Seuraavaan otteluun (FC Espoo - TPV):

tiistai 20. tammikuuta 2015

Omaa tietä

Tampereisella jalkapallolla on pitkät perinteet, mutta seurakulttuuria on osattu luoda surullisen vähän. Ilveksen kabinettinousu liigaan on nostanut jälleen esille diskurssin FC Liigapaikasta, koko kaupungin jalkapallomenestyksestä, jossa seurat väreineen ja identiteetteineen ovat vain välineitä. Mutta miksi ihmeessä kukaan paltsari skoolaisi Ilveksen liigapaikalle?

Vuonna 2011 tamperelaisen jalkapallon näkymät olivat monien mielestä synkät. Tampere Unitedin johto sai syytteet rahanpesusta, ja pesuveden mukana viemäriin meni myös liigapaikka ja laajempikin uskottavuus. Tampereen talousalueen lähtöä liigasta surettiin myös muilla liigapaikkakunnilla, vaikka toki oli myös paljon heitä, jotka toivottivat mielellään niin kutsutun "muoviseuran" unholaan. Seuran, johon ei kuulunut muita joukkueita kuin edustusjoukkue. TamUn aktiivikannattajat tietysti älähtivät ja perustivat lopulta kannattamansa seuran uudestaan alasarjapeleihin. Nyt vasta kolme mestaruutta, himmeämpiä mitaleita ja eurovoittoja saavuttaneella seuralla oli todellinen identiteetti, se eli kannattajistaan, jotka olivat sekä seuran edustajia pelikentillä että sen kannattajia katsomossa. Kannattajat johtivat itse seuraansa.

Mutta laajemmassa mielessä kaupunki ei surrut kovan kohtalon kärsinyttä urheiluseuraansa. Eivät ihmiset olleet varsinaisesti oppineet kannattamaan sitä. He olivat oppineet seuraamaan mestaruus- ja mitalitaistelua, kovia europelejä ja voitonjuhlia. Suurissa peleissä katsomot täyttyivät, mutta jo parilla viimeisellä kaudellaan TamUn yleisömäärät olivat pudonneet selvästi joukkueen pelatessa ainoastaan liigan keskikastin sijoituksista. Sinivihreiden kadottua kokonaan liiton sarjoista, se kosketti lopulta todella ainoastaan hyvin pientä osaa jalkapallon vakioseuraajistakaan kaupungissa. Voisitteko kuvitella mitä seuraisi jos Tappara suljettaisiin jääkiekkoliiton sarjoista? Entäpä jos joku keksisi yhdistää jääkiekkokaupungin kilpakumppanit Tapparan ja Ilveksen Tampere Unitediksi?

Se todellinen Tampere United perustettiin vuonna 1998 keskittämään kahden perinteisen jalkapalloseuran, TPV:n ja Ilveksen edustusjoukkuetoiminta yhteisen lipun alle, eli tuomaan Tampereelle parempaa jalkapallomenestystä.  TPV jättäytyi viime hetkillä fuusiosta ja säilytti oman edustusjoukkueensa, joka kävi vielä pikaisella liigavisiitillä 1999. Tampere United oli näin käytännössä enemmän ilvesläinen projekti, mutta siellä pelasi myös useita TPV-lähtöisiä pelaajia vuosien aikana.

Äkkiseltään voisi veikata, että ihmiset eivät sitoutuneet kannattamaan TamUa koska se oli "muovia". Tamperelainen yleisö on kuitenkin seurannut menestyjiä jo ennen TamU-aikaa. TPV keräsi 1990-luvun yllättävän menestyksensä aikana korkeampaa yleisökeskiarvoa kuin toinen liigaseura Ilves. Hetkittäin taas Ilves on ollut kaupungin suosituin ja on sitä jälleen nyt vuonna 2015. Ongelma on ollut pitkälti sama kuin yleisestikin suomalaisessa jalkapallossa: Seura- ja kannattajakulttuuria ei ole osattu luoda, joten yleisön sitouttamiseen tarvitaan jatkuvaa menestystä tai jonkin sortin uutuudenviehätyksen tuomaa buumia.

Minä en surrut vuonna 2011. Olin toiveikas, sillä seura, jota ei olisi nähdäkseni ikinä pitänyt perustaa katosi kilpailukartalta silloisessa muodossaan. Halusin nähdä toivekkaasti mahdollisuuden ennen kaikkea TPV:n, mutta toissijaisesti myös muiden perinteisten seurojen uuteen nousuun, kun niiltä oli viety kuningatarmuurahainen, jota ne olivat oppineet paisuttamaan esimerkiksi pelaajia kasvattamalla. Seurat joutuivat väkisinkin miettimään omaa edustusjoukkuetoimintaansa uusin silmin.

