Monipuolinen ja kokenut työmyyrä teki paluun juurilleen

Kesän 2016 sävähdyttävimpiä pelaajasiirtoja Paltsareihin oli Mikko Innasen paluu punapaitoihin. Miehen kokemus, taito ja pelisilmä tuo todella arvokasta lisää miehistöömme. Mikon otteet viime vuonna eivät kuitenkaan kaikin osin tyydyttäneet katsojia tai häntä itseäänkään. Kun lukee miehen loukkaantumisesta, niin ei tarvitse ihmetellä miksi hän oli tuolloin vielä kaukana huippukunnosta. Pikemminkin on ihme, että edes voimme enää nauttia taiturin otteista. Muitetaan siis kauden aikana näyttää Mikolle kuinka paljon arvostamme sitä, että saamme nähdä hänet kirmaamassa kentällä. Ja kuten viimeisestä vastauksesta käy ilmi, niin kyllä muukin joukkue kaipaa äänekästä kannustusta.

Vaikka uusi kausi on jo ovella niin palataan vielä hetkeksi lähimenneisyyteen. Pelasit kesän 2015 vielä tiiviisti Hakan riveissä, mutta sen jälkeen jouduit leikkaukseen. Mistä vammassa tarkkaan ottaen oli kyse, ja miten sait sen?
- Kyse oli akillesjännevammasta. Kesäkuussa 2015 erään kotipelin yhdessä tilanteessa akillesjännettä vähän vihlaisi. Muutama askel taisi olla vähän kipeämpi, mutta ajattelin, että kyllä se siitä ohi menee jonkin ajan päästä. Mutta sitten menikin koko jalka alta ja se peli loppui siihen. Parin päivän päästä kokeiltiin taas treeneissä juosta ja teki pikkuisen kipeää, mutta siinähän se kuitenkin meni. Pikku hiljaa jalka alkoi menemään koko ajan huonompaan suuntaan ja oli sellainen tunne, että joku pistää puukolla akillekseen aina kun juoksee. Kipukynnys loppui parin kuukauden jälkeen ja kävin magneettikuvissa katsomassa mikä miestä oikein vaivaa, kun jalka ei millään parane. Sitä ei sitten enää tarvinnut ihmetellä, koska kuvista selvisi että akilleksessa oli kolme-neljä senttiä pitkä repeämä.
- Loppukauden aikana sitä hoidettiin muutamalla kortisoonipiikillä, mikä vei aina hetkeksi kipua pois ja näin koettiin rämpiä loppukausi läpi. Muutama matsi ennen kauden loppua oli kuitenkin pistettävä peli poikki, koska en pystynyt enää kävelemään kuin Crocsit jalassa eikä enää edes erottanut missä jänne on. Sovittiin sitten lääkäri ja leikkausaika. Vakuutusyhtiön mielestä kyseessä ei kuitenkaan ollut urheiluvamma ja sen tappelun takia sovittu leikkaus peruuntui ja jouduttiin etsimään uusi aika, joka löytyi vasta seuraavan vuoden puolella. Lopulta leikkaus saatiin tehtyä. Siinä selvisi, että jänne oli kasvanut täyteen kiinnikkeitä eikä pystynyt enää liikkumaankaan kunnolla. Juoksemisesta tulikin taukoa noin kahdeksan kuukautta.   

Kuntoutuminen otti luonnollisesti oman aikansa, mutta sujuiko kaikki suunnitelmien mukaan? Kävikö uran lopettaminen mielessä yhtenä vaihtoehtona?

- Seitsemän kuukauden jälkeen pystyin kävelemään ja toipuminen lähti pikku hiljaa eteenpäin. Lääkäri arvioi, että voi mennä noin vuosi ennen kuin kivut ovat poissa ja juokseminen palautuisi lähelle normaalia. Lääkäri antoi fifty-fifty -mahdollisuuden pelaamiselle, mutta sanoi, että jos ei ole ihan pakko niin parempi olisi jättää pelihommat ja alkaa miettiä jotain muuta. Eli kyllä lopettaminen kävi mielessä, ja oli jo kauden aikanakin ajatuksissa, kun ei aamulla herätessä pystynyt kunnolla kävelemään vaikka muutaman tunnin päästä pitäisi juostakin. Kuntoutuminen eteni kuitenkin varsin hyvin, vaikkakin hitaasti, ja kuormitusta piti tarkkailla koko ajan ettei kipu kasvanut.

Pääsit siis viime kesänä vähitellen pelikuntoon. Yllätys oli melkoinen, kun julkistettiin tieto siirtymisestä TPV:n riveihin. Miten ja miksi paluu juurille tapahtui?

- Kun pääsin synkimpien ajatusten yli niin tuli olo, etten halua lopettaa uraa siten, että joku muu päättää puolestani koska pilli soi viimeisen kerran. Itse en ollut siis ajatusta vielä hyväksynyt, ja nyt puuttuikin vain joukkue, joka huolisi minut mukaan treenailemaan. Nikkilän Jari oli jo tehnyt TPV:n kanssa sopimuksen ja soitteli päivittäin kysellen pystyinkö jo juoksemaan. Muutaman kymmenen soiton jälkeen annoin ymmärtää, että olisi ihan kiva kokeilla josko jalka kestäisi vielä. Sitten Jari oli kusettanut Anssia (Ylinen, päävalmentaja) ja saanut sen uskomaan, että mulle voisi soittaa ja pyytää harkkoihin. Anssi soittikin ja mä innostuin kuin pikkupoika. Ei sovittu kuin yhdestä treenistä, mutta se riitti mulle lopettamispäätöksen tekemiseen... Mutta vaikka kipuja tuntui niin ne oli vähäisemmät kuin ennen leikkausta.
- Jatkoinkin treeneissä. Se sopi Anssille, tai sitten se ei vaan halunnut sanoa suoraan, ettei tarvitse tulla kun meillä on täällä noita töttöröitä omastakin takaa. Kun olin pyörinyt mukana muutaman viikon niin taikuri Jokinen loukkaantui ja sen kausi oli paketissa. Anssi ehdotti, että viriteltäisiin jotain sopimusta, jos vaikka saisi kehitettyä mua kauden aikana tarpeeksi. Silloin minut voisi vaikka pistää kentälle, jos ei ole ketään muutakaan ketä laittaa. Itse en ajatellut pelaavani yhtään peliä, ajatus oli, että kunhan saisi olla vain sen yhden harjoituksen verran mukana ennen kuin pelihommat loppuu. Samaan aikaan Formulahti oli kuitenkin jo painanut pelipaidan ja Henkka täyttänyt juomapullon, joten huomasin että junioria oli taas kusetettu. Löysinkin itseni parin päivän päästä kentältä BK-46 -pelissä. Saatiin 2-0 kotijohto ryssittyä numeroihin 2-2 sen jälkeen kun tulin kentälle, eli hyvinhän se lähti liikkeelle...
- Lähdin TPV:n viimeisimmän Veikkausliigaottelun jälkeen vuonna 1999 Hakaan. Itselläni on aina siitä lähtien ollut toiveena pelata viimeinen pelini kasvattajaseuran väreissä, ja se unelma on näin toteutunut.

Olet voittanut Hakassa Suomen mestaruuksia ja cupin pyttyjä, mutta ilmeisesti intosi pelaamiseen on yhä kohdallaan, koska sytyt täysillä myös entistä alemman sarjatason peleistä. Mistä kaivat esille motivation vuodesta toiseen?

- Sarjatasolle ei ole mulle väliä, jos itse nauttii pelamisesta. Mutta samalla on todettava, ettei näillä kilometreillä halua enää lähteä leikkimään tai pelleilemään ja ajelemaan bussilla ympäri Suomea munaamassa itseään lisää. Motivaation pitää olla kohdallaan, etenkin kun pelaa omassa kasvattajaseurassaan. Vaikkei peli ihan aina kulkisikaan, niin asenne ei saa olla hälläväliä, tai sitten on väärässä paikassa. 
- Viimeinen vuosi Hakan paidassa oli kaikin puolin raskas vaikean loukkaantumisen ja muiden asioiden takia. Ilo pelaamiseen oli koetuksella. Silloin kun uran loppuminen valtasi ajatukseni, niin tuntui että minulta oltaisiin viemässä pois isoa osaa elämästä, enkä siis ollut siihen valmis. Se kertoi, että niin kauan kun halu pelata on kova, niin yritän pelata kunnolla. Nykyiselle valmennukselle pitää antaa kehuja, koska ne saivat palautettua sen ilon lajiin, mikä mulla on ollut pikkupojasta lähtien. Se on suurin syy, että pelit jatkuvat edelleen.  

Entä mitkä ovat tärkeimpiä asioita, mitä saat jalkapalloilusta irti? Mistä nautit lajissa eniten?

- Se joka ei ole elänyt tätä elämää ei voi ymmärtää sitä koskaan kokonaan. Yhteenkuuluvaisuuden tunne ja se mitä tapahtuu pukukopissa, harjoituksissa ja pelireissuilla on sellaista, mitä en tule kokemaan uran loputtua. Mutta totta kai pelit ovat pääasia minkä takia tätä hommaa jaksaa tehdä.

Kuinka arvioisit viime kauden loppua ja pelejäsi kakkosessa? Olitko tyytyväinen omiin otteisiisi? Yllättikö tason kovuus tai jokin muu seikka?

