Tosissaan mutta vapautuneesti - tavoitteena ylempi loppusarja

Tomi Ylinen on vuosien varrella kohonnut yhdeksi Punakoneen luottopelaajista ja on tehnyt suorituksillaan entistäkin kovemman vaikutuksen palattuaan takaisin retkiltään Pirkanmaan muissa seuroissa. Haastattelu oli tarkoitus toteuttaa jo edellisen ykköseen nousun jälkeen, jolloin Tomi tykitti ratkaisevan osuman MyPan verkkoon. Mutta onneksi tuli toinenkin, niin saatte nauttia miehen kirkkaasta ajatusten virrasta, jota ei kahlinnut edes Paltsaristin toimittajan geneerinen kysymyspakki. Tarina tallennettiin 25.3.2026.

Tulit juuri treeneistä. Mitä te tänään teitte?

Punttia ihan vaan.Tammikuussa käytiin ekan kerran Kissat-hallilla fyssäreiden kanssa, Matias (Falkenberg) näytti silloin tuon ohjelman ja eilen oli testit täällä. Nyt vähän vaihtuu sitten puntti-ohjelma eli käytiin läpi, että mitä liikkeitä siinä on.

Matias on siis toinen Therapy Trainerin fyssäreistä, toinen on sitten Samuel (Sorvali). Hän on meidän kanssa enemmän, tulee olemaan myös kaikissa kotipeleissä ja kerran kahteen viikkoon treeneissä. Mutta Matias kuitenkin hoitaa tän punttihomman.

Huomasin, että olet jo kolmekymmentävuotias... Ovatko nämä vuodet tuoneet treenaamisen joitain muutoksia, jotain mihin sun pitää keskittyä enemmän?

En mä tiedä, mutta ehkä sen palautumista huomaa. Kun oli sunnuntaina peli (vs. Haka), niin kyllä eilen maanantaina painoi enemmän jaloissa kuin kymmenen vuotta sitten. Kuitenkin, jos en nyt ihan väärin muista, niin eilisissä testeissä taisi tulla 30 metrillä personal best. Jos kolmekymppisenäkin vielä pystyy kehittymään, niin pidän sitä ihan hyvänä saavutuksena.

Haka-peli ollutkaan mikään ystävyysottelu. Oliko yllättävää, miten lujaa siinä pelattiin?

Enpä tiedä oliko se yllättävää. Kyllä me kopissa puhuttiin ja Sebu (Bowles) sitä painottikin, että tämä on derby, vaikka onkin treenipeli. Meillä oli tietysti hieno asetelma kun meillä ei ollut pelissä mitään hävittävää, koska pelattiin ylempisarjalaisia vastaan. Jokainen halusi myös näyttää, että saattaisi mahtua jopa heidän kokoonpanoonsa pelaamaan.

Varsinkin se eka jakso oli aika tasaväkistä mielestäni.

Juu oli, ja varmaan meillä oli loppumieheksi paremmat paikat. Toki me myös hyödyttiin siitä kovasta myötätuulesta ekalla jakso ja sitten tietysti se kääntyi toiselle. Mutta varmaan ihan oikeutettu tulos (3-1), koska Haka oli sitten toisella jaksolla vähän edellä meitä.

Jos palataan vielä noihin valmentajiin, niin sullahan on uran aikana ollut niitä aika runsaasti. Onko joku jäänyt mieleen juuri treenien vetäjänä tai semmoisena, jonka treeneissä olet viihtynyt erityisen hyvin?

Kaikkien treeneissä olen viihtynyt, etten mä osaa sillä tavalla erotella. Ehkä jokaisella pelaajalla on toki se, että jos on sama valmentaja monta vuotta, niin siellä tulee olemaan samat alkulämpö-trillit ja vastaavat. On ihan mukavaa, että tulee sitä vaihtelua, se virkistää mieltä. Sitten kun mennään kolmatta tai neljättä kautta saman valmentajan alla, niin sä näet jo tötsistä että nyt on tämä syöttömylly, tiedät mitä tuleman pitää.

Ehdit olemaan Halmeen kanssa kaksi vuotta nyt on valmentajana Sebastian Bowles. Onko juuri treenipuoleen tullut sellaisia eroja, joita olet pannut merkille?

Make veti suomeksi, mutta nyt kieli vaihtui osittain englanniksi. Meillä on joukkuessa Juliusz (Pazio) ja yhä myös Gavin (Dye). Make (Halme) on koutsina ja ihmisenäkin rauhallisempi. Sebu elää enemmän peliä ja pyrkii tsemppaamaan pelaajia kovemmin. Molemmille oma rooli on luontainen ja sopii hyvin kummankin valmennusfilosofiaan. Gavin on sitten vetänyt noita alkulämpöjä ja siinä syöttötrillit ja muut ovat olleet enemmän semmoisia peliomaisia, mistä olen itse ihan tykännyt. En halua myöskään mollata edellisiä, mutta tämä on tuonut ihan hyvää vaihtelua.

Eipä edellisissäkään ole varmaan paljon moittimista, kun ottaa viime kauden tulokset huomioon. Tuskin harjoittelitte vääriä asioita.

Make, Tonto (Toni Rantala) ja kumppanit osasivat saada meidän pelaamaan hyvin vapautuneesti. Me nautittiin pelaamisesta ja he saivat sillä tavalla meistä parhaan irti. Kaikki meillä tietysti haluaa pelata mahdollisimman korkealla tasolla ja totisesti, mutta sitten meillä myös ymmärrettiin, että elämässä on myös muuta kuin jalkapallo. Kaikki oli siellä tekemässä parhaansa, mutta myös nauttimassa pelaamisesta.

Tässä nyt ei voi ehkä hirveästi paljastaa, mutta onko tellä tullut taktisessa puolessa muutoksia?

Viime vuonna mentiin paljon kolmella topparilla, mutta nyt koko vuosi on ollut kaksi topparia ja pelattu neljän linjalla, se on suurin muutos. Toki me jo Maken ekana vuonna vedettiin vähän samalla tavalla mitä nyt. Mutta toisaalta on sitten hyvä, että porukka pysyi aika samana, niin ei olisi niin iso hyppäys mahdollisesti takaisin siihen viiden linjaan, millä tuli viime vuonna tulosta. Treenikausikin on mennyt ihan ok. Yhden asian pitää kuitenkin muuttua, kun kausi alkaa. Onko meillä yhtään peliä, missä oltaisiin päästetty edes yksi maali, nollapelejä ei ole yhtäkään. (Huom. JäPS-TPV 28.3. 1-0.) Jos päästetään aina vähintään kaksi, niin se ei ole pitkän kauden aikana voittavaa peliä, vaikka hyvin ollaan tehtykin maaleja.

Vastukset ovat kuitenkin olleet suhteellisen koviakin. Onko näissä harjoitusotteluissa löytynyt vielä jotain tiettyjä osa-alueita, mihin teidän pitää erityisesti panostaa.

Varmaan pallollisessa pelissä pystytään kehittymään vieläkin. Mehän ollaan oltu ihan hyviä vastaiskuissa aina ja varmaan pelaajatyypitkin ovat sellaisia, että ei ole niin paljon pallonhallintapelaajia verrattuna vastaiskupelaamiseen. Kauden aikana tulee kuitenkin olemaan myös hetkiä, jolloin meidän pitää hallita palloa, niin siinä pitää kyllä kehittyä. No se vähän tuossa jo tulikin, että kyllä oma pää pitää jollain tavalla tilkitä. Suuri osa on tullut myös henkilökohtaisista virheistä, mitkä sitten pitää kaudella karsia pois. Toki treenipeleissä pyydetään ja halutaankin kokeilla uusia asioita ja silloin tulee mokia, ei niistä voi rangaista jos on vaadittu kokeilemaan. Mutta sitten kun pelataan pisteistä, niin ne virheet pitää jättää minimiin.

Tykkäsin Hakaa vastaan siitäkin, että oli sitä pallollista peliäkin. Vaikka tuli painetta, niin pelasitte rohkeasti maata pitkin ettekä vaan roiskineet.

Me ollaan itse asiassa nyt muutama viikko harjoiteltukin pelinavaamista ja varmasti on vielä kehitettävää. Se mikä siinä on haastanut, niin Pirkka-hallin isolla puolella on tilaa vain puolen kentän kaarelle asti, eli hyvin pieni tila. Kun mennään huomisesta alkaen Kauppiin, niin siellä on baanaa ja sitäkin on helpompi harjoitella.

Milloin sä aloitit jalkapallon?

Menin jalkapallokouluun neljävuotiaan, se oli oikeastaan kuusivuotiaalle tarkoitettu, mutta isä piti sitä silloin Ikaalisissa. Pelasin 13-vuotiaaksi Ikaalisissa ja kun olin neljätoista, niin luotiin vuodeksi semmoinen joukkue Länsi-Pirkanmaa United. Siinä olivat Apassit, Ylöjärven Ilves ja IkU. Pelattiin Ylöjärven Ilveksen alaisuudessa. Käytiin turnauksissa 13-vuotiaana ja vielä vuosi pelattiin 14-vuotiaana, 15-vuotiaana sitten siirryin TPV:hen. Syy oli se että Ikaalisista oli lyhempi matka sinne kuin Tampereelle, mitä vähemmän autossa istumista niin sitä enemmän ehti olla vaikka treenikentällä.

