perjantai 9. syyskuuta 2016

TPV-Viikingit ennakkopaketti osa 1


PUNTAROINTIA IDÄN PUNAISTEN OLKAPÄILTÄ


Paltsaristin toimitus sai mieluisan paluumuuttajan hiljattain. Hän jututti helsinkiläistä urheilutoimittajaa, joka on seurannut tiiviisti FC Viikinkejä jo pitkän tovin. Haastateltavalta löytyy näkemyksiä niin ”Idän punaisten” nykytilasta kuin tulevaisuudestakin.

Kerro omasta historiastasi Viikinkien kanssa?

- Olen seurannut Viikinkejä varsin tiiviisti 15 vuotta, kaudesta 2001 lähtien. Sikäli ympyrä on sulkeutunut, että tuolloinkin pelattiin Kakkosta. Hettari-debyytissäni todistin isän kanssa, kuinka TP Lahti kaatui 3-0. Seuralegenda ja nykyinen kakkoskoutsi Slava Malakeev teki muistaakseni kaksi.
Tuo kausi päättyi nousujuhliin. Sittemmin on ollut nousuja ja laskuja, viime aikoina lähinnä jälkimmäisiä. Mutta tuosta ottelusta pitäen sydämeni on ollut punainen, ja pelit säilyneet isä-poika-juttuna, kuten siinä ensimmäisessäkin matsissa.

Yksiselitteinen suunta on puuttunut Viikinkien otteista tällä kaudella. Kuva Juhani Järvenpää.
Mitkä olivat odotuksesi Viikinkien kauteen, ja miltä meno kentällä on näyttänyt suhteessa niihin?

- Talvikauden myllerrysten jäljiltä uskalsin toivoa lähinnä sarjapaikan säilymistä. Suuri osa viime kauden runkomiehistä jatkoi, mutta jengin kelpo lentoon saanut luotsi Kalle Sorja nosti yllättäen kytkintä. Kun valmennusjohto vaihtuu tuolla tapaa lennosta, ei kovin suuria toiveita uskalla asettaa.
Ja siltähän se on näyttänyt. Säilyminen ratkeaa viimeisillä kierroksilla, jos nyt ylipäätään ratkeaa. Ihannekokoonpano on kärsinyt, paitsi loukkaantumisista, myös päävalmentaja Pasi Hyyhön melko viljavista kokoonpanokokeiluista. Pelaajarotaatiota on ajoittain harrastettu tarpeettoman paljon, ja väitän tuloksenteonkin kärsineen siitä. Osin tämän toki ymmärtää. Astuihan mies puikkoihin vasta helmikuussa kesken talvikauden.

Ketkä ovat olleet joukkueen johtavia pelaajia?

- Joel Paatelainen oli viime kauden paras maalipyssy, ja viimeistelijänä kaverin arvo on nykyisellään vielä mittaamattomampi. Jolle on ollut loukkaantuneena suuren osan kautta, eikä saappaiden täyttäjää ole ollut. Jotain kertoo, että ennen viime kierrosta joukkueen paras maalintekijä oli Jesse Mutikainen – toppari. Viidellä osumallaan hän on edelleen jaetulla kärkisijalla Jollen kanssa.

- Vanha liigajyrä Mohamed Fofana on edelleen liian hyvä tähän sarjaan, mitä pallolliseen osaamiseen tulee. Tosin hänkin on tuntunut kärsineen äkäisestä kokoonpanorotaatiosta.

- Enimmäkseen keskikentällä ja laitapakkina viihtyvä Markus Maunu on hyvää vauhtia tekemässä itsestään seuraikonia jo nuorella iällä. Koko uransa Viikkareita edustanut Maunu on niitä, joiden suoritustaso ei juurikaan ailahtele. Manen kohdalla tietää mitä saa, oli hän missä roolissa hyvänsä. Pelasipa kaveri viime kaudella jopa topparina olosuhteiden pakosta ja klaarasi varsin vieraan tontin mukiinmenevästi.

- Kiintoisan lisän ovat tuoneet myös Thurlingin veljekset Simon ja Benjamin. Keskikentän miehet saapuivat aivan kauden kynnyksellä liiganousija PS Kemistä. Erityisesti nuorempi Benjamin on tuonut lisäarvoa hyökkäyspäähän, eritoten erikoistilanteisiin.

Minkälaista jalkapalloa joukkue pelaa nykyisen valmennusjohdon alaisuudessa?

