitä voisi kuitenkin oppia!), joten jatketaan rallatellen eteenpäin kohti Tammelan Voiman syysbileitä. Kemumme kulkevat kolmatta kertaa Palloa ja punkkia -otsakkeen alla, vaikkei genrevalikoima noin rajoittunut olekaan. Tulkaa muuten ajoissa paikalle, aloitetaan ilta ennen bändejä vapaan seurustelun ja naposteltavien parissa. (Kriisiapuakin voi olla saatavilla.) Jokainen voi halutessaan tuoda jotain herkkuja pöytään. Aikatauluista tiedotetaan tarkemmin myöhemmin. Tähdennettäköön vielä, etteivät kyseessä ole pelkät TPV-kannattajien bileet,  vaikka järjestäjinä toimimmekin. Tervetuloa siis kaikille! 

Kaikki kolme esiintyjää alistuivat vastaamaan Tammelan Voiman keskuskomitean musiikki-, kirjallisuus- ja teatterikasvatusosaston (MKTKO) asettamiin kysymyksiin ja saavuttivat näin nomenklatuuran hyväksynnän. Jatkossa itsekriitiikkiä kuitenkin suositellaan epäsuosioon joutumisen ehkäisemiseksi.

THE PHOENIX FOUNDATION on turkulainen pitkän linjan rockyhtye. Sen juuret kaivautuvat lähinnä punk rockin kevyemmälle laidalle, muttei eipä tätä viitsisi sen tarkemmin lokeroida. Kuunnelkaa itse! Yhtyeen ainoa alkuperäisjäsen Jallu näppäili meille auliisti mielenkiintoista informaatiota.

Kerrohan meille lyhyt historiikki? Mistä olette saaneet motivaation jatkaa näin kauan?

Bändi perustettiin tammikuussa 2002. Uudenvuodenaaton humalainen idea vietiin treenikselle asti ja homma tuntui toimivan. Kokoonpanoon tuli iso muutos joskus 2007 tai 2008 ja siitäkin se vielä pariin otteeseen hioutui nykyiselleen. Eka levy tällä nykyisellä kokoonpanolla ilmestyi vuonna 2014. Sitä ennen soiteltiin kolmisen vuotta ja julkaistiin kaksi levyä yhden lisäkitaristin voimin. Nykyään ollaan siis trio. Motivaatio bändin jatkamiseen on aina tullut ihan luonnostaan. En ole koskaan nähnyt mitään syytä lopettaa soittamista tai tämän tyylisen musiikin tekemistä. The Phoenix Foundation on mulle eräänlainen “esikoislapsi” ja lapsistani ehdottomasti se rakkain. Tämä bändi jatkunee niin pitkään kuin minussa henki vielä pihisee…

Minkälainen musiikillinen historia jäsenillänne oli ennen aloittamistanne? Entä mitä kaikkea muuta olette ehtineet tehdä musiikin saralla The Phoenix Foundationin ohella?

Mulla ei oikeastaan ollut mitään mainitsemisen arvoisia bändejä ennen The Phoenix Foundationia. Jotain erikoisräpellyksiä Varkaudessa (josta muutin Turkuun 90-luvun lopulla), mutta ne olivat lähinnä sellaista covereiden soittelua tai omia neliraituriprojektejani. Ei siis mitään sen “vakavampaa” bändijuttua. Turussa sitten tutustuin Vuokkoon ja Jamppaan, jotka soittivat sillä hetkellä Back Against the Wall –nimisessä bändissä. He taas pyysivät rumpuihin Hate Unitissa sillä hetkellä rummutellutta Hikkeä. Myöhemmin olen soitellut mm. bändeissä Wörm, The Stakeout, Kieltolaki, 1981 ja Vastusta. Muut Phoenixissa jossain vaiheessa vaikuttaneet tyypit ovat soitelleet (tai edelleen soittelevat) esimerkiksi tällaisissa bändeissä: Särkyneet, Death With a Dagger, Unkind, Myne, Büfo, Species Traitor, Toyfactory, Last Shot at Fame, Reality Show yms.

Kuinka kokoonpano on muuttunut vuosien varrella? Oletteko olleet koko ajan aktiivisia vai sisältääkö historia suvantovaiheita?

Tuossa ekassa kysymyksessä tähän jo vähän vastailinkin. Alkuperäisestä kokoonpanosta olen siis jäljellä vain minä. Bändissä on soittanut näiden kuluneiden 18 vuoden aikana yhdeksän eri tyyppiä. Nuo kokoonpanomuutokset ovat yleensä vain lisänneet bändin aktiivisuutta. Varsinkin uusien biisien suhteen. Ehkäpä tässä kuluneen vuoden aikana on ollut jonkinlainen pieni suvantovaihe meneillään? Vaikka tulihan meiltä alkuvuodesta uusi split 7” ja on tässä toki jo jotain uusia suunnitelmiakin taas alustavasti mielessä.