Pääsit edustukseen vuonna 2016?

Joo, 2015 kävin muutaman viikon mukana treenaamassa ja Ilves-Kissoja vastaan olin kakkosessa penkillä. Olisinkohan treenannut loppukauden siellä... Vuoden -16 alusta joukkuetta nuorennettiin, sieltä lähti pois Jokelan Samu, Koljosen Ali ja muistaakseni Jusu Karvonen. Tilalle tuli mun lisäksi muun muassa Savolaisen Henkka, Harjun Jussi ja Eino-Veikko.

Sergeikin oli meillä vielä silloin. Se kausi oli siitä erilainen, että sun isäsi oli valmentajana. Miten se sujui? Voisi ajatella, että sukulaissuhde on vähän vaikea pitää tasapainossa.

Meillä oli aika selvät sävelet. Anssi oli iskä vapaa-ajalla ja koutsi siellä. Treeneissä en koskaan kutsunut iskäksi, se oli aina Ana. Siinä oli myös hänen työpaikkansa pelissä, ettei sinne voi ihan ilman näyttöäkään ketään laittaa kentälle.

Täytyy sanoa vielä Anssista, että tosi monille kannattajille jäi mieleen, kun hän kaudella -17 kutsui meidät kerran ennen peliä toimistolle. Meillä oli joku tappioputki, ja Anssi sitten selitti peliin liittyviä asioita. Voitettiin se peli sitten yliajalla.

Se oli sitten varmaan EsPa-peli, Ahonen teki lopussa kaksi.Toinen tuli 90 plus jotain, mutta oltiin häviölläkin vielä ihan ennen ysikymppiä.

Joka tapauksessa Anssi valmensi sinua neljä vuotta. Sitten olit vielä mukana kakkosen joukkueessa vuonna -20 eli torsoksi jääneellä koronakaudella.

Innanen oli silloin valmentaja ja hyvä oli joukkuekin, mutta pelattiin kyllä huonosti. Siinä voi jokainen toki katsoa vähän peiliin, kun korona tuli. Oltiin käytännössä kolme kuukautta treenaamatta, sitten kesäkuussa kaksi viikkoa treeniä ja pelikausi alkoi. Oltiinkohan me ensimmäinen joukkue joka säilyi? Niillä pelaajilla ja sillä joukkueella olisi pitänyt kyllä pystyä parempaan.

Sitten sä vaihdoit toiseen punaiseen seuraan.

Pelasin yhden vuoden Ilves-Kissoissa ja sitten vuoden TamUssa. Siellä pelasin aika vähän, en vaan mahtunut, vaikka talvikausi meni kyllä ihan hyvin. Pelasin kyllä samaan aikaa futsalia ja noustiin VeHun kanssa ennen TamU-kautta. Sittenhän mä menin vuodeksi IkUun taikka vähän kuin lopetin futiksen ja pelasin futsalia sen talven. Se oli aika raskasta, tietysti menin vähän myöhässä futsaliin kun futiskausi loppui. Ja sitten kun se loppuu niin käyt jo vähän päällekkäin jalkapallotreeneissä, ei ole tavallaan mitään taukoa.

Mutta kuitenkin jostain kumman syystä tulit vielä takaisin voittavaan joukkueeseen.

Itse asiassa ennen kuin menin IkUun TamU-kauden jälkeen, niin Juho (Mattila) kysyi tammikuussa, että tuletko TPV:n ja Ash (Civil) laittoi viestin. Meillä oli silloin futsal-kausi kesken. Mä sanoin että mahdollisesti, soittele maaliskuussa. Se olisi ollut siis kolmosen kausi. No sitten futsal-kausi loppu eikä ollut kuulunut mitään. Kävin IkUn treeneissä ja treenipelinkin pelaamassa. Ne kysyivät pelaamaan ja pelasinkin koko kauden. Sen kauden aikana huomasin sen, että kuitenkin haluan kilpaurheilla vielä. Silloin pelattiin nelosta ja vaikken halua kuulostaa mitenkään ylimieliseltä, niin se oli tavallaan minusta kiinni, että voitetaanko vai hävitäänkö. Montako maalia milloinkin tein. Otin sitten sen kauden jälkeen joulukuussa Makeen yhteyttä ja menin heti treeneihin.

TPV oli siis noussut juuri takaisin kakkoseen. Onko TPV:ssä aina sinun aikana ollut vapautunut meininki ja yhteishenki?

Kaikissa joukkueissa missä mä olen pelannut on vallinnut hyvä ilmapiiri. Pelaajat ovat tulleet toimeen keskenään ja hengailevat yhdessä vapaa-ajalla, mitä mä pidän tällä kilpaurheilutasolla hyvänä asiana. Ollaan kavereita myös kentän ulkopuolella. Ehkä TamUssa oli silloin kokeneempaa porukkaa, monia jotka oli pelannut ykköstä ja noussut sinne aikaisemmin. Siinä oli ehkä silloin semmoinen erilainen puristus ja nyt sai olla tavallaan vapautuneesti. Kaikki tietää, että mulla on se päivätyö huomenna, tulee nousu tai ei. Toisaalta totta kai kaikki haluaa voittaa, mutta ei ollut sellaista puristusta, että on pakko. Ei kuitenkaan saa ajatella, että me vedettäisiin leikillään, vaan kun mennään kentälle niin haluat aina tehdä parhaasi ja voittaa.

Mitkä ovat sinun parhaita puoliasi tämän ikäisenä jalkapalloilijana?

Haluaisin sanoa, varmaan niin onkin, että olen ihan hyvä joukkuepelaaja. Lasken siihen myös sen, mitä tuot pukukoppiin, sillä on iso merkitys. Jos mietitään pelikentällä, niin varmaan sellainen voittajaluonne. Jos mietitään vaikka viime vuotta niin meillä ei ollut parhaat pelaajat eikä me pelattu parasta futista pallollisesti. Mutta väitän, että me tehtiin eniten voittavia ratkaisuita kentällä ja puolustettiin omaa boksia todella hyvin. Puolustuspäässä vahvuus on siis oman boksin puolustaminen ylipäätään olen tunnollinen puolustaja. Ja jos miettii hyökkäyspäätä, niin varmaan potkutekniikka sekä oikealla että vasemmalla jalalla on ihan hyvä.

Tätä just ollaan kaverienkin kanssa puhuttu, miten TPV:lle epätyypillistä viime kausikin oli, kun käännettiin otteluita. Ei ehkä hallittu yhtään, mutta tehtiin maalit silloin kuin piti.

Se VPS-kotipeli vaikka, oltiin varmaan huonompi jengi ja naapuri meni 1-0 johtoon, oliko se kuudenkympin kohdalla. Sitten yht’äkkiä kahdessa minuutissa me johdetaankin peliä.

Ei lannistuta ja aina löytyy pelaajia, jotka sytyttävät omilla suorituksillaan muuta joukkuetta.

Näihin molempiin karsintapeleihin saatiin vielä kaksi junnujoukkuetta vastaan. Meidän kokemuksesta oli siinä hyötyä. Sekin vielä, että näistä joukkueista on varmaan kymmenen pelaajaa noussut liigajoukkueisiin tai muualle, ja kuitenkaan ne eivät voittaneet meitä

Muistuu mieleen nousukaudelta -18, kun voitettiin kotona SJK akatemia, se oli oikea tahdon riemuvoitto. Mitä pelaajia siellä olikaan vastassa...

Muistan, en ollut varmaan ikinä pelannut itse niin hyvin eikä ollut koko joukkuekaan. Siellä oli viisi liigapelaajaa vastassa ja 2-0 taisi päättyä Tammelassa.

Sinä teit tosi paljon maaleja viime kaudella, mitä kummaa tapahtui? Varmaan maalirikkain kausi miesten sarjoissa.

Jos ei IkUn nelosen kautta lasketa... Pienempänä tein todella paljon maaleja ja olen koko urani ollut ihan hyvä maalintekijä. Viime vuonna niin olin pikkuisen hyökkäävämmässä roolissa, aikaisemmin olen pelannut enemmän safetyä. Nyt tein varmaan viisi maalia boksin rajalta takaviistopalloista eli oikeasti menin sinne asti, kun joskus on ollut kausia kun en boksin lähettyvillä juuri käynytkään. No sitten tietysti tuli kolme maalia suoraan kulmasta. Meillä oli isokokoinen joukkue ja kun ruuhkapallo tulee sinne, niin maalivahti ei vaan pääse kiinni.

Mikä on sun mielestä on parasta TPV:ssä?

Pelikaverit, vaikkei se nyt ehkä liity suoraan tähän seuraan, mutta kuitenkin sen takia jaksaa treenata talvella. Kuten sanoin, niin usein on ruvennut jossain vaiheessa kautta kyllästyttämään, että kun sä aloitat joulukuussa treenit niin pitää jaksaa vielä elokuussakin. Toki viime vuonna kun voitettiin ja oli koko ajan pelattavaa, niin se oli myös mielekkäämpää kuin ynnä muut sijoilla. Palaan vielä viime kauden alkuun sen verran, että paluukauden (-24) lopussa meni akillesjänne, elokuussa. Kävin Kaupissa joka toinen viikko koittamassa pystyykö, no eipä pystynyt. Kauden jälkeen en käynyt kahteen kuukauteen kuin uimassa. Sitten olikin kauden into alkaa treenata kauden alussa joulukuussa ja treenaaminen loppui lokakuussa. Eikä ollut kertaakaan sellainen fiilis, ettei kiinnosta tulla.