- Taso ei yllättänyt, on tässä muutama peli tullut uran aikana pelattua ja alkaa olla aika hyvää tietoa sarjoista ja joukkueista. Esimerkiksi kakkosen kärjen ja ykkösen välillä ei ole isoa eroa, jos ollenkaan. Omalta osalta ei ole kehumista, onneksi vastustajat eivät älynneet hyökätä mun laidastani. Ja silloin kun hyökkäsivät, niin pojat osasivat sijoittua oikein ja auttaa kun keilaa kierrettiin.

Mitkä ovat mielestäsi suurimpia eroja ykkösen ja kakkosen peleissä? Entä Hakan ja TPV:n organisaatioissa?
- Kakkosessa tasoerot heilahtelevat osalla joukkueista vähän enemmän päivän kunnon mukaan. Ykkösessä kaksinkamppailupelaaminen ja tietynlainen taktinen pelaaminen on pikkuisen korkeammalla tasolla, mikä osaltaan selittää sarjojen eroa.
- Näiden kahden joukkueen organisaatioilla on vielä aika iso ero enkä halua niitä sen enempää erotella. Tosin 2000-luvan alun Hakaa ei voi verrata tämän päivän Hakaan, eikä sitä samaksi uskoisikaan jos ei näin tietäisi. Ennen UPM Kymmenen ja tehtaan alasajoa Haka oli HJK:n kanssa Suomen paras organisaatio, ellei jopa parempi. Ikävä kyllä talous on sanellut Hakan kohtaloa vuosien varrella, mikä on todella surullista.

Pelasit viime kauden lopussa laitapakkina ja nyt olet esiintyt harjoituspeleissä kärkenä, eikä keskikenttäkään ole sinulle vieras paikka. Mistä moinen harvinainen monipuolisuus on lähtöisin? Missä pelipaikalla aloitit tosipelit junnuna?
- Monipuolisuudesta saa varmaan syyttää valmentajia, jotka on heitellyt mua paikasta toiseen aina kun ukkoja on puuttunut. Maalivahti on ainoa paikka mitä en ole pelannut. Kai sitten olen jossain pelissä onnistunutkin kun ne on jääräpäisesti heitellyt paikasta toiseen tuurailemaan, ja itselle ei ole koskaan ollut väliä missä pelaan, kunhan saan olla kentällä. Junnuna pelasin hyökkääjänä, mutta Veikkausliigan puolelle siirryttyäni pelipaikka muuttui oikeaksi tai vasemmaksi laitahyökkääjäksi. Näin varmaan osittain kokoni vuoksi, mutta samalla me pelattiin Hakassa monta vuotta kolmen kärjen systeemillä.
- Laitapakkihomma varmaan juontaa juurensa joko valmentajan aivopieruun tai siihen, että eikös vanhat jäärät aina tiputeta vuosi vuodelta alemmas. Vinkkinähän on yleensä, että lopeta nyt hyvä mies ja vasemman pakin paikalta on lyhyin ja huomaamattomin matka lähteä. Muuta selitystä en keksi, kun katsoo mun puolustamista. Pyörin joka suuntaan ja tunnun aina olevan väärin päin vastustajaan nähden.

Mikä paikka on itsellesi mieluisin ja missä olet mielestäsi parhaimmillasi? Mitkä ovat parhaita ominaisuuksiasi kentällä?

- Tykkään kyllä pelata hyökkäyksessä, koska olen siellä koko urani pyörinyt ja siellä olen kaikkein kauimpana sähläämästä omalla maalilla. Mutta jos sinne ei mahdu, niin mennään sitten sinne mihin käsketään, kunhan saa pelata. Tuota ominaisuus-kysymystä on kysytty kohta 20 vuotta, eikä mulla ole siihen vieläkään vastausta. Kehityskohteisiin olisi löytynyt useampiakin.

Olen kuullut, että autat joukkuetta myös kentän ulkopuolella eli olet arvokas ”pukukoppipelaaja”. Minkälaiseksi arvioisit tämän kauden joukkueen yhteishengen? Millä tavalla osallistut itse sen ylläpitämiseen?
- Tuo pukukoppijuttu taitaa olla legenda. Tämän vuoden joukkuehenki näyttää erinomaiselta, ainakaan siihen ei joukkue kaadu. Tästä saatiin yksi todiste vähän aikaa sitten pidetyssä saunaillassa, jossa vanhat pelaajat järjesti uusille pikku ohjelmaa. Itse yritän nauraa muitten mukana toinen toistaan tyhmemmille jutuille.  

Miten helposti pukukopissa aistii ennen matsia sen, että tänään joukkue tulee onnistumaan? Tai voiko tappion enteet joskus havaita aivan selvästi peliä edeltävästä ilmapiiristä? Mitä tarvitaan, että voidaan kääntää negatiivinen mieliala myönteiseksi kesken pelin?
- Joskus sen aistii ja joskus ei. Peli kestää kuitenkin kauan ja sen aikana ehtii tapahtua monia lopputulokseen vaikuttavia asioita. Mutta on sellaistakin nähty, että joku istuu naama valkoisena paikallaan, eikä meinaa saada edes banaania suuhun, kun tärisee ja jännittää niin paljon. Ei siinä auta muu kuin koettaa rauhoitella kaveria. Joskus negatiivisen mielialan voi saada käännettyä vaikka kunnon taklauksella tai hyvällä yksilösuorituksella. Koko sakki voi herätä horroksesta, ei sitä siis aina tarvitse huutaa ja meuhkata.
Mitä pidät TPV:n muina vahvuuksina? Onko jotain sellaista, johon muut joukkueet eivät osaa varautua tai eivät pysty vastaamaan?

- Meillä on hyvä joukkuehenkin ja taitava porukka, joka kykenee hallitsemaan otteluita ja määräämään pelin tahdin. Yksi suuri vahvuus on myös kotikenttä.

Lohkossamme on muutama mielenkiintoinen nousija ja vuosien varrella koviksi todettuja kakkosen jyriä. Osaatko jo arvioida ketkä ovat vakavimpia vastustajiamme taistelussa kärkisijoista?
- Suurin vastustajamme olemme me itse. Ollaan jo nähty se, että voimme voittaa kaikki lohkon porukat kunhan vaan pelaamme omalla tasollamme. Muista joukkueista kovia ovat MuSa, Jazz ja kestomenestyjä BK-46, enkä unohtaisi tästä listasta naapureita eli Tampere Unitedia. Tietenkin pääkaupunkiseudun joukkueet ovat kovia varsinkin kotikentillään, mutta uskon että nuo nimeltä mainitut tulevat löytymään kärkipäästä.

Joukkue tavoittelee varmasti karsintapaikkaa mutta mitkä ovat omat tavoitteesi kaudelle?
- Karsintapaikka on ehdoton tavoitteemme ja se riittää omaksikin. Jos joukkueen tavoite täyttyy vesipulloja kantaen tai yhtään minuuttia hikoillen niin sekin riittää. Tuskin tässä iässä enää tarvitsee vastata kysymyksiin maajoukkuepaidasta tai Euroopan kentistä, eiköhän noiden junien pillit ole jo viheltäneet.

Koska tämä haastis tulee kannattajien sivuille ja olet nähnyt fanitoimintaa laidasta laitaan, niin saat nyt antaa neuvoja meille. Minkälainen kannatus antaa sinulle eniten puhtia ja mielihyvää? Pitäisikö meidän välttää vastustajia solvaavia rivouksia ja keskittyä mieluummin omiemme rakentavaan kannattamiseen, myönteisesti ja huumorin kautta? Säväyttääkö kirkuminen enemmän kuin matalat taajuudet?

- Kannustava kannatus pelitilanteesta riippumatta voi olla vaikeaa, kun tekin kuitenkin elätte tunteella mukana. Mutta muistakaa, että tämä porukka pelaa aina tosissaan, vaikka toki tuleekin jaksoja ja päiviä milloin usko on koetuksella ja peli näyttää siltä iteltään...
- Itse en arvosta sellaista fanitoimintaa missä solvataan, haukutaan tai mennään henkilökohtaisuuksiin, oli kohteena sitten vierasjoukkue, sen taustat, kannattajat tai vaikka oma joukkue. Pitää taputtaa selkään muulloinkin kuin silloin kun juhlitaan mestaruuksia tai vastaavaa. Kannattaa myös muistaa, että pelaajien lisäksi myös te kannattajat edustatte seuraa ja monesti voitte jättää muulle katsomolle kuvan siitä, mitä he ajattelevat meistä seurana. Jos pystytte jättämään vierasjoukkueelle ja vieraspaikkakunnan katsojille sellaisen kuvan, että he odottavat TPV-faneja innokkaasti paikalle jatkossakin, niin olette onnistuneet omassa hommassanne. Sen kokemuksen voi toteuttaa lauluilla, banderolleilla tai millä vaan. Ääni kuin ääni käy, kunhan on asiallista.
- Heitetään vielä loppuun vielä pikku haaste teille faneille. Onnistutteko ottamaan jossain kotipelissä koko stadionin haltuun, laulattamaan ja huudattamaan koko yleisöä lapsista tuppisuihin? Tai miksei useammassakin matsissa. Jäädään mielenkiinnolla odottamaan onnistutteko. Me tarjotaan teille nousukarsintaa ja te meille ennennäkemättömän huuto- ja laulukonsertin. Eli tuokaa Islantimeininkiä Tammelaan!