TPV perustettiin työväenluokkaiseksi seuraksi vuonna 1930, ja siitä eteenpäin sillä on ollut jatkuvasti tähän päivään asti edustusjoukkue. Se pelasi ensimmäiset vuosikymmenensä Työväen Urheiluliiton sarjoja jakautuneessa maassa ennen siirtymistään Palloliiton sarjoihin. Ilves perustettiin vuotta myöhemmin, ja vaikka sen edustusjoukkuetta onkin käynnistetty uudelleen useita kertoja vuosien tai vuosikymmenten lepotilojen jälkeen, on silläkin ollut jalkapallotoimintaa alusta saakka. Lisäksi kaupungista löytyy muun muassa evakkoseura ja eräänlainen nimihirviö Tampereen-Viipurin Ilves-Kissat, sekä toinen perinteinen työväenseura Tampereen Kisatoverit (TKT). Perinteitä pitäisi siis olla riittävästi ammennettavaksi. Nämä seurat ole voittaneet yhtä montaa Suomen mestaruutta kuin TamU, mutta onko sillä lopulta mitään väliä? Seuraidentiteetin täytyy rakentua kestävämmälle pohjalle.

Ilveksen liigapaikka on kuitenkin jälleen nostanut esille ääniä, jotka iloitsevat Tampereen liigapaikasta ja siitä, että nyt on taas syy mennä seuraamaan jalkapalloa. Jokainen saa tietenkin seurata ja arvottaa jalkapalloa oman tahtonsa mukaan, eikä kaikille vain synny luonnollista sidettä yhteen tiettyyn seuraan. Syytä huolestumiseen on siinä kohtaa, kun muiden kaupungin jalkapalloseurojen merkittävät johtajat ja puuhahenkilöt skoolaavat Ilveksen liigapaikalle.

Etenkään meidän seurassamme ei pidä harhautua uskomaan, että yhden seuran menestys olisi Tampereen tai tamperelaisen jalkapallon etu, eikä auttaa tekemään Ilveksestä uutta TamUa, jonka kanssa tehdään "yhteistyötä" omat tavoitteet unohtaen. Yhteistyö on tarpeen joissakin asioissa, kun vaikkapa haetaan parempia olosuhteita jalkapallon harrastamiselle kaupungissa. Edustusjoukkuetoiminnassa on kuitenkin kyse kilpailusta, ja TPV ja Ilves ovat vanhoja kilpakumppaneita. Jo tamperelaiset juniorit oppivat pienestä pitäen että punainen ja keltainen ovat vastakkaisia värejä, jotka edustavat eri logoa ja nimeä. Jopa menestyksennälkäinen tamperelaisyleisö kokoontui liigajalkapallon puutteessa täyttämään Tammelan katsomot, kun Ilves ja TPV kohtasivat kausina 2011-12 Kakkosen tasolla paikallisotteluissa. Derbyt vetivät 2000-4000 katsojaa, vaikka kentällä pelasi amatöörejä ja kyseessä oli kolmanneksi korkein sarjataso.

Menestystä tulee jos on tullakseen, mutta tärkeämpää on että meillä on oma seura johon tahdomme kuulua ja värit joihin on ilo pukeutua.

6 kommenttia :

  1. Hieno avaus blogille. Olennaista on kysyä: mikä nykypäivän TPV on? Missä seura näkee itsensä kymmenen vuoden kuluttua?
    Paltsarien historia on hieno ja kunniakas, Jos 30-luvun TUL:n mestaruuksille annettaisiin niille kuuluva arvo (= Suomen paras joukkue eli Suomen mestari), olisi TPV kiistatta tämän kaupungin menestynein joukkue. Seura ei voi kuitenkaan elää pelkästä historiastaan, vaan sen on jotenkin tultava esiin omalla tekemisellään. Juuret ovat vahvat, mutta mitä niistä versoo?
    Huonoin vaihtoehto on se, jos seurasta tulee työläismuurahainen kaupungin uudelle kuningattarelle, Ilvekselle. Nykyinen slogan 'Tähtien tekijä' avaa ikävä kyllä portit tällaiseenkin tulevaisuudenkuvaan. Ja toisaalta: eipä niitä tähtiä ole viimeiseen vuosikymmeneen Punakoneen tuotantolinjalta juurikaan putkahdellut.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyviä pointteja ja kysymyksiä. TPV tosiaan menestyi erittäin hyvin jo alkuaikoinaan TUL-sarjoissa ja sitä pidettiin tuolloin ajoittain kaupungin parhaana joukkueena.

      TPV:n nykypäivän identiteetti on vähän hämärän peitossa. Se on monien mielestä "uinunut" viime vuosina ja tyytynyt pelkästään kasvattajaseuraksi. Onneksi nyt edustuksella on tavoite pelata Ykkösessä viimeistään 2017, sillä myös edustusjoukkueen toiminta ja tavoitteet ovat tärkeitä. Toivottavasti tavoitteellisuus ei lopu tähän nykyiseen projektiin, toi se sitten nousun Ykköseen tai ei.