Se, miten esimerkiksi liikkuit kentällä viime kaudella tuntui erittäin tuoreelta, huomasi että olit treenannut.

Kyllä sen huomasi, että on kevyemmässä kunnossa kun ekalla kaudella Ikaalisista takaisin tullessa. Olen varmaan viisi kiloa kevyempi nyt, kyllä se helpottaa myös kentällä. Ja ylipäätään se, että olen tehnyt punttia, koska oli muutama vuosi kun en juuri tehnyt. Kyllä nuo testitulokset kertoo myös, että se on auttanut. Ei sitä sanota turhaan, että punttiohjelmaa kannattaa noudattaa, jos haluaa kehittyä.

Mitkä ovat sinun omasi ja joukkueen tavoitteet tulevalle kaudelle? 

Joukkueen tavoitteeksi sovittiin kuuden parhaan joukkoon eli ylempään puoliskoon pääseminen. Oma tavoite on päästä pelaamaan mahdollisimman paljon ja auttaa joukkuetta saavuttamaan yhteinen tavoite. Loppupeleissä ainoa mikä itselle merkkaa on joukkueen onnistuminen. 

Haluatko vielä kertoa terveisiä kannattajille?

Toivotaan, että katsomossa on sankoin joukoin porukkaa, kausikorttejahan on myyty ihan hyvin. Toivotaan että päästäisiin lähelle 500 katsojan keskiarvoa. Se on todella kova tavoite, mutta mitä enemmän on porukkaa, niin sitä mukavampi on pelata. Uskon että siitä saadaan lisävoimaa. Esimerkiksi siellä Vaasassa, jossa oli tietysti myös kotijoukkueen kannattajia, mutta oli kiva pelata kun oli tunnelmaa. Myös TamU-derbyjä odotetaan, toivotaan nelinumeroisia lukemia.

Teksti: Tuukka Termonen
Kuvat: Jyri Haapanen

Niko Pienmunne - torjuntavoittojen takuumies

Itä-Suomesta Tampereelle muuttanut Niko Pienmunne pelaa ensimmäistä kauttaan TPV:n maalin suulla ja on osoittautunut oikeaksi valinnaksi, toivottavasti saamme siis todistaa miehen koppeja jatkossakin. Kannattajat tutustuivat Nikoon jo kauden avajaistapahtumassa ja eikä hän ole pettänyt luottamusta senkään jälkeen, kerrassaan mainio mies! Vieraspeli Vaasassa osoitti, että torjuntataitojen lisäksi myös hermojen hallinta on kunnossa.

Takana on upea tasapeli vaikeasta Vaasasta. Miltä tuntui pelata äänekkään ja kriittisen yleisön edessä? 

Tuntui hienolta pelata noin suuren yleisön edessä! Se oikeastaan rauhoitti, koska silloin keskittyy extrapaljon tuleviin tilanteisiin. Hauskaahan se oli oppia itsestään uutta toisten sanomana.

Mihin olit pelissä osaltasi tyytyväinen?

Onnistuin olemaan tärkeillä hetkillä tarpeeksi rauhallinen ja auttamaan joukkuetta.

Jäivätkö vaasalaisten maalit kismittämään?

Tässä tapauksessa ja näitä maaleja miettiessä ei tarvitse olla hirveän ankara itselle tai puolustukselle. Toki aina niin minun kuin puolustuksen on mahdollista pelata paremmin.

Mietitkö yleensä paljon menneitä matseja?

Nykyään ei tule sorruttua liikaan surkutteluun menneistä. Olen muokannut omaa ajatusmaailmaa siihen, että aina tulee uusi tilaisuus olla parempi.

Mitä joukkueen pitää vielä parantaa, että selvitämme Ilves/2:n tieltämme?

Ollaan huolellisia omassa tekemisessä ja muistetaan missä olemme joukkueena vahvoja. Tässä vaiheessa kautta kannattaa nojata siihen missä ollaan onnistuttu koko kauden mitassa. Jos jokainen antaa itsestään kaiken ja vähän enemmänkin niin uskon, että palkinto odottaa.

Mitkä ovat tulevan vastuksen heikkouksia ja vahvuuksia?

Varmasti jokainen tätä kautta seurannut on huomannut Ilveksen/2 olleen meille vaikea vastus ja sen myötä vahvuuksia heiltä löytyy paljon. Heikkouksiin voitaisiin sanoa kokemus näistä peleistä.

Kuinka innostuit aikoinaan jalkapallosta ja ajauduit veräjänvartijaksi?

Ala-asteella välitunnit menivät aina pelaten jalkapalloa. Tykkäsin olla katusählyssä maalilla, joten päätin kokeilla samaa futiksessa. Nyt on helppo sanoa, että kannatti.

Nimeä joku esikuvasi maalivahtina?

Iker Casillas.

Kuinka oma kautesi on sujunut? Oletko pysynyt terveenä?

Oma kausi on mennyt nousujohteisesti. Oikeastaan aika tasaista tekemistä. Pieniä vaivoja on ollut, mutta ei mitään suurempaa.

Mitkä ovat parhaita puoliasi maalivahtina?

Parhaita puolia ovat pelin ohjaaminen ja tasaisuus.

Mitä asioita haluat vielä kehittää omassa pelissäsi?

Ihan kaikkea. Teen aina kaiken mahdollisen ollakseni parempi.

Kuinka hyvin ensimmäinen kautesi TPV:ssä on vastannut odotuksiasi?

Jos rehellisiä ollaan, niin olemme pärjänneet tällä kaudella paremmin mitä odotin. Muuten joukkueen tekeminen ja toiminta on vastannut odotuksiani.

Mitä mieltä olet nykyisistä harjoitus- ja peliolosuhteista Tampereella?

Tietysti on mahtavaa, että mahdollisuuksia futiksen pelaamiseen on paljon. Tietysti kenttien kunnosta voidaan olla montaa mieltä. Lisätietoja voi kysyä maalivahtien lonkilta, kyynärpäiltä ja kyljiltä.

Mikä on parasta TPV:ssä?

Yhteisöllisyys, ihmiset ja fanit tottakai! 

Kiitos tästä kaudesta, Niko!

Teksti: Tuukka Termonen
Kuvat: Jyri Haapanen

Waku Chaimuk - tavoitteena jatkuva kehittyminen

Tammelan Voiman kummipelaaja Waku Chaimuk on kuntounut täyteen iskuun kauden ratkaisuhetkille. Naisten nousu kakkoseen on enää silausta vaille valmis ja loppukauteen mahtuu myös Roots Cupin finaali osana Tammelan cup-viikonloppua. Seuraavassa Waku kertoo sekä omia että joukkueen kuulumisia ja valottaa myös omaa pelaajataustaansa.  

Perjantain 29.8. vierasmatsi PaiHaa vastaan päättyi värikkäisen vaiheiden jälkeen 3-3 -tasapeliin. Mitä pelistä jäi mieleen ja minkälaiset fiilikset joukkueella oli kotimatkalla?
Peli oli todella tasainen ja molemmat joukkueet taistelivat hyvin. Kamppailu oli kovaa ja mieleen jäi muistutus, että tämä taso ei riitä Kakkoseen, on kehityttävä vielä enemmän. Kokonaisuudessaan kotimatkalla huokui tyytyväinen fiilis joukkueesta, joka kykeni kolmeen otteeseen nousemaan tappioasemasta tasoihin.

Paraisissa 6.9. voitittiinkin sitten 0-6. Kuinka numerot kääntyvät noin selviksi?
Meillä oli kentällä yksitoista pelaajaa, jotka uskalsivat pelata yhteen ja nauttivat siitä. Uskalsimme kokeilla uusia ja vanhoja juttuja, jotka onnistuivat juuri tässä pelissä. Vaikka vastustaja pisti hyvin kampoihin, niin osasimme hyödyntää todella hyvin kaikkien vahvuuksia pelissä näin selkeän tuloksen saavuttamiseksi. Tiivistetysti, pelasimme hyvää jalkapalloa.   

TPV:n asetelmat kakkoseen nousun suhteen paranivat huomattavasti kahden tärkeän vieraspelin jälkeen. Oletteko seuranneet tarkasti lohkon muita kamppailuita? Kuinka paljon nousutavoite puhuttaa otteluihin valmistautuessa?
Olemme viimekaudesta oppineena seuranneet aika paljon lohkon muita kamppailuja yrittäen itse pelata pelimme niin, että nousutavoite olisi omissa käsissämme. Otteluihin valmistaudumme yksi ottelu kerrallaan, jotta pystymme keskittymään tulevaan otteluun enemmän kuin sarjanousun tavoitteluun. Haluamme myös kehittää meidän peliä, joten otteluihin lähdetään haastamaan itseämme ja tavoittelemaan tietysti voittoa.

Millainen on historiasi jalkapallon saralla? Kuinka innostuit lajista?
Olen aloittanut jalkapallon jo noin 4-5 -vuotiaana Thaimaassa ja jatkanut lajin parissa Suomeen tultua. Olen pelannut juniorivuodet Salon Pallossa, SalPa:ssa. Myöhemmin muutin lukion perässä pääkaupunkiseudulle ja pelasin TiPS:ssä ja NJS:ssä ennen TPV:hen siirtymistä. Jalkapallo oli itselle punainen lanka, joka on lajina niin kansainvälinen että siellä ymmärsi joukkuetovereita, vaikka emme puhuneet samaa kieltä. Jalkapallo on myös antanut hirveästi ystäviä ja ikimuistoisia kokemuksia, joka innosti lajiin vielä enemmän.