Siinäpä meille riittävästi haastetta. Kiitos ajastasi ja jatketaan tästä kohti menestyksekästä kautta!

Henri Savolainen valmiina jatkamaan voittoputkeaan kakkosessa

Tällä kertaa esittelyvuorossa on toinen nuori maalivahtimme Henri Savolainen. Mies sai jo viime kaudella kaksi kertaa komennuksen edustuksen veräjänvartijaksi, eikä hänen näin ollen tarvitse enää tällä kaudella jännittää tosipeleissä lainkaan. Varsinkin kun molemmat kakkosen matsit sujuivat varmaotteisesti ja ennen kaikkea voitokkaasti. Seuraavassa mies kertoilee varsin seikkaperäisesti treenamisesta ja pelaamisesta Paltsareissa.

Miten urheilu-urasi käynnistyi? Oletko pelannut muilla paikolla kuin maalissa?
- Aikoinaan 3-vuotiaana isä vei minut Nokian Palloseuran pallokouluun. Pelasin Nokian Palloseurassa pienempänä myös kenttäpelaajana, mutta ehkä silloiset valmentajat ajattelivat, että pojasta voisi olla enemmän hyötyä maalin suulla. Pelasin myös salibandyä Nokian Palloseurassa ja Tampereen Classicissa 14-vuotiaaksi asti.

Missä vaiheessa päätit, että alat harjoitella tosissasi? Ketkä ovat tukeneet sinut mahdollisina vaikeina hetkinäsi?

- No se päätös varmaan tuli automaattisesti pienempänä, kun siirryttiin TPV:hen vuonna 2008. Silloin tiedostin, että siirryn ikäluokkamme top 5 -joukkueeseen TPV Milaniin, joka oli voittanut melkein kaiken mihin oli osallistunut. Toki myöhemmin kun tulin esimerkiksi B-junioreihin ja alettiin taistelemaan virallisessa SM-sarjassa, niin ei siellä pärjännyt, jos vain kävi potkimassa palloa pari kertaa viikossa. Totta kai vanhemmat ovat aina tukeneet harrastusta ja pienempänä kuskasivat Nokialta joka päivä Tampereelle reeneihin ja maksoivat pelaamiseni. Myös joukkuekaverit ovat tukeneet vaikeilla hetkillä. Ylisen Tomin kanssa oli aikoinaan B- ja A-junioreissa tapana purkaa ajatuksia pelistä kopissa heti pelin jälkeen, kun muut olivat jo lähteneet.

Kuinka paljon pelejä sinulle kertyi kaudella 2016 ja millä tasoilla? Mikä on itsellesi ihannemäärä matseja per kausi?

- Viime kaudella armeija hieman sotki pelikuvioita. Olin tammikuusta kesäkuuhun Satakunnan Lennostossa Pirkkalassa palvelemassa maata, mutta täytyy tässä antaa siihen suuntaan peukkua, sillä siellä oltiin kyllä todella suopeita urheilijoita kohtaan. Pelasin talven aikana A-junioreiden SM-karsintaa 5 peliä. Kevääseen mahtui myös se ihan ensimmäinen peli edustuksen maalilla harjotuspelissä FC Vaajakoskea vastaan, jossa loukkasin hieman polveani ja se peli päättyi jo ensimmäisen puoliajan jälkeen.
- Kesällä intin jälkeen pelasin lähinnä A-junnujen ykköstä ja muutaman miesten kakkosjoukkueen pelin nelosessa. Syksy jatkui samalla kaavalla A-junnuissa ja kakkosjoukkueessa. Syksyn kruunasi debyytti edustuksessa sarjapelissä Atlantista vastaan vieraissa ja debyytti Tammelassa Viikinkejä vastaan. Sinänsä on vaikea sanoa, mikä on ihannemäärä pelejä, mutta maalivahdille tärkeintä on päästä pelaamaan mahdollisimman paljon ja säännöllisesti. Pelit ne on jotka eniten kehittävät.

Nousit lähes tuntemattomuudesta jopa TPV:n edustukseen ja pelasit kaksi voitokasta kamppailua Atlantista ja Viikinkejä vastaan. Miltä tuntui, kun sait tiedon pestistä tolppien väliin? Sujuiko toinen kerta jo rutiinilla vai vieläkö oli perhosia vatsassa?
- Joo, muistan Anssin soiton varmaan ikuisesti. Olin torstai-iltapäivänä töissä, kun puhelin alkoi pirisemään ja Anssi kertoi, että olen seuraavana päivänä tolppien välissä Helsingissä. Loppujen lopuksi voitimme kuitenkin Helsingissä ja olin omaan peliini melko tyytyväinen. Siitä seuraavana viikonloppuna oli sitten edessä ehkä se jännittävämpi peli kotiyleisön edessä. Olin viikon aikana kuitenkin jo hieman valmistautunut siihen, että saattaisin tulla pelaamaan myös sen pelin. Luulen kuitenkin, että se jälkimmäinen peli Tammelassa jännitti hieman enemmän kuin ensimmäinen peli Helsingissä.

Taaksesi livahti molemmissa edellä mainituissa peleissä yksi maali. Jäitkö miettimään tai harmittelemaan noita takaiskuja tavallista enemmän? Kuinka yleensä analysoit pelien tapahtumia ja mahdollisia virheitäsi?

- Kyllä siinä läpi käytiin molemmat pelit ja tultiin siihen tulokseen, että hyvin menivät. Maaleista sinänsä voi sanoa, että Tammelassa päästetty maali tuli kulmapotkusta, joissa tietysti aina on jossiteltavaa. En kuitenkaan jäänyt miettimään niitä liikaa, niitä tulee ja menee. Pyrin aina käymään pelin läpi päässäni ja miettimään, mitä joissain tilanteissa olisi voinut tehdä toisin. Siihen saa myös hyvää näkökulmaa maalivahtivalmentajien ja muiden pelaajien vinkkelistä. Peliä seuraavissa reeneissä pyritään käymään peli läpi ja purkamaan sekä hyvät että kehitettävät kohteet.

Mitä eroja kakkosen matseissa oli alempiin sarjatasoihin maalivahdin näkökulmasta katsottuna?

- Isoin hyppäys urallani tuli varmasti juuri syksyllä A-junnujen divarista miesten kakkoseen. Olen pelannut myös miesten nelosta ja miesten kolmosta. Ero kakkosen ja kolmosen välillä on mielestäni suurempi kuin kolmosen ja nelosen. A-junnujen SM:n hyvätasoinen peli vastaa taitotasoltaan kakkosta. Kakkosen peleissä tempo on paljon kovempi kuin miesten kolmosessa tai nelosessa. Miesten pelit ovat myös fyysisempiä kuin A-junioripelit. Maalivahdin näkökulmasta tilanteet tapahtuvat nopeammin ja siellä pelaajat osaavat jo katsoa mitä maalivahti tekee, eivätkä he vain vedä täysiä päin. Myös pelaajat ovat isompia ja vahvempia kuin A-junioreissa.

Mitkä ovat vahvimpia valttejasi tolppien välissä? Mistä ominaisuuksista olet saanut urasi aikana eniten kehuja ja kritiikkiä?

- Olen aina ollut hyvä torjumaan. Siinä ei ole suuria puutteita. Reaktio- sekä perustorjunnat ovat suurimpia vahvuuksiani. Vaikea sanoa vahvuuksia tai heikkouksia itse. Pyrin olemaan kaikessa mahdollisimman hyvä niin, ettei suuria heikkouksia olisi.

Miten fysiikkasi on kestänyt torjuntatyön? Oletko kärsinyt loukkaantumisista? Millä tavalla toimit niiden välttämiseksi?

- Olen ollut onnekas ja välttynyt isoilta loukkaantumisilta. Aina jotain pientä totta kai on etenkin sormien ja ranteiden kanssa, muttei isompia. Kunnon alkulämmöt on hyvä tehdä ennen treenejä, että saa paikat auki eikä loukkaantumisia pääse tapahtumaan.

Kuinka ohjaat peliä? Kuuluuko tyyliisi äänekäs kommunikointi puolustuslinjan kanssa?

- Pyrin pitämään ohjauksen simppelinä ja helppona. Olen kuitenkin miesten reeneissä kehittynyt ohjaamisessa ja sitä alkaa tulla kokoajan enemmän. En pidä itseäni karjujana, vaikka välillä saattaakin joitain kovempiakin sanoja pelin aikana päästä ja myös ääni saattaa muuttua karjuvammaksi. Pyrin kuitenkin rauhallisempaan ja selkeämpään ohjaukseen.

Mitkä ovat urasi hienoimpia muistoja? Haaveiletko suurista jalkapallosaavutuksista?

- Totta kai hienoin muisto on Tammelan debyytti! Onhan se hienoa haaveilla suurista ja ylemmistä tasoista, mutta keskitytään nyt tähän kauteen ja siihen, että joukkue pärjää ja kehityn itse siinä mukana!

Olet TPV:n kasvatti. Millainen kynnys sinulla olisi loikata muihin Tampereen seuroihin? Onko kyselyjä tullut?

- No tietysti aina joitain kyselyitä on tullut, mutta ei mitään sen kummempaa tai varteenotettavaa. Totta kai siinä jonkinlainen kynnys on, koska TPV:ssä olen kuitenkin melkein koko ikäni ollut ja täällä olen kehittynyt. Varsinkin saman sarjaportaan tamperelaisseuroihin on kynnystä, mutta ei tässä nyt olla mihinkään siirtymässä.