Onko ulosantinne muuttunut vuosien saatossa? Ainakin kehittynyt se luullakseni on... Onko teillä kotimaisia hengenheimolaisia?

On se toki muuttunut. Oma biisintekotyylini on muuttunut ja myös tyyli sovittaa biisejä yhdessä muun bändin kanssa. Varsinkin studiossa työskentely on tullut kivalla tavalla tutummaksi ja sitä kautta helpommaksi. Ja toki tuo yhteen kitaraan siirtyminen on myös muuttanut tapaa tehdä biisejä. Kotimaisia hengenheimolaisia on vähän vaikea nimetä. Yhtenä sellaisena tekisi mieli sanoa Ratsia, jonka kakkos-LP:tä pidän itselleni yhtenä tärkeimmistä vaikuttajistani. 2000-luvun alussa oli muun muassa Red Cabaret ja Manifesto Jukebox, joista varsinkin jälkimmäiseen meitä aikoinaan verrattiin vähän turhankin paljon. Samoja vaikuttajia meillä toki oli, mutta aika erilaista kamaa kuitenkin tehtiin ja tehdään edelleen. Nykybändeistä varmaan joku Custody on lähinnä samaa “heimoa”, vaikka luulen että meidänkin vaikutteet tulevat täysin eri bändeiltä.

Minkälaisessa asemassa sanoitukset ovat musiikkiin verrattuna?

Sanoitukset ovat mulle todella tärkeitä. Ne kai tästä bändistä mulle sen “rakkaimman lapsen” tekevätkin. Eipä niitä muiden tosin tarvitse ymmärtää. Jokainen tehkööt omat tulkintansa. Mulle ne ovat omia henkilökohtaisia päiväkirjamerkintöjä. Kuulijoille toivottavasti vain yksi instrumentti muiden joukossa. Ja onhan noilla uusimmilla levyillä ollut instrumentaalibiisejäkin. Kauniita ja koskettavia juttuja ilman sanoja…

Mitä ulkomusiikilliset seikat kuten levynkannet teille merkitsevät? Onko visuaalinen puoli tärkeää myös lavalla? Harrastatteko muita taiteellisen ilmaisun muotoja?

Kannet ja hienot kansitaiteet ovat myös aina olleet mulle todella tärkeä osa levyjä. Tietynlainen kokonaisuus viehättää. Keikkojen visuaalisesta puolesta en osaa sanoa oikein mitään. En oikein koe olevani mikään esiintyjä. Nousuhumalassa uskallan mennä ihmisten eteen ja pystyn soittamaan biisit liikaa jännittämättä. En kuitenkaan koskaan ole juurikaan nauttinut esiintymisestä…Päinvastoin! Mua kiinnostavat taidejutut muutenkin kuin The Phoenix Foundationin suhteen. Teen paljon kuvataidetta omille ja kavereiden bändeille. Ja jotain kuvataidejuttuja bändihommien ulkopuolellakin.

Mitkä ovat uranne huippuhetkiä? Entä onko teillä vielä jotain mitä haluaisitte saavuttaa tai jotain mitä on jäänyt hampaankoloon?

Vaikea kysymys! Mä olen aina tehnyt musajuttuja oikeastaan vain itseäni varten ja tuntuu, että olen myös onnistunut saavuttamaan kaikki tavoitteeni sillä saralla. Jos koitan mietitä joitain “huippuhetkiä”, niin ensimmäisenä tulee mieleen yksi keikka Turusta Aurinkotehtaan pyöräpajalta muutaman vuoden takaa. Olisin halunnut perua koko keikan paskojen henkilökohtaisten fiilisten takia, mutta päätin kuitenkin yrittää. Jotenkin ensimmäistä (ja ehkä myös toistaiseksi ainoaa) kertaa saavutin biisien kirjoitushetkellä vallinneet tunnetilat tuon keikan aikana ja unohdin täysin jännityksen ja yleisön (15 tyyppiä?) läsnäolon. Se oli jotenkin todella intiimi, tunteikas ja ikimuistoinen keikka. Mulle jäi vahvasti sellainen fiilis, että myös ne harvat paikalla olleet saivat keikasta samoja fiiliksiä kuin minäkin.

Keikka on TPV:n kannattajien järjestämä. Mitä futis teille merkitsee? Onko teillä suosikkijoukkueita? Millainen on jalkapalloskenen tila Turussa nykyisin?