Kuinka pelipaikkasi valikoitui?
Olen aina tykännyt puolustaa, joten pelipaikka valikoitui sen mukaan. Vaikka pelailen laitahyökkääjän paikkaa, tykkään puolustaa nöyrästi, vaikka omalta maaliviivalta tarvittaessa.

Keitä kotimaisia pelaajia olet seurannut ja ihaillut eniten? Entä ulkomailta?
Seuraan paljon vanhoja joukkuetovereitani, jotka ovat omalla esimerkillään antaneet minulle motivaatiota, kannustaneet ja tukeneet vaikeina hetkinä. Itse olen aina ihaillut Emmi Sirenin monipuolisuutta ja puolustamista ja Oona Sirenin pallonhallintataitoja, molemmat pelaavatkin tällä hetkellä kansainvälisillä kentillä.

Mitkä ovat vahvuuksiasi pelaajana? Ovatko ne muuttuneet vuosien kuluessa?
Vahvuuteni pelaajana on nopeus ja puolustaminen ja nykyään juoksuvoimaisuus. Juoksuvoimaisuuden voin nostaa vahvuudeksi vasta aikuistasolla, sillä en nuorempana nauttinut liikaa kunnon kehittämisestä.

Minkä ominaisuuksiesi kehittämiseen olet keskittynyt eniten tällä kaudella?
Tällä kaudella olen yrittänyt keskittyä itseluottamuksen takaisin saamiseen ja pelirohkeuteen pitkän loukkaantumisen jälkeen.

Kolmosen kautta on jäljellä enää muutama ottelu. Onko sarja vastannut odotuksia vaatimustasoltaan? Entä onko vastaan tullut jotain yllätyksellistä?
Sarja on yllättänyt minut moneen otteeseen, osa vastustajista ovat olleet todella tasokkaita ja olemme saaneet heitä vastaan pelata tiukkoja ja kovatempoisia otteluita. Toisaalta osa vastustajista on yllättänyt eri tavalla, joten Kolmonen on yllättänyt minut laajalla skaalallaan eritasoisia joukkueita.

Kuinka oma kautesi on sujunut? Kerroit aiemmin alkukauden loukkaantumisesta, onko se nyt selätetty?
Oma kausi on sujunut ihan kohtalaisesti. Alkukauden ja koko viimekauden loukkaantuminen varjosti kautta pitkään. Pelirohkeutta kaipaisin omaan pelaamiseen ja toivon että näinä neljän viimeisen pelin aikana pystyn vielä tuomaan rohkeuden peliin.

Onko joukkueen peli kehittynyt mielestäsi tarpeeksi kauden aikana?
Joukkueen peli on kehittynyt paljon kauden aikana ja osaammekin pelata paremmin yhteen. Toki vielä on paljon kehitettävää, jotta joukkue pääsee tavoitteeseen tällä ja seuraavilla kausilla.

Mietitkö pelejä paljon jälkeenpäin? Jäävätkö epäonnistumiset vaivaamaan ja miten sellaisista pohdinnoista pääsee yli?
Mietin pelejä todella paljon jälkeenpäin, mitä olisi pitänyt tehdä paremmin ja miksi. Pelin hetkittäinen läpikäyminen on välttämätön pelin kehittämiseksi. Omat epäonnistumiset eivät jää enää vaivaamaan, jos ovat satunnaisia virheitä. Toki jotkut epäonnistumiset, joita ei ymmärrä tehneensä jää välillä pyörimään. Niille annan yleensä aikarajan, että esimerkiksi palauttavissa treeneissä yritän vielä ymmärtää, miksi epäonnistuin ja mitä pitäisi tehdä paremmin. Mikäli en ratkaise asiaa, niin yritän tehdä toistojen kautta paremmin.

Miten arvioisit Tampereen nykyisiä harjoitus- ja peliolosuhteita?
Tälle kaudelle olemme saaneet hyviä harjoitus- ja pelivuoroja, mutta tiedostan että kaikki eivät ole saaneet nauttia moisista luksuksista. Multisillan kenttä on ollut todella laadukas kenttä, mutta kaipaisi esimerkiksi pukukoppitiloja. Harjoitusolosuhteet ovat kesäisin olleet mielestäni hyvät ja Lamminpää on todella laadukas pelikenttä, toki pukukopit tai muut oheisolosuhteet Lamminpäässä saattavat jollain tasolla tarvita hieman päivitystä.

Onko pelialustalla sinulle merkitystä?
Pelialustalla on minulle suuri merkitys, ehdottomasti nurmikentät ovat minulle suosikkeja. Jalkapalloa kuuluu pelata nurmella. Lisäksi kova alusta ja hädin tuskin pehmustetut jalkapallokengät lisäävät ei toivottua fyysistä kuormitusta ja nostavat loukkaantumisriskiä. Ymmärrän toki, että tekonurmi on monikäyttöisempi ja sitä voi käyttää ympäri vuoden, mutta silti laadukkaalla nurmella pelaaminen antaa tunnetta peliin. Lamminpää on ehdottomasti yksi parhaista nurmikentistä.

Minkälaisia tavoitteita sinulla on urallesi jatkossa?
Tavoitteeni on pysyä terveenä, jotta pystyn urheilemaan vielä tulevaisuudessakin. Tällä hetkellä etenen kausi kerrallaan. Haaveilen terveydellisesti huolettomasta pelaamisesta ja sellaisesta kaudesta, joka kehittää itseäni pelaajana. Oli se sitten Tampereella tai muualla.

Mikä on parasta TPV:ssä seurana?
Parasta TPV:ssä seurana on ehdottomasti paraneva yhteisöllisyys ja junioritoiminta.

Vielä ennen kauden päätöstä on edessä myös Roots Cupin finaali Tammelassa sunnuntaina 21.9. Minkälaisin ajatuksin sinä ja joukkue lähdette metsästämään pokaalia?
Olemme innoissamme, että pääsemme Tammelaan pelaamaan, vieläpä Roots Cupin finaalia. Olemme yrittäneet joukkueessamme keskittyä yksi peli kerrallaan, jotta saavutamme nousutavoitteet. Kyllä sitä aina odottaa jännityksellä ja innolla, kun pääsee pitkästä aikaa pelaaman suuressa tapahtumassa ja isolla stadionilla.

Kiitos haastattelusta ja nähdään peleissä!

Teksti: Tuukka Termonen
Kuvat: Jari-Pekka Tamminen

Vihreän veran väsymätön raataja

Eino-Veikko Ek on vuosien varrella noussut yhdeksi katsojien suurista suosikeista hurjalla taistelutahdollaan, ehtymättömällä juoksuvoimallaan ja juonikkailla harhautuksillaan. Tämän lisäksi mies osaa vastata näppärästi kiperiin kysymyksiin, mistä saamme ohessa näytteen. 

Minkälaisin miettein katsot taaksepäin mennyttä kautta? Missä olemme onnistuneet ja missä on parannettavaa?

Kausi on sujunut tuloksellisesti erinomaisesti. Olemme ottaneet kovalla rutiinilla pisteitä tasaisista otteluista ja olemme pystyneet pelaamaan hyvin omilla vahvuuksillamme. Kärkijoukkueiden kohtaamisissa emme kuitenkaan ole aina pystyneet parhaimpaamme, ja päävastustajamme ovatkin onnistuneet laittamaan meidät kentällä epämukavuusalueellemme. Syksyn ratkaisupeleissä haluammekin muuttaa tämän ja ottaa kovia päänahkoja myös kärkipään joukkueista.

Oletko tyytyväinen omiin suorituksiisi kauden aikana?

Alkukaudesta jouduin seuraamaan muutaman ottelun sivusta pienten vaivojen takia, mutta nyt olen päässyt täyteen pelikuntoon ja pystynyt viime ajat pelaamaan isoja minuutteja terveenä ja mielestäni ihan hyvällä tasolla. Toisaalta olen myös hyvin kriittinen omaa pelaamistani kohtaan ja kelailen paljon omia suorituksiani jälkikäteen videolta, joten koskaan en ole täysin tyytyväinen omaan suoritukseeni. Aina löytyy jotain parannettavaa, mutta joukkueen voittaessa oma esitys ei ole päällimmäisenä mielessä.

Mitkä ovat parhaita puoliasi kentällä ja mitä ominaisuuksia haluaisit vielä parantaa?

Selkeitä vahvuuksiani kentällä ovat fysiikka ja periksiantamattomuus. Harvassa ovat ne pelaajat, jotka minulta juoksevat Kakkosessa jalat alta. Lisäksi kokemuksen tuoma rutiini, muiden ohjaaminen ja pienet voittavat peliteot ovat varmasti yksiä vahvuuksiani kentällä. Jalkapallo on kuitenkin maalintekopeli, joten tehoja saisi tulla hieman nykyistä enemmän, ja siihen pitäisi saada tulevaisuudessa parannusta.

Viime aikoina joukkueen suoritustaso on heitellyt jonkin verran. Millä keinoilla saamme säilytettyä paikkamme lohkon kärkikahinoissa?

