lauantai 24. tammikuuta 2015

Suuria odotuksia?

TPV:n kausi starttaa tänään toden teolla, kun vastaan asettuu mielenkiintoinen mittari, Veikkausliigassakin menestynyt SJK. Vaikkei tässä vaiheessa kautta voikaan pelillisesti kovin kummoisia ihmeitä odottaakaan, on silti hauskaa päästä katsomaan miten meikäläiset selviävät isompiaan vastaan. Kun ei ole mitään paineita tai sinänsä hävittävää, niin pelissä voi käydä lähes miten vaan. Paitsi Paltsareiden tappio on mahtoton. Ja vaikka joukkuepeli ei olekaan hioutunut vielä lähellekään liukkaimmin soljuvinta uomaansa, niin tamperelaisten riveissä kentällä kirmaa muutamia yksilöitä, joita kannattaa seurata ja joiden edesottamuksia saamme toivottavasti seurata koko kauden loppuun saakka, aina nousujuhliin saakka. Mauro, Jokinen, Koroma, Korsunov... Onhan niitä.

Mutta entäs nuo nousujuhlat? Kannattaakohan niistä edes haaveilla? Itse olen päättänyt, että en aio tällä kaudella langeta siihen ansaan. Viime vuoden karmea pettymys kummittelee vieläkin niin vahvasti takaraivossa. Jos joku on sattunut unohtamaan, niin meillähän oli tuolloinkin keväällä kasassa aivan huikea miehistö, jolla olisi pitänyt pärjätä heikohkossa lohkossa paljon paremmin. Ja viime kauteen verrattuna tuntuu, että alapään pitävyys on jopa hieman heikentynyt. Toivottavasti sinne saadaan vielä lisätilkettä. Mutta se mitä tässä aamukahvin lomassa aloin oikeastaan kirjoittamaan, koskee yleisimmin toiveitani kauden suhteen. Toki viime vuoteenkin mahtui paljon positiivista, mutta jotenkin sekavaa ja päämäärätöntä meininki liian usein oli.  Punainen lanka puuttui!

Tahtoisin nähdä pää pystyssä taistelevan TPV:n, joka ei luovuta, vaikka tappio häämöttäisi. Haluan nähdä rohkean ja liikkuvan joukkueen, joka ei lamaannu, vaikka omissa soi. En halua nähdä kanssapelaajien syyttelyä, vaan toisten kannustamista ja rakentavaa palautetta. Haluan, että valmentajat osaavat reagoida tilanteisiin ja tarvittaessa muuttaa omia toimintamallejaan uusien tilanteiden edellyttämillä tavoilla. Tahdon, että kaikki joukkueen ympärillä toimivat osapuolet puhaltavat yhteen hiileen joukkueen hyväksi. Katsomoon toivon toki enemmän väkeä ja kannustusta, positiivista ja innostavaa kuten ennenkin. Ja itse koetan nauttia entistä enemmän yksittäisistä pelitapahtumista, ilman että mietin niiden merkitystä sarjataulukon kannalta. Enkä aio tuhlata aikaa murehtimalla sitä, että kaupungista löytyy korkeammalla sarjatasolla pelaava joukkue, jonka varjoon uhkaamme jäädä. Aion keskittyä nauttimaan nykyhetkestä ja sen tuomista elämyksistä. Tahdon kokea ikimuistoisia hetkiä hienon, perinteikkään joukkueen sekä hyvien kavereiden kanssa.

2 kommenttia :

  1. Minäkin tahdon! Ja tänään nähtiin taisteleva, nuori, periksiantamaton ja nälkäinen joukkue. Hiton hyvillä fiiliksillä pääsi lähtemään Pirkkahallilta, tätä lisää!

    VastaaPoista
  2. Tuulipuvut kahisevat Ilveksen nurkkauksessa, aaltoja nostatellaan seuralle joka on yhden (1) kerran noussut pelaamalla sarjaporrasta ylemmäs.
    Oikeesti on ihan sama miten naapurin kulmauksessa reviiriä merkataan, vaikka pistävälle haiseekin. TPV on aito asia. Nenä punasena kohti kesää.

    VastaaPoista