Mä pelasin futista joskus junnuna. Siitä tuli kuitenkin liian vakavaa, joten 17-vuotiaana vaihdoin nappikset sähkökitaraan. Mexicon MM-kisat olivat viimeiset, joita joskus seurasin. Gary Lineker oli mun suosikkipelaaja silloin! Sen jälkeen en ole kauheasti urheilusta innostunut. Muistan kun olin itse Gothia-cupissa Göteborgissa Italia ´90 –turnauksen aikaan. Silloin vain pelasin, en seurannut. Muistan kuinka mua ärsytti, että muita kiinnosti TV:stä tuleva futis niin paljon. Turussa mulla on kavereita, jotka seuraavat Interiä ja kavereita jotka seuraavat TPS:ä. Mua ei kumpikaan kiinnosta. Olen siis täysin väärä ihminen vastaamaan siihen, millainen jalkapalloskenen tila on Turussa nykyisin. Lähinnä mua ärsyttää se, miten joku jalkapallo jakaa ihmisiä niin vahvasti kahteen eri leiriin. Jotenkin mä aina liitän urheilun ja sen fanittamisen sellaiseen “junttimeininkiin”. Ja usein siihen mun mielikuvaan myös sisältyy sellaista typerää kansallismielisyyttä yms. Vaan ei se toki aina niin mene. Esimerkiksi teidän porukalla (Tammelan Voima) on vahvasti avoimen antifasistinen meininki. Tuon tyyppistä futis- ja fanituskulttuuria kannatan. Mut joo…ehkä mä tosiaan oon vähän väärä tyyppi vastaamaan tuohon alkuperäiseen kysymykseen.

THE REGULATOR pitää yllä kotimaisen hardcoren perintöa ja synnyttää vähitellen myös uutta, kiihkeänä sykkivää materiaalia. Niila otti asiakseen kirjoittaa puhtaaksi bändin pohdinnat uteluitamme koskien, kiitos hänelle.

Milloin ja miten ajatus The Regulator -yhtyeestä syntyi? Kuinka paljon bändi on ehtinyt muuttua kokoonpanonsa ja musiikkityylinsä suhteen?

Minä (Niila), Mika ja Pate soitettiin Pakkosyöttö-nimisessä bändissä, mutta sen touhut loppuivat sitten. Oltiin kumminkin tehty uusia biisejä jonkin verran ja mietittiin, ettei luovuta niistä niin helpolla. Sitten Mika kysyi Tammisen Jannea mukaan huutamaan ja Janne tuli mukaan. Siinä vaiheessa bändi sai nimen the Regulator. Jannen kanssa me vedettiin pari keikkaa, mutta se on aika kiireinen kaveri, joten homma alkoi hyytyä. Lopulta me päädyttiin yhteisymmärryksessä siihen, että yritetään etsiä uusi vokalisti. Pate pyysi mukaan Teppoa ja nyt homma on taas lähtenyt rullaamaan. Tämä tuleva keikka on meidän eka keikka tällä uudella kokoonpanolla.

Minkälainen musiikillinen historia jäsenistöllä on? Kuinka se on vaikuttanut The Regulatorin soundiin ja tyylilajin valintaan?

Kaikilla on taustalla aiempia bändejä ja osalla ihan nykyisiäkin bändejä sivussa. Osalla on vähän pidempi soittotausta ja osalla vähän lyhempi. Bändien tyylitkin on ollut aika laajalla skaalalla, ainakin tämän punk- ja hardcoregenren suhteen ajateltuna. Ei me olla oikein tämän bändin kanssa valittu mitään soundia tai tyylilajia. Mika tai Pate tekee riffin ja mä sitten räpellän siihen rummut päälle parhaan taitoni mukaan. Tähän mennessä biisit onkin olleet jo valmiita, ennen kuin Teppo on alkanut tehdä sanoituksia ja lauluja muuten. Mutta tämä varmaankin muuttuu, kun saadaan nuo vanhat biisit hoidettua pois alta. Soundissa kyllä varmaan jollain tapaa kuuluu se, ettei me olla ihan ekaa bändiä virittelemässä ja varmaan siellä jotenkin kuuluu myös joitain vivahteita jokaisen soittohistoriasta, mutta en osaa oikein sitä sen tarkemmin kuvailla.

Mikä on bändiä eteenpäinvievä toimintaidea ja kantava voima? Mikä antaa suurinta nautintoa The Regulatorin suhteen eli mikä on parasta musahommissa?

Eipä tässä taida oikein mitään ideaa olla. Osittain tämä on sitä, että me ollaan tehty näitä musahommia jo niin pitkään, ettei osata lopettaa. Enkä tarkoita tätä negatiivisessa mielessä. Soittaminen on muodostunut sen verran vakiintuneeksi osaksi elämää, että sitä tulee tehtyä ja se on hyvä tapa purkaa höyryjä. Parasta näissä hommissa on tietysti keikkojen soittaminen, mutta sen ohella myös uuden musan tekeminen on ihan mukavaa, ainakin silloin kun se sattuu sujumaan.