Alkukaudesta olemme saaneet hyvin hyödynnettyä vahvuuksiamme molemmissa päissä kenttää sekä onnistuneet piilottamaan heikkoutemme hyvin, mihin toki jokainen jalkapallojoukkue varmasti pyrkii. Välillä vastustajat ovat kuitenkin onnistuneet tässä meitä paremmin, emmekä ole aina onnistuneet vastaamaan siihen riittävän hyvin. Uskon kuitenkin, että pelitapamme kantaa pitkälle myös syksyn ratkaisupeleissä, jos jokainen pelaaja sitoutuu noudattamaan pelisuunnitelmaamme ja on valmis tekemään töitä joukkueen ja joukkuekaverin puolesta sekä kentällä että sen ulkopuolella. Uskon vahvasti, että pitkässä sarjassa jokainen saa lopulta sen mitä ansaitsee.

Sinulla on pitkä ura takana Pallo-Veikoissa, vaikka välillä piipahdit myös paikallisvastustajan paidassa. Mikä TPV:ssä on parasta ja löytyykö seurasta jotain mikä erottaa sen muista?

TPV:ssa hienointa on yhteisöllisyys ja perinteet. Seura merkitsee monille paljon ja se välittyy myös ulospäin. Olen aina kantanut TPV:n pelipaitaa ylpeydellä. Edustusjoukkuetta on tietysti nykyisin vaikea kuvitella ilman kapteeni Juho Mattilaa.

Toukokuussa 2016 pelatun Honka-matsin otteluohjelmassa kerrot olevasi vahvasti hyökkäyksiin nouseva moderni puolustaja. Näistä otteista olemme totisesti saaneet nauttia jo ensimmäisistä Punakoneessa pelaamistasi harjoitusotteluista lähtien, mutta onko tehtäväsi kentällä kuitenkin ehtinyt vaihdella vuosien varrella? Minkälaisesta roolista ja pelityylistä nautit itse eniten?

Tuon haastattelun jälkeen on tainnut tulla kokeiltua virallisissa otteluissa kaikkia pelipaikkoja maalivahtia ja kärkeä lukuun ottamatta, joten monipuolisuutta kyllä löytyy. Nautin siitä, kun valmennus ja joukkuekaverit luottavat minuun, ja on hieno tunne vastata siihen onnistumalla kentällä. Suosikkihetkiäni kentällä on puolustaa niukkaa johtoa ottelun ratkaisuhetkillä, kun vastustaja painaa kovaa päälle. Silloin saa taistella viimeiseen asti ja kääntää kaikki kivet voiton eteen. Helpottava loppuvihellys sytyttää joka kerta ja tarjoaa voimakkaita tunteita, joita ei muualta saa. Toivottavasti tätä on edessä myös tulevana syksynä!

Miksi matseihin kannattaa tulla?

Siitä on aikaa, kun TPV on viimeksi ollut mukana Kakkosen kärkikahinoissa, joten kannattaa ehdottomasti tulla seuraamaan kokenutta, rouheaa ja voittavaa jalkapalloa paikan päälle. Kutsukaa myös kaverit ja perheenjäsenet mukaan, sillä Kaupin uudella stadionilla on hienot olosuhteet seurata futista!

Kaikki Kaupissa käyneet ovat varmasti samaa mieltä, joten muistetaan käydä peleissä ja tukea joukkuetta kauden ratkaisuhetkillä.

Teksti: Tuukka Termonen
Kuvat: Ismo Alhoniemi

Tammelan Voima ja kannatusbiisin tekemisen taito

Keväällä kaikessa hiljaisuudessa julkaistu Tammelan Voiman ja Generals-bändin Punainen Planeetta -kannatusbiisi on parissa kuukaudessa kerännyt lähes tuhat nettikuuntelukertaa. Vasta juhannuksen jälkeen pääsimme istumaan biisin tuotantoa koordinoineen Sepon kanssa asian ääreen ottaakseemme selvää, mistä Punaisessa Planeetassa on kyse. Ja juttuhan rönsyili pitkäksi venyneen biisiprojektin vaiheita kalutessa myös sivuraiteille, muttei koskaan niin kauas, etteivät sen rihmastot olisi ulottuneet koskemaan Tammelan Voiman toiminnan sisältöjä.

Seppo, sinä olet biisin toinen isä tai jopa isoisä, jos näin leikillistä ilmaisua sallitaan käyttää. Kuinka sait tuotantorattaat pyörimään?
Idea biisistä syntyi joskus kevättalvella -21, kun pidimme Seman kanssa pienimuotoista brainstormingia löyhänä teemana mitä uutta ja ennen tekemätöntä Tammelan Voima voisi tuottaa. Hyvät ja etenkin huonot ideat kimpoilivat, mutta illan mittaan parhaalta alkoi tuntua tämä: tehdään TPV:lle oma kannatusbiisi, ja siitä jonkinmoinen taltiointi. Ei liian hiotun ja tuotetun, vaan Tammelan Voiman kuuloinen, omana tuotantona ja omissa käsissä niin pitkälti kuin mahdollista. No, mitäs siinä ihmettelemään, sovittiin, että Sema kirjoittaa lähtökohdaksi biisiin tekstin, ja sen jälkeen katsotaan, mitä tapahtuu vai tapahtuuko mitään.

Chantit ja laulaminen ovat tunnetusti kannattajien toiminnan ydintä, mutta on melko harvinaista, että kannattajaryhmä ryhtyy itse tuottamaan kokonaista kannatusbiisiä.
Näin taitaa olla, mutta usein unohtuu, että Tammelan Voima on varsinaisen kannattajatoimintansa lisäksi ollut aina myös monipuolinen kulttuuritoimija. Me ollaan julkaistu zinejä, järkätty keikkoja, tehty tätä Paltsaristi-verkkolehteä ja järjestetty tapahtumia, joskus jopa tuotettu jalkapallolegenda Atik Ismail esittämään Tampereelle oma monologinäytelmänsä Älli Bälli. Tekijöiden kiinnostuksen kohteet ovat johdatelleet toimintaa usein aika epätyypillisillekin alueille.

Lisäksi Soundcloudissa on Paltsaristi-radio ja YouTubessa oma Tammelan Voima -kanava.
Kyllä, ja lisäksi me suunnitellaan ja tehdään itse kannattajatuotteita, joiden tuotoilla ollaan tuettu seuran toimintaa, mm. TPV Powerchair-sähköpyörätuolijoukkuetta. Ja haave oman biisin tekemisestä liikkui sikäli realismin raameissa, että Tammelan Voimasta löytyy monenlaista luovaa voimaa, myös muusikoita, joista tarvittaessa saisi bändin koottua.

Toisaalta myös Generals-yhtyeen puoleen kääntyminen taisi olla luontevaa, jo ihan siinä mielessä, että bändin basisti Make on pitkän linjan voimalainen?
Aivan. Ja samalla kiertoradalla Rangi ja Häsperikin hengaavat, ehkä niiden elämässä on vaan vähän pienempi tämä futis-turbulenssi. Mutta ennen kaikkea Generalsissa houkutteli se, ettei olisi tarvetta rakentaa bändiä yhtä biisiä varten: miettiä kokoonpanoa, kuka säveltää plus missä treenataan ja milloin siihen löytyisi aikaa? Ja kyllähän Generals oli tavallaan ykköstoive: hyvä bändi, joka vastasi tyylilajiltaan ja soundiltaan sitä mielikuvaa, mitä oltiin etsimässä.

Eli karhean kulkevaa punk’n’rock’n’rollia, voisiko sanoa Tammelan Voiman kuuloista?
Nimenomaan. Ja kaiken lisäksi, kun Häsperiltä kysyttiin, että miten olis tämmöinen projekti, voisitko kuvitella pyöräyttäväsi biisin tämmöiseen tekstiin, plus että soittaisitte sen narulle, niin Häsperi tutki hetken paperia, nyökkäsi, poltti röökin loppuun ja sanoi, että hänellä saattoi olla sopiva jo valmiina.

Siis ikään kuin tilaustyö, joka oli valmis ennen kuin tilaustakaan oli tehty. Ja tuosta valmiina olleesta sävellyksestä biisi sitten myös tehtiin?
Kyllä, ja ainakin meitsi oli täysin ymmällään. että mistä nyt tuulee, eihän tämä nyt näin voi mennä: meillä on biisi sovitusta vaille valmiina. Ja bändi. Eikä mikä tahansa, vaan Generals!

         Mut jo nuorena marsiin ammuttiin...

Laulajiakaan ei varmaan tarvinnut kaukaa hakea?
No ei. kyseltiin voimalaisilta haluja lähteä mukaan ja saman tien Sema, Mika, Jupe ja Arja lupautuivat pistämään äänensä peliin. Se sopi hyvin alkuperäiseen ajatukseen, että mennään useammalla laulajalla, ettei biisi kuulostaisi kenenkään sooloprojektilta, vaan Voiman tyyliin kimpassa tehdään.

Tässä vaiheessa biisin matskut oli valmiina ja esittäjätkin löydetty eli proggishan oli edennyt varmoin askelin.
Niin, ideatasollahan moni DIY-proggis purjehtii paljon puheen myötätuulessa upeasti. Kunnes eteen tulee käytännöksi pano, ja isoin kynnys on tietysti se, että useimmiten DIY-budjetti on käytännössä nolla euroa. Saattaa kuulostaa hassulta, mutta vielä 10 vuotta sitten nollabudjeteilla saatiin paljon enemmän aikaan kuin tässä kaiken aikaa talkoohengestä tyhjentyvässä nykymaailmassa.