Mitkä koet seuran vahvuuksina maalivahtien valmennuksessa? Entä onko joitain seikkoja, joihin kaipaisit pikaista panostusta?

- Tämä talvi ollaan menty kyllä hyvällä sykkeellä. Melkein jokaisissa reeneissä on tainnut olla maalivahtivalmentaja. Kalle (Heltonen) ja Juha (Seppälä) ovat ammattitaitoisia ja hyviä jätkiä, jotka osaavat hommansa. Tällä hetkellä en näe, kyllä mitään valitettavaa ainakaan edustusjoukkueen näkökulmasta. Toki en ole perehtynyt niin hyvin ikäkausijoukkueiden asioihin, mutta luulen, ettei muutamasta lisä mv-valmentajasta ainakaan haittaa olisi!

Miika Kalliomäen liityttyä rinkiin joukkueessa on nyt kaksi vahvaa vuonna 1996 syntynyttä veskaria. Millaisia hyötyjä koet kilpailutilanteen tuovan teille? Entä voiko siitä seurata jotain

negatiivista?
- Mielestäni meillä on nyt oikein hyvä tilanne maalivahtien suhteen. Ollaan reenattu talvi tosi hyvin ja Miikan kanssa on ollut kiva reenata. On helppo auttaa toisiamme, kun olemme samanikäisiä ja samanhenkisiä. Varmasti on pelkkää plussaa, että vallitsee kilpailutilanne eikä kenenkään pelipaikka ole nakutettu seinälle. Se parantaa kilpailua ja nostaa tasoa harjoituksissa

Millaisia odotuksia sinulla on kaudelle 2017? Oletko jo miettynyt esimerkiksi sitä, millaiseen ottelumäärään olisit tyytyväinen? Kumpi on tärkeämpää, otteluiden laatu vai määrä?
- Odotan, että TPV taistelee kärkisijoista. Meillä on hyvä tekemisen meininki, eikä reeneissäkään olla jarruteltu. En sinänsä ole miettinyt vielä kesää. Harjoitellaan lopputalvi hyvin, pelataan hyvät treenimatsit ja pyritään kehittymään koko ajan. Vaikea sanoa kumpi on tärkeämpää, sanotaan näin, että kunhan pääsee pelaamaan säännöllisesti hyviä pelejä!

En voisi olla enempää samaa mieltä, toivotaan että niitä on tiedossa.

Puyolin opeilla puolustuksen johtohahmoksi

Jussi Perttulan paluu TPV:n kokoonpanoon otettiin vastaan ylenpalttisella riemulla sekä seurassa että kannattajien keskuudessa. Ikävä kyllä mies loukkaantui vakavasti heti tammikuun derbyssä ja paluu kentille vie vielä monta kuukautta. Toivottavasti kuntoutuminen sujuu ripeästi, sillä täydessä pelikunnossa Jussi on todella vahva lisä puolustuslinjaamme, kuten kaikki toissakesäisiä pelejä nähneet muistavat. Tuolloin hän ihastutti muun muassa taistelutahdollaan ja kestävyydellään eikä henkinen puolikaan osoittautunut sen heikommaksi.

Pelasit TPV:n riveissä hienon kauden vuonna 2015 mutta sitten vetäydyit pois pallokentiltä. Miksi päätit pitää välivuoden?

- Tein kyseisen kesän aikana pelailun ohella fyysisiä töitä, mitkä lisäsivät rasitusta melkoisesti. Pikku hiljaa alkoi tuntumaan siltä, että harjoituksissa ei saanut enää itsestään kaikkea irti. Peleistä kyllä nautin yli kaiken ja niihin sai aina hankittua virtaa, mutta jos treeneissä ei saa itsestään kaikkea irti, niin on vaikea kehittyä. Lisäksi olin lähes koko lyhyen elämäni pelaillut kaikki kesät jalkapalloa, joten juuri muulle toiminnalle ei paljon kesäisin jäänyt aikaa. Nyt koin, että oli hyvä sauma pitää välivuosi ja nauttia elämästä hieman eri tavalla. Kävin esimerkiksi Lapissa vaeltelemassa, kalastelin enemmän ja vietin kavereiden kanssa enemmän aikaa.

Paussista tulee väistämättä mieleen, ettei tähtäimesi jalkapalloilijana ole aivan huipputasolla. Onko näin? Entä mikä merkitys välivuodella oli itsellesi, jalkapallon ja sen ulkopuolisen elämän kannalta?

- Tähän kysymykseen tuli vastattua aika lailla edellisessä kohdassa. Jos mietitään tähtäintä jalkapalloilijana, niin totta kai tavoitteena on kehittää itseä jatkuvasti ja pyrkiä korkeammille tasoille pelaamaan, mutta mielestäni kaikkein tärkeintä on, että nauttii pelaamisesta.

Oliko koko ajan selvää, että palaisit vuoden päästä tosissaan takaisin jalkapallon pariin? Millä mielellä tulit takaisin? Tuliko muilta seuroilta kyselyjä?

- Kyllä minulla oli koko ajan mielessä tulla välivuoden jälkeen takaisin pelailemaan, ja niin puhuin myös kaikille, kenen kanssa asiasta oli puhetta. Treeneihin oli mukava palata ja motivaatio oli korkealla. Parilta seuralta tuli kyselyjä.

Kuinka pidit kuntoasi yllä poissa ollessasi? Millainen treenimotivaatiosi oli?

- Fyysinen työ sekä urheilullinen elämän tyyli takasivat sen, ettei kunto pääsisi liiaksi rapistumaan. Tiesin koko ajan, että treenit alkaisivat about joulukuun alussa, joten harjoittelua oli helppo lisätä treenikauden lähestyessä. Treenimotivaatio oli korkea ja tavoitteena oli, että joulukuun alussa ollaan sellaisessa kunnossa, jolla treeneissä pärjätään hyvin.

Kuinka paljon seurasit kakkosen kuvioita viime vuonna? Oletko yleensä muutenkin innokas penkkiurheilija?

- Kävin katsomassa monta TPV:n peliä paikan päällä, ja sitä kautta tuli oltua hyvin perillä uudistuneesta joukkueesta ja sarjatilanteesta. Sohvaa tulee kulutettua päivittäin urheilua katsellessa.

Jouduit jättämään 7.1. pelatun Ilves-pelin kesken jalkavamman takia. Mitä tapahtui? Parantumisennuste?

- Loukkaantuminen oli vakava, takareidestä meni yksi lihas poikki. Jalka leikattiin ja peleihin palaillaan toivottavasti jossain vaiheessa kesää.

Palataan hetkeksi urasi alkupuolelle. Olet ilmeisesti Kymenlaakson kasvatteja, koska seurahistoriaasi ennen TPV:tä lukeutuvat MyPa, KTP ja Sudet. Mistä sait kimmokkeen juuri jalkapalloilun pariin? Vetivätkö jotkut muutkin lajit puoleensa?

- Olen Kuusankoskelta ja Kumu JT:n kasvatteja. Lapsena harrastin samaan aikaan kahta lajia, jalkapalloa ja yleisurheilua. Jossain vaiheessa jalkapallo alkoi vetää enemmän puoleensa ja päädyin harrastamaan vain sitä. Jalkapallon harrastus alkoi varmaankin sen takia, että ala-asteen luokkakaveritkin sitä pelailivat.

Kärjistetysti voisi sanoa, että urasi kulki Kymenlaaksossa alamäkeä, MyPasta KTP:n kautta Susiin. Vuonna 2014 pääsit onneksesi jälleen suurseuraan astuessasi TPV:n riveihin. Miten siirto tapahtui? Täyttyivätkö odotuksesi?

- Otin joukkuejohtoon yhteyttä ja sanoin, että tulen pelaamaan. TPV on ollut seurana mahtava eikä valittamista ole ollut.

 

Paltsareissa on viime visiittisi jälkeen ehtinyt tapahtua jonkin verran muutoksia, joista yksi tärkeimmistä on uusi valmentaja Anssi Ylinen. Miten olet sopeutunut hänen valmennustyyliinsä? Mikä on muuttunut kahden vuoden takaisesta, jolloin komentoa vielä piti Pylkkönen?

- Eipä tässä ole vielä kauaa kerennyt harjoitella ja nyt on tämä paha loukkaantuminenkin, joten tässä vaiheessa on vielä vaikea sanoa. Mutta treenit lähtivät hyvin käyntiin, enkä ole kokenut mitään ongelmaa Anssin valmennustyylin kanssa.
- Jos verrataan edelliseen kauteeni TPV:n kanssa, niin nyt treeneissä pelaillaan enemmän ja joka viikolle on sovittu joku teema, esimerkiksi hyökkäys tai puolustus. Lisäksi omalla pelipaikalla on enemmän kilpailua, mikä on positiivinen asia, koska täytyy vetää täysillä koko ajan ja näyttää, että on paras vaihtoehto avaukseen.

Mitä pidät parhaina puolinasi jalkapalloilijana? Entä mitä koetat kehittää eniten?

- Olen fyysinen ja kovakuntoinen pelaaja, joka antaa kaikkensa. Nopeutta on riittävästi ja pääpelivoimaa kokoisekseni yllättävän paljon. Kehityskohteeksi koen ainakin hyökkäysten tukemisen, joka on nykypäivän fudiksessa pakeille tärkeä ominaisuus.