Ette ole ehtineet vielä julkaista mitään eikä The Regulator ole muutenkaan ollut kovinkaan aktiivinen tuomaan julki tuotoksiaan saati sitten tyrkyttämään itseään internetin kautta. Mistä "matala profiili" johtuu? Onko teillä kuitenkin jo suunnitelmia esimerkiksi levyjen suhteen?

Matala profiili johtuu tästä vähän aikaa sitten tapahtuneesta vokalistin vaihdoksesta. Biisien pohjia on nauhalla ja jonkin ajan päästä pitäisi saada laulutkin varmaan nauhalle. Ei me olla turhaan hötkyilty tässä. Sitten kun on saatu nauha valmiiksi niin yritetään keksiä joku julkaisija. Eli suunnitelmana on saada ainakin jonkinlainen lätty pihalle tässä lähiaikoina (huom! suhteellinen käsite). Jää nähtäväksi onko se sitten 7” vai LP.

Suomen punkskene elää vahvaa noususuhdannetta. Mitkä ovat valttejanne ja parhaita puolianne, joilla nousette esiin laadukkaasta bändimassassa? Keksittekö The Regulatorista joitain omaperäisiä ominaisuuksia?

Ehkä se, että ollaan vähän eri ikäisiä ja sikälikin vähän eri taustoilla tässä hommassa. Kaikilla on ollut erilaisia bändejä aiemmin, mikä tekee meidän musasta jollain tapaa omaperäistä. En keksi mitään tiettyä omaperäistä ominaisuutta, mutta en keksi kyllä oikein mitään bändiäkään, miltä me kuulostettaisiin, vaikka joissain biiseissä on tietty kuultavissa selkeitä vaikutteita.

Keikka on TPV:n kannattajien järjestämä ja nimeltään Palloa ja Punkkia. Mitä futis teille merkitsee? Sisältääkö se syvempiä merkityksiä kuin pelkkää viihdettä ja liikuntaa?

Kyllä meille futis on enemmänkin sitä viihdettä. EM- ja MM-kisat tulee seurattua ja ne on aina viihdyttäviä. Ja on ihan hienoa esimerkiksi se, että Teemu Pukilla on lähtenyt kausi liikkeelle hyvin Valioliigassa, mutta ei meistä kukaan taida olla mikään kovan luokan futisfanaatikko. Eli hieno peli kyllä, mutta ei se meille sisällä sen suurempia merkityksiä.

                                                            The Regulator (Kuva: Krista Kylmäkoski)

Tampereelta rynnistää PÖÖLÖ JA YSTÄVÄ. En tiedä mistä nimi on peräisin, mutta minut se meinasi karkoittaa pois ääreltään jo ennen ensimmäistäkään auditiivista kontaktia. Onneksi sain vihjeen, järkeni tervehtyi ja tajusin erehtyneeni. Ostin sitten levynkin Nikeltä ja olen sitä usein pyöritellytkin. Mutta vain silloin, kun jälkikasvu ei ole kuulolla.

Mitä kuuluu Pöölön ja Ystävän menneisyyteen eli miten ja milloin aloititte yhteisen taipaleenne? Löytyykö jäsenistönne historiasta muita mainitsemisen arvoisia yhtyeitä?

Yhteinen taival alkoi joskus noin 2015-2016 paikkeilla täsmälleen. Mainitsemisen arvoisia yhtyeitä yhtyeen historiasta löytyy lukemattomia kappaleita, mutta en nyt rupea niitä tässä mainitsemaan.

Kappalevalikoimanne kuljettaa kuulijaa aina herkästä iskelmästä rosoiseen punkrokkiin. Mistä olette saaneet innoituksen näin herkulliseen sekoitukseen? Osaatteko nimetä musikaalisia vaikutteitanne? Löytyykö sellaisia myös musamaailman ulkopuolella?

Kyseessä on todellakin tosi herkullinen sekoitus meidänkin mielestämme. Senpä takia se semmoinen on. Osaamme kyllä nimetä näitä vaikutteita, emme niitä nyt tässä käy nimeämään. Paitsi joitain ehkä. Lehdon Toni Somerolta muunmuassa on tosi kova mies. Antti Behm myös on vaikuttanut syvästi yhtyeen tapaan tulkita ilmassa väreileviä viestejä ja muodostaa niistä lyyris-musikaalisia taidekokonaisuuksia. Someron entinen kirjastonjohtaja ja palkittu runoilija Risto Rasa on hieno mies.

Sanoituksetkaan eivät ole yhdestä puusta vuoltuja vaan aaltoilevat tapettimuodin ja päihdehuuruisten ihmissuhteiden välisissä epätasaisissa maastoissa. Lisäksi niissä on sopivasti tummanpuhuvaa huumoria. Mistä saatte ideat näinkin erityylisiin lyriikoihin? Kuinka suuri itsekritiikki teillä on sanoitusten suhteen, ruoditteko niitä porukalla?