Juu, talkoovoima on yksi katoamassa oleva luonnonvara, ja moni sen varaan rakentunut toiminta on loppunut. Ja samasta syystä moni uusi hyvä idea jäänyt ilmaan piirtelyksi.
No, onneksi meillä on kontaktipintaa moneen suuntaan, niin eihän siinä muuta kuin verkot vesille. Ja käännyttyämme kulttuurikollektiivi Tampere Hardcoren puoleen, se oli siinä: hardcorelaisten mielestä olimme puuhaamassa jotain niin poikkeuksellisen hullunkuuloista, että siihen oli kuulemma pakko lähteä mukaan. Ja sieltä löytyy osaavia tyyppejä, sopivan rouheat puitteet ja vankkaa DIY-kokemusta.

Arvostettavaa asennetta löytyy vielä jostakin.
Todellakin, ja samalla arvostettavalla ja pyyteettömällä asenteella Generals kävi Hardcoren treenikämpillä soittamassa biisin pohjat talteen. Eikä asenteesta tinkineet laulajatkaan. Jotta aito voimameininki saataisiin maksimiin etsittiin äänitykselle sellainen ajankohta, että koko porukka saataisiin yhtä aikaa paikalle. Neljän monessa mukana olevan ihmisen kohdalla se ei ollut helppoa, mutta lopulta löytyi kaikille sopiva aikaikkuna. Peräti kolme tuntia, jepjep. Se toki tuottaisi omat ongelmansa, mutta tietty houkutuksensa oli myös siinä, että näin saataisiin kaikkien osuudet yhdellä kertaa purkkiin. Ja ehkä niillä kesäkuumilla meille iski lievä vauhtisokeuskin. Vaikka julkaisulle ei oltu sinänsä asetettu mitään deadlineä, niin mielissä alkoi kummitella pieni haave saada biisi julkaistua syyskauden viime hetkiin hengen nostattajaksi. 

Muistaakseni edustusjoukkueen peli oli sillä kaudella tosi nihkeässä formissa, niin ettei hengen nostatus olisi ollut pahitteeksi.
Sepä se, ja niinpä kaikkien neljän laulajan kaikki osuudet otettiin sisään kolmessa tunnissa, ja voi sanoa, että täysillä mentiin! Tosin käytössä oli vanha kunnon kiireessä tekemisen metodi: treeniajan puute kompensoidaan ottojen määrällä. Jälkitöitähän se teettäisi, mutta tuohon metodiin liittyy myös hype siitä, että ainahan jostain löytyy joku joka kutoo silpusta paketin kasaan.

 Voitetaan tai hävitään, se kaikki kuuluu  elämään...

Elettiin heinäkuuta 2021 ja äänitykset oli tehty. Mutta sitten taisi tapahtua jotakin odottamatonta?
No joo, toisaalta kun kaikki oli sujunut ikään kuin pahanenteisen hyvin, niin ehkä jotain tavallaan osasi odottaa. Mutta kyllähän siinä silti yllättyi, kun kaaostekijä rysähti kuvioihin: jonakin elokuisena aamuyönä eräs enemmänkin Country & Western-orientoitunut muusikko oli keksinyt lähteä valomerkin jälkeen kyseiselle treenikämpälle kavereidensa kanssa “jammailemaan” ja “äänittämään”. Session jäljiltä treenikämpän tietokone oli hardwarea myöten juntturassa kuin Hank Williams huonoina öinään. Sorry, Hank.

Kuulostaa pahalta. Toisaalta olen kuullut myös tapauksista, että kokonaisia lp-levyjä on jouduttu äänittämään uudelleen, juurikin kun on keksitty mennä yön tunteina ja liian luovassa tilassa studiolle toilailemaan.
No, toisinaan hyvääkin tarkoittavat ihmiset tekevät ihan mitä sattuu. Niin kuin Punainen Planeetta -biisissä sanotaan, se kaikki kuuluu elämään: joskus kulkee ja voitetaan, toisinaan ei, ja silloin hävitään. Mutta heti siinä hetkessä ei kenelläkään ollut aikaa, energiaa eikä etenkään fiiliksiä ryhtyä penkomaan ja korjaamaan jälkiä. Oli selvää, että projekti otti ison kolhun kylkeensä ja viivettä kertyisi.

Kukaan ei vaan tainnut arvata, miten pitkä viive tulisi olemaan.
Ei varmasti. Ja jotenkin sen syksyn karmaan sopi, että edustuksen otteet kentällä eivät tunnelmia kohottaneet, ja kauden päätteeksi pudottiinkin Kolmoseen. Samaan syssyyn saatiin vielä kaikkea varjostamaan koronavirus, joka käperrytti ihmiset omiin koloihinsa ja pisti pelisäännöt uusiin puihin niin arkielämän kuin yhteiskunnan tasolla. Muistan miten katsomossa kaikkien etäisyyssuosituksien ja muun koronahämmingin latistamassa ilmapiirissä tuli väistämättä mieleen, ettei ns. momentum biisin julkaisulle olisi missään tapauksessa ollut tuolloin oikea. Silloin julkaistuna koko juttu olisi todennäköisesti liudentunut saman tien unohduksen taaimmaiseen perävarastoon, yhtä hyvin koko homman olisi voinut heittää suoraan roskakoriin käytettyjen koronamaskien sekaan.

Ehtikö monesti käydä mielessä, että tämä projekti oli tässä? Ainakin itse olin jo heittänyt pyyhkeen kehään ja manasin epäonneamme.
Aina kun asia pitkittyy, niin siihen on vaikeampi sytyttää uutta kipinää. Useasti tuli kyllä sellainen fiilis, että biisi taitaa jäädä sinne melkein tehtyjen lajitteluastiaan. Ja olihan siinä sekin mahdollisuus, että äänittämämme materiaali oli pyyhkiytynyt lopullisesti H. Williamsin inkarnoiduttua sille parin tunnin poltergeist-käynnilleen.

Mutta jokin voima kuitenkin veti miehen peleihin ja piti asian ainakin jollain lailla mielessä?
Heh, no joo, kannattajan ja seuran suhteesta puhuttaessa mennään yleensä enemmän tai vähemmän jalkapalloromantiikan alueelle, mutta ei se mitään, mennään vaan. Itse astuin, ja ilmeisen peruuttamattomasti, seuran vetovoimakenttään liittyessäni joskus muinoin TPV:n kaupunginosajoukkue Saturnukseen…

No niin, tässähän lähestytään yhtä avainta biisin tekstin ymmärtämiseen.
Aivan, TPV:n kaupunginosajoukkueet oli pitkään nimetty planeettojen mukaan, Kalevan joukkue oli Saturnus, Tesomalla Tellus, Koivistonkylässä Jupiter… siis Punaisen planeetan tekstihän lähtee liikkeelle Seman omasta kokemuksesta, kun hän Multisillan muksuna löysi itsensä Marsista.

Heh, näin Seman pitkään tunteneellekin tämä selittää paljon...
Sema on runoilija ja aavistus marsilaisuutta on todellakin eduksi, se antaa runoilijan tarvitseman oman näkökulman asioihin. Varmaankin siksi Punainen Planeettakaan ei ole mikään perinteinen kannatusbiisi, jossa hehkutetaan oman suosikkijoukkueen ylivertaisuutta kaikkiin muihin nähden. Pikemminkin biisi kertoo kannattajan elämästä, johon mahtuu kaikki tavalliset vuokset ja luoteet, mutta joka ennen kaikkea jollakin oudolla voimalla kytkeytyy vastustamattomasti TPV:hen - mikä ei useinkaan tee kannattajan elämää Punaisella Planeetalla helpommaksi, vaan johtaa hyvinkin vaihteleviin tunnelmiin.

                     On planeettamme punainen!

Ilmeisesti jossain vaiheessa tähtien asennot kääntyivät taas suotuisampaan suuntaan?
Se otti aikansa, mutta joo, parin seuraavan laimeatunnelmaisen Kolmosen kauden jälkeen momentum alkoi ilmoitella lähestymisestään: viime kaudella Kakkosessa alkoi jengillä olla katsomossa ja kentällä merkkejä sellaisesta vähitellen palautuvasta meiningistä, johon Punainen Planeetta olisi omiaan tuomaan lisää nostetta. Tietenkin siinä oli tämä iso jos. Ja tottakai ainakin itseäni oli kaiken aikaa vaivannut varsinkin se, että niin moni oli jo antanut proggikseen ison panoksen, eli käsillä alkoi olla hetki kerätä vielä kerran resursseja ja raivata kalenteriin aikaikkunoita ja katsoa, oliko jotain tehtävissä vaiko kaikki vaivannäkö valunut hukkaan. Talven mittaan se pölyttynyt PC:n raato oli moneen otteeseen erilaisten elvytystoimien kohteena. Lopulta tietokonekirurgia riittävän osaavalla porukalla sai kovalevyn elpymään. Ja ennen kaikkea: Punaisen Planeetan raidat olivat tallessa! Huh, sanoi siinä moni muukin juhlatölkkien naksahdellessa.