- Hyyhö linjasi ennen kauden alkua, että yleisön on viihdyttävä peleissä ja että pelin tulee perustua taitofutikseen. Hän vieroksui kausiennakossa kontrolloimatonta taistelemista.
Visio on toteutunut välttävästi. Viikinkien pelaajamateriaali ei läheskään aina riitä pelirytmin määrittämiseen ja hallintaan. Silti, missään vaiheessa ei ole lähdetty bussipuolustamisen tielle. Se on hatunnoston arvoinen asia. Voi toki pohtia, mikä vaikutus tällä on ollut siihen ikävään tosiasiaan, että todella monta pistettä on menetetty aivan otteluiden viime hetkillä.
Viihdearvon suhteen on onnistuttu niin hyvässä kuin pahassa. Yksikään tällä kaudella näkemistäni noin kymmenestä pelistä ei ole missään vaiheessa ollut tylsä.

Onko yleisöä riittänyt Kakkosen peleihin?

- Viime aikoina kotimatseissa on ollut paria-kolmeasataa katsojaa. Eli kaiketi ihan ok. Joka tapauksessa kauas on tultu niistä Ykkösen ajoista, joina tonnin alittaminen oli hirvittävä pettymys. Puhumattakaan liigavisiitistä 2007, kun HJK-derbyssä nähtiin Heteniityn ennätysyleisö: 4 255 katsojaa. Koko porukka ei edes mahtunut katsomoihin, vaikka istumatilaa oli reilusti nykyistä enemmän.

Junnut löytävät tiensä Hettarille, vaikkei itse matsi aina olisikaan se ykkösjuttu. Kuva J Järvenpää

Millainen on seuran ja edustusjoukkueen tilanne yleisesti? Mitä odotat lähivuosilta?

- Juuri nyt tärkein tehtävä on elvyttää seuran talous ja saada homma pyörimään terveellä pohjalla. Kauppalehden protestilistamerkinnät ovat viime vuosina tulleet valitettavan tutuiksi, kun Ykkösen aikojen velkoja on edelleen ollut makseltavana. Nyt tilanne on siltä osin ymmärtääkseni valoisampi.
Oli miten oli, Viikingeissä on aina vallinnut erinomainen yhteishenki, joka on kantanut vaikeimpienkin aikojen yli. Tämän hengen toivon riittävän siihen, että paikka vähintään Kakkosen kiintiöryhmänä vakiintuisi. Ykköseen paluu tuntuu juuri tällä hetkellä melko kaukaiselta. Ehkäpä parin vuoden päästä, kunhan toiminta on takuulla vakaalla ja Viikinkien kokoisella pohjalla.

Helsingissä on aika paljon seuroja esimerkiksi Kakkosen tasolla, ja muutama ylempänäkin. Millaisena näet Viikinkien seuraidentiteetin, ja mikä on seuran rooli - tai millainen se voisi olla - suhteessa muihin pääkaupunkiseudun seuroihin?

- Viikinkien keskeisin tehtävä on minun kirjoissani kehittää paikallisia pelaajia ja tarjota toimivan kehityspolun kautta valmiudet tehdä uraa korkeammalla. Sen suhteen ollaan hyvällä tiellä. Slavan koutsaamat A-juniorit nousivat ikäluokan Ykköseen ja ovat aloittaneet mainiosti. Onpa A-nuorista muutama päässyt jo nyt kokeilemaan edustuksenkin vauhtia ja esiintynyt edukseen.

- Viikingit on korostetun vuosaarelainen ja itähelsinkiläinen juttu. Paikallisuus on avainsana. Punapaidan tulisi olla Idän jalkapalloväen yhdistävä tekijä ja seuraa tulisi markkinoida juuri vuosaarelaisuuden ja itähelsinkiläisyyden kautta.

(Haastateltu toimittaja pysyttäytyy nimettömänä journalistisen toimenkuvansa vuoksi)

keskiviikko 7. syyskuuta 2016

Tammelan Voima esittää: VILLE PIRINEN la 10.9. klo 15.00 Pikku-Tammelan terassilla


"KYLLÄ TÄÄ LUTVIINTUU"


Kauden pelillinen huipennus on vielä edessä, mutta jo tänä lauantaina saadaan päätökseen kotipelien keikkatarjonta. Laatua riittää loppuun saakka, kun paikalle saapuu tamperelainen kuvataiteilija ja muusikko Ville Pirinen. Hän oli vieraanamme myös viime kesänä, ja kuten haastattelusta ilmenee, taannoinen keikka oli kirvoittanut miehen tekemään urheiluaiheisen kappaleen. Se ei tuolloin mahtunut ohjelmistoon, mutta toivottavasti saamme kuulla sen tällä kertaa.