Taidoista puheen ollen, onko sinulla jo painetta päästä maalintekoon TPV:n paidassa? Milloin maalitili avautuu? Kohta 40 matsia sarjapeliä takana, eikä verkko ole vielä heilunut...

- Maalitili aukeaa, jos on auetakseen. Minulle ei ole mitään väliä kuka maalit tekee, kunhan ne vain tulee tehtyä.

Myös puolustuslinjamme on uudistunut jonkin verran vuoden -15 jälkeen. Esimerkiksi Nikkilä, Ek ja Mattila tekivät viime kaudella alakerrassa varmaa työtä. Pyrit varmaankin avauskokoonpanoon, mutta kuinka vaikeaa se mahtaa olla? Millaisena pidät TPV:n puolustuskalustoa? Keitä toivot pelaamaan rinnallesi?

-Totta kai tavoite on avauskokoonpanossa ja saada peliaikaa mahdollisimman paljon. Jos kokisin, etten siihen kykene, miksi olisin tullut takaisin pelaamaan? TPV:n puolustuskalusto on fyysinen, mutta myös tekninen. Toivon, että rinnallani pelaavat aina parhaat pelaajat, joita valmentajilla on käytettävissä.

Onko sinulla joitain ihanteita tai idoleita jalkapalloilijoina? Mitä ominaisuuksia heiltä kadehdit?

- Oma lempipelaajani on aina ollut jo eläkkeellä oleva Carles Puyol. Jos halusi nähdä kentällä aina kaikkensa antavan pelaajan ja esimerkillisen johtajan, niin kannatti katsoa Puyolin pelejä.

Mitä odotat omalta osaltasi kaudelta 2017? Entä mikä voisi olla joukkueella sopiva tavoite?

- Henkilökohtaisena tavoitteena oli olla avauskokoonpanon mies jokaisessa ottelussa, kehittää itseäni pelaajana entisestään sekä auttaa joukkuetta kaikin mahdollisin tavoin menestymään. Mutta nyt loukkaantumisen jälkeen täytyy uudeksi tavoitteeksi ottaa kuntouttaminen itseni pelikuntoon. Joukkueelle sopiva tavoite on voittaa sarja ja nousta kauden päätteeksi ykköseen!

Juuri näin! Kiitos vastauksistasi ja voimia kuntoutumiseen.

Joonas Rantala hakee TPV:stä lisäboostia uralleen

Joonas on kolmas Porin seudulta Paltsareihin täksi kaudeksi siirtynyt pelaaja. Tuntuu kieltämättä hieman hämmentävältä, jos koko kolmikko pääsee TPV:n avaukseen vieden paikan ”meikäläisiltä”. Toisaalta kukaan heistä ei varmasti tule saamaan paikkaansa halvalla tai ilman kovia näyttöjä, sen verran ankaraa kilpailu on. Joonaksen otteet harjoituspeleissä ovat vakuuttaneet varmaankin kaikki niitä nähneet, hän on pelaajana todella varma, taitava ja monipuolinen, listaa voisi jatkaa vaikka kuinka pitkälle... Joonas on nuoresta iästään huolimatta ehtinyt pelata paljon kakkosessa, mikä näkyykin muun muassa pallovarmuudessa ja rauhallisissa otteissa. Niistäkin saamme lukea lisää seuraavassa.

Miten jalkapalloilijan urasi käynnistyi? Minkä ikäisenä aloit treenata tosissaan? Mitkä syyt imivät sinut vahvimmin juuri jalkapallon pariin?
- Futisurani alkoi varmaankin noin 5-6 -vuotiaana, kun isäni vei minut Euran Pallon treeneihin. Lopetin jääkiekon joskus kymmenen vuoden iässä ja aloin keskittyä täysillä futikseen. Minulle futis on aina ollut se ykkönen, eikä ollut epäselvyyttä kumpaa lajia päätin jatkaa.

Oletko alun perin porilainen vai ehditkö edustaa ennen Jazziin tuloa muitakin seuroja?

- Olen kotoisin Köyliöstä noin 60 kilometrin päästä Porista ja edustin Euran Palloa ennen Jazziin siirtymistä.

Pelasit vuoden 2015 Seinäjoella Kerho-07:n riveissä kakkosta. Miten siirtyminen sinne järjestyi ja mitä sen takana piili? Haluja hypätä SJK:n rinkiin kenties?
- Kerhoon siirryin lainalle SJK:n ja Jazzin yhteistyön kautta. Kävin Seinäjoella ensin muutaman kerran näytillä ja näiden käyntien jälkeen siellä oltiin kiinnostuneita. Vakuutuin koko SJK:n organisaation toiminnasta ja olosuhteista. Lisäksi ykkösessä ei olisi tullut paljon peliaikaa, joten oli helppo päätös lähteä Seinäjoelle. Seura kohteli minua hyvin ja koko joukkue oli täynnä hyviä tyyppejä. Sain paljon vastuuta pelikentillä, mistä olen tosi kiitollinen.

Kuinka suurelta harppaus A-junnuista kakkoseen tuntui? Millä pelin ja harjoittelun osa-alueilla tason nousu näkyy selvimmin?
- Ei se niin suurelta tuntunut mitä aluksi kuvittelin. Tietysti pelaajat ovat fyysisempiä ja pelin tempo kovempi kuin junnuissa, mutta ei se mulle suurempia ongelmia tuottanut.

Viime kauden vietit jälleen Porissa ja PPT:n paidassa. Miksi tie vei takaisin etelään? Oliko sinulla yritystä ja haluja myös ykköseen ja Jazziin riveihin?

- Olin lainalla vain yhden kauden, joten paluu oli kyllä minulla jo tiedossa. Treenasin sekä Jazzin että PPT:n kanssa, mutta minuutteja ei tullut kuin kakkosessa. Haluja oli kyllä pelata ykköstä, mutta en vaan saanut ikinä näytön paikkaa.

Olet pelannut viime kausina suuria pelimääriä, eli loukkaantumiset eivät ilmeisesti ole vaivanneet sinua? Pidätkö fysiikkaasi jo riittävän vahvana, vai löytyykö sinulta jotain heikkouksia mihin keskityt lihaskunnossa?

- Olen varmaan ollut onnekas, koska minulle ei ole vielä sattunut mitään vakavampia loukkaantumisia. Toisaalta, kai myös teen jotain oikein, koska vaivoja ei ole kohdalleni tullut. Fysiikkaa voi aina kehittää, mutta vaikea keksiä jotain tiettyä heikkoutta. Pyrin kehittämään kaikkea tasaisesti.

Mitkä ovat muuten parhaat puolesi pelurina? Mistä saat eniten kehuja?

- Olen aika tekninen ja rauhallinen pallon kanssa. Uskallan pitää palloa ahtaissakin tiloissa ja pitää pallon omalla joukkueella. Lisäksi vielä yksi vastaan yksi -tilanteet, räjähtävyys ja syöttäminen, josta nykyiseltä valmennukselta on tullut kehuja.

Entä minkä osa-alueiden kehittämiseksi teet eniten töitä?
- Nyt olen keskittynyt nopeuskestävyyteen, sillä sitä ei voi ikinä olla liikaa. Treeneissä olen itse keskittynyt paljon puolustuspelaamiseeni.

Puolustajana sinä toimit paljon yhteistyössä maalivahdin kanssa. Millainen maalivahtityyppi on eniten mieleesi? Tykkäätkö kovaäänisestä pelin ohjauksesta? Vai onko neuvominen joskus ärsyttävääkin?
- Sellainen, joka ottaa pallot kiinni ja on myös rohkea jalalla pelaamisessa. Ei se neuvominen ole ärsyttävää. Se on tärkeä osa esimerkiksi koko joukkueen puolustamisessa. Omaakin peliäni auttaa paljon, kun maalivahti jakaa ohjeita.

Tällä kaudella saamme nauttia otteistasi Paltsareiden riveissä. Kuinka siirto Tampereelle tapahtui? Mitkä syyt ratkaisivat sen, ettet hakeutunut esimerkiksi Tamun leiriin?

- Viime kausi oli kannaltani ehkä hieman hankala, osittain armeijan takia ja osittain siksi, että jouduin pelaamaan monissa peleissä itselleni vieraampia pelipaikkoja. Kauden lopussa mietin, että ehkä maisemanvaihdos toisi lisäboostia omaan tekemiseen enkä ole katunut päätöstäni hetkeäkään. Muutettuani otin yhteyttä TPV:hen, sillä kuulin joukkueesta ja valmennuksesta paljon hyvää. Lisäksi joukkueessa oli jo tuttuja pelaajia, joita vastaan olin pelannut juniorivuosina.

Miten olet sopeutunut TPV:n riveihin ja valmennukseen? Mistä olet nauttinut täällä eniten?
- Erinomaisesti, ei ole ollut mitään ongelmia sopeutua. Taustat ja pelaajat ottivat minut hyvin vastaan jo ensimmäisenä päivänä ja nopeasti tutustuinkin kaikkiin joukkueeseen kuuluviin. Sanoisin, että eniten olen ehkä nauttinut joukkuehengestä ja joukkueen treenaamisesta.

Olet saanut tutustua sekä Jazzin että PPT:n organisaatioihin. Mitä kehuja antaisit niille? Entä millaisia ne ovat verrattuna TPV:n toimintaan?