Eli proggis nousi uudelleen eloon.
Jep, sehän nousi heti kolmantena vuonna kuolleista, mutta ei se vieläkään jaloillaan seissyt: miksaus ja masterointi odottivat tekijäänsä. Ja tässä kohtaa täytyy nostaa erikseen esiin Tampere Hardcore, ja etenkin Ode Odesign, joka on varsinaisesti loistava valoteknikko, mutta ei kaihda äänipuolen haasteitakaan, vaan otti hoitaakseen miksauksen ja setvi läpi lauluraitasavotan, mistä hyvästä jokainen voimalainen voi aina miehen tavatessaan tarjota tälle kylmän juoman, hän on sen ansainnut. Eikä voi olla erikseen kiittämättä Hardcoren ja Näädänpesä Osuuskunnan Ismoakaan, joka tuli mukaan lopullisen miksaukseen ja teki masteroinnin Näädänpesän studiossa.

Jotenkin kaiken päälle bonuksena syntyi vielä lyriikkavideokin?
Etenkin Odelle taisi tutustuminen Tammelan Voiman meininkiin kolahtaa, ainakin siitä päätellen, että mies itse vaati saada tehdä Punaisesta Planeetasta myös lyriikkavideon, jotta jengi voi vetää biisiä karaoke-tyyliin missä ja milloin vain. On se vaan melekonen mestari! Niin että mikäs meidän siinä oli lopulta rallatella ja ladata valmis biisi Paltsaristi-radioon ja video YouTubeen, sekä todeta: arvoisa yleisö, olkaa hyvä, Tammelan Voima ylpeänä esittää: Punainen Planeetta! Ja lausua syvään kumartaen: kiitos Generals, kiitos Tampere Hardcore ja kiitos Tammelan Voima!

Näin ehdottomasti! Jos vielä vähän koettaa summata. niin pitkän kaavan kautta toteutuneenakin Punainen Planeetta on hyvä esimerkki Tammelan Voiman jo aiemmin mainitusta omaehtoisesta ja monitahoisesta kulttuuritoiminnasta. Ja toisaalta osoitus siitä, että kannattajatoiminta voi olla myös aivan jotain muuta kuin metsätappelut ja paikkojen rikkomiset, joiden vuoksi kannattajatoiminta on taas hiljattain ollut otsikoissa.
Ilman muuta. Lähes väistämättähän käy niin, että noiden otsikoiden kautta syntyvä julkisuuskuva heittää ihmisten mielissä varjonsa kaikkien kannattaryhmien päälle, luultavasti meidänkin. Tammelan Voima on kuitenkin yksi niistä kannattajaryhmistä jotka sanoutuvat irti väkivallasta. Paikkojen rikkomisen sijaan meillä energiat käytetään mieluummin rakentamiseen, ennen muuta oman tammelanvoimalaisen kannattajakulttuurin luomiseen. Ja jos se tällä kertaa tarkoitti kannatusbiisin tekemistä, niin ties mitä seuraavaksi.

https://soundcloud.com/user-221169373/punainen-planeetta

Teksti: Seppo Helle ja Tuukka Termonen
Kuvat: Seppo Helle

Vikke-Valtteri Anttila - Teiskon hiekalta TPV:n takalinjoille

Tammelan Voiman edustaja tapasi kummipelaajamme Vikke-Valtteri Anttilan kesäkuun lopussa Kiffen-tappion jälkeen. Pistemenetyksestä huolimatta tunnelma oli myönteinen ja loppukauden osalta luottavainen. Sama pätee myös nuoren lupauksemme tulevaisuuteen, jonka osalta ei tummia pilviä ole näkyvissä. Jo loppukesän otteluissa riittää panosta ja tukea tarvitaan, joten nähdään peleissä! 

Miksi eilen kävi niin kuin kävi eli hävittiin 0-2 Kiffenille?
Kyllä se oli sinänsä tulossa, me ollaan pystytty voittamaan tasaisia pelejä jo niin paljon, joskus nämä tasaiset pelit vaan kääntyvät noin päin. Ja sille ei voi mitään, se on sellainen tosiasia mikä pitää hyväksyä. Me ei tehty omista paikoista mutta vastustaja teki, siinä oli se ero. Eikä tämä yksi tappio millään tavalla määritä loppukautta.

Mitä te teitte pelin jälkeen kopissa?
Valmennus ja kapteeni pitivät pienen puheen, ei mitään sen erikoisempaa, mutta kuitenkin semmoinen ettei jäädä murehtimaat tappiota, niitä tulee välillä. Treenit jatkuu seuraavana päivänä.

Katsomosta näytti siltä, että olisi pitänyt pelata paljon enemmän maata pitkin. Tuuli vei korkeat pallot, niitä oli vaikea saada oikeaan osoitteeseen.

Se on kyllä ihan totta. Toisaalta varsinkin siinä lopussa piti vaan saada palloa ylös ja luoda sitä kautta painetta. Ehkä siinä tietynlainen rauhallisuus olisi voinut olla kuitenkin valttia.

Eipä vastustajallakaan montaa paikkaa ollut. Mutta varmaan yksi sarjan kärkijoukkueista.
Kun miettii Kiffen-vieraspeliä ja tätä peliä, niin tuntuu että ollut meille ehkä kaikkein vaikein vastustaja. Ei välttämättä sarjan paras joukkue, mutta meille kaikista vaikein, ainakin meitä vastaan olleet tosi kovia.

Jos palataan vielä muutama vuosi taaksepäin, niin milloin ja missä aloitit jalkapalloilun?
Vähän on jäänyt pimentoon, missä kohtaa aloitin sen, mutta kai se kotipihassa tapahtui. Todella nuorena potkin siinä isän ja äidin kanssa, välillä maalivahtina ja välillä maalinteossa. Sitten menin paikalliseen kaupparijengiin eli Teiskon Urheilijoihin varmaan 5-6 -vuotiaana ja aloitin siellä hiekkakentillä kunnolla pallon potkimisen joukkueessa.

Minkälainen seura se oli harrastuksen aloittamiseen?
Totta kai kun asuin Teiskossa ja etäisyys kaupunkiin oli pitkä, niin loistavaa että siellä oli mahdollisuus harrastaa jalkapalloa. Mukana oli myös paljon tuttuja naamoja. Siinä mielessä hyvä seura aloittaa, ettei tarvinnut vetää pitkiä treenimatkoja. Matkat pitenivät, kun menin pelaamaan TKT:hen, niin treenit olivat pitkälti kaupungissa. Muutos tapahtui 12-vuotiaana. Se tuntui silloin ja näin jälkikäteenkin tuntuu, että oli kyllä sen arvoista.

Perheen tuki on varmaan ollut siellä taustalla ja edesauttanut?
Ihan varmasti, eihän mulla olisi ollut mitään saumaa käydä treeneissä ilman kyytejä, niitä sai myös kavereiden vanhemmilta, kun yhteiskyydeilläkin sieltä kuljettiin. Niistäkin on ollut suuri apu.

Milloin siirryit TPV:hin?
Se tapahtui yhteisjoukkueen kautta, mä pelasin yhden kauden kummassakin seurassa. Sen kauden jälkeen piti tietenkin tehdä valintoja ja tuntui oikeammalta vaihtaa seuraa. Näin jälkikäteen mietittynä sekin oli meikäläiseltä oikea ratkaisu. Olisinko ollut tuolloin 14-vuotias. Vähän myöhemmin tuli kavereitakin perässä.

Minkälainen mielikuva sinulla oli tuolloin 14-vuotiaana TPV:stä seurana?
Rehellisesti sanoen tiesin tosi vähän, muutaman kerran olin pelannut TPV:tä vastaan. Muistan yhden ottelun Ikurissa 8 vs. 8 -kentällä, pelasin silloin FC Teiskossa. Aloitin sen ottelun maalivahtina ja äkkiä peli olikin 4 vai jopa 6-0 TPV:lle. Sitten siirryin kentän puolelle ja loppulukemat olivat 12-4. Mä tein kaikki neljä maalia TPV:n verkkoon. Sen jälkeen ei tarvinnut hanskoja hirveän montaa kertaa käteen laittaa.

Oliko sinulla nuorempana suomalaisia idoleita tai esikuvia?
Täytyy myöntää, että kävin katsomassa tosi vähän jalkapallopelejä, vanhassa Tammelassakaan en nähnyt yhtään peliä. Tosi sääli, että se jäi itseltä näkemättä. Muistan kyllä katsoneeni Suomen pelejä, näin myös Gijonin ihmeen. Ehkä tykkäsin myös nimestä, mutta semmoinen nuorempana sytyttävä pelaaja oli Kari Arkivuo. Peruspakki, tykkäsin.

Edustuksen kausi on käynnistynyt hienosti, onko kakkosen taso vastannut odotuksia? Vai pelasitko jo viime kaudellakin?
Silloin taisi tulla viisi peliä ja noin 90 minuuttia yhteensä. Kyllähän tämä tuntuu ihan kakkoselta eli tasoltaan aika lailla sitä, mitä on voinutkin olettaa. Joukossa on hyviä pelaajia, jotka kuuluisivat korkeammallekin. Mutta jotkut joukkueet eivät ole samalla tavalla organisoituja tai niissä näkyy tietynlainen harrastemeininki.