Miten ja miksi sinusta tuli tuollainen letkeä taideheppu? Osaatko määrittää suuntaa-antavat hetket ja tärkeät tapaukset nuoruudessasi?
- Teininä löytyneet Robert Crumbin ja Gilbert Sheltonin sarjakuvat, ja sitten niiden kautta Jukka Tilsat, Joakim Piriset ynnä muut. Vähän myöhemmin löytyneet Misfitsit, HC-punkit ja Cramps. Sitten samanmielisten tovereiden löytäminen Savonlinnan taidelukiosta. Kaveripiirin taidepuuhastelu on rohkaissut myöhemminkin omaa taidepuuhastelua. Mikään näistä ei tietysti aikoinaan ole tuntunut miltään suuntaa-antavilta mullistuksilta, mutta jälkikäteen ne voi paikantaa sellaisiksi. Letkeys on tietysti kotikasvatuksen ansiota.

Ville nähdään Pikku-Tammelassa jo toistamiseen
 Et ole tosiaankaan rajoittunut vain yhteen taiteenlajiin, vaan puuhailet sekä kuvataiteen, musiikin että sanojenkin parissa. Onko sinulla kuitenkin kausia, jolloin keskityt vahvasti vain yhteen taidemuotoon?
- Mikä on milloinkin työn alla. Kun pitää saada sarjakuvakirja painoon niin sitä sitten. Kun nauhoitetaan levyä niin sitä sitten. Monesti aikataulut menee kyllä päällekkäin, eikä voi
keskittyä vain yhteen. Lisäksi täytyy jotenkin suoritua ns. arjesta.

Millaiset edellytykset tarvitset luomistyöllesi? Haittaavatko hälyäänet vai vaaditko täydellistä rauhaa? Uppoatko pitkäksi aikaa flow-tilaan vai onko työskentelysi pikemminkin pätkittäistä?
- Ideointiin tarttee rauhaa ja aikaa kaikenlaiselle kehittelylle, käytännön toteutuksen olosuhteiden ei tarvitse sitten olla kovin kummoiset. Kotona mie noi kuva-artsut ja sarjishommat teen, ja niihin liittyy paljon ihan sellaista "lapiohommaa", missä työstetään esimerkiksi jotain kuvaa teknisesti valmiiksi. Parhaimmillaan siinä voi saavuttaa miellyttävän flow-tilan, mutta toisaalta joskus joutuu kahvin ja taustamusan avulla väkisin ähistään valmiiksi pikku pätkissä. "Ammattilaisuus" toivottavasti näkyy siinä, että lopputulos on ihan ookoo molemmilla työstötavoilla.

Mikä taiteilijan elämässä on hienointa, entä onko haittapuolia? Tuleeko toimentulon takia koskaan paineita tai paineiden takia jopa väkinäisyyttä työskentelyyn?
- Hienointa on suhteellinen vapaus oman ajan ja voimavarojen käytössä, sekä taide itse. Olen tietysti myös kova taidefani, ja ihmisen maailmassa ei kyllä ilman kulttuurihommia olisi itselleni mitään mieltä. Eli taiteessa on paljon "palkkiota" myös itsessään. Toimeentulo on kyllä extra-väkinäistä ja pitkät "köyhyys- ja epävarmuuskaudet" nakertavat ainakin motivaatiota aloittaa uusia projekteja. Sitten kun ne aloittaa niin huomaakin, että "hyvä kun tuli aloitettua". Lisäksi jotenkuten tällä säätämisellä on pärjäillyt yli 20 vuotta, ja se antaa - kenties valheellista - luottamusta siihen, että kyllä tää lutviintuu jotenkin jatkossakin.

Vuosien saatossa olet ehtinyt soittaa lukemattomilla äänitteillä eri kokoonpanojen kanssa. Muistatko, mikä oli ensimmäinen julkaisusi? Entä sen vastaanoton?
- Ensimmäinen "virallisesti" julkaistu levy, jolla olen mukana, on Elinan Surma -yhtyeen seiskatuumainen ep "Another Cold Day" vuodelta 1991. Erittäin rankkaa taidelukiolaisten kikkailumusaa ysärin alusta. Itse olin laulaja, koska en silloin osannut soittaa mitään instrumenttia. Vastaanotto taisi olla sen ajan mediatodellisuudessa varsin "vähäinen"! Kyllä siitä silloin aikoinaan tykkäsin itse ja jotkut kaveritkin. Ei ihan helpointa kuunneltavaa tänä pänä!


Kuten saimme Tammelassa jo viime kesänäkin kuulla, niin teet myös soolomateriaalia. Miksi näin, eivätkö bändihommat riitä tyydyttämään musiikillisia ambitioitasi? Vai onko kyse, kulunutta ilmaisua käyttääkseni, jonkin sortin terapiasta?

