TPV:n kausi starttaa tänään toden
teolla, kun vastaan asettuu mielenkiintoinen mittari, Veikkausliigassakin menestynyt SJK. Vaikkei tässä vaiheessa kautta voikaan pelillisesti kovin
kummoisia ihmeitä odottaakaan, on silti hauskaa päästä
katsomaan miten meikäläiset selviävät isompiaan vastaan. Kun ei
ole mitään paineita tai sinänsä hävittävää, niin pelissä voi
käydä lähes miten vaan. Paitsi Paltsareiden tappio on
mahtoton. Ja vaikka joukkuepeli ei olekaan hioutunut vielä
lähellekään liukkaimmin soljuvinta uomaansa, niin tamperelaisten
riveissä kentällä kirmaa muutamia yksilöitä, joita kannattaa
seurata ja joiden edesottamuksia saamme toivottavasti seurata koko
kauden loppuun saakka, aina nousujuhliin saakka. Mauro, Jokinen,
Koroma, Korsunov... Onhan niitä.
Mutta entäs nuo nousujuhlat?
Kannattaakohan niistä edes haaveilla? Itse olen päättänyt, että en
aio tällä kaudella langeta siihen ansaan. Viime vuoden karmea
pettymys kummittelee vieläkin niin vahvasti takaraivossa. Jos joku on sattunut
unohtamaan, niin meillähän oli tuolloinkin keväällä kasassa
aivan huikea miehistö, jolla olisi pitänyt pärjätä heikohkossa
lohkossa paljon paremmin. Ja viime kauteen verrattuna tuntuu, että
alapään pitävyys on jopa hieman heikentynyt. Toivottavasti sinne
saadaan vielä lisätilkettä. Mutta se mitä tässä aamukahvin lomassa
aloin oikeastaan kirjoittamaan, koskee yleisimmin toiveitani kauden
suhteen. Toki viime vuoteenkin mahtui paljon positiivista, mutta jotenkin sekavaa ja päämäärätöntä meininki liian usein oli. Punainen lanka puuttui!
Minäkin tahdon! Ja tänään nähtiin taisteleva, nuori, periksiantamaton ja nälkäinen joukkue. Hiton hyvillä fiiliksillä pääsi lähtemään Pirkkahallilta, tätä lisää!
VastaaPoistaTuulipuvut kahisevat Ilveksen nurkkauksessa, aaltoja nostatellaan seuralle joka on yhden (1) kerran noussut pelaamalla sarjaporrasta ylemmäs.
VastaaPoistaOikeesti on ihan sama miten naapurin kulmauksessa reviiriä merkataan, vaikka pistävälle haiseekin. TPV on aito asia. Nenä punasena kohti kesää.