- Jazzissa tehdään hyvää työtä juniorien parissa, mistä olen itsekin saanut nauttia monta vuotta. Siellä on monia hyviä pelikavereita ja valmentajia, joten toivon heille pelkkää hyvää. En ole havainnut mitään suurempia eroja, vaikka tietysti jokainen joukkue tekee joitain asioita eri tavoin.

Millaiset harjoitusolosuhteet Tampereella on verrattuna Poriin ja Seinäjokeen? Osaatko sanoa, mitä täällä pitäisi ensisijaisesti kehittää?
- Hyvin samanlaiset olosuhteet kuin Porissa ja Seinäjoella. Ainoana erona näiden kaupunkien välillä on varmaan se, että Porissa treenattiin talvisin pääsääntöisesti ulkona. Paha sanoa tuohon kehittämiseen oikein mitään. Minun mielestäni treeniolosuhteet kehittymiseen ovat erinomaiset kaikille futareille.

Mitkä ovat omat tavoitteesi kaudelle 2017?
- Pelata vahva kausi ilman loukkaantumisia ja auttaa omalla panoksellani joukkuetta voittamaan matseja. Totta kai tavoitteenani on myös kehittää omaa pelaamistani koko ajan. Uskon, että TPV:ssä pystyn nostamaan pelaamiseni uudelle tasolle hyvässä valmennuksessa.

Olemme juuri saaneet lukea entisen TPV-junnun Abukar Mohamedin lähdöstä Lazioon. Mitä ajatuksia tuollainen unelmasiirto herättää itsessäsi?
- Kyllähän sellaisesta on pikkupojasta asti unelmoinut itsekin. Onnittelut Abukarille siirrosta ja tsempit tulevaan!

Miten korkealla omat tavoitteesi pelaajana ovat? Oletko asettanut itsellesi joitain tarkempia päämääriä vai katsotko enemmänkin vuosi kerrallaan mihin suuntaan ura vie sinua?
- Kyllä tavoitteet ovat vielä korkeammissa sarjoissa. En kuitenkaan mieti tällä hetkellä mitään tarkempia päämääriä, vaan keskityn täysillä alkavaan kauteen.

Kiitos ja nähdään peleissä!

Miika Kalliomäki ei turhia ujostele: "Tavoitteena on nousu"

Tällä kertaa haastatteluvuorossa on toinen Porista siirtynyt huippulupaus eli maalivahti Miika Kalliomäki. Ja kuinka ollakaan, Miikan muutto Manseen sattui mitä oivallisimpaan aikaan sekä hänen itsensä että joukkueen kannalta. Tilanne on nimittäin sellainen, että tälle toukokuussa 20 vuotta täyttävälle liimanäpille löytynee runsaasti peliaikaa, eikä ykkösmaalivahdin paikkaakaan voi jättää pois laskuista. Harjoituspelien perusteella siihen tarvittavat ominaisuudet ovat jo hallussa, mutta todellinen henkinen kantti on toki arvoitus siihen asti kunnes tosipelit alkavat. Saattaa olla nuorelle veskarille kova paikka, kun lauma poikien väreihin sonnustautununeita vihollisen faneja koettaa horjuttaa mentaalitasapainoa mitä vulgääreimmillä herjoilla. Mutta eiköhän siitäkin selvittäisi!

Olet Tampereella vielä varsin tuntematon peluri. Kerropa hieman kuka olet ja miten ajauduit jalkapallon pariin? Harrastitko aktiivisesti muita lajeja?
-Aloitin jalkapallon 7-vuotiaana ja siitä asti jalkapallo on ollut ykköslaji. Onhan niitä muitakin lajeja tullut vastaan, kuten salibandy ja jääkiekko, mutta jossain vaiheessa piti kuitenkin valinta tehdä jalkapallon ja muiden lajien välillä.

Mahtuuko uraasi jo tiettyjä tärkeitä käännekohtia tai hetkiä, jolloin tunsit että olet saavuttanut jotain merkittävää tai jopa suurta?

-Kyllä hienoja hetkiä on jalkapallossa tullut vastaan, mutta tähän mennessä ei mitään vielä omalta osalta kovinkaan merkittävää.

Pori on nyt jätetty toistaiseksi taakse ja teit sopimuksen TPV:n kanssa. Miksi juuri Tampere ja Paltsarit? Vetikö joku muu seura puoleensa?

-Olen kuullut TPV:stä paljon hyvää ja minulla varmistui koulupaikka Tampereelta. Saatuani varmistuksen koulusta otin yhteyttä TPV:hen ja kysyin onko mahdollista tulla näytille. En ajatellut muita seuroja siinä ohella, olin oikeastaan päättänyt jo ensimmäisten treenien jälkeen, että tässä joukkueessa haluan pelata.

Miltä treenaaminen Tampereella on maistunut? Osaatko jo verrata sitä aiempaan, onko harjoittelu täällä jotenkin erilaista? Vai onko moken treeni enemmänkin yksilöpuuhaa ja samanlaista valmennusjohdosta riippumatta?

-Olen viihtynyt joukkueessa mainiosti, täällä on hyvä henki ja treeneihin on aina mukava mennä. Harjoittelu on melko samanlaista, mutta treeneissä maalivahdit keskittyvät erilaisiin asioihin kuin kenttäpelaajat.

Miten olet päässyt mukaan joukkueeseen? Onko vaaraa, että porilaiskolmikko viettää liikaa aikaa keskenään eikä pääse sisälle tamperelaisten kuvioihin?

-Joukkue otti minut hyvin vastaan jo ensimmäisissä treeneissä ja tunsin olevani jo osa porukkaa. Olemme samalla aaltopituudella kaikkien pelaajien kanssa ja yhteistyö kentällä ja sen ulkopuolella sujuu todella hyvin.

Peliaikasi jäi kaudella 2016 melko vähäiseksi, vain pari peliä sekä PPT:ssä että A-junnissa. Mistä tämä johtui? Kärsitkö loukkaantumista vai kovasta kilpailusta?

-Peliaika jäi lyhyeksi viime kaudella armeijan takia. Olin koulutukseltani sotilaspoliisi joten edes viikonloppuvapaita ei paljoa kertynyt. Vedin omatoimista treeniä paljon ja viikonloppuvapaina olin jalkapallon kanssa tekemisissä. Treenaaminen joukkueen sisällä kuitenkin jäi niin vähäiseksi, että peliaikaa ei kertynyt.

Millaisia tavoitteita sinulla on täksi kaudeksi? Onko sinulle lupailtu jotain peliaikaan liittyen?

-Tavoitteena on nousu ja peliajan saaminen. Kaikkeni annan treeneissä ja peleissä niin eiköhän sitä peliaikaa sillä tavalla tule.

Nythän joukkueessa on kaksi samanikäistä, vuonna 1996 syntynyttä nuorta kykyä. Millä tavalla hyödyt kilpailuasemasta Henri Savolaisen kanssa?

-Ollaan oltu Henrin kanssa monta kertaan vastakkaisilla puolilla peleissä, mutta nyt pelataan samassa joukkueessa. Ei meillä mitään toisiamme vastaan ole koskaan ollutkaan ja oli oikeastaan mukava tulla TPV:n rinkiin kun tunsi jo alustavasti Savolaisen.

Miten analysoisit otteitasi jo pelatuissa harjoitusmatseissa? Ilvestä vastaan (7.1.) sait ainakin tehdä täyden päivätyön.
-Kyllähän ne matsit omalta osalta ihan kohtalaisesti on mennyt. Aina löytyy parannettavaa jokaisen pelin jälkeen. Ilves on kuitenkin eri tasolla mitä aikaisemmat harjoitusmatsit, joten kyllä siinä sai keskittyä heti alusta lähtien.

Mitä pidät parhaina puolinasi tolppien välissä?

-Yksi parhaista puolista on varmaan kommunikointi ja pelinohjaaminen.

Entä missä osa-alueilla sinulla on kehitettävää? Millä tavoin toimi niiden hyväksi?

-Eihän minulla varsinaisesti ole mitään heikkoja kohtia, mutta keskityspalloissa on kehittämisen varaa

Harjoitusottelut ovat antaneet otteistasi varsin varman kuvan. Niiden perusteella tapanasi on myös ohjata peliä, siis pitää ääntä kentällä. Mistä tuo tapa on lähtöisin?

-Nuorena valmentajat aina sanoivat että pitää ohjata peliä enemmän. Sen jälkeen aloin kehittämään pelinohjaamista. Pidän pelinohjaamista maalivahdin tärkeimpänä tehtävänä, joten haluan olla siinä hyvä.

Muistan, kun pienenä luin jostain jalkapallokirjasta artikkelin Lev Jashinista. Sen jälkeen kuvittelin usein pihapeleissä olevani ”musta hämähäkki”. No, eihän minusta kuitenkaan koskaan tullut maalivahtia saati sitten minkään sortin peluria... Ketkä ovat sinun esikuviasi veskareina? Mitkä ominaisuudet tekevät heistä niin mahtavia?
-Pidän Torinon maalivahtia Joe Hartia esikuvana. Hänellä on samanlainen luonne ja pelityyli kuin minulla ollessani kentällä.

Katsotko joskus aamuyön tunteina youtubesta klassikomaalivahtien edesottamuksia ja haaveilet huipputorjunnoista hurjana pauhavan yleisömeren edessä...?