- Soolokeikat taisivat joskus lähteä siitä, että piti mennä paikkamaan jonnekin mistä oltiin jouduttu jollain bändillä perumaan. Nyttemmin niistä on tullut puolivahingossa ihan oma juttunsa, jolla alkaa olla oma ohjelmistonsa vaikka musiikillisia elementtejä lainailenkin omilta bändeiltä. Terapia-aspektikin on mukana, mutta varmaan samalla prosentilla kuten muissakin omissa touhuissa.

Millä tavalla yksin ja bändin kanssa esiintyminen eroavat? Kummasta nautit enemmän?
- Bändihommat ovat toki tavallaan yksinäistä haahuilua mukavampia, mutta yksin soitellessa voi improvisoida kenties vielä hiukan sekavammin. Sooloesiintymiset ovat siis ittelle ihan "musiikillisesti perusteltuja". Hiljaisen voiman hakeminen on yksinään helpompaa. Mutta kyllä mie mieluummin lähden kavereiden kanssa autoon istumaan/ syömään/ roudaamaan/ meuhkaamaan/ nauramaan. Lisäksi bändeissä tietysti saavuttaa aina musiikillisia ulottuvuuksia joihin omat rajalliset rahkeet ei riitä, ja yllättyy omistakin toimistaan useammin.


Voitit keväällä Suomen sarjakuvaseuran Puupäähattu-palkinnon, joka on varsin merkittävä kunnianosoitus. Ryhtisi varmaan parani, mutta oliko siitä mitään käytännön seurauksia työsasioitasi koskien?
- Erittäin kiva oli päästä osaksi puupää-nimilistaa. Työhommia on tarjottu tasan yhtä paljon kuin aiemminkin. Toivon että apurahakuvioissa kunnianimitys vielä muuttuu kullaksi ja mirhamiksi!

Kun kerran keikka on stadionilla, niin paljastahan mikä on oma suhteesi jalkapalloiluun tai urheiluun yleensä?

- Viimeksi sävelsin ja sanoitin stadionkeikkaa varten kappaleen, jota en kuitenkaan halunnut sitten paikan päällä esittää. Teksti menee kuitenkin näin:

maalasin seinäni mustaksi
nyt maali kuivuu hitaasti
sen seuraaminen on helvetin paljon mielenkiintoisempaa kuin
jalkapallon

maalasin seinäni valkoiseksi
nyt maali kuivuu hitaasti
sen seuraaminen on helvetin paljon mielenkiintoisempaa kuin
jalkapallon

en edes maalannut seinääni
se vain on, harmaa betoni

sen seuraaminen on helvetin paljon mielenkiintoisempaa kuin jonkun
vitun jalkapallon

- Tästä huolimatta itse asiassa juuri ns. "pienten joukkueiden" pelithän ovat oikeasti meikääkin kiinnostavaa ja absoluuttisesti hyvää touhua. Itse tulen urheiluperheestä, ja harrastin pesistä ja lentopalloa tiukasti siihen saakka kunnes hommat muuttuivat vakavasti tulosvastuullisiksi. Sitten taiteilijapsyykeni ei moista hallinnut, ja siirryin haihattelemaan kokopäiväisesti.


Joskus suurten urheilusaavutuksen jälkeen ihmisten käytös saattaa meilläkin muuttua hyvinkin epäsuomalaiseksi, ”kansan” yhteenkuuluvaisuuden tunne ja itsetunto kohoavat, saatetaan jopa halailla ja pusutella tuntemattomia... Mitä ajatuksia tällainen käytös herättää ja oletko itse koskaan ajautunut moisen hysterian valtaan?
- Jollain tavalla vastaavaan hysteriaan ajautuu vaikkapa aina Radiopuhelimien keikalla. Torilla tavataan! Ihmisten yhteinen juhla on tietysti aina hiton hyvä, kunpa vielä saataisiin hoidettua silviisteen että "kansa" tai "voittajat" ja "häviäjät" kadottavat merkityksensä riemun keskellä.

Kiitos Villelle näistä mietteistä ja samalla Tammelan Voima kiittää kauden kaikkia muitakin esiintyjiä sekä yleisöä, olemme yhdessä tehneet tästäkin kesästä ainutlaatuisen jalkapallojuhlan!

perjantai 8. heinäkuuta 2016

Otteluennakko TPV-BK-46 & Säärelä LIVE su 10.7. klo 16.00 @Tammela

Kevätkierros huipentuu sunnuntaina


Sunnuntaina on luvassa hieno futispäivä. Erityisesti jalkapallomaailman huomio kiinnittyy Tammelan stadionille, jossa pelataan TPV:n ja BK-46:n välinen taisto. Maailmanluokan oheisohjelmasta vastaa Säärelä. Luultavasti punk ja futis pelastavat planeetan siinä sivussa.