Monta lyyrikkoa on yhtyeessä ja yhdessä niistä riitelemme sitten. Koviten huutanut saa yleensä tahtonsa läpi. Jos jollain on toteuttamisen arvoisia ideoita, hän yleensä ottaa Koskenkorvaa ja

kovia huumausaineita saadakseen äänenvoimakkuutensa tilanteen vaatimalle tasolle. Kyllä!

Edustamistanne aihevalinnoista Tammelan Voimalle jalkapallo on toki rakkain (tai ainakin tasoissa päihteiden kanssa). Mainio Laitalinkin ralli kuvaa hienosti kuningaspelin kiihkeitä hetkiä. Mistä kappale kumpuaa? Millainen suhde teillä on jalkapalloon? Mikä pelissä on parasta?

Suhteemme jalkapalloon on sekä henkinen, psyykkinen että fyysinen. Laitalinkin ralli kertoo aikoinaan Tampereen seudun hiekkakentillä pelkoa vastustajissa ja omissa joukkuetovereissaan herättäneen taitoniekan ja armottoman viimeistelijän maineen saavuttaneen erään nimeltä mainitsemattoman Kaarlo Jussi Antero Terhon nopeasta oivaltavasta ajatusten juoksusta sekä unohtumattomista jalkapallollisista uroteoista. Yhtyeen jäsenten palkintokaappien hyllyt notkuvat niin palkinnoista, pokaaleista kuin pysteistäkin. Kuitenkaan mielestämme pelissä parasta ei suinkaan ole voitto, vaan tappio.

Toistaiseksi ainoa julkaisunne on kesällä 2019 ilmestynyt Tunnetko esimiesten värähtelyn? -niminen LP. Käsittääkseni painos oli varsin pieni, onko luottonne fyysisten äänitteiden menekkiin näin huono? Kuinka päädyitte tekemään juuri vinyylin?

Ei oikein saada mitään aikaiseksi. Tässä on tulos, kun ponnistelemme voimamme äärimmilleen. Keskitymme mielummin itse taiteeseen kuin sen julkaisemiseen. Kaikki on niin kovin vaikeaa.

Millaista palautetta olette saaneet levystä? Ovatko arvioijat tajunneet kupletin juonen vai oletteko pikemminkin väärinymmärrettyjä neroja? Mitä kriitikoiden kehut tai moitteet teille merkitsevät?

Hyvää palautetta on tullut. Leinonen sano että on liikaa autotunea, muuten on ollu posia. Ykskii jätkä sano että tykkää tosi paljon. Ainii ja Marzi Nyman anto Kaivosukeltaja-sinkulle kympin radiossa. Siitä tuli hyvä mieli.

Olette keikkailleet aika tiheästi ainakin Tampereella. Mihin muualle olette ehtineet? Mitä lavoja haluaisitte vielä valloittaa? Entä mitä muita suunnitelmia tai haaveita teillä on bändin suhteen?

Olemmehan olleet useasti muun muassa Hervannassa. Toivottavasti saamme itsemme kutsutuksi sinne jatkossakin. Uusi ep tulee kohtajoskus. Tampereella on kiva soittaa kun muualle on niin pitkä matka. Haaveenamme on kaikenlaisia juttuja, joita en nyt tässä sen tarkemmin käy seulomaan. Voin kuitenkin mainita muutamia asioita: Lievä raitistuminen ei tekisi pahaa kenellekkään, tai voi se tehdäkin. Eli ei siitäkään sen enempää.

Hiilihydraatteja ja heviä - Tuomas Karjanlahti paljastaa pelikuntonsa salaisuudet

TPV:n maalivahti Tuomas Karjanlahti lähti Tammelan Voiman kanssa maistamaan Ullan Grillin vegaanista Tammelan Voimaburgeria ja vastaili myöhemmin laatimiimme kysymyksiin. Niistä selviää, ravintotietouden puutteeseen menestyksemme ei ainakaan kaadu. Ennen varsinaisia vastauksia Karkki kertoo vapaasti hieman omia ajatuksiaan ruokavaliosta ja sen merkityksestä.

- Ravinnon merkitys korostuu Suomessa treenikaudella, kun harjoitellaan oikeasti kovaa. Tällöinkin mielestäni on tärkeää, että syö riittävän paljon ja riittävän laadukkaasti. Oikean suuntaisella ravinnolla voi pelata todella hyvin ja tehdä hyviä suorituksia, vaikka kaikki nyanssit eivät olisikaan viimeisen päälle kohdillaan. Mielestäni vaikka olemme urheilijoita, on silti tärkeää löytää sopivan rento suhtautuminen ravintoon.