-Tokihan niitä on tullut katsottua ja joskus on mielessäkin käynyt, että kyllähän mäkin tohon pystyisin.

Porilaisena sinulle on varmasti tuttua jalkapallon ja jääkiekon vastakkainasettelu. Millä lailla jalkapalloa mielestäsi arvostettiin Porissa verrattuna jääkiekkoon?

-Porilaisuudesta en tiedä koska olen kotoisin Harjavallasta. Mutta kyllä jalkapallon arvostus on Porissa esillä vahvasti.

Entä oletko jo miettinyt uraasi vuotta 2017 pidemmälle? 2018 totta kai TPV:n kanssa ykkösessä, mutta mitä sen jälkeen?
-Ei minulla mitään varsinaista suuntaa ole, mutta olen kyllä lähtenyt hakemaan ammattia jalkapallosta siitä alkaen kun olen sen aloittanut.

Kiitos ja pysy terveenä!

Maaliahne hyökkääjä Griezmannin ja Ronaldon jalanjäljissä

Waltteri Riihimäki on yksi kolmesta Porin suunnalta Palloveikkoihin siirtyneistä nuorista pelureista, ja ainakin harjoitusottelujen perusteella odotukset vilkasliikkeistä hyökkääjää kohtaan ovat nouseet varsin korkeiksi. Viimeksi SalPaa vastaan Waltteri osoitti, kuinka hankala häntä on pysäyttää puhtain ottein, eivätkä vastustajat siihen kyenneetkään.

Faneilla on Waltterille muuten uusi lempinimikin jo valmiina, ”aiemmin vilkas risteysasema”. Ei kovin kummoinen, muttei ainakaan voi sekoittaa keneenkään muuhun... Seuraavassa mies kertoo hieman taustoistaan pelaajana ja odotuksistaan tulevaa kesää ajatellen.

Minkälainen urheilu-urasi urasi on ollut? Harrastitko aiemmin myös muita lajeja tosissaan jalkapallon rinnalla, vai onko futis ollut pienestä saakka ykkönen?
- Salibandya tuli nuorempana lätkittyä mutta kyllä jalkapallo on aina ollut se ykköslaji jo ihan junnusta saakka.

Ketkä ovat urasi kannalta tärkeimmät henkilöt ja miksi?
- Äiti, se on aina ollut läsnä mun uralla, aina ensimmäisenä potkimassa persuksille ja tsemppaamassa.

Oletko alusta saakka pelannut Jazzin riveissä? Mikä seurassa on ollut parasta?
- Jazziin siirryin 10-vuotiaana Toejoen Veikoista. Vaikea sanoa, mikä on parasta. Olen nautinut joka hetkestä, minkä olen Jazzin kanssa kokenut.

Olet ehtinyt esiintyä kahden edellisen kauden aikana Jazzin paidassa ykkösessä lukuisia kertoja, vuonna 2015 jopa 23 ottelun verran, vaihtelevalla peliajalla toki. Miltä tuntui päästä ensimmäisen kerran niin koville areenoille? Tuskin vielä unelmiesi täyttymys, mutta kai sekin jo jotain merkitsi...?
- Tuntui hyvältä päästä pelaamaan äijien pelejä ja testaamaan rajoja. Tottakai tähtäin on vielä joskus ylemmissä sarjoissa, mutta kyllä sekin merkitsi, että pääsi alottamaan äijien pelit kunnolla.

Jazzin edustuksen ja A-poikien pelien lisäksi puit viime kaudella yllesi PPT:n paidan kahdeksan kertaa. Miltä osin ykkönen ja kakkonen eroavat mielestäsi eniten? Valmistauduitko eri sarjatasojen peleihin eri lailla?
- En valmistaudu mitenkään eri tavalla, aina samat rutiinit pelipäivinä. Ykkönen on ehkä peliltään nopeampaa, muuta en keksi.

Mikä on tähänastisen urasi mieleenpainuvin matsi? Minkä vuoksi?
- Kai Pahlman -turnaus Porissa ja siellä puolivälierä HJK:ta vastaan. Stadion täynnä porukkaa ja pilkkukisa. Totta kai se ratkaseva rankku osui mun harteille, onneksi meni sisään. Se fiilis oli niin käsittämätön.

Mitä pidät parhaina ominaisuuksinasi pelikentällä? Onko valmentaja samaa mieltä?
- Viimeistely ja räjähtävyys. En tiedä, pitää kysäistä Anssilta mitä mieltä se on!

Millä osa-alueilla sinulla on eniten kehitettävää? Miten toimit niiden hyväksi?
- Ehkä se on tämä ikuinen vaihtoehto eli oikea jalka. Ei auta kuin vedellä vaan, toistoja toiston perään.

Ketkä ovat esikuviasi tai ihanteitasi jalkapallon saralla? Mikä tekee heistä ihailun arvoisia?
- Antoine Griezmann ja Cristiano Ronaldo. Se niiden työmoraali kentällä, molemmat haluavat voittaa joka ikisen matsin. Totta kai tulee myös fiilisteltyä youtubesta vähän, että minkälaista kikkaa sieltä tulee.

Miksi siirryit pelaamaan Tampereelle ja juuri Palloveikkoihin? Mitä tiesit joukkueesta etukäteen? Onko joukkueessa ketään muita etukäteen tuttuja naamoja kuin Miika Kalliomäki?
- Tunnen Näykin ja Savolaisen etukäteen, Näykin kanssa on tullut nuorempana hengailtua enemmänkin koska sukulaisia tosiaan asuu Tampereella paljon. Valitsin TPV:n, koska kuulin hyvää valmennuksesta ja joukkueesta yleisesti. Tavoitteet ovat kunnossa ja kaikki ovat valmiita tekemään hommia sen eteen, niinpä TPV oli helppo vaihtoehto tulla pelaamaan.

Miten olet päässyt joukkueeseen sisään uutena pelurina? Onko porilaisuus haitta vai etu...?
- Välillä kopissa kuulee naljailua, että porilaiset sitä ja tätä, mutta se on vaan hyvää huumoria. Muuten on kyllä muut ottaneet hyvin mukaan remmiin. Vaikea sanoa onko porilaisuus etu vai haitta, mutta kyllä siitä varmaan sitten kuulee jätkiltä.

Oletko huomannut mitään merkittäviä eroja TPV:n valmennusmetodeissa verrattuna Jazziin?
- Pieniä juttuja, mutta kaikilla on omat metodinsa, joten tottakai eroja löytyy.

Mitkä ovat omat tavoitteesi tulevalle kaudelle?
- Tavotteena on kehittyä vielä pelaajana ja tehdä paljon maaleja joukkueelle sekä muutenkin auttaa seuraa sen tavoitteissa.

Entä mihin tähtäät urallasi? Mikä on varasuunnitelmasi, jos vaikka loukkaantuminen päättää uran ennenaikaisesti?
- Nyt tähtään uralla siihen mitä treeneissä sovittiin eilen. En mä edes halua ajatella loukkaantumista, menen kausi kerrallaan ja keskityn 110% siihen tekemiseen. Mutta jos se valitettava pääsisi osumaan omalle kohdalle, niin se on sen ajan murhe! Pelataan nyt, kun parhaat vuodet ovat vielä edessä.

Kiitos ja nähdään peleissä!

Ylisen TPV lähtee kehittymään

Palsaristi sai haastatteluun Anssi Ylisen, jolla on edustusjoukkueen päävalmentajan pestin lisäksi muutenkin vahva rooli TPV:ssä. Ylinen haluaa nähdä niin edustusjoukkueen kuin koko seurankin jatkavan pitkäjänteistä kehitystyötä.

Uusi kausi on jälleen pyörähtänyt käyntiin, mutta paneudutaanpa hieman viime kauteen. Anssi Ylinen, saitte Jukka Listenmaan kanssa kasattua nuorekkaan ja dynaamisen joukkueen. Onnistuitteko tavoitteissanne joukkueen osalta?

- Kausi meni kokonaisuudessa hyvin, vaikka emme päässeetkään nousukarsintapeleihin. Pelaajat olivat todella sitoutuneita ja oppimishaluisia.

Kausi oli mielestäni kolmijakoinen; alkutalven ja kevään Suomen cupin menestys ja Honka-yllätys, sitten alkukesän vaihteleva menestys, ja loppukesän ja syksyn vakuuttava loppukiri. Minkälaisen analyysin olet itse tehnyt kaudesta?

- Ajattelen kautta enemmän pelillisen kehityksen kautta, josta sitten seuraa mielestäni otteluiden tulos. Talvella keskityimme puolustamisen ja positiivisen tilanteenvaihdon kehittämiseen, mikä näkyi myös talven peleissä. EIF ja KuPS -otteluissa puolustimme kurinalaisesti ja koitimme päästä nopeasti riiston jälkeen iskemään mahdollisesti vastustajan "leveällä" ollutta puolustusta vastaan. Puolustaminen ja tilanteenvaihto toimivatkin edellämainituissa peleissä hyvin.

 - Talvikauden jälkeen harjoittelimme tosi vähän puolustamista ja keskityimme omaan pallolliseen peliin. Avaaminen ja rakentelu kehittyivät kevätkierroksen aikana, mutta murtautumisvaiheessa emme olleet kovin tehokkaita. Syyskierroksella pallollinen pelimme kehittyi myös murtautumisen osalta ja saimme sen seurauksena myös peleistä hyviä tuloksia. Minusta kehitys oli hyvin loogista, joka johtui pelaajienhyvästä sitoutumisesta ja tunnollisesta harjoittelusta.