Tampereen Pallo-Veikot on pelannut tuloksellisesti vahvaa kautta. Nyt TPV on kohdannut yhtä vaille kaikki lohkon joukkueet ja sarjasijoitus on komeasti toinen.  Avauskierros saa hienon päätöksen, kun vastaan asettuu kolmatta sijaa pitelevä Karjaan BK-46. Rakoa joukkueiden välillä on vain yksi piste. Kentällä saatetaan nähdä myös väkevää liigakokemusta TPV:hen palanneen Mikko Innasen hahmossa.

Lohkon kärjessä humisee Fc Honka viiden pisteen erolla. Latvaan asti yltäminen voi olla TPV:lle vaikeaa, mutta kakkossijasta kannattaa kamppailla. Miesten Kakkosta pelataan tänä vuonna kolmessa lohkossa ja eniten pisteitä kerännyt lohkokakkonen pääsee mukaan syksyn nousukarsintoihin. Voitolla Punakone pääsisi öljyämään konettaan varsin hyvistä asetelmista. Sunnuntain ottelun jälkeen on nimittäin tiedossa parin viikon kesätauko.

TPV menestyy vain joukkueena pelatessaan. Kuva Janne Pirinen.

BK-46 lähti kuluvaan kauteen uuden valmentajan, Tero Forssin johdolla. Myös pelaajistossa tapahtui jonkin verran muutoksia ja miehistö oli kasassa melko myöhään. Näistä syistä johtuen BK:n ei uskottu yltävän aivan kärkiryhmään. Lohko on kuitenkin ollut odotetun yllätyksellinen, ja kun BK on pystynyt välttämään pidemmät huonot jaksot, on joukkue keikkunut käytännössä läpi kauden kolmen parhaan joukossa.

BK elää maaleistaan


BK-46 on onnistunut maalinteossa kaikissa pelaamissaan otteluissa. Toisaalta myös vastustaja on toimittanut pakettia perille toistuvasti: oma maaliverkko on säilynyt koskemattomana vain EsPaa ja Kiffeniä vastaan. Ottelukohtainen maalikeskiarvo on peräti 4,0.

Erityisesti Casper Källbergin kanssa TPV-miehistön tulee olla varuillaan. Maalipörssin kärkimies on viimeistellyt kuluvalla kaudella yhdeksän osumaa. Näyttöjä on jo kahden vuoden takaa, jolloin Källberg naulasi 21 kaappia. Viime kausi kului Ykkösen EIF:ssä, mutta kun paikkaa avauksesta ei löytynyt, palasi Källberg Karjaalle.

Tero Forss, onko BK:n pelitapa sellainen, että maaleja syntyy?

- Olemme tehneet töitä yhtenäisyyden eteen. Pelaajistomme on vaihtunut melko paljon. Joukkuepelaaminen pitää opetella ja se ei tapahdu muutamassa kuukaudessa. Hitsaamme palasia edelleen yhteen ja ehkä senkin vuoksi takaiskuja on tullut.

- Joukkueessa on erilaisia pelaajia. Olemme muokanneet perusryhmitystämme aika usein. Aikanaan pelaajana nautin 4-4-2 -systeemistä ja myös valmentaja ajattelen sen olevan ihan ok ryhmitys. Mutta lähinnä menemme sen mukaan, mitä pelaajia meillä on käytettävissä.

Länsi-Uusimaa on todellista jalkapalloseutua. Alueelta löytyy perinteistään ylpeitä seuroja kuten Hangon IK, Tammisaaren EIF ja Karjaan BK-46. Tänä kesänä joukkueet pelaavat eri sarjatasoilla, joten ikimuistoisia paikallisderbyjä ei ole tarjolla. Futiskulttuuri kuitenkin elää ja voi hyvin. Tästä esimerkkinä vaikkapa BK-46:n aktiivinen kannattajaryhmä Pålkkasvinen.

Puolustus vs hyökkäys?


TPV on puolestaan elänyt puolustuksestaan, sillä omiin on mennyt alle yksi osuma per ottelu. Kauden otteluiden maalikeskiarvo on kakkosen tasolle alhainen 2,3. Vain Atlantiksen otteluissa on nähty vähemmän osumia. TPV:n valmentaja Anssi Ylinen on alkusesongin aikana korostanut monasti, että hän lähestyy peliä nimenomaan puolustuksen kautta. Se on osa-alue, joka on pyritty saamaan aivan ensimmäiseksi kuntoon.