Huomaako, että jotkut joukkueet olisivat selvästi junioripitoisempia kuin toiset?
No tietenkin Ilves/2 ja PPJ on myös nuori. Mukana ei taida olla yhtään niin vanhaa joukkuetta kuin me, ollaan tosi kokenut porukka kakkoseen.

Sinä pelaat edustuksen lisäksi myös P20-joukkueessa ja TPV:n kakkosjoukkuessa kolmosta. Joudutko valmistautumaan eri joukkueiden peleihin eri tavalla?
Nuorten peleissä tietää varmasti, ettei vastustajat tule olemaan yhtä kookkaita tai voimakkaita pelaajia. Joukkueesta toiseen siirtymisessä helpottaa tosi paljon, että kaikissa joukkueissa pelataan pääosin kolmen alakerralla. Eli aika lailla samalla tavalla valmistaudun kaikkiin. Loppujen lopuksi jokaista peliä lähdetään voittamaan, ei siinä sen isompaa siirtymistä tai valmistautumista ole.

Löytyykö noiden kolmen joukkueen pelityyleissä tai taktiikoissa eroja, vai riippuvatko ne vastustajista?
Tietysti on eroja, ei sitä käy kiistäminen. Eivät joukkueet tietenkään ole synkronoituja toisiinsa, että jos jossain pelataan tietyllä tavalla niin toisessakin pitäisi pelata samoin. Ehkä eroja on siinä, mitä kautta hyökkäyksiä aletaan rakentaa. Muutenkin pieniä nyanssieroja, vaikkapa erikoistilanteissa erilaisia malleja miten toimitaan. Ei sekään isoon kuvaan vaikuta kuitenkaan hirveästi. 

Entä valmennus? Edustuksessa on Markus Halme ja nuoremmilla Gavin Dye. Onko heillä erilainen valmennustyyli? Nyt voit kehua ensin Markusta.

Mun mielestä hän viestittää asioista selkeästi. Ei jää epäselvyyksiä tai aihetta lisäkysymyksiin. Se koskee sekä tulevia harjoituksia ja kokoonpanoja tai vaikka treeneissä miten kussakin treenissä toimitaan. Se on tosi selkeää mikä tietysti helpottaa ja sujuvoittaa harjoitusta ja siitä saa enemmän irti, kun tekeminen on kaikille selvää. Ja tietyllä tavalla myös rutiinit ennen pelejä, aina samanlainen valmistautuminen. Se on tosi hyvä.

Miten sitten Gavin, joka tulee erilaisesta jalkapallokulttuurista. Näkyykö se?
Kyllä se tuntuu ja näkyy. Pidän kyllä hänenkin otteistaan, siitä miten hän valmentaa ja toisaalta puhuu kahden kesken. Tykkään puhua kahden kesken hänen kanssaan, vaikka englanniksi täytyy siinä vääntää. Se sujuu tarpeeksi hyvin ja uskallan myös puhua englanniksi. Helpottaa myös sitä toimintaa. Mutta kyllä siinä semmoinen tietynlainen brittityyli näkyy.

Miten paljon harjoittelet viikon aikana ja kenen treeneissä käyt?
Käytännössä vain edustuksen mukana. Mikäli pelaan kakkos- tai P20-joukkueen pelissä, niin valmistavat treenit sitten sen mukana.

Onko sinulla nyt ollut jo liikaa rasitusta tai pieniä loukkaantumisia tässä kevätkaudella?

Ei, minullahan ei ole oikein ollut isoja loukkaantumisia ikinä, niiden kanssa on ollut tosi hyvä tuuri. Eikä ole mitään sellaisia tuntemuksiakaan, että heti olisi tulossa jotain, että jokin paikka olisi vähän prakannut ja voi kohta paukkua. Toivotaan, ettei muutu jossain kohtaa.

Välillähän ne voivat johtua myös valmentajien metodeista tai harjoituspaikoista, vaikka liian kovasta kentästä.
Kyllä tuo Kauppi 3 on myös saanut aika paljon pelaajistolta kritiikkiä sen kovuudesta. Se on kyllä kova ja siinäkin voi käydä pahasti, se on huomattu. Me myös harjoittelemme siinä kuten muillakin Kaupin kentillä.

Mitä mieltä muuten olet tuosta uudesta, stadioniksi sitä kai voi sanoa?
Mun mielestä se on ihan hieno ja tosi mukava että päästään pelaamaan siellä. Aika kauan olin jo odottanut, että se valmistuu. Ainakin itselle kelpaisi katsella siellä pelejä. Pukukopit ovat ihan perustasoa, mutta sieltä löytyy kolme vessaa, mikä on ihan luksusta.

Onko P20-joukkueen menestys yllättänyt sinua tai koko joukkuetta?
Kyllä se ainakin minut on yllättänyt, enkä usko että hirveän moni oli ajatellut, että me ollaan noin ylivoimaisia karsintasarjassa. Toisaalta tässä on tietenkin tavoitteet nousseet ja pitää muistaa, ettei karsintasarjalla ole enää mitään merkitystä, kun lähdetään pelaamaan itse SM-sarjan pelejä.

Kyllähän pelit kovenee, kun huonoimmat eivät ole enää mukana. Oletteko miettineet jo tavoitteita?
Ei siihen taida olla vielä mitään yhteistä joukkueen tavoitetta määritelty, mutta jos itse saisin päättää, niin noin hyvin menneen karsintasarjan jälkeen harmittaisi, jos ei tulisi mitalia.

Jos mietit loppukautta, niin onko sinulle tärkeämpää pelata ehjä kausi SM-sarjassa vai päästä aina pelaamaan edustuksessa? Tuleeko jo liikaa, jos koitat pelata kaikissa kolmessa joukkueessa?
Kyllä siinä jo varmaan liikaa tulee loppujen lopuksi, mutta haluan olla osallisina kaikissa mikäli mahdollista. Edustus on kuitenkin aina edustus, että siinä mielessä ne pelit täytyy ehkä kuitenkin laittaa etusijalle.

Nyt on vihdoin aika kehua myös itseäsi. Mitkä ovat vahvuuksiasi jalkapalloilijana?
Koska en ole mikään taitava pallottelija enkä osaa mitään valtavan näyttäviä kikkoja, niin semmoinen perustekeminen ja ehkä ne vahvuudet ovat siellä pään sisällä. Että saan aina itsestäni parhaan irti eikä varsinaisia henkilökohtaisia ohipelejä tule. Pystyn suorittamaan koko ajan sillä omalla hyvällä tasolla, pystyn luottamaan siihen itse ja varmasti valmentajakin pystyy. Se mitä multa saa on aina tiedossa ennen peliä.

Henkisestä puolesta puheen ollen, unohdatko helposti epäonnistuneet suoritukset?
Kyllä mä ne aika hyvin unohdan ja mun mielestä se pitääkin olla niin. Totta kai virheistä pitää ottaa oppi, olisi ihan tyhmää sivuuttaa kokonaan se. Analysoi, miettii mitä olisi pitänyt tehdä ja sen jälkeen heittää kokonaan romukoppaan, ettei sillä pään sisällä muhimisella tee mitään.

Mitä asioita sinun pitäisi vielä kehittää, jos haluat pelata korkeammalla sarjatasolla?
Jos pelaa topparina, niin ei ehkä tarvitse olla pallon kanssa niin näppärä, mutta kyllä mä voisin vielä enemmän pallotella itseni kanssa. Ensimmäinen kosketus on toki hyvä, mutta lisää tietynlaista uhkaa myös ohittaa vastustaja. Toiseksi pääpelaaminen, että pystyisin voittamaan pääpalloissa isompiakin pelaajia. Luulen, että kysymys on röyhkeydestä. Pitää vaan uskaltaa lähteä satasella taistelemaan pääpalloista eikä mennä puolivaloilla.

Mikä on mielestäsi ollut urassasi hienointa tähän mennessä?
Tietenkin se, että tein viime kaudella sopimuksen TPV:n ykkösjoukkueeseen. Se on ollut merkittävin askel, minkä olen tehnyt ja päässyt kokemaan. Ja siitä tietenkin hyppäys tähän kauteen, kun on tullut paikkoja avauskokoonpanossa ja 90-minuuttisia. On ollut todella hienoa päästä pelaamaan näinkin suuria minuutteja.

Oletko ajatellut urallesi tavoitteita tätä kautta pidemmälle?
Kyllä mä aina haluan korkeammalle sarjatasolle missä olen. Oli sarjataso mikä tahansa, niin aina korkeammalle.

Mikä on mielestäsi parasta TPV:ssä?
Mun mielestä TPV on brändännyt itsensä hyvin jokaisen seuraksi, että kaikki kuuluvat yhtä lailla tähän seuraan. On tuntunut hienolta nähdä, miten yhteenkuuluvuus on paistanut läpi sekä seurassa että joukkueessa. Kaikki ovat osa samaa yhteisöä.

Millaisia terveisiä lähettäisit kannattajille?

Hoidetaan kausi kunnialla loppuun niin, että saadaan lehtereille väkeä ja kannatuslaulut raikaamaan yhtä lailla kuin tähän saakka. Ne ovat kuitenkin ilmeisesti toimineet hyvin, koska porhalletaan edelleen sarjan kärjessä. Tässä kohtaa ei kannata jättää joukkuetta oman onnensa nojaan.

Teksti: Tuukka Termonen

Kuvat: Jarkko Isto (IG: @finsportpics)