Oliko kausi sinun näköisesi, eli koitko, että joukkue seurasi oppejasi ja halusi toteuttaa niitä?

- Ehdottomasti. Joukkueen jokainen yksilö ymmärsi, että kun toimimme joukkueen yhteisellä pelitavalla, se auttaa meitä saamaan paremman tuloksen.

 Lisäksi tärkeässä roolissa olivat joukkueessa toinen valmentaja Jukka Listenmaa, JoJo Janne Formulahti, sekä huoltajat Henri Kilpinen ja Timo Syrjänen, jotka tekivät kovasti töitä pelaajien tapaan joukkueen menestyksen eteen. Minun ja Listen ajatusmaailmassa kenttätasapaino on avain-asia menestyvässä  jalkapallojoukkueessa.

Kauden aikana joukkueeseen tuli kokemusta ja tukea Innasen ja Fowlerin myötä. Heidän panoksellaan TPV sai tasaisuutta peleihinsä. Haitko heidän kaltaisiaan pelaajia jo aiemmin vai tulivatko nämä täsmähankinnat "sattumalta" mukaan rinkiin?

- ”Inna” kävi TPVn toimistolla jo talvella, mutta ei ollut silloin vielä pelikuntoinen loukkaantumisen jälkeen. Huhtikuussa soittelin hänelle ja sovimme että tulee reeneihin kokeilemaan kesäkuun alussa muutamaksi viikoksi. Muutaman viikon harjoittelun jälkeen huomasin, että hän oli antanut nuorille pelaajille jo paljon esimerkillään ja halusin hänet myös pelaamaan. Pienen houkuttelun jälkeen sain hänet myös peleihin mukaan.

 Cheyne tuli sitten Jarin ja Innan suhteiden ansiosta. Nämä kolme ammattimaisella asenteella olevaa pelaajaa ovat auttaneet paljon joukkuetta.

Futisfoorumilla muutamat epäilivät, että jaksatko tehdä niin paljon duunia kuin nuorisopäällikkönä ja edarin vastuuvalmentajana joutuu tekemään.

Pistit todellakin itsesi likoon ja olit usein tuttu näky myös junnujoukkueiden treenien aikaan kentän laidalla ja kentällä.  Miten onnistuit yhdistämään ja jakamaan aikasi junnujen ja edarin kanssa?

- Kun harjoittelupaikat ovat lähekkäin niin siirtyminen on helppoa kentältä toiselle. Oikeastaan tehtäväni on olla valmentajien valmentaja. Koitan auttaa  valmentajia, jotka sitten auttavat pelaajia kehittymään. Mielelläni kyllä vedän myös "junnuille" reenejä.

 - Haluan olla mukana kehitystoiminnassa, prosessissa, jossa edetään askel askeleelta eteenpäin. Minua ärsyttää suunnattomasti projektit, jotka kestävät kolme kuukautta tai kolme vuotta, ja sitten unohtuvat. Urheiluseuratoiminnassa tämä on yleistä, ja haluankin edesauttaa ettei TPV sortuisi tämänlaiseen toimintaan.

TPV on panostanut muutenkin valmennukseen viime vuosina, ja palkallisiakin valmentajia löytyy jo muutamia. Tällaiset panostukset ovat tärkeitä edistysaskelia oman pelaajakehityksen jatkumon turvaamiseksi. TPV on kuitenkin tasaisesti tuottanut edustukseen ainakin hyvää kakkosdivaritasoa olevia pelaajia. Onko meillä nyt lupa odottaa enemmän, kun nykyisten koulutettujen valmentajien työ alkaa tuottamaan tulosta?

- TPV on seurana mennyt minun kuuden vuoden seurassa olon aikana paljon eteenpäin. Ollaan osa-omistajia jalitsuhallissa, suunnitellaan omaa kenttää,ja meillä on taito- ja kykykoulut, jotka toimivat ympäri vuoden. Seuramme järjestää yhteistyössä kaupungin kanssa TPV:n ja yhteistyöseurojen ylä-asteikäisille pojille ja tytöille aamuharjoittelua. (Viime vuonna TPV:n 7-9-luokkalaisia harjoitteli aamulla 6 pelaajaa, nyt noin 50 pelaajaa.)

- Seuran joukkueet E10, E11 ja D12 ovat Sami Hyypiä Akatemian toiminnassa mukana. Seura järjestää yhteistyössä piirin kanssa E, D ja C -ikäisten valmentajakoulutusta, ja seuran valmentajat ovat koulutetumpia kuin koskaan. TPV:ssä on 4 valmentajaa töissä, ja miesten edustusjoukkueessa pelasi viime kaudella virallisissa otteluissa (Kakkonen + Suomen cup) 16 omaa kasvattia.

 - Olen varma, jos seurajohto on kärsivällinen ja tukee edellä mainittuja toimia pitkäjänteisesti, niin toimet palkitsevat myös fanit ja koko seurayhteisön pelikentilläkin, eli luvassa on parempia pelaajia, joiden mukana tulee myös parempia joukkueita, kovempia sarjoja, ja niin eteenpäin. Kysymys on kärsivällisyydestä ja pitkäjänteisyydestä.

Vuoden päävalmentajakokemuksen jälkeen, jatketaanko samoilla teeseillä tulevaankin kauteen? Mitä kenties muutat valmistautumisessa?

- Teesit ovat samat, mutta peliä pitää kehittää.

 Puolustus pelasi kohtuullisen hyvin, mutta selkeitä kehityskohteita ovat laitapelaajien puolustaminen ja kulmien puolustaminen.

 Meille tehtiin koko kaudella 22 pelissä 22 maalia, joka on hyvää keskitasoa, mutta maaleista 7 tehtiin kulmista, joka on todella heikko suoritus!

 Pallollisena haluan että pystymme pitämään kovempaa tempoa peleissä, ja sen kehittäminen on vaativampaa ja hitaampaa kuin esim.puolustuksen kehittäminen.  

Vaikeuttaako Suomen cupin puuttuminen ohjelmistosta joukkueen tekemiseen? Cupin pelithän ovat kuitenkin ns. tosipelejä, verrattuna reenipeleihin.

- Olemme saaneet sovittua jo riittävästi harjoituspelejä, mutta ehdottomasti olisimme halunneet pelata myös Suomen cupin pelejä.

Muutamia soppareita on jo julkaistu ja lisää on lupa odottaa. Omien vanhojen lisäksi FC Jazzista saapuneet Riihimäki ja Kalliomäki kirjoittivat sopimukset. Mikä heidän tekemisissään vakuutti sinut?

- Kaikki entiset Jazz-pelaajat halusivat tulla pelaamaan meille. Ykkösjuttu minun valmentajuudessa on pelaajan oma halu! Olen nähnyt nämä pelaajat ensi kertaa jo heidän ollessaan 13-vuotiaita. Sen jälkeen olen nähnyt heidän pelaavan useita kertoja vuosittain, eli pelitaidot tiesin jo etukäteen. Lisäksi juttelin aluemaajoukkuevalmentaja Teemu Eskolan kanssa, joka on poikia myös valmentanut Jazzissa. Pojilla on mahdollisuuksia vaikka kuinka pitkalle jalkapallossa.  Kolmas erinomainen tänne tullut Jazz-peluri on laitapuolustaja Joonas Rantala.

Joukkueen täydennys on hyvällä mallilla. Haetaanko ulkopuolelta vielä täydennysmiehiä joillekin tietyille paikoille? Entäpä onko tulossa uutta sukupolvea TPV:n kasvatteja rinkiin?

- Olen viimeiset vuoteni valmentanut junioreita, ja haluan ehdottomasti auttaa nuoria pelaajia myös aikuisten tasolla. Mitään ulkopuolisia täydennyksiä emme tällä hetkellä hae. Haluan nostaa TPV:n nuoria pelaajia edustusjoukkueeseen, mutta kuitenkin harkiten. Ajatuksena on että nuori pelaaja pelaa siinä ikäluokassa, joka on heille paras paikka kehittyä.

Tammikuun ensimmäisessä harjoitusottelussa Ilvestä vastaan avauskokoonpanossamme oli viisi sen ikäistä pelaajaa, joilla on mahdollisuus pelata talven aikana myös A-junioreiden SM-karsintaa. 

Edellisen kauden menestyksestä johtuen ja joukkueen mahdollisesti pysyessä yhtä vahvana, tavoitteet voisivat kenties olla siellä nousukarsinnoissa. Onko edustuksen tavoitteet siltä osin jo lyöty lukkoon? Viime kauden tavoite taisi olla tyyliin "tulee jos on tullakseen", joka tietenkin oli järkevää Hongan ollessa samassa lohkossa. Tulevalla kaudella samanlaista etulyöntiasemaa kenelläkään joukkueella ei kai ole.

- Pelaajat tietävät taitonsa, ja ne riittävät varmasti jokaista vastustajaa vastaan. Joukkueen palaverissa pelaajat puhuivat vahvasti siihen tyyliin että nousukarsinta on täysin mahdollinen. Virallista tavoitetta ei kuitenkaan vielä ole päätetty.

- Kiitos kaikille TPV:n faneille ja kannattajille hienosta kannustuksesta!