Pitää muistaa, että jalkapallossa puolustuspelaaminen ei tarkoita pelkästään reagoimista vastustajan pelaamiseen näiden hallitessa pelivälinettä. Nimenomaan tilanteenvaihdot ovat usein ratkaisevia. TPV:n hyvä puolustus on itse asiassa seurausta kohtuullisen kurinalaisesta pallollisesta vaiheesta. Kun peliväline menetään, joukkue kykenee löytämään nopeasti puolustusmuodon, eikä linjojen väliin jää vastustajan etenemiselle liiaksi elintilaa.

Anssi Ylinen, voidaanko ottelu tiivistää puolustuksen ja hyökkäyksen väliseksi taistoksi?

- Meidän ajatus on se, että pyrimme ensi sijassa voittamaan, emme voittamaan 5-2 -lukemin. Joukkueella on luottamus pelitapaamme. Otteluiden jälkeen kokeneetkin pelaajat ovat sanoneet, että hitto vie, tämähän toimii. Mutta paljon on edelleen kehittämistä, ei meidän puolustamisemme ole vielä optimaalista.

Casper Källberg on Kakkosen kovimpia maalitykkejä. Kuva Juhani Järvenpää.

BK-46:n Casper Källbergiin on kiinnitetty erikseen huomiota myös Ylisen ennakkopiirrustuksissa.

- Källberg on isokokoinen, vahva ja vaarallinen pelaaja. BK-46 on muutenkin kookas ryhmä ja he ovat erikoistilanteissa hyviä, TPV-luotsi Anssi Ylinen puntaroi.

Maalinteko on sen sijaan ollut haasteellista. Matti Jokisen ikävä loukkaantuminen lisäsi haastetta entisestään. Toisaalta esimerkillisen Jokisen poissaolo avaa ison mahdollisuuden TPV:n nuorille hyökkäyssuunnan pelaajille. Paavo Näykki ja Salomo Ojala ovat esiintyneet rohkaisevasti, lisäksi Jesse Oksanen on alkanut saada vastuuta loukkaantumisestaan toivuttuaan.

- Uskon, että pystymme maalintekoon BK:ta vastaan. Pallollinen pelimme on parantunut, emme juokse enää niin paljon linjan taakse vaan pystymme myös pitempiin syöttöketjuihin. Olemme viime aikoina pelanneet vähän tasaisemmin, mutta loisteliasta ei peli ole vielä ollut. Mahdollisuuksia on vaikka mihin. Joukkue on kuitenkin nuori ja ehkä siksikin esitykset joskus ailahtelevat. Olemme kuitenkin yksi tämän sarjan organisoiduimpia joukkueita.

Hyökkäyspelaamisessa tärkeä rooli on myös Eino Ekillä, jonka nousut laitapuolustajan tontilta ovat sarjan ehdotonta eliittiä. Muun miehistön liike mahdollistaa Ekin vaaralliset nousut ja etenkin Valtteri Käpyaho on hoitanut tätä puolustusmuodon kannalta elintärkeää roolia esimerkillisesti.

Mikko Innanen palaa Punaiseen


Jalkapallossa on monenlaista johtajuutta: on pukukoppiliidereitä, kaksinkamppailuja voittavia momentumpelaajia ja ratkaisevia osumia iskeviä hyökkääjiä. Mutta tarvitaan myös sellaisia pelaajia, jotka eivät ole näyttäviä, vaan perustuvat pelinsä nöyrään joukkuepeliin.

- Oskari Kantanen ei ole aina kansan suosikki, mutta hoitaa laitapuolustamisen esimerkillisesti. Hän on yritteliäs ja aktiivinen pelaaja, joka menee palloa kohti ja haluaa kamppailla, eikä luovuta. Osku on niillä ansioilla ansainnut peliminuuttinsa.

- Jari Nikkilä johtaa pelaamisen kautta, etenkin pallollisesti. Hän pyrkii rytmittämään pelaamistamme. Valtteri Käpyaho on tavallaan valmentajalle helppo pelaaja: Vallu pystyy oivaltamaan asioita ja toteuttamaan niitä kentällä sovitusti. Keskisektorin Tommi Smeets ja Käpyaho ovat nimenomaan puolustusta tukevia pelaajia.

TPV saa erittäin mieluisan paluumuuttajan Mikko Innasen pukiessa punaista päälleen monen vuoden jälkeen. Viimeksi Mikko esiintyi TPV riveissä Veikkausliigassa vuonna 1999. Pääsarjatason otteluita vyöllä on yli 200.

Kuinka pitkään Mikko on ollut joukkueen mukana ja millaista panosta odotat häneltä?