- Kysymyksessä on mielestäni hieman kamppailu ”ruoka on polttoainetta” vs. ”ruoka on nautinnollinen elämys” -näkökulmien välillä. Oikea vastaus on varmasti jossain keskivaiheilla, urheilijalla ehkä hieman korostuu ”ravinto on polttoainetta” -puoli. Missään nimessä ei saa unohtaa nautinnollisuuttakaan, eli ajoittaisia herkutteluja tai ulkona syömistä, sillä se taas tuo mielekkyyttä muuhun elämään. Toisaalta nautinnollisesti ja hyvin voi syödä terveellisestikin, eikä aina tarvitse vetää napaa täyteen siipiä.

- Painonhallinta on jalkapallossa, kuten monessa muussakin urheilussa, tärkeää ja luonnollisesti ravinnolla on tässä iso rooli. Jalkapalloilijoissa, kuten normaaleissa ihmisissä, on erilaisia tyyppejä: toiset voi vetää herkkujakin ihan huolella ilman lisäkiloja, mutta joidenkin, kuten minun on oltava aika tarkkana lisäkalorien suhteen. Osavaikutus on varmasti myös kulutuksella. Vaikka saatetaan viikolla treenata veskareina paljon kovempaa kun kenttäpelaajat, on kuitenkin ihan tutkittu juttu ja maalaisjärjen mukaista, että maalivahdilla kokonaiskulutus on pienempi kuin kenttäpelaajilla. Tämä tulee ottaa huomioon toki maalivahdin ravinnossakin.

- Henkilökohtaisista tottumuksista voisin mainita harjoituksen jälkeisen palautumisvälipalan, joka on ollut itselle tärkeä ja toimiva juttu. Talvella käytän raskaalla harjoituskaudella heraproteiinia ja joskus myös maltoa, kesällä vähän kevyemmällä treenikaudella riittää banaani tai hera. Kotona pyrimme laittamaan vähärasvaista ruokaa, kana ja riisi on varmaan suosituin yhdistelmä. Olemme pyrkineet myös siirtymään kasvispainotteisiin ruokalajeihin, joista esimerkiksi härkisbolognese ja nyhtiscurry ovat viikottain ruokalistalla. Punaisen lihan vähentämisen myötä legendaarinen opiskelijaruoka jauhelihamakarooni on jäänyt lähes kokonaan ruokavaliosta pois.

- Vastaukset voisi summata ehkä niin, että ravinto on ykkösen tasolla suoritusta tukeva ja mahdollistava toimenpide, jonka hoitaminen huonosti heikentää suorittamista, mutta tärkeä on saada se riittävän hyvälle tasolle hifistelyn sijasta.

Mikä on ravinnon, treenin ja unen merkitys sekä niiden suhde suorituksen kannalta? Vaikutus lienee saman suuntainen kuin psyykkisellä puolella, eli jos jommasta kummasta tinkii 10%, niin se tarkoittaa vain noin 50-prosenttista suoritusta.

- Olin itse joskus tosi tarkka ravinnon kanssa, etenkin hiilihydraatti- ja proteiinimäärien suhteen, mutta se ei oikein sopinut minulle. Toisille varmasti sopii tiukan ravinnon ja eri nyanssien kanssa kikkailu, mutta itse olen pyrkinyt iän myötä siirtyä rennompaan otteeseen omassa ravinnossani. Koen että on tärkeämpää syödä silloin kun on nälkä ja niin paljon, että maha on täynnä, kuin se että söisi tarkasti tietyllä kellonlyömällä X määrän kaloreita sisältäen tietyt grammat tiettyjä ravintoaineita optimoidakseen ravinnosta saatavan hyödyn teoriassa. Toisaalta peruskuva on varmasti hyvin hanskassa, jolloin siihen ei tarvitse hirveästi kiinnittää ylimääräistä huomiotakaan.

- Pelipäivänä rutiinit ovat hieman tiukemmat, eli vähän kevyempi ruokailu 3-4 tuntia ennen peliä. Pyrin toki tekemään ennen treenejäkin isommat ruokailut viimeistään 2-3 tuntia aiemmin, mutta ei mun treenit kaadu, jos ehdinkin syömään vasta 1,5 tuntia aikaisemmin. Olen pyrkinyt keskittymään viime vuosina uneen. Etenkin parina peliä edeltävänä päivänä pyrin saamaan hyvät unet. Uneen liittyy mielestäni myös alkoholinkäyttö ja urheilijan on oltava sen kanssa tarkkana siinä mielessä, että se ei vaikuta uneen ja palautumiseen haitallisesti.

Kuinka paljon Pallo-Veikkojen valmistautumisessa paneudutaan näihin asioihin? Tuleeko ohjeita, mitataanko jotenkin tai asetetaanko vaatimuksia? 