      Ainakin välillä kuulee ja näkee foorumeilla viittauksia TPV:n "kommareihin". Vaikka nimitys onkin leimaavaksi tarkoitettu, en näe pientä poliittista profiloitumista pahana, sillä se kumpuaa historiasta ja omista perinteistä. TPV:n kannattajienkin keskuudessa on varmasti keskimäärin enemmän vasemmistolaisia kuin monen muun seuran kohdalla. Voisiko TPV profiloitua kannattajiensa kautta Suomen St. Pauliksi? Ehkä hieman hurjan kuuloinen visio, mutta se olisi ainakin yksi keino erottautua. Ymmärrän toki toisaalta etteivät kaikki seuraan kuuluvat allekirjoittaisi näitä ideologioita.

      Poista
    2. Tpv:n imagon rakentamisessa on tehty (ja tehdään) kaksi virhettä. Seurasta puhutaan vasemmistolaisena "työläisten" seurana sekä kasvattajaseurana. Molemmilla imagoilla mennään metsään niin että rytisee. Tästä osoituksena on mm. edustusjoukkueen vaatimaton menestys, alhaiset katsojamäärät, urheilullinen päämäärättömyys ja tietynlainen värittömyys! Tpv:n tulee olla ylpeä historiastaan, mutta seuran pitää myös pystyä uudistumaan! Ei nykypäivän ja tulevaisuuden jalkapalloa seuraava ihminen halua, että hänen kannattamaansa seuraan liitetään seuraavia ajatuksia: vasemmistolaisuus, kommunismi, työläisseura, toveri, Venäjän ihannointi jne!! Näistä edellä mainituista ei todistettavasti mitään hyvää ole tähän maahan syntynyt eivätkä ne istu enää nykypäivän Tamperelaisen sieluun. Nyt on Tpv:n osattava ja haluttava uudistua hallitusti, muussa tapauksessa jäämme nykyiselle tasollemme!!

      Poista
    3. TPV:llä ei ole mitään tekemistä kommunismin kanssa. Eikä Venäjä ja vasemmistolaisuus ole toisiinsa kytköksissä - oikeastaan päinvastoin.

      Sitä en tajua, mitä helvetin vikaa työtä tekevän tamperelaisen sielunelämässä on? Tai seurassa, joka olisi tuon duunarin näköinen. Enkä muuten tiedä, onko TPV "rakentanut" imagoaan oikein mitenkään. Enemmmänkin seura on ollut hyvin hiljaa itsestään.

      Millä mandaatilla edellä kirjoittanut osaa kertoa, etten esim. minä halua kannattamani seuran olevan vasemmistolainen tai työväenluokkainen? Minä itse olen sekä vasemmistolainen että työväenluokkainen. Tosin tämä voi olla ideolgista hapatusta.

      Oikeastihan olen positiivinen palveluresurssi oikein kohdennetuille asiakassegmenteille, ja tuotan parasta lisäarvoa minut omistaville sijoittajille. Hurraan firman pörssikurssin puolesta ja suhtaudun jalkapalloonkin viihdehyödykkeenä, jonka merkittävin yhteisöllinen funktio on tehokkaan työkyvyn ylläpitäminen. Olen itseohjautuva toimija, jolle intohimo on olemassa olevien asioiden toteaminen ja pyyteetön toimiminen siten, että elon taipaleestani ei jäisi turhan suurta painaumaa kaikkivoivan markkinakoneen rattaisiin.

      Poista
  2. Yksi "uinumisen" syy on varmaankin ollut heikko taloustilanne, jota pohjustettiin ykkösdivarin aikaan. Siihen lisätty urheiluseurojen tyypillinen johdon rakenne, kovia urheiluihmisiä henkeen ja vereen mutta taloudellinen johtamistaito ehkä kulkee siinä sivussa vasemmalla kädellä.
    Matokuurien ja elvytystoimien onnistuttaessa voidaan taas alkaa unelmoimaan julkisestikkin uinuvan jättiläisen heräämisestä. Tähtien tekijästä (toisille seuroille), luonnollinen jatkumo on tavoite päästä jälleen Ykköseen ja toivon tämän tavoitteen tapahtuvan pääasiassa omilla/tamperelaisen juoniorityön hedelmillä.

    VastaaPoista
  3. Joo, hulluja taloudellisia riskejä ei pidä ottaa. Siitä on jo liikaakin varoittavia esimerkkejä. Tavoitteet täytyy suhteuttaa realismiin. TPV:n ajoittainen ehkä liikakin varovaisuus on parempi vaihtoehto kuin uhkapeli.

    VastaaPoista