- Mikko oli pitkän ja vaikean loukkaantumisen jäljiltä erittäin tyytyväinen jo siitä, että pääsi mukaan harjoittelemaan. Hän on ollut mukanamme kesäkuun alusta alkaen. Pitää muistaa, että Mikko on vasta toipumassa. Innanen on kuitenkin sunnuntain kokoonpanossa mukana, mutta peliminuuttien määrää on tässä vaiheessa vaikea ennustaa. Sanoinkin Mikolle, että ei kannata ottaa hyvää alkuverryttelyä, vaan vedät ihan kylmiltään, Ylinen naurahtaa.

BK:n kokoonpanossa muutoksia

BK-46:n riveistä puuttuu HSV:n akatemiaan kutsuttu hyökkäjä Tobias Fagerström. Lupaus pelasi ensimmäiset minuuttinsa miesten edustustasolla viime kaudella – ikää tuolloin oli hämmentävät 14 vuotta. Kuluvalla kaudella Fagerström kuului karislaisten vakiokokoonpanoon.

- Kakkosessa pelaaminen vaatii tiettyä fyysistä valmiutta, sekä lahjakkuutta että harjoittelua. Tobias on nopea ja periksiantamaton pelaaja. Tobiaksella on taitopuolella ja pelikäsityksessä opettelemista, mutta hänellä on aikaa siihen. Ei hän taidollisesti huono ole, mutta kehittyä pitää vielä lisää. Hän on ollut luottopelaajiani kentällä. Lisäksi harjoitusmoraali on kovaa luokkaa, Tero Forss kehaisee.

Myös toinen runkopelaaja puuttuu BK:n kokoonpanosta: puolustuksessa vakuuttavasti esiintynyt Bushi Mergim kärsii pelikieltoa sunnuntaina.

Karislainen possujuna. Kuvaaja tuntematon, muttei tunteeton.
Tammelan Voima toivoo näkevänsä myös karjaalaisfanit katsomossa. Paikalle kannattaa saapua jo kello 16.00, jolloin Pikku-Tammelan terassilla on tarjolla rouheaa livemusiikkia ”nuoren, komean ja kaunisäänisen” Marko Säärelän toimesta. Kaljakarsinassa kelpaa röhkiä, eikä possujunamainen letkajenkka ole pahitteeksi sekään. Onnentunti ennen matsia: Tammelan alueen halvin olut löytyy stadionilta. Härligt välkommen!


tiistai 5. heinäkuuta 2016

Tammelan Voima esittää: SÄÄRELÄ su 10.7. klo 16.00 Pikku-Tammelan terassilla!


PUNKIN ENSISIJAINEN TARKOITUS EI OLE VIIHDYTTÄÄ


Kauden ensimmäinen puolisko kohoaa kliimaksiin sunnuntaina Tammelassa, kun vastustajaksi saapuu BK-46 Karjaalta. Pelissä riittää panosta, jahtaavathan molemmat joukkueet kakkossijaa Hongan takana. Toivottavasti paikalle saapuu myös runsaasti vierasfaneja, joiden edellinen vierailu TPV:n vieraana on vielä hyvin muistissa.


Niin heitä kuin kaikkia muitakin ajoissa paikalle saapuvia virittää tunnelmaan tamperelainen pitkän linjan punkrokkari Marko Säärelä. Mies on tunnettu muun muassa The Underclassin laulusolistina, mutta kuten tulemme sunnuntaina kuulemaan, mies kykenee villitsemään kansanjoukot ilman rytmiryhmääkin. Keikka alkaa Pikku-Tammelan terassilla heti neljän jälkeen. Tervetuloa!

Miten ja milloin sait kosketuksen musiikin maailmaan? Löytyikö lapsuudenkodistasi asiaa auttava laaja levyhylly?

- Isä kuunteli rokkia, Chuck Berryä, Rollareita, Elvistä ja niin edelleen. Ei kuitenkaan koskaan mitään suomenkielistä. C-kasetit olivat kova sana, autossakin soi aina rokki.

Milloin huomasit että punkrock on ”sun juttusi”? Mikä siinä viehättää, mikä siitä tekee erilaista ja kiehtovampaa kuin muista musiikkityyleistä?

- Pelle ja Pistols olivat kovia, mutta sitten kun tuli Lama, niin ajattelin ettei näin rajua bändiä voi edes olla. Punkissa kiehtoi alussa se, ettei siinä ollut ensisijaisena tarkotuksena viihdyttäminen. Tämä piirre on osittain muuttunut nykypunkissa. Toisaalta iskelmämusiikki voi nykyään olla jopa kantaanottavampaa kuin punk.

Säärelä: oikeassa - ei oikealla

Nykyisin soitat ja levytät ainakin The Underclass -bändin kanssa. Mitä kaikkia muita yhtyeitä historiaasi kuuluu?