- Taitaa Suomessa olla vielä aika harvassa joukkueet, joissa on oma kokki ja ravitsemusterapeutti, joten kyllä nämä meillä on jokaisen pelaajan omalla vastuulla. Talvella sai vapaaehtoisesti tarkkailla painoa. On hyvä juttu, ettei meitä painosteta väkisin rasva- tai painomittauksiin. Aikuisurheilussa tällaiset asiat pitää kyllä olla jokaisella hanskassa, eli mitä syödään ja koska syödään. Oma näkökulmani on se, että jokainen on yksilö ja tietää itse millä ravinnolla pallot tarttuu ja syötöt menee omille. Tietysti jos on ongelmia jaksamisen kanssa treeneissä tai peleissä, voi ravinnosta löytyä apua ongelmaan.

- Ehkä tärkein asia kuitenkin on ottelua edeltävä ravinto. Sitä pitää olla edeltävänä päivänä riittävästi (hiilihydraattivarastot täyteen) ja sitten toisaalta pelipäivänä niin, että ruokailut on ajoitettu oikein eikä ravinnosta tule haittaa pelisuoritukselle, eli esimerkiksi vatsa ei tule kipeäksi tai mitään muuta vastaavaa. Hiilarivarastot täyteen niin, että aivot ja lihakset ovat pelissä valmiita niitä käyttämään.

- Ravinto on yksi osatekijä suorituskyvyn rakentamisessa. Meidän budjeteilla ei ole varaa päivittäiseen kokkiin, kuten esimerkiksi SJK:lla, tai ravitsemusterapeuttiin, joka voisi konsultoida ravintoasioissa. Nämä on niitä juttuja, mistä muodostuu ammattilaisorganisaation ja miljoonabudjeteilla operoivien yritysten ero yhdistyspohjaiseen ykkösen amatööriseuraan.

Kuinka paljon pelaajat itse kiinnittävät huomiota ravintoon liittyviin seikkoihin oman tasonsa parantamiseksi?

- Vaihtelee tosiaan paljon, itselleni tämä oli nuorempana tärkeää ja katsoin jossain kohtaa todella tarkasti hiilihydraatti-, proteiini-, rasva- ja kalorimääriä. Nykyään minulla on rennompi suhtautuminen, joka toisaalta on mahdollista ravitsemustiedon ja ruokailun rutinoitumisen myötä. Etenkin treenikaudella on helpompaa, kun on selkeä rytmi kuten 6-7 treeniä + peli viikossa. Kesällä saattaa olla haastavampaa, jos on vaikka kolmet treenit + peli. Silloin joutuu vähän enemmän funtsimaan ravintoa ja sen määrää.

Mitkä ovat urheilijan näkökulmasta top-3 ravintoaineet?

- Ei voi sanoa kolmea tärkeintä, koska jos jokin puuttuu niin se vaikuttaa kaikkeen. Kaikki ovat tärkeitä ja niiden tasapainoon saaminen on ratkaisevaa kokonaisuuden kannalta. Kärjistetysti sanoen, jos rasvat puuttuvat ravinnosta niin on ihan sama, vaikka vetäisit kuinka paljon D-vitamiinia purkista, koska sitten se ei imeydy… Tietysti kenttäpelaajilla korostuu hiilihydraatin saaminen ja se on tärkeää myös maalivahdille. Normaali lautasmallin mukainen annos on myös urheilijalle usein toimiva hieman korkeammalla hiilihydraattipainotuksella.

Myötäilevätkö jalkapalloilijoiden käsitykset ruokavalion terveellisyydestä ja hyödyistä pääosin kunkin henkilökohtaisia käsityksiä ja mielikuvia vai tuntuuko siltä, että asioista otetaan yhä enemmän selvää ja luotetaan faktapohjaiseen tietoon?

- Tuntuu, että ”fitnessbuumin” myötä tullut ravintokeskustelu on ainakin omissa joukkueissa hieman laantunut. Buumi toi mielestäni positiivisella tavalla sen, että pelaajat olivat kiinnostuneempia ravinnosta ja laittoivat ehkä joitain palasia entistä paremmalle mallille. Toisaalta se herätti myös seurat tarjoamaan laadukkaampaa ravintovalmennusta junioreille. Sen vuoksi edustusjoukkueessa oletetaan, että osaa ravita itsensä siten että ollaan treeneissä ja peleissä parhaimmillaan. Näkisin, että jokaisella on omat tottumukset, jotka juontavat juurensa omasta historiasta, kuten perheestä tai koulusta terveystiedon tunneilta.

Mihin lähteisiin luotat ravintoon liittyvissä asioissa eli mistä löytyy luotettavaa tietoa urheilijoiden ruokavaliosta?