- Monia bändejä on ollut ja on edelleen. Eristetyt toimii yhä ja matkaa syksyllä Meksikoon kiertueelle. Sitten on Kapelle Vorwärts, josta puolet asuu Saksan Bielefeldissä, joten soitamme yleensä vain kaksi keikkaa vuodessa. Flags Of Unityn taival päättyi tähän vuoteen. Omalla nimellä keikkailen hyvinkin vaihtelevissa kokoonpanoissa. Joitain projektiluonteisia juttuja on myös vireillä.


Esiinnyt siis sekä bändin kanssa että soolona. Miten vertaisit kokemuksia keskenään? Laulukieli taitaa ainakin olla eri?

- Ei siinä kokemuksena sinänsä eroa ole. Laulukieli voi olla sama tai eri.

Punkiin on kautta aikain yhdistetty poliittisuus ja kantaaottavuus, mikä harmi kyllä tuntuu jääneen nykyään monilla täysin taka-alalle. Sinä ja yhtyeesi tosin ylläpitävät tuota traditiota vahvasti. Miksi on mielestäsi niin tärkeää tehdä biisejä, joissa on sanomaa?

- Siinä vaiheessa kun sanottava loppuu, lopetan musiikkihommat. Joku varmaan on sitä mieltä, että olisi ollut syytä lopettaa jo ajat sitten. Mutta esimerkiksi Flags Of Unityn lopettamiseen liittyy juuri tämä. Kaikki mitä pitikin tuli jo sanottua.

Kuten todettua, teksteissäsi ei peitellä poliittisuutta, vaan ne tuovat vahvasti esille vasemmistolaista maailmankuvaa. Tunnetko itsesi lavalla enemmän ”saarnamieheksi” vai viihdyttäjäksi?

- En tunnista itsestäni kumpaakaan, vaikka voinhan olla molempia. En koe tärkeäksi pohtia moisia, enkä hirveästi analysoi tekemisiäni.

Millaista palautetta olet teksteistä saanut? Turhauttaako tai harmittaako, koska sanoitukset luultavimmin jäävät – ainakin bändin kanssa – sivuosaan musiikin alle?

- Positiivista palautetta tulee paljon. Toisinaan sanat käsitetään väärin. Useasti myös joku lapsellinen lauseeni tulkitaan huippuälykkääksi viisaudeksi.


Minkälainen suhde sinulla on urheiluun ja erityisesti jalkapalloon? Kiinnostaako urheilun seuraaminen tai harrastaminen?

- Jalkapalloa olen pelannut koko ikäni ja pelaan edelleen Vastapallossa. Olen myös valmentanut junnuja TPV:ssä sekä tyttöjoukkuetta TKT:ssa. Oma pelailu alkoi aikanaan OTP:ssa. Tykkään myös hiihtämisestä ja lenkkeilystä. Urheilun seuraaminen jää vähemmälle. Nyt on tullut katsottua EM-kisoja, mutta esimerkiksi edelliset MM-kisat meni uppiniskaisesti boikottimerkeissä.


Bändeistä puhuttaessa kantaaottavuuden ja poliittisuuden aste on usein mahdollista erottaa, mutta entäpä esimerkiksi jalkapallojoukkueiden osalta? Voitko kuvitella sellaisia syitä, minkä vuoksi inhoaisit jotain tiettyä seuraa?

- Osaan kuvitella moniakin. Mutta esimerkiksi joku St. Pauli on myös todella suurta bisnestä. Jostain syystä pidän yleensä altavastaajista. Inhoan monia isoja seuroja, en lähde tässä kuitenkaan nimeämään niitä.

Ainakin Pelle Miljoona on päässyt The Underclassin versioimaksi. Mitä kriteerejä sinulla on lainabiisille? Käytätkö niitä joskus tilanteissa, joissa yleisö ei muuten innostu keikasta? Tai ehkä et ole koskaan joutunut moiseen tilanteeseen...

- Lainabiisin täytyy olla jollain tavalla merkityksellinen ja se voi olla sitä monellakin eri tasolla. Vaikkapa muisto nuoruudesta tai jostain tapahtumasta, johon kyseinen biisi liittyy. Tai sitten biisi voi olla vaan niin hyvä. En muista, että olisin ollut tilanteessa, jossa yleisö ei innostu... Tai ehkä olen jo tottunut siihen?

Mitkä ovat parhaat puolesi esiintyjänä? Millaisen keikan saamme kuulla sunnuntaina Tammelassa?

- Olen nuori, komea ja minulla on kaunis ääni. Siitä se hyvä keikka rakentuu. Luultavasti ystäväni Teemu Kiiskilä tulee myös lauteille mandoliininsa kera.

Kiitos näistä mietteistä. Tammelassa tavataan!