- Kohta yliopistotutkinnon omaavana luotan tutkittuun tietoon, alan ammattilaisiin ja yksilöllisissä asioissa omiin kokemuksiin. Ravinnon peruspilareista urheilijan kannalta suosittelen tutuille aina lihastohtori Juha Hulmin verkkosivuja ja siellä olevia artikkeleita.

Missä syötte yleensä pelireissuilla? Kuka ne päättää ja onko ruokapaikoista tai -annoksista käyty joukkueen sisällä keskustelua?

- Vuosien saatossa on ollut vaihtelevia käytäntöjä ja tilanteen ja resurssien mukaan mennään. Joskus ollaan syöty ABC:lla noutopöytää ja pitkillä pohjoisen reissuilla saatetaan ottaa pitsat kotimatkalla mukaan, että päästään aiemmin kotiin ja nukkumaan. TPV:ssä meillä on ollut ruoka mukana bussissa, mikä on menomatkalla toiminut hyvin. Saa syödä silloin kuin omaan rytmiin sopii.

- Viime kaudella oli hauska juttu, kun mentiin junalla Tornioon pelaamaan. Kannettiin ruokalaatikoita koko reissu mukana, laitettiin menomatkalla junassa ne johonkin käytävän reunaan, koska muuallakaan ei ollut tilaa. Sitten syötiin porukalla portailla istuen jossain junan takaosassa ja pahoiteltiin ohi meneville, että jouduttiin varaamaan portaat lounashetkeä varten.

- Joukkueenjohto päättää aika pitkälti missä syödään. Jonkinlaisia toiveita on välillä esitetty ruuasta, mutta yleensä joukkueenjohdossa kyllä ymmärretään millaista ruokaa kilpaurheilijat pelipäivänä syövät.

Löytyykö TPV:n riveistä pelaajia, joilla on joku erityisruokavalio tai dieetti? Oletko itse koskaan kokeillut sellaisia?

- Pelaajien keskuudessa ehkä yleisin ”dieetti” on uskontoon liittyvä, eli usein pyritään katsomaan sianlihatonta ruokaa. Vegaaniruokavalion noustessa muutama vuosi takaperin yhdellä pelaajalla meni se homma vähän yli, ja hän joutui pitkälle urheilutauolle terveydellisistä syistä. Nykyään on kuitenkin useita urheilijoita, jotka ovat tuoneet esiin julkisuudessa olevansa esimerkiksi vegaaneja tai kasvissyöjiä ja pelaavat huipputasolla, joten en näkisi senkään olevan nykypäivänä ongelma.

- Talven voimakaudella vedän vähän korkeampiproteiinisempaa dieettiä, muuten en ole mitään sen kummallisempia kokeillut, vaan aika normiravinnolla mennään.

Syötkö paljon karkkia, Karkki?

- Hahaa! Ehkä nuorempana sitäkin meni enemmän… Kyllä se hyvää on, mutta ei tule kyllä hirveästi syötyä nykyään. Jäätelöä menee enemmän... Lempinimi pohjautuu junnuvalmentajan pyrkimykseen lyhentää sukunimi siedettävän mittaiseksi. Näin ainakin haluan uskoa!

Top-5 hevibändit?

- Tämä oli hyvä! Toivottavasti veskakoutsi Juhis Seppälä lukee tämän, koska on paatunut rokki- ja hevimies. Se luulee, että olen ihan pehmo, kun kopissa ei pauhaa koko ajan raskaampi musiikki. En toki tiedä, tunteeko se näistä muita kuin Metallican ja Nightwishin... Top-6: Sonata Arctica, Avenged Sevenfold, Metallica, Bullet for My Valentine, Children of Bodom ja Nightwish.

Kuuluuko ananas pitsaan?

- Ananas ei missään nimessä kuulu pitsaan!

Ruokavaliosta kirjojen ahmimiseen... Luetko urheiluun keskittyvää kirjallisuutta? Mitä teosta suosittelisit muille huippu-urheilusta kiinnostuneille?

- En oikeastaan ole nyt lukenut. Nuorempana luin paljon valmennuskirjallisuutta etenkin maalivahteihin liittyen. Nykyään pyrin käymään keskusteluja urheilusta kiinnostuneiden henkilöiden kanssa ja saamaan sitä kautta tuoreita ajatuksia. Yliopiston kurssikirjat on vienyt ajan ja mielenkiinnon. Hintsan Voittamisen Anatomiassa pääsee mielestäni mielenkiintoisesti maistamaan sitä, millaista toiminta on absoluuttisella huipulla, joten ehkä sitä voisi suositella. Bielsan ja Guardiolan kirjat on lukulistalla sitten joskus kun on aikaa.

Paljon kiitoksia tarkoin punnituista vastauksistasi!
Kuvat: Tuomas Rinne

Eikä tässä vielä kaikki: lue huomattavasti lyhyempi versio tulevasta Paltsaristi 2019 